Jatka Tarinaa

Karai ja silppuri! '' karai hoitele Leonardo niin minä tapan nämä sammakot'' Silppuri sanoi. '' kyllä mestari '' karai sanoi ja hyökkäsi heti Leon kimppuun. ''tyttö mene piiloon '' Leo sanoi ja potkaisi karaita. '' EI minä jään puojelemaan plintettaa '' Ella sanoi ja nappasi miekan leon kädestä. Leo otti miekkansa takaisin '' en tajua mitä prinsessa juttua höpötät mutta sinun pitää paeta'' Hän sanoi. Ella otti miekan takaisin '' plinttetta ei päljää ilman plinttia!'' ella sanoi. '' pärjääp... eikun en ole prinsessa ja tiesitkös että toisen kädestä ottaminen on rumaa. joten sinä pakenet '' Leo sanoi ja otti miekan takaisin. '' Ei '' Ella sanoi ja miekka vaihtoi taas omistajaa. '' kylläpäs '' Leo sanoi ja otti miekan. '' EI! '' Ella sanoi ottaen miekan. ja sama meno jatkui. Karai katseli heitä ihmeissään.

" karai, mitä sinä vitkastelet, tapa se!" silppuri huusi taistelun tiimellyksestä. karai tarrasi miekkaansa, ja hyökkäsi. " varo!" leo huusi tuupaten ellan syrjään tietään. "ja kylläpäs!" leo huusi vielä ellan suuntaan. "olet minun" karai huusi puolestaan karai. " nnyt lentää päitä!"

'' Eipäs '' Ella huusi ja hyppäsi leon eteen vastaanottaakseen iskun. '' Et satuta plintettaa!! '' Ella huusi kun karai terä oli osumassa häneen.

*sight* ''itseppäinen kakara'' silppuri sanoi. mutta ennenkuin terä osui ellaan oli leo tönässyt hänet pois tieltä ja miekka oli mennyt lävistämään hänet.

Raph kääntyi katsomaan heidän suuntaansa '' LEO!!! ''

leo kakoi verta ja taittui kaksin kerroin miekka rinnassaan. " eiii, leoo, eiii" don, mike, april ja raf karjuivat yhteen ääneen, mutta eivät pääseen auttamaan leoa, sillä jalkoja oli liikaa. " sandra auta leoa!" mike rukoili tätä, joka oli vetäytynyt taistelusta kauemmaksi. " santla auta, plintetta kuolee!" ellakin nyyhkytti kauempana, uskaltamatta kuitenkaan enää puuttua tilanteeseen, sillä hän pelkäsi verta.

'' sinun piti väistää... '' Karai sanoi. '' luuletko tosissasi että antaisin sinulle vielä tilaisuuden lopettaa '' Leo sanoi ja yskäisi verta lisää. '' en odottanutkaan '' karai sanoi ja veti miekan pois. '' Karai me häivymme täältä... Karai! '' Silppuri huusi. Karai laittoi miekkansa huotraan ja lähti silppurin perään. '' O..odot...'' muuta leo ei ehtinyt sanoa kun silmissä pimeni. '' Leo! '' Sandra huusi ja juoksi Leon luokse.

Sandra juoksi Leon luokse ja kannatteli tämän tajutonta päätä. Samassa kaikki kuulivat poliisiauton sireenin ja tyiesivät mitä piti tehdä. " Häivytään täältä!" huusi Raph ja otti Donin kanssa Leon kannettavakseen harteilleen.
Päästyään Aprilin talolle heitä kuitenkin odotti...

pettymys sillä aprilin taloa ei näkynyt missään. sen tilalla oli kraateri. '' mitä ihmettä! '' Don sanoi ihmeissään. '' mi...minun taloni '' April änkytti. Don tajusi että heitä seurattiin. '' äkkiä mennään '' Don sanoi ja osoitti viemärinkantta. Kaikki ehtivät juuri parahiksi menemään alas viemäreistä ennenkuin takaa-ajajat savuuttivat heidät. '' hmmm vai menivät he viemäriin '' iso käärme naurahti (jaksossa missä leo joutuu usagin maailmaan ja hän joutuu tekemisiin käärmeen kanssa joka on iso ps. hän vannoo kostoa leonardolle enkä muista käärmeen nimeä) '' jospa menisin perään. '' Käärme sanoi ja meni viemäriin. *myöhemmin* '' hei leonardo voitko paremmin? '' Raph sanoi kun leonardo heräsi. '' mitä tapahtui? '' Leo kysyi aika heikkona. '' sinä niin sanoen sait turpiisi karailta '' Mikey sanoi. Leo nosti päänsä '' ainiin karai, kuulkaa minusta hän ei nauti olla silppurin palveluksessa. hän... '' '' hys taidat vieläkin olla kipeänä '' don sanoi. '' Ei minä meinaan sitä jos ette auta minua pelastamaan hänet minä... '' muuta leo ei ehtinyt sanoa kun menetti taas tajuntansa. muut katselivat toisiaan huolestuneina.

" ei hyvältä näytä" sandra sanoi ääni väristen. hän yritti tyrehdyttää verenvuotoa pyyhkeellä huonoin tuloksin. " miekka on silponut joitakin tärkeitä sisäelimiä ja verta tulee kuin vettä hanasta." "tämä ei voi päättyä näin!" raf karjui ja potki kaikkea mitä eteen sattui. "jollei teistä joku osaa loitsia tai ole kirurgi, pelkään....." sandra aloitti, mutta silloin hänen äänensä murtui. kilpparit katsoivat sandraa kauhuisaan, myös tikku ( joka oli saapunut paikalle) oli valahtanut kalman kalpeaksi. " miksi...miksi juuri leo?" don sanoi puristaen kätensä nyrkiin,yrittäen olla itkemättä. "minäpä kerron mikshhhhii" kuului yhtäkkiä heidän takaataan. kaikki kääntyivät äkisti.

'' Ikuinen! '' Kaikki huusivat yhteen ääneen. '' Leonardo oli siirtynyt toiselle tasolle... Sen takia kaikki ovat halunneet tappaa hänet, he eivät ole tienneet miksi, mutta silti yrittivät tappaa hänet. '' Ikuinen selitti. Kaikki muistelivat viime hetken tapahtumia. '' se on tavallaan totta... Usagi oli leon paras ystävä ja silti... '' Mikey sanoi haikeana. '' Mutta mitä tarkoitat toisella tasolla? '' Don kysyi. '' sitä en voi kertoa... Leo kuolee '' ikuinen kertoi '' EI!!!!!!!! '' kaikki huusivat. '' Leo kuolee, mutta syntyy uudelleen jatkamaan siitä mihin jäi '' Ikuinen jatkoi. '' ET OLE TOSISSASI LUULETKO ETTÄ ME USKOMME SATUIHIN!! '' Raph huusi. '' Raph... '' Sandra yritti rauhoittaa häntä. '' YRITÄT VAIN PIRISTÄÄ MEITÄ EN USKO SANAAKAAN MITÄ SANOT, MINÄ!! '' PIPIIIP PIPIIIP. kaikki kääntyivät katsomaan konetta joka ilmoitti pulsista. Leon sydän pysähtyi.

"eiii...eiiiiiiiii!!!" raf huusi ja kyyneleet noruivat pitkin tämän poskia. myös don ja mike itkivät myös. he halusivat uskoa ikuista, mutta jos... " siitä uudeleen syntymisestä, siihen tarvitaan eräs esine" ikuinen sanoi yhtäkkiä. hän näytti aivan siltä kuin olisi saanut sähköiskun. "mutta se pitää hankkia tietyn aika rajan sisällä, muuten uudeleen syntyminen ei onnistu."" mitä sinä...juurihan..." raf sanoi kakerrelle. hän oli sen näköinen että voisi kuristaa ikuisen. " H******* UKKO, NYT LEO ON AINAKIN MENETETTY! MIKSI....." mutta raf ei pystynyt jatkamaan, sillä kyyneleet veivät sanat meneesään. "muistini on hieman huonontunut vuosien varrella" ikuinen sanoi vaivautuneena. silloin sandra avasi suunsa; " paljonko meillä on aikaa?" hän kysyi. sandran silmät olivat itkusta punaiset ja hän painoi edeleen pyyhettä leon haavaan, joka tosin oli turhaa. veri nimittäin norui pyyhkeen läpi lattialle. sandra ei katsonut ikuiseen, vaan tuijotti kuollutta leoa. "mistä sen esineen löytää?"

'' Se on eräällä henkilöllä, henkilöllä jonka te tunnette '' Ikuinen kertoi. '' annakun arvaan... silppuri '' Mikey ehdotti. '' ei vaan silppurin tyttärellä '' Ikuinen kertoi. '' Karailla! '' Tikku huudahti. '' Millä tavoin me sen hankimme!? '' Don kysyi. '' Helposti '' Kaikki katsoivat yllätysvierasta. '' KARAI??? '' Kaikki huusivat.

" mitä ihmettä SINÄ teet täällä!?!?" raf kysyi raivoisaan. " eikö sinulle riittänyt että tapoit leon! mitä sinä vielä täältä haet?!" karai tuijotti nolona kengän kärkiään. " tiedän että minun kuuluisi iloita leonardon kuolemasta, mutta olisin halunnut sen tapahtuvan kaksin taistelulla" karai mumisi. " siksi haluan antaa hänelle toisen tilaisuuden...." karai sanoi ojentaen kangas nyyttiä. don otti sen vapisevin käsin vastaan. sen sisällä oli valkoinen kivi, joka kimalsi lamppujen valossa. tikku henkäisi. " mitä nyt mestari tikku?" april kysyi huolestuneena. "tuo on elämän kivi" hän sanoi. " hyvin arvokas ja hyödyllinen, mutta myös vaarallinen. sillä pystyy herättämään kuolleen, mutta ainoastaan, jos joku elävä jakaa elin voimaansa tämän kanssa." kaikki katsoivat tikkua. "meinaatko, että jotta leo voi herätä henkiin, jonkun meistä on kuoltava?" mike kysyi kauhuisaan. "ei,ei välttämättä kuoltava" tikku sanoi, mutta näytti huolestuneelta" mutta sen jonkun on oltava hyvin vanha jotta kestää sen paineen, eikä anna kaiken energian kulua kuoleeseen. silloin kyllä kuolee.." tikku sanoi hiljaa. tuli aivan hiljaista. kaikki miettivät tikun sanoja. " minä teen sen" sano raf. "ei" sanoi sandra hiljaa leon vierestä. " veljesi tarvitsevat sinua ja sinusta on hyötyä taisteluissa. Minä teen sen." kaikki kääntyivät katsomaan sandraa. "älä ole hullu" don sanoi" et ikinä selviä siitä!" sandra ei vastannut. " anna se kivi tänne" sandra sanoi tiukasti.

"Ei!!", Huudahti särsevä kitisevä ja rahiseva ääni pimeydestä.
"Mitä helvataa nyt?!" Raf huusi. Kaikki katsoivat hätääntyneenä ympärilleen.
"Te ette ymmärrä tuon kiven voimaa. *naurua* Se ei oikeasti mene noin... Kivi ei herätä noin vain henkiin. Se on monimutkaismepaa sinä vanha rotan kuvatus...", ääni jaktoi rahisten ja kylmä murhanhimo laskeutui luolaan. Sandra lakoi täristä ja tarrasi Rafista kiinni.
Pimeydestä nousi esiin se käärme joka oli tullut viemäriin mutta kaikki ei ollut kohdallaan. Sen silmät seisoivat päässä ja kieli retkotti ulkona.
"Mitä pirua?" Raf kysyi ääneen ja tuijotti silmät selällään käärmettä.
"Antakaa kivi minulle niin autan teitä saamaan veljenne takaisin... Meillä on yhteinen vihollinen... Silppuri... Antakaa kivi minulle niin autan teitä... Te ette osaa käyttää sitä... Jos ette suostu yhteistyöhön, joudun tappamaan teidät kaikki..." Ääni puhui ja käärme heilui hieman, misät kaikki huomasivat että se ei ollut puhuja.
"MISTÄ ME MUKA VOISIMME SAADA VARMUUDEN ETTÄ SINÄ HALUAT YHTEISTYÖHÖN!?!", Raf huusi, mutta se oliu virhe. Pian koko luolan vallannut murhanhimo vain kasvoi ja pian tuli hyytävän kylmä. Televisioiden lasit särkyivät ja tytöt kiljuivat yhteen ääneen. Mikey kiljaisi;
"MITÄ NUO ON?!?" ja osoitti mustissa kaavuissa lipuvia olentoja joiden hengitys rahisi ja niiden lähellä alkoi paleltaa hillittömästi.
Äkkiä myös suuri käärme kaatui ja sen sisuksista nousi kalju ja hyvin näiden lipuvien ja kylmien otuksien kaltainen olento, mutta se oli enemmän ihmismäinen.
"Mitä ih-?" Don aloitti mutta tämä henkiö käärmeensisuksista puhui.
"Minä olen Lordi Voldemort. Pimeyden herra, ja haluan että te ojennatte sen kiven ja autatte minua tappamaan Silppurin. Vastineeksi, minä tuon veljenne takaisin.", Voldemort snaoi ja ojensi kätensä.
Raf katsoi häntä epäilevästi mutta ei uskaltanut sanoa mitään ankeuttajien [kävi varmaan kaikille selväksi että olen lukenut nyt VÄHÄN liikaa Potteria ja halusin vaa tuoda lempparihahmoni mukaan] keskellä.
"Tulejo Elpymyskivi!!" Voldemort huudahti ja kivi lennähti hänen käteensä.
"Minä voin tuoda vlejenne takaisin muttaa tämä ei sen tehtävää kanna..." hän sanoi ja hänen kämmenessään ollut puhtaan vlakoinen kivi oli muuttunut mustaksi...
"Autatteko minua?" hänen rahiseva, kitisevä ääni kysyi ja ankeuttajat lipuivat edelleen aavemmaisesti hänen ympärillään.

anteksi tämä Potter pläjäys muttam inusta Voldy ja Ankeuttajat + kuolonsyöjät ovat vaann niin parasta sakkia x3

" ei älkää suostuko!" kuului yhtäkkiä vielä yksi ääni luolan perältä. "siitä ei hyödy kukaan muu kuin tuo ruma rytty itse!" kaikki kääntyivät katsomaan caesyä, joka huohotti ilmeisesti rankan juoksemisen jälkeen. " no, voi kuttu! täällähän on kohta yhtä paljon väkeä kuin kirkossa sunnuntaina!" mike huudahti. "caesy, mitä sä täällä duunaat? ja miteniin hyötyy vaan toi ite?" kysyi raf jo vähän hätääntyneenä. " nokun, mä kuulin kun olin tulossa tänne päin, että toi ruma tossa" caesy osoitti voldemordia, jonka ilme oli jähmettynyt" aikoo ryövätä sellasen kiven ja sen avulla saada leon liittymään joukkoihinsa, koska se kuka kuka antaa kuoleelle sitä jotain ihme energiaa, niin sen perusteella siitä tulee hyvä tai paha." kaikki katsoivat voldemordia tyrmistyksen ja kauhun vallassa. tämän huulille oli noussut pahan suopa hymy. "teidän pahaksi onneksenne tieto tuli hieman myöhään, sillä kivi on JO MINULLA" voldemord sanoi ja nauroi julmaa nauruaan. "enää puuttuu vain suunnitelman tärkein osa...." hän sanoi ja nauroi taas. " HAKEKAA RUUMIS!!" voldemord huusi ankeuttajille, jotka syksähtivät rahisten kilppareita ja muita...

"Kamut! Älkää koskeko niihin!! Ankeuttajat imee kaikki ihanat muistot ja jättävät vai sielun ja kauheuden jäljelle!!" huusi Sandra taustalta
" No miten näihin kavereihin voi osua!" kysyi Raph, mutta huomasi kauhukseen jotain
Yksi ankeuttajista oli napannut Mikeyn ja alkanut imeä tämän muistoja. Muut olivat kauhusta lamaantuneit, mutta Raph rohkaisi itsensä ja ppotkaisi ankeuttajan pois veljensä luota. Mikey tosin oli jo vaipunut tajuttomaksi lattialle...

Karai otti leon ruumiin. '' Hei mitä sinä teet!? '' raph huusi. '' vien leon ruumiin pois '' Karai sanoi ja juoksi viemäreihin. '' ANKEUTTAJAT NAPATKAA '' Woldemort huusi. '' Ei jos me olemme elossa '' toiset sanoivat ja astuivat ankeuttajien eteen. '' Sandra lähde karain perään '' Raph sanoi. '' homma hoidossa '' Sandra sanoi ja lähti perään.

Mutta Sandra ei ollut ehtinyt pitkälle ennekuin yksi ankeuttaja jo oli ottanut mätänevillä ja kuolleilla käsillään kiinni Rafaelista ja Voldemort kiljaissut;
"Kidutu!!" Sandra oli paiskautunut maahan ja alkanut sätkiä hillittömästi.
"EI!!", Don huusi ja ryntäsi kohti Voldemortia jonka takaa tuli pääkallonaamriin sonnustautunut huppupäinen olento joka sinkosi ilmaan vihreän valon ja Donatellon maailma pimeni.

Pian Don heräsi harmaassa tilassa joka näytti vnahalta kirkolta. Vlaoa ei näkynyt missään ja paikat olivat sinisiäkin. Don katsoi jo hätääntyneenä ympärilleen huudellen muita.
"Don!!" Kuului huuto.
"Minä täällä!! Kuka siellä?!", Don huusi äänen suuntaan.
Sieltä pimeimmästä nurkasta mihin Don oli huutanut astui esiin Leo. Don ryntäsi veljen luo ja kysyi tältä eikö tämä ollutkaan kuollut.
"Mitä..? Etkö sinä vielä tiedä..?", Leo kysyi katsoen Donia.
"Tiedä mitä?", Don tivasi.
"Me olemme .. kuolleet" , Leo vastasi ja painoi päänsä.
"Mtä-? Ei voi...", Don katsoi Leota ja hänen silmänsä sinkolivat paikasta toiseen kirkossa.

Ei voi olla! Don huusi ihan hädissään niin, että kirkon seinät kaikuivat.
Don: "Kai me nyt jotenkin päästään takaisin, ei tämä voi loppua näin...."
Leo:"Valitan veli, mutta paluuta ei ole....
Don:"Kun olin vielä elossa, kuulin elpymyskivestä, jolla aioimme herättää sinut. En tosin ole varma, pääsemmekö molemmat takaisin....

*elävien kirjoissa. " ei, don...sandra..mike..raf.." april ähisi. hän oli sillä hetkellä luolassa ainut, joka oli vielä tajuisaan. "mitä sinä olet tehnyt?!" april huusi itkusta turvonnein silmin voldemordille. tämän hymyili hänelle ilkikurisesti. "älähän nyt. tuo violetti huivinen on ainut, joka on kuollut. nuo toiset ovat hengissä....toistaiseksi!" siinä samassa vodemort oli kaivanut sauvansa esille ja osoitti sillä aprilliä. april peitti kasvonsa käsillään. se on nyt on, hän ajatteli. "adava..." aloitti voldemord, mutta ei ehtinyt pidemmälle, sillä jostain lensi kivi suoraan voldemordin sauvakäteen ja sauva lensi suuressa kaaressa maahan. "kuka uskaltaa..." voldemor karjui niin että silmät olivat pulpahtaa päästä. aprilkin kääntyi katsomaan mistä kivi oli tullut. hän näki sandran, jonka keho yhä nytkähteli voimakkaasti loitsun voimasta. "annna....ystävieni....olla!" sandra sai sanottua. hän pysyi juuri ja juuri nelin kontin. "hoidan sitten sinut" voldemort sanoi pitkin nenänvarttan ja oli poimimaisillaan sauvansa, mutta se oli kadonnut. " mitä..!" voldemort äimistyi ja pyöri ympyrää kuin väkkärä etsien sauvaansa. "tätäkö etsit?" april kysyi pyöritellen voldemordin sauvaa sormiensa välissä. voldemort irvisti niin että ikenet välkkyivät. " ankeuttajat, hän sihisi, " noutakaa sauvani!" april jäykistyi. ankeuttajat alkoivat lipua aprillia kohti rahisevasti hengittäen. "jos sinä todella olet taika sauvva, niin saat luvan toimia kun käsken!" april huusi hätääntyneenä sauvalle, joka selvästi ei halunnut tehdä yhteis työtä. april osoitti ankeuttajia sauvalla ja sulki silmänsä. jos tämä tosiaan loppuisi tähän, hän haluisi ajatella hyviä aikoja poikien kanssa, eikä ajatella sitä että kuolisi. april tunsi ankeuttajien lähestyvän ja odotti että niistä joku tarttuisi hänen kaulaansa. silloin hän tunsi sen sen tarttuvan häntä kädestä. mutta käsi oli lämmin.... "odotumsuojelius" kajahti yhtäkkiä luolassa ja aprillin avatessa silmänsä hän näki, että sauvan säästä suihkuava valkoinen harso ajoi ankeuttajia pois. april vilkaisi viereensä, katsoakseen kuka oli loihtinut loitsun. "ikuinen!" april huudasti. "mistä sinä tuon loitsun tiesit?"

ikuinen ei vastannut vaan tuijotti vaitonaisena voldemordia. "auta, muita" hän sanoi suu pielestään. april ei hankannut vastaan vaan juoksi ähisevän sandran luo..

'' SANDRA!!! oletko kunnossa '' April huudahti. Sandra ei sanonut mitään vaan yritti hengittää parhaansa mukaan. *sillä välin*
'' minkälainen elämän kivi? '' Leo kysyi ihmeissään. '' No se on semmonen kivi...ööh koru tai no semmonen juttu. '' Don sanoi yrittäen muistaa miltä se näytti. '' jaa, ja sinä et ole varma pääsemmekö molemmat takaisin elävien maailmaan '' Leo varmisti. '' ei harmainta aavistusta '' Don sanoi. '' jos emme pääse takaisin yhdessä, minä voin jäädä tänne, sinun turvallisuutesi on tärkeintä '' Leo sanoi. Tässä vaiheessa donia raivostutti. '' MIKSI SINUN PITÄÄ AINA LEIKKIÄ SANKARIA!! LUULETKO OLEVASI AINUT JOKA SAA TEHDÄ UHRAUKSIA HÄH!!!!! '' don huusi leonardolle.

leo katsoi silmät ymmyrkäisinä. "TAJUAISIT JO ETTÄ SINÄ OLET MEILLE ENEMMÄNKIN KUIN VAIN JOHTAJA!" don huusi niin että sylki roiskui. "ME OLLAAN VELJIÄ JA TARVITAAN SUA." leo oli hetken hiljaa. "entä sinä, luuletko että emme jäisi kaipaamaan sinua?" leo sanoi silmät viirussa. don meni hiljaiseksi. kumpikin oli pitkään hiljaa. "mutta kumpi meistä lopulta pääsee pois?" don kysyi hiljaa. leo katsoi pitkin kirkon seiniä. "en tiedä doni, en tiedä...."
*toisaalla*
"april mitä tapahtuu?" sandra kysyi vapisevalla äänellä. kouristukset olivat loppuneet, johtuen ehkä siitä, että ikuinen oli loihtinut jonkin oudon vasta loitsun. " ikuinen yrittää pärjätä voldemordille" april sanoi ja väisti samassa kiveä joka lensi taistelu tantereelta. " pojat...kuinka heidän kävi?" sandra ähisi yrittäen päästä pystyyn. " ankeuttajat hyökkäsivät heidän kimpuunsa" april sanoi kääntäen katseensa poispäin" ja...ja..doni on kuollut" april ei enää kestänyt vaan purskahti itkuun. sandralla nousi pala kurkkuun. samassa hän muisti." leo...karai...minun täytyy..." sandra yritti taas urhoollisesi päästä pystyyn, mutta jalat eivät tahtoneet kantaa. "sinä et voi mennä mihinkään tuossa kunnossa" april sanoi huolestuneena." sinusta on enemmän haittaa kuin hyötyä." " ETKÖ SINÄ TAJUA!" sandra huusi kyynelisin silmin. "jos en tee mitään, kilpparit ovat kuolleet turhaan! sitä paitsi....sandra sanoi hiljempaa." se oli tehtäväni. niin raf käski." april katsoi sandraa. "minä tulen mukaasi" april sanoi. " Ei", sandra sanoi tuijottaen lattiaa "sinä saat auttaa ikuista hankkimaan sen saamari kiven takaisin" sandra sanoi kömpiessään ylös. "mutta ole nopea" hän sanoi vielä ja pinkaisi sitten ontuvaan juoksuun.

-Samaan aikaan-
Leo: Tule Don. Näytän sinulle jotain.
Don seuraa Leota vaikka hieman tuohtuneena.
Leo: Muuten. Ennekuin menemme, sanon sinulle että älä pelästy niitä. Ne eivät vahingoita sinua.
Don: Hä? Mitkä ne?
Leo: Kuolemanjumalat. Ne eivät näytä ihan siltä kuin luulisi.
Nytk un Doni oikein ajatteli, hän ei koskaan oikein ole ajatellut miltä kuolemanjumalat voisivat näyttää. Mutta nyt häntä alkoi kiinnostaa. He kulkivat hiukan matkaa Leon perässä hiljaa ja katsellen kirkon seiniä. Ne olivat kiviset, valkoiset mutta niinkuin kirkoissa yleensä, siellä ei ollut yhtäkään kynttelikkiö tai lasiikkunaa. Kaikki oli peitetty ja kiveä joka puolella.
Ennenkuin Don huomasikaan he seisoivat suurilla puisillaovilla,j otka näyttivät niin raskailta että he koskaan edes saisivat niitä auki.
Don: Miten me-?, Don aloitti mutta näki että Leo huitaisi oven auki pienenellä kosketuksella, kuin ovi olisi ollut vain kevyt papreiliuska.
Don: Jaha... *koittaa itse ovea* Se onkin ihan kevyt.
Leo: Jep, kaikki vian näyttä ihmeen raskaalta. Kiivetään tuonne, Leo sanoi ja osoitti pientä kamarihuoneen ovea, johon ei kyllä näkynyt portaita.
Don: Miten?
Leo: No jotenkin sinne me ninjoina osataan itsemme keinotella. Kuolemanjumalat nääs lentävt sinne.
Don: Mitä sinun oikein pitää näyttää minulle.
Leo: Se on hieman arvoituksellistam inullekkin enkä osaa selittää sitä. Se on jotain mikä on itse nähtävä.

Äkkiäkös Leo ja Don pääsivät ovelle ja Leo avasi sen. Ovi avautui hirveällä narinalla ja he astuivat sisään. Huoneessa kävi hirveä pölpötys, kuin oven narinaa ei olisi koskaan kuultukkaan.
Don näki edessään suuren määrän eritapaisia olentoja. Osa näytti hieman oudosti pukeutuneilta ihmisiltä, osa taas täysipäiväisiltä hirviöiltä. Donia lähinnä oleva kuoleman jumala oli suureen kaapuun sonnustautunut piku tyttö, ja hän istui suuren viikatteensa päällä. Tämän vieressä oli taas n. 26-30 vuotiaalta näyttävä ruskeahiuksinen mies, joka näytti riutuneelta mutta myös hyvin koston haluiselta. Hänellä oli päällään puku.
Leon vieressä taas seisoi suuri musta olento joka näytti ihan siltä kuin se olisi voinut haukkasta Leon pään irti sekunninmurto-osassa.
"Tule Don", Leo sanoi ja veti Donin pois oviaukosta. Ovi pamahti kunnolla kiinni.
"Mitä sinä näytät minulle?", Don kysyi katsellen muita kuolemanjumalia.
Leo vastasi Donille senm itä aina; 'näet pian', mutta Don ei jaksanut enää kauvaa ollan iin arvoituksisessa mielentilassa.
He Nousivat suuret portaat ylös ja kuolemanjumalien melu kaikui hiemann niissä.
"Täällä", Leo sanoi ja avasi taas uuden oven. Se ei narissut missään vaiheessa. Oven avautuessa Don kuuli hiljaista helinää, ja hänen silmiensä eteen avautui jokin todella kirkas.
"Mikä se on?", Don kysyi katsellen suurta kristalli möhkälettä joka helisi nyt kovempaa.
"Se on portti tai peili, mikä lienee. En tiedä. Se on kuin televisio, mutta sillä näkee elävien maahan", Leo vasttasi silmät laisttuneena.
"ELÄVIEN MAAHAN?! Mike, Raf!!", Don huusi ja ryntäsi suuren kristallin luokse tarkastelemaan sitä.

"miten tää toimii?" don vaati tietää. leo käänsi katseensa kristalliin. "sinun pitää kosketta sitä ja ajatella samalla henkilöitä, jotka haluat nähdä," hän sanoi hieman vaitonaisena. "mutta vain tietyn aikaa." don astui lähemmäksi kristallia ja laski kätensä sen päälle. Hän ajatteli kuumeisesti rafia ja mikeä sekä tikkua. Silloin kristalli pallo alkoi hohtaa ja samassa siihen ilmestyi lähes tuhoutunut koti luola, sekä joukottain kaatuneita kuolonsyöjiä. Kaiken kaaokesn keskellä makasivat raf ja mike, jotka olivat mitä selvemmin tiedottomia. Hieman kauempana olivat mestari tikku ja caesy jääneenä kivien alle. Pallon reunassa näkyi selvästi kiihkeää kamppailua. Ikuinen kamppaili edelleen voldemordin kanssa elämän kivestä aprillin epätoivoisella avustuksessa. Samassa kuva hävisi. Don jäi lamaantuneena tuijottamaan eteensä. Jopa leo näytti pelästyneeltä. Ilmeisesti hän ei ollut katsonut palloon aiemmin tai ei vähään aikaan. "mitä me voidaan tehdä?" don kysyi silmät kiiltäen ja ääni vapisten. Leo nielaisi. "on yksi keino........mutta se on järjetön."