Turtles tarinoita

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Lohikäärmeen hyökätessä Kalanaaman silmät suurenivat kauhusta. Näkki tönäisi Donnan poispäin mutta ei ehtinyt minnekään kun Nahkapää painoi hänet maahan ja muirisi. Donna käveli lohikäärmeen viereen ja taputti rauhoittelevasti  sen kylkeä.
- Ota iisisti Nahkapää. Mä hoidan tän, hän sanoi.
nahkapään silmät muuttuivat taas keltaisiksi ja hän siirtyi pois tieltä. Donna virnisti ja veti Kalanaamaa kunnolla päin näköä. Leo oli onnistunut tyrmäämään Rocksteadyn ja Bepopin kun hän huomasi paikalle ryntäävän joukon foot sotilaita. Hän katsoi Donia.
- Mene vaan. Pelasta Karai. Me suojataan selusta, Don sanoi.
Leo nyökkäsi ja säntäsi portaisiin. Donna katsoi Donia ällistyneenä.
- Mistä lähtien Karai on kuulunut meidän tiimiin? hän kysyi.
- Siitä lähtien kun selvisi että se on oikeesti Splinterin tytär, Don vastasi.
Donna näytti entistä ällistyneemmältä
kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Leo ryntäsi valtaistuinsaliin ja suoraan kohti tiimalasia. Karai oli jo kaulaansa myöten hiekassa.
- Karai koita kestää! Leo huusi ja aikoi iskeä miekkansa lasiin kun Silppuri hyökkäsi hänen kimppuunsa.
Silppuri nauroi.
- Sinä pieni hölmö. Luulitko pärjääväsi maailman mahtavimmalle olennolle? hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu .
Leo irvisti ja veti miekkansa puolustukseen. Taistelu jatkui jonkin aikaa kunnes Silppuri onnistui sivaltamaan Leoa käsivarteen. Leo ähkäisi tuskasta ja kääntyi katsomaan Karaita. Hän oli uponnut hiekkaan. Leo loikkasi tiimalasille ja viilsi lasin hajalle. Karai valui hiekan mukana ulos ja yski. Leo aikoi juuri auttaa hänet ylös kun Silppuri tarttui hänen viittaansa ja paiskasi ulos parvekkeelle.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Joku on tainnu katsoa Ihmeperheen . Jatkuu
Leo nousi osittain ylös ja huomasi Silppurin osoittavan häntä miekalla rintaan.
- Antaudu Leonardo. Minä voitan, Silppuri sanoi.
- En antaudu ikinä. Tapoit isäni, Leo ärähti.
- Ei Leonardo. Minä olen isäsi, Silppuri sanoi.
Leo tuijotti Silppuria järkyttyneenä.
- Ei. Eih. EIIIIIIIII!!!!!! hän huusi.
Donna hätkähti ja käänsi katseensa veljiinsä. Pojat katsoivat häntä kumissaan.
- Mikä hätänä? Don kysyi.
- Leo on pulassa. Vauhtia, Donna sanoi ja lähti juoksemaan portaita ylös.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Silloin kun Foot hyökkäs linnaan. Jatkuu
Silppuri nosti miekkansa Leon yllä.
- Hetkesi on tullut, hän sanoi ja aikoi iskeä kun Leo teki nopean jalkakampin onnistuen kaatamaan hänet.
Leo ponkaisi pystyyn, nappasi miekkansa ja kääntyi Silppuriin päin. Hän nosti miekkansa Silppurin yllä aikoen tehdä ratkaisevan iskun. Mutta Leo ei pystynytkään siihen. Rakkaus Karaita kohtaan esti häntä tuhomasta Silppuria oli tämä millainen hirviö tahansa. Leo työnsi miekan tuppeen ja kääntyi lähteäkseen kun Silppuri loikkasi pystyyn ja iski kyntensä Leon selkään. Leo huusi tuskasta, kääntyi ja iski Silppurin yhdellä iskulla alas parvekkeelta. Karai oli nähnyt kaiken ja säntäsi Leon luokse kun tämä lyyhistyi tuskasta irvistäen maahan. Muut tulivat myös paikalle. Donna peitti suun kädellään. Leo katsoi Karaita.
- Olet elossa, hän sanoi.
- Tietenkin minä olen. En voinutkaan. Voih. Kaikki on syytäni. Olisinpa ehtinyt ajoissa, Karai sanoi silmät kyynelissä.
- Ehkä onkin parempi näin, Leo sanoi ja yski verta.
- Älä sano noin. Sinä paranet. Olemme yhdessä. Nyt kaikki on oleva paremmin. Usko vain, Karai sanoi ja piteli Leoa kädestä.
- Ehdin nähdä sinut vielä kerran, Leo henkäisi ja sitten hänen silmänsä sulkeutuivat.
Leon käsi Karain kädessä meni veltoksi. Karai kyynelehti.
- Ei. Eih. Älä. Älä. Älä jätä minua. Rakastan sinua, hän itki ja suuteli Leoa hellästi otsalle.
Kommentoikaa pliis . Saa arvata mistä tää on otettu

Tmnt kirjoitti:

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Silloin kun Foot hyökkäs linnaan. Jatkuu
Silppuri nosti miekkansa Leon yllä.
- Hetkesi on tullut, hän sanoi ja aikoi iskeä kun Leo teki nopean jalkakampin onnistuen kaatamaan hänet.
Leo ponkaisi pystyyn, nappasi miekkansa ja kääntyi Silppuriin päin. Hän nosti miekkansa Silppurin yllä aikoen tehdä ratkaisevan iskun. Mutta Leo ei pystynytkään siihen. Rakkaus Karaita kohtaan esti häntä tuhomasta Silppuria oli tämä millainen hirviö tahansa. Leo työnsi miekan tuppeen ja kääntyi lähteäkseen kun Silppuri loikkasi pystyyn ja iski kyntensä Leon selkään. Leo huusi tuskasta, kääntyi ja iski Silppurin yhdellä iskulla alas parvekkeelta. Karai oli nähnyt kaiken ja säntäsi Leon luokse kun tämä lyyhistyi tuskasta irvistäen maahan. Muut tulivat myös paikalle. Donna peitti suun kädellään. Leo katsoi Karaita.
- Olet elossa, hän sanoi.
- Tietenkin minä olen. En voinutkaan. Voih. Kaikki on syytäni. Olisinpa ehtinyt ajoissa, Karai sanoi silmät kyynelissä.
- Ehkä onkin parempi näin, Leo sanoi ja yski verta.
- Älä sano noin. Sinä paranet. Olemme yhdessä. Nyt kaikki on oleva paremmin. Usko vain, Karai sanoi ja piteli Leoa kädestä.
- Ehdin nähdä sinut vielä kerran, Leo henkäisi ja sitten hänen silmänsä sulkeutuivat.
Leon käsi Karain kädessä meni veltoksi. Karai kyynelehti.
- Ei. Eih. Älä. Älä. Älä jätä minua. Rakastan sinua, hän itki ja suuteli Leoa hellästi otsalle.
Kommentoikaa pliis . Saa arvata mistä tää on otettu

Joo en arvaa, koska en tiiä:P muuten mun sisko tulee suuttuu sulle... Ja Se ei varmaan tarkottanu sitä sen ehdotusta et joku kuolee niin leolle:P

Tmnt kirjoitti:Leon, Raphin ja Mikey, saalistus reissu sujui hyvin. He olivat saaneet antiloopin vasan sekä pari lintua. Mikeykin oli osallistunut saalistukseen intohimolla ja oli onnistuneesti saanut toisen linnuista. Leo oli ollut oikeassa sateen suhteen sillä taivas oli alkanut hämärtää.

He kantoivat saalinsa puun alle. He tunkivat saaliit kuoppaan suojaan sateelta sekä korppikotkilta. Leo meni tarkistamaan ympäristöä. Raph sanoi: "Taas sinä jaksat." Leo kysyi: "Mitä pahaa siinä on että katsoo ettei Silppuri ole lähellä? Sitä paitsi Silppuri voi hyö..." äkkiä joku tarttui Leoa kylkeen. Hän karjaisi ja kaatui maahan. Raph huusi: "Leo! Sinä saasta!" Raph juoksi kohti hyökkääjää. Se oli hyeena. Raph mietti: "Mistä lähtien ne ovat olleet yksin? siinä samalla hetkellä joku tarttui Raphia hännästä. Juuri siitä kohtaa, johan Nahkapääkin oli purrut ja Se oli vielä herkkä.

Raph karjaisi ja huomasi heinikosta saapuvan toinen hyökkäysosasto. Leon kimpussa oli nyt viitisen hyeenaa, Mikeyn kimpussa kolme ja Raphin kimpussa kuusi. Hän hyökkäsi lähimmän hyeenan kimppuun ja tarrasi tätä kaulasta. Toinen hyeena käytti tilaisuutta hyväkseen ja oli iskemässä Raphin kylkeen, mutta hän aavisti tämän ja tönäisi hyeenaa niin voimakkaasti, että tämä lensi monta metriä kauemmas.

Toinen hyeena koitti onneaan ja tarrasi Raphin vasempaan takajalkaan, muut seurasivat perässä. Yksi niistä sanoi: "Kaadetaan Se!" Raph heilautti hyeenaa, joka roikkui tämän leuoissa velttona ja heitti sen sitten muiden hyeenojen päälle. Hyeena, joka oli hänen takajalassaan irrotti ja lähti pakoon.

Seurasi pieni hengähdystauko ja Rap katsoi, miten muut pärjäsivät. Mikey kamppaili nytt viiden hyeenan kanssa. Leo taas oli yhä maassa ja verisenä. Hyeena, joka oli tarrannut Leoon ensimmäisenä oli yhä kiinni. Raph huusi: "Leo!" hän yritti mennä auttamaan, mutta hyeenat tarrasivat hänen molempiin takajalkoihinsa ja rupesivat raahaamaan tätä.

Raph kirjaimellisesti repi itsensä vapaaksi, mutta kivuliain seurauksin. Hyeenat olivat irrottaneet ja Raph nousi lähteäkseen auttamaan Leoa. Muutamassa "loikassa" hän pääsi Leon luo. Hänen raivonsa oli täydessä mitassaan ja hän läimäisi tassullaan kaikki vastustajat Leon kimpusta pois. Hyeenat eivät pystyneet hetkeen liikkumaan.

Raph katsoi Leoa, jolla oli ilkeän näköinen haava kyljessään siinä kohdassa, jossa hyeena oli roikkunut, mutta muuten hän oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Raph kysyi kuitenkin ikään kuin varmistaakseen: "Oletko kunnossa?" Leo vastasi tyynen rauhallisesti noustessaan seisomaan: "Olen... Muutama naarmu sinne tänne. Se yksi piti minua tiukassa otteessa, joten en päässyt ylös."

Kuului huutoa ja he molemmat katsoivat äänen tulo suuntaan ja huomasivat, että hyeena oli tarttunut Mikey, kurkkuun ja aikoi nyt tukehduttaa tätä. Hyeenat olivat toipuneet saamistaan iskuista ja hyökkäsivät nyt Raphia ja Leoa päin. Leo torjui tulevat iskut nopeasti ja sanoi raphille iskujen välissä: "Mene auttamaan Mikeytä! Ei ole aikaa hukattavana!"

Joo sori ku lopetin taas tälläseen kohtaan:D täst tuli vähän pitempi ku osasin kuvitella mut Se ei varmaa, ketään haittaa:P:P:P:P:P:P

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Äkkiä taivas alkoi hehkua. Ilmaan avautui portaali josta astui joukko kaapuihin pukeutuneita kaljuja miehiä joilla kaikilla oli siniset silmät. Donna henkäisi ja painui polvilleen.
- Utromianit, hän kuiskasi.
Utromianit nostivat Silppurin kehon ylös ja kadottivat hänestä demonin. Sitten johtajautromian kääntyi sankareihin päin. Hän katsoi Leoa ja yhä kyynelehtivää Karaita.
- Veljenne ei kuole tänään, utromian sanoi ja nosti Leon kehon ilmaan.
Leon ympärillä alkoi hohtaa ja hänen haavansa katosivat. Sitten Leo laskeutui pehmeästi parvekkeelle ja nousi hitaasti seisomaan. Hän kääntyi Karaihin päin ja hymyili. Karai syöksyi Leon kaulaan ja halasi häntä. Hän itki yhä mutta nyt kyyneleet olivat ilon kyyneleitä
Kommentoikaa pliis

Purplecat702 kirjoitti:Päätin kirjoittaa lyhyen tarinan, joka ei liity aijempaan tarinaani mitenkään. Tässä siis kaikki on Donin näkökulmasta (Ofc X3) Hahmot ovat jälleen kissoja. :3

Tuijotin nuorempaa veljeäni silmiin. Niistä heijastuivat tuska, ja suru. Tunsin itsekin samoin. Perheemme hajoaminen. En voinut uskoa että oikeasti niin tapahtuisi. Jos.. Jos emme olisi joutuneet väijytykseen, Leo olisi ehkä yhä elossa.. Mutta kohtaloa ei voinut välttää. Tiesin sen hyvin. En olisi kuitenkaan uskonut, että joutusin eroamaan veljestäni niin pian. Raph taas... Miksi hänen täytyi jättää meidät? Miksi hän lähti pois? Miksei hän jäänyt luoksemme? Meitä oli enää kaksi. Kaksi nuorinta veljeä.
"Mennäänkö...?" Mikeyn ääni palautti minut todellisuuteen. Nyökkäsin nopeasti. Nousin, ja vilkaisin taakseni, kuin olisin odottanut näkeväni takanani kodin.. Kodin jota ei kuitenkaan enää ollut. Pesät olivat hajalla ja rikkinäisiä, kaikki joka teki paikasta kodin oli poissa. Ilmassa leijui vielä heikko Raphin tuoksu. Hän oli lähtenyt 2 viikkoa sitten. Yritin pitää meidät elossa, minut ja Mikeyn. Ruoka oli vähissä. Talvi oli tulossa. Kävelin Mikeyn vierellä, kohti Leon hautaa. Viimeinen kerta, kun kävisin siellä. Sillä tämä paikka, tämä jossa olin elänyt kokoikäni, oli menettänyt sen, joka teki siitä kauniin. Nyt se enää loi surumielisiä muistoja. Muistoja jotka halusin takaisin. Minun täytyi kuitenkin olla vahva. Minun täytyi huolehtia Mikeystä. Hän oli vielä nuori, ja kokematon. Vilkaisin Mikeytä. Hän selvästikkin pidätteli itkua. Kahden isoveljen menetys ei ole helppoa. Ei kenellekkään. Mikey ynähti hiljaa. Tämän poskea pitkin vieri kyynel, jota hän oli yrittänyt estellä. Sipaisin kyyneleen pois hännälläni.
"Kaikki järjestyy" sanoin, vaikken ollut varma, puhuinko totta. Kun saavuimme Leon haudalle, mieleni valtasi kauhea suru. Aina niin kiltti, lempeä ja huolehtivainen isoveli oli... Poissa. Sitä oli niin vaikea käsittää. Etten enää ikinä tapaisi häntä, tai nauraisi hänen kanssaan. Haudan päällä lepäsi hänen sininen huivinsa. Huivin päällä oli kivi, ettei tuuli veisi sitä. Pysähdyin haudan eteen.
"Nukutaan tässä yön yli." sanoin hiljaa, koska pelkäsin purskahtavani itkuun. Asetuin makuulle, ja Mikey asettui ihan minun viereeni. Hän painoi päänsä selkäni päälle, ja nyyhkäisi:
"Minulla on niin ikävä Leota, ja Raphia." Olin hetken hiljaa.
"Niin minullakin" vastasin lopulta, ja suljin silmäni. Ylitsemme kulki tuulenpuuska, joka toi kylmiä väreitä. Yöstä olisi tulossa kylmä.

Kun avasin silmäni, tajusin, että minulla oli jäätävän kylmä. Yön aikana oli satanut lunta. Nousin ylös, ja ravistin turkistani lumet pois.
"Mikey!" huudahdin. Hän tärisi kylmyydestä. Mikey avasi suunsa sanoakseen jotain, muttei pystynyt. Hän ei kestäisi enää pitkään, ellei häntä saisi lämpimäksi.
"Mikey! Et saa luovuttaa!" huudahdin. Tönäisin Mikeytä kuonollani.
"Don... En halua kuolla..." Mikey naukaisi käheällä äänellä. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. En halunnut luopua viimeisestä veljestäni.
"Et sinä kuole.. Lupaan sen.." ynähdin. Nostin Mikeyn selkääni. Taivaalta tuprutti edelleen lunta. Lähdin tarpomaan lumessa, toivoen että löytäisin jonkun suojan.
"Don...?" Mikey naukaisi hiljaa, ja voimattomasti. Vilkaisin häntä sivusilmällä.
"Niin, Mikey?" kysyin, ja yritin pitää ääneni rauhallisena.
"Jos kuolen, menenkö sinne, missä Leokin on, vai jäänkö minä yksin?" hän kysyi. Kysymys riipaisi sisintäni.
"Varmasti sinne missä Leo on - Et koskaan jää yksin. Mutta älä vielä puhu tuollaisia, sillä minä suojelen sinua" sanoin lempeällä äänellä. Mikey hymyili hieman, ja sulki silmänsä.
"Niin... Sinä oletkin.. Paras isoveli.." hän naukaisi.
"Mikey!" huudahdin ja pysähdyin. Laskin hänet maahan, ja huomasin kauhukseni, että hänen turkkinsa oli jäätävänkylmä.
"Mikey! Et saa kuolla!" huusin ja jäin odottamaan vastausta, mutta turhaan. Hänen hengityksensä oli jo pysähtynyt. Hänen viimeiset sanansa... En ollut pystynyt suojelemaan häntä kuolemalta. Aloin hiljaa nyyhkyttää. Olin yksin, julmassa maailmassa. Mikey oli hymyillen jättänyt maailman. Hän oli viimeisillä hetkilläänkin uskonut minun suojelevan häntä. Ja minä epäonnistuin. Hitaasti minä käännyin, ja jätin hänen ruumiinsa hankeen. Minun olisi pitänyt haudata se, mutten voinut. En halunnut haudata häntä lumeen. Jatkoin matkaani. Yksin.

Tarvoin eteenpäin, tietämättä minne olin menossa. Minua palelsi, mutten aikonut pysähtyä. En kyennyt lopettamaan itkua, surin niin paljon pienen veljeni kuolemaa. Se synnytti suurta tuskaa, joka velloi sisimmässäni.
"Miksi? Miksi sinä teet näin meille? Miksi viet meidät yksikerrallaan?" huusin taivaalle. En ollut varma, oliko Raph enää elossa. Minulla oli omat epäillykseni. Hän oli tappelupukari, joka helposti joutui vaikeuksiin. Saavuin järven rannalle. Järvi oli jäätynyt, mutta jää ei ollut paksua. Minun oli päästävä kuitenkin järven ylitse. Astuin jäälle, varoivaisesti. Jää oli liukasta, mikä teki etenemisestä vaikeaa, varsinkin kun piti liikkua todella varovaisesti. Etenin varovaisesti eteenpäin, kokoajan peläten, että jää rikkoutuu. Kuului pahaenteinen raksahdus. Turkkini pörhistyi. Kuului toinen raksahdus. Pysähdyin. Huomasin, että ympärilläni jää halkeili pahaenteisesti. Sitten jää rikkoutui kokonaan. Kiljaisin tipahtaessani jääkylmään veteen. Se oli niin kylmää, etten kyennyt uimaan. Hetken aikaa onnistuin pysymään pinnallla, mutta sitten voimani loppuivat. En jaksanut enää taistella, kun taivas tuntui janoavan henkeäni. Painuin pinnan alle. Tunsin vajoavani pohjaan. Minut valtasi helpotuksen tunne. Kaikki suru, ja tuska olivat poissa. suljin silmäni, ja päästin irti elämästä. Neljän veljeksen taru.. Oli nyt enää pelkkää tarua.

Saa pistää kommenttia ^^

Tmnt kirjoitti:Joo viimeisimmässä kirjotuksessa Raph oli "päähenkilö"...ei ole mitään hajua, miten tämä tapahtui, mutta palataanpa Leo näkökulmaan<3

Leo katsoi kun Raph kiirehti auttamaan Mikeytä, joka oli jäänyt kiinni. Hyeenat kuitenkin hyökkäsivät ja kaatoivat Leon kumoon. Leon kaatanut hyeena aikoi hyökätä. Se kurotti kaulaansa antaakseen kuoliniskun, mutta Leo ehti juuri ja juuri väistää ja hän kuuli kun hyeenan leuat loksahtivat kiinni aivan hänen korvansa juurella. Leo ei hukannut aikaa vaan potkaisi hyeenaa takajaloillaan ja tämä lensi muiden päälle, joten Leo ehti nousta.

Hän vilkaisi taakseen ja näki, että Mikey oli vapaana, mutta hän makasi maassa, koska oli saanut vakavia vammoja. Leo kääntyi ja lähti juoksemaan heitä kohti, koska Raphin vastassa oli nyt 11:sta hyeenaa. Edes Raph ei saisi niitä yksin kaadettua ilman apua.

Leo ryntäsi suoraan taistelun tiimellykseen, mutta niin ryntäsivät Leon kanssa tapelleet hyeenatkin, joten nyt heidän vastassa oli kaiken kaikkiaan 17:sta hyeenaa. Leo, Raph sekä Mikey olivat pystyneet jakelemaan vain naarmuja ja kolhuja, mutta he itse olivat saaneet syviä, verta vuotavia haavoja vähän kaikkialle.

Leo kysyi Raphilta: "Viimeisiä sanoja?" Raph ei irrottanut katsettaan hyeenoista, mutta sanoi silti ja ihme kyllä rauhallisesti: "Niitä ei ole. En aio kuolla täällä tänään." Leo vastasi: "En kyllä minäkään. Minne muualle Don voi sitten mennä kun tai jos hän palaa?" Raph katsoi Leoa ja sanoi: "Kyllä hän palaa." hän käänsi katseensa takaisin hyeenoihin ja ärjäisi: "Jos joku näyttää likaiset hampaansa hän saa kunnon arven, jota ei unohda!"

Hyeenat näyttivät hetken olevan hiukan peloissaan kunnes he kuulivat möreän äänen: "Turha noita kirppusäkkejä on kuunnella." Puskasta esiintyi esiin iso valkoinen leijona, jolle hyeenat tekivät tietä. Leo, Raph ja Mikey huusivat yhteen ääneen: "Silppuri!!" Silppuri sanoi kuin ei olisi vähän välittänyt: "Te olette pian mennyttä ja niin on rotunnekin. MINÄ pidän siitä huolen."

ai kato silppuri näytti pärstänsä ja mä ku luulin et Se menis kalaan:D yritän olla kirjoittamisessa yhtä aktiivinen kuin ninjatarkin on, mutta en lupaa mitään. .ut joka tapauksessa aion talvilomala joka ikinen ilta kirjoittaa ees vähän sen mä lupaan ja sitä mä pidän kiinni, mut jos en lupaa tänne oottaa tosi pitkä pätkä kirjotusta:D:D

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Sitten johtajautromian käänsi katseensa Doniin.
- Kaipaat rakastettuasi joka on lumottu, hän sanoi.
Don näytti ensin ällistyneeltä mutta tajusi sitten mitä utromian tarkoitti. Hän otti vyöstään lootuksen joka oli joskus ollut Samurai.
- Laske kukka maahan, utromian sanoi.
Don teki työtä käskettyä ja lootukseen ympärillä alkoi kieppua magia. Kukasta alkoi pikkuhiljaa muotoutua tyttö. Lopulta Donin edessä seisoi Samurai jonka hiuksissa oli lootuksen kukka. Don tuijotti hetken aikaa Samuraita suu auki. Sitten hän halasi Samuraita.
Kommentoikaa pliis

TMNTfani! kirjoitti:Raph tuijotti jäykkänä Mikeyn loukkaantunutta jalkaa. Kettuansan terävät hampaat olivat läpäisseet ihon ja pureutuneet syvälle. Mikey vinkui hirvittävästä kivusta ja hänen silmänsä olivat lukkiutuneet kiinni.

Klunk sanoi: “Mitä te siinä seisotte toimettomana? Hänen jalkansa on saatava irti.” Raph käänsi päänsä Klunkin suuntaan ja sanoi: “Miksi et itse tee mitään?” Klunk sanoi: “Ei minun voimillani noita rautoja saa taivutettua mihinkään suuntaan.” Raph tuhahti ja käveli kettuansan vierelle. Hän tarttui varovasti toiseen puoliskoon. Hän sanoi: “Snow, auttaisitko?” Snow käveli hänen luokseen, tarttui toiseen puoliskoon ja veti. Aina kun ansa liikkui millin tai kaksi, Mikey vinkaisi kivusta.

Kun ansa oli irti Mikeyn jalasta, Raph sanoi: “Nyt Mikey. Vedä jalkasi pois.” Mikey teki kuten käskettiin ja veti pois jalkansa. Raph ja Snow katsoivat toisiaan. Raph sanoi: “Irrota otteesi heti, kun annan merkin.” Snow nyökkäsi. Sitten Raph antoi merkin ja he irrottivat otteensa. Rautaansa kalahti kiinni päästäen kovan äänen. Raph sanoi: “Snow, käy katsomassa, onko täällä lisää ansoja.” Snow heilautti häntäänsä ja lähti oitis etsimään kettuansoja. Raph kääntyi nähdäkseen Mikeyn. Hänen jalkansa haavat näyttivät ikäviltä.

Raph käveli Mikeyn luokse, tarttui tämän niskasta ja raahasi hänet veden luokse. Sitten hän laski Mikeyn loukkaantuneen jalan veteen. Mikey sulki silmänsä ja puri hampaansa yhteen. Raph kuuli takanaan askeleita jä käänsi päänsä. Snow oli tulossa häntä kohti. Raph kysyi: “Löytyikö yhtään?” Snow pudisti päätään. Raph huokaisi helpotuksesta. Raph katsahti ylös. Sade oli loppunut ja taivaalla näkyi kirkkaat tähdet. Samalla Raph tunsi itsensä hyvin väsyneeksi. Hän käpertyi maahan ja sulki uneliaat silmänsä.

Raph heräsi auringon valaistessa luolan. Hän nousi ja venytteli kolottavia luitaan. Maa hänen allaan oli ollut kovaa ja kosteaa. Raph katseli ympärilleen. Kaikki nukkuivat yhä. Sitten Raph huomasi suuren aukon luolan toisessa päässä, mistä paistoi kirkasta valoa. En olekaan ennen huomannut tuota.

Raph käveli sen luokse. Kuten hän oli kuvitellutkin, se oli luolan toinen sisäänkäynti. Luolan edessä oli pieni rinne metsään. Sitten pensaasta tupsahti esiin kani. Raph ymmärsi, kuinka nälkäinen oli. Hän oli juuri hyppäämässä kanin niskaan, kun hän kuuli jonkun sanovan: “Minne olet matkalla?” Raph käänsi päänsä. Mikey oli herännyt ja noussut istumaan. Raph vastasi: “Ajattelin hankkia meille vähän syötävää.” Mikey nousi pystyyn ja nilkutti Raphin luokse. Hän sanoi: “Tulen mukaasi.” Raph pudisteli päätään ja sanoi: “Et tule. Et voi tuossa kunnossa saalistamaan mitään.”

Raph hyppäsi metsän reunalle. Hän katsoi vielä taakseen, eikä Mikey ollut seurannut häntä. Raph juoksi metsään ja etsi nenäänsä saaliin tuoksuja. Pian hän vainusi kanin ja lähti seuraamaan sitä. Hajun voimistuttua, hän hidasti ja hiipi läheisen pensaan viereen. Sitten salaman nopeasti hän työnsi päänsä pensaaseen ja tarrasi hampaansa kaniin. Raph veti päänsä ulos ja hänen leuoissaan roikkui veltto kani.

Raphin takana olevasta pensaasta kuului rapinaa. Raph kiepahti ympäri ja murisi suu täynnä karvaa. Pian pensaasta purkahti esiin pää. Raph katsoi häkeltyneenä, kun Mikey asteli hänen eteensä.

Tmnt kirjoitti:Okei Nyt vaihteeks jatkuu taas<3

Raphin sappi alkoi kiehua. Hän hyökkäsi yhtäkkiä Silppurin kimppuun ja huusi: "Suljen ruman suusi itse!!" hän oli jo hyvin lähellä silppuria, mutta tämä "venytti" harjaansa ja kietoi sen Raphin kaulan ympärille. Leo huusi: "Raph! Sinä saasta!" hän ja Mikey aloittivat yhteishyökkäyksen Silppuria vastaan, mutta tämä teki heille saman kuin Raphille.

Silppuri sanoi kuin olisi vähät välittänyt: "Sintit." sitten hän heitti heidän kaikki samanaikaisesti puuta päin. Silppuri sanoi: "Viime tapaamisen jälkeen opettelin hallitsemaan harjaani samalla tavalla kuin raajojani. Te että tule voittamaan minua, kävi miten hyvänsä!"

Raph tuhahti: "Epämääräinen kasa roskaa!" Silppuri otti taas Raphin kaulasta kiinni, mutta tällä kertaa puristi sitä kovempaa. Silppuri kysyi vihaisena: "Mitä sanoit?!" Raph yritti saada sanoja suustaan: "Sanoin, että olet epämääräinen kasa roskaa! Oletko kuuro vai idiootti!!?" Silppuri vastasi puristamalla vielä lujempaa.

Leo ja Mikey huusivat yhteen ääneen: "Raph!!" Leo jatkoi: "Tuon saat maksaa!" Silppuri sanoi: "Jos tulette tänne revin hänet kappaleiksi! Leo pysähtyi äkisti. Hän ei voinut antaa Silppurin tappa hänen veljeään ja kaiken lisäksi hänen nenänsä edessä. Leo otti muutaman askeleen taaksepäin.

Silppuri sanoi: "Aivan et VOI!" Raph taivutti päätään Leoa ja Mikeytä kohti ja sanoi vielä käheämmällä äänellä kuin aikaisemmin: "M... Menkää... Älkää minusta välittäkö... Vaan pelastakaa oma nahkanne..." Leo vastasi määrätietoisesti: "Emmekä jätä. Millainen olisi veli, joka jättää veljensä kuoleman kun tämä tarvitsee apua?!"

Raph kuitenkin vain jatkaa: "Menkää..." yhtäkkiä Silppuri vain heitti Raphin kuin räsynuken päin lähellä olevaa kiveä. Raph joutui tajuttomaan tilaan ja Silppuri vain sanoi: "En salli teille nopeaa kivutonta kuolemaa, vaan ERITTÄIN hidasta ja ERITTÄIN kivuliasta."

siinä tältä päivältä. Huomasin että silppukasa lopettaa tänki osan tarinaa karmivalla tavalla heh heh otin Silpouriin mallia noroista (ginga nagareboshi ginistä):P:P:P