Turtles tarinoita

Sivu 34 / 34 Edellinen  1 ... 18 ... 32, 33, 34

Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar lähetetty La Toukokuu 06, 2017 12:01 am

Nyt ois tarjolla kolmas os Donnan päiväkirjaa Very Happy



TMNT (80)
Donnan päiväkirja
Rottamainen juttu

Se päivä alkoi vähän eri tavalla kuin yleensä. Tai mitä muuta voisi odottaa, kun joutuu vanhan vihamiehensä sieppaamaksi. Splinter oli nimittäin nukkunut edellisestä illasta suunnilleen puoleen päivään. Ja minusta Mikeä oli vaikea saada ylös.
- Kuinka hän jaksaa? Don kysyi kuulostaen huolestuneelta.
- Ihan hyvin. Hän tarvitsee vain unta, April sanoi.
Minä ja veljeni lähdimme kävelemään.
- Tämä kyllä kostetaan Silppurille, Leo murahti.
- Mä haluaisin kaataa sitä mutageeniä sen päälle ja muuttaa sen mutanttihamsteriksi, Raph sanoi.
- Eiks korvayökkö ois vähän heikompi eläinlaji? minä kysyin.
Pojat eivät viitsineet vastata.
- Se saa vielä korvata kaiken muuttamalla Splinterin takaisin entiselleen, Don sanoi.
- Mennään! Etsitään se Teknodromi! Raph huudahti.
Pitempiä miettimättä lähdimme matkaan.
- Pysy täällä April, Leo huikkasi vielä.
Olimme etsineet Teknodromia jo pari tuntia, kun Mike huokaisi:
- Miten se on voinu kadota kuin maan nielemänä?
Samaa olin minäkin jo hetken ihmetellyt.
- Eikö voitais jo luovuttaa. Ei me sitä löydetä, huokaisin.
Leo katsoi minua.
- Jos me löydetään Teknodromi, me löydetään Silppuri. Se on meidän ainoa keino saada Splinter takaisin ennalleen, hän sanoi.
Se oli totta. Leo oli oikeassa. Silppuri tiesi varmasti miten Splinterin saisi taas ihmiseksi. Jatkoimme etsimistä. Hetken päästä eteemme osuivat tikkaat, jotka johtivat ylös luukulle. Minä ja Raph nousimme niitä ylös ja avasimme luukun. Paikka näytti epäilyttävästi metrotunnelilta.
- Näkyykö mitään? Leo kysyi.
- Eip. Ei niin mitään, Raph vastasi.
Äkkiä kuulin jotain. Se kuulosti metrolta.
- Ööh Raph, sanoin huolestuneena.
- Täh? Raph kysyi.
Juuri silloin metro tuli mutkasta meitä kohti.
- Metrojuna! Äkkiä alas! kiljaisin ja työnsin Raphin edelläni alas.
Putosimme molemmat muiden päälle.
- Tämä ei sitten ollut minun ideani, Raph mutisi.
Vähän myöhemmin olimme edelleen etsimässä Tekonodromia. Kävelimme putkiston päällä juuri, kun yksi liitoskohta petti Raphin alta ja hän putosi.
- Raph! Leo huudahti.
Säntäsimme putken päähän. Raph roikkui parin putken varassa.
- Voisitteks te heittää köyden? hän kysyi.
Sitten toiseen putkeen tuli halkeama ja Raphin päälle alkoi suihkuta vettä.
- Hyvin menee tänään, Raph puuskahti.
Minua nauratti. Lopulta saimme vedettyä Raphin ylös. Vähän myöhemmin päätimme palata luolaan. Etsintäkierros ei ollut tuottanut muuta tulosta kuin sen, että olimme melkein jääneet metron alle ja Raph oli pudonnut putkelta. Kävelimme kohti luolaa, kun kuulin jonkinlaista outoa loukutusta. Aivan kuin metalli olisi osunut metallia vastaan. Se tuli suoraan luolasta. Jotenkin minusta tuntui, että Splinter oli pulassa. Juoksimme suoraa päätä luolaan ja aivan oikein. Splinter oli pulassa. Hänet oli saartanut lauma pieniä metallisia robotteja, jotka louskuttelivat leukojaan. Lähdimme hyökkäykseen. Vedin viuhkat esiin ja leikkasin parilta robotilta kaulan poikki. Don, Mike ja raph jyräsivät myös robotteja sileksi. Leo onnistui pelastamaan Splinterin. Lopulta saimme robotit romutettua.
- Okei. Kukas siivoaa jäljet? Raph kysyi.
Nostin yhden osan ja huomasin siinä nimen Baxter Stockman.
- Patentti on Baxter Stockmanin nimellä, mut haiskahtaa aika vahvasti Silppurilta, sanoin ja ojensin osan Donille.
- Kuka hullu laittaa nimensä tappoaseeseen? Don ihmetteli.
- Joku jolla on alemmuuskompleksi, Raph veikkasi.
Vilkaisin Raphia vähän tympääntyneenä. Oikeasti se oli kyllä huonoin veikkaus ikinä.
- Baxter Stockman. Ei kuulosta tutulta, Don sanoi.
Splinter nousi Leon avustamana seisomaan ja tukeutui kävelykeppiinsä.
- Ehdotan, että käytämme Aprilin reportterintaitoja hyväksemme, hän sanoi.
Minä ja veljeni nyökkäilimme. Splinter oli oikeassa. Toisaalta, Splinter on aina oikeassa.
- Sinun on parasta tulla mukaan mestari, Leo sanoi.
Lähdimme kävelemään viemäreissä ja nousimme sitten viemäriaukosta ylös. Olimme osuneet aivan Aprilin kotitalon eteen. Nousimme portaita ylös ja soitin ovikelloa. Kun April tuli avaamaan, hän oli aika yllättynyt.
- Osallistuisitteko keräykseen ”Kunnon koteja kilpikonnille”? Raph vitsaili.
Minä puistelin päätäni. April päästi meidät sisälle.
- Mitä te täällä teette? Miten pääsitte tänne? Näkikö kukaan teitä? hän kysyi älyttömän nopeasti.
- Oliko vielä muuta? Raph kysyi.
- Kyllä. Vastatkaa heti, April sanoi.
- Etsimässä Baxter Stockmania. Viemäreitä pitkin. Ei. Selkiskö, Don selitti.
- En minä edes muista mitä kysyin, April mutisi.
Don näytti Aprille robotin osaa.
- Etsimme kaveria, joka rakensi tämän, hän sanoi.
- Hänen nimensä on Baxter Stockman, Leo lisäsi.
- Siinäkö kaikki mitä tiedätte? Hänen nimensä? April ihmetteli.
- Uskomme, että hän on tiimissä Silppurin kanssa, minä sanoin.
April mietti hetken.
- Voin tarkistaa tietokoneelta. Splinter voi levätä makuuhuoneessa. Älkää tuhotko paikkoja, hän sanoi ja poistui työhuoneeseen.
Minä istuin sohvalle ja aloin luonnostella paperille näitä omituisia robotteja. Mallina oli kyllä vain lommoille hakattu pää, mutta sain aika hyvän aikaan. Nostin katseeni paperista vasta, kun April tuli takaisin ja näin poikien aiheuttaneen jonkin verran sekasortoa. Leo harjoitteli tarkkuusheittoja tauluun, Mike käräytti pakastepizzan uunissa ja Raph aiheutti tulvan kylppärissä.
- Minähän sanoin, että älkää tuhotko paikkoja. Löysin sen Baxterin osoitteen. Menkää sinne tekemään tuhojanne, April ärähti.
Lähdin veljieni kanssa vähin äänin ulos. Mulkoilin veljiäni aika pahasti, kun lähdimme etsimään Baxterin asuntoa. Hetken päästä pääsimme perille ja näemmä aika ajoissa, sillä paikalla oli myös neljä foot-ninjaa. Oli aika selvää, että Baxter oli Silppurin leivissä. Don iski roskapöntön yhden foot-ninjan päälle. Mike heitti kahden foot-ninjan ympärille bolan. Raph onnistui houkuttelemaan yhden foot-ninjan kävelemään suoraan viemäriaukkoon. Sitten käännyimme Baxterin puoleen.
- Okei kaveri. Nyt jutellaan, Raph sanoi.
Sidoimme Baxterin lyhtypylvääseen ja Mike tutki hänen taskunsa. Sieltä löytyi pieni kauko-ohjain.
- Osaatko selittää mikä tää on? Mike kysyi.
- Se on mouserin kaukosäädin, Baxter sanoi.
- Onko niitä enemmän? minä kysyin.
- Ei minulla, mutta Silppurilla on, Baxter vastasi.
- Ja missä Silppuri on? Leo kysyi.
- Ja sitä minä en kerro, Baxter äyskähti.
- Olisi parasta alkaa puhua tai saatan heittäytyä pisteliääksi, Raph sanoi ja veti esiin sain.
- Se on vanhassa talossa Viherkatu 10. Siellä kaikkien mousereiden pääkaukosäädin on, Baxter sanoi todella nopeasti.
- Näitteks. Mikään ei voita terävää älyä, Raph sanoi ja työnsi sain vyöhönsä.
- Viherkatu on kaupungin toisella laidalla. Miten ihmeessä me sinne päästään? Mike ihmetteli.
Vilkaisin kadun varteen parkkeerattua vaaleankeltaista pakettiautoa.
- Miten olis auto? minä kysyin.
Mike löysi auton avaimet Baxterin taskusta ja Don nappasi ne. Nousimme autoon. Tavaratila oli täynnä tavaraa.
- Tutkia. Paikantimia. Näistä sais aikaan vaikka mitä, Don mutisi ja käynnisti auton.
- Mä luulin, ettet sä osaa ajaa, Raph ihmetteli.
- En mä osaakaan, Don myönsi.
Minä aloin miettiä.
- Huomasitteks miten helposti ne robotit löysi Splinterin, minä kysyin.
- Joo ja? Raph sanoi.
- Meinaan, et jos niitä nyt on satoja…, vaikenin kun tajusin koko jutun.
Saman taisivat tajuta pojatkin.
- April ja Splinter!!!! huusimme yhtä aikaa.
Don teki uukkarin ja kaahasi nasta laudassa takaisin kohti Aprilin kämppää. Kun olimme päässeet perille huomasimme, ettei ylös pääsy olisikaan niin helppoa. Mouserit olivat romauttaneet portaat.
- Entäs hissi? Mike kysyi.
- Unohda. Ne on tuhonnu kans sen vaijerit, sanoin vilkaistessani hissi kuiluun.
Kori oli jossain kellarissa. Juoksimme ulos ja suoraan rakennustyömaalle. kiipesimme ylös ja tartuimme köysiin. Heilautimme itsemme Aprilin kämpän parvekkeelle ja kävimme hyökkäykseen romuttamaan mousereita. Hetken päästä katosta alkoi tippua palasia.
- Paikka on romahtamassa! Nyt häivyttiin, Leo huudahti.
Ryntäsimme parvekkeelle ja jäimme roikkumaan köysien varassa, kun rakennus romahti.
- Enää ei tehdä niin tukevia rakennuksia kuin ennen, April mutisi.
- Ja nyt etsitään Silppuri, Raph sanoi ja heilautti itsensä ja Aprilin rakennustyömaalle.
