Turtles tarinoita

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Kaksikko seurasi Viralia alas vankityrmiin pysytellen varjoissa. Eräässä sellissä oli kaksi poikaa. Toisella oli vaaleanruskeat hiukset ja side silmillä. Toisella oli punaiset hiukset.
- Daniel ja ton toisen täytyy olla Kody, Donna kuiskasi.
Nahkapää nyökkäsi. Viral avasi sellin oven ja käveli suoraan Danielin luokse.
- Hyvästele maailma soturi, Viral sanoi ja työnsi sarvensa Danielin kaulalle.
- Daniel! Kody huusi.
Juuri silloin Donna ja Nahkapää hyökkäsivät.
- Vapauta sinä Daniel ja Kody. Minä hoitelen Viralin, Donna sanoi ja veti esiin viuhkansa.
Nahkapää nyökkäsi.
Kommentoikaa pliis . Mitä pidätte Donnasta

Ok tyyppi =P jatka pian^^ ^^ ^^ ^^

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Donna loikkasi nopeasti Viralin kimppun samalla kun Nahkapää syöksyi selliin vapauttamaan ystäväänsä. Nahkapää repi kahleet auki ja nappasi pojat kyytiin. Sitten hän kääntyi Donnaan päin ja huomasi että haltijatyttö oli vaikeuksissa. Viral oli saanut lennätettyä Donnan selästään kuin rodeohevonen ja painoi nyt sarveaan tytön kaulalle.
- Madonna! Nahkapää huudahti ja syöksyi päin Viralia.
Donna loikkasi pystyyn ja kiipesi siipeä pitkin Nahkapään selkään. Viisikko nousi siivilleen ja lensi ulos tyrmistä ja taivaalle onnistuen pakenemaan
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Donna loikkasi nopeasti Viralin kimppun samalla kun Nahkapää syöksyi selliin vapauttamaan ystäväänsä. Nahkapää repi kahleet auki ja nappasi pojat kyytiin. Sitten hän kääntyi Donnaan päin ja huomasi että haltijatyttö oli vaikeuksissa. Viral oli saanut lennätettyä Donnan selästään kuin rodeohevonen ja painoi nyt sarveaan tytön kaulalle.
- Madonna! Nahkapää huudahti ja syöksyi päin Viralia.
Donna loikkasi pystyyn ja kiipesi siipeä pitkin Nahkapään selkään. Viisikko nousi siivilleen ja lensi ulos tyrmistä ja taivaalle onnistuen pakenemaan
Kommentoikaa pliis

Jjjeeeeeeeee.. Eee jatka

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Samaan aikaan Silppurin linnoituksessa pojat, April, Casey ja Karai tönäistiin Silppurin eteen. Leo nosti katseensa ylös ja irvisti vihaisesti. Silppuri asteli alas valtaistuimelta ja käveli joukkion eteen. Hän hymyili kylmästi.
- Viimeinkin nappasin teidät. Ja vieläpä kaksoisolennoillanne, Silppuri naurahti.
- Mitä olet tehnyt Splinterille?! Raph ärähti.
Silppuri ei vastannut vaan kääntyi Karain puoleen. Hän nosti hänen leukaansa.
- Ole pettänyt minut ja saat kärsiä siitä, Silppuri sanoi hiljaa ja heilautti kättään.
Ennen kuin Karai ennätti edes sanoa kissaa hän huomasi olevansa joutunut vangiksi jättimäisen tiimalasin sisälle. Silppuri viittasi varjohaltijoita viemään muut tyrmään. Leo loikkasi pystyyn ja aikoi syöksyä Silppurin kimppuun ja vapauttaa Karain kun Rei tarrttui häntä käsivarsista ja lähti raahaamaan häntä pois. Silppuri katseli raivoisasti vastaan taistelevaa Leoa huvittuneesti.
- Hyvästele neitosi Leonardo, hän sanoi ja nauroi.
Samalla hetkellä tiimalasissa alkoi valua hiekkaa.
- Karai! Leo huusi.
- KARAAAAIIII!!!!
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Samaan aikaan Silppurin linnoituksessa pojat, April, Casey ja Karai tönäistiin Silppurin eteen. Leo nosti katseensa ylös ja irvisti vihaisesti. Silppuri asteli alas valtaistuimelta ja käveli joukkion eteen. Hän hymyili kylmästi.
- Viimeinkin nappasin teidät. Ja vieläpä kaksoisolennoillanne, Silppuri naurahti.
- Mitä olet tehnyt Splinterille?! Raph ärähti.
Silppuri ei vastannut vaan kääntyi Karain puoleen. Hän nosti hänen leukaansa.
- Ole pettänyt minut ja saat kärsiä siitä, Silppuri sanoi hiljaa ja heilautti kättään.
Ennen kuin Karai ennätti edes sanoa kissaa hän huomasi olevansa joutunut vangiksi jättimäisen tiimalasin sisälle. Silppuri viittasi varjohaltijoita viemään muut tyrmään. Leo loikkasi pystyyn ja aikoi syöksyä Silppurin kimppuun ja vapauttaa Karain kun Rei tarrttui häntä käsivarsista ja lähti raahaamaan häntä pois. Silppuri katseli raivoisasti vastaan taistelevaa Leoa huvittuneesti.
- Hyvästele neitosi Leonardo, hän sanoi ja nauroi.
Samalla hetkellä tiimalasissa alkoi valua hiekkaa.
- Karai! Leo huusi.
- KARAAAAIIII!!!!
Kommentoikaa pliis

pieni kohtaus alladinista... Hyvin keksitty

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kuusikko tönittiin alas vankityrmiin. Poikien ilmeet muuttuivat järkyttyneiksi kun he näkivät mestarinsa. Splinter lojui tyrmän lattialla kädet selän taakse sidottuina mustelmilla ja verinaarmuilla. Varjohaltijat tönäisivät sankarit selliin. Leo polvistui Splinterin viereen.
- Mestari? hän kysyi.
Splinter nosti katseensa.
- Olette kunnossa poikani, hän sanoi.
- No me ollaan jotakuinkin kunnossa jos ei oteta lukuun sitä et Silppuri vangitsi Karain jättitiimalasiin, Mike totesi.
Raph kolautti Mikeä takaraivoon. Splinter laski katseensa.
- Hänen nimensä ei ole Karai. Hänen oikea nimensä on Miwa. Hän on tyttäreni, hän sanoi.
Poikien, Caseyn ja Aprilin ilmeet muuttuivat ällistyneiksi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kuusikko tönittiin alas vankityrmiin. Poikien ilmeet muuttuivat järkyttyneiksi kun he näkivät mestarinsa. Splinter lojui tyrmän lattialla kädet selän taakse sidottuina mustelmilla ja verinaarmuilla. Varjohaltijat tönäisivät sankarit selliin. Leo polvistui Splinterin viereen.
- Mestari? hän kysyi.
Splinter nosti katseensa.
- Olette kunnossa poikani, hän sanoi.
- No me ollaan jotakuinkin kunnossa jos ei oteta lukuun sitä et Silppuri vangitsi Karain jättitiimalasiin, Mike totesi.
Raph kolautti Mikeä takaraivoon. Splinter laski katseensa.
- Hänen nimensä ei ole Karai. Hänen oikea nimensä on Miwa. Hän on tyttäreni, hän sanoi.
Poikien, Caseyn ja Aprilin ilmeet muuttuivat ällistyneiksi.
Kommentoikaa pliis

Dun dun duun.... Salaisuuksia paljastuu. jatka pian.

Raph kieriskeli paikoillaan, mutta ei saanut enää nukuttua. Unen tapahtumat jäivät soimaan hänen päähänsä. Raph nousi ja käveli metsään. Hän käveli niin pitkään, kunnes saapui metsän reunaan, josta johti mäki alas tiheämpään metsään. Raph istahti ja käänsi katseensa kuuhun ja tähtiin. Hän katsoi niitä räpäyttämättä silmiään ja hän uppoutui omiin ajatuksiinsa.

Raph säpsähti, kun metsästä kuului risun rasahdus. Raph kääntyi äkisti, välittämättä vihlovasta kivusta ilvesten antamista haavoista. Metsästä kuului hento ja rauhallinen ääni: "Rauhoitu. Minä Se vain olen." Raph antoi itsensä rauhoittua, kun tajusi tulijan olevan Snow. Raph käänsi Snowlle ja sanoi: "Miksi seurasit minua?" Snow tuntui hieman loukkaantuvan Raphin äänensävystä. Hän sanoi: "Miten niin? Enkö muka olisi saanut tulla?" Raph huokaisi ja käänsi päänsä nähdäkseen Snown. Hän sanoi: "Anteeksi jos Se kuulosti siltä. Olisit vain voinut jäädä nukkumaan ja keräämään voimia, siinä kaikki."

Snow asteli Raphin vierelle. Hän istahti ja sanoi hilpeästi: "Ja sinunko muka ei tarvitse kerätä voimia?" Raph puolustautui: "En minä niin väittänyt. Sinä tässä olet pahemmat haavat saanut, sen voin sanoa." Snow päästi iloisen naurun puuskahduksen. Häntä ei tainnut yhtään haitata Raphin kiivas luonne. Snow sanoi: "Voi, Raph. Kumpi meistä kävikään lähellä kuolemaa?" Raph luovutti: "Hyvä on, voitit. Mutta Se ei tarkoita, että olen häviäjä."

Tuuli yltyi. Se toi mukanaan pohjoistuulten kylmää viimaa. Snow painautui Raphin kylkeen kiinni ja sanoi: "Onpas täällä kylmä. Taitaa syksy tulla hiukan etuajassa." Kuin taikaiskusta, Raph huomasi edessään leijuvan muutaman monivärisen lehden. Snow oli oikeassa. Syksy todella tulisi etuajassa. Auringon valo pilkisti kahden vuoren välistä, ja sai taivaankannen hehkumaan punaisena. Taivas oli pilvetön, lukuunottamatta pientä yksinäistä untuvaa korkealla taivaalla.

Raph nousi ja sanoi: "Tule. Mennään takaisin, jotta ehtisimme nukkua vielä hetken." Snow nousi ja antoi Raphin kulkea edeltä. Kaksikko palasi aukiolle, kun aurinko oli ehtinyt valaista taivasta jo hieman paremmin. Tähdet ja kuu katosivat valon tieltä, kun keltainen valo ohitti ne. Oli hyvin kylmä. Raph näki Mikeyn ja Klunkin käpertyneenä toistensa vierelle lämmittääkseen itseään ja toisiaan. Raph asettui maahan makaamaan ja päästi suuren haukotuksen vapaaksi. Snow painautui aivan häneen kiinni, lämmittäen Raphin kyljen. Raph laski päänsä etukäpäliensä päälle ja sulki silmänsä.

Sama uni palasi. Raph seisoi keskellä sumuista metsää ja hän kuuli ääniä, muttei kyennyt haistamaan ja näkemään niitä. Sama keskustelu käytiin läpi uudestaan, mutta tällä kertaa Raph ei pelästynyt hereille. Hän seurasi Leoa ja muita, kunnes Leo sanoi murheissaan: "Kuinka Raph ja Mikey aikovat löytää meidät? Heillä ei ole kotia, mihin palata pitkän ajan jälkeen." Seurue tuntui pysähtyvän ja Raph saattoi kuulla vaimeaa ulinaa, muttei kuitenkaan saanut selvää sanoista.

Sitten usva alkoi pikkuhiljaa hälvetä. Raph saattoi nähdä aukiolla olevan koiran hahmoja. Suuria ja pieniä... Luonnon tuoksut palasivat hänen nenäänsä. Raph säpsähti ja tunsi kylmän väreen kulkevan hänen luitaan pitkin. Hän erotti Leon ja Donin ominaistuoksut, mutta ilmassa leijui paljon myös tuntemattomia hajuja. Mutta siellä oli vielä yksi haju, jonka Raph saattoi tunnistaa, muttei muistanut sitä.

Raphin silmät rävähtivät auki. Hän riuhtaisi päänsä ylös ja alkoi vapista. Mistä lähtien unet ovat palanneet kummittelemaan? Ja miten niin "ei ole paikkaa, mihin palata"? Oliko kaupungille todella käynyt jotain? Raph ravisti päätään ja yritti saada ajatuksensa kuriin. Mutta mikä oli Se tuttu tuoksu, jota hän ei millään pystynyt muistamaan. Sitten hänellä välähti. Raph tuijotti kaukaisuuteen epäuskoisena ja yllättyneenä. Oliko Leo rakastunut viholliseen?

TMNTfani! kirjoitti:Raph kieriskeli paikoillaan, mutta ei saanut enää nukuttua. Unen tapahtumat jäivät soimaan hänen päähänsä. Raph nousi ja käveli metsään. Hän käveli niin pitkään, kunnes saapui metsän reunaan, josta johti mäki alas tiheämpään metsään. Raph istahti ja käänsi katseensa kuuhun ja tähtiin. Hän katsoi niitä räpäyttämättä silmiään ja hän uppoutui omiin ajatuksiinsa.

Raph säpsähti, kun metsästä kuului risun rasahdus. Raph kääntyi äkisti, välittämättä vihlovasta kivusta ilvesten antamista haavoista. Metsästä kuului hento ja rauhallinen ääni: "Rauhoitu. Minä Se vain olen." Raph antoi itsensä rauhoittua, kun tajusi tulijan olevan Snow. Raph käänsi Snowