Turtles tarinoita

Kun ei nyt pysty nukkumaankaan päätän kirjottaa hieman. Sori pieni viivästys.

Oli kulunut viikko, kun Leo, Raph ja Mikey löysivät itsensä luolasta Tikun kanssa. He olivat selviytyneet pahimmasta nälästä syömällä ötököitä ja luolaan vastikää muuttaneita lepakoita. He olivat kuitenkin jo laihoja ja Tikku oli niin huonossa kunnossa ettei pystynyt seisomaan, mutta varmaa oli, että he eivät selviäisi kauan samalla tahdilla.

Leo käveli edestakaisin miettien, miten he pääsisivät ulos kenenkään kuolematta. Raph ja Mikey makasivat lähistöllä Tikun vieressä kerätäkseen voimia, jos niitä yhtäkkiä tarvittaisiin. Raph murahti: "Tämä on turhauttavaa!" Mikey vastasi: "Sille ei vaan nyt voi mitään." Raph nousi, paljasti vasemman etutassun kyntensä uhotakseen Mikeytä ja huusi: "Voipas!" Viikon nälässä olo ja istuminen pimeässä olivat tehneet Raphista tavallista kärttyisemmän.

Raph jatkoi tälläkertaa rauhallisemmalla äänellä ja kynnet piilossa, mutta hän oli silti vielä vihainen: "Suksitaan täältä kuuseen! Jos ette tule mukaani, lähden yksin, en aio jäädä tänne kuolemaan Silppurin haluamalla tavalla! Mieluummin kuolen yrittäessäni paeta! Sama se, mitä sanotte!"

Mikey sanoi: "Tuo on kameliaivoinen idea!" Leo oli lopettanut kävelemisen ja kastoi maahan. Hän puhui hiljaa, mutta kuuluvasti: "Mutta se on nyt ainoa vaihtoehtomme." Hän jatkoi suunnaten katseensa veljiinsä ja Tikkuun: "Nyt on ehkä "helppoa", mutta ajatelkaapa kuivakakutta, vettä ei ole sanomiseksi asti ja kuolisimme kolmessa päivässä vedenhukkaan ellei aiemmin. Sitä paitsi, jos Don on tulossa, aion olla häntä vastassa. Olisi epäreilua, jos emme edes yritä."

Kun Leo oli lopettanut puheensa Mikey nyökkäsi aavistuksen verran merkkinä siitä, että oli ymmärtänyt. Hän vain kysyi: Milloin lähdemme?" Leo vastasi vain: "Mahdollisimman pian." ja jatkoi jälleen kävelyään...

Siinä oli toivottavasti jatkan pian mutta sitä ei koskaan tiedä. Tuli pikkasen pidempi ku oli tarkoitus:D:D:D:D:D:D

Tmnt kirjoitti:Kun ei nyt pysty nukkumaankaan päätän kirjottaa hieman. Sori pieni viivästys.

Oli kulunut viikko, kun Leo, Raph ja Mikey löysivät itsensä luolasta Tikun kanssa. He olivat selviytyneet pahimmasta nälästä syömällä ötököitä ja luolaan vastikää muuttaneita lepakoita. He olivat kuitenkin jo laihoja ja Tikku oli niin huonossa kunnossa ettei pystynyt seisomaan, mutta varmaa oli, että he eivät selviäisi kauan samalla tahdilla.

Leo käveli edestakaisin miettien, miten he pääsisivät ulos kenenkään kuolematta. Raph ja Mikey makasivat lähistöllä Tikun vieressä kerätäkseen voimia, jos niitä yhtäkkiä tarvittaisiin. Raph murahti: "Tämä on turhauttavaa!" Mikey vastasi: "Sille ei vaan nyt voi mitään." Raph nousi, paljasti vasemman etutassun kyntensä uhotakseen Mikeytä ja huusi: "Voipas!" Viikon nälässä olo ja istuminen pimeässä olivat tehneet Raphista tavallista kärttyisemmän.

Raph jatkoi tälläkertaa rauhallisemmalla äänellä ja kynnet piilossa, mutta hän oli silti vielä vihainen: "Suksitaan täältä kuuseen! Jos ette tule mukaani, lähden yksin, en aio jäädä tänne kuolemaan Silppurin haluamalla tavalla! Mieluummin kuolen yrittäessäni paeta! Sama se, mitä sanotte!"

Mikey sanoi: "Tuo on kameliaivoinen idea!" Leo oli lopettanut kävelemisen ja kastoi maahan. Hän puhui hiljaa, mutta kuuluvasti: "Mutta se on nyt ainoa vaihtoehtomme." Hän jatkoi suunnaten katseensa veljiinsä ja Tikkuun: "Nyt on ehkä "helppoa", mutta ajatelkaapa kuivakakutta, vettä ei ole sanomiseksi asti ja kuolisimme kolmessa päivässä vedenhukkaan ellei aiemmin. Sitä paitsi, jos Don on tulossa, aion olla häntä vastassa. Olisi epäreilua, jos emme edes yritä."

Kun Leo oli lopettanut puheensa Mikey nyökkäsi aavistuksen verran merkkinä siitä, että oli ymmärtänyt. Hän vain kysyi: Milloin lähdemme?" Leo vastasi vain: "Mahdollisimman pian." ja jatkoi jälleen kävelyään...

Siinä oli toivottavasti jatkan pian mutta sitä ei koskaan tiedä. Tuli pikkasen pidempi ku oli tarkoitus:D:D:D:D:D:D

Tää tarina on mahtava . Kiva et oot taas jatkanut

Jatkuu
Oli kulunut pari päivää siitä kun Leo, Usagi, Tomoe ja Gen olivat päihittäneet Hebin ja auttaneet Noirykin takaisin valtaistuimelle. Leosta kuitenkin tuntui ettei hän ollut päässyt yhtään eteempäin Karain etsinnässä. Eräänä iltana Leo ja Usagi seisoivat muurilla katsellen tähtitaivasta.
- Mietit tyttöäsi vai mitä? Usagi kysyi.
Leo nyökkäsi ja huokaisi.
- Karain joutuminen vihollisen vangiksi on minun syytäni. Sen takia lähdin yksin tälle matkalle, hän sanoi.
- Sinun kannattaa etsiä käsiisi Ikuinen ja kysyä häneltä, Usagi ehdotti.
Leo kääntyi katsomaan Usagia.
- Ikuinen? hän kysyi.
- Ikuinen on erakkovelho joka asuu vuorilla, Usagi selitti.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Oli kulunut pari päivää siitä kun Leo, Usagi, Tomoe ja Gen olivat päihittäneet Hebin ja auttaneet Noirykin takaisin valtaistuimelle. Leosta kuitenkin tuntui ettei hän ollut päässyt yhtään eteempäin Karain etsinnässä. Eräänä iltana Leo ja Usagi seisoivat muurilla katsellen tähtitaivasta.
- Mietit tyttöäsi vai mitä? Usagi kysyi.
Leo nyökkäsi ja huokaisi.
- Karain joutuminen vihollisen vangiksi on minun syytäni. Sen takia lähdin yksin tälle matkalle, hän sanoi.
- Sinun kannattaa etsiä käsiisi Ikuinen ja kysyä häneltä, Usagi ehdotti.
Leo kääntyi katsomaan Usagia.
- Ikuinen? hän kysyi.
- Ikuinen on erakkovelho joka asuu vuorilla, Usagi selitti.
Kommentoikaa pliis

nykkö sit ikuinenkuinen tulee mukan

Joo tulee. Kiva et tykkäät . Jatkuu
Leo nyökkäsi ja nousi ylös.
- Kiitos ystäväni, hän sanoi ja loikkasi alas muurilta.
Mandy oli edelleen seurannut tilannetta peilin välityksellä.
- Vai Ikuinen. Hmmm. Rei! Varusta joukot. Me lähdemme vuorille, hän sanoi
Kommentoikaa pliis

Kukaan ei viittiny sitte ilmottaa jatkavansa. Jatkan nyt itekki, koska en haluu jäädä teistä jälkeen. Heh...

Chibi käveli veljensä perässä kotia päin. Häntä hävetti se, että heidän isänsä oli löytänyt heidät yksin lähellä rajaa. Hän sanoi hiljaa itselleen: "Meidän ei olisi pitänyt mennä niin lähelle rajaa." Veli oli kuitenkin kuullut sen ja sanoi: "Älä marmata siinä. Se omi rangaistuksen arvoista." Chibi ei ollut kuitenkaan vakuuttunut asiasta. Hän pysähtyi, istuutui ja tuijotti käpäliään. Roi pysähtyi itsekin. Sitten hän kääntyi ja käveli veljensä luokse. Hän sanoi: "Kuule. Ei se sinun syytäsi ollut. Minä pakotin sinut mukaan. Minä ansaitsen sen rangaistuksen." Chibi käänsi päätään ja katsoi veljeään hieman iloisempana.

Sitten äkkiä läheisen puskan takaa alkoi kuulua puhetta. Roi ja Chibi ryömivät äänettömästi pensaan alle katsomaan, mitä siellä tapahtui. He näkivät vain isänsä ja matkalaiset. Sitten jokin naksahti Chibin päässä ja hän peruutti äkkiä pois pensaan alta. Roi seurasi nopeasti perässä ja hän kysyi ihmeissään: "Mikä nyt tuli? Pelkäätkö, että isä haistaa meidät? Mehän olimme tuulen alapuolella. Ei hän kyennyt haistamaan meitä." Chibi vastasi hätäpäissään: "Ei se sitä ollut. Hänhän käski meidän palata nopesti takaisin kotiin." Roi kallisti päätään ja kysyi: "Niin, mitä siitä?" Chibi sanoi: "Hän tarkoitti sillä myös sitä, että meidän pitäisi olla häntä ennen kotona. Tule! Meillä on kova kiire!"

Chibi juoksi niin kovaa kuin pienillä jaloilla pääsi, mutta Roi juoksi häntä vähän hitaammin. Roi kysyi: "Mihin on noin kova kiire? Kyllä me ehdimme sinne vähemmälläkin nopeudella." Chibi vastasi hidastamatta vauhtiaan: "Isän yksi askel on sama kuin meidän kaksi loikkaa. Emme ehdi, jos hidastelemme. Juokse nyt vain." Roi lisäsi vauhtiaan, kunnes oli Chibin kanssa tasoissa ja sanoi: "Olet minua nuorempi mutta jakelet jo ohjeita. Älä vie sitä minulta. Jätä se minun huolekseni."

Roi ja Chibi eivät nähneet isäänsä tai muita, kun he saapuivat kotiin. He kuulivat vain siskojensa äänet. He olivat pysähtyneet tasaamaan hengitystään. Roi sanoi hengästyneenä: "Et ole vieläkään minua nopeampi." Chibi vastasi haastavasti: "Mutta alan olla lähellä. Varo vain sitten, kun olen isompi." Roi tönäisi Chibiä hellästi ja sanoi: "Sinä pieni ääliö. Me molemmat kasvamme samaa vauhtia. Tulen aina olemaan sinua isompi." Chibi sanoi haastavasti: "Saatat olla isompi, mutta minulla on ketteryys apunani. Sonä olet vain iso ja kömpelö."

Roi kääntyi Chibin puoleen ja sanoi: "Katsotaan, kuka on iso ja kömpelö." Roi hyppäsi varoittamatta Chibin päälle ja painoi hänet maahan. Roi oli vähän painavampi, joten hän pystyi pitämään Chibin tiukasti kiinni maassa. Chibi karjui: "Päästä irti!" Roi sanoi: "Joko olet sitä mieltä, että onlen sinua paljon voimakkaampi, ketterämpi ja arvaamattomampi?" Roi päästi Chibin nousemaan. Chibi nousi ja sanoi: "Katsotaan, onnistuuko tuo hyökkäys uudestaan." Roi hyppäsi toistamiseen Chibin päälle, mutta tällä kertaa Chibi ehti hyökätä ensin. Hän hyppäsi nopeasti taaksepäin ja sitten hän syöksyi suoraan Roita päin. Heidän päänsä kolahtivat toisiaan vasten ja kumpikin kaatui maahan.

Roi nousi pystyyn ensimmäisenä, mutta hänen otsallaan oli pieni ruhje. Hän sanoi: "Ei paha. Mutta katsotaan, selviätkö tästä." Roi hyppäsi makaavan Chibin niskaan ja he pyörivät siinä hetken. Sitten Roi heitti Chibin kauemmas. Chibi tömähti maahan ja sanoi: "Hei! Makaavan vihollisen päälle ei saa hyökätä. isä sanoi, että se on epäkunniallista." Roi sanoi: "Mitä siitä? Et ole viholliseni eikä tämä ole edes oikea tappelu."

Sitten äkkiä kuului ääni, joka sanoi: "Kannattaisi kuunnella, mitä teidän isänne opettaa teille." Roi pelästyi niin pahasti, että hän oli hypätä ulos turkistaan. Hän kääntyi ja näki takanaan seisovan äidin lempeä katse silmissään. Kauempana Chibi nauroi ratketakseen. Hän sanoi: "Etkö oikeasti haistanut tai kuullut, että äiti hiippaili taaksesi?" Roi katsoi Chibiä vihaisesti nolostuksesta punaisena. Sitten Venus sanoi: "Roi, voisinko puhua hetken kanssasi?" Roi kääntyi ja sanoi: "Kyllä voit. Mitä asia koskee?" Venus sanoi: "Se koskee sinua, kultaseni. Olet sisaruksistasi vanhin, joten on sinun vastuullasi, että nuoremmat sisaresi seuraavat oikeita esimerkkejä." Roi katseli käpäliään ja vältti katseita. Venus jatkoi: "Sinun käytöksesi ei ole ollut kovinkaan kehuttavaa. Annat sisarillesi huonoja esimerkkejä." Roi sanoi: "minä tiedän. Mutta en vain malta istua paikallani koko päivää." Venus sanoi: "On hienoa, että olet utelias. Mutta jokaisen on tunnettava omat rajansa. Aina, kun olet omin päin päättänyt lähteä ulos ja ottanut Chibin mukaan, asetat itsesi myös Chibin vaaraan."

Puska heilahti ja sen takaa tuli isä ja muut. Leo käveli Venuksen luokse ja hän kysyi: "Voisimmeko jutella yhdestä asiasta?" Venus nyökkäsi ja sanoi: "Menkää te kaksi lepäämään. Tulen sinne pian." Chibi käveli Roin luokse, kun heidän vanhempansa olivat kadonneet näkyvistä. Roi sanoi murheissaan: "Taidan olla pahassa pulasa, enkö olekin?" Chibi ei vastannut vain kysyi: "Jatketaanko tappelua sitten sisällä?" Roi pudisti päätään ja sanoi: "En ole nyt oikein sillä tuulella." Chibi katsoi surullisena, kun Roi raahautui läheiseen luolaan. Chibi seurasi häntä.

lopetan nyt tähän, mutta jatkan pian.

TMNTfani! kirjoitti:Kukaan ei viittiny sitte ilmottaa jatkavansa. Jatkan nyt itekki, koska en haluu jäädä teistä jälkeen. Heh...

Chibi käveli veljensä perässä kotia päin. Häntä hävetti se, että heidän isänsä oli löytänyt heidät yksin lähellä rajaa. Hän sanoi hiljaa itselleen: "Meidän ei olisi pitänyt mennä niin lähelle rajaa." Veli oli kuitenkin kuullut sen ja sanoi: "Älä marmata siinä. Se omi rangaistuksen arvoista." Chibi ei ollut kuitenkaan vakuuttunut asiasta. Hän pysähtyi, istuutui ja tuijotti käpäliään. Roi pysähtyi itsekin. Sitten hän kääntyi ja käveli veljensä luokse. Hän sanoi: "Kuule. Ei se sinun syytäsi ollut. Minä pakotin sinut mukaan. Minä ansaitsen sen rangaistuksen." Chibi käänsi päätään ja katsoi veljeään hieman iloisempana.

Sitten äkkiä läheisen puskan takaa alkoi kuulua puhetta. Roi ja Chibi ryömivät äänettömästi pensaan alle katsomaan, mitä siellä tapahtui. He näkivät vain isänsä ja matkalaiset. Sitten jokin naksahti Chibin päässä ja hän peruutti äkkiä pois pensaan alta. Roi seurasi nopeasti perässä ja hän kysyi ihmeissään: "Mikä nyt tuli? Pelkäätkö, että isä haistaa meidät? Mehän olimme tuulen alapuolella. Ei hän kyennyt haistamaan meitä." Chibi vastasi hätäpäissään: "Ei se sitä ollut. Hänhän käski meidän palata nopesti takaisin kotiin." Roi kallisti päätään ja kysyi: "Niin, mitä siitä?" Chibi sanoi: "Hän tarkoitti sillä myös sitä, että meidän pitäisi olla häntä ennen kotona. Tule! Meillä on kova kiire!"

Chibi juoksi niin kovaa kuin pienillä jaloilla pääsi, mutta Roi juoksi häntä vähän hitaammin. Roi kysyi: "Mihin on noin kova kiire? Kyllä me ehdimme sinne vähemmälläkin nopeudella." Chibi vastasi hidastamatta vauhtiaan: "Isän yksi askel on sama kuin meidän kaksi loikkaa. Emme ehdi, jos hidastelemme. Juokse nyt vain." Roi lisäsi vauhtiaan, kunnes oli Chibin kanssa tasoissa ja sanoi: "Olet minua nuorempi mutta jakelet jo ohjeita. Älä vie sitä minulta. Jätä se minun huolekseni."

Roi ja Chibi eivät nähneet isäänsä tai muita, kun he saapuivat kotiin. He kuulivat vain siskojensa äänet. He olivat pysähtyneet tasaamaan hengitystään. Roi sanoi hengästyneenä: "Et ole vieläkään minua nopeampi." Chibi vastasi haastavasti: "Mutta alan olla lähellä. Varo vain sitten, kun olen isompi." Roi tönäisi Chibiä hellästi ja sanoi: "Sinä pieni ääliö. Me molemmat kasvamme samaa vauhtia. Tulen aina olemaan sinua isompi." Chibi sanoi haastavasti: "Saatat olla isompi, mutta minulla on ketteryys apunani. Sonä olet vain iso ja kömpelö."

Roi kääntyi Chibin puoleen ja sanoi: "Katsotaan, kuka on iso ja kömpelö." Roi hyppäsi varoittamatta Chibin päälle ja painoi hänet maahan. Roi oli vähän painavampi, joten hän pystyi pitämään Chibin tiukasti kiinni maassa. Chibi karjui: "Päästä irti!" Roi sanoi: "Joko olet sitä mieltä, että onlen sinua paljon  voimakkaampi, ketterämpi ja arvaamattomampi?" Roi päästi Chibin nousemaan. Chibi nousi ja sanoi: "Katsotaan, onnistuuko tuo hyökkäys uudestaan." Roi hyppäsi toistamiseen Chibin päälle, mutta tällä kertaa Chibi ehti hyökätä ensin. Hän hyppäsi nopeasti taaksepäin ja sitten hän syöksyi suoraan Roita päin. Heidän päänsä kolahtivat toisiaan vasten ja kumpikin kaatui maahan.

Roi nousi pystyyn ensimmäisenä, mutta hänen otsallaan oli pieni ruhje. Hän sanoi: "Ei paha. Mutta katsotaan, selviätkö tästä." Roi hyppäsi makaavan Chibin niskaan ja he pyörivät siinä hetken. Sitten Roi heitti Chibin kauemmas. Chibi tömähti maahan ja sanoi: "Hei! Makaavan vihollisen päälle ei saa hyökätä. isä sanoi, että se on epäkunniallista." Roi sanoi: "Mitä siitä? Et ole viholliseni eikä tämä ole edes oikea tappelu."

Sitten äkkiä kuului ääni, joka sanoi: "Kannattaisi kuunnella, mitä teidän isänne opettaa teille." Roi pelästyi niin pahasti, että hän oli hypätä ulos turkistaan. Hän kääntyi ja näki takanaan seisovan äidin lempeä katse silmissään. Kauempana Chibi nauroi ratketakseen. Hän sanoi: "Etkö oikeasti haistanut tai kuullut, että äiti hiippaili taaksesi?" Roi katsoi Chibiä vihaisesti nolostuksesta punaisena. Sitten Venus sanoi: "Roi, voisinko puhua hetken kanssasi?" Roi kääntyi ja sanoi: "Kyllä voit. Mitä asia koskee?" Venus sanoi: "Se koskee sinua, kultaseni. Olet sisaruksistasi vanhin, joten on sinun vastuullasi, että nuoremmat sisaresi seuraavat oikeita esimerkkejä." Roi katseli käpäliään ja vältti katseita. Venus jatkoi: "Sinun käytöksesi ei ole ollut kovinkaan kehuttavaa. Annat sisarillesi huonoja esimerkkejä." Roi sanoi: "minä tiedän. Mutta en vain malta istua paikallani koko päivää." Venus sanoi: "On hienoa, että olet utelias. Mutta jokaisen on tunnettava omat rajansa. Aina, kun olet omin päin päättänyt lähteä ulos ja ottanut Chibin mukaan, asetat itsesi myös Chibin vaaraan."

Puska heilahti ja sen takaa tuli isä ja muut. Leo käveli Venuksen luokse ja hän kysyi: "Voisimmeko jutella yhdestä asiasta?" Venus nyökkäsi ja sanoi: "Menkää te kaksi lepäämään. Tulen sinne pian." Chibi käveli Roin luokse, kun heidän vanhempansa olivat kadonneet näkyvistä. Roi sanoi murheissaan: "Taidan olla pahassa pulasa, enkö olekin?" Chibi ei vastannut vain kysyi: "Jatketaanko tappelua sitten sisällä?" Roi pudisti päätään ja sanoi: "En ole nyt oikein sillä tuulella." Chibi katsoi surullisena, kun Roi raahautui läheiseen luolaan. Chibi seurasi häntä.

lopetan nyt tähän, mutta jatkan pian.

Tää oli taas harvinaisen söpöä

Jatkuu
Leo kulki monta päivää kunnes pääsi vuorille. Jylhät kalliot halkoivat maisemaa kun hän käveli pitkin vuoristotietä. Pari kertaa hän oli vähällä pudota alas mutta hän sai pidettyä tasapainonsa. Pian hän jo pääsikin perille. Kapeassa solassa oli erakkomaja. Ikuisen asumus. Leo käveli hitaasti majaa kohti. Hän ei oikein tiennyt miksi hänestä tuntui siltä että joku tarkkaili häntä.
Kommentoikaa pliis

Chibi astui pimeään luolaan. Ulkoa puhaltava kylmä viima sai hänet värisemään. Chibi käveli kauemmas suuaukolta ja asettui siihen makaamaan. Hän sulki silmänsä, jotta saisi vähän unta. Sitten jokin tönäisi häntä. Chibi avasi silmänsä ja näki siskonsa. Hope kysyi: "Vaivaako Roita jokin? Hän ei ole oma itsensä." Chibi käänsi päänsä Roin suuntaan ja sanoi: "Isä löysi meidät yksin läheltä rajaa. Joudumme olemaan seuraavan päivän täällä." Hope tuhahti. Hän sanoi: "Ei kannattaisi sitten lähteä yksin metsään. Ihmettelinkin, minne te kaksi katositte." Chibi kääntyi pois päin ja kysyi: "Miksi se sinua kiinnostaa, missä me olemme?" Hope vastasi epäröimättä: "Koska te olette veljiäni." Chibi sanoi: "Voisitteko te kaksi nyt lähteä siitä häiritsemästä. Yritän nukkua." Hope oli väittämässä vastaan, mutta Holly sanoi: "Mennään Hope. Turha tässä on ruveta kinastelemaan." Siskojen poistuttua Chibin silmäluomet alkoivat painaa. Hän yritti pitää ne auki, mutta uni otti pian voiton.

Chibi heräsi, kun joku tökki häntä kylkeen. Hän avasi silmänsä uneliaasti ja näki edessään Roin. Roi sanoi: "Heräsithän sinä. Seuraa minua." Roi käveli ulos luolasta. Chibi nousi ja yritti karistaa uneliaisuutensa. Hänen vasemmalla puolellaan nukkui hänen perheensä ja toisella puolella eiliset vieraat.

Ilma kävi kylmemmäksi, kun hän lähestyi suuaukkoa. Chibi asteli ulos luolasta ja tarpoi lumessa Roin luokse. Hän kysyi: "Miksi halusit tulla tänne ulos?" Roi vastasi: "Me menemme metsään." Chibi järkyttyi Roin vastauksesta. Hän sanoi: "Oletko menettänyt viimeisetkin järkesi? Emme saa mennä metsään, muistatko?" Roi sanoi: "muistan muistan. Et vain ollut hereillä silloin, kun minä, isä ja äiti keskustelimme eräästä asiasta." Chibi kysyi: "Mistä asiasta?" Roi selitti: "Isä ja äiti antoivat meille toisen mahdollisuuden. No, ainakin minulle. He sanoivat, että minun tulisi opettaa sinua erilaisissa asioissa." Chibi kysyi: "Miksei isä voisi opettaa? Ja miksi emme voisi harjoitella täällä?" Roi kääntyi ja sanoi: "Vastaan kysymyksiin matkalla. Lähdetään."

Jatkan pian. Edellisessä tekstissä mä unohdin täysin et oli talvi. Sori siitä.

TMNTfani! kirjoitti:Chibi astui pimeään luolaan. Ulkoa puhaltava kylmä viima sai hänet värisemään. Chibi käveli kauemmas suuaukolta ja asettui siihen makaamaan. Hän sulki silmänsä, jotta saisi vähän unta. Sitten jokin tönäisi häntä. Chibi avasi silmänsä ja näki siskonsa. Hope kysyi: "Vaivaako Roita jokin? Hän ei ole oma itsensä." Chibi käänsi päänsä Roin suuntaan ja sanoi: "Isä löysi meidät yksin läheltä rajaa. Joudumme olemaan seuraavan päivän täällä." Hope tuhahti. Hän sanoi: "Ei kannattaisi sitten lähteä yksin metsään. Ihmettelinkin, minne te kaksi katositte." Chibi kääntyi pois päin ja kysyi: "Miksi se sinua kiinnostaa, missä me olemme?" Hope vastasi epäröimättä: "Koska te olette veljiäni." Chibi sanoi: "Voisitteko te kaksi nyt lähteä siitä häiritsemästä. Yritän nukkua." Hope oli väittämässä vastaan, mutta Holly sanoi: "Mennään Hope. Turha tässä on ruveta kinastelemaan." Siskojen poistuttua Chibin silmäluomet alkoivat painaa. Hän yritti pitää ne auki, mutta uni otti pian voiton.

Chibi heräsi, kun joku tökki häntä kylkeen. Hän avasi silmänsä uneliaasti ja näki edessään Roin. Roi sanoi: "Heräsithän sinä. Seuraa minua." Roi käveli ulos luolasta. Chibi nousi ja yritti karistaa uneliaisuutensa. Hänen vasemmalla puolellaan nukkui hänen perheensä ja toisella puolella eiliset vieraat.

Ilma kävi kylmemmäksi, kun hän lähestyi suuaukkoa. Chibi asteli ulos luolasta ja tarpoi lumessa Roin luokse. Hän kysyi: "Miksi halusit tulla tänne ulos?" Roi vastasi: "Me menemme metsään." Chibi järkyttyi Roin vastauksesta. Hän sanoi: "Oletko menettänyt viimeisetkin järkesi? Emme saa mennä metsään, muistatko?" Roi sanoi: "muistan muistan. Et vain ollut hereillä silloin, kun minä, isä ja äiti keskustelimme eräästä asiasta." Chibi kysyi: "Mistä asiasta?" Roi selitti: "Isä ja äiti antoivat meille toisen mahdollisuuden. No, ainakin minulle. He sanoivat, että minun tulisi opettaa sinua erilaisissa asioissa." Chibi kysyi: "Miksei isä voisi opettaa? Ja miksi emme voisi harjoitella täällä?" Roi kääntyi ja sanoi: "Vastaan kysymyksiin matkalla. Lähdetään."

Jatkan pian. Edellisessä tekstissä mä unohdin täysin et oli talvi. Sori siitä.

Tää on upea tarina . Muuten upee avatar sulla

Jatkuu
Leo käveli sisälle erakkomajaan. Samassa ovi läimähti kiinni ja varjohaltijat kävivät hänen kimppuunsa. Leo yritti taistella vastaan mutta turhaan. Varjohaltijat painoivat hänet polvilleen. Leo nosti katseensa ja näki Mandyn seisovan edessään yllään pitkä mustan ja punaisen kirjava puku jossa oli kobran huppua muistuttava kaulus.
- Kas vain. Asetan ansani joukolle kapinallisia ja saankin prinssin, Mandy naurahti.
Leo irvisti vihaisesti.
- Viekää hänet, Mandy sanoi ja viittasi varjohaltijat liikkeelle.
Varjohaltijat lähtivät ulos puolittain tönien puolittain raahaten Leoa mukanaan
Kommentoikaa pliis

Chibi kahlasi lumessa Roin perässä. Roi oli pysynyt hiljaa koko matkan ajan, Chibin kysymyksistä huolimatta. Lumessa tarpominen verotti voimia. Pian he alkoivat kummatkin väsyä. Mutta pian he pääsivät vähälumisemmalle alueelle. Chibi istahti kylmään maahan väsyneenä ja kysyi: "Voisitko nyt kertoa, mitä me teemme täällä?"

Roi ei vastannut. Mutta sitten yhtäkkiä hän hyppäsi kohti Chibiä. Chibi pelästyi ja yritti päästä pakoon, mutta hänen uupuneet jalkansa lipsuivat lumella. Roi rysähti Chibin niskaan ja nousi voitonriemuisena hänen päälleen. Chibi kysyi ymmällään: "Mistä tuo oli kyse? Hyökkäsit varoittamatta." Roi vastasi: "Sinun olisi pitänyt olla valppaana. Sitä paitsi, viholliset eivät varoita hyökkäävänsä. Kuulostaako tuo tarpeeksi järkevältä?" Chibi vastasi: "Ei. Päästä minut ylös niin näytän sinulle kaapin paikan." Roi kiusoitteli: "Kaapeilla ei ole paikkaa tässä metsässä." Chibi sanoi: "Ole hiljaa ja anna minun nousta ylös."

Roi siirtyi ja antoi Chibin nousta jaloilleen. Roi sanoi vähän matkan päässä hänelle: "Hyökkää päälleni. Katsotaan, osaatko yllättää minut." Chibi mietti hetken, miten pystyisi yllättämään häntä kokeneemman vastustajan.Toimiikohan se eilinen isku enää? No, syteen tai saveen, kävi miten kävi! Sitten hän hyökkäsi. Hän juoksi Roita kohti kovalla vauhdilla. Sitten, kun Chibi näki Roin hyökkäävän, hän jarrutti niin nopeasti ja tehokkaasti kuin vain pystyi ja hyppäsi taaksepäin. Roi ei kuitenkaan hämääntynyt. Hän tönäisi kevyesti veljensä takaisin. Roi Kysyi: "Etkö osaa hyökätä mitenkään muuten? Yritä jotain uutta."

Chibi oli saanut suunsa täyteen lunta. Hän sylkäisi kylmän aineen pois ja valmistautui uuteen hyökkäykseen. Äskeinen iskuni ei tehonnut. Roi näki suoraan sen läpi. Jospa yritän hypätä hänen taakseen ja sitten hyökkään. Saatuaan suunnitelmansa valmiiksi, hän rynnisti toistamiseen Roin luokse. Chibin rynnäkkö näytti aivan samanlaiselta kuin edellinen, joten Roi luuli Chibin tekevän saman liikkeen kuin äsken. Hän oli jo ottamassa Chibin harhautusta vastaan, kun Chibi hyppäsi. Roi pysäytti hyökkäyksensä ja jäi tuijottamaan, kun Chibi laskeutui hänen taakseen. Nyt minä onnistun! Chibi oli vain muutaman sentin päässä Roin takajalasta, kun Roin toinen jalka nousi ja iskeytyi hänen leukansa alle. Chibi teki ilmassa voltin ja iskeytyi kuono edellä maahan.

Maassa Chibi purskahti itkuun. Hän ruikutti: "Tuo sattui!" Kuullessaan veljensä valituksen, Roi riensi Chibin luokse. Hän sanoi: "Anna anteeksi, Chibi! Ei ollut tarkoitus satuttaa!" Sitten Chibi näki tilaisuutensa tulleen. Hän iski hampaansa salamannopeasti hampaansa Roihin ja heitti hänet kauemmas. Roi tömähti selälleen maahan. Hän kierähti ja sanoi: "Senkin kelmi! Esitit, että sinua sattui." Chibi mumisi: "Niin se sattuikin."

Roi nousi ja käveli Chibin luokse ja sanoi: "Kokeillaanko vielä kerran? Enkä tällä kertaa yritä satuttaa sinua." Chibi vastasi innokkaasti: "Kokeillaan vain!" He kävelivät taas kauemmas toisistaan. Chibi hyökkäsi. Tällä kertaa hän hyppäisi aikaisemmin ja päätyisi puremaan Roin niskaan tai selkään. Noin metrin päässä Roista Chibi hyppäsi ja tähtäsi Roin selkään. Roi osasi kuitenkin varautua. Hän kierähti selälleen ja otti Chibin vastaan jaloillaan. Sitten hän heitti Chibin eteenpäin.

Chibi lensi läheisen pensaikon läpi ja osui kovaan ja liukkaaseen kiveen. Kivi oli niin liukas, että Chibi liukui muutaman metrin eteenpäin. Sitten Chibi tunsi takajalkojensa alta maan katoavan. Hän yritti peloissaan saada kivestä tukevaa otetta, mutta hän luisui koko ajan. Chibi katsoi kauhuissaan alas ja näki hurjasti aaltoilevan kosken. Chibi kiljaisi peloissaan: "Apua! Kuka tahansa, apua!" Sitten Chibin ote kirposi ja hän tippui hyiseen veteen. Hän räpiköi hetken veden alla, kunnes hän sai päänsä ylös vedestä. Hän ehti nähdä Roin kivellä, josta hän oli tippunut, kunnes aalto otti hänet pinnan alle. Hän räpiköi taas kohti pintaa. Kun hän oli saanut päänsä pois vedestä, hän huusi: "Isoveli, auta!" Sitten tuli taas uusi aalto, joka veti Chibin pinnan alle.

Myöhemmin lisää, koska on kivaa kirjottaa pitkästä aikaa. :D:D Chibi on TAAS vaarassa. Ottaako virta hänet vai ehtiikö joku pelastaa?

Snow väijyi lintuparvea. Hän oli kieriskellyt puuterimaisessa lumessa, jotta saalis ei näkisi häntä niin helposti. Hän hiipi äänettömästi lähemmäs lintuja. Mutta sitten lumi hänen allaan rusahti ja linnut nousivat siivilleen. Snow juoksi lintujen perään ja hyppäsi yrittäen saada linnun ilmasta kiinni. Mutta turhaan. Hän laskeutui maahan muutama sulka suussaan. Snow sylkäisi höyhenet pois suustaan. Hän sanoi turhautuneena: "Samperi. Se oli jo kolmas kerta."

Mutta sitten ilmassa kaikui kiljaisu, joka kuulosti avunhuudolta. Snow unohti saalistuksen ja juoksi äänen suuntaan. Hänen saavuttua metsäaukiolle, hän näki jonkun seisovan kiven päällä. Snow hiipi lähemmäs vierasta. Sitten hän kuuli pelokkaan huudon: "Isoveli, auta!" Sitten ääni lakkasi. Snow ei odotellut enempää. Hän ryntäsi puskan läpi. Hän juoksi kiven reunalle ja katsoi virtaavaa koskea. Sitten hän hyppäsi veteen.

Vesi oli jääkylmää talvisin. Snow ylettyi juuri ja juuri pohjaan, mutta kova virtaus ja aallokko teki seisomisesta mahdotonta. Snow näki oranssin välähdyksen keskellä aaltoilevaa koskea. Hän potki eteenpäin nähdäkseen, mikä se oli. Kun hän viimein näki, mikä se oli, hän järkyttyi.Tuohan on Raphin veljenpoika! Snow tarttui velttoon pentuun ja yritti uida takaisin rannalle. Mutta kylmä vesi oli vienyt tunnon jaloista eikä hän tiennyt, liikkuiko hän vai ei. Sitten Snown jalkoihin osui jotain. Se oli suuri kivi. Snow nousi sen päälle ja hyppäsi rannalle käyttäen viimeiset voimansa.

Rannalla Snow ravisti turkkinsa kuivaksi ja laski pennun. Hän silmäili pentua hetken. [i]Se elää vielä.[/] Snow painoi tassullaan hellästi pennun kylkeä. Pentu yskäisi vettä suustaan ja jäi siihen tärisemään. Snow aisti jonkun olevan lähellä. Hän katsoi vasemmalle ja näki toisen pennun juoksevan heitä kohti. Pennun päästyä hänen vierelleen se kysyi: "Onko hän kunnossa?" Pennun silmät olivat huolesta pyöreät. Snow vastasi: "Hän hengittää vielä, mutta jos häntä ei saada nyt lämpimäksi, en usko että hän selviää." Pentu sanoi hädissään: "Kotiin on liian pitkä matka. Emme ehtisi ajoissa." Snow katsoi ympäristöä ja hän näki lyhyen matkan päässä suuren puun, joka nojasi suureen kiveen. Snow nosti uitetun pennun ja sanoi: "Seuraa."

He kävelivät kaatuneen puun alle. Snow laski pennun maahan ja kävi itse tiukasti sen ympärille. [i]Toivottavasti tämä auttaa.[/b] Hetken aikaa puun alla oli hiljaista, kunnes pentu rikkoi hiljaisuuden: "Kuka sinä muuten olet?" Snow vastasi: "Olen Snow. Entä sinä?" Pentu vastasi: "Olen Roi. Ja hän on minun veljeni, Chibi. Oletko muuten niitä matkalaisia?" Snow vastasi: "Olen. Emme tainneet silloin ehtiä tutustua." Snow nosti päänsä ja katsoi pientä Chibiä. Hän kysyi: "Miten veljesi päätyi siihen koskeen?" Roi vastasi: "Se oli minun syytäni. Opetin hänelle taistelutaitoja. Mutta sitten työnsin hänet ulos areenalta. Sitä en tiedä, miten hän sinne tippui." Snow rauhoitteli: "Kaikki tekevät joskus virheitä. Niistä pitää sitten vain ottaa opikseen. En usko, että veljesi syyttä siitä sinua."

Parin tunnin päästä Roi alkoi jo olla kärsimätön. Hän käveli edestakaisin niin useasti, että lumi hänen allaan siirtyi ja paljasti lehdillä päällystetyn ruskean maan. Roi pysähtyi ja sanoi: "Tämä on turhauttavaa! Miksei hän herää jo?" Snow sanoi: "Parantuminen vaatii välillä paljonkin aikaa. Ole nyt vain kärsivällinen. Kyllä hän pian herää." Roi käveli Chibin viereen ja sanoi: "En jaksa istua paikallani. Minulla ei riitä kärsivällisyys siihen." Roi alkoi tökkiä käpälällään Chibiä. Hän sanoi: "Herää jo, laiskamato. Kukko kiekui jo. Aikainen lintu madon nappaa. Pitääkö sinut heittää taas sinne lätäkköön?"

Snow tönäisi Roin kauemmas Chibistä. Hän sanoi: "Lopeta. Tuo ei auta mitään. Roi mumisi: "Kyllähän sitä saa yrittää." Sitten Chibi alkoi liikehtiä. Hän avasi uniset silmänsä. Roi sanoi ylpeästi: "Eikö muka auttanut? Jos en olisi yrittänyt, istuisimme kevääseen asti täällä kuin tatit konsanaan." Snow vastasi: "Tattien aika on syksyllä." Roi sanoi: "Ihan sama. Lähdetään nyt kotiin. Minulla on kova nälkä."

Siinä tämänkertaiset. Jatkan pian taas:D:D:D

TMNTfani! kirjoitti:Chibi kahlasi lumessa Roin perässä. Roi oli pysynyt hiljaa koko matkan ajan, Chibin kysymyksistä huolimatta. Lumessa tarpominen verotti voimia. Pian he alkoivat kummatkin väsyä. Mutta pian he pääsivät vähälumisemmalle alueelle. Chibi istahti kylmään maahan väsyneenä ja kysyi: "Voisitko nyt kertoa, mitä me teemme täällä?"

Roi ei vastannut. Mutta sitten yhtäkkiä hän hyppäsi kohti Chibiä. Chibi pelästyi ja yritti päästä pakoon, mutta hänen uupuneet jalkansa lipsuivat lumella. Roi rysähti Chibin niskaan ja nousi voitonriemuisena hänen päälleen. Chibi kysyi ymmällään: "Mistä tuo oli kyse? Hyökkäsit varoittamatta." Roi vastasi: "Sinun olisi pitänyt olla valppaana. Sitä paitsi, viholliset eivät varoita hyökkäävänsä. Kuulostaako tuo tarpeeksi järkevältä?" Chibi vastasi: "Ei. Päästä minut ylös niin näytän sinulle kaapin paikan." Roi kiusoitteli: "Kaapeilla ei ole paikkaa tässä metsässä." Chibi sanoi: "Ole hiljaa ja anna minun nousta ylös."

Roi siirtyi ja antoi Chibin nousta jaloilleen. Roi sanoi vähän matkan päässä hänelle: "Hyökkää päälleni. Katsotaan, osaatko yllättää minut." Chibi mietti hetken, miten pystyisi yllättämään häntä kokeneemman vastustajan.Toimiikohan se eilinen isku enää? No, syteen tai saveen, kävi miten kävi! Sitten hän hyökkäsi. Hän juoksi Roita kohti kovalla vauhdilla. Sitten, kun Chibi näki Roin hyökkäävän, hän jarrutti niin nopeasti ja tehokkaasti kuin vain pystyi ja hyppäsi taaksepäin. Roi ei kuitenkaan hämääntynyt. Hän tönäisi kevyesti veljensä takaisin. Roi Kysyi: "Etkö osaa hyökätä mitenkään muuten? Yritä jotain uutta."

Chibi oli saanut suunsa täyteen lunta. Hän sylkäisi kylmän aineen pois ja valmistautui uuteen hyökkäykseen. Äskeinen iskuni ei tehonnut. Roi näki suoraan sen läpi. Jospa yritän hypätä hänen taakseen ja sitten hyökkään. Saatuaan suunnitelmansa valmiiksi, hän rynnisti toistamiseen Roin luokse. Chibin rynnäkkö näytti aivan samanlaiselta kuin edellinen, joten Roi luuli Chibin tekevän saman liikkeen kuin äsken. Hän oli jo ottamassa Chibin harhautusta vastaan, kun Chibi hyppäsi. Roi pysäytti hyökkäyksensä ja jäi tuijottamaan, kun Chibi laskeutui hänen taakseen. Nyt minä onnistun! Chibi oli vain muutaman sentin päässä Roin takajalasta, kun Roin toinen jalka nousi ja iskeytyi hänen leukansa alle. Chibi teki ilmassa voltin ja iskeytyi kuono edellä maahan.

Maassa Chibi purskahti itkuun. Hän ruikutti: "Tuo sattui!" Kuullessaan veljensä valituksen, Roi riensi Chibin luokse. Hän sanoi: "Anna anteeksi, Chibi! Ei ollut tarkoitus satuttaa!" Sitten Chibi näki tilaisuutensa tulleen. Hän iski hampaansa salamannopeasti hampaansa Roihin ja heitti hänet kauemmas. Roi tömähti selälleen maahan. Hän kierähti ja sanoi: "Senkin kelmi! Esitit, että sinua sattui." Chibi mumisi: "Niin se sattuikin."

Roi nousi ja käveli Chibin luokse ja sanoi: "Kokeillaanko vielä kerran? Enkä tällä kertaa yritä satuttaa sinua." Chibi vastasi innokkaasti: "Kokeillaan vain!" He kävelivät taas kauemmas toisistaan. Chibi hyökkäsi. Tällä kertaa hän hyppäisi aikaisemmin ja päätyisi puremaan Roin niskaan tai selkään. Noin metrin päässä Roista Chibi hyppäsi ja tähtäsi Roin selkään. Roi osasi kuitenkin varautua. Hän kierähti selälleen ja otti Chibin vastaan jaloillaan. Sitten hän heitti Chibin eteenpäin.

Chibi lensi läheisen pensaikon läpi ja osui kovaan ja liukkaaseen kiveen. Kivi oli niin liukas, että Chibi liukui muutaman metrin eteenpäin. Sitten Chibi tunsi takajalkojensa alta maan katoavan. Hän yritti peloissaan saada kivestä tukevaa otetta, mutta hän luisui koko ajan. Chibi katsoi kauhuissaan alas ja näki hurjasti aaltoilevan kosken. Chibi kiljaisi peloissaan: "Apua! Kuka tahansa, apua!" Sitten Chibin ote kirposi ja hän tippui hyiseen veteen. Hän räpiköi hetken veden alla, kunnes hän sai päänsä ylös vedestä. Hän ehti nähdä Roin kivellä, josta hän oli tippunut, kunnes aalto otti hänet pinnan alle. Hän räpiköi taas kohti pintaa. Kun hän oli saanut päänsä pois vedestä, hän huusi: "Isoveli, auta!" Sitten tuli taas uusi aalto, joka veti Chibin pinnan alle.

Myöhemmin lisää, koska on kivaa kirjottaa pitkästä aikaa. :D:D Chibi on TAAS vaarassa. Ottaako virta hänet vai ehtiikö joku pelastaa?

Chibi rukka

TMNTfani! kirjoitti:Snow väijyi lintuparvea. Hän oli kieriskellyt puuterimaisessa lumessa, jotta saalis ei näkisi häntä niin helposti. Hän hiipi äänettömästi lähemmäs lintuja. Mutta sitten lumi hänen allaan rusahti ja linnut nousivat siivilleen. Snow juoksi lintujen perään ja hyppäsi yrittäen saada linnun ilmasta kiinni. Mutta turhaan. Hän laskeutui maahan muutama sulka suussaan. Snow sylkäisi höyhenet pois suustaan. Hän sanoi turhautuneena: "Samperi. Se oli jo kolmas kerta."

Mutta sitten ilmassa kaikui kiljaisu, joka kuulosti avunhuudolta. Snow unohti saalistuksen ja juoksi äänen suuntaan. Hänen saavuttua metsäaukiolle, hän näki jonkun seisovan kiven päällä. Snow hiipi lähemmäs vierasta. Sitten hän kuuli pelokkaan huudon: "Isoveli, auta!" Sitten ääni lakkasi. Snow ei odotellut enempää. Hän ryntäsi puskan läpi. Hän juoksi kiven reunalle ja katsoi virtaavaa koskea. Sitten hän hyppäsi veteen.

Vesi oli jääkylmää talvisin. Snow ylettyi juuri ja juuri pohjaan, mutta kova virtaus ja aallokko teki seisomisesta mahdotonta. Snow näki oranssin välähdyksen keskellä aaltoilevaa koskea. Hän potki eteenpäin nähdäkseen, mikä se oli. Kun hän viimein näki, mikä se oli, hän järkyttyi.Tuohan on Raphin veljenpoika! Snow tarttui velttoon pentuun ja yritti uida takaisin rannalle. Mutta kylmä vesi oli vienyt tunnon jaloista eikä hän tiennyt, liikkuiko hän vai ei. Sitten Snown jalkoihin osui jotain. Se oli suuri kivi. Snow nousi sen päälle ja hyppäsi rannalle käyttäen viimeiset voimansa.

Rannalla Snow ravisti turkkinsa kuivaksi ja laski pennun. Hän silmäili pentua hetken. [i]Se elää vielä.[/] Snow painoi tassullaan hellästi pennun kylkeä. Pentu yskäisi vettä suustaan ja jäi siihen tärisemään. Snow aisti jonkun olevan lähellä. Hän katsoi vasemmalle ja näki toisen pennun juoksevan heitä kohti. Pennun päästyä hänen vierelleen se kysyi: "Onko hän kunnossa?" Pennun silmät olivat huolesta pyöreät. Snow vastasi: "Hän hengittää vielä, mutta jos häntä ei saada nyt lämpimäksi, en usko että hän selviää." Pentu sanoi hädissään: "Kotiin on liian pitkä matka. Emme ehtisi ajoissa." Snow katsoi ympäristöä ja hän näki lyhyen matkan päässä suuren puun, joka nojasi suureen kiveen. Snow nosti uitetun pennun ja sanoi: "Seuraa."

He kävelivät kaatuneen puun alle. Snow laski pennun maahan ja kävi itse tiukasti sen ympärille. [i]Toivottavasti tämä auttaa.[/b] Hetken aikaa puun alla oli hiljaista, kunnes pentu rikkoi hiljaisuuden: "Kuka sinä muuten olet?" Snow vastasi: "Olen Snow. Entä sinä?" Pentu vastasi: "Olen Roi. Ja hän on minun veljeni, Chibi. Oletko muuten niitä matkalaisia?" Snow vastasi: "Olen. Emme tainneet silloin ehtiä tutustua." Snow nosti päänsä ja katsoi pientä Chibiä. Hän kysyi: "Miten veljesi päätyi siihen koskeen?" Roi vastasi: "Se oli minun syytäni. Opetin hänelle taistelutaitoja. Mutta sitten työnsin hänet ulos areenalta. Sitä en tiedä, miten hän sinne tippui." Snow rauhoitteli: "Kaikki tekevät joskus virheitä. Niistä pitää sitten vain ottaa opikseen. En usko, että veljesi syyttä siitä sinua."

Parin tunnin päästä Roi alkoi jo olla kärsimätön. Hän käveli edestakaisin niin useasti, että lumi hänen allaan siirtyi ja paljasti lehdillä päällystetyn ruskean maan. Roi pysähtyi ja sanoi: "Tämä on turhauttavaa! Miksei hän herää jo?" Snow sanoi: "Parantuminen vaatii välillä paljonkin aikaa. Ole nyt vain kärsivällinen. Kyllä hän pian herää." Roi käveli Chibin viereen ja sanoi: "En jaksa istua paikallani. Minulla ei riitä kärsivällisyys siihen." Roi alkoi tökkiä käpälällään Chibiä. Hän sanoi: "Herää jo, laiskamato. Kukko kiekui jo. Aikainen lintu madon nappaa. Pitääkö sinut heittää taas sinne lätäkköön?"

Snow tönäisi Roin kauemmas Chibistä. Hän sanoi: "Lopeta. Tuo ei auta mitään. Roi mumisi: "Kyllähän sitä saa yrittää." Sitten Chibi alkoi liikehtiä. Hän avasi uniset silmänsä. Roi sanoi ylpeästi: "Eikö muka auttanut? Jos en olisi yrittänyt, istuisimme kevääseen asti täällä kuin tatit konsanaan." Snow vastasi: "Tattien aika on syksyllä." Roi sanoi: "Ihan sama. Lähdetään nyt kotiin. Minulla on kova nälkä."

Siinä tämänkertaiset. Jatkan pian taas:D:D:D

Hitsi kun on söpöä

Jatkuu .
Samaan aikaan toisaalla Usagi sai päänsärkyä muistuttavan huimauskohtauksen. Gen ja Tomoe kääntyivät häneen päin.
- Mikä hätänä Usagi? Tomoe kysyi.
- En ole varma. Minusta tuntuu että Leonardo on vaikeuksissa, Usagi sanoi.
Gen ja Tomoe katsoivat toisiaan.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu .
Samaan aikaan toisaalla Usagi sai päänsärkyä muistuttavan huimauskohtauksen. Gen ja Tomoe kääntyivät häneen päin.
- Mikä hätänä Usagi? Tomoe kysyi.
- En ole varma. Minusta tuntuu että Leonardo on vaikeuksissa, Usagi sanoi.
Gen ja Tomoe katsoivat toisiaan.
Kommentoikaa pliis

usagi sai migreenin...

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Usagi nousi seisomaan.
- Meidän on päästävä vuorille, hän sanoi ja säntäsi ratsujen luokse muut kannoillaan.
Paljon myöhemmin kolmikko saapui erakkomajalle. Maja näytti siltä että siellä oli käyty taistelu.
- Etsikää merkkejä Leonardosta ja etsikää Ikuinen, Usagi sanoi.
Tomoe ja Gen nyökkäsivät. Hetken päästä Tomoe huusi:
- Löysin Ikuisen!
Vanha, lyhyt ja lihava velho nousi seisomaan Tomoen avustama päätään pidellen. Usagi ja Gen tulivat avuksi.
- Oletteko kunnossa? Usagi kysyi.
- Olen kyllä. Siitä nuorukaisesta en ole ihan varma, Ikuinen sanoi.
Tomoe, Gen ja Usagi vilkaisivat toisiaan.
- Mitä tapahtui? Tomoe kysyi.
- Joukko varjohaltijoita hyökkäsi. Johtaja oli kuvan kaunis neito joka oli kiero kuin kalkkarokäärme. He veivät nuorukaisen Kuolleiden vuorille, Ikuinen selitti.
- Kuolleiden vuorille! Gen huudahti.
- Mutta eihän me voida sinne mennä!
- Kyllä me voimme ja meidän täytyy, Usagi sanoi päättäväisesti ja kääntyi jo lähteäkseen kun Ikuinen sanoi:
- Odottakaa hetki. Antakaa nämä nuorukaiselle kun löydätte hänet.
Ikuinen ojensi kolmikolle miekan ja kilven.
- Ne ovat hyvyyden kilpi ja totuuden miekka. Nämä oikeuden aseet kukistavat pahan, Ikuinen selitti.
Kolmikko kumarsi ja lähti.
Kommentoikaa pliis . Varoitus loppu muistuttaa Prinsessa Ruususta

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Usagi nousi seisomaan.
- Meidän on päästävä vuorille, hän sanoi ja säntäsi ratsujen luokse muut kannoillaan.
Paljon myöhemmin kolmikko saapui erakkomajalle. Maja näytti siltä että siellä oli käyty taistelu.
- Etsikää merkkejä Leonardosta ja etsikää Ikuinen, Usagi sanoi.
Tomoe ja Gen nyökkäsivät. Hetken päästä Tomoe huusi:
- Löysin Ikuisen!
Vanha, lyhyt ja lihava velho nousi seisomaan Tomoen avustama päätään pidellen. Usagi ja Gen tulivat avuksi.
- Oletteko kunnossa? Usagi kysyi.
- Olen kyllä. Siitä nuorukaisesta en ole ihan varma, Ikuinen sanoi.
Tomoe, Gen ja Usagi vilkaisivat toisiaan.
- Mitä tapahtui? Tomoe kysyi.
- Joukko varjohaltijoita hyökkäsi. Johtaja oli kuvan kaunis neito joka oli kiero kuin kalkkarokäärme. He veivät nuorukaisen Kuolleiden vuorille, Ikuinen selitti.
- Kuolleiden vuorille! Gen huudahti.
- Mutta eihän me voida sinne mennä!
- Kyllä me voimme ja meidän täytyy, Usagi sanoi päättäväisesti ja kääntyi jo lähteäkseen kun Ikuinen sanoi:
- Odottakaa hetki. Antakaa nämä nuorukaiselle kun löydätte hänet.
Ikuinen ojensi kolmikolle miekan ja kilven.
- Ne ovat hyvyyden kilpi ja totuuden miekka. Nämä oikeuden aseet kukistavat pahan, Ikuinen selitti.
Kolmikko kumarsi ja lähti.
Kommentoikaa pliis . Varoitus loppu muistuttaa Prinsessa Ruususta

okra... Vihdoin laitoit pitkän pätkän<3
Ja sisko hyvä voisitko änkee sun tarinaan enemmän Donia????!!!!!

Päätämpä nyt jatkaa...(Donista tosin <3)

Oli kulunut viikko ja Donin jalka oli nyt leikattu ja siteessä. Hän oli häkissä ja odotti, että voisi taas päästä ulos, pois häkistä, koska hän oli ollu siellä jo hyvän aikaa, mutta hän tiesi, että joutuisi odottamaan vielä ainakin viikon. Don mietti: " huokaus... Täällä on NIIN tylsää, että voisin kuolla! Milloin pääsen pois?!"

Yhtäkkiä Don näki ns. kärryt. Niiden päällä makasi joku, jossa oli jotain tuttua. Don ei ollut yllättynyt. Ns. kärryissä makasi Casey. Don mietti: "Mitä se toope nyt teki?"

Kului vajaa puoli tuntia ja Casey tuotiin ns. kärryillä siihen käytävään, jossa Don oli. Kun Casey ok laitettu omaan häkkiinsä, hän oli jo hieman hereillä. Kun ukkeli oli mennyt pois, Casey oli jo avannut silmänsä ja yritti nousta pystyyn.

Don kysyi: "Mitäs sinulle NYT tapahtui?" Hän jatkoi: "Näytät puusta pudonneelta." Casey vastasi: "Niinhän minä olenkin." Don ei voinut uskoa korviaan, mutta kun kyseessä oli Casey mikään ei ollut mahdotonta. Casey jatkoi hullunkuuloista tarinaansa: "Ihmiset olivat laittaneet puihin lihanpaloja. Yritin hakea niitä tarpeeksi nopeasti, jotta April ei varastaisi niitä kaikkia. Silloin otteeni lipsuu ja nyt olen tässä tassu venähtäneenä ja kynsi katki." Hän jatkoi hieman optimistisemmin: "Noo se kasvaa takaisin."

Se oli nyt tässä.
PS. Patistakaa mua kirjottamaan enemmän tai muuten väleistä tulee niin pitkiä ettei mitää rajaa

Tmnt kirjoitti:Päätämpä nyt jatkaa...(Donista tosin <3)

Oli kulunut viikko ja Donin jalka oli nyt leikattu ja siteessä. Hän oli häkissä ja odotti, että voisi taas päästä ulos, pois häkistä, koska hän oli ollu siellä jo hyvän aikaa, mutta hän tiesi, että joutuisi odottamaan vielä ainakin viikon. Don mietti: " huokaus... Täällä on NIIN tylsää, että voisin kuolla! Milloin pääsen pois?!"

Yhtäkkiä Don näki ns. kärryt. Niiden päällä makasi joku, jossa oli jotain tuttua. Don ei ollut yllättynyt. Ns. kärryissä makasi Casey. Don mietti: "Mitä se toope nyt teki?"

Kului vajaa puoli tuntia ja Casey tuotiin ns. kärryillä siihen käytävään, jossa Don oli. Kun Casey ok laitettu omaan häkkiinsä, hän oli jo hieman hereillä. Kun ukkeli oli mennyt pois, Casey oli jo avannut silmänsä ja yritti nousta pystyyn.

Don kysyi: "Mitäs sinulle NYT tapahtui?" Hän jatkoi: "Näytät puusta pudonneelta." Casey vastasi: "Niinhän minä olenkin." Don ei voinut uskoa korviaan, mutta kun kyseessä oli Casey mikään ei ollut mahdotonta. Casey jatkoi hullunkuuloista tarinaansa: "Ihmiset olivat laittaneet puihin lihanpaloja. Yritin hakea niitä tarpeeksi nopeasti, jotta April ei varastaisi niitä kaikkia. Silloin otteeni lipsuu ja nyt olen tässä tassu venähtäneenä ja kynsi katki." Hän jatkoi hieman optimistisemmin: "Noo se kasvaa takaisin."

Se oli nyt tässä.
PS. Patistakaa mua kirjottamaan enemmän tai muuten väleistä tulee niin pitkiä ettei mitää rajaa

Tää on mahtava . Tyypillistä Caseya. Jatka ja äkkiä

Kiva että tykkäät . Jatkuu
Paljon myöhemmin kolmikko oli päässyt Kuolleiden vuorille. Kuolleiden vuori oli sammunut tulivuori jonka kraateri oli niin iso että siellä voisi pitää piilopaikkaa. Usagi, Gen ja Tomoe seurasivat kraaterin reunalta juhlivia foot sotilaita. Mandy istui jättimäistä kobraa muistuttavalla valtaistuimella Rein seisoessa vieressään.
Kommentoikaa pliis . Ps: Don tulee kuvioihin kunhan Leo on saanu pelastettua Karain

Ninjatar kirjoitti:Kiva että tykkäät . Jatkuu
Paljon myöhemmin kolmikko oli päässyt Kuolleiden vuorille. Kuolleiden vuori oli sammunut tulivuori jonka kraateri oli niin iso että siellä voisi pitää piilopaikkaa. Usagi, Gen ja Tomoe seurasivat kraaterin reunalta juhlivia foot sotilaita. Mandy istui jättimäistä kobraa muistuttavalla valtaistuimella Rein seisoessa vieressään.
Kommentoikaa pliis . Ps: Don tulee kuvioihin kunhan Leo on saanu pelastettua Karain

lyhuenpi ju aikasempi mut ei haittaa <3... Missäs se Don nyt sitte olikin KU muisti on nyt mitä on... Eli huono 👎

Muut on haltijakaupungissa. Mut voihan sitä muuttaa hiukan . Jatkuu
- Katso miten he juhlivat. Sääli ettei Leonardo ole seurassamme. Mennäänpä tervehtimään, Mandy sanoi ja nousi seisomaan.
Hän lähti Rein kanssa tunnelin suu aukosta sisään. Usagi viittasi muita seuraamaan. He lähtivät Mandyn ja Rein perään. Roistot laskeutuivat alas tyrmiin ja Mandy avasi erään sellin oven. Usagi, Tomoe ja Gen jäivät oven taakse kuuntelemaan. Leo istui penkillä kädet ja jalat kahleissa. Hän nosti katseensa.
- Tervehdys Leonardo, Mandy sanoi maireasti.
Leo irvisti.
- Mitä olet tehnyt Karaille, hän ärähti.
- Sanotaan vaikka että hän nukkuu tällä hetkellä ruususen unta, Mandy virnisti.
Leo nousi seisomaan ja yritti vapautua ketjuista. Mandy nauroi ja lähti. Leo vajosi takaisin istualleen ja painoi kasvot käsiinsä. Kun roisto kaksikko oli lähtenyt Usagi, Tomoe ja Gen katsoivat toisiaan.
- Mitä tehdään Usagi. Kukaan meistä ei ole velho. Me ei ikinä saada tota ovea auki, Tomoe sanoi.
- Mutta mäpä olen, kuului äkkiä varjoista.
Kolmikko kääntyi katsomaan varjoihin. Soihtujen valoon astui Don
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Muut on haltijakaupungissa. Mut voihan sitä muuttaa hiukan . Jatkuu
- Katso miten he juhlivat. Sääli ettei Leonardo ole seurassamme. Mennäänpä tervehtimään, Mandy sanoi ja nousi seisomaan.
Hän lähti Rein kanssa tunnelin suu aukosta sisään. Usagi viittasi muita seuraamaan. He lähtivät Mandyn ja Rein perään. Roistot laskeutuivat alas tyrmiin ja Mandy avasi erään sellin oven. Usagi, Tomoe ja Gen jäivät oven taakse kuuntelemaan. Leo istui penkillä kädet ja jalat kahleissa. Hän nosti katseensa.
- Tervehdys Leonardo, Mandy sanoi maireasti.
Leo irvisti.
- Mitä olet tehnyt Karaille, hän ärähti.
- Sanotaan vaikka että hän nukkuu tällä hetkellä ruususen unta, Mandy virnisti.
Leo nousi seisomaan ja yritti vapautua ketjuista. Mandy nauroi ja lähti. Leo vajosi takaisin istualleen ja painoi kasvot käsiinsä. Kun roisto kaksikko oli lähtenyt Usagi, Tomoe ja Gen katsoivat toisiaan.
- Mitä tehdään Usagi. Kukaan meistä ei ole velho. Me ei ikinä saada tota ovea auki, Tomoe sanoi.
- Mutta mäpä olen, kuului äkkiä varjoista.
Kolmikko kääntyi katsomaan varjoihin. Soihtujen valoon astui Don
Kommentoikaa pliis

uuhuhuu... Dramaattinen "sisään" tulo. Lisää tätä ja nopee ⌒.⌒⌒.⌒⌒.⌒⌒.⌒⌒.⌒