Vähän myöhemmin olimme päässeet pakettiautolla Viherkatu 10:neen. Talo näytti siltä kuin sitä olisi käytetty jonkun kauhuleffan kulisseina. Sellaisen jossa on joko aavekartano tai motelli, jota pitää pähkähullu. Nousimme autosta.
- Okei. Mikäs on suunnitelma, kysyin.
- Yritän saada tästä ohjaimesta voimakkaan noilla tavaratilan kamiolla. Ekaks pitää kuitenkin päästä pääkaukosäätimestä eroon, Don sanoi.
- No sit mennään, Raph sanoi.
Mike pysäytti hänet.
- Hei eiks ois parempi et kaks hoitas sen sammuttamisen? hän ehdotti.
Arvelin Miken tarkoittavan itseään ja minua.
- Sopiihan se. Kerro terveisiä, Raph sanoi ja läimäytti Mikeä selkään.
- Ajattelin, et yrittäisit saada minua luopumaan suunnitelmasta, Mike yskäisi.
Minä ja Mike lähdimme kohti taloa. Livahdimme kellari-ikkunasta sisään ja ryömimme hetken perustuksissa, kunnes tulimme ilmanvaihtoventtiilille. Mike irroitti ritilän ja pääsimme sisälle.
- Tää on liian helppoa, mutisin.
Juuri kun olin päässyt sanomasta sen, edessämme olikin jo Silppuri laseraseen kanssa.
- Menossa jonnekin kilpikonnan poikaset? hän kysyi.
Hetkistä myöhemmin istuimme selät vastakkain sidottuina tuoleissa.
- Tämä oli huono idea Mike, sihahdin ja yritin päästä jotenkin vapaaksi köysistä.
- Jo on kumma. Täytyyhän näistä köysistä jotenkin päästä irti, Mike ähkäisi.
- Älkää liikkuko, kuului äkkiä matala ääni.
Olisi ollut vähällä hypätä kattoon, jos en olisi ollut sidottu. Joku kuitenkin vapautti meidät. Kun nousimme ylös leukani loksahti auki. Vapauttajamme oli pieni aivoja muistuttava olio.
- Olen kyllä kuullut aivokääpiöistä, mutta sä olet kyllä yliveto, Mike sanoi.
- Kuunnelkaa. Kaukosäädin on yläkerrassa, olio sanoi.
- Hetkinen nyt. Miksi meidän pitäis uskoa puhuvaa aivoa? minä ihmettelin.
- Tässä ei nyt ole aikaa riidellä. Ystävänne ovat vaarassa. Kiirehtikää, otus äyskähti.
Silloin tajusin jotain. Jos emme sammuttaisi kaukosäädintä, mouserit tekisivät muista selvää. Tartuin Mikeä käsivarresta ja säntäsin ulos huoneesta. Juoksimme toiseen kerrokseen ja potkaisin oven auki. Silppuri kääntyi ympäri ja nappasi laseraseen. Hän alkoi tulittaa. Minä ja Mike vedimme aseemme esiin ja loikkasimme pois laserin tieltä. Loikkasin kaukosäätimen eteen ja huusin:
- Hei peltipurkki! Koitas osua!
Silppuri ampui minua kohti, mutta loikkasin juuri ajoissa pois tieltä. Laser osui kaukosäätimeen. Silppuri karjui raivosta. Minä ja Mike otimme hatkat. Kun juoksimme käytävässä, huomasin, että katosta alkoi putoilla laattoja. Don oli onnistunut saamaan mouserit hallintaansa. Ongelma oli vain se, että me olimme vielä sisällä. Samassa kaasujohto räjähti ja koko rakennus sortui. Luulen menettäneeni tajuntani hetkeksi, sillä kun avasin silmäni lojuin vatsallani kattolevyn alla. Työnsin levyn pois päältäni ja nousin ylös. Leo, Don, Raph ja April olivat juosseet paikalle.
- Oletko kunnossa? Leo kysyi.
- Juu, luulisin. Hetkinen. Missä Mike on, huudahdin.
- Tuolla, April henkäisi ja osoitti jonnekin taakseni.
Käännyin ympäri ja minusta tuntui, että sydämeni jätti lyönnin väliin. Mike lojui oven alla vain käsi ja jalka näkyvissä. Ryntäsin hänen luokseen.
- Mike! Sano jotain! Sano! huusin ja vedin oven hänen päältään.
- Mä sitten tykkään piilosleikistä, Mike vitsaili.
Minun teki mieli iskeä Mikeä oikein kunnolla päin näköä. Romahtaneen rakennuksen keskellä oli jo tutuksi tullut valtava monttu. Raph vilkaisi monttuun.
- Hei kaverit. Teknodromi on hävinnyt, Raph ilmoitti.
- Se Silppuri alkaa ottaa mua todella huiviin, Don mutisi.
Lähdimme takaisin autolle.
- Ette ikinä usko, mitä me siellä sisällä nähtiin. Siellä oli aivokimppu. Ja sillä oli suu ja silmät ja se puhu meille, Mike kertoi.
- Puhuvat aivot vai? Raph kysyi epäillen.
- Jeah. Aika outoa. Eiks vaan Donna? Mike sanoi ja kääntyi katsomaan minua etupenkin selkänojan yli.
Olin vieläkin aika käärmeissäni Miken tempusta, joten pidin katseeni luonnoslehtiössä ja mutisin:
- Mä en osallistu tähän keskusteluun.
Don katsoi Mikeä.
- Kuule Mike. Sä oot varmaan syöny taas yhden pizzan liikaa, hän sanoi.
Piirsin lehtiööni kuvan omitusesta aivo-oliosta. Jotenkin minusta tuntui, että tämä kaveri, niin omituiselta kuin hän näyttikin, olisi vaarallisempi kuin päältä näytti
Kommentoikaa pliis Very Happy

Ninjatar

Viestien lukumäärä : 1288
Registration date : 10.02.2010

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turtles tarinoita

Viesti  Purplecat702 lähetetty Pe Kesä 23, 2017 6:13 am

Ninjatar kirjoitti:
Kommentoikaa pliis Very Happy
tää oli mahtava Very Happy lisää. itte haluisin kirjottaa uuden tarinan samalla kissa AU:lla kuin viimeksi, kiinnostaisko?
avatar
Purplecat702

Mies Viestien lukumäärä : 100
Ikä : 18
Registration date : 27.07.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar1 lähetetty La Kesä 24, 2017 8:30 pm

Kiva et tykkäät Very Happy . Kiinostaa kyllä mut kokeiles keksiä jotain sellasesta kuin Kenelle kellot soivat. Nyt kans jatkuu Teini-ikäisten haltijasoturien tarina.

Leo oli seisonut jo jonkin aikaa ikkunan vieressä katsellen pihamaalla olevaa aukkoa. Kraangit olivat hyökänneet maan alta ja siepanneet Donnan. Lopulta hän kääntyi veljiensä, Nahkapään ja Danielin puoleen.
- Okei pojat. On aika painua maan alle, hän sanoi.
Don, Raph ja Mike nyökkäilivät. Nahkapää astui edemmäs.
- Tulen mukaan, hän sanoi.
Haltijat katsoivat ystäväänsä hieman huolestuneina.
- Oletko varma. Et pärjää hyvin maan alla. Ja Kraangit varmaan haluisivatkin vanhan orjansa takaisin, Leo mainitsi.
Nahkapään ilme muuttui päättäväiseksi.
- Teen sen Madonnan takia, hän sanoi.
Haltijat katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. Oli aika painua maan alle.
Kommentoikaa pliis Very Happy

Ninjatar1

Viestien lukumäärä : 11
Registration date : 24.06.2017

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar1 lähetetty La Heinä 08, 2017 9:06 pm

Varoitus näin ens alkuun. Tää tarina on sitten mun ekoja kirjoituksia joten älkää ihmetelkö jos se on ihan kauhee.

Monan syntymäpäivä

Viime syntymäpäiväni koin aikamoisen ilmiön. Ennen juhlien alkua löysin salaperäisen jalokiven kujaroskiksesta. Pujotin sen koruun, jonka laitoin kaulaani. Puin ylleni sinisen paidan, violetit pikkuhousut, punaiset lenkkitossut ja oranssin viitan. Bileet sujuivat ensi alkuun ihan hyvin kunnes ikkunasta loikkasi sisään foot-ninjoja. Leo, Don, Raph ja Mike hyökkäsivät kohti ninjoja. Tuijotin taistelua jonkin aikaa, kunnes huomasin kaulakoruni alkaneen hohtaa. Samassa nousin ilmaan ja kaikkien ällistykseksi ammuin plasmapallon käsistäni. Ninjat lähtivät nopeasti käpälämäkeen. Bileiden jälkeen päätin piilottaa korun yöpöydän laatikkoon.
Kommentoikaa pliis Smile

Ninjatar1

Viestien lukumäärä : 11
Registration date : 24.06.2017

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar1 lähetetty To Marras 08, 2018 7:47 am

Ihan näin pienellä varoituksella tää on sitten mun ekoja tarinoita joten tää saattaaolla aika aloittelijatasoa.



Turtles ja Neutriinot

Hei kilpparifanit. Me ollaan ryhmä nimeltä kilpikonnajuniorit. Minä on Mona. Siskoni on TV-toimittaja ja minä olen luokkamme paras uimari. Vieressäni istuu Ira. Hänenkin siskonsa on 6-kanavalla töissä, mutta hän ei ole TV-toimittaja vaan sihteeri. Ira käyttää silmälaseja kuten siskonsakin. Iran vieressä istuu Nick. Hänellä ei ole siskoa eikä veljeä. Hän on orpo. Me kaikki pidämme ninjoista, mutta minä olen ainoa jengissä, jolla on musta vyö judossa. Minulla on aina koulun jälkeen judoharjoitukset viemärissä. Kerran kun kaverini olivat huoneessani, konnakänny soi. Se oli eteisessä ja menin vastaamaan. April oli varmaan unohtanut sen, koska hänellä oli kiire toimitukseen. Nick ja Ira tulivat mukaan ja katsoivat olkani yli, kun avasin konnakännyn.
- Mikä tuo on? Näyttää pieneltä puhelimelta, Ira sanoi.
Vastasin konnakännyyn sanomalla:
- Mona täällä, jos kysyt siskoani, hän on töissä.
Kun kuulin sisareni kertomien ninjakilpikonnien äänet, ponkaisin pystyyn. Olin luullut, että ne kilpparit olivat tarua, mutta nyt tajusin sen olevan totta. Selvitin kohtaamispaikan ja saman tien huomasin, että minun ja kavereiden pitäisi laskeutua viemäriin. Olimme jo pukemassa saappaita ja lamppukypäröitä. Portaita alas tullessamme tapasimme Iran siskon Irman, joka oli tulossa hakemaan Iraa.
- Odota vielä pikku hetki, meillä on niin kuin vähäsen viemärihommia, Ira sanoi ja juoksi meidän peräämme.
- Meillä on yksi semmoinen projekti alligaattori vauvoista, Nick sanoi.
Pian olimme jo ensimmäisen viemäriluukun luona, jonka löysimme. Kohta juoksimme pitkin viemäriputkia etsien kilpikonnia, vaikka Ira valitti koko ajan että hänellä oli kostea ja kylmä olo.
- Voitaisko palata maan pinnalle syömään, Ira valitti.
- Ei, ensin kilpikonnat ja sitten vasta syömään, sanoin minä.
Äkkiä jostain kuului kalinaa.
- Olihan ne sun polvet? kysyin Nickiltä.
Ira kurkisti seuraavan mutkan takaa ja kysyi:
- Mikä on iso ja näyttää hiukan ihmiseltä ja on kuin sarvikuono?
- Olisiko Rocksteady, sanoin minä.
- Kyllä ja nyt häivytään tästä viemäristä ennen kuin se nappaa meidät, Ira huusi ja kiisimme pitkin viemäriputkia etsien viemäriluukkua.
Löysimme lopulta sopivan, kiipesimme täysillä ylös ja panimme paikoilleen viemärin luukun.
- Huh, pari tuumaa lisää ja se olisi tarrannut jalkaani, sanoin minä.
Kun kävelimme kohti pizzeriaa, joku veti meidät hämärälle kujalle. Se oli Leo tosi hyvässä salapoliisiasussa. Meinasin jo melkein huutaa ällistyksestä, mutta Leo tukki minun suuni.
- Yritätkö sinä muka paljastaa meidät? Don kysyi.
- Sori, taisin innostua liikaa, sanoin minä nolona.
Äkkiä ohi lensi rakettiauto.
- Näinkö harhan vai lensikö tuosta äsken ohi rakettiauto? minä kysyin.
- Jep, näit oikein. Jack on lähtenyt taas ulottuvuus X:stä maapallolle kavereittensa kanssa, Mike sanoi.
Juoksimme Turtlejen ilmalaivalle ja nousimme ilmaan. Äkkiä huomasin Neutriinojen alla liikkuvan pakettiauton.
- Hei tuolla liikkuu pakettiauto, Ira sanoi.
- Hienoa, Silppuri on taas vauhdissa, Raph sanoi.
- Kuka ihmeen Silppuri? kysyi Nick ihan äimän käkenä.
- Päällikkömme vanha vihollinen, Leo vastasi.
Samassa pakettiautosta lensi ohjus suoraan kohti Neutriinojen autoa. Kiinnitin jo benji-köyttä vyöhöni ja toisen pään kiinnitin ilmalaivaan. Sitten hyppäsin Pocahontas-hypyn ja sukelsin alas kohti autoa. Kun tulin kohdalle autoin Jackin ja Daskin pois autosta, mutta Karan auttaminen oli hankalaa, sillä hänen jalkansa oli juuttunut etuistuimien väliin. Yritin irrottaa jalkaa, mutta kun auto tippui yhä alemma, benji-köysi pysähtyi ja vetäisi minut takaisin. Kun benji-köysi pompotti minua ylös - alas, tunsin itseni ihan jojoksi. Pakettiauto näkyi selvästi, mutta sieltä tulevat tyypit näkyivät aika huonosti, joten nappasin taskustani digikiikarit. Digikiikarin linsseissä näkyi kaksi mutantti DNA:ta ja yksi ihmis DNAja yksi avaruus DNA. Painoin eräästä napista kiikarin sivussa ja kiikarien digilinssit vaihtuivat tavallisiksi. Linsseissä näkyi Silppuri, Rocksteady ja Bepop ja puoliksi muusina oleva rakettiauto ja Karakin näkyi puoliksi. samalla huomasi Miken hyppäävän laskuvarjolla ilmalaivasta alas. Perässä hyppäsivät Nick ja Ira. Minäkin lähdin mukaan, kun irrotin benji-köyden vyöstäni ja vetäisin laskuvarjon auki. Mike oli päässyt auton katolle ja me olimme taas menneet piiloon takaovien taakse. Minusta oli aika omituista seurata pakettiautoa. Äkkiä minä ällistyin, kun pakettiauto suuntasi kohti metrotunnelia. Suljimme silmämme ja kun avasimme ne, olimme isokokoisen pallomaisen tankin edessä. Mike oli kadonnut ja niin olivat myös mutantit ja se peltinaamainen kaveri. Kun liikuimme teknodromin ympärillä, päätimme kiivetä sen katolle. Kun katsoimme ikkunasta, minä olin jo melkein sanomassa, että Mikellä on taas ongelmia. Ikkunasta näkyi selvästi kuinka Rocksteady piti Mikestä kiinni ja Silppuri puhui Mikelle. Seuraavaksi laskeuduimme katolta ja kävelimme kohti seuraavia ovia. Kun tulimme sisään ja kävelimme parin käytävän läpi, meillä oli ongelma. Meidät oli nähty piilokameroista ja Rocksteady oli meidän perässämme. Juoksimme pitkin käytäviä me edellä ja Rocksteady perässä. Saman tien jouduimme umpikujaan.
- Kävisikö tuplajalkakamppi? minä kysyin.
Teimme jalkakampin ja ryntäsimme pakoon.
- Mä vihaan noita tenavia, Rocksteady huusi meidän peräämme.
Äkkiä Bepop sai meidät kiinni ja me olimme kiikissä. Samassa meidät vedettiin ilmastointiputkien sisälle.
- Pojat mitä te täällä teette? Ira kysyi.
- Mitä sen on väliä missä Mike on? Leo kysyi.
Äkkiä 5 metrin päässä kuului Miken ääni:
- Et voi tehdä sitä Karalle.
- Äkkiä ohjussiiloon, huusin minä ja pojat ja muut kaverit juoksivat minun ohitseni täyttä päätä, niin että pyörin ympyrää.
Juoksin heidän peräänsä. Löysimme lopulta oikean luukun. Katsoimme kaikki yhtaikaa kun Silppuri paineli joitakin nappuloita lähellä ohjuksia.
- Näyttää vähän samalta kuin siinä leffassa, jonka näimme viime viikolla, Leo sanoi.
- Mitä siinä leffassa tapahtui? Ira kysyi.
- Muistaakseni jotain siihen suuntaan, että sankarin ystävät olivat ohjussiilossa ja roisto paineli nappuloita jossain ohjaimen lähellä, Don sanoi.
- Antakaas kun arvaan: Action man Robot attack? Nick kysyi.
- Aivan oikein, kilpparit huusivat yhteen ääneen.
- Okei. Nyt pitäisi keksiä suunnitelma, Raph sanoi.
- Jos te hyökkäätte Silppurin kimppuun niin me pelastetaan Mike ja Kara. Mä jaan ryhmät, minä sanoin.
Äkkiä muistin Mandyn, joka kiusaa minua aina. Mandy on pahempi kuin Silppuri, mutta tämä seikkailu saa kyllä sillä jauhot suuhun. Sen sisko on yhtä tyhmä kuin Mandy, koska se on blondi. Samassa tunsin, että joku tarrasi minua jalasta ja vetäisi minut alas. Ennen kuin tipahdin tarrasin luukun reunaan. Pojat yrittivät vetää toiseen suuntaan ja Rocksteady ja Bepop toiseen.
- Hei, herätys! Mä katkeen kohta, minä huusin.
Pojat vetivät tuplasti ja minä lensin ilmastointikanavaan.
- Au, mun nenä! minä sanoin, kun olin törmännyt suoraan seinään.
Kun minut oli vedetty irti seinästä, minä sanoin, että nyt kyllä hyökätään ohjussiiloon ja vähän äkkiä. Minut laskettiin ensimmäisenä alas tarkastamaan ympäristöä, mutta Rocksteady tarrasi minua ja kauluksesta.
- Mikäs sua vaivaa, tipu? Rocksteady kysyi.
- Ei mikään! Mutta nyt sulle alkoi lopputili, kuule, minä sanoin ja pamautin Rocksteadya kalloon.
DONG! Rocksteady käveli hetken aikaa ja sitten se pyörtyi. Minä olin jo piiloutunut pahvilaatikoitten taakse, kun Bepop ryntäsi esiin.
- Rocksteady, mikä sua viivyttää? Bepop kysyi ja samassa pamautin sitä päähän.
- Okei reitti on selvä, minä sanoin.
Pojat ja kaverit hyppäsivät alas ja minä, Don ja Ira juoksimme auttamaan Karaa ja Mikeä. Jostain kumman syystä Silppuri oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ainakin saatiin Mike ja Kara pelastettua. Rynnistimme täyttä päätä ulos teknodromista. Neutriinojen auton kokoamiseen, meni ainakin tunti, mutta vihdoin se tuli valmiiksi. Neutriinot lähtivät X-ulottuvuuteen ja me viemäriin. Päämaja oli kyllä aika tavalla sotkussa.
- Mitä täällä on tapahtunut? Leo kysyi.
- Missä Särö on? Don kysyi.
- Ja miksi seinässä on viesti? minä kysyin.
- Sanoinko minä viesti seinässä?
- Joo, sanoivat Nick ja Ira yhteen ääneen.
Ira luki seinän viestin:
Tulkaa judo- ja karatesalille, jos uskallatte. Silppuri.
Ira luki aika tavalla äimistyneenä.
- Uskalletaan, sanoivat kilpparit yhteen ääneen.
- Jos te uskallatte, niin sitten mekin! minä sanoin.
Juoksimme viemäreissä ja tulimme lopulta judo- ja karatesalin alle. Menimme viemäriputkia pitikin toiseen suuntaan ja tulimme lopulta viemäriluukulle. Nostimme kannen. Olimme judo- ja karatesalin vieressä. Don ojensi meille imukuppikengät ja me juoksimme äkkiä sisälle ja kiipesimme seinää pitkin ylös. Kun seisoimme katossa niin kuin kärpäset, minusta tuntui, että minun olisi syytä soittaa kilppareilla.
- Ojentaisitko konnakännyn? kysyin Nickiltä.
Nick antoi minulle konnakännyn ja minä avasin sen ja huusin sinne:
- Miksi meidän pitäisi pelastaa eläin, meidänhän piti pelastaa ihminen?
- Päällikkömme on eläin, Raph sanoi.
- Ja voisiks sä olla huutamatta konnakännyyn. Mult meni melkein tärykalvo!
- All right, all right! minä sanoin.
Ira taputti minua aika ällistyneenä selkään ja osoitti sitten isokokoista muurinmurtaja. Ainoa asia jonka pystyin kuulemaan oli kun Särö sanoi:
- Teitpä sinä minulle mitä tahansa, voittavat kilpikonnani sinut lopulta.
Samassa pojat tulivat sisälle. Me irrotimme imukuppikengät ja ponkaisimme lattialle.
- Sanoitpa sattuvasti päällikkö, Leo sanoi, Silppuri, yritäpä hipaistakaan häntä, jatkoi hän.
- Ei askeltakaan tai karvainen senseinne katkeaa keskeltä kahtia, Silppuri sanoi uhaten miekalla narua, joka piteli jättikokoista muurimurtajaa.
- Että huomenna pitikin olla historian tunti, minä sanoin.
Äkkiä meidän entinen fysiikanopettaja ryntäsi sisään kummallisella vehkeellä vieden puolet seinästä mukanaan.
- Terveisiä rottajahdista, jahuu! hän huusi.
- Baxter, Leo huusi nähdessään meidän fysiikanopettajan.
Minä, Nick ja Ira katselimme ympärillemme, kun Leo, Don, Raph ja Mike hyökkäsivät Baxterin vehkeen kimppuun. Baxter lennähti ulos vehkeestä ja Silppuri uhkasi edelleen narua.
- Ira, auta poikia ennen kuin tulee tuplavahinko, mina sanoin.
- Nick, hyökkää Baxterin kimppuun. Näyttää siltä, että se on Silppurin puolella. Ja minä hoidan, Silppurin, jatkoin.
Hyökkäsin Silppurin päälle. Äkkiä tunsin kuin käärme olisi tuijottanut minua silmiin. Samassa Baxter lensi minun naamani eteen. Silppuri huomasi tilaisuutensa ja löi minua piikeillä poskeen. Kierähdin muurinmurtajan ja Särön väliin. Samassa huomasin, että köysi oli poikki. Viilto oli katkaissut köyden. Nappasin maasta lasin sirun ja nousin pystyyn. Viilsin Säröä pitävät köydet poikki ja juoksin Särön kanssa pois muurinmurtajan tieltä. Silppuri oli taas hävinnyt kuin tuhka tuuleen Baxterin kanssa. Seuraavana päivänä näytin historiantunnilla filmin, jonka Nick oli salaa kuvannut. Kun filmi oli loppunut kysyin Mandylta:
- No, uskotko nyt, että olen ollut kilppareiden kanssa seikkailemassa?
- En, näytä edes yksi todiste siitä, että se on totta, Mandy sanoi.
Vetäisin hiukset sivuun ja näytin naarmuja, jotka Silppurin piikit olivat jättäneet poskeeni.
- Voi ei nyt joudun syömään selostukseni ninjoista, kuten lupasin, Mandy huokaisi.
- No kumman kanssa syöt selostuksesi, ketsupin vai sinapin? kysyin minä ja koko luokka alkoi nauraa, kun Mandy hampaat irvessä alkoi syödä selostustaan.
Siinä kaikki tältä kerralta. Oho nyt pitäisi äkkiä päästä viemäriin ennen kuin Mike syö kaikki pizzat. Nyt mentiin kaverit. Kaikki huusivat:
- Jahuu nyt päästään viemäriin ja syömään
Kommentoikaa pliis Smile

Ninjatar1

Viestien lukumäärä : 11
Registration date : 24.06.2017

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar1 lähetetty Pe Marras 09, 2018 11:57 pm

Samaa sarjaa edellisen kanssa eli ekoja tarinoitani



Turtles ja Japanin kruunuprinssi

Ai, kuka on Japanin kruununprinssi? Hän on Hirohito, uusin jengiläisemme. Sinä perjantaina, kun hän tuli kouluumme, niin se viikonloppu ei ollut entisellään. Istuin väsyneenä pulpetissa ja olin melkein ainoa, joka ei ollut haukotellut viiteen minuuttiin. Sitten opettaja sanoi äkkiä, että luokallemme tuli uusi oppilas. Poika tuli luokaan ja kumarsi tosi syvään. Tytöt olivat haltioissaan paitsi Mandy. Hän oli oudon näköinen, ihmeissään ja tyytyväinen yhtä aikaa.
- Nimeni on Hirohito Mori, poika sanoi.
Hirohito lähti kävelemään pulpettirivien väliin ja istui lopulta Iran viereen. Ira nappasi uskonnon kirjan ja peitti sillä kasvonsa. Koulun jälkeen luokkamme tytöt töllöttivät Iraa suu auki. Tiesin kyllä miksi. Ira on luokan pinko eikä kukaan poika ole kiinnostunut hänestä.
- Hei, haluatko liittyä meidän jengiin? kysyin ihan ohimennen.
- Toki, Hirohito sanoi innostuneesti.
Pyysin häntä tulemaan meille. Huoneessani hän rupesi täyttämään lomaketta.
- Olenko ninjamainen? Olen. Jos harrastat itämaisia taistelulajeja, niin mitä niistä? Judoa, Hirohito puheli itsekseen.
- Tämä ei nyt ehkä kuulu lomakkeeseen, mutta tiedätkö sinä kilpikonnat? minä kysyin.
- Ai tiedänkö? Olen niiden suurin fani, Hirohito sanoi.
En jäänyt odottamaan lisäselityksiä, sillä taskussani oleva konnakänny soi.
- Taisi tulla pelastushommia, sanoin, kun sain puhelun loppuun.
Pian olimme jo viemärissä kilpikonnien päämajassa.
- Särö on varmasti siepattu, Leo sanoi.
- Ai miten niin? Ira kysyi.
- No katso olohuonetta, Don sanoi.
Todellakin olohuone oli romuna ja jäljistä päätellen kidnappaajat olivat Rocksteady ja Bepop.
- Tämä on minun syytäni. Olisi pitänyt lähteä opiskelemaan Sydneyhyn, Hirohito sanoi.
- Miten niin? Nick kysyi.
- Olen Japanin kruununprinssi, Hirohito sanoi masentuneena.
- Maahan! Raph huusi äkkiä.
Seinään lensi teräväkärkinen veitsi ja siinä oli viesti.
- Tuokaa prinssi minulle tai ette saa nähdä päällikköänne enää koskaan. Silppuri, luin.
- Minulla on idea, Hirohito sanoi.
Rupesimme muuttamaan Nickiä Hirohitoksi ja Hirohitoa Nickiksi. Olin melkein kuolla nauruun kun näin Nickin Hirohiton näköisenä. Nickin oli määrä mennä Silppurin päämajaan. Me jäimme odottamaan merkkiä. Hirohiton merkki oli kun Nick sanoi: Isää et kyllä saa alas valtaistuimelta. Juuri silloin merkki kuului ja syöksyimme ikkunan läpi. Joko Silppuri oli arvannut juonen tai sitten me olimme tehneet harhaliikkeen. Sillä hetkellä meidän päällemme putosi häkki. Silppuri työnsi Nickin myös häkkiin.
- Tiesin, että olisitte tulossa, Silppuri sanoi.
- Missä on Särö? Leo kysyi.
Rocksteady ja Bepop tulivat juuri sillä hetkellä Särö mukanaan varastoon.
- Me saatiin se pomo, Rocksteady sanoi.
- Hienoa, sitokaa heidät, Silppuri sanoi.
Samassa huomasin, että meidät oli sidottu yhteen.
- Hei haiseeko täällä bensa? Ira kysyi.
Todellakin Rocksteady ja Bepop valelivat ympäristöämme bensalla. Hei haloo! Bensa palaa. Kuulin kun Silppuri sanoi:
- Nyt loppuu kilpikonnien taru.
Sitten kuului räväkkää naurua ja liekkejä alkoi näkyä ympäriinsä. Äkkiä tunsin kuinka ympärilläni oleva köysi alkoi löystyä. Joko ne olivat Leon miekat tai sitten Raphin tikarit, mutta sitten köysi katkesi. Ryntäsimme ulos, mutta joku puuttui. Särö.
- Haen hänet, Leo sanoi.
- Ei. Minä haen hänet, Hirohito sanoi ja ryntäsi varastoon.
Tullessaan takaisin hän näytti melkein superrangerilta. Hirohito piteli Säröä harteillaan. Särö oli kunnossa, mutta tajuton.Häivyimme varastolta juuri ennen kuin palo- ja poliisiautot ilmestyivät näkyviin. Maanantaiaamuna Mandyn kasvoilta paistoi viha. Kaiken lisäksi Ira on alkanut tottua Hirohiton läheisyyteen.
Kommentoikaa pliis Smile

Ninjatar1

Viestien lukumäärä : 11
Registration date : 24.06.2017

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turtles tarinoita

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 34 / 34 Edellinen  1 ... 18 ... 32, 33, 34

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa