kilppari rooli peli

//thanks //

Haru käveli Boriksen luokse ja nosti tämän pään hennosti käsillään.
"Olin jo aivan unohtanut...äitisi oli yksi suurista...joten et kuole niin helpolla... "Haru sanoi ja kuullessaan ulvonnan tämä vain tiputti Boriksen pään Boriksen kehon vierelle.
"Sandra... "Haru kääntyi kävelläkseen ääniä kohti.

/tietääkö joku missä silppuri on tällä hetkellä? xD/

suuri susi pysähtyi parin metrin päähän harusta katsellen tyttöä ylhäältä alas.
"haru..." suden äänessä ei ollut enää häijyä matalaa murinaa vaan ystävällistä hieman surumielistä säveltä.
"miksi....borisko sinulle sanoi jotain? tiedät ettei sen miehen sanoja pidä ottaa vakavasti." sandra otti varovasti askeleen kohti harua sivu käytäviltä kuuluessa nopeasti lähestyvien juoksu askelten ääniä.

Harun pää naksahti sivulle tämän katsoessa Sandraa kuin ei ymmärtäisi mistä tämä puhui.
"Boris? "Haru astui hitaasti eteenpäin kääntäen katseensa taaksepäin nähdäkseen kuinka Boris laitteli päätään takaisin. Haru näytti mietteliäältä.
"Boris...hän sanoi...mitä hän sanoikaan... "Haru ei edes muistanut enään kunnolla. "Minulla oli syy tulla näkemään sinua Sandra...en muista enään mikä se oli... "
"ainiin...tule tänne... "Haru ojensi kätensä käärmeelle Sandran vierellä. "Tarvitsen sinua voidakseni päästä tavoitteeseeni... "
Kyllä, ei hänen tarvinnut miettiä mitään turhaa, tappaa vain kaikki ja se oli sillä selvä. Sitten tämä näki pojan Sandran vierellä.
Kuka poika oli...? Oliko hän Harulle tärkeä...? Poika oli vampyyri, kuin...kuin Boris eikö? Boris, hän sanoi...
"Sanoit että ällötän sinua... "Harun suusta pääsi yllättäen, Haru ei enään erottanut ketään muisti vain sanat. "Niinkuin muitakin...joten varmistan ettei asia tule olemaan enään ongelma.... "

"haru ei!" sandra ärähti kovempaa kuin oli tarkoittaen luimistaen korviaan väistäesään ilmaa leikkaavaa miekkaa. juuri kun sandra oli päässyt miekan alta pois tusina teräviä hampaita iskeytyi eripuolilta haruun.
"ei! älkää! irti jokainen!!" sandra ulisi yrittäen käskeä susiaan kauemmas harusta. operaatio oli menossa pahemman kerran harakoille. sandran teki mieli ummistaa silmänsä, sillä hän kykeni jo arvaamaan miten tässä tulisi käymään. hän oli jälleen ajanut sutensa surman suuhun, sillä tämä ei päättyisi mihinkään muuhun kuin verilöylyyn.

Haru katsoi susia ihmettyneenä. Ne purivat häntä? Ne todellakin hyökkäsivät häntä kohti!
Haru virnisti ja samassa kaikki sudet lensivät seinää päin, eivät kuitenkaan kuolleet.
"En halua tappaa teitä vielä... "Haru sanoi myrkyllisesti ja käänsi sitten katseensa Jackiin ja Sandraan. "Te seuraa- "
Samassa hampaat lävistivät Harun niskan, tyttö tunnisti hampaat sekunneissa. "Boris!! "Haru sähähti ja yritti saada miestä irti tästä.
Samassa Haru lävisti häntänsä Boriksen vatsan lävitse. "päästä irti... "tyttö murisi.

// lovexx, silppuri on hänen rakennuksessaan tietty ;D me (minä ja memo) vähän hittailtiin silppuria, kun sä et ollut liikuttanut sitä //

Vai että ei ollut tehtäviä tarjolla. Se taisi tarkoittaa sitä, että Silppuri oli turha jätkä - samoin hänen poikansa. Karai vielä menetteli, mutta kultahiuksinen ei niin paljon naisista välittänyt. "Eikö? Sääli~ Minä kun en haluaisi homehtua täällä..." Kultahiuksinen totesi, yrittäen sitten pörröttää Kazuman hiuksia.

Taro oli omissa ajatuksissaan, kunnes Kazuma sitten ystävällisesti palautti hänet takaisin maanpinnalle. "Hän on kunnossa." Taro vastasi lyhyesti, koska ei oikein ollut puheliasta sorttia.


// Hyi helkutti, Taro alkaa ihan muistuttamaan Hetalian Ruotsia...! XD //

/pahoittelen (kumartelee vuolaasti) koetan saada silppuriin eloa )

boris ei kuitenkaan irrottanut otettaan vaan oli tarrannut tästä kiinni kuin takiainen omahyväinen ilme naamallaan.
"ette te tytöt ole ainoita, jotka saitte pienen muiston vanhemmiltanne," boris sihahti ennen kuin upotti hampaansa yhä syvemmälle harun kaulaan. sandra katsoi tilannetta kummissaan. mitä boris aikoi? aikoiko tämä juoda harun tyhjiin. eika sentään....ellei sitten... äkkiä jack sai liikettä niveliinsä sandran vieressä ja oli pian boriksen jarun vierellä. ilman ennakko varoitusta tämä upotti hampaansa toiselle puolelle harun kaulaa. sandra tunsi polviensa notkahtavan.
"yrittävätkö he imeä hänet hengiltä?" sandran vierelle tassutellut musta turkkinen susi kysyi hieman tokkuraisena.
"eivät...." sandra sanoi sillä hän oli viimein käsittänyt.
"he aikovat imeä jigokun voiman itseensä kunnes siitä ei ole enää vaaraa meille....eikä harulle."

Haru riehui yrittäen saada kahta verenimijää irti itsestään.
"Hehän kuolevat! "Yksi susista vinkaisi muttei tehnyt mitään Sandran katsoessa luottavaisesti Jackiä ja Borista.
Haru huusi, huusi niin lujaa kuin keuhkoista lähti, piakkoin tämän ennen kokonaan punaiset silmät alkoivat muuttamaan väriään vihreäksi aivan kuin punertava väri imettäisiin pois.
Harun kynnet lyhenivät ja siivet katosivat, ja pian, jos Harun hiuksia ei laskettu, tyttö näytti ihmiseltä.
Harun hiukset olivat vielä pitkät ja pian tyttö kaatui polvilleen. Tätä pyörrytti, oksetti jopa.
Harun pää nojautui Jackin olkapäätä vasten kun tyttö menetti tajuntansa.
"Onko se ihminen? Vai puolidemoni? "Susi kysyi.

// Miten tää on niin vaikeeta D: Millasia sääntöjä on noissa matseissa? Saako ottelijat lyödä suljetuilla nyrkeillä vai paljaalla? :O //

Sosisgenes nousi haparoiden ylös ja yritti iskeä Yoshiroa yläkoukulla. Sosisgenes koettaisi saada Yoshiron tyrmättyä tällä tavalla.

// ei hitto ku repesin... :DD //

"puolidemoni...." sandra sanoi muuttuen ihmishahmoon hänkin.
"mutta onko sillä todellisuudessa jotain merkitystä. sellaisiahan me olemme kaikki. emme ole voineet päättää millaisiksi synnymme. jokainen saa syntyessään tietynlaisen kehon ja tietynlaiset voimat. niihin on tyytyminen ja niiden kanssa on osattava elää. sama pätee meihin." sandra kääntyi kohti susiaan.
" älkää antako koskaan ulkoisen vaikutelman pettää. henkilö voi vaikuttaa pedolta ulkoa, mutta sisältö on se joka ratkaisee."
"älä niille nyt ihan kaikkea syötä," boris huudahti väliin pyyhkiessään verta suupielestään. sandran ilme synkkeni.
"tietenin joukkoon mahtuu aina mätämunia, jotka ovat yhtä pilaantuneita sekä sisältä että ulkoa." susilaumasta kuului vienoa murinaa niiden mulkoillessa borista. tämä ei kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään. jack rutisti verentahrimaa harua sylissään.
"en enää ikinä päästä sinua silmistäni..."

TOISAALLA

"käteni..." koroma oli viimein herännyt ja vaikutti äärimmäisen sekavalta.
"voin pahoin...."

TOISAALLA

silppuri pyöritteli miekkaa kädessään kävellen samalla edestakaisin huoneessaan.
"kertokaahan...kumpi olisi inhimillisempi tapa teloittaa petturi?" tämä kysyi kahdelta ninjalta, jotka seisoivat liikkumattomina tämän edessä.
"jokaisen luun naksauttaminen katki yksitellen, niin että kipu olisi hyvin tuskallista vaiko äkkinäinen elävältä syötetyksi tuleminen viikon nälkää nähdeille koirilleni?" vastausta odottamatta silppuri jatkoi.
"inhimillinen on väärä sana. miksi ruveta leikkimään hellää." mies pysähtyi ninjojen etteen.
"tehkää tälläinen ilmoitus. se joka tuo mandyn tai kilpikonnien päät luovimmin vilvottuna, saa ylennyksen." silppuri istuutui tuoliinsa.
"kuningas siirtää ratsujaan...."

// Voiko joku random ninja kertoa tuon saman asian Kazumalle & Jallen hahmoille (Ei Raphille of course), jotta niille saisi tekemistä? :3 //

"Painu takaisin sinne maankoloon, josta ryömitkin ulos! Mikset ottaisi Sorasta mallia ja mene vahtimaan hänen kanssaan"Kazuma sanoi huokaisten ja Jiron yrittäessä pörröttää pojan hiuksia, läpsäisi Kazuma Jiron kädet pois. Kazuma mulkaisi melko pahasti Jiroa ennen kuin kääntyi Taron puoleen. Hän oli kertonut, että Karai oli kunnossa. Kazumalta pääsi helpottunut huokaisu suustaan. "Hyvä." Kazuma sanoi. "Voitko käydä hakemassa lisää teetä vai onko se liikaa pyydetty? Tarkoitan siis... se teekuppi, joka jäi siskon pöydälle... se on varmaan jo kylmää.." Kazuma änkytti hieman, kun ei tiennyt miten asian sanoisi.

Haru ei päästänyt ääntäkään, hän vain hengitti tasaisesti.
Sudet eivät tykänneet Boriksesta, eivätkä Harusta, mutta kukaan ei halunnut käydä Sandraa vastaan.

TOISAALLA

Leonardo hyssytteli Koromaa.
"Muut ovat tulossa, saamme sinut kohta takaisin luolaan "Leo lupasi.

TOISAALLA

"pojat "Karai käveli näiden luokse. "Silppurilla olisi teille tehtävä, pikemminkin pieni kisa, etsikää kilpikonnat ja Mandy...ja tappakaa heidät, mitä luovemmin ja tuskallisemmin sitä parempi "
Tämän sanottuaan Karai sai puhelun silppurilta. "Joudun nyt palaamaan tehtäviini, te voitte kertoa muille... "

Yoshiro onnistui jotenkuten väistämään Sosisgenesin iskun. Yoshiro otti vauhtia köysistä ja juoksi suoraan Sosisgenesiä kohti, saaden tämän kaadettua. Yoshiro istui vastustajan viereen, kietoi jalkansa Sosisgenesin ylävartalon ympärille. Yoshiro kiristi otettaan, tästä vartalolukosta Sosisgenes ei helposti pääsisi vapaaksi, ellei tuo sitten ehtisi tarttua kädellään köysiin. Yoshiro aikoi pitää toisen lukko-otteessa vähän aikaa, ennen kuin yrittäisi taas saada vastustajan luovuttamaan.

TOISAALLA:

"Ei sinun olisi pitänyt pitää tuota kaikkea itselläsi.." Don huomautti, mutta kuitenkin lempeästi. "Olisit voinut kertoa meille" Don sanoi, irrottautuen sitten halauksesta. "Minä tiedän, että toimin typerästi, kun en kertonut siitä heti teille... En vain voinut." Mike tunnusti nyt jo hieman katuvana. "No, hyvä kun sinä sentään nyt kerroit mistä kiikasti!" Don naurahti ja Mike hymyili jopa, kunnes hän muisti erään asian, josta Don saattaisi suuttua. "Oh... minun pitäisi vielä kertoa sinulle vielä yksi asia.." Mike aloitti ja Don katsoi kysyvänä veljeään. "Konnakärry romuttui..." Mike jatkoi nielaisten, odottaen Donin reaktiota. "Etkö olekaan vihainen..?" Mike kysyi hieman hämillään, yleensä Don olisi ärsyyntynyt, kun kauhea työ oli mennyt hukkaan ja nyt hänen pitäisi rakentaa uusi. "En. Miten minä voisin olla vihainen sinulle? Voimme asentaa muutaman kivan lisän siihen.." Don sanoi naurahtaen hymyssä suin. Mike nauroi Donin mukana. "Meidän varmaan pitäisi lähteä hakemaan Raph takaisin, vai mitä luulet Mikey?" Don kysäisi kallistaen päätään hieman. Mike nyökkäsi. "Samurai, me lähdemme hakemaan Raphia ja tuomme hänet sitten tänne. Pysy kiltisti täällä ja jos tulee hätätilanne, niin soita Mikelle" Don selosti heittäen konnakännyn Samuraille. Sitten kaksikko lähti etsimään Raphia - ensin viemäreistä. Donilla oli jännä aavistus, että he pian törmäisivät johonkuhun tai johonkin. Hän ei vain tiennyt, keihin hän törmäisi.



// Sori oli pakko :DDD Jalle, vertaa nyt Taroa ja Ruotsia! :3 Kato Jalle sen naamaa! //

Leonardo veti miekkansa kuullessaan ääniä, sitten tämän silmät avautuivat järkytyksestä.
"Don...Mikey? "Leo näki hänen veljiensä tuijottavan tätä yhtä ihmettyneinä. Leonardo laski Koroman nojaamaan seinää vasten, sitten tämä kääntyi veljiensä suuntaan.
He olivat elossa, luojan kiitos...Leonardo ei tiennyt mitä sanoa, hän oli niin onnellinen. "Minä pelkäsin...pelkäsin menettäneeni teidät... "

Koroma ei ollut varma oliko mennettänyt viimeisenkin järjen hivenensä nähdessään leon tuplanan. Tämän korvissa vain humisi, jiten tämä ei kyennyt kuulemaan leon sanoja. Eipä sillä että se olisi koromaa paljon kiinnostanut. Hänen päässään ei tällä hetkellä liikkunut juuri mikään.

Toisaalla

sandra tiesi että hänen olisi avattava suunsa ensimmäisen pitkään jatkuneen hiljaisuuden jälkeen jonka aikana sudet ja boris olivat jakaneet keskenään murhaavia katseita.
"meidän on parasta palata....tai siis parasta palata sinne mihin leo ja koroma jäivät." kuin äkkiä muistaen ettei koroma ollut paikalla boriksen kasvot muuttuivat myrkyllisiksi. Sanaakaan sanomatta ja sandraa vilkaisematta, tämä kahlasi vedessä sandran ja susien ohi.
"entä me?" tumma turkkinen susi kysyi. Sudet olivat edelleen eläimen hahmossaan. Eivät ilmeisesti uskaltaneet laskea puollustustaan tapahtuneen jälkeen.
"tulette mukaani," sandra sanoi mulkoillen boriksen perään.
"en halua menettää teitä enää ainutakaan."

// hyi saakeli!! Ruotsi on ihan samannäköinen ku Taro!! Paitsi hiukset on vääränväriset... //


Jiro mulkaisi samalla tavalla kuten Kazuma oli tehnyt äsken. "Älä nyt suutu!!" Kultahiuksinen sanoi, heilutellen käsiään ilmassa - merkkinä siitä, että hän ei jatkaisi riitaa. Jiro ei enää jaksanut välittää yhtään mistään, joten hän kohautti olkiaan poissaolevan näköisenä Kazumalle, joka ei huomioinut häntä enää ollenkaan. Pojat kääntyivät Karain suuntaan, joka oli kävellyt heidän luokse. Hän mainitsi sanan tehtävä, jolloin Jiron ilme kirkastui entisestään. Mandy ja kilpikonnat pitäisi kuulemma etsiä. Kolmikko nyökkäsivät, nyt heidän vain pitäisi kertoa muille tai olla ilkeitä ja jättää se homma Soralle.

Mandyyn langetettu loitsu alkoi pikkuhiljaa raueta. Hän pystyi jo liikkutamaan käsiään. Liikkeelle hän kuitenkaan vielä pääsisi

TOISAALLA
Rei iski potkun Raphin vatsaan, Dai kamppasi Raphin, Masao painoi Raphin maahan ja Ralph painoi sain Raphin kurkulle.
Rei: Luulitko todella et sä pärjäisit meille yksin?

Haru avasi taas silmänsä, mitä oli tapahtunut.
tuttu pimeys tämän ympärillä riitti kertomaan tilanteen, Haru oli tajuton ja oli nyt välitilassa Lucran kanssa.
"Lucra mitä tapahtui? Kaikki on aivan hämärää...satutinko minä...ketään? "Haru kysyi nojautuen suurta käärmettä vasten.
oikeassa maailmassa Lucra oli normaalin käärmeen kokoinen jottei se herättäisi liikaa huomiota, Harun sisällä taas käärme oli valtava paljon suurempi kuin Haru itse.
Haru vei käteänsä käärmeen kehoa vasten.

"sinä et tappanut ketään," lucra sihisi halkoen kielellään ilmaa.
"mutta sinut oltiin vähällä tappaa. jack ja boris imivät elinvoimasi äärirajoille."

Toisaalla

sandra hoki mielessään käskyjä; paikka, irti, ei pure....mutta ei niitä voisi susiin käyttää. ne olivat koirien käskyjä. mitä hän oli tekemässä? viemässä kahtatoista sutta suoraan leon luo.
"olenko se vai oletteko te hankalia?" sandra mutisi vieressään lapsivalle sudelle.

" en ymmärrä mitä tarkoitatte tuolla... "Susi vastasi nostaen päätään maasta.

TOISAALLA

"toisinsanoen, uudelleensyntyminen ei ole enään vastaus.. "Haru sanoi. "Jos kuolen enään kertaakaan, se tulee olemaan viimeinen kerta.. "
Haru hymähti hieman. " Sitten vain...joudun tekemään tämän omin voimin, no...minähän sain oikeat voimani itse, en koskaan käyttänyt isäni voimia kerätessäni pelkoa kun oli pienempi. "

// Voi Sora-parkaa! xD Kuvitellaan aikahyppy tähän väliin, koska en jaksa kirjoittaa Soralla siitä, kun se kertoo muille ninjoille siitä... //

Sosisgenes yritti päästä Yoshiron otteesta vapaaksi, mutta aina kun hän yritti paeta, oli Yoshiro pitänyt lukko-otteen tiukasti ja 'kääntänyt' hänet takaisin lukko-otteeseen. Sen jälkeen Yoshiro yritti saada hänet luovuttamaan, mutta Sosisgenes potkaisi itsensä vapaaksi toisen otteesta. Pian Sosisgenes nousi ylös ja löi kämmenellään Yoshiroa rintaan.

Mandy alkoi pikkuhiljaa päästä irti loitsusta ja loikkasi eteenpäin. Nyt hänen  pitäisi vain löytää ne kirotut matelijat

"unohda koko juttu," sandra sanoi heilauttaen kättään ilmassa. Samassahän kuuli ääniä käytävästä ja tavoitti puheen keskeltä tutun äänen.
"leo..." pian hän näkikin tämän vihreän hahmon. Tämä oli siis jälleen kilpikonna. Sandra pohti oliko hän helpottunut siitä vaiko harmissaan, muttei ehtinyt pohtia asiaa sen syvällisemmmin kun sudet hänen takanaan jännittyivät.
"tuhannen kerran....leo ei ole vihollinen....lucifer on sinetöity tiukasti."

Toisaalla

Lucra haukotteli.
"tämä tila ei ole sinulle vankila vaan suoja. Opi hallitsemaan sitä, niin olet ihmistä vahvempi."

Rei käveli kohti Raphia jota Dai, Ralph ja Masao pitelivät maassa.
Rei: Hyviä öitä kuumakalle
Rei iski Raphin päähän tiukan iskun mikä vei Raphilta tajun

Yoshiro piti naamansa peruslukemilla vaikka isku olikin sattunut aika lailla. Hän ei karjaissut kivusta, vaan irvisti vihaisesti. Poika tarttui vastustajan käsivarresta ja pakotti tämän juoksemaan köysiä kohti. Yoshiro itsekin otti vauhtia köysistä ja juoksi Sosisgenesiä kohti, kaataen tämän lopulta maahan. Sen jälkeen Yoshiro iskeytyi tähän voimalla ja aikoi päättää matsin, tuomarin alkaessa laskea kolmeen. Yoshiro oli ollut koko ajan siinä toivossa, ettei saisi toista luovutettua, mutta se oli ollut turhaa. Toinen ei todennäköisesti jaksanut vapautua pinfallista, joten kongi kilahti kolme kertaa, tarkoittaen tietysti sitä, että Yoshiro oli voittanut ottelun. Yoshiron käsi nostettiin ylös ja poika huohotti hieman, kunnes sitten kävi kättelemässä vastustajaansa. Sen tehtyään Yoshiro käveli sitten Akatsukin ja Takaran luokse.

TOISAALLA:

Don ei voinut uskoa silmiään, siinä hänen veljensä oli - ilmielävänä! Mike pysytteli hiljaa, hän ei tiennyt mitä sanoisi, joten hän pysyi hiljaa. "Niin mekin pelkäsimme menettävämme sinut.." Don sanoi. "Oletko nähnyt Raphia?" Don sitten kysyi Leolta, johon Mike vähän hätkähti. Toivottavasti Raph olisi kunnossa, sillä Mike tahtoi pyytää häneltä anteeksi..