Turtles tarinoita

Leo käveli kaupungin kadulla. Oli sumuista. Hän ei näähnyt nenäänsä pidemmälle. Mitään ei kuulunut. Hänen seurana oli vain hiljaisuus. Kylmät väreet kulkivat Leon selkää pitkin. Leo kiihdytti hölkään. Kylmät väreet kulkivat hänessä yhä. Leo ryntäsi juoksuun. Hän ei päässyt eroon tunteesta. Joku seuraa minua. Leo juoksi täyttä vauhtia eteen päin välittämättä vuonosta näkyvyydestä.

Leo kuuli takanaan juoksuaskeleita. Joku tosiaan jahtasi häntä. Leo otti itsestään kaiken irti, ja juoksi nopeampaa, kuin oli koskaan juossut. Hän kuuli yhä askeleet.Mitä se haluaa?Juoksuaskeleet lähestyivät. Etäisyyttä oli enää vain muutama metri. Leo katsoi taakseen. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Leo jatkoi juoksuaan. Pian juoksiäänet palasivat ja lähestyivät häntä.

Leo pysähtyi äkisti ja kääntyi takaa-ajajaa vastaan. Mitään ei näkynyt. Mihin se katosi? Leo oli puhki. Juoksu oli vaatinut veronsa. Hän ei enää jaksaisi juosta. Leo pystyi nyt vain seisomaan ja tasaamaan hengityksensä. Hän oli suojaton.

Äkkiä Leo kuuli outoa, matalaa huminaa. Sitä hän ei ole kuullut aiemmin.Mitä tuo on? Ääni voimistui. Leo tärisi. Ei pelosta vaan huminasta. Se oli niin matalaa ja kovaa, että maa hänen allaan tärisi.

Hän kuuli kovan äänen. Talo oli sortunut tielle. Pian toinen rakennus seurasi esimerkkiä. Mitä täällä oikein tapahtuu?! Leon oikealta puolelta kaatui talo. Leo perääntyi. Leo kuuli rasahduksen takanaan. Hän katsoi ylös. Suuri rakennus kaatui tielle. Leo oli vain muutaman metsin päässä. Kaatuneet talot olivat tukkineet Leon reitit.

Humina lakkasi. Talot lakkasivat sortumasta. Paksu sumu alkoi myös hälvetä. Leo etsi mahdollisia pakoreittejä. Hän näki kaatuneessa rakennuksessa pienen aukon. Hän meni sitä kohti. Leo katsoi sitä. Se oli tunneli. Mutta tunnelissa oli lukuisia teräviä metallipiikkejä ja pohja oli täynnä lasinsiruja.

Leo siirtyi pois tunnelin luota. Se ei ollut turvallinen. Hän löysi toisen pakotunnelin. Mutta sen katto voisi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Leo ei halunnut ottaa riskiä.

Leo oli etsimässä uutta pakopaikkaa, kunnes joku karjaisi. Leo katsoi rakennuksen päälle. Se oli täynnä koiria. Koirat laskeutuivat alas. Niitä tuli myös toisesta suunnasta. Ne saartoivat Leon. Leo tarkasteli koiria kunnolla. Jokaisella oli vertavuotava haava. Mutta se ei estänyt koirien aikeita. Ne lähestyivät häntä.

Juuri, kun koirat olivat iskemässä, Joku haukahti. Koirat pysähtyivät ja väistyivät toista koiraa. Koira oli valtava, ruskea koira, jonka päästä törrötti kaksi suurta lasinsirua. Koira katsoi Leoa uhmakkaasti. Sen silmät olivat täynnä vihaa.

"Sinä!" Leo huusi: "Älä luule, että menetän tajuni tällä kertaa!" Koira oli hiljaa. Oli aivan hiljaista. Mitään ei kuulunut. Ei edes linnut laulaneet. Oli piinavan hiljaista.

Lopulta koira vastasi: "En luule. Minä tiedän. Sinä et kävele täältä omin jaloin pois, kirppusäkki. Tappakaa se!" Koirat hyppäsivät Leon yläpuolelle. Mutta Leo oli heitä nopeampi. Hän väisti hyökkäyksen keveästi. Leo tarttui tummaa koiraa kaulasta. Hän puristi leukojaan täydellä voimallaan.

Koira nauroi. Se sanoi: "Hölmö. Tuo ei edes kutita." Leo päästi irti ja perääntyi takaperin. Mitä?! Ei edes kutita! Käytin kaikkia voimiani, eikä sitä edes kutita?! Koira nousi jaloilleen. Koira sanoi: "Idiootti. Kuollutta ei voi tappaa uudelleen!" Koirat piirittivät hänet uudelleen. Jokainen koira hyökkäsi. Puolet hyppäsi ilmaan ja toiset rynnistivät eteenpäin estääkseen Leon pakenemisen. Koirat lähestyivät joka sekunti. Leo kyyristyi ja sulki silmänsä. On pakko olla jokin keino noiden voittamiseen.

Leo avasi silmänsä ja hyppäsi eteenpäin. hän törmäsi suuren jätelavan terävään kulmaan. Hän sai pienen, vuotavan naarmun. Leo katsoi ympärilleen. Talot olivat pystyssä eikä kuolleista koirista ollut jälkeäkään. Kaikki oli ollut unta. Mutta se tuntui niin todelliselta.

Leon vieressä nukkunut Venus oli herännyt Leon aiheuttamaan hälinään. Venus sanoi unisenä: "Onko jokin vialla?" Leo katsoi häneen. "Ei. Kaikki on hyvin." Venus nousi. Hän käveli Leoa kohti. Venus sanoi: "Sinähän vuodat." Venus nuoli hellästi naarmun puhtaaksi. Leo sanoi kiusaantuneena: "Se on pelkkä naarmu. Ei vakavampaa." Venus sanoi: "Niin kai sitten."

He asettautuivat taas makuulle toistensa viereen. Venus  painoi pääntä etujalkojensa päälle ja sulki silmänsä. En voi kertoa hänelle unestani. Leo asettautui mukavasti nukuahtaakseen uudelleen.

Kun hän oli juuri nukahtamaisillaan, hän kuuli jotain. Leo nosti päänsä. vähän matkan päässä seisoi vihollinen. Leo nousi ja näytti hampaitaan viholliskoiralle. Venuskin heräsi. Leo murisi: "Mitä haluat?" Venus sanoi: "Odota. Hän on Kuro. Isäni viestinviejä." Leo piilotti hampaansa. "Vai viestinviejä. Olet siis pelkkä Silppurin juoksupoika."

Kuro sanoi: "En tullut tänne loukattavaksi. Tulin kertomaan viestin herraltamme Silppurilta. Ja etsin juuri sinua." Leo istahti. Mitä se haaska nyt haluaa? Leo sanoi: "Mikä se viesti on?" Kuro sanoi: "Se menee näin:Jos kuvittelet voittaneesi sodan, erehdyt. Sillä niin kauan, kun minä elän, sota jatkuu. Odotan huomisiltana sinua. Ja jos olet fiksu tulet yksin."

Tässä taas vähän jatkoa. Kuka olisi arvannut, että jaksaisin kirjoittaa kolmena peräkkäisenä päivänä.  Jos intoa riittää, saatan huomennakin kirjoittaa jotain. :enkeli: (90%) uusi kuva  

So cool  

Mikey katsoi Ronia epäuskon vallassa. Mikey sanoi: "Et kertonut." Ron sanoi pää painuksissa: "Jokainen uros täältä on Bossin alaisuudessa."

Mikey rimpuili päästäkseen vapaaksi. Hän hyppäsi Ronia päin, mutta toinen koira sai otteen hänen jalasta ja hän mätkähti maahan. Mikey huusi: "Minä luotin sinuun!" Ron vältteli Mikeyn pettynyttä katsetta. Ron sanoi: "Anteeksi. Mutta elämässä ei pärjää pelkillä hyvillä aikeilla." Mikey sanoi: "Aijotko sitten antautua pahuudelle, vain pysyäksesi elossa?"

Boss huusi: " Nyt riittää! Olen saanut tarpeekseni sinusta! Ron, tapa se!" Ron käveli Mikeytä kohti. Ron sanoi muille koirille: "Irrottakaa siitä. Haluan reilun taistelun." Muut koirat eivät irrottaneet. Tumma koira sanoi: "Emme ota käskyjä vastaan sinulta. Odotamme pomon käskyjä." Boss sanoi: "Te idiootit! Päästäkää siitä!"

Koirat poistuivat Mikeyn päältä. Ron sanoi niille: "Ette sitten sekaannu tähän. Tämä on minun leikkikaluni." Boss nauroi. "Vai leikkikalu? Hyvä on. Leiki sillä niin kauan kuin haluat! Te muut rakit ette sekaannu taisteluun!"

Mikey oli perääntymässä, mutta Ron sai hänestä otteen silmänräpäyksessä. Mikey tunsi kipua, mutta se ei ollut sietämätöntä kipua. Mitä hän aikoo? Ron sanoi hiljaa: "Mikey leiki kanssani. Esitetään niille, että tämä on tosi taistelu."

Mikey hätkähti. "Aiot siis taistella oikeuden puolesta? Kai ymmärrät, että emme saata olla elossa tämän jälkeen." Ron kuiskasi: " Ymmärrän. Mutta haluan kaatua sinun rinnallasi, kuin olla koko loppu elämän pelkurina."

"Hei Ron! Etkö sinä parempaan pysty?!" Haalea koira sanoi: "Minun isoisänikin taistelee paremmin, vaikka hän kuollut!" Ron kuiskasi: "Oletko valmis?" Mikey nyökkäsi vaivihkaa. Ron nosti Mikeyn ilmaan ja heiti maahan. Hän kuitenkin pehmensi laskua vähentämällä vauhtia lopussa.

Mikey nousi ja hyppäsi Ronin kurkkuun. Ron kaatui hänen painostaan. Ron oli kuitenkin suurempi. Hän pystyi helposti nousemaan ja ravistelemaan Mikeyn irti. Mikey tömähti maahan. Vaikkka tämä onkin leikkiä, hän on aika pelottava. Jos tämä olisi totta, olisin jo kuollut ajat sitten.

Mikey nousi ja ryntäsi Ronia päin. Ron väisti hyppäämällä ilmaan. Mikey pysähtyi siihen, missä Ron oli hetki sitten seissyt. Ron iski Mikeyn kylkeen ja painoi hänet maahan.

Lopeta Ron! Täällä on jossain koira haudattuna!"Boss sanoi.Hän katsoi Alaisiaan. "Saartakaa ne!"

Ron irrotti Mikeysta, kun koiria alkoi virrata heidän ympärilleen. Ron sanoi kysyvästi: "Boss, mitä sinä aiot? En ole tehnyt mitään väärää!" Boss sanoi: "Voi kyllä olet. Veljeilet tämän märkäkorvan kanssa. Kyllähän sen päälle päin näkee." Ron sanoi: "En veljeile!" Boss sanoi: "Jos et, olisit jo purrut sen kurkun auki." Ron sanoi: "Enkö minä juuri sanonut, että minä leikin sillä." Boss nauroi. "Ette ole tehneet toisillenne ainuttakaan haavaa. Luovuta Ron, pelisi on pelattu."

Riittää tältä erää. Toivottavasti ei ole liian lyhyt.
Piirsin uuden kuvan ja laitoin sen tänne. (saatte itsekin piirtää tästä kohtauksia, jos haluatte.)

TMNTfani! kirjoitti:Mikey katsoi Ronia epäuskon vallassa. Mikey sanoi: "Et kertonut." Ron sanoi pää painuksissa: "Jokainen uros täältä on Bossin alaisuudessa."

Mikey rimpuili päästäkseen vapaaksi. Hän hyppäsi Ronia päin, mutta toinen koira sai otteen hänen jalasta ja hän mätkähti maahan. Mikey huusi: "Minä luotin sinuun!" Ron vältteli Mikeyn pettynyttä katsetta. Ron sanoi: "Anteeksi. Mutta elämässä ei pärjää pelkillä hyvillä aikeilla." Mikey sanoi: "Aijotko sitten antautua pahuudelle, vain pysyäksesi elossa?"

Boss huusi: " Nyt riittää! Olen saanut tarpeekseni sinusta! Ron, tapa se!" Ron käveli Mikeytä kohti. Ron sanoi muille koirille: "Irrottakaa siitä. Haluan reilun taistelun." Muut koirat eivät irrottaneet. Tumma koira sanoi: "Emme ota käskyjä vastaan sinulta. Odotamme pomon käskyjä." Boss sanoi: "Te idiootit! Päästäkää siitä!"

Koirat poistuivat Mikeyn päältä. Ron sanoi niille: "Ette sitten sekaannu tähän. Tämä on minun leikkikaluni." Boss nauroi. "Vai leikkikalu? Hyvä on. Leiki sillä niin kauan kuin haluat! Te muut rakit ette sekaannu taisteluun!"

Mikey oli perääntymässä, mutta Ron sai hänestä otteen silmänräpäyksessä. Mikey tunsi kipua, mutta se ei ollut sietämätöntä kipua. Mitä hän aikoo? Ron sanoi hiljaa: "Mikey leiki kanssani. Esitetään niille, että tämä on tosi taistelu."

Mikey hätkähti. "Aiot siis taistella oikeuden puolesta? Kai ymmärrät, että emme saata olla elossa tämän jälkeen." Ron kuiskasi: " Ymmärrän. Mutta haluan kaatua sinun rinnallasi, kuin olla koko loppu elämän pelkurina."

"Hei Ron! Etkö sinä parempaan pysty?!" Haalea koira sanoi: "Minun isoisänikin taistelee paremmin, vaikka hän kuollut!" Ron kuiskasi: "Oletko valmis?" Mikey nyökkäsi vaivihkaa. Ron nosti Mikeyn ilmaan ja heiti maahan. Hän kuitenkin pehmensi laskua vähentämällä vauhtia lopussa.

Mikey nousi ja hyppäsi Ronin kurkkuun. Ron kaatui hänen painostaan. Ron oli kuitenkin suurempi. Hän pystyi helposti nousemaan ja ravistelemaan Mikeyn irti. Mikey tömähti maahan. Vaikkka tämä onkin leikkiä, hän on aika pelottava. Jos tämä olisi totta, olisin jo kuollut ajat sitten.

Mikey nousi ja ryntäsi Ronia päin. Ron väisti hyppäämällä ilmaan. Mikey pysähtyi siihen, missä Ron oli hetki sitten seissyt. Ron iski Mikeyn kylkeen ja painoi hänet maahan.

Lopeta Ron! Täällä on jossain koira haudattuna!"Boss sanoi.Hän katsoi Alaisiaan. "Saartakaa ne!"  

Ron irrotti Mikeysta, kun koiria alkoi virrata heidän ympärilleen. Ron sanoi kysyvästi: "Boss, mitä sinä aiot? En ole tehnyt mitään väärää!" Boss sanoi: "Voi kyllä olet. Veljeilet tämän märkäkorvan kanssa. Kyllähän sen päälle päin näkee." Ron sanoi: "En veljeile!" Boss sanoi: "Jos et, olisit jo purrut sen kurkun auki." Ron sanoi: "Enkö minä juuri sanonut, että minä leikin sillä." Boss nauroi. "Ette ole tehneet toisillenne ainuttakaan haavaa. Luovuta Ron, pelisi on pelattu."

Riittää tältä erää. Toivottavasti ei ole liian lyhyt.
Piirsin uuden kuvan ja laitoin sen tänne. (saatte itsekin piirtää tästä kohtauksia, jos haluatte.)

Tää on siis niin mahatvaa   

"Vai hauta." Raph sanoi: "Veljesi on siis kuollut." Casey ei vastannut, vaan sulki silmänsä. "Se tapahtui 3 vuotta sitten." Casey sanoi lopulta. Raph kysyi: " Miten Se tapahtui?" Casey käänsi päänsä pois päin. Hän oli hiljaa.Casey sanoi hiljaa: "Hyvä on."

3 vuotta sitten kaksi nuorta sutta käveli metsän poikki. Toinen oli harmaa ja toinen oli vähän tummempi. He olivat Casey ja hänen veljensä, Aka. Casey kysyi veljeltään: "Milloin olemme perillä Aka? Jalkoihin sattuu." Aka sanoi: "Casey älä ulise. Säikytät ne."

He jatkoivat kävelyään metsän poikki. Pian he saapuivat pienelle aukiolle. Aukoi oli valoisa ja avara. Sen keskellä oli parvi kyyhkysiä. Aka kyyristyi. Casey matki isoveljeään ja painautui maata vasten. Aka sanoi: "Nyt kuuntelet Casey. Minä kierrän taakse ja ajan ne lentoon. Sitten sinä hyppäät täältä merkistäni ja nappaat muutaman. Tätä liikettä kutsutaan pihtiliikkeeksi." Casey vastasi päättäväisesti: "Selvä."

Aka hiipi hiljaa kyyhky parven toiselle puolelle. Casey korjasi asentoaan ja painautui maan tasolle. Kyyhkyjä on yli20. En voi epäonnistua.

Aka hyppäsi pois piilostaan ja hyökkäsi lintuparvea kohti. Linnut syöksähtivät lentoon. Sillä hetkellä Aka huusi: "Casey! Nyt!" Casey hyppäsi lähimmän linnun päälle. Hän mursi siltä nopeasti niskan ka hyppäsi toisen kimppuun. Aka höyhensi kolmatta.

Hässäkän loputtua he olivat saaneet kolme kyyhkyä. Aka sanoi: "Hyvä. Tämä riittää." Casey sanoi: " Ei Se ollutkaan niin hankalaa. Hölmöt lensivät suoraan suuhun."

Sitten Casey huomasi varjon liikkuvan aukoin ympäri. Hän katsoi ylös. Taivaalla lensi valtava kotka. Se tuli lähemmäs. Pian Se syöksyi täyttä vauhtia heitä kohti. Kotka oli valinnut kohteekseen Caseyn, koska hän oli pienempi. Kotka viilsi kaksi avohaavaa Caseyn lapojen ylle. Hän kaatui ja ulisi tuskissaan.

Kotka oli jo uudessa syöksyssä. Casey kähmettyi kauhusta eikä hän pystynyt liikkumaan. Kotka oli jo lähellä. Sitten joku otti Caseyn niskasta kiinni ja vei hänet nopeasti kauemmas. Kotka törmäsi puuhun. Casey katsoi, kuka oli hänet pelastanut. Pelastaja oli Aka.

Aka sanoi: "Casey mene nopeati pois täältä. Minä pidättelen sitä." Casey sanoi: "Isoveli älä. Et pärjää sille. Se tappaa sinut. Lähdetään äkkiä pois." Aka katsoi Caseyä vakavasti. "Olen tehnyt päätökseni jo Casey. Haluan, että sinä lähdet täältä pois omin jaloin. Tottele minua isoveljenäsi."

Casey nyökkäsi vastahakoisesti. Hän nousi ja päätti olla välittämättä lapojensa yllä olevasta kivusta. Casey pakeni metsään juoksuvauhtia.

Raph sanoi: "Päätit sitten jättää veljesi sinne. Olisit nyt edes voinut kaatua hänen rinnallaan." Casey sanoi: "olin pentu. Ei pentu voi sellaista tietää."


Casey kyyristyi joen viereen. Hän joi vettä vauhdikkaasti. Veren vuoto oli loppunut, mutta niistä jäisi pysyvät arvet. Casey käveli aukiolle päin. Hän ei kuullut taistelun ääniä. Aukio oli tyhjä. Casey tutki sitä tarkemmin. Hän näki veritahroja maassa ja kynnen jälkiä puissa. Maassa oli myös verisiä sulkia ja tumman harmaita karvatukkoja.

Casey haistoi veren lisäksi myös jotain muuta. Syvemmällä metsässä oli uusi tuoksu, jota Casey ei tunnistanut. Mutta Se ei ollut miellyttävä.

Hän päätti tutkia asian. Maassa näkyi jotain omituista. Raahausjälkiä? Vasey seurasi jälkiä ja epämiellyttävä haju voimistui.


Raph kysyi: "No, löysitkö koskaan sitä hajun aiheuttajaa?" Casey sanoi: " Löysin." Hän sanoi: "Hajun aiheuttaja oli..."
Casey pakotti sanat suustaan: "Minun veljeni luuranko. Se kotka oli ensin tappanut veljeni ja sdn jälkeen syönyt hänet."


Pahoitelen viivästystä.  

TMNTfani! kirjoitti:"Vai hauta." Raph sanoi: "Veljesi on siis kuollut." Casey ei vastannut, vaan sulki silmänsä. "Se tapahtui 3 vuotta sitten." Casey sanoi lopulta. Raph kysyi: " Miten Se tapahtui?" Casey käänsi päänsä pois päin. Hän oli hiljaa.Casey sanoi hiljaa: "Hyvä on."

3 vuotta sitten kaksi nuorta sutta käveli metsän poikki. Toinen oli harmaa ja toinen oli vähän tummempi. He olivat Casey ja hänen veljensä, Aka. Casey kysyi veljeltään: "Milloin olemme perillä Aka? Jalkoihin sattuu." Aka sanoi: "Casey älä ulise. Säikytät ne."

He jatkoivat kävelyään metsän poikki. Pian he saapuivat pienelle aukiolle. Aukoi oli valoisa ja avara. Sen keskellä oli parvi kyyhkysiä. Aka kyyristyi. Casey matki isoveljeään ja painautui maata vasten. Aka sanoi: "Nyt kuuntelet Casey. Minä kierrän taakse ja ajan ne lentoon. Sitten sinä hyppäät täältä merkistäni ja nappaat muutaman. Tätä liikettä kutsutaan pihtiliikkeeksi." Casey vastasi päättäväisesti: "Selvä."

Aka hiipi hiljaa kyyhky parven toiselle puolelle. Casey korjasi asentoaan ja painautui maan tasolle. Kyyhkyjä on yli20. En voi epäonnistua.

Aka hyppäsi pois piilostaan ja hyökkäsi lintuparvea kohti. Linnut syöksähtivät lentoon. Sillä hetkellä Aka huusi: "Casey! Nyt!" Casey hyppäsi lähimmän linnun päälle. Hän mursi siltä nopeasti niskan ka hyppäsi toisen kimppuun. Aka höyhensi kolmatta.

Hässäkän loputtua he olivat saaneet kolme kyyhkyä. Aka sanoi: "Hyvä. Tämä riittää." Casey sanoi: " Ei Se ollutkaan niin hankalaa. Hölmöt lensivät suoraan suuhun."

Sitten Casey huomasi varjon liikkuvan aukoin ympäri. Hän katsoi ylös. Taivaalla lensi valtava kotka. Se tuli lähemmäs. Pian Se syöksyi täyttä vauhtia heitä kohti. Kotka oli valinnut kohteekseen Caseyn, koska hän oli pienempi. Kotka viilsi kaksi avohaavaa Caseyn lapojen ylle. Hän kaatui ja ulisi tuskissaan.

Kotka oli jo uudessa syöksyssä. Casey kähmettyi kauhusta eikä hän pystynyt liikkumaan. Kotka oli jo lähellä. Sitten joku otti Caseyn niskasta kiinni ja vei hänet nopeasti kauemmas. Kotka törmäsi puuhun. Casey katsoi, kuka oli hänet pelastanut. Pelastaja oli Aka.

Aka sanoi: "Casey mene nopeati pois täältä. Minä pidättelen sitä." Casey sanoi: "Isoveli älä. Et pärjää sille. Se tappaa sinut. Lähdetään äkkiä pois." Aka katsoi Caseyä vakavasti. "Olen tehnyt päätökseni jo Casey. Haluan, että sinä lähdet täältä pois omin jaloin. Tottele minua isoveljenäsi."

Casey nyökkäsi vastahakoisesti. Hän nousi ja päätti olla välittämättä lapojensa yllä olevasta kivusta. Casey pakeni metsään juoksuvauhtia.

Raph sanoi: "Päätit sitten jättää veljesi sinne. Olisit nyt edes voinut kaatua hänen rinnallaan." Casey sanoi: "olin pentu. Ei pentu voi sellaista tietää."


Casey kyyristyi joen viereen. Hän joi vettä vauhdikkaasti. Veren vuoto oli loppunut, mutta niistä jäisi pysyvät arvet. Casey käveli aukiolle päin. Hän ei kuullut taistelun ääniä. Aukio oli tyhjä. Casey tutki sitä tarkemmin. Hän näki veritahroja maassa ja kynnen jälkiä puissa. Maassa oli myös verisiä sulkia ja tumman harmaita karvatukkoja.

Casey haistoi veren lisäksi myös jotain muuta. Syvemmällä metsässä oli uusi tuoksu, jota Casey ei tunnistanut. Mutta Se ei ollut miellyttävä.

Hän päätti tutkia asian. Maassa näkyi jotain omituista. Raahausjälkiä? Vasey seurasi jälkiä ja epämiellyttävä haju voimistui.


Raph kysyi: "No, löysitkö koskaan sitä hajun aiheuttajaa?" Casey sanoi: " Löysin." Hän sanoi: "Hajun aiheuttaja oli..."
Casey pakotti sanat suustaan: "Minun veljeni luuranko. Se kotka oli ensin tappanut veljeni ja sdn jälkeen syönyt hänet."


Pahoitelen viivästystä.  

Aika hurjaa   

Viestinviejä lähti. Leo jäi tuijottamaan paikkaa, jossa Kuro oli juuri seissyt. Venus seisoi hieman järkyttyneen näköisenä hänen vierellään.

Venus kysyi: "Etkai oikeasti aio haastaa isääni taisteluun?" LEo katsoi Venusta. "Ethän?" Hän kysyi uudestaan. Leo katsoi kaukaisuuteen. Sitten hän vastasi: "Jos haastan hänet, tämä sota päättyy." Venus sanoi: "Et voi voittaa häntä. Hän on kaatanut monta koirataisteluiden mestareita ja on saanut taitonsa myymällä sielunsa paholaiselle."

Leo sanoi päättäväisesti: "Mutta ne olivat koiria. Eivät koirat ole vaikeita vastustajia." Venus sanoi: "Mutta silti. Sanotaan, että hän on kuin oikea paholainen. Kuullemma hän on tappanut oman veljensä vaimon ja heidän neljä pentuaan." Leo katsoi häntä yllättyneenä. "Tappoiko hän muka omat veljenpoikansa ja -tyttärensä?" Venus sanoi: "Se on vain huhu."

Leo otti askeleen eteenpäin. "Aion silti hastaa hänet." Leo sanoi. Venus sanoi: " Sitten tulen mukaasi." Leo sanoi: "Ei Venus sinun on jäätävä tänne."

Leo katsoi häntä lempeästi. "Pentummehan syntyvät pian. Sinun on oltava turvassa." Venus katsoi pois päin. Hän sanoi: "Olkoon menneeksi. Lupaatkin sitten tulla takaisin omilla jaloillasi."

Leo juoksi reviirien välisille rajoille. Siellä hänen oli kohdattava Silppurin. Leo katsoi taivasta. Pilvet olivat synkkiä. Taitaa alkaa sataa. Kysymys kuuluu, onko se minulle hyödyllinen.

Reviirien rajamailla Leo hidasti vauhtia. Hän pysytteli valppaana. Missä vain voisi lymyillä vihollinen. Leo pysähtyi. Hän oli haistanut vihollisen. Hän haisteli ilmaa tarkemmin. Noin 100 metriä. Hän haisteli ympärilleen. Niitä on joka puolella.Jopa takana.Leo kyyristyi hieman. Hän katsoi kaikkiin suuntiin vihollisten varalta.

Sitten hänen näköpiiriinsä ilmaantui koira. Se juoksi häntä päin. Samaan aikaan hänen takanaankin oli koira. JA pian myös sivuilla. Koiria tuli joka suunnasta. Pian niitä oli 15 Leon ympärillä. Koirat eivät hyökänneet. Ne vain seisoivat hänen ympärillään ja murisivat uhkaavasti.

Valkoinen koira kääntyi viereisen koiran puoleen. Hän sanoi: "Mene kertomaan Mestari Silppurille, että hän on tullut." Ruskean ja valkoisen kirjava koira kääntyi ja juoksi pois.

Leo sanoi: "Mitä te haluatte? En tullut tänne taistelemaan rivisotilaita vastaan." Harmaa koira sanoi: "Ei sinun tarvitsekaan. Tämä oli Mestari Silppurin käsky. Hän ei halua yllätyksiä." Leo sanoi: "Mitä tarkoitat? Tulin yksin. Haistatko sinä muka muitakin?"

Leo katsoi ympärilleen. Koirat seisoivat pää pystyssä, lukuun ottamatta yhtä. Pieni musta koira oli kyyryssä ja tärisi hieman. Se oli menettänyt oikean silmänsä. Koira hänen vierellään kysyi: "Onko kaikki hyvin?" Musta koira sanoi katkonaisesti: "On. Minä vain... haluan Mestari Silppurin onnistuvan. Tuon saastan veli... Tappoi oman veljeni. Hän... Saa maksaa teoistaan. Kostamme samalla mitalla."

Leo sanoi Koiralle: "Kuule pätkä. En kaadu niin helpoisti. Siihen tarvittaisiin kokonainen armeija." Koirat nauroivat. Valkoinen koira sanoi: "Sitten sinulla kävi tuuri. Mestari Silppurin voimat ovat samat kuin 300-päisen armeijan. ja hän on jo täällä."

Leo katsoi kaukaisuuteen. Se oli totta. Kaksi tummaa hahmoa lähestyivät saartorengasta. Koirat antoivat tilaa. Suuri musta koira asteli renkaan sisään. Se ei ollutkaan koira. Se oli susi. Hänellä oli verenpunaiset silmät ja lukuisten taistelujen arpeuttama keho. Hänen hampaansa olivat suuremmat kuin Leon ja paljon terävämmät.

Leo sanoi: "Sinäkö olet Silppuri?" Musta susi sanoi: "Kyllä olen. Kutsu sinä minua vain kohtaloksesi."

Uuden kuvan olen laittanut. Toivottavasti pidätte.  

TMNTfani! kirjoitti:Viestinviejä lähti. Leo jäi tuijottamaan paikkaa, jossa Kuro oli juuri seissyt. Venus seisoi hieman järkyttyneen näköisenä hänen vierellään.

Venus kysyi: "Etkai oikeasti aio haastaa isääni taisteluun?" LEo katsoi Venusta. "Ethän?" Hän kysyi uudestaan. Leo katsoi kaukaisuuteen. Sitten hän vastasi: "Jos haastan hänet, tämä sota päättyy." Venus sanoi: "Et voi voittaa häntä. Hän on kaatanut monta koirataisteluiden mestareita ja on saanut taitonsa myymällä sielunsa paholaiselle."

Leo sanoi päättäväisesti: "Mutta ne olivat koiria. Eivät koirat ole vaikeita vastustajia." Venus sanoi: "Mutta silti. Sanotaan, että hän on kuin oikea paholainen. Kuullemma hän on tappanut oman veljensä vaimon ja heidän neljä pentuaan." Leo katsoi häntä yllättyneenä. "Tappoiko hän muka omat veljenpoikansa ja -tyttärensä?" Venus sanoi: "Se on vain huhu."

Leo otti askeleen eteenpäin. "Aion silti hastaa hänet." Leo sanoi. Venus sanoi: " Sitten tulen mukaasi." Leo sanoi: "Ei Venus sinun on jäätävä tänne."

Leo katsoi häntä lempeästi. "Pentummehan syntyvät pian. Sinun on oltava turvassa." Venus katsoi pois päin. Hän sanoi: "Olkoon menneeksi. Lupaatkin sitten tulla takaisin omilla jaloillasi."

Leo juoksi reviirien välisille rajoille. Siellä hänen oli kohdattava Silppurin. Leo katsoi taivasta. Pilvet olivat synkkiä. Taitaa alkaa sataa. Kysymys kuuluu, onko se minulle hyödyllinen.

Reviirien rajamailla Leo hidasti vauhtia. Hän pysytteli valppaana. Missä vain voisi lymyillä vihollinen. Leo pysähtyi. Hän oli haistanut vihollisen. Hän haisteli ilmaa tarkemmin. Noin 100 metriä. Hän haisteli ympärilleen. Niitä on joka puolella.Jopa takana.Leo kyyristyi hieman. Hän katsoi kaikkiin suuntiin vihollisten varalta.

Sitten hänen näköpiiriinsä ilmaantui koira. Se juoksi häntä päin. Samaan aikaan hänen takanaankin oli koira. JA pian myös sivuilla. Koiria tuli joka suunnasta. Pian niitä oli 15 Leon ympärillä. Koirat eivät hyökänneet. Ne vain seisoivat hänen ympärillään ja murisivat uhkaavasti.

Valkoinen koira kääntyi viereisen koiran puoleen. Hän sanoi: "Mene kertomaan Mestari Silppurille, että hän on tullut." Ruskean ja valkoisen kirjava koira kääntyi ja juoksi pois.

Leo sanoi: "Mitä te haluatte? En tullut tänne taistelemaan rivisotilaita vastaan." Harmaa koira sanoi: "Ei sinun tarvitsekaan. Tämä oli Mestari Silppurin käsky. Hän ei halua yllätyksiä." Leo sanoi: "Mitä tarkoitat? Tulin yksin. Haistatko sinä muka muitakin?"

Leo katsoi ympärilleen. Koirat seisoivat pää pystyssä, lukuun ottamatta yhtä. Pieni musta koira oli kyyryssä ja tärisi hieman. Se oli menettänyt oikean silmänsä. Koira hänen vierellään kysyi: "Onko kaikki hyvin?" Musta koira sanoi katkonaisesti: "On. Minä vain... haluan Mestari Silppurin onnistuvan. Tuon saastan veli... Tappoi oman veljeni. Hän... Saa maksaa teoistaan. Kostamme samalla mitalla."

Leo sanoi Koiralle: "Kuule pätkä. En kaadu niin helpoisti. Siihen tarvittaisiin kokonainen armeija." Koirat nauroivat. Valkoinen koira sanoi: "Sitten sinulla kävi tuuri. Mestari Silppurin voimat ovat samat kuin 300-päisen armeijan. ja hän on jo täällä."

Leo katsoi kaukaisuuteen. Se oli totta. Kaksi tummaa hahmoa lähestyivät saartorengasta. Koirat antoivat tilaa. Suuri musta koira asteli renkaan sisään. Se ei ollutkaan koira. Se oli susi. Hänellä oli verenpunaiset silmät ja lukuisten taistelujen arpeuttama keho. Hänen hampaansa olivat suuremmat kuin Leon ja paljon terävämmät.

Leo sanoi: "Sinäkö olet Silppuri?" Musta susi sanoi: "Kyllä olen. Kutsu sinä minua vain kohtaloksesi."

Uuden kuvan olen laittanut. Toivottavasti pidätte.  

Vau  ! Peltipää kehiin

tarinan jatkoa ei nyt ole, mutta uusi kuva on.  

TMNTfani! kirjoitti:tarinan jatkoa ei nyt ole, mutta uusi kuva on.  

Kiva juttu   

Mikey yritti nousta, mutta koirien paino oli liian suuri. Hän oli nopeasti takaisin maassa. Hän katsoi Ronin suuntaan. Hänkään ei ole päässyt ylös. Ron vapisi pelosta, eikä pystynyt liikkumaan.

"Heh, mites nyt suu pannaan, rakki?" Koira Mikeyn päällä sanoi: " Et taida olla sanojesi mittainen uros." Harmaa koira huusi Ronia piteville koirille: "Hei te siellä! Miten siellä sujuu?" ruskea koira sanoi: "Melkein liian helppoa. An häntä on melkein mahassa kiinni." Mikey katsoi Ronia. Viholliskoirat olivat olikeassa. Hän hytisee kuin haavan lehti! Älä pelkää Ron. Teen mitä vain päästäkseni irti.

Mikey huusi Ronille: "Ron! Älä pelkää,Se vain jähmettää lihaksesi. Terästäydy." Ron sulki silmänsä. Hän rauhoittui hieman, mutta tärisi yhä.

Harmaa koira nappasi Mikey leuoista kiinni. "Olet puhunut jo tarpeeksi. Käännetään Se ympäri."

koirat rupesivat kääntämään häntä. Tietämättään hdöe tekivät virheen.Hyvä. Nyt pääsen käyttämään jalkojani. Pian hänet oli käännetty. Koirat purivat hänen jaloistaan ja vetivät niitä kauemmas. Harmaa koira sanoi: "Repikää sen suolet pihalle. Sittenhän Se pysyy hiljaa."

Mikey sanoi: "Piru teidät periköön!" Kaksi koiraa ottivat hänen vatsastaan kinni ja vetivät. Mikey tunsi suunnatonta kipua.

Sitten hänelle tapahtui jotain. Hän tunsi lämpöä sisällään. Mitä tämä on?

Koirat sanoivat: "kohta repeää!" Mikey kurkotti päätään ja sai toisesta koirasta otteen. Hän repi sen irti. Jäljelle jäi vain pieni avohaava. Muut koirat olivat kuin hämmentyneitä, että ne pienensivät otteitaan.

Miley käytti tilaisuuden äkkiä hyödykseen. Hän riuhtaisi jalkansa irti koirien otteesta ja kaulastaan. Koirat tulivat entistä hämmentyneiksi. Ainoastaan yksi koira enää puri häntä. Koira selvästi noudattaa käskyä loppuun asti. Mikey riuhtaisi itsensä irti. Koiran leukoihin jäi pieni turkin pala.

Mikey seisoi koirien edessä hiljaa. Koirat vapisivat hieman. Ne olivat kauhuissaan hänen voimistaan. Hetken oli aivan hiljaista.
Mikey huomasi tuoreimmasta haavastaan vuotavan verta. Sitä tuli koko ajan enemmän. Hän kyyristyi hiemman. Hän tunsi haavassa paljon kipua, kunnes joku koirista sanoi: "Ah, sen suoli roikkuu ulkona!"

TMNTfani! kirjoitti:Mikey yritti nousta, mutta koirien paino oli liian suuri. Hän oli nopeasti takaisin maassa. Hän katsoi Ronin suuntaan. Hänkään ei ole päässyt ylös. Ron vapisi pelosta, eikä pystynyt liikkumaan.

"Heh, mites nyt suu pannaan, rakki?" Koira Mikeyn päällä sanoi: " Et taida olla sanojesi mittainen uros." Harmaa koira huusi Ronia piteville koirille: "Hei te siellä! Miten siellä sujuu?" ruskea koira sanoi: "Melkein liian helppoa. An häntä on melkein mahassa kiinni." Mikey katsoi Ronia. Viholliskoirat olivat olikeassa. Hän hytisee kuin haavan lehti! Älä pelkää Ron. Teen mitä vain päästäkseni irti.

Mikey huusi Ronille: "Ron! Älä pelkää,Se vain jähmettää lihaksesi. Terästäydy." Ron sulki silmänsä. Hän rauhoittui hieman, mutta tärisi yhä.

Harmaa koira nappasi Mikey leuoista kiinni. "Olet puhunut jo tarpeeksi. Käännetään Se ympäri."

koirat rupesivat kääntämään häntä. Tietämättään hdöe tekivät virheen.Hyvä. Nyt pääsen käyttämään jalkojani. Pian hänet oli käännetty. Koirat purivat hänen jaloistaan ja vetivät niitä kauemmas. Harmaa koira sanoi: "Repikää sen suolet pihalle. Sittenhän Se pysyy hiljaa."

Mikey sanoi: "Piru teidät periköön!" Kaksi koiraa ottivat hänen vatsastaan kinni ja vetivät. Mikey tunsi suunnatonta kipua.

Sitten hänelle tapahtui jotain. Hän tunsi lämpöä sisällään. Mitä tämä on?

Koirat sanoivat: "kohta repeää!" Mikey kurkotti päätään ja sai toisesta koirasta otteen. Hän repi sen irti. Jäljelle jäi vain pieni avohaava. Muut koirat olivat kuin hämmentyneitä, että ne pienensivät otteitaan.

Miley käytti tilaisuuden äkkiä hyödykseen. Hän riuhtaisi jalkansa irti koirien otteesta ja kaulastaan. Koirat tulivat entistä hämmentyneiksi. Ainoastaan yksi koira enää puri häntä. Koira selvästi noudattaa käskyä loppuun asti. Mikey riuhtaisi itsensä irti. Koiran leukoihin jäi pieni turkin pala.

Mikey seisoi koirien edessä hiljaa. Koirat vapisivat hieman. Ne olivat kauhuissaan hänen voimistaan. Hetken oli aivan hiljaista.
Mikey huomasi tuoreimmasta haavastaan vuotavan verta. Sitä tuli koko ajan enemmän. Hän kyyristyi hiemman. Hän tunsi haavassa paljon kipua, kunnes joku koirista sanoi: "Ah, sen suoli roikkuu ulkona!"

Oi voi. Mike parka

"Nyt riitti!" Raph sanoi: "Siitä kotkasta on tehtävä loppu." Casey vastasi: "Ei sillä ole väliä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka kuinka tahtoisi. Kostaminen ei muuttaisi mitään." Raph sanoi: "Mieti sitten niitä, jotka jo ehkä tällä hetkellä on sen riivatun kotkan ruokalistalla."

Hän nousi ja kääntyi pois päin. "Veljeäsi emme voi pelastaa, mutta tulevat uhrit voimme. Vielä ei ole liian myöhäistä. Meidän on tehtävä jotain nyt." Casey sanoi: " Tämä ei ole sinun taistelusi. Mutta olet silti oikeassa. Jotain on tehtävä. Mutta ei nyt."

"Ihan miten vaan." Raph sanoi. Hän istahti. Minun on tehtävä jotain. Vaikka ilman häntä.

Raph makasi kivisellä lattialla. Hän yritti nukahtaa, mutta jokin sai hänet pysymään hereillä. Lopulta hän vaipui syvään uneen.

Raph hyppäsi ajassa taakse päin. Aikaan, jolloin hänen koko elämänsä muuttui. Raph oli käpertyneenä veljiensä keskellä. Hän heräsi. Raph räpytteli silmiään. Hän laski päänsä, jotta vaipuisi taas uneen. Raph kieriskeli paikallaan etsiäkseen hyvän nukkuma-asennon. Hän nousi ja yritti olla mahdollisimman hiljaa.Päästyään veljiensä ohi hän katsoi taivaalle. Täysikuu paistoi kirkkaana yötaivaalla.

"Mitä sinä teet?" Raph katsoi taakseen. "Tiedät, ettemme saa lähteä minnekään." Leo sanoi. Raph sanoi: "Älä viitsi. Kyllä sinäkin haluaisit lähteä tutkimaan tätä maailmaa." Leo käveli hänen vierelleen. "Niin haluaisinkin, mutta meitä on kielletty lähtemästä minnekään." Raph sanoi: "Menen sitten yksin. Ole kiltti ja älä estä minua."

Raph käveli pois kotikujaltaan. Hän katsoi ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Raph jatkoi kävelyään. Pian hänen ja hänen perheensä välillä oli kolme kujaa. Raph pysähtyi viidennen kujan kohdalla. Se oli kotoisan näköinen. Raph käveli kujalle. Hän asettui lepäämään pienen laatikon päälle.

Raph kuuli pientä murinaa takanaan. Hän katsoi taakseen. Neljä täysikasvuista koiraa sulkivat kujan aukon. Niistä suurin käveli suoraan häntä kohti. "Kehtaatkin tulla minun kujalleni. Saat maksaa siitä, että asetit tassusi tanne." Raph perääntyi ja tippui laatikonpäältä. Hän tärisi kuin haavanlehti.

Pieni vaalea naaras sanoi: "Älä nyt pennulle suutu Reima. Ei hän tarkoita pahaa." Reima sanoi: "En välitä, onko se pentu vai ei! Kimppuun!" Reima puri kiinni Raphin olkapäästä. Hän heitti Raphin päin kivikovaa seinää. Reiman puraisusta jäi pahat jäljet ja isku seinään vei häneltä voimia. Toinen koira hyökkäsi hänen kimppuunsa. Koira tarttui Raphin jalasta kiinni ja paiskasi hänet kovaan maahan.

Raph raahautui takaseinää vasten. "Lopettakaa! Olkaa kilttejä niin kilttejä ja lopettakaa!" Raph itki ja huusi armoa, mutta se ei toiminut. Koirat lähestyivät häntä yhä. Raph jatkoi yrittämistä: "Antakaa armoa! En halua kuolla!" Reima sanoi: "Olisit miettinyt sitä, ennen kuin astut tälle kujalle. Nyt kuole!"

"Lopettakaa!" Vaalea naaras sanoi: "Reima, etkö häpeä?!" Reima sanoi: "Mutta Lydia se..." Lydia sanoi: "Teet varmaan omille pennuillesi samoin, vai mitä. Nyt päästät tuon reppanan menemään." Koirat antoivat Raphille tilaa paeta. Hän juoksi pois kujalta niin pian kuin mahdollista. Hän kuuli takanaan: "Älä sitten enää palaa! Seuravalla kerralla en anna armoa!"

Raph juoksi kotiin. Kotikujallaan hän näki perheensä nukkuvan vielä sikeästi. Raph käveli hiljaa muiden luokse ja asettui makuulle.

Raph heräsi unestaan. Hän nousi ja hiipi hiljaa kohti pientä käytävää. Raph ahtautui tunneliin ja käveli sitä pitkin toiselle puolelle. Hän käveli pois luolasta. Raph pinkaisi juoksuun. Hän väisteli puita ja pensaita. Mikään ei pysäyttänyt häntä.

Raph päätyi pienelle aukoille. Sen keskellä oli pieni linnunraato. Raatoa söi kotka. Raph huusi kotkalle: "Hei sinä! Meiltä on jäänyt jotain kesken!"

Pahoittelen viivästystä. Yritän olla nopeampi.  

TMNTfani! kirjoitti:"Nyt riitti!" Raph sanoi: "Siitä kotkasta on tehtävä loppu." Casey vastasi: "Ei sillä ole väliä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka kuinka tahtoisi. Kostaminen ei muuttaisi mitään." Raph sanoi: "Mieti sitten niitä, jotka jo ehkä tällä hetkellä on sen riivatun kotkan ruokalistalla."

Hän nousi ja kääntyi pois päin. "Veljeäsi emme voi pelastaa, mutta tulevat uhrit voimme. Vielä ei ole liian myöhäistä. Meidän on tehtävä jotain nyt." Casey sanoi: " Tämä ei ole sinun taistelusi. Mutta olet silti oikeassa. Jotain on tehtävä. Mutta ei nyt."

"Ihan miten vaan." Raph sanoi. Hän istahti. Minun on tehtävä jotain. Vaikka ilman häntä.

Raph makasi kivisellä lattialla. Hän yritti nukahtaa, mutta jokin sai hänet pysymään hereillä. Lopulta hän vaipui syvään uneen.

Raph hyppäsi ajassa taakse päin. Aikaan, jolloin hänen koko elämänsä muuttui. Raph oli käpertyneenä veljiensä keskellä. Hän heräsi. Raph räpytteli silmiään. Hän laski päänsä, jotta vaipuisi taas uneen. Raph kieriskeli paikallaan etsiäkseen hyvän nukkuma-asennon. Hän nousi ja yritti olla mahdollisimman hiljaa.Päästyään veljiensä ohi hän katsoi taivaalle. Täysikuu paistoi kirkkaana yötaivaalla.

"Mitä sinä teet?" Raph katsoi taakseen. "Tiedät, ettemme saa lähteä minnekään." Leo sanoi. Raph sanoi: "Älä viitsi. Kyllä sinäkin haluaisit lähteä tutkimaan tätä maailmaa." Leo käveli hänen vierelleen. "Niin haluaisinkin, mutta meitä on kielletty lähtemästä minnekään." Raph sanoi: "Menen sitten yksin. Ole kiltti ja älä estä minua."

Raph käveli pois kotikujaltaan. Hän katsoi ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Raph jatkoi kävelyään. Pian hänen ja hänen perheensä välillä oli kolme kujaa. Raph pysähtyi viidennen kujan kohdalla. Se oli kotoisan näköinen. Raph käveli kujalle. Hän asettui lepäämään pienen laatikon päälle.

Raph kuuli pientä murinaa takanaan. Hän katsoi taakseen. Neljä täysikasvuista koiraa sulkivat kujan aukon. Niistä suurin käveli suoraan häntä kohti. "Kehtaatkin tulla minun kujalleni. Saat maksaa siitä, että asetit tassusi tanne." Raph perääntyi ja tippui laatikonpäältä. Hän tärisi kuin haavanlehti.

Pieni vaalea naaras sanoi: "Älä nyt pennulle suutu Reima. Ei hän tarkoita pahaa." Reima sanoi: "En välitä, onko se pentu vai ei! Kimppuun!" Reima puri kiinni Raphin olkapäästä. Hän heitti Raphin päin kivikovaa seinää. Reiman puraisusta jäi pahat jäljet ja isku seinään vei häneltä voimia. Toinen koira hyökkäsi hänen kimppuunsa. Koira tarttui Raphin jalasta kiinni ja paiskasi hänet kovaan maahan.

Raph raahautui takaseinää vasten. "Lopettakaa! Olkaa kilttejä niin kilttejä ja lopettakaa!" Raph itki ja huusi armoa, mutta se ei toiminut. Koirat lähestyivät häntä yhä. Raph jatkoi yrittämistä: "Antakaa armoa! En halua kuolla!" Reima sanoi: "Olisit miettinyt sitä, ennen kuin astut tälle kujalle. Nyt kuole!"

"Lopettakaa!" Vaalea naaras sanoi: "Reima, etkö häpeä?!" Reima sanoi: "Mutta Lydia se..." Lydia sanoi: "Teet varmaan omille pennuillesi samoin, vai mitä. Nyt päästät tuon reppanan menemään." Koirat antoivat Raphille tilaa paeta. Hän juoksi pois kujalta niin pian kuin mahdollista. Hän kuuli takanaan: "Älä sitten enää palaa! Seuravalla kerralla en anna armoa!"

Raph juoksi kotiin. Kotikujallaan hän näki perheensä nukkuvan vielä sikeästi. Raph käveli hiljaa muiden luokse ja asettui makuulle.

Raph heräsi unestaan. Hän nousi ja hiipi hiljaa kohti pientä käytävää. Raph ahtautui tunneliin ja käveli sitä pitkin toiselle puolelle. Hän käveli pois luolasta. Raph pinkaisi juoksuun. Hän väisteli puita ja pensaita. Mikään ei pysäyttänyt häntä.

Raph päätyi pienelle aukoille. Sen keskellä oli pieni linnunraato. Raatoa söi kotka. Raph huusi kotkalle: "Hei sinä! Meiltä on jäänyt jotain kesken!"

Pahoittelen viivästystä. Yritän olla nopeampi.  

Anna palaa Raph   

TMNTfani! kirjoitti:"Nyt riitti!" Raph sanoi: "Siitä kotkasta on tehtävä loppu." Casey vastasi: "Ei sillä ole väliä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka kuinka tahtoisi. Kostaminen ei muuttaisi mitään." Raph sanoi: "Mieti sitten niitä, jotka jo ehkä tällä hetkellä on sen riivatun kotkan ruokalistalla."

Hän nousi ja kääntyi pois päin. "Veljeäsi emme voi pelastaa, mutta tulevat uhrit voimme. Vielä ei ole liian myöhäistä. Meidän on tehtävä jotain nyt." Casey sanoi: " Tämä ei ole sinun taistelusi. Mutta olet silti oikeassa. Jotain on tehtävä. Mutta ei nyt."

"Ihan miten vaan." Raph sanoi. Hän istahti. Minun on tehtävä jotain. Vaikka ilman häntä.

Raph makasi kivisellä lattialla. Hän yritti nukahtaa, mutta jokin sai hänet pysymään hereillä. Lopulta hän vaipui syvään uneen.

Raph hyppäsi ajassa taakse päin. Aikaan, jolloin hänen koko elämänsä muuttui. Raph oli käpertyneenä veljiensä keskellä. Hän heräsi. Raph räpytteli silmiään. Hän laski päänsä, jotta vaipuisi taas uneen. Raph kieriskeli paikallaan etsiäkseen hyvän nukkuma-asennon. Hän nousi ja yritti olla mahdollisimman hiljaa.Päästyään veljiensä ohi hän katsoi taivaalle. Täysikuu paistoi kirkkaana yötaivaalla.

"Mitä sinä teet?" Raph katsoi taakseen. "Tiedät, ettemme saa lähteä minnekään." Leo sanoi. Raph sanoi: "Älä viitsi. Kyllä sinäkin haluaisit lähteä tutkimaan tätä maailmaa." Leo käveli hänen vierelleen. "Niin haluaisinkin, mutta meitä on kielletty lähtemästä minnekään." Raph sanoi: "Menen sitten yksin. Ole kiltti ja älä estä minua."

Raph käveli pois kotikujaltaan. Hän katsoi ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Raph jatkoi kävelyään. Pian hänen ja hänen perheensä välillä oli kolme kujaa. Raph pysähtyi viidennen kujan kohdalla. Se oli kotoisan näköinen. Raph käveli kujalle. Hän asettui lepäämään pienen laatikon päälle.

Raph kuuli pientä murinaa takanaan. Hän katsoi taakseen. Neljä täysikasvuista koiraa sulkivat kujan aukon. Niistä suurin käveli suoraan häntä kohti. "Kehtaatkin tulla minun kujalleni. Saat maksaa siitä, että asetit tassusi tanne." Raph perääntyi ja tippui laatikonpäältä. Hän tärisi kuin haavanlehti.

Pieni vaalea naaras sanoi: "Älä nyt pennulle suutu Reima. Ei hän tarkoita pahaa." Reima sanoi: "En välitä, onko se pentu vai ei! Kimppuun!" Reima puri kiinni Raphin olkapäästä. Hän heitti Raphin päin kivikovaa seinää. Reiman puraisusta jäi pahat jäljet ja isku seinään vei häneltä voimia. Toinen koira hyökkäsi hänen kimppuunsa. Koira tarttui Raphin jalasta kiinni ja paiskasi hänet kovaan maahan.

Raph raahautui takaseinää vasten. "Lopettakaa! Olkaa kilttejä niin kilttejä ja lopettakaa!" Raph itki ja huusi armoa, mutta se ei toiminut. Koirat lähestyivät häntä yhä. Raph jatkoi yrittämistä: "Antakaa armoa! En halua kuolla!" Reima sanoi: "Olisit miettinyt sitä, ennen kuin astut tälle kujalle. Nyt kuole!"

"Lopettakaa!" Vaalea naaras sanoi: "Reima, etkö häpeä?!" Reima sanoi: "Mutta Lydia se..." Lydia sanoi: "Teet varmaan omille pennuillesi samoin, vai mitä. Nyt päästät tuon reppanan menemään." Koirat antoivat Raphille tilaa paeta. Hän juoksi pois kujalta niin pian kuin mahdollista. Hän kuuli takanaan: "Älä sitten enää palaa! Seuravalla kerralla en anna armoa!"

Raph juoksi kotiin. Kotikujallaan hän näki perheensä nukkuvan vielä sikeästi. Raph käveli hiljaa muiden luokse ja asettui makuulle.

Raph heräsi unestaan. Hän nousi ja hiipi hiljaa kohti pientä käytävää. Raph ahtautui tunneliin ja käveli sitä pitkin toiselle puolelle. Hän käveli pois luolasta. Raph pinkaisi juoksuun. Hän väisteli puita ja pensaita. Mikään ei pysäyttänyt häntä.

Raph päätyi pienelle aukoille. Sen keskellä oli pieni linnunraato. Raatoa söi kotka. Raph huusi kotkalle: "Hei sinä! Meiltä on jäänyt jotain kesken!"

Pahoittelen viivästystä. Yritän olla nopeampi.  

Sun tarinat on nii parhaita X3 Itse en osaa kirjoittaa kuin vaa kissoista XD Mutta kyllä joskus vois koittaa kirjottaa nii että kilpparit oiski kissoja :3 Mutta joskus. Koska mun tarinat on yleensä vaa reviiritappeluita tai vaeltelua :DD

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:"Nyt riitti!" Raph sanoi: "Siitä kotkasta on tehtävä loppu." Casey vastasi: "Ei sillä ole väliä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka kuinka tahtoisi. Kostaminen ei muuttaisi mitään." Raph sanoi: "Mieti sitten niitä, jotka jo ehkä tällä hetkellä on sen riivatun kotkan ruokalistalla."

Hän nousi ja kääntyi pois päin. "Veljeäsi emme voi pelastaa, mutta tulevat uhrit voimme. Vielä ei ole liian myöhäistä. Meidän on tehtävä jotain nyt." Casey sanoi: " Tämä ei ole sinun taistelusi. Mutta olet silti oikeassa. Jotain on tehtävä. Mutta ei nyt."

"Ihan miten vaan." Raph sanoi. Hän istahti. Minun on tehtävä jotain. Vaikka ilman häntä.

Raph makasi kivisellä lattialla. Hän yritti nukahtaa, mutta jokin sai hänet pysymään hereillä. Lopulta hän vaipui syvään uneen.

Raph hyppäsi ajassa taakse päin. Aikaan, jolloin hänen koko elämänsä muuttui. Raph oli käpertyneenä veljiensä keskellä. Hän heräsi. Raph räpytteli silmiään. Hän laski päänsä, jotta vaipuisi taas uneen. Raph kieriskeli paikallaan etsiäkseen hyvän nukkuma-asennon. Hän nousi ja yritti olla mahdollisimman hiljaa.Päästyään veljiensä ohi hän katsoi taivaalle. Täysikuu paistoi kirkkaana yötaivaalla.

"Mitä sinä teet?" Raph katsoi taakseen. "Tiedät, ettemme saa lähteä minnekään." Leo sanoi. Raph sanoi: "Älä viitsi. Kyllä sinäkin haluaisit lähteä tutkimaan tätä maailmaa." Leo käveli hänen vierelleen. "Niin haluaisinkin, mutta meitä on kielletty lähtemästä minnekään." Raph sanoi: "Menen sitten yksin. Ole kiltti ja älä estä minua."

Raph käveli pois kotikujaltaan. Hän katsoi ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Raph jatkoi kävelyään. Pian hänen ja hänen perheensä välillä oli kolme kujaa. Raph pysähtyi viidennen kujan kohdalla. Se oli kotoisan näköinen. Raph käveli kujalle. Hän asettui lepäämään pienen laatikon päälle.

Raph kuuli pientä murinaa takanaan. Hän katsoi taakseen. Neljä täysikasvuista koiraa sulkivat kujan aukon. Niistä suurin käveli suoraan häntä kohti. "Kehtaatkin tulla minun kujalleni. Saat maksaa siitä, että asetit tassusi tanne." Raph perääntyi ja tippui laatikonpäältä. Hän tärisi kuin haavanlehti.

Pieni vaalea naaras sanoi: "Älä nyt pennulle suutu Reima. Ei hän tarkoita pahaa." Reima sanoi: "En välitä, onko se pentu vai ei! Kimppuun!" Reima puri kiinni Raphin olkapäästä. Hän heitti Raphin päin kivikovaa seinää. Reiman puraisusta jäi pahat jäljet ja isku seinään vei häneltä voimia. Toinen koira hyökkäsi hänen kimppuunsa. Koira tarttui Raphin jalasta kiinni ja paiskasi hänet kovaan maahan.

Raph raahautui takaseinää vasten. "Lopettakaa! Olkaa kilttejä niin kilttejä ja lopettakaa!" Raph itki ja huusi armoa, mutta se ei toiminut. Koirat lähestyivät häntä yhä. Raph jatkoi yrittämistä: "Antakaa armoa! En halua kuolla!" Reima sanoi: "Olisit miettinyt sitä, ennen kuin astut tälle kujalle. Nyt kuole!"

"Lopettakaa!" Vaalea naaras sanoi: "Reima, etkö häpeä?!" Reima sanoi: "Mutta Lydia se..." Lydia sanoi: "Teet varmaan omille pennuillesi samoin, vai mitä. Nyt päästät tuon reppanan menemään." Koirat antoivat Raphille tilaa paeta. Hän juoksi pois kujalta niin pian kuin mahdollista. Hän kuuli takanaan: "Älä sitten enää palaa! Seuravalla kerralla en anna armoa!"

Raph juoksi kotiin. Kotikujallaan hän näki perheensä nukkuvan vielä sikeästi. Raph käveli hiljaa muiden luokse ja asettui makuulle.

Raph heräsi unestaan. Hän nousi ja hiipi hiljaa kohti pientä käytävää. Raph ahtautui tunneliin ja käveli sitä pitkin toiselle puolelle. Hän käveli pois luolasta. Raph pinkaisi juoksuun. Hän väisteli puita ja pensaita. Mikään ei pysäyttänyt häntä.

Raph päätyi pienelle aukoille. Sen keskellä oli pieni linnunraato. Raatoa söi kotka. Raph huusi kotkalle: "Hei sinä! Meiltä on jäänyt jotain kesken!"

Pahoittelen viivästystä. Yritän olla nopeampi.  

Sun tarinat on nii parhaita X3 Itse en osaa kirjoittaa kuin vaa kissoista XD Mutta kyllä joskus vois koittaa kirjottaa nii että kilpparit oiski kissoja :3 Mutta joskus. Koska mun tarinat on yleensä vaa reviiritappeluita tai vaeltelua :DD

Kokeile ihmeessä. Olisi kivaa lukea muidenkin tarinoita, kuin vain kirjoittaa omaani.  

Okei, päätin kokeilla kirjoittamista kun sain nii hyvän inspiksen owo Tässä siis kilpparit + muut hahmot ovat kissoja, ja väritys on seuraavanlainen:

Don: Vaaleanharmaa, tummansiniset silmät
Leo: Harmaa, meripihkan väriset silmät
Mikey: Tummanharmaa, vihreät silmät
Raph: Juuri ja juuri musta, siniset silmät
Tikku: Valkoinen, tummavihreät silmät

Ja älkää kysykö mistä mä noi värit repäsin >u<

KLONG! Roskiksen kansi tipahti kolisten maahan.
"Varovasti Mikey. Emme saa herättää huomiota" varjoista astui esiin harmaa kissa.
"Okei okei Leo. Se oli vahinko" tummanharmaa kissa naukaisi ja otti saalistamansa hiiren suuhunsa. Melkein musta kissa loikkasi pahvilaatikkokasan päältä maahan.
"Mennäänkö jo kotiin? On kamala nälkä" tämä sanoi ja piti kahta hiirtä suussaan.
"Odota hetkI Raph. Onko meillä nyt tarpeeksi saalista?" Leo kysyi ja vilkaisi muiden saaliita.
"Ovatko kaikki saalistaneet?" Mikey kysyi.
"Hetkinen. Missä Don on?" Leo vilkaisi ympärilleen. Vaaleanharmaata kissaa ei näkynyt missään.
"Kuitenkaan ei ole saanut vielä mitään saalista" Raph murahti. Don hyppäsi roskisten takaa veljiensä luokse.
"Siinähän sinä. Toitko mitään?" Leo kysyi. Don oli hetken hiljaa.
"......En" tämä naukaisi lopulta.
"Et vain osaa! Et koskaan onnistu nappaamaan muuta kuin pieniä ötököitä! Sinä et koskaan tule saamaan edes puolikuollutta hiirtä hengiltä! Sinä-" Leo keskeytti Raphin. Don luimisti korvansa surullisena, koska tiesi Raphin puhuvan totta.
"Tuo ei auta asiaa lainkaan Raph. Me muut mennään jo edeltä Don. Yritä saada jotain. Tiedät säännöt" Leo sanoi ja otti saalistamansa hiiret suuhunsa. Sitten hän lähti tassuttelemaan Raph ja Mikey perässään kohti kotikujaa. Don kääntyi ja lähti etsimään syötävää. Jos vain.. Jos vain saisin joskus jotain hienoa saaliksi.. Veljet eivät enää kiusaisi! Don mietti ja hiipi pimeällä kujalla haistellen ilmaa. Yhtäkkiä hän haistoi viereen hajun. Don paljasti kyntensä vaiston varaisesti. Hän kuuli hiljaista puhetta, ja hiipi katsomaan mitä nurkan takana tapahtui. Hän näki monta suurikokoista ja vahvan näköistä kissaa, jotka kumarsivat paljon heitä suuremmalle kissalle. Kissa oli sysimusta, ja tällä oli monta arpea ympäri kehoa. Ke-keitä nuo ovat..? Don kääntyi lähteäkseen pian pois, mutta kompastui jalkoihinsa. Yksi suurista kissoista käänsi päänsä kohti Donia, ja sähähti:
"Tunkeilija!"

Okei eli tämmönen lyhyt pätkä ^^' Jatkan jos haluutte x)

Purplecat702 kirjoitti:Okei, päätin kokeilla kirjoittamista kun sain nii hyvän inspiksen owo Tässä siis kilpparit + muut hahmot ovat kissoja, ja väritys on seuraavanlainen:

Don: Vaaleanharmaa, tummansiniset silmät
Leo: Harmaa, meripihkan väriset silmät
Mikey: Tummanharmaa, vihreät silmät
Raph: Juuri ja juuri musta, siniset silmät
Tikku: Valkoinen, tummavihreät silmät

Ja älkää kysykö mistä mä noi värit repäsin >u<

KLONG! Roskiksen kansi tipahti kolisten maahan.
"Varovasti Mikey. Emme saa herättää huomiota" varjoista astui esiin harmaa kissa.
"Okei okei Leo. Se oli vahinko" tummanharmaa kissa naukaisi ja otti saalistamansa hiiren suuhunsa. Melkein musta kissa loikkasi pahvilaatikkokasan päältä maahan.
"Mennäänkö jo kotiin? On kamala nälkä" tämä sanoi ja piti kahta hiirtä suussaan.
"Odota hetkI Raph. Onko meillä nyt tarpeeksi saalista?" Leo kysyi ja vilkaisi muiden saaliita.
"Ovatko kaikki saalistaneet?" Mikey kysyi.
"Hetkinen. Missä Don on?" Leo vilkaisi ympärilleen. Vaaleanharmaata kissaa ei näkynyt missään.
"Kuitenkaan ei ole saanut vielä mitään saalista" Raph murahti. Don hyppäsi roskisten takaa veljiensä luokse.
"Siinähän sinä. Toitko mitään?" Leo kysyi. Don oli hetken hiljaa.
"......En" tämä naukaisi lopulta.
"Et vain osaa! Et koskaan onnistu nappaamaan muuta kuin pieniä ötököitä! Sinä et koskaan tule saamaan edes puolikuollutta hiirtä hengiltä! Sinä-" Leo keskeytti Raphin. Don luimisti korvansa surullisena, koska tiesi Raphin puhuvan totta.
"Tuo ei auta asiaa lainkaan Raph. Me muut mennään jo edeltä Don. Yritä saada jotain. Tiedät säännöt" Leo sanoi ja otti saalistamansa hiiret suuhunsa. Sitten hän lähti tassuttelemaan Raph ja Mikey perässään kohti kotikujaa. Don kääntyi ja lähti etsimään syötävää. Jos vain.. Jos vain saisin joskus jotain hienoa saaliksi.. Veljet eivät enää kiusaisi! Don mietti ja hiipi pimeällä kujalla haistellen ilmaa. Yhtäkkiä hän haistoi viereen hajun. Don paljasti kyntensä vaiston varaisesti. Hän kuuli hiljaista puhetta, ja hiipi katsomaan mitä nurkan takana tapahtui. Hän näki monta suurikokoista ja vahvan näköistä kissaa, jotka kumarsivat paljon heitä suuremmalle kissalle. Kissa oli sysimusta, ja tällä oli monta arpea ympäri kehoa. Ke-keitä nuo ovat..? Don kääntyi lähteäkseen pian pois, mutta kompastui jalkoihinsa. Yksi suurista kissoista käänsi päänsä kohti Donia, ja sähähti:
"Tunkeilija!"

Okei eli tämmönen lyhyt pätkä ^^' Jatkan jos haluutte x)

Raph on aika ilkee.  Uskoisin, että tämä sysimusta on Silppuri. Jatka tätä. On erittäin mukavaa lukea.  

Taidan jatkaa tästä itsekin.  

Silppuri katsoi alaisiaan vihaisesti. "Tämäkö rääpäle on teitä nöyryyttänyt?"Silppuri sanoi: "Mitä idiootteja minullakin on alaisina?" Harmaa koira sanoi: "Mutta mestari, Hän on kovempi kuin miltä näyttää!" Silppuri huusi: "Hiljaa, sinä kirppusäkki! En antanut sinulle puheenvuoroa."

Leo mittaili Silppuria. Hänen puolustuksensa on täysin aukoton! Miten minä tämän ryökäleen kaadan? Silppuri sanoi: "Saat luvan kuolla hitaasti. Sitten siirryn niihin saastaisiin veljiisi." Leo sanoi päättäväisesti: "Eivät he ole saastaisia. He ovat sotureita, jotka eivät luovuta kuolemankaan edessä. Sinun olisi syytä pelätä heitä." Silppuri nauroi. Sen alaisetkin nauroivat. "Minultahan nousee ihan karvat pystyyn. Mene ja lähde hakemaan heitä. Haluan nähdä, kun te kaikki kuolette yhdessä." Leo sanoi: "Ei onnistu. Tulin tänne haastamaan sinut. En juokseakseni karkuun."

Silppuri avasi suuret leukansa ja havitteli niillä Leon kaulaa. Leo hyppäsi sivuun ja väisti täpärästi Silppurin louskuvat leuat. Leo pääsi Silppurin hampaiden ulottumattomiin. Hän syöksyi kohti Silppurin niskaa.  Leo sai otteen hänen kaulaltaan. Hän puri Silppurin niskaa kaikin voimin. Mitä tämä on? Miksei hampaani uppoa enempää?

Silppuri sai otteen Leon jalasta. Hän riuhtaisi helposti Leon irti nahkastaan ja paiskasi sen päin maata. Silppuri sanoi: "Puremasi ei edes kutittanut. Lukuisten taistelujen jäljiltä nahastani on tullut teräksenluja. Vain pisimmät, terävimmät ja voimakkaimmat hampaat pääsevät sen läpi. SInulla ei ole mahdollisuuksia."

Leo nousi seisomaan. Miten se on mahdollista? Silppuri lähestyi häntä. "Mikä hätänä? Veikö kissa lipevän kielesi?" Leo hyppäsi Silppurin yli. Mutta Silppuri ei ole hidas. Hän nosti päänsä ylös ja avasi leukansa. Silppurin hampaat viilsivät Leon rintaa. Hän rysähti maahan. Silppuri sanoi: "Et taidakaan olla niin hyvä kuin luulet."

Leo yritti nousta. Hän yritti seistä kaikilla neljällä jalallaan. Mutta se ei onnistunut. Hänen vasen jalkansa ei totellut. Leon jalka oli sijoiltaan. Hän ei pystynyt seisomaan sillä. Silppuri sanoi: "olet nyt jalkapuoli. Se tekee hommastani paljon helpompaa."

Leo perääntyi, mutta kompastui omiin jalkoihinsa. Silppuri hyökkäsi välittömästi. Hän upotti hampaansa helposti Leon kurkkuun. Leo yritti päästä irti Silppurin otteesta. Silppuri sanoi: "Turhaan pyristelet. En päästä irti, ennen kuin olet kuollut." Leo ei voinut tehdä mitään. Mikä puruvoima! Sattuu... Leo potki jaloillaan Silppuria. Tähänkö se nyt loppuu? En edes ehtinyt tehdä naarmua siihen. Silppuri puristi vielä lujempaa. En... saa henkeä... Silppuri nauroi: "Kuolet nyt!"

Sitten kuului ääni. Kaukaisuudesta juoksi koira. "Lopettakaa!!"

WWIIII  

Kirjotan jatkoa jo nyt, koska seuraavan kerran voin kirjottaa vasta torstaina.


Sysimusta kissa virnisti ilkeästi.
"Tappakaa se" kissa käski. Don kompuroi nopeasti pystyyn ja lähti pakoon kissoja. En halua jäädä tappelemaan... En todellakaan nyt! Don mietti ja vilkaisi taakseen. Kissat seurasivat häntä. Kaikki muut paitsi se sysimusta, joka taisi olla niiden johtaja. Don juoksi nopeammin kuin koskaan. Hetkinen. Jos juoksen kotiin, nuo kissat seuraavat sinne, ja... Don ei edes halunnut ajatella loppua. Hän päätti eksyttää kissat, mikä ei olisi helppoa, sillä vaikka Don juoksi miten kovaa tahansa, kissat kokoajan pysyivät perässä. Don juoksi kotikujansa ohi, missä vartioinnissa ollut Leo huomasi hänet. Leo hiipi nopeasti piiloon varjoihin, ettei häntä huomattaisi. Hän juoksi muiden luokse.
"Veljet! Tikku!" Leo sihahti ja herätti varovaisesti muut.
"Leo.. Anna mun nukkua.." Mikey valitta ja käänsi kylkeään. Lumenvalkoinen kissavanhus nousi istumaan.
"Mikä hätänä?" hän kysyi. Raph hyppäsi alas pahvilaatikon päältä missä oli mukavasti loikoillut.
"Tän on parasta olla tärkeetä!" tämä sähähti väsyneenä.
"Minä luulen että Don on pulassa! Häntä seurasi isohko lauma vahvan näköisiä kissoja!" Leo selitti nopeasti.
"Meidän täytyy mennä sitten auttamaan Donia!" Mikey sanoi ja nousi ylös.
"Muistakaa, ettette saa hyökätä, ellei ole ihan pakko" Tikku sanoi ja katsahti Leoa.
"Vahdi veljiäsi" Leo nyökkäsi ja sanoi muille.
"Seuratkaa"

Don oli hengästynyt ja nälissään. Hän ei jaksaisi kohta enää paeta kissoja. Don hidasti vauhtiaan, huomatessaan että oli juossut umpikujaan. Hän kääntyi. Kissat virnistelivät ilkeästi.
"Onkai pakko taistella.." Don mutisi ja paljasti kyntensä. Yksi kissoista sähähti ja hiipi lähemmäs Donia. Don hyppäsi kissan ylitse viiltäen kissalle haavan. Don huomasi, että kissoja oli ainakin 10, ja ne olivat piirittäneet hänet. Kissa jolle Don oli tehnyt haavan ärjäisi:
"Tappakaa se!" Kaksi kissaa loikkasivat Donin molemmille puolille tarttuen tämän etukäpälistä. Kissat heilauttivat Donin selälleen. Kaksi muuta kissaa tarttuivat Donin takajaloista.
"Päästäkää minut irti!" Don sähisi yrittäen rimpuilla vapaaksi. Yksi kissoista tarttui Donin kaulaan hampaillaan. Se repi Donin kaulaan pienn haavan, ja alkoi sitten suurentamaan sitä kivuliaasti. Don karjaisi ja yritti päästä vielä vapaaksi, muttei onnistunut.

"Minne ne kissat ja Don juoksivat?" Leo ihmetteli ja katseli ympärilleen.
"Hetki. Kuunnelkaa" Raph sanoi hiljaa. Veljekset hiljenivät ja kuulivat taistelun ääniä.
"Se on Don! Hän on pulassa!" Mikey sanoi.
"Mennään" Leo sanoi ja alkoi juosta äänen suuntaan. Raph ja Mikey alkoivat seurata häntä.
"Haistan veren" Leo sanoi ja pysähtyi haistelemaan ilmaa, kun he juoksivat umpikujaan.
"Haju tulee täältä" Raph sanoi ja osoitti aidan ylitse jatkuvaa kujaa. Veljekset kiipesivät aidan päälle.  
"Katsokaa!" Leo henkäisi. Kujan perällä makasi karvamöykky. Kissat hyppäsivät alas aidalta ja juoksivat möykyn luokse. Kissan turkki oli liassa, mutta sen värin saattoi juuri ja juuri tunnistaa.
"Se on Don!"

TMNTfani! kirjoitti:Taidan jatkaa tästä itsekin.  

Silppuri katsoi alaisiaan vihaisesti. "Tämäkö rääpäle on teitä nöyryyttänyt?"Silppuri sanoi: "Mitä idiootteja minullakin on alaisina?" Harmaa koira sanoi: "Mutta mestari, Hän on kovempi kuin miltä näyttää!" Silppuri huusi: "Hiljaa, sinä kirppusäkki! En antanut sinulle puheenvuoroa."

Leo mittaili Silppuria. Hänen puolustuksensa on täysin aukoton! Miten minä tämän ryökäleen kaadan? Silppuri sanoi: "Saat luvan kuolla hitaasti. Sitten siirryn niihin saastaisiin veljiisi." Leo sanoi päättäväisesti: "Eivät he ole saastaisia. He ovat sotureita, jotka eivät luovuta kuolemankaan edessä. Sinun olisi syytä pelätä heitä." Silppuri nauroi. Sen alaisetkin nauroivat. "Minultahan nousee ihan karvat pystyyn. Mene ja lähde hakemaan heitä. Haluan nähdä, kun te kaikki kuolette yhdessä." Leo sanoi: "Ei onnistu. Tulin tänne haastamaan sinut. En juokseakseni karkuun."

Silppuri avasi suuret leukansa ja havitteli niillä Leon kaulaa. Leo hyppäsi sivuun ja väisti täpärästi Silppurin louskuvat leuat. Leo pääsi Silppurin hampaiden ulottumattomiin. Hän syöksyi kohti Silppurin niskaa.  Leo sai otteen hänen kaulaltaan. Hän puri Silppurin niskaa kaikin voimin. Mitä tämä on? Miksei hampaani uppoa enempää?

Silppuri sai otteen Leon jalasta. Hän riuhtaisi helposti Leon irti nahkastaan ja paiskasi sen päin maata. Silppuri sanoi: "Puremasi ei edes kutittanut. Lukuisten taistelujen jäljiltä nahastani on tullut teräksenluja. Vain pisimmät, terävimmät ja voimakkaimmat hampaat pääsevät sen läpi. SInulla ei ole mahdollisuuksia."

Leo nousi seisomaan. Miten se on mahdollista? Silppuri lähestyi häntä. "Mikä hätänä? Veikö kissa lipevän kielesi?" Leo hyppäsi Silppurin yli. Mutta Silppuri ei ole hidas. Hän nosti päänsä ylös ja avasi leukansa. Silppurin hampaat viilsivät Leon rintaa. Hän rysähti maahan. Silppuri sanoi: "Et taidakaan olla niin hyvä kuin luulet."

Leo yritti nousta. Hän yritti seistä kaikilla neljällä jalallaan. Mutta se ei onnistunut. Hänen vasen jalkansa ei totellut. Leon jalka oli sijoiltaan. Hän ei pystynyt seisomaan sillä. Silppuri sanoi: "olet nyt jalkapuoli. Se tekee hommastani paljon helpompaa."

Leo perääntyi, mutta kompastui omiin jalkoihinsa. Silppuri hyökkäsi välittömästi. Hän upotti hampaansa helposti Leon kurkkuun. Leo yritti päästä irti Silppurin otteesta. Silppuri sanoi: "Turhaan pyristelet. En päästä irti, ennen kuin olet kuollut." Leo ei voinut tehdä mitään. Mikä puruvoima! Sattuu... Leo potki jaloillaan Silppuria. Tähänkö se nyt loppuu? En edes ehtinyt tehdä naarmua siihen. Silppuri puristi vielä lujempaa. En... saa henkeä... Silppuri nauroi: "Kuolet nyt!"

Sitten kuului ääni. Kaukaisuudesta juoksi koira. "Lopettakaa!!"

WWIIII  

Jatkoo pian D:

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Taidan jatkaa tästä itsekin.  

Silppuri katsoi alaisiaan vihaisesti. "Tämäkö rääpäle on teitä nöyryyttänyt?"Silppuri sanoi: "Mitä idiootteja minullakin on alaisina?" Harmaa koira sanoi: "Mutta mestari, Hän on kovempi kuin miltä näyttää!" Silppuri huusi: "Hiljaa, sinä kirppusäkki! En antanut sinulle puheenvuoroa."

Leo mittaili Silppuria. Hänen puolustuksensa on täysin aukoton! Miten minä tämän ryökäleen kaadan? Silppuri sanoi: "Saat luvan kuolla hitaasti. Sitten siirryn niihin saastaisiin veljiisi." Leo sanoi päättäväisesti: "Eivät he ole saastaisia. He ovat sotureita, jotka eivät luovuta kuolemankaan edessä. Sinun olisi syytä pelätä heitä." Silppuri nauroi. Sen alaisetkin nauroivat. "Minultahan nousee ihan karvat pystyyn. Mene ja lähde hakemaan heitä. Haluan nähdä, kun te kaikki kuolette yhdessä." Leo sanoi: "Ei onnistu. Tulin tänne haastamaan sinut. En juokseakseni karkuun."

Silppuri avasi suuret leukansa ja havitteli niillä Leon kaulaa. Leo hyppäsi sivuun ja väisti täpärästi Silppurin louskuvat leuat. Leo pääsi Silppurin hampaiden ulottumattomiin. Hän syöksyi kohti Silppurin niskaa.  Leo sai otteen hänen kaulaltaan. Hän puri Silppurin niskaa kaikin voimin. Mitä tämä on? Miksei hampaani uppoa enempää?

Silppuri sai otteen Leon jalasta. Hän riuhtaisi helposti Leon irti nahkastaan ja paiskasi sen päin maata. Silppuri sanoi: "Puremasi ei edes kutittanut. Lukuisten taistelujen jäljiltä nahastani on tullut teräksenluja. Vain pisimmät, terävimmät ja voimakkaimmat hampaat pääsevät sen läpi. SInulla ei ole mahdollisuuksia."

Leo nousi seisomaan. Miten se on mahdollista? Silppuri lähestyi häntä. "Mikä hätänä? Veikö kissa lipevän kielesi?" Leo hyppäsi Silppurin yli. Mutta Silppuri ei ole hidas. Hän nosti päänsä ylös ja avasi leukansa. Silppurin hampaat viilsivät Leon rintaa. Hän rysähti maahan. Silppuri sanoi: "Et taidakaan olla niin hyvä kuin luulet."

Leo yritti nousta. Hän yritti seistä kaikilla neljällä jalallaan. Mutta se ei onnistunut. Hänen vasen jalkansa ei totellut. Leon jalka oli sijoiltaan. Hän ei pystynyt seisomaan sillä. Silppuri sanoi: "olet nyt jalkapuoli. Se tekee hommastani paljon helpompaa."

Leo perääntyi, mutta kompastui omiin jalkoihinsa. Silppuri hyökkäsi välittömästi. Hän upotti hampaansa helposti Leon kurkkuun. Leo yritti päästä irti Silppurin otteesta. Silppuri sanoi: "Turhaan pyristelet. En päästä irti, ennen kuin olet kuollut." Leo ei voinut tehdä mitään. Mikä puruvoima! Sattuu... Leo potki jaloillaan Silppuria. Tähänkö se nyt loppuu? En edes ehtinyt tehdä naarmua siihen. Silppuri puristi vielä lujempaa. En... saa henkeä... Silppuri nauroi: "Kuolet nyt!"

Sitten kuului ääni. Kaukaisuudesta juoksi koira. "Lopettakaa!!"

WWIIII  

Jatkoo pian D:

Tottakai.  

Purplecat702 kirjoitti:Kirjotan jatkoa jo nyt, koska seuraavan kerran voin kirjottaa vasta torstaina.


Sysimusta kissa virnisti ilkeästi.
"Tappakaa se" kissa käski. Don kompuroi nopeasti pystyyn ja lähti pakoon kissoja. En halua jäädä tappelemaan... En todellakaan nyt! Don mietti ja vilkaisi taakseen. Kissat seurasivat häntä. Kaikki muut paitsi se sysimusta, joka taisi olla niiden johtaja. Don juoksi nopeammin kuin koskaan. Hetkinen. Jos juoksen kotiin, nuo kissat seuraavat sinne, ja... Don ei edes halunnut ajatella loppua. Hän päätti eksyttää kissat, mikä ei olisi helppoa, sillä vaikka Don juoksi miten kovaa tahansa, kissat kokoajan pysyivät perässä. Don juoksi kotikujansa ohi, missä vartioinnissa ollut Leo huomasi hänet. Leo hiipi nopeasti piiloon varjoihin, ettei häntä huomattaisi. Hän juoksi muiden luokse.
"Veljet! Tikku!" Leo sihahti ja herätti varovaisesti muut.
"Leo.. Anna mun nukkua.." Mikey valitta ja käänsi kylkeään. Lumenvalkoinen kissavanhus nousi istumaan.
"Mikä hätänä?" hän kysyi. Raph hyppäsi alas pahvilaatikon päältä missä oli mukavasti loikoillut.
"Tän on parasta olla tärkeetä!" tämä sähähti väsyneenä.
"Minä luulen että Don on pulassa! Häntä seurasi isohko lauma vahvan näköisiä kissoja!" Leo selitti nopeasti.
"Meidän täytyy mennä sitten auttamaan Donia!" Mikey sanoi ja nousi ylös.
"Muistakaa, ettette saa hyökätä, ellei ole ihan pakko" Tikku sanoi ja katsahti Leoa.
"Vahdi veljiäsi" Leo nyökkäsi ja sanoi muille.
"Seuratkaa"

Don oli hengästynyt ja nälissään. Hän ei jaksaisi kohta enää paeta kissoja. Don hidasti vauhtiaan, huomatessaan että oli juossut umpikujaan. Hän kääntyi. Kissat virnistelivät ilkeästi.
"Onkai pakko taistella.." Don mutisi ja paljasti kyntensä. Yksi kissoista sähähti ja hiipi lähemmäs Donia. Don hyppäsi kissan ylitse viiltäen kissalle haavan. Don huomasi, että kissoja oli ainakin 10, ja ne olivat piirittäneet hänet. Kissa jolle Don oli tehnyt haavan ärjäisi:
"Tappakaa se!" Kaksi kissaa loikkasivat Donin molemmille puolille tarttuen tämän etukäpälistä. Kissat heilauttivat Donin selälleen. Kaksi muuta kissaa tarttuivat Donin takajaloista.
"Päästäkää minut irti!" Don sähisi yrittäen rimpuilla vapaaksi. Yksi kissoista tarttui Donin kaulaan hampaillaan. Se repi Donin kaulaan pienn haavan, ja alkoi sitten suurentamaan sitä kivuliaasti. Don karjaisi ja yritti päästä vielä vapaaksi, muttei onnistunut.

"Minne ne kissat ja Don juoksivat?" Leo ihmetteli ja katseli ympärilleen.
"Hetki. Kuunnelkaa" Raph sanoi hiljaa. Veljekset hiljenivät ja kuulivat taistelun ääniä.
"Se on Don! Hän on pulassa!" Mikey sanoi.
"Mennään" Leo sanoi ja alkoi juosta äänen suuntaan. Raph ja Mikey alkoivat seurata häntä.
"Haistan veren" Leo sanoi ja pysähtyi haistelemaan ilmaa, kun he juoksivat umpikujaan.
"Haju tulee täältä" Raph sanoi ja osoitti aidan ylitse jatkuvaa kujaa. Veljekset kiipesivät aidan päälle.  
"Katsokaa!" Leo henkäisi. Kujan perällä makasi karvamöykky. Kissat hyppäsivät alas aidalta ja juoksivat möykyn luokse. Kissan turkki oli liassa, mutta sen värin saattoi juuri ja juuri tunnistaa.
"Se on Don!"

Hyvä jatko-osa. Jännä heti alussa.

oletkos lukenut Soturi kissa-kirjoja?  

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Kirjotan jatkoa jo nyt, koska seuraavan kerran voin kirjottaa vasta torstaina.


Sysimusta kissa virnisti ilkeästi.
"Tappakaa se" kissa käski. Don kompuroi nopeasti pystyyn ja lähti pakoon kissoja. En halua jäädä tappelemaan... En todellakaan nyt! Don mietti ja vilkaisi taakseen. Kissat seurasivat häntä. Kaikki muut paitsi se sysimusta, joka taisi olla niiden johtaja. Don juoksi nopeammin kuin koskaan. Hetkinen. Jos juoksen kotiin, nuo kissat seuraavat sinne, ja... Don ei edes halunnut ajatella loppua. Hän päätti eksyttää kissat, mikä ei olisi helppoa, sillä vaikka Don juoksi miten kovaa tahansa, kissat kokoajan pysyivät perässä. Don juoksi kotikujansa ohi, missä vartioinnissa ollut Leo huomasi hänet. Leo hiipi nopeasti piiloon varjoihin, ettei häntä huomattaisi. Hän juoksi muiden luokse.
"Veljet! Tikku!" Leo sihahti ja herätti varovaisesti muut.
"Leo.. Anna mun nukkua.." Mikey valitta ja käänsi kylkeään. Lumenvalkoinen kissavanhus nousi istumaan.
"Mikä hätänä?" hän kysyi. Raph hyppäsi alas pahvilaatikon päältä missä oli mukavasti loikoillut.
"Tän on parasta olla tärkeetä!" tämä sähähti väsyneenä.
"Minä luulen että Don on pulassa! Häntä seurasi isohko lauma vahvan näköisiä kissoja!" Leo selitti nopeasti.
"Meidän täytyy mennä sitten auttamaan Donia!" Mikey sanoi ja nousi ylös.
"Muistakaa, ettette saa hyökätä, ellei ole ihan pakko" Tikku sanoi ja katsahti Leoa.
"Vahdi veljiäsi" Leo nyökkäsi ja sanoi muille.
"Seuratkaa"

Don oli hengästynyt ja nälissään. Hän ei jaksaisi kohta enää paeta kissoja. Don hidasti vauhtiaan, huomatessaan että oli juossut umpikujaan. Hän kääntyi. Kissat virnistelivät ilkeästi.
"Onkai pakko taistella.." Don mutisi ja paljasti kyntensä. Yksi kissoista sähähti ja hiipi lähemmäs Donia. Don hyppäsi kissan ylitse viiltäen kissalle haavan. Don huomasi, että kissoja oli ainakin 10, ja ne olivat piirittäneet hänet. Kissa jolle Don oli tehnyt haavan ärjäisi:
"Tappakaa se!" Kaksi kissaa loikkasivat Donin molemmille puolille tarttuen tämän etukäpälistä. Kissat heilauttivat Donin selälleen. Kaksi muuta kissaa tarttuivat Donin takajaloista.
"Päästäkää minut irti!" Don sähisi yrittäen rimpuilla vapaaksi. Yksi kissoista tarttui Donin kaulaan hampaillaan. Se repi Donin kaulaan pienn haavan, ja alkoi sitten suurentamaan sitä kivuliaasti. Don karjaisi ja yritti päästä vielä vapaaksi, muttei onnistunut.

"Minne ne kissat ja Don juoksivat?" Leo ihmetteli ja katseli ympärilleen.
"Hetki. Kuunnelkaa" Raph sanoi hiljaa. Veljekset hiljenivät ja kuulivat taistelun ääniä.
"Se on Don! Hän on pulassa!" Mikey sanoi.
"Mennään" Leo sanoi ja alkoi juosta äänen suuntaan. Raph ja Mikey alkoivat seurata häntä.
"Haistan veren" Leo sanoi ja pysähtyi haistelemaan ilmaa, kun he juoksivat umpikujaan.
"Haju tulee täältä" Raph sanoi ja osoitti aidan ylitse jatkuvaa kujaa. Veljekset kiipesivät aidan päälle.  
"Katsokaa!" Leo henkäisi. Kujan perällä makasi karvamöykky. Kissat hyppäsivät alas aidalta ja juoksivat möykyn luokse. Kissan turkki oli liassa, mutta sen värin saattoi juuri ja juuri tunnistaa.
"Se on Don!"

Hyvä jatko-osa. Jännä heti alussa.

oletkos lukenut Soturi kissa-kirjoja?  

Tottakai :3 Onhan minulla kaikki suomennetut kirjat niistä :3

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Kirjotan jatkoa jo nyt, koska seuraavan kerran voin kirjottaa vasta torstaina.


Sysimusta kissa virnisti ilkeästi.
"Tappakaa se" kissa käski. Don kompuroi nopeasti pystyyn ja lähti pakoon kissoja. En halua jäädä tappelemaan... En todellakaan nyt! Don mietti ja vilkaisi taakseen. Kissat seurasivat häntä. Kaikki muut paitsi se sysimusta, joka taisi olla niiden johtaja. Don juoksi nopeammin kuin koskaan. Hetkinen. Jos juoksen kotiin, nuo kissat seuraavat sinne, ja... Don ei edes halunnut ajatella loppua. Hän päätti eksyttää kissat, mikä ei olisi helppoa, sillä vaikka Don juoksi miten kovaa tahansa, kissat kokoajan pysyivät perässä. Don juoksi kotikujansa ohi, missä vartioinnissa ollut Leo huomasi hänet. Leo hiipi nopeasti piiloon varjoihin, ettei häntä huomattaisi. Hän juoksi muiden luokse.
"Veljet! Tikku!" Leo sihahti ja herätti varovaisesti muut.
"Leo.. Anna mun nukkua.." Mikey valitta ja käänsi kylkeään. Lumenvalkoinen kissavanhus nousi istumaan.
"Mikä hätänä?" hän kysyi. Raph hyppäsi alas pahvilaatikon päältä missä oli mukavasti loikoillut.
"Tän on parasta olla tärkeetä!" tämä sähähti väsyneenä.
"Minä luulen että Don on pulassa! Häntä seurasi isohko lauma vahvan näköisiä kissoja!" Leo selitti nopeasti.
"Meidän täytyy mennä sitten auttamaan Donia!" Mikey sanoi ja nousi ylös.
"Muistakaa, ettette saa hyökätä, ellei ole ihan pakko" Tikku sanoi ja katsahti Leoa.
"Vahdi veljiäsi" Leo nyökkäsi ja sanoi muille.
"Seuratkaa"

Don oli hengästynyt ja nälissään. Hän ei jaksaisi kohta enää paeta kissoja. Don hidasti vauhtiaan, huomatessaan että oli juossut umpikujaan. Hän kääntyi. Kissat virnistelivät ilkeästi.
"Onkai pakko taistella.." Don mutisi ja paljasti kyntensä. Yksi kissoista sähähti ja hiipi lähemmäs Donia. Don hyppäsi kissan ylitse viiltäen kissalle haavan. Don huomasi, että kissoja oli ainakin 10, ja ne olivat piirittäneet hänet. Kissa jolle Don oli tehnyt haavan ärjäisi:
"Tappakaa se!" Kaksi kissaa loikkasivat Donin molemmille puolille tarttuen tämän etukäpälistä. Kissat heilauttivat Donin selälleen. Kaksi muuta kissaa tarttuivat Donin takajaloista.
"Päästäkää minut irti!" Don sähisi yrittäen rimpuilla vapaaksi. Yksi kissoista tarttui Donin kaulaan hampaillaan. Se repi Donin kaulaan pienn haavan, ja alkoi sitten suurentamaan sitä kivuliaasti. Don karjaisi ja yritti päästä vielä vapaaksi, muttei onnistunut.

"Minne ne kissat ja Don juoksivat?" Leo ihmetteli ja katseli ympärilleen.
"Hetki. Kuunnelkaa" Raph sanoi hiljaa. Veljekset hiljenivät ja kuulivat taistelun ääniä.
"Se on Don! Hän on pulassa!" Mikey sanoi.
"Mennään" Leo sanoi ja alkoi juosta äänen suuntaan. Raph ja Mikey alkoivat seurata häntä.
"Haistan veren" Leo sanoi ja pysähtyi haistelemaan ilmaa, kun he juoksivat umpikujaan.
"Haju tulee täältä" Raph sanoi ja osoitti aidan ylitse jatkuvaa kujaa. Veljekset kiipesivät aidan päälle.  
"Katsokaa!" Leo henkäisi. Kujan perällä makasi karvamöykky. Kissat hyppäsivät alas aidalta ja juoksivat möykyn luokse. Kissan turkki oli liassa, mutta sen värin saattoi juuri ja juuri tunnistaa.
"Se on Don!"

Hyvä jatko-osa. Jännä heti alussa.

oletkos lukenut Soturi kissa-kirjoja?  

Tottakai :3 Onhan minulla kaikki suomennetut kirjat niistä :3

Oon kade. Mulla on vain uusi profetiasta vain 3-5 ja taivasklaanin kohtalo. Ja myös selviytyjät- kirja. Mutta taisin arvata oikein.