Turtles tarinoita

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Sitten johtajautromian käänsi katseensa Donnaan.
- Olet todistanut olevasi rohkea ja hyväsydäminen. Niin ollen kirouksesi on rauennut, hän sanoi.
Donnan nousi muutaman metrin ilmaan kun hänestä irtautui lohikäärme. Nahkapää koppasi hänet kun hän putosi. Donna avasi silmänsä ja katsoi Nahkapäätä. Hän hymyili.
- Olen taas minä. En muutu enää lohikäärmeeksi auringossa, hän sanoi.
Nahkapää hymyili mutta hänestä tuntui kuin jokin olisi särkynyt hänen sisällään.
- Madonna. Minun pitäisi tunnustaa jotain. Kun pelastitte minut Kraangeilta rakastuin sinuun ensisilmäyksellä. Sitten kun Silppuri tappoi sinut luulin että sydämeni hajoaisi palasiksi. Mutta sitten palasit elämään lohikäärmeenä. Kauneimpana naaraana jonka olen nähnyt. Madonna rakastan sinua olit missä muodossa tahansa, lohikäärme sanoi.
Donna tunsi punastuvansa ja käänsi sitten katseensa utromianeihin.
- Pyydän vielä vain yhtä palvelusta. Voisitteko antaa Nahkapäälle kyvyn muuttua ihmiseksi? Donna pyysi.
Johtajautromian nyökkäsi. Samassa Nahkapään ympärillä alkoi kieppua. Lohikäärme katsoi ihmeissä etujalkojaan kun ne muuttuivat käsiksi. Takajalat muuttuivat jaloiksi. Siivet muuttuivat tummanvihreäksi  viitaksi ja suomut tummaksi ihoksi. Lopulta Lohikäärmeen paikalla seisoi komea tumma nuorukainen jolla oli kellanvihreät silmät. Daniel tunnusteli hetken ystävänsä vaatteita ja viittaa ja virnisti sitten.
- No ajattelinkin sua aina isoveljenä, hän naurahti.
Donna seisoi hetken aikaa ällistyneenä paikallaan mutta syöksyi sitten Nahkapään kaulaan.
Kommentoikaa pliis

heh jos mä oisin Donna mä oisin päättäny olla lohari ihmisen sijaan. Hyvä tarina jatka ihmeessä nopeesti

Leo katsoi Raphin liikkumatonta kehoa häkeltyneenä. Hän siirsi katseensa Silppuriin, joka irvaili helpella voitolöaan. Leo sanoi puoliksi itselleen ja puoliksi Silppurille: "Tämä... Ei ole vielä ohi!"

Hän ryntäsi juoksuun ja kolvella vaivaisella loikalla oli saavuttanut suuren nopeuden kun hän lähestyi Silppuria. Silppuri katsoi kun Leo tuli häntä kohti. Mutta Silppuri oli enemmän mielissän tästä. Hän venytti harjaansa uudelleen, mutta Leo osasi tällä kertaa väistellä iskuja ja oli pian hyvin lähellä silppuria. Leo jännitti takajalkojensa lihakset ja hyppäsi todella kovaa suoraan Silppuroa päin ja puri nyt tätä otsasta.

Leon hampaat olivat uponneet hyvin syvälle Silppirin kalloon ja tämä kietoi varjansa Leon takajalkaan irrottaaksewn tmän. Leo vain huusi raivoissaan: "Revi vain! Itsepä teen haavoistasi syvemmät!" Nyt Silppuri irrotti otteensa Leon jalasta ja nosti suuren käpälänsä ilmaan ja yritti huitaista Leoa.

Leon olo pakko irrottaa ja väistää isku tai mujten siitä olisi seurannut todella syvät ja kipeät haavat. Silppuri oli aivan raivoissaan kun hän näki kun hänen otsansa tuoreesta haavasta valui verta. Hän sanoi: "Onnekas puraisu, mutta se EI säästä sinua kuolemalta! Varo vain sillä EN osu ohi toista kertaa!"

Leo katsoi Mikeytä, joka ymmärsi viestin. Hän nyökkäsi ja asteli Leon rinnalle. Leo kuiskasi Mikeylle: "Edes tuo vahapää ei pysty keskittymään kahteen yhtäaikaa. Jos toine, jää kiinni toosen on pakko pitää huoli, ett osuu juuri tuohon kohraan, jossa juuri äsken roikuin." Mikey nyökkäsi ja valmistautui hyökkäämään Silppuria päin.

He lähtivät juoksuun ja niin lähti Silppurikin. Hänen taktiikkansa oli tällä kertaa erilainen. Leo otti etumatkaa ja hyppäsi Silppuria päin, muttaa tämä vain jatkoi matkaansa välittämättä Leosta. Henen kohteensa oli Mikey. Leoa heikompi Mikey oli paljon helpompi saalis.

Silppuri oli jo Mikeyn lähellä jo parin loikan päästä. Mikey väisti täpärästi Silppurin terävät hampaat, mutta ohi mennessään Silppuri tarttui tämän häntään ja viskasi ilmaan. Mikey huusi: "Leo!" Silppuri otti nyt käytgöön harjansa ja kietoi sen mikey takajalan ympärille ja heitti tämän puuta päin.

Nyt Mikeykin oli tajuton. Silppuri nosti hampaisiinsa tajuttoman gepardin ja heitti sen Leon jatkoben juureen. Silpouri sanoi: "Kaksi maassa, yksi jäljellä."

se lopetti tämän osan mikä muo risoo sen kanssa! Haluaisin ehdotuksia hunnille, Bishopille (vaikka en siitä tykkäkkään) ja Stocmannille. Karaille oon jo keksiny joten siitä EI tarvitse murehtia:D:D:D:D

Tmnt kirjoitti:Leo katsoi Raphin liikkumatonta kehoa häkeltyneenä. Hän siirsi katseensa Silppuriin, joka irvaili helpella voitolöaan. Leo sanoi puoliksi itselleen ja puoliksi Silppurille: "Tämä... Ei ole vielä ohi!"

Hän ryntäsi juoksuun ja kolvella vaivaisella loikalla oli saavuttanut suuren nopeuden kun hän lähestyi Silppuria. Silppuri katsoi kun Leo tuli häntä kohti. Mutta Silppuri oli enemmän mielissän tästä. Hän venytti harjaansa uudelleen, mutta Leo osasi tällä kertaa väistellä iskuja ja oli pian hyvin lähellä silppuria. Leo jännitti takajalkojensa lihakset ja hyppäsi todella kovaa suoraan Silppuroa päin ja puri nyt tätä otsasta.

Leon hampaat olivat uponneet hyvin syvälle Silppirin kalloon ja tämä kietoi varjansa Leon takajalkaan irrottaaksewn tmän. Leo vain huusi raivoissaan: "Revi vain! Itsepä teen haavoistasi syvemmät!" Nyt Silppuri irrotti otteensa Leon jalasta ja nosti suuren käpälänsä ilmaan ja yritti huitaista Leoa.

Leon olo pakko irrottaa ja väistää isku tai mujten siitä olisi seurannut todella syvät ja kipeät haavat. Silppuri oli aivan raivoissaan kun hän näki kun hänen otsansa tuoreesta haavasta valui verta. Hän sanoi: "Onnekas puraisu, mutta se EI säästä sinua kuolemalta! Varo vain sillä EN osu ohi toista kertaa!"

Leo katsoi Mikeytä, joka ymmärsi viestin. Hän nyökkäsi ja asteli Leon rinnalle. Leo kuiskasi Mikeylle: "Edes tuo vahapää ei pysty keskittymään kahteen yhtäaikaa. Jos toine, jää kiinni toosen on pakko pitää huoli, ett osuu juuri tuohon kohraan, jossa juuri äsken roikuin." Mikey nyökkäsi ja valmistautui hyökkäämään Silppuria päin.

He lähtivät juoksuun ja niin lähti Silppurikin. Hänen taktiikkansa oli tällä kertaa erilainen. Leo otti etumatkaa ja hyppäsi Silppuria päin, muttaa tämä vain jatkoi matkaansa välittämättä Leosta. Henen kohteensa oli Mikey. Leoa heikompi Mikey oli paljon helpompi saalis.

Silppuri oli jo Mikeyn lähellä jo parin loikan päästä. Mikey väisti täpärästi Silppurin terävät hampaat, mutta ohi mennessään Silppuri tarttui tämän häntään ja viskasi ilmaan. Mikey huusi: "Leo!" Silppuri otti nyt käytgöön harjansa ja kietoi sen mikey takajalan ympärille ja heitti tämän puuta päin.

Nyt Mikeykin oli tajuton. Silppuri nosti hampaisiinsa tajuttoman gepardin ja heitti sen Leon jatkoben juureen. Silpouri sanoi: "Kaksi maassa, yksi jäljellä."

se lopetti tämän osan mikä muo risoo sen kanssa! Haluaisin ehdotuksia hunnille, Bishopille (vaikka en siitä tykkäkkään) ja Stocmannille. Karaille oon jo keksiny joten siitä EI tarvitse murehtia:D:D:D:D

Mike :O . Jatka ja äkkiä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Sitten Utromianit katosivat Silppuri mukanaan. Leo ja Karai katsoivat toisiaan ja olivat jo aikeissa suudella kun Mandy ilmestyi paikalle. Hän tarrasi Karaihin ja kiskaisi hänet pois Leon sylistä. Myös varjohaltiat ilmestyivät paikalle. Rei painoi miekan Karain kaulalle. Leo oli aikeissa syöksyä Karain avuksi kun Mandy laukaisi kädestään energiapurkauksen päin Leoa. Leo lensi lattialle ja hänen paidasaan oli palanut aukko.
- Leo! pojat ja Donna huudahtivat.
- Ei hätää. olen kunnossa, Leo sanoi noustessaan rintaansa pidellen.
Mandy hymyili julmasti.
- Silppuri on käyttänyt voimiaan hyödykseen, Splinter sanoi.
Samurai katsoi häntä kummastuneena.
- Mandysta on tullut noita, Splinter selitti.
Mandy katsoi hyökkäykseen käyviä haltijoita ja loi joukkojensa taakse portaalin. Roistot perääntyivät portaaliin.
- Nähdään taas pojat, Mandy huikkasi silmää iskien.
Leo yritti syöksyä portaaliin mutta se sulkeutui. Leo putosi polvileen iski nyrkkinsä maahan ja alkoi huutaa.
- KARAIIIII!!!!!
Tähän päättyy Teini-ikäisten haltijasotureiden neljäs saaga. Kommentoikaa koko tarinaa pliis:)

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Sitten Utromianit katosivat Silppuri mukanaan. Leo ja Karai katsoivat toisiaan ja olivat jo aikeissa suudella kun Mandy ilmestyi paikalle. Hän tarrasi Karaihin ja kiskaisi hänet pois Leon sylistä. Myös varjohaltiat ilmestyivät paikalle. Rei painoi miekan Karain kaulalle. Leo oli aikeissa syöksyä Karain avuksi kun Mandy laukaisi kädestään energiapurkauksen päin Leoa. Leo lensi lattialle ja hänen paidasaan oli palanut aukko.
- Leo! pojat ja Donna huudahtivat.
- Ei hätää. olen kunnossa, Leo sanoi noustessaan rintaansa pidellen.
Mandy hymyili julmasti.
- Silppuri on käyttänyt voimiaan hyödykseen, Splinter sanoi.
Samurai katsoi häntä kummastuneena.
- Mandysta on tullut noita, Splinter selitti.
Mandy katsoi hyökkäykseen käyviä haltijoita ja loi joukkojensa taakse portaalin. Roistot perääntyivät portaaliin.
- Nähdään taas pojat, Mandy huikkasi silmää iskien.
Leo yritti syöksyä portaaliin mutta se sulkeutui. Leo putosi polvileen iski nyrkkinsä maahan ja alkoi huutaa.
- KARAIIIII!!!!!
Tähän päättyy Teini-ikäisten haltijasotureiden neljäs saaga. Kommentoikaa koko tarinaa pliis:)

Sun on ihan pakko jatkaa tätä.

Kirjotan nyt KU EI oo mutakaan tekemistä

Leo katsoi kauhistuneena Mikeyn kehoa. Silpuei käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähestyi Leoa, koska tämä EI enää keskittynyt Silppuriin. Silppuri puski Leon kumoon päällään ja, koska Silppurilla on paljon enemmän massaa se onnistui helposti.

Nyt Silppuri piti tassuaan Leon rintakehän päällä. Leo yritti epätoivoisesti potkia Silppurin vatsaa, mutta tuliksetta ja kun Silppuri yritti vielä tukehduttaa tätä painamalla sitä vain lujempaa. Leon silmät alkoivat sumentua ja taju melkein rupesi pettämään, kunnes paini hänen päältään keveni.

Leo haukkoi henkeä, mutta sitten hän tunsi niskanahassaan terävät hampaat. Silppuri heitri hänet ilmaan ja otti jälleen harjansa käyttöön. Hän kietoi karjansa Leon etujalkaan ja paiskoi tätä maahan kerta toisensa jälkee,, kunnes tämä oli tajuttomana.

Silppuri viskasi Leon hyeenojen jalkojen juureen ja sanoi: "Ottakaa nuo mukaan. Viemme heidät leiriin. Ottakaa myös nuo niiden keräämät saaliit tuolta." hän osoitti paikkaa, johon he olivat hetku sitten piilortaneet kaksi lintua ja gasellin.

Yksi hyeenoista rohkeni sanoa: "Po... Pomo... Te vuodagte verta." Silppuri katsoi oitis sitä hyeenaa, joka sen sanoi ja ärähti: "Tiedän sen hyvin!" hän sanoi nyt hieman hiljempaa: "Se ryökäle! Varmistan, että hänelä on kivuliain kuolema heistä kaikista.

Hyeenat ottivat Leon, Rahin ja Mikeyn ja Silppurin johdolla suuntasivat kohti heidän leiriään...

siinä se nyt oli. Seurava Pätkä tulee Donista

Tmnt kirjoitti:Kirjotan nyt KU EI oo mutakaan tekemistä

Leo katsoi kauhistuneena Mikeyn kehoa. Silpuei käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähestyi Leoa, koska tämä EI enää keskittynyt Silppuriin. Silppuri puski Leon kumoon päällään ja, koska Silppurilla on paljon enemmän massaa se onnistui helposti.

Nyt Silppuri piti tassuaan Leon rintakehän päällä. Leo yritti epätoivoisesti potkia Silppurin vatsaa, mutta tuliksetta ja kun Silppuri yritti vielä tukehduttaa tätä painamalla sitä vain lujempaa. Leon silmät alkoivat sumentua ja taju melkein rupesi pettämään, kunnes paini hänen päältään keveni.

Leo haukkoi henkeä, mutta sitten hän tunsi niskanahassaan terävät hampaat. Silppuri heitri hänet ilmaan ja otti jälleen harjansa käyttöön. Hän kietoi karjansa Leon etujalkaan ja paiskoi tätä maahan kerta toisensa jälkee,, kunnes tämä oli tajuttomana.

Silppuri viskasi Leon hyeenojen jalkojen juureen ja sanoi: "Ottakaa nuo mukaan. Viemme heidät leiriin. Ottakaa myös nuo niiden keräämät saaliit tuolta." hän osoitti paikkaa, johon he olivat hetku sitten piilortaneet kaksi lintua ja gasellin.

Yksi hyeenoista rohkeni sanoa: "Po... Pomo... Te vuodagte verta." Silppuri katsoi oitis sitä hyeenaa, joka sen sanoi ja ärähti: "Tiedän sen hyvin!" hän sanoi nyt hieman hiljempaa: "Se ryökäle! Varmistan, että hänelä on kivuliain kuolema heistä kaikista.

Hyeenat ottivat Leon, Rahin ja Mikeyn ja Silppurin johdolla suuntasivat kohti heidän leiriään...

siinä se nyt oli. Seurava Pätkä tulee Donista

Tää on tosi makee . Muuten tarkottaaks Gin samaa kuin Hopeanuoli?

Niin mä ajattelinkin . Kiva et tykkäät . Seuraava tarina alkaa nyt
Oli kulunut viikko siitä kun haltijat olivat päihittäneet Silppurin. Donna, Nahkapää, Daniel ja Kody olivat johdanneet heidät vanhaan valtakuntaan. He olivat haudanneet luurangot haltijoiden perinteisten hautausseremonioiden mukaan ja ruvenneet kunnostamaan paikkoja. Leo ei kuitenkaan tuntenut itseään kotoisaksi. Hän syytti itseään Karain jäämisestä pahisten vangiksi. Veljet yrittivät piristää häntä mutta turhaan. Lopulta Leo ei enää kestänyt syyllisyydentunnetta.
- Lähden etsimään Karaita, Leo ilmoitti veljilleen eräänä iltana.
Don, Raph, Mike ja Donna tuijottivat Leoa suu auki.
- Me tulemme mukaasi, Don sanoi kun Leo veti viittaa harteilleen.
- Ei. Lähden yksin. Minä aiheutin sen ja korjaan myös tekemäni virheen, Leo sanoi päätään puistellen.
Sitten Leo nousi hevosensa selkään ja lähti ratsastamaan kohti taivaanrantaa. Hän ratsasti kunnes hevonen uupui. Leo ei jaksanut odottaa sen lepäämistä vaan jatkoi matkaa jalan. Eräänä päivänä hän saapui pieneen kaupunkiin. Kaupunkilaiset olivat kerääntyneet torille jonka keskellä oli suuri lava. Leo katseli kummastuneena ympärilleen ja kysyi eräältä asukkaalta mitä oli tekeillä.
- Sotilaat saivat kiinni kolme metsässä elävistä kapinallista ja heidät hirtetään nyt pikapuoliin, mies vastasi.
Juuri silloin sotilassaattue saapui torille. Sotilaiden keskellä käveli kolme huputettua hahmoa. Kun hahmot pääsivät lavalle pyöveli kiskaisi huput heidän päistään. Ensimmäinen kaveri oli suuri tanakka kaveri jolla oli sarvikuonon jalanjälkeä muistuttava kuvio otsassa. Toinen oli nuori mustahiuksinen nainen jolla oli kissan käpälänjälkeä muistuttava kuvio otsassa. Kun kolmannen huppu vedettiin pois Leon henki salpautui.
- Usagi, hän henkäisi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:Kirjotan nyt KU EI oo mutakaan tekemistä

Leo katsoi kauhistuneena Mikeyn kehoa. Silpuei käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähestyi Leoa, koska tämä EI enää keskittynyt Silppuriin. Silppuri puski Leon kumoon päällään ja, koska Silppurilla on paljon enemmän massaa se onnistui helposti.

Nyt Silppuri piti tassuaan Leon rintakehän päällä. Leo yritti epätoivoisesti potkia Silppurin vatsaa, mutta tuliksetta ja kun Silppuri yritti vielä tukehduttaa tätä painamalla sitä vain lujempaa. Leon silmät alkoivat sumentua ja taju melkein rupesi pettämään, kunnes paini hänen päältään keveni.

Leo haukkoi henkeä, mutta sitten hän tunsi niskanahassaan terävät hampaat. Silppuri heitri hänet ilmaan ja otti jälleen harjansa käyttöön. Hän kietoi karjansa Leon etujalkaan ja paiskoi tätä maahan kerta toisensa jälkee,, kunnes tämä oli tajuttomana.

Silppuri viskasi Leon hyeenojen jalkojen juureen ja sanoi: "Ottakaa nuo mukaan. Viemme heidät leiriin. Ottakaa myös nuo niiden keräämät saaliit tuolta." hän osoitti paikkaa, johon he olivat hetku sitten piilortaneet kaksi lintua ja gasellin.

Yksi hyeenoista rohkeni sanoa: "Po... Pomo... Te vuodagte verta." Silppuri katsoi oitis sitä hyeenaa, joka sen sanoi ja ärähti: "Tiedän sen hyvin!" hän sanoi nyt hieman hiljempaa: "Se ryökäle! Varmistan, että hänelä on kivuliain kuolema heistä kaikista.

Hyeenat ottivat Leon, Rahin ja Mikeyn ja Silppurin johdolla suuntasivat kohti heidän leiriään...

siinä se nyt oli. Seurava Pätkä tulee Donista

Tää on tosi makee . Muuten tarkottaaks Gin samaa kuin Hopeanuoli?

jepulis

Ninjatar kirjoitti:Niin mä ajattelinkin . Kiva et tykkäät . Seuraava tarina alkaa nyt
Oli kulunut viikko siitä kun haltijat olivat päihittäneet Silppurin. Donna, Nahkapää, Daniel ja Kody olivat johdanneet heidät vanhaan valtakuntaan. He olivat haudanneet luurangot haltijoiden perinteisten hautausseremonioiden mukaan ja ruvenneet kunnostamaan paikkoja. Leo ei kuitenkaan tuntenut itseään kotoisaksi. Hän syytti itseään Karain jäämisestä pahisten vangiksi. Veljet yrittivät piristää häntä mutta turhaan. Lopulta Leo ei enää kestänyt syyllisyydentunnetta.
- Lähden etsimään Karaita, Leo ilmoitti veljilleen eräänä iltana.
Don, Raph, Mike ja Donna tuijottivat Leoa suu auki.
- Me tulemme mukaasi, Don sanoi kun Leo veti viittaa harteilleen.
- Ei. Lähden yksin. Minä aiheutin sen ja korjaan myös tekemäni virheen, Leo sanoi päätään puistellen.
Sitten Leo nousi hevosensa selkään ja lähti ratsastamaan kohti taivaanrantaa. Hän ratsasti kunnes hevonen uupui. Leo ei jaksanut odottaa sen lepäämistä vaan jatkoi matkaa jalan. Eräänä päivänä hän saapui pieneen kaupunkiin. Kaupunkilaiset olivat kerääntyneet torille jonka keskellä oli suuri lava. Leo katseli kummastuneena ympärilleen ja kysyi eräältä asukkaalta mitä oli tekeillä.
- Sotilaat saivat kiinni kolme metsässä elävistä kapinallista ja heidät hirtetään nyt pikapuoliin, mies vastasi.
Juuri silloin sotilassaattue saapui torille. Sotilaiden keskellä käveli kolme huputettua hahmoa. Kun hahmot pääsivät lavalle pyöveli kiskaisi huput heidän päistään. Ensimmäinen kaveri oli suuri tanakka kaveri jolla oli sarvikuonon jalanjälkeä muistuttava kuvio otsassa. Toinen oli nuori mustahiuksinen nainen jolla oli kissan käpälänjälkeä muistuttava kuvio otsassa. Kun kolmannen huppu vedettiin pois Leon henki salpautui.
- Usagi, hän henkäisi.
Kommentoikaa pliis

ou shittt... USAGI!! voi pers reikä. Onneks Leo meni paikalle!

Donin jalkaa on hoidettu jo muutaman kerran ja tämä voi jo paljon paremmin. Infektio oli jo melkei voitettu, mutta se on vain puoli voittoa, koska Donin jalka on yhä murtunut.

Don heräsi aurinkooseen aamuun ja haukotteli. Hän ei ollut saanut yhtä hyvin unta pitkään aikaan, loska painajaiset kummittelivat yhä hänen päässään. Don nousi ja venytteli. Don arasteli yhä jalkaansa, mutta oli paljon pirteämpi kuin ennen.

Yhtäkkiä Don kuuli puhetta ja tajusi pian, että we tulee ihmisistä. Hän lähti hiipimään sillä halisi salakuunnella niitä. Eihän hänellä ollut muuta tekemistä. Don oli jo sen verran lähellä, että ehti kuulla jo joitain yksittäisiä sanoja: "Huomenna... Sen jalka korjataan..."

Don oli hämmästynyt "jalka" "korjataan". Sitten hän kuuli ääntä, joka ei tullut ihmisistä: "Tyyppi vain salakuuntelee ihmisiä." Don kääntyi ympäri, sihisi ja pisti kyntensä esille. Don rauhoottui kun näki tutun varjon puiden latvoissa. Don sanoi: "Casey! Älä säikäyttele tuolla tavalla!" Hahmo hiipi alas puusta ääneti ja sanoi matkalla: "Sori nyt vaan, mutta en yksinkertaisesti voinut välttää kiusausta."

Yhtäkkiä Casey purskahti nauruun ja sanoi: "Olisitpa nähnyt ilmeesi! Olit kuin nurkkaan ajettu hiiri!" Caseyn nauraessa Don sanoi hiljaa: "Mäntti." Casey lopetti nauramisen ja kysyi: "Mitä?"

Don vastasi kuin ei olisi tehnyt tai sanonut mitään: "Ei yhtikäs mitään."


nyt Se olii siinä. Sorin jos oli hiukkasen tylsä. Seuraava osio Raphin silmin:)

Tmnt kirjoitti:

Ninjatar kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:Kirjotan nyt KU EI oo mutakaan tekemistä

Leo katsoi kauhistuneena Mikeyn kehoa. Silpuei käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähestyi Leoa, koska tämä EI enää keskittynyt Silppuriin. Silppuri puski Leon kumoon päällään ja, koska Silppurilla on paljon enemmän massaa se onnistui helposti.

Nyt Silppuri piti tassuaan Leon rintakehän päällä. Leo yritti epätoivoisesti potkia Silppurin vatsaa, mutta tuliksetta ja kun Silppuri yritti vielä tukehduttaa tätä painamalla sitä vain lujempaa. Leon silmät alkoivat sumentua ja taju melkein rupesi pettämään, kunnes paini hänen päältään keveni.

Leo haukkoi henkeä, mutta sitten hän tunsi niskanahassaan terävät hampaat. Silppuri heitri hänet ilmaan ja otti jälleen harjansa käyttöön. Hän kietoi karjansa Leon etujalkaan ja paiskoi tätä maahan kerta toisensa jälkee,, kunnes tämä oli tajuttomana.

Silppuri viskasi Leon hyeenojen jalkojen juureen ja sanoi: "Ottakaa nuo mukaan. Viemme heidät leiriin. Ottakaa myös nuo niiden keräämät saaliit tuolta." hän osoitti paikkaa, johon he olivat hetku sitten piilortaneet kaksi lintua ja gasellin.

Yksi hyeenoista rohkeni sanoa: "Po... Pomo... Te vuodagte verta." Silppuri katsoi oitis sitä hyeenaa, joka sen sanoi ja ärähti: "Tiedän sen hyvin!" hän sanoi nyt hieman hiljempaa: "Se ryökäle! Varmistan, että hänelä on kivuliain kuolema heistä kaikista.

Hyeenat ottivat Leon, Rahin ja Mikeyn ja Silppurin johdolla suuntasivat kohti heidän leiriään...

siinä se nyt oli. Seurava Pätkä tulee Donista

Tää on tosi makee . Muuten tarkottaaks Gin samaa kuin Hopeanuoli?

jepulis

Niin arvelinkin

Tmnt kirjoitti:Donin jalkaa on hoidettu jo muutaman kerran ja tämä voi jo paljon paremmin. Infektio oli jo melkei voitettu, mutta se on vain puoli voittoa, koska Donin jalka on yhä murtunut.

Don heräsi aurinkooseen aamuun ja haukotteli. Hän ei ollut saanut yhtä hyvin unta pitkään aikaan, loska painajaiset kummittelivat yhä hänen päässään. Don nousi ja venytteli. Don arasteli yhä jalkaansa, mutta oli paljon pirteämpi kuin ennen.

Yhtäkkiä Don kuuli puhetta ja tajusi pian, että we tulee ihmisistä. Hän lähti hiipimään sillä halisi salakuunnella niitä. Eihän hänellä ollut muuta tekemistä. Don oli jo sen verran lähellä, että ehti kuulla jo joitain yksittäisiä sanoja: "Huomenna... Sen jalka korjataan..."

Don oli hämmästynyt "jalka" "korjataan". Sitten hän kuuli ääntä, joka ei tullut ihmisistä: "Tyyppi vain salakuuntelee ihmisiä." Don kääntyi ympäri, sihisi ja pisti kyntensä esille. Don rauhoottui kun näki tutun varjon puiden latvoissa. Don sanoi: "Casey! Älä säikäyttele tuolla tavalla!" Hahmo hiipi alas puusta ääneti ja sanoi matkalla: "Sori nyt vaan, mutta en yksinkertaisesti voinut välttää kiusausta."

Yhtäkkiä Casey purskahti nauruun ja sanoi: "Olisitpa nähnyt ilmeesi! Olit kuin nurkkaan ajettu hiiri!" Caseyn nauraessa Don sanoi hiljaa: "Mäntti."  Casey lopetti nauramisen ja kysyi: "Mitä?"

Don vastasi kuin ei olisi tehnyt tai sanonut mitään: "Ei yhtikäs mitään."


nyt Se olii siinä. Sorin jos oli hiukkasen tylsä. Seuraava osio Raphin silmin:)

Ei tää ollu tylsä . Jatka ja äkkiä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kolmikon kauloihin ripustettiin hirttosilmukat ja juuri kun pyöveli aikoi vetäistä vivusta Leo loikkasi lavalle. Hänhän ei antaisi vanhan ystävänsä kuolla näin. Nopealla liikkeellä Leo katkaisi hirttoköydet ja samaa vauhtia ranteita pitelevä köydet. Kolmikko veti esiin miekkansa ja hyökkäsi sotilaiden kimppuun. Usagi katsoi Leoa yllättyneenä.
- Leonardo? Mitä sinä täällä teet? hän kysyi.
- Pitkä tarina. Kerron myöhemmin, Leo sanoi ja liittyi itsekin taisteluun.
Kommetoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kolmikon kauloihin ripustettiin hirttosilmukat ja juuri kun pyöveli aikoi vetäistä vivusta Leo loikkasi lavalle. Hänhän ei antaisi vanhan ystävänsä kuolla näin. Nopealla liikkeellä Leo katkaisi hirttoköydet ja samaa vauhtia ranteita pitelevä köydet. Kolmikko veti esiin miekkansa ja hyökkäsi sotilaiden kimppuun. Usagi katsoi Leoa yllättyneenä.
- Leonardo? Mitä sinä täällä teet? hän kysyi.
- Pitkä tarina. Kerron myöhemmin, Leo sanoi ja liittyi itsekin taisteluun.
Kommetoikaa pliis

sanon yhen sanan... Huh! Tää oli lyhyt, mutta hyvä jatka samaan malliin:D

En kyllä yhtään tiedä sopiiko tämä tarina tänne, sillä tämä kyseinen tarina kertoo alunperin kolmesta toverista (ja kahdesta veljeksestä), enkä osaa päättää teenkö sittenkin TMNT-liittyvän tarinan vai sen alkuperäisen idean.

Mutta, tässä on hieman lyhyttä infoa kyseisestä tarinasta!

- Tarina sijoittuu renesanssiajan Ranskaan, ja kertoo kolmesta toverista. Tarinassa on mukana myös maailmansota, johon toverukset joutuvat.
- Genre: Action, romanssi, historia. Lisäksi tarinassa on draamaa.

Ja lyhyesti vielä hahmoista:

Elliot:
Rääväsuinen 18-vuotias nuorukainen, jonka Lemoine pelastaa tyrmistä. Lopulta Ranskan kuningatar ottaa hänet hoiviinsa ja luo hänestä kunnon sotilaan maalleen.


Lemoine:
Hiljainen, kiharahiuksinen mies, joka ei paljoa puhu. Pelastaa Elliotin kuningattaren vankityrmistä ja suojelee tätä henkensä kaupalla. Kunnioittaa kuningatarta ja on hyvin sotilaallinen. Arvoltaan Elliotia ja Noélia korkeampi.


Noél:
Punahiuksinen pojanmossikka, joka on vähän pihalla kaikesta. Hän on vasta noviisi, eikä haluaisi sotia. Hän on oikeasti Elliotin velipuoli, mutta Elliot ei tiedä sitä.

+ päähenkilöiden lisäksi on vielä kaksi heppua esittelemättä, mutta nuo tulevat tarinaan vasta myöhemmin.



Mitä mieltä olette? Haluaisitteko lukea tätä sotilas-tarinaa vai jotain turtlesiin liittyvää? (Siinä olisi ainakin Leo pääosassa..)

Jatkoa pukkaa Raphin silmissä...

Raph heräsi pimeässä luolassa. Raph ajatteli: "au... Pääni. Joka paikkaan sattuu." Kun hänen silmänsä alkoivat tottua pimeään hän näki kaksi epämääräistä möykkyä hänen edessään ja tunnisti nämä Leoksi ja Mikeyksi.

Rap yritti nousta, mutta jalat eivät totelleet, koska hän oli saanut todella kovan iskun päähänsä. Raph käänsi päänsä Leoon päin ja kuiskasi: "Leo? Leo oletko kunnossa?" sitten hän mietti itsekseen: "Varmaankin tajuton.

Raphin vierestä rupesi kuulumaan uikutusta ja hän päätteli, että Mikey oli varmaankin hereillä ja kysyi: "Mikey?" Mikey kysyi takaisin: "Raph... Sinäkö siellä?" Mikey oli selkä Raphin päin joten tämä ei kyennyt näkemään häntä. Raph sanoi: "Minäpä hyvinkin. Mite Leolle tapahtui?" Mikey vastasi: "En tiedä... Menin tajuttomaksi sinun jälkeesi, joten minulla ei ole hajuakaan." sitten hän esitti jatko kysymyksen: "Onko hän kunnossa?"

Raph vastasi rehellisesti: "En tiedä. Hän ei ilmeisesti ole vielä tajuissaan. Mitä sinulle tapahtui?" Mikey vastasi: "Osuin päin puuta, mutta Se ei ole yhtä paha kuin kiveen osuminen." Mikey kääntyi. Hän oli saanut pienemmän tällin kuin Raph oli saanut, joten liikkuminen oli helpompaa.

Sillä hetkellä joku heidän takanaan sanoi: "Ai olette hereillä." Raph ja Mikey käänsivät äkkinäisesti päänsä kohti ääntä ja huomasivat edessään solakan ruumiin, joka ei kuulunut leijonalle ja kun tämä astu varjoon tämän turkkia täplittivät mustat pisteet. Siinä samassa Mikey ja Raph tajusivat, että heidän edessään seisoi toinen, tuntematon gepardi.

jätän teidät nyt tämmöseen kohtaan :P:P:P

Jalle kirjoitti:En kyllä yhtään tiedä sopiiko tämä tarina tänne, sillä tämä kyseinen tarina kertoo alunperin kolmesta toverista (ja kahdesta veljeksestä), enkä osaa päättää teenkö sittenkin TMNT-liittyvän tarinan vai sen alkuperäisen idean.

Mutta, tässä on hieman lyhyttä infoa kyseisestä tarinasta!

- Tarina sijoittuu renesanssiajan Ranskaan, ja kertoo kolmesta toverista. Tarinassa on mukana myös maailmansota, johon toverukset joutuvat.
- Genre: Action, romanssi, historia. Lisäksi tarinassa on draamaa.

Ja lyhyesti vielä hahmoista:

Elliot:
Rääväsuinen 18-vuotias nuorukainen, jonka Lemoine pelastaa tyrmistä. Lopulta Ranskan kuningatar ottaa hänet hoiviinsa ja luo hänestä kunnon sotilaan maalleen.


Lemoine:
Hiljainen, kiharahiuksinen mies, joka ei paljoa puhu. Pelastaa Elliotin kuningattaren vankityrmistä ja suojelee tätä henkensä kaupalla. Kunnioittaa kuningatarta ja on hyvin sotilaallinen. Arvoltaan Elliotia ja Noélia korkeampi.


Noél:
Punahiuksinen pojanmossikka, joka on vähän pihalla kaikesta. Hän on vasta noviisi, eikä haluaisi sotia. Hän on oikeasti Elliotin velipuoli, mutta Elliot ei tiedä sitä.

+ päähenkilöiden lisäksi on vielä kaksi heppua esittelemättä, mutta nuo tulevat tarinaan vasta myöhemmin.



Mitä mieltä olette? Haluaisitteko lukea tätä sotilas-tarinaa vai jotain turtlesiin liittyvää? (Siinä olisi ainakin Leo pääosassa..)

Suoraan sanoen TMNT

Tmnt kirjoitti:Jatkoa pukkaa Raphin silmissä...

Raph heräsi pimeässä luolassa. Raph ajatteli: "au... Pääni. Joka paikkaan sattuu." Kun hänen silmänsä alkoivat tottua pimeään hän näki kaksi epämääräistä möykkyä hänen edessään ja tunnisti nämä Leoksi ja Mikeyksi.

Rap yritti nousta, mutta jalat eivät totelleet, koska hän oli saanut todella kovan iskun päähänsä. Raph käänsi päänsä Leoon päin ja kuiskasi: "Leo? Leo oletko kunnossa?" sitten hän mietti itsekseen: "Varmaankin tajuton.

Raphin vierestä rupesi kuulumaan uikutusta ja hän päätteli, että Mikey oli varmaankin hereillä ja kysyi: "Mikey?" Mikey kysyi takaisin: "Raph... Sinäkö siellä?" Mikey oli selkä Raphin päin joten tämä ei kyennyt näkemään häntä. Raph sanoi: "Minäpä hyvinkin. Mite Leolle tapahtui?" Mikey vastasi: "En tiedä... Menin tajuttomaksi sinun jälkeesi, joten minulla ei ole hajuakaan." sitten hän esitti jatko kysymyksen: "Onko hän kunnossa?"

Raph vastasi rehellisesti: "En tiedä. Hän ei ilmeisesti ole vielä tajuissaan. Mitä sinulle tapahtui?" Mikey vastasi: "Osuin päin puuta, mutta Se ei ole yhtä paha kuin kiveen osuminen." Mikey kääntyi. Hän oli saanut pienemmän tällin kuin Raph oli saanut, joten liikkuminen oli helpompaa.

Sillä hetkellä joku heidän takanaan sanoi: "Ai olette hereillä." Raph ja Mikey käänsivät äkkinäisesti päänsä kohti ääntä ja huomasivat edessään solakan ruumiin, joka ei kuulunut leijonalle ja kun tämä astu varjoon tämän turkkia täplittivät mustat pisteet. Siinä samassa Mikey ja Raph tajusivat, että heidän edessään seisoi toinen, tuntematon gepardi.

jätän teidät nyt tämmöseen kohtaan :P:P

Sensei? Jes! Jatka ja äkkiä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Leo taisteli Usagin ja muiden rinnalla kunnes huomasi että sotilaita oli aivan liikaa.
- Niitä on liikaa. Meidän on päästävä täältä, hän sanoikatsoen Usagia.
Usagi nyökkäsi ja huomasi sitten neljän hevosen ryhmän vähän matkan päässä. Hän loikkasi hevosten luo ja nappasi niitä suitsista. Sitten Usagi kääntyi muihin päin.
- Tänne päin. Pian, hän huusi.
Leo ja muut säntäsivät Usagin ja hevosten luo. Nelikko loikkasi hevosten selkään ja lähti ratsastamaan pakoon
Kommentoikaa pliis

Palaan ajassa taaksepäin siihen kohtaan, missä Karai ja muut voitti Raphin.

Karai käveli suuren joukon edellä. Hän oli närkästynyt, sillä hänen oma armeijansa ei voittanut yhtä sutta. Ilvesten apu suututti häntä vielä enemmän.Miksi isä haluaa apua kissoilta? Hänellä on tarpeeksi voimaa ja valtaa alistaa koko maailma kumartumaan hänen eteensä.

Karai säpsähti hereille, kun sinisilmäinen ilves kysyi: "Onko kaikki hyvin, Karai-neiti?" Karai sanoi: "Kaikki on ihan hyvin. Älä kutsu minua neidiksi." Ilves sanoi: "Hyvä on, Karai-neiti." Karai kääntyi ja sanoi paljastaen hampaansa: "Älä kutsu minua neidiksi!"

Karain oma armeija säpsähti ja otti askeleen taaksepäin, mutta ilvekset eivät hievahtaneetkaan. Mitä väkeä ne ovat? Eivät hievahtanetkaan. Sinisilmäinen ilves tuijotti Karaita pitkään. Lopulta hän sanoi: "Hyvä on, Karai. Jatkammeko matkaa?" Karai suoristautui ja katsoi ilvestä haastavasti. Hän julisti: "Jatkamme matkaa. En kaipaa enempää pysähdyksiä. Olemme jo ihan tarpeeksi myöhässä." Sitten Karai ja muut jatkoivat matkaansa.

Ilvesten sinisilmäinen johtaja käveli Karain vierellä ja näytti hieman huolestuneelta. Karai sanoi kuivasti: " Älä huolehdi Silppurista. Hän on mielissään, kun yksi hänen arkkivihollisensa on kuollut. Hän on oletettavasti vihainen minulle, koska emme ole ajoissa muiden luona." Ilves sanoi: "En minä siitä ole huolissani. Luulen, että Se susi on yhä elossa." Karai sanoi hämmentyneesti: "Mitä sinä tarkoitat? Se susi sai surmansa." Ilves vastasi: "Niin hänen pitäisikin olla. Mutta minusta ei tunnu siltä. Iskuni ei osunut oikein. Hampaideni ja kynteni olisi pitänyt iskeytyä keskelle kalloa, mutta nyt ne osuivat sen sivuille. Uskon, että hän on yhä elossa." Karai sanoi: "Ihan sama, onko hän kuollut vai ei. Isälle aion kuitenkin kertoa hänen kuolleen." Ilves nyökkäsi vastahakoisesti.

Pitkän kävelymatkan jälkeen joukko oli saapunut väliaikaiseen leiriin. He olivat asettuneet pieneen hylättyyn kylään. Pieniä taloja oli noin kymmenen metrin päässä toisistaan. Sinne oli helppo piiloutua tarpeen mukaan. Karai sanoi armeijalleen: "Menkää tekemään jotain hyödyllistä. Osa lähtee saalistamaan ja osa kasvattaa taistelu taitojaan. Te ilvekset tulette mukaani." Karain joukko nyökkäsi ja jakaantui kahteen ryhmään, kun taas Karai ja ilvekset kävelivät suurimman mökin eteen.

Karai huusi: "Silppuri! Karain joukko ilmoittautuu." Mökin ovi avautui. Ulos asteli suurikokoinen musta susi, jonka turkki oli täynnä arpia. Silppuri murisi: "Olette myöhässä." Karai sanoi: "Tiedän, anteeksi. Mutta meillä on hyvä selitys siihen." Silppuri tuhahti: "Paras ollakin hyvä selitys. Parempi kuin Se, kun valitit ampiaisenpistosta." Karai sanoi nolostuneena: "Se tapahtui 2 vuotta sitten, isä."

Silppuri kääntyi ja sanoi: "Tulkaa sisään. Jutellaan siellä." Karai käveli portaat ylös ja käveli pimeään huoneeseen. Silppuri käveli huoneen perälle ja istahti paikalleen. Karai käveli hänen eteensä ja istuutui kylmälle puulattialle. Silppuri sanoi: "Selittäkää, miksi tulitte myöhässä." Karai aloitti: "Menimme länteen, niinkuin käskit. Reitillämme ei ollut ihmisasutusta ja metsissä ei ollut susien reviiriä. Mutta sitten havaitsimme tuntemattoman naaraan. Päätimme tarkkailla häntä hetken. Näytti siltä, että Se naaras etsi jotain. Lähetin pienen partion etsimään sen ennen naarasta."

Silppuri nousi ja käveli läheisen seinän vierelle ja katsoi sitä vihan täyttämin silmin. Onkohan hän vihainen siitä, kun emme hyökänneet heti sen naaraan kimppuun vai siitä, että emme totelleet käskyä. Sitten Silppuri sanoi: "Jatka vain Karai." Karai jatkoi: "Hetken kuluttua partio palasi ja he sanoivat löytäneen ne kaksi veljestä, jotka katosivat 3 kuukautta sitten." Silppurin silmät leimusivat ja hän alkoi murista ja väläytellä hampaitaan. Karai jatkoi pian: "Laadimme hetkessä suunnitelman. Hyökkäsimme sen naaraan kimppuun, mutta joukkoni ei saanut siihen kuin naarmuja. Sitten kutsuin ilvekset paikalle. He langettivat aukiolle paksun sumun ja löivät sen naaraan. En nähnyt, miten he sen teki, mutta naaras oli saanut vakavia vammoja. Kuten suunnitellusti, Se suunnisti suoraan vihollistemme luokse. Seurasimme häntä, kunnes näimme hänet lyyhistyneenä sen mustan suden eteen. Hyppäsimme esiin, kun se susi sai juonemme päästä kiinni. Aluksi armeijani hyökkäsi sen kimppuun, mutta siitä ei tullut mitään. Siksi nuo ilvekset langettivat sumun uudelleen. En nähnyt mitään, mutta kuulin paljon tuskanhuutoja. Sitten kun sumu viimein hälveni, näin mustan suden makaavan liikkumatta maassa."

Silppuri virnisti häijysti. Hän oli mielissään, kun kuuli vihollisensa kuolleen. Hän kysyi: "Entäs Se naaras?" Karai vastasi: "Lyyhistyi rakkaansa viereen. Jätimme sen siihen kuolemaan haavoihinsa." Sitten Silppurin ilme muuttui. Hän sanoi: "Se ei ole syy tulla myöhään. Olen pettynyt sinuun." Karai katsoi häntä ihmeissään. Hän sanoi: "Mitä? Ei ole syy vai? No minkälaista syytä Se maailmanhallitsija sitten haluaa?" Karain viha alkoi kasvaa ja hän poistui rakennuksesta, ennenkuin olisi ehtinyt tehdä vahinkoa.

Sinisilmäinen Ilves sanoi: "Karai-neiti on perinyt sinun luonteesi." Silppuri sanoi: "Niinpä kai. On hyvä kuulla vihollisen kaatuneen, mutta ette silti olleet ajoissa. Joudun antamaan rangaistuksen siitä hyvästä." Ilves sanoi: "Hyvä on, mutta kysyisin nyt jotain. Entäs Se meidän sopimuksemme? Hoidimme osuutemme, nyt on teidän vuoronne hoitaa osuutenne." Silppuri sanoi: "Hyvä on, Bishop. Mitä haluat?" Bishop sanoi: "Haluan, että etsitte joukostamme karanneen petturin."

Siinä on nyt pitkä pätkä. Ja sinisilmäisen ilveksen mysteeri ratkesi viimein.

Kun tässä kirjottelin vähän aikaa puhelimella ja olin melkeen valmis niin mun piti sitten mennä painamaan jotain Random nappia, joten kaikki hävis. Eli en kirjota tänään. Anteeksi niitä joita tämä haittaa, mutta huomenna jatkan kaksin kertaisesti

TMNTfani! kirjoitti:Palaan ajassa taaksepäin siihen kohtaan, missä Karai ja muut voitti Raphin.

Karai käveli suuren joukon edellä. Hän oli närkästynyt, sillä hänen oma armeijansa ei voittanut yhtä sutta. Ilvesten apu suututti häntä vielä enemmän.Miksi isä haluaa apua kissoilta? Hänellä on tarpeeksi voimaa ja valtaa alistaa koko maailma kumartumaan hänen eteensä.

Karai säpsähti hereille, kun sinisilmäinen ilves kysyi: "Onko kaikki hyvin, Karai-neiti?" Karai sanoi: "Kaikki on ihan hyvin. Älä kutsu minua neidiksi." Ilves sanoi: "Hyvä on, Karai-neiti." Karai kääntyi ja sanoi paljastaen hampaansa: "Älä kutsu minua neidiksi!"

Karain oma armeija säpsähti ja otti askeleen taaksepäin, mutta ilvekset eivät hievahtaneetkaan. Mitä väkeä ne ovat? Eivät hievahtanetkaan. Sinisilmäinen ilves tuijotti Karaita pitkään. Lopulta hän sanoi: "Hyvä on, Karai. Jatkammeko matkaa?" Karai suoristautui ja katsoi ilvestä haastavasti. Hän julisti: "Jatkamme matkaa. En kaipaa enempää pysähdyksiä. Olemme jo ihan tarpeeksi myöhässä." Sitten Karai ja muut jatkoivat matkaansa.

Ilvesten sinisilmäinen johtaja käveli Karain vierellä ja näytti hieman huolestuneelta. Karai sanoi kuivasti: " Älä huolehdi Silppurista. Hän on mielissään, kun yksi hänen arkkivihollisensa on kuollut. Hän on oletettavasti vihainen minulle, koska emme ole ajoissa muiden luona." Ilves sanoi: "En minä siitä ole huolissani. Luulen, että Se susi on yhä elossa." Karai sanoi hämmentyneesti: "Mitä sinä tarkoitat? Se susi sai surmansa." Ilves vastasi: "Niin hänen pitäisikin olla. Mutta minusta ei tunnu siltä. Iskuni ei osunut oikein. Hampaideni ja kynteni olisi pitänyt iskeytyä keskelle kalloa, mutta nyt ne osuivat sen sivuille. Uskon, että hän on yhä elossa." Karai sanoi: "Ihan sama, onko hän kuollut vai ei. Isälle aion kuitenkin kertoa hänen kuolleen." Ilves nyökkäsi vastahakoisesti.

Pitkän kävelymatkan jälkeen joukko oli saapunut väliaikaiseen leiriin. He olivat asettuneet pieneen hylättyyn kylään. Pieniä taloja oli noin kymmenen metrin päässä toisistaan. Sinne oli helppo piiloutua tarpeen mukaan. Karai sanoi armeijalleen: "Menkää tekemään jotain hyödyllistä. Osa lähtee saalistamaan ja osa kasvattaa taistelu taitojaan. Te ilvekset tulette mukaani." Karain joukko nyökkäsi ja jakaantui kahteen ryhmään, kun taas Karai ja ilvekset kävelivät suurimman mökin eteen.

Karai huusi: "Silppuri! Karain joukko ilmoittautuu." Mökin ovi avautui. Ulos asteli suurikokoinen musta susi, jonka turkki oli täynnä arpia. Silppuri murisi: "Olette myöhässä." Karai sanoi: "Tiedän, anteeksi. Mutta meillä on hyvä selitys siihen." Silppuri tuhahti: "Paras ollakin hyvä selitys. Parempi kuin Se, kun valitit ampiaisenpistosta." Karai sanoi nolostuneena: "Se tapahtui 2 vuotta sitten, isä."

Silppuri kääntyi ja sanoi: "Tulkaa sisään. Jutellaan siellä." Karai käveli portaat ylös ja käveli pimeään huoneeseen. Silppuri käveli huoneen perälle ja istahti paikalleen. Karai käveli hänen eteensä ja istuutui kylmälle puulattialle. Silppuri sanoi: "Selittäkää, miksi tulitte myöhässä." Karai aloitti: "Menimme länteen, niinkuin käskit. Reitillämme ei ollut ihmisasutusta ja metsissä ei ollut susien reviiriä. Mutta sitten havaitsimme tuntemattoman naaraan. Päätimme tarkkailla häntä hetken. Näytti siltä, että Se naaras etsi jotain. Lähetin pienen partion etsimään sen ennen naarasta."

Silppuri nousi ja käveli läheisen seinän vierelle ja katsoi sitä vihan täyttämin silmin. Onkohan hän vihainen siitä, kun emme hyökänneet heti sen naaraan kimppuun vai siitä, että emme totelleet käskyä. Sitten Silppuri sanoi: "Jatka vain Karai." Karai jatkoi: "Hetken kuluttua partio palasi ja he sanoivat löytäneen ne kaksi veljestä, jotka katosivat 3 kuukautta sitten." Silppurin silmät leimusivat ja hän alkoi murista ja väläytellä hampaitaan. Karai jatkoi pian: "Laadimme hetkessä suunnitelman. Hyökkäsimme sen naaraan kimppuun, mutta joukkoni ei saanut siihen kuin naarmuja. Sitten kutsuin ilvekset paikalle. He langettivat aukiolle paksun sumun ja löivät sen naaraan. En nähnyt, miten he sen teki, mutta naaras oli saanut vakavia vammoja. Kuten suunnitellusti, Se suunnisti suoraan vihollistemme luokse. Seurasimme häntä, kunnes näimme hänet lyyhistyneenä sen mustan suden eteen. Hyppäsimme esiin, kun se susi sai juonemme päästä kiinni. Aluksi armeijani hyökkäsi sen kimppuun, mutta siitä ei tullut mitään. Siksi nuo ilvekset langettivat sumun uudelleen. En nähnyt mitään, mutta kuulin paljon tuskanhuutoja. Sitten kun sumu viimein hälveni, näin mustan suden makaavan liikkumatta maassa."

Silppuri virnisti häijysti. Hän oli mielissään, kun kuuli vihollisensa kuolleen. Hän kysyi: "Entäs Se naaras?" Karai vastasi: "Lyyhistyi rakkaansa viereen. Jätimme sen siihen kuolemaan haavoihinsa." Sitten Silppurin ilme muuttui. Hän sanoi: "Se ei ole syy tulla myöhään. Olen pettynyt sinuun." Karai katsoi häntä ihmeissään. Hän sanoi: "Mitä? Ei ole syy vai? No minkälaista syytä Se maailmanhallitsija sitten haluaa?" Karain viha alkoi kasvaa ja hän poistui rakennuksesta, ennenkuin olisi ehtinyt tehdä vahinkoa.

Sinisilmäinen Ilves sanoi: "Karai-neiti on perinyt sinun luonteesi." Silppuri sanoi: "Niinpä kai. On hyvä kuulla vihollisen kaatuneen, mutta ette silti olleet ajoissa. Joudun antamaan rangaistuksen siitä hyvästä." Ilves sanoi: "Hyvä on, mutta kysyisin nyt jotain. Entäs Se meidän sopimuksemme? Hoidimme osuutemme, nyt on teidän vuoronne hoitaa osuutenne." Silppuri sanoi: "Hyvä on, Bishop. Mitä haluat?" Bishop sanoi: "Haluan, että etsitte joukostamme karanneen petturin."

Siinä on nyt pitkä pätkä. Ja sinisilmäisen ilveksen mysteeri ratkesi viimein.

Aa-haa! Bishop on ilves . Jatka pian

Tmnt kirjoitti:Kun tässä kirjottelin vähän aikaa puhelimella ja olin melkeen valmis niin mun piti sitten mennä painamaan jotain Random nappia, joten kaikki hävis. Eli en kirjota tänään. Anteeksi niitä joita tämä haittaa, mutta huomenna jatkan kaksin kertaisesti

Ei se haittaa . Sun tarinas on mahtava

Jatkuu
Paljon myöhemmin nelikko pysähtyi pienellä aukiolla metsässä ja nousivat hevosten selästä. Usagi kääntyi katsomaan Leoa.
- Voisitko nyt kertoa mitä teet täällä? Usagi kysyi.
Leo nyökkäsi ja alkoi huokaisten kertoa. Tarinan päätyttyä Usagi nyökkäsi.
- Se mustahiuksinen ihmistyttö? hän tarkensi.
- No oikeastaan Karai on puoliksi haltija. Hän on senseini tytär, Leo sanoi.
Jutellessaan he olivat tulleet pieneen leiriin. Pieni poika jolla pandan tassunjälkeä muistuttava kuvio otsassaan juoksi tytön luokse ja halasi tätä.
- Tomoe! Sinä selvisit, hän huusi.
- Noriyki, Tomoe nauroi.
Leo hymyili ja samoin Usagi
Kommentoikaa pliis