Turtles tarinoita

Raph sanoi: "Holly, juokse hakemaan Leo. Nopeasti!" Holly nyökkäsi ja sanoi: " Olen jo matkalla." Sitten hän lähti. Raph sanoi: "Mennään alas. He voivat vielä olla jossakin." Mikey nyökkäsi ja lähti edeltä laskeutumaan jyrkkää rinnettä. Raph nousi ja nilkutti Mikeyn perään. Peuran tekemä pistohaava häiritsi häntä yhä.

Raph katsoi kohtaa, mistä peura ja Don olivat vierineet alas. Siinä oli jotain kummallista. Rinne ei ollut tavallinen, suora ja päällystetty ruoholla. Nyt se oli muhkurainen ja harmaa. Tämä rinne on täynnä kiviä... Sitten Raph tunsi jalkansa alla liikkuvan jotain. Hän oli astunut irtokiveen. Raph menetti tasapainonsa ja vieri kivistä rinnettä alas.

Rinteen pohjalla Raph pysähtyi. Hän oli saanut lukuisia kertoja iskuja kivistä ja terävimmät kivet olivat tehneet pienen viillon. Mikey katsoi Raphia hiukan huvittuneena. Raph huusi: "Mitä sinä naurat?" Mikey sanoi: "En vain voi uskoa, että olet noin kömp-", Siinä samassa Mikey itse astui irtokiveen, joka sai hänet horjahtamaan. Mikey vieri alas. Raph huokaisi: "Idiootti. Olisin varoittanut sinua tuosta." Mikey huusi takaisin: "Mikset sitten sanonut mitään? Joka paikkaan sattuu."

Sitten tuulen suunta vaihtui. Raph haistoi ilmassa jotain. Hän katsoi Mikeyä, joka oli myös haistanut saman. He nousivat ja kävelivät hajun tulosuuntaan. Kun he saapuivat paikalle, he näkivät lumessa raahautumisjälkiä sekä myös punaisia läiskiä. Raph katsoi rinnettä. Hän sanoi: "Tähän ne pysähtyivät." Mikey kysyi: "Mutta missä ne ovat nyt?"

Toisaalla:

Don oli seurannut peuraa jo hyvän aikaa. Hän oli kuluttanut kaikki voimansa juoksuun. Rinteessä olevat kivet olivat osuneet häneen, mutta myös peuraan. Peura oli saanut enemmän haavoja, koska se oli painavampi kuin Don. Se oli menettänyt myös oikean sarvensa. Don yritti pysyä peuran perässä, mutta hänellä ei ollut voimaa nimeksikään. Hän lyyhistyi maahan useita kertoja ja oli jo valmis luovuttamaan. Mutta hän pakotti itsensä aina ylös ja liikkeelle.

Peura oli paennut pois metsästä ja saapunut suurelle niitylle. Don seurasi sitä, lysähti kylmään lumeen. Hän yritti nousta ylös, mutta hänen lihaksensa eivät totelleet. Don oli jo melkein tajuttomassa tilassa. Tulkaa jo. Tämä on teidän saaliinne ja te saatte tappaa sen. Don nousi ylös, mutta kaatui heti uudestaan. Sitten hiljaisuuden rikkoi ulvonta. Don nosti päänsä ja katsoi taakseen. Hän näki Raphin ja Mikeyn juoksevan häntä kohti. Don oli helpottunut ja antoi lihastensa rentoutua. Hän laski päänsä lumeen.

"toisaalla":

Raph hyppäsi peuran selkään ja iski hampaansa peuran niskaan. Peura pelästyi ja yritti saada Raphin irti itsestään. Raph yritti pitää kiinni, mutta hänen oli pakko päästää irti, kun Mikey oli saanut potkun peuralta. Hän meni pökertyneen Mikeyn luokse ja kysyi: "Oletko kunnossa?" Mikey ravisti päätään ja sanoi: "Luulen niin." Raph sanoi: "Voisit vähän varoa seuraavalla kerralla. Minulla on muutakin tekemistä kuin vahtia sinua."

Raph kääntyi ja hyppäsi peuran kurkkuun. Se sai peuran horjumaan. Raph käytti tilaisuuden hyödyksi ja käänsi peuran selälleen. Raph sai muutaman potkun päähänsä, ennen kuin sai tapettua peuran. Raph istahti kuolleen peuran viereen. Sitten hän kuuli Mikeyn huudon: "Raph, tule äkkiä tänne!" Raph nousi ja käveli Mikeyn luokse.

Raphin saapuessa Mikeyn luokse, hän näki haavoittuneen Donin. Hän kysyi: "Mikä hänellä on?" Mikey vastasi: "Hän on vain pyörtynyt. Onneksi ei pahempaa." Raph kysyi: "Onkohan Holly jo päässyt perille?" Juuri, kun Mikey oli vastaamassa, heidän takanaan kuului outoja ääniä. Raph ja Mikey kääntyivät metsään päin ja helpotuksekseen he näkivät Leon ja hengästyneen Hollyn. Mikey sanoi: "Tuossa on vastauksesi."

Leo käveli heidän luokseen ja kysyi: "Mitä on tapahtunut?" Raph sanoi: "Jahtasimme peuraa, mutta se päätti panna hanttiin. Saimme kummatkin kunnolla turpiin siltä peuralta. Mutta sitten Don ilmaantui yhtäkkiä jostain. Hän vieri peuran kanssa rinnettä alas ja päätimme seurata häntä. Ja nyt olemme täällä." Leo kysyi: "Saitteko sen peuran kiinni?" Raph sanoi: "Tuollahan se makaa kuolleena." Leo nyökkäsi ja sanoi: "Minä voin kantaa Donin kotiin. Tuota peuraa ei tarvitse viedä kotiin kokonaisena. Otetaan niin paljon ruokaa mukaan, minkä jaksamme kantaa."

Raph, Mikey ja Leo menivät yhdessä peuran ruhon viereen ja kukin heistä repi peurasta syötävää. Kun heillä oli tarpeeksi mukanaan, he kävelivät takaisin Donin luokse ja nostivat hänet Leon selkään. He eivät menneet samaa reittiä takaisin, mistä he olivat tulleet, vaan he kiersivät toista kautta. Miley huomasi, että Holly oli jäämässä jälkeen. Hollyn lyhyet jalat eivät soveltuneet hangessa liikkumiseen. Hän oli myös uupunut edellisestä matkastaan. Mikey sai idean. Hän pudotti kantamuksensa ja kysyi Hollylta: "Väsyttääkö?" Holly nyökkäsi. Mikey sanoi: "Voit kiivetä minun selkääni." Hollyn silmät kirkastuivat ja häntä nousi pystyyn. Hän kysyi: "Ihanko totta?" Mikey nyökkäsi ja kyyristyi niin, että Holly pääsisi hänen selkäänsä. Holly kiipesi Mikeyn selkään. Mikey nousi varovasti ja nosti kantamansa ruuan maasta ja jatkoi matkaa.

Kun he olivat päässeet kotiin, he jättivät kaiken kantamansa ruuan samaan kekoon oravien ja muiden sekaan. Raph kysyi Mikeyltä: "Miten ajattelit ottaa hänet pois selästäsi?" Mikey ihmetteli aluksi, mistä Raph puhui, mutta sitten hän muisti, että oli ottanut Hollyn selkäänsä. Holly oli kuitenkin nukahtanut kesken matkan. Mikey tökkäisi hellästi Hollya ha sanoi: "Herää. Olemme perillä." Holly avasi uniset silmänsä ja kysyi: "Nukahdinko minä?" Mikey nyökkäsi. Hän laskeutui hieman, että Holly voisi päästä pois hänen selästään. Kun Holly oli päässyt maahan, hän sanoi: "Kiitos kyydistä, setä." Sitten hän kipitti pimeään luolaan.

Mikey kääntyi ruokakasan puoleen. Vesi nousi hänen kielelleen. Hän valitsi kasasta oravan ja lähti mukavaan paikkaan syömään sitä. Kun hän oli syönyt suurimman osan oravastaan, hän huomasi Raphin kävelevän häntä kohti. Raph näytti hiukan huolestuneelta. Mikey kysyi: "Mitä nyt?" Raph kysyi: "Oletko nähnyt Snowta missään?"


JEI!!!!!!!! Vihdoinkin sain itseni puhelimen eteen ja kirjoittamaan. yritän olla nyt taas mahdollisimman aktiivinen tässä kirjottamisessa. Raph on kadottanut Snown.............ei oo eka kerta...

TMNTfani! kirjoitti:Raph sanoi: "Holly, juokse hakemaan Leo. Nopeasti!" Holly nyökkäsi ja sanoi: " Olen jo matkalla." Sitten hän lähti. Raph sanoi: "Mennään alas. He voivat vielä olla jossakin." Mikey nyökkäsi ja lähti edeltä laskeutumaan jyrkkää rinnettä. Raph nousi ja nilkutti Mikeyn perään. Peuran tekemä pistohaava häiritsi häntä yhä.

Raph katsoi kohtaa, mistä peura ja Don olivat vierineet alas. Siinä oli jotain kummallista. Rinne ei ollut tavallinen, suora ja päällystetty ruoholla. Nyt se oli muhkurainen ja harmaa. Tämä rinne on täynnä kiviä... Sitten Raph tunsi jalkansa alla liikkuvan jotain. Hän oli astunut irtokiveen. Raph menetti tasapainonsa ja vieri kivistä rinnettä alas.

Rinteen pohjalla Raph pysähtyi. Hän oli saanut lukuisia kertoja iskuja kivistä ja terävimmät kivet olivat tehneet pienen viillon. Mikey katsoi Raphia hiukan huvittuneena. Raph huusi: "Mitä sinä naurat?" Mikey sanoi: "En vain voi uskoa, että olet noin kömp-", Siinä samassa Mikey itse astui irtokiveen, joka sai hänet horjahtamaan. Mikey vieri alas. Raph huokaisi: "Idiootti. Olisin varoittanut sinua tuosta." Mikey huusi takaisin: "Mikset sitten sanonut mitään? Joka paikkaan sattuu."

Sitten tuulen suunta vaihtui. Raph haistoi ilmassa jotain. Hän katsoi Mikeyä, joka oli myös haistanut saman. He nousivat ja kävelivät hajun tulosuuntaan. Kun he saapuivat paikalle, he näkivät lumessa raahautumisjälkiä sekä myös punaisia läiskiä. Raph katsoi rinnettä. Hän sanoi: "Tähän ne pysähtyivät." Mikey kysyi: "Mutta missä ne ovat nyt?"

Toisaalla:

Don oli seurannut peuraa jo hyvän aikaa. Hän oli kuluttanut kaikki voimansa juoksuun. Rinteessä olevat kivet olivat osuneet häneen, mutta myös peuraan. Peura oli saanut enemmän haavoja, koska se oli painavampi kuin Don. Se oli menettänyt myös oikean sarvensa. Don yritti pysyä peuran perässä, mutta hänellä ei ollut voimaa nimeksikään. Hän lyyhistyi maahan useita kertoja ja oli jo valmis luovuttamaan. Mutta hän pakotti itsensä aina ylös ja liikkeelle.

Peura oli paennut pois metsästä ja saapunut suurelle niitylle. Don seurasi sitä, lysähti kylmään lumeen. Hän yritti nousta ylös, mutta hänen lihaksensa eivät totelleet. Don oli jo melkein tajuttomassa tilassa. Tulkaa jo. Tämä on teidän saaliinne ja te saatte tappaa sen. Don nousi ylös, mutta kaatui heti uudestaan. Sitten hiljaisuuden rikkoi ulvonta. Don nosti päänsä ja katsoi taakseen. Hän näki Raphin ja Mikeyn juoksevan häntä kohti. Don oli helpottunut ja antoi lihastensa rentoutua. Hän laski päänsä lumeen.

"toisaalla":

Raph hyppäsi peuran selkään ja iski hampaansa peuran niskaan. Peura pelästyi ja yritti saada Raphin irti itsestään. Raph yritti pitää kiinni, mutta hänen oli pakko päästää irti, kun Mikey oli saanut potkun peuralta. Hän meni pökertyneen Mikeyn luokse ja kysyi: "Oletko kunnossa?" Mikey ravisti päätään ja sanoi: "Luulen niin." Raph sanoi: "Voisit vähän varoa seuraavalla kerralla. Minulla on muutakin tekemistä kuin vahtia sinua."

Raph kääntyi ja hyppäsi peuran kurkkuun. Se sai peuran horjumaan. Raph käytti tilaisuuden hyödyksi ja käänsi peuran selälleen. Raph sai muutaman potkun päähänsä, ennen kuin sai tapettua peuran. Raph istahti kuolleen peuran viereen. Sitten hän kuuli Mikeyn huudon: "Raph, tule äkkiä tänne!" Raph nousi ja käveli Mikeyn luokse.

Raphin saapuessa Mikeyn luokse, hän näki haavoittuneen Donin. Hän kysyi: "Mikä hänellä on?" Mikey vastasi: "Hän on vain pyörtynyt. Onneksi ei pahempaa." Raph kysyi: "Onkohan Holly jo päässyt perille?" Juuri, kun Mikey oli vastaamassa, heidän takanaan kuului outoja ääniä. Raph ja Mikey kääntyivät metsään päin ja helpotuksekseen he näkivät Leon ja hengästyneen Hollyn. Mikey sanoi: "Tuossa on vastauksesi."

Leo käveli heidän luokseen ja kysyi: "Mitä on tapahtunut?" Raph sanoi: "Jahtasimme peuraa, mutta se päätti panna hanttiin. Saimme kummatkin kunnolla turpiin siltä peuralta. Mutta sitten Don ilmaantui yhtäkkiä jostain. Hän vieri peuran kanssa rinnettä alas ja päätimme seurata häntä. Ja nyt olemme täällä." Leo kysyi: "Saitteko sen peuran kiinni?" Raph sanoi: "Tuollahan se makaa kuolleena." Leo nyökkäsi ja sanoi: "Minä voin kantaa Donin kotiin. Tuota peuraa ei tarvitse viedä kotiin kokonaisena. Otetaan niin paljon ruokaa mukaan, minkä jaksamme kantaa."

Raph, Mikey ja Leo menivät yhdessä peuran ruhon viereen ja kukin heistä repi peurasta syötävää. Kun heillä oli tarpeeksi mukanaan, he kävelivät takaisin Donin luokse ja nostivat hänet Leon selkään. He eivät menneet samaa reittiä takaisin, mistä he olivat tulleet, vaan he kiersivät toista kautta. Miley huomasi, että Holly oli jäämässä jälkeen. Hollyn lyhyet jalat eivät soveltuneet hangessa liikkumiseen. Hän oli myös uupunut edellisestä matkastaan. Mikey sai idean. Hän pudotti kantamuksensa ja kysyi Hollylta: "Väsyttääkö?" Holly nyökkäsi. Mikey sanoi: "Voit kiivetä minun selkääni." Hollyn silmät kirkastuivat ja häntä nousi pystyyn. Hän kysyi: "Ihanko totta?" Mikey nyökkäsi ja kyyristyi niin, että Holly pääsisi hänen selkäänsä. Holly kiipesi Mikeyn selkään. Mikey nousi varovasti ja nosti kantamansa ruuan maasta ja jatkoi matkaa.

Kun he olivat päässeet kotiin,  he jättivät kaiken kantamansa ruuan samaan kekoon oravien ja muiden sekaan. Raph kysyi Mikeyltä: "Miten ajattelit ottaa hänet pois selästäsi?" Mikey ihmetteli aluksi, mistä Raph puhui, mutta sitten hän muisti, että oli ottanut Hollyn selkäänsä. Holly oli kuitenkin nukahtanut kesken matkan. Mikey tökkäisi hellästi Hollya ha sanoi: "Herää. Olemme perillä." Holly avasi uniset silmänsä ja kysyi: "Nukahdinko minä?" Mikey nyökkäsi. Hän laskeutui hieman, että Holly voisi päästä pois hänen selästään. Kun Holly oli päässyt maahan, hän sanoi: "Kiitos kyydistä, setä." Sitten hän kipitti pimeään luolaan.

Mikey kääntyi ruokakasan puoleen. Vesi nousi hänen kielelleen. Hän valitsi kasasta oravan ja lähti mukavaan paikkaan syömään sitä. Kun hän oli syönyt suurimman osan oravastaan, hän huomasi Raphin kävelevän häntä kohti. Raph näytti hiukan huolestuneelta. Mikey kysyi: "Mitä nyt?" Raph kysyi: "Oletko nähnyt Snowta missään?"


JEI!!!!!!!! Vihdoinkin sain itseni puhelimen eteen ja kirjoittamaan. yritän olla nyt taas mahdollisimman aktiivinen tässä kirjottamisessa. Raph on kadottanut Snown.............ei oo eka kerta...

Jee vihdoinkin jatkoa . Jatka ja pian. Ja onks sensei pahisten vankina vai ei

Jatkoa
Monta päivää myöhemmin kolmikko pääsi kaupunkiin. Pojat ja Karai vetivät viittojensa huput päähänsä ja hajaantuivat etsimään vihjeitä Samurain olin paikasta. Hetken päästä he tapasivat kievarissa.
- Löytyikö mitään? Don kysyi.
Leo ja Karai puistelivat päätään.
- Ei oikeestaan mitään. Jotkut sanovat lohikäärmeen vieneen prinsessan ja jotkut sanovat prinssin nousseen haudastaan, Leo sanoi.
Don huokaisi alakuloisena, kun hän äkkiä kuuli viereisessä pöydässä jonkun sanovan:
- Kalman suolla.
Kolmikko kääntyi katsomaan viereisessä pöydässä istuvia miehiä. Miehet puhuivat matalla äänellä, mutta he puhuivat Samurain katoamisesta. Leo, Don ja Karai keskittyivät kuuntelemaan.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Raph sanoi: "Holly, juokse hakemaan Leo. Nopeasti!" Holly nyökkäsi ja sanoi: " Olen jo matkalla." Sitten hän lähti. Raph sanoi: "Mennään alas. He voivat vielä olla jossakin." Mikey nyökkäsi ja lähti edeltä laskeutumaan jyrkkää rinnettä. Raph nousi ja nilkutti Mikeyn perään. Peuran tekemä pistohaava häiritsi häntä yhä.

Raph katsoi kohtaa, mistä peura ja Don olivat vierineet alas. Siinä oli jotain kummallista. Rinne ei ollut tavallinen, suora ja päällystetty ruoholla. Nyt se oli muhkurainen ja harmaa. Tämä rinne on täynnä kiviä... Sitten Raph tunsi jalkansa alla liikkuvan jotain. Hän oli astunut irtokiveen. Raph menetti tasapainonsa ja vieri kivistä rinnettä alas.

Rinteen pohjalla Raph pysähtyi. Hän oli saanut lukuisia kertoja iskuja kivistä ja terävimmät kivet olivat tehneet pienen viillon. Mikey katsoi Raphia hiukan huvittuneena. Raph huusi: "Mitä sinä naurat?" Mikey sanoi: "En vain voi uskoa, että olet noin kömp-", Siinä samassa Mikey itse astui irtokiveen, joka sai hänet horjahtamaan. Mikey vieri alas. Raph huokaisi: "Idiootti. Olisin varoittanut sinua tuosta." Mikey huusi takaisin: "Mikset sitten sanonut mitään? Joka paikkaan sattuu."

Sitten tuulen suunta vaihtui. Raph haistoi ilmassa jotain. Hän katsoi Mikeyä, joka oli myös haistanut saman. He nousivat ja kävelivät hajun tulosuuntaan. Kun he saapuivat paikalle, he näkivät lumessa raahautumisjälkiä sekä myös punaisia läiskiä. Raph katsoi rinnettä. Hän sanoi: "Tähän ne pysähtyivät." Mikey kysyi: "Mutta missä ne ovat nyt?"

Toisaalla:

Don oli seurannut peuraa jo hyvän aikaa. Hän oli kuluttanut kaikki voimansa juoksuun. Rinteessä olevat kivet olivat osuneet häneen, mutta myös peuraan. Peura oli saanut enemmän haavoja, koska se oli painavampi kuin Don. Se oli menettänyt myös oikean sarvensa. Don yritti pysyä peuran perässä, mutta hänellä ei ollut voimaa nimeksikään. Hän lyyhistyi maahan useita kertoja ja oli jo valmis luovuttamaan. Mutta hän pakotti itsensä aina ylös ja liikkeelle.

Peura oli paennut pois metsästä ja saapunut suurelle niitylle. Don seurasi sitä, lysähti kylmään lumeen. Hän yritti nousta ylös, mutta hänen lihaksensa eivät totelleet. Don oli jo melkein tajuttomassa tilassa. Tulkaa jo. Tämä on teidän saaliinne ja te saatte tappaa sen. Don nousi ylös, mutta kaatui heti uudestaan. Sitten hiljaisuuden rikkoi ulvonta. Don nosti päänsä ja katsoi taakseen. Hän näki Raphin ja Mikeyn juoksevan häntä kohti. Don oli helpottunut ja antoi lihastensa rentoutua. Hän laski päänsä lumeen.

"toisaalla":

Raph hyppäsi peuran selkään ja iski hampaansa peuran niskaan. Peura pelästyi ja yritti saada Raphin irti itsestään. Raph yritti pitää kiinni, mutta hänen oli pakko päästää irti, kun Mikey oli saanut potkun peuralta. Hän meni pökertyneen Mikeyn luokse ja kysyi: "Oletko kunnossa?" Mikey ravisti päätään ja sanoi: "Luulen niin." Raph sanoi: "Voisit vähän varoa seuraavalla kerralla. Minulla on muutakin tekemistä kuin vahtia sinua."

Raph kääntyi ja hyppäsi peuran kurkkuun. Se sai peuran horjumaan. Raph käytti tilaisuuden hyödyksi ja käänsi peuran selälleen. Raph sai muutaman potkun päähänsä, ennen kuin sai tapettua peuran. Raph istahti kuolleen peuran viereen. Sitten hän kuuli Mikeyn huudon: "Raph, tule äkkiä tänne!" Raph nousi ja käveli Mikeyn luokse.

Raphin saapuessa Mikeyn luokse, hän näki haavoittuneen Donin. Hän kysyi: "Mikä hänellä on?" Mikey vastasi: "Hän on vain pyörtynyt. Onneksi ei pahempaa." Raph kysyi: "Onkohan Holly jo päässyt perille?" Juuri, kun Mikey oli vastaamassa, heidän takanaan kuului outoja ääniä. Raph ja Mikey kääntyivät metsään päin ja helpotuksekseen he näkivät Leon ja hengästyneen Hollyn. Mikey sanoi: "Tuossa on vastauksesi."

Leo käveli heidän luokseen ja kysyi: "Mitä on tapahtunut?" Raph sanoi: "Jahtasimme peuraa, mutta se päätti panna hanttiin. Saimme kummatkin kunnolla turpiin siltä peuralta. Mutta sitten Don ilmaantui yhtäkkiä jostain. Hän vieri peuran kanssa rinnettä alas ja päätimme seurata häntä. Ja nyt olemme täällä." Leo kysyi: "Saitteko sen peuran kiinni?" Raph sanoi: "Tuollahan se makaa kuolleena." Leo nyökkäsi ja sanoi: "Minä voin kantaa Donin kotiin. Tuota peuraa ei tarvitse viedä kotiin kokonaisena. Otetaan niin paljon ruokaa mukaan, minkä jaksamme kantaa."

Raph, Mikey ja Leo menivät yhdessä peuran ruhon viereen ja kukin heistä repi peurasta syötävää. Kun heillä oli tarpeeksi mukanaan, he kävelivät takaisin Donin luokse ja nostivat hänet Leon selkään. He eivät menneet samaa reittiä takaisin, mistä he olivat tulleet, vaan he kiersivät toista kautta. Miley huomasi, että Holly oli jäämässä jälkeen. Hollyn lyhyet jalat eivät soveltuneet hangessa liikkumiseen. Hän oli myös uupunut edellisestä matkastaan. Mikey sai idean. Hän pudotti kantamuksensa ja kysyi Hollylta: "Väsyttääkö?" Holly nyökkäsi. Mikey sanoi: "Voit kiivetä minun selkääni." Hollyn silmät kirkastuivat ja häntä nousi pystyyn. Hän kysyi: "Ihanko totta?" Mikey nyökkäsi ja kyyristyi niin, että Holly pääsisi hänen selkäänsä. Holly kiipesi Mikeyn selkään. Mikey nousi varovasti ja nosti kantamansa ruuan maasta ja jatkoi matkaa.

Kun he olivat päässeet kotiin,  he jättivät kaiken kantamansa ruuan samaan kekoon oravien ja muiden sekaan. Raph kysyi Mikeyltä: "Miten ajattelit ottaa hänet pois selästäsi?" Mikey ihmetteli aluksi, mistä Raph puhui, mutta sitten hän muisti, että oli ottanut Hollyn selkäänsä. Holly oli kuitenkin nukahtanut kesken matkan. Mikey tökkäisi hellästi Hollya ha sanoi: "Herää. Olemme perillä." Holly avasi uniset silmänsä ja kysyi: "Nukahdinko minä?" Mikey nyökkäsi. Hän laskeutui hieman, että Holly voisi päästä pois hänen selästään. Kun Holly oli päässyt maahan, hän sanoi: "Kiitos kyydistä, setä." Sitten hän kipitti pimeään luolaan.

Mikey kääntyi ruokakasan puoleen. Vesi nousi hänen kielelleen. Hän valitsi kasasta oravan ja lähti mukavaan paikkaan syömään sitä. Kun hän oli syönyt suurimman osan oravastaan, hän huomasi Raphin kävelevän häntä kohti. Raph näytti hiukan huolestuneelta. Mikey kysyi: "Mitä nyt?" Raph kysyi: "Oletko nähnyt Snowta missään?"


JEI!!!!!!!! Vihdoinkin sain itseni puhelimen eteen ja kirjoittamaan. yritän olla nyt taas mahdollisimman aktiivinen tässä kirjottamisessa. Raph on kadottanut Snown.............ei oo eka kerta...

Jee vihdoinkin jatkoa . Jatka ja pian. Ja onks sensei pahisten vankina vai ei

En oo vielä päättänyt. 60% mahdollisuudella on...

Don oli odottanut jo ikuisuuden, mutta nyt se hetki oli käsillä... Don pääsisi ulos, raittiiseen ilmaan ja enne kaikkea tassu suurimmiltaosin parannettu. Don oli aivan samassa "kopissa" kuin ensimmäisenä päivänä kun Don oli saapunut sinne.

Mikä niillä kestää? Ei voi olla niin hidasta!. Don pyöri ja hyöri ympäriinsä kunnes ovi aukesi ja Don pääsi ulos. Hän kiiruhti pois "kopista" ulos. Vihdoin taas ulkona! Eihän siinä kestänyt kuin käsi ja puoli viikkoa!

Donin yläpuolelta kuului Caseyn ääni: "Kukas se pääsikään takaisin ulos? Tassusi ainakin näyttäisi paremmalta." Don vilkaisi ylös ja huomasi Caseyn ja Aprilin riippuvan läheisellä oksalla. Don kysyi Caseyltä pilke silmässä: "Onko omasi parantunut?" Casey vastasi: "Itseasiassa kyllä, mutta mielenterveyteni EI ole kunnossa." Casey pujotteli alas puunrunkoa jatkaen: "Saimme uusia naapureita. Tekisi mieli repiä korvat päästä!" Don kysyi: "Mitä ne ovat"

Aprilkin oli laskeutunut, mutta oli silti vielä puussa: "Apinoita. Mölyäviä sellaisia. Huutavat kaiket päivät." Don asetti seuraavan lauseen Caseylle: "Sittenhän sinä sopisit sinne mainiosti." Casey vastasi: "Vasta silloin kun näen lentävän muurahaiskarhun! Joka ei kyllä ikinä tule tapahtumaan."

Jee jatkoa.. Sori ihan kauheesti etten oo kirjottanu on ollu kiire (älkää uskoko) mut yritän jatkaa mahollisimman pian (enkä tarkota kahta VIIKKOA vaan kahta PÄIVÄÄ)

Tmnt kirjoitti:Don oli odottanut jo ikuisuuden, mutta nyt se hetki oli käsillä... Don pääsisi ulos, raittiiseen ilmaan ja enne kaikkea tassu suurimmiltaosin parannettu. Don oli aivan samassa "kopissa" kuin ensimmäisenä päivänä kun Don oli saapunut sinne.

Mikä niillä kestää? Ei voi olla niin hidasta!. Don pyöri ja hyöri ympäriinsä kunnes ovi aukesi ja Don pääsi ulos. Hän kiiruhti pois "kopista" ulos. Vihdoin taas ulkona! Eihän siinä kestänyt kuin käsi ja puoli viikkoa!

Donin yläpuolelta kuului Caseyn ääni: "Kukas se pääsikään takaisin ulos? Tassusi ainakin näyttäisi paremmalta." Don vilkaisi ylös ja huomasi Caseyn ja Aprilin riippuvan läheisellä oksalla. Don kysyi Caseyltä pilke silmässä: "Onko omasi parantunut?" Casey vastasi: "Itseasiassa kyllä, mutta mielenterveyteni EI ole kunnossa." Casey pujotteli alas puunrunkoa jatkaen: "Saimme uusia naapureita. Tekisi mieli repiä korvat päästä!" Don kysyi: "Mitä ne ovat"

Aprilkin oli laskeutunut, mutta oli silti vielä puussa: "Apinoita. Mölyäviä sellaisia. Huutavat kaiket päivät." Don asetti seuraavan lauseen Caseylle: "Sittenhän sinä sopisit sinne mainiosti." Casey vastasi: "Vasta silloin kun näen lentävän muurahaiskarhun! Joka ei kyllä ikinä tule tapahtumaan."

Jee jatkoa.. Sori ihan kauheesti etten oo kirjottanu on ollu kiire (älkää uskoko) mut yritän jatkaa mahollisimman pian (enkä tarkota kahta VIIKKOA vaan kahta PÄIVÄÄ)

Ou jee vihdoinkin jatkoa . Tää on mahtava. Aina kun tätä lukee tuntee melkeen afrikkalaisen tasangon tuulen kasvoillaan. Jatka pian. Ps: Kaunis avatar sulla

Jatkoa
- Onko prinsessa kalman soilla? kertojan toveri kysyi.
Mies nyökkäsi.
- Kyllä. Kuninkaalle lähetettiin uhkaus että jos hän ei luopuisi kruunusta prinsessa saisi kärsiä seuraamuksista. Kuningas ei kuitenkaan ottanut uhkausta todesta. Sitten eräänä päivänä kun prinsessa oli linnan puutarhassa Varjot hyökkäsivät. Prinsessa oli kuitenkin saanut opetusta miekan käytössä vanhalta soturimestarilta ja sai pidettyä Varjot kaukana kunnes taivaalle ilmestyi lohikäärme joka syöksyi kohti prinsessaa ja ryösti tämän mukaansa. Vartijat jotka olivat kuulleet prinsessan hätääntyneen huudon eivät voineet tehdä mitään lohikäärmeen noustua täyteen lentokorkeuteen. Lohikäärme vei prinsessan pimeyden vuorille ja muuttui siellä prinsessan veljeksi Ninjaksi. Kaksi Varjoa tarttui prinsessaa käsivarsista.
" Mitä luulet isän meinaavan tästä?" prinssi kysyi.
Prinsessa Samurai nosti päänsä ja hänen pitkät mustat hiuksensa melkein viistivät maata.
" Samaa mitä jo hän on sanonut. Sinä et peri kruunua" Samurai sanoi.
Ninjan silmät alkoivat hohtaa vihreinä ja hän karjaisi Drakon äänelle:
" Viekää hänet pois ja sulkekaa hänet vangiksi kalman soille. Mutta rangaistukseksi hänen ylpeydestään täytyy hänen yötä ja päivää kutoa varjojen viittaa minulle omista mustista hiuksistaan. Joka yö leikattava pois kuusi kiharaa. Ja kun koko tukka on niin lyhyt että se muistuttaa kanan pyrstöä silloin on viittani tarpeeksi suuri. Silloin hyökkäämme"
Varjot hurrasivat ja Samurai kävi kalpeaksi kuin öinen pakkaslumi jolla kuutamo tanssii. Varjot tarttuivat ja veivät hänet pois, Mies kertoi.
Leo, Don ja Karai katsoivat toisiaan.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkoa
- Onko prinsessa kalman soilla? kertojan toveri kysyi.
Mies nyökkäsi.
- Kyllä. Kuninkaalle lähetettiin uhkaus että jos hän ei luopuisi kruunusta prinsessa saisi kärsiä seuraamuksista. Kuningas ei kuitenkaan ottanut uhkausta todesta. Sitten eräänä päivänä kun prinsessa oli linnan puutarhassa Varjot hyökkäsivät. Prinsessa oli kuitenkin saanut opetusta miekan käytössä vanhalta soturimestarilta ja sai pidettyä Varjot kaukana kunnes taivaalle ilmestyi lohikäärme joka syöksyi kohti prinsessaa ja ryösti tämän mukaansa. Vartijat jotka olivat kuulleet prinsessan hätääntyneen huudon eivät voineet tehdä mitään lohikäärmeen noustua täyteen lentokorkeuteen. Lohikäärme vei prinsessan pimeyden vuorille ja muuttui siellä prinsessan veljeksi Ninjaksi. Kaksi Varjoa tarttui prinsessaa käsivarsista.
" Mitä luulet isän meinaavan tästä?" prinssi kysyi.
Prinsessa Samurai nosti päänsä ja hänen pitkät mustat hiuksensa melkein viistivät maata.
" Samaa mitä jo hän on sanonut. Sinä et peri kruunua" Samurai sanoi.
Ninjan silmät alkoivat hohtaa vihreinä ja hän karjaisi Drakon äänelle:
" Viekää hänet pois ja sulkekaa hänet vangiksi kalman soille. Mutta rangaistukseksi hänen ylpeydestään täytyy hänen yötä ja päivää kutoa varjojen viittaa minulle omista mustista hiuksistaan. Joka yö leikattava pois kuusi kiharaa. Ja kun koko tukka on niin lyhyt että se muistuttaa kanan pyrstöä silloin on viittani tarpeeksi suuri. Silloin hyökkäämme"
Varjot hurrasivat ja Samurai kävi kalpeaksi kuin öinen pakkaslumi jolla kuutamo tanssii. Varjot tarttuivat ja veivät hänet pois, Mies kertoi.
Leo, Don ja Karai katsoivat toisiaan.
Kommentoikaa pliis

mielenkiintoinentarina... Hauskaa tarina tarinan sisällä <3

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don katsoi pöydän pintaa ja muisteli untaan.
- Kyyneleet helminä hiekkaan putoo. Varjojen viittaa impi kutoo, hän mutisi.
- Mitä sä sanoit? Leo kysyi.
Don nosti hätkähtäen katseensa.
- Ei mitään. Ajattelin vaan ääneen, hän sanoi.
Karai katsoi häntä.
- Voit ihan hyvin kertoa meille. Olemme ystäviäsi, hän sanoi.
Don huokaisi ja alkoi selittää:
- Näin unen jossa seisoin suolla lähellä kiveä jonka ympärille oli kiertynyt lohikäärme. Kuulin myös sanat. Itkevä impi nyt kivessä on. Veljensä vankina onneton. Kyyneleet helminä hiekkaan putoo. Varjoen viittaa impi nyt kutoo.
Kommentoikaa pliis . Täs on muuten sit se Ninjan ja Drakon yhdistelmä 2003 kolmoskaudelta

Tota, moi . Millonhan mä viimeks kirjauduin tänne.. Sori kamalasti XD en varmaa jatka enään niitä miun tarinoita koska en muista mihin ne jäi :C mut alotan EHKÄ uuden tarinan :3

Purplecat702 kirjoitti:Tota, moi . Millonhan mä viimeks kirjauduin tänne.. Sori kamalasti XD en varmaa jatka enään niitä miun tarinoita koska en muista mihin ne jäi :C mut alotan EHKÄ uuden tarinan :3

No problem

Jatkuu
Leo, Don ja Karai nousivat ja lähtivät ulos kievarista.
- Meidän on löydettävä Kalman soille, Leo sanoi.
Don ja Karai nyökkäsivät.
Kommentoikaa pliis

Purplecat702 kirjoitti:Tota, moi . Millonhan mä viimeks kirjauduin tänne.. Sori kamalasti XD en varmaa jatka enään niitä miun tarinoita koska en muista mihin ne jäi :C mut alotan EHKÄ uuden tarinan :3

sua ei ookkaan pitkään aikaan näkyny. JOS sä alotat uuden tarinan, niin mistä se kertois (toi lähinnä kuvaa sitä että onko ne kissoja, ns. Normaaleja vai jotain muuta)?

Varmaan kissoja

Purplecat702 kirjoitti:Varmaan kissoja

No nyt tää ei vastannutkaan sun viestiin :'D

Purplecat702 kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Varmaan kissoja

No nyt tää ei vastannutkaan sun viestiin :'D

Kiva et kissoja

Jatkuu
Äkkiä kujalta kuului ääni:
- Psst hei tänne päin.
Pojat ja Karai kääntyivät ympäri ja huomasivat kujan varjoissa miehen jolla oli naamio kasvoillaan. Kolmikko tuli lähemmäs.
- Mitä haluat meistä? Leo kysyi.
- Haluan auttaa teitä. Kuningas on menehtyä suruun. Tässä on kartta Kalman soille, mies sanoi ja ojensi kartan Leolle.
Leo näytti kummastuneelta mutta avasi käärön. Hän tutki karttaa hetken ja katsoi sitten miestä
- Kiitos ystävä, Leo sanoi ja kumarsi.
Sitten hän kääntyi muihin päin
- Meillä on tiedot Kalman soiden sijainnista. Mentiin, Leo sanoi ja sankarit säntäsivät juoksuun.
- Onnea matkaan nuoret, mies ajatteli ja katosi
Kommentoikaa pliis . Jos joku muistaa sen Daimion neuvonantajan nimen niin voisko kertoa

Purplecat702 kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Varmaan kissoja

No nyt tää ei vastannutkaan sun viestiin :'D

jeeee... Ei haittaa 😊

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Äkkiä kujalta kuului ääni:
- Psst hei tänne päin.
Pojat ja Karai kääntyivät ympäri ja huomasivat kujan varjoissa miehen jolla oli naamio kasvoillaan. Kolmikko tuli lähemmäs.
- Mitä haluat meistä? Leo kysyi.
- Haluan auttaa teitä. Kuningas on menehtyä suruun. Tässä on kartta Kalman soille, mies sanoi ja ojensi kartan Leolle.
Leo näytti kummastuneelta mutta avasi käärön. Hän tutki karttaa hetken ja katsoi sitten miestä
- Kiitos ystävä, Leo sanoi ja kumarsi.
Sitten hän kääntyi muihin päin
- Meillä on tiedot Kalman soiden sijainnista. Mentiin, Leo sanoi ja sankarit säntäsivät juoksuun.
- Onnea matkaan nuoret, mies ajatteli ja katosi
Kommentoikaa pliis . Jos joku muistaa sen Daimion neuvonantajan nimen niin voisko kertoa

joo en muista sen nimeä, mut ei se varmaan oo elämän ja kuoleman kysymys. Jatkoa pian:)

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Muutamaa tuntia myöhemmin pojat ja Karai olivat päässeet Kalman soille. Suo oli todella kolkko. Kaikkialla puut peittivät auringon valon, oli ikuisesti hämärää ja sumuista ja tukevaltakin näyttävä alusta voisi äkkiä pettää alta. Puista roikkui naavaa ja hämähäkin seittejä. Äkkiä Don pysäytti muut.
- Katsokaa, hän sanoi ja osoitti aukiolle.
Aukion keskellä oli valtava kivi jonka kyljestä tihkui vesipisaroita aivan kuin kyyneliä. Don aikoi rientää kiven luo mutta Leo pysäytti hänet.
- Varovasti. Aukio on kuin miinakenttä, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Muutamaa tuntia myöhemmin pojat ja Karai olivat päässeet Kalman soille. Suo oli todella kolkko. Kaikkialla puut peittivät auringon valon, oli ikuisesti hämärää ja sumuista ja tukevaltakin näyttävä alusta voisi äkkiä pettää alta. Puista roikkui naavaa ja hämähäkin seittejä. Äkkiä Don pysäytti muut.
- Katsokaa, hän sanoi ja osoitti aukiolle.
Aukion keskellä oli valtava kivi jonka kyljestä tihkui vesipisaroita aivan kuin kyyneliä. Don aikoi rientää kiven luo mutta Leo pysäytti hänet.
- Varovasti. Aukio on kuin miinakenttä, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

uuhuhuuu.. Creepy... Jatka pian tää menee jännäks

Kiva et tykkäät. Jatkuu
Perhonen laskeutui lepuuttamaan siipiään pienen pensaan lehdelle ja juuri silloin maasta nousi valtavan kokoinen kala joka nappasi perhosen ja oksan mennessään. Don perääntyi hätkähtäen.
- Oliks toi alligaattoriluuhauki? hän kysyi.
- Oli se. Koko aukio on oikeasti järvi, Leo tajusi.
Karai otti maasta kepin ja tökki sillä pinnalla olevaa lehvästöä.
- Me ei millään päästä tosta yli ilman vakaata jalan sijaa, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät. Jatkuu
Perhonen laskeutui lepuuttamaan siipiään pienen pensaan lehdelle ja juuri silloin maasta nousi valtavan kokoinen kala joka nappasi perhosen ja oksan mennessään. Don perääntyi hätkähtäen.
- Oliks toi alligaattoriluuhauki? hän kysyi.
- Oli se. Koko aukio on oikeasti järvi, Leo tajusi.
Karai otti maasta kepin ja tökki sillä pinnalla olevaa lehvästöä.
- Me ei millään päästä tosta yli ilman vakaata jalan sijaa, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

magic........

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don käveli järven reunalle, laski sauvansa pinnalla olevalle lehvästölle ja sanoi hiljaa:
- Suo samea. Suo samea. Silta kohota.
Järven pinnalle nousi kivinen silta joka johti kivelle. Kolmikko juoksi kivelle ja Don alkoi tutkia kiven kylkeä.
- Tässä täytyy olla jonkinlainen ovi, hän mutisi.
Sitten Leo huomasi pienen halkeaman kivessä. Se näytti hieman avaimen reiältä.
- Hei Donnie. Oisko tästä kolosta jotain apua, hän kysyi.
Don kääntyi ympäri ja huomasi myös kolon.
- Avaimen reikä. Hyvin hoidettu Leo, hän huudahti ja säntäsi ovelle.
Don yritti avata oven magialla mutta turhaan. Donin raapiessa päätään Karai äkkiä huudahti:
- Joku tulee. Pian piiloon
Kolmikko sujahti kiven taakse. Pari varjoa laskeutui lohikäärmeen selästä ja käveli kohti kiveä
Kommentoikaa pliis

Oli kulunut jo pari päivää ja Donin, Caseyn ja Aprilin pakosuunnitelma oli alkanut, mutta yhä kehitteillä...
He esittivät kivillä ja kepeillä, miten suunnitelma etenisi. Don oli keppi, Casey oli iso kivi ja April pieni kivi.

Don selosti: "... Sitten menemme tänne ja sitten tuonne..." Hän liikutti kiviä ja keppiä haluamaansa paikkaan ja sanoi: "Noin. Loput suunnittelemme sitten lennossa." Casey sanoi: "Emme me lennä." Don laittoi tassunsa päänsä päälle ja sanoi turhautuneena: "Tiedät mitä tarkoitan."

Lyhkänen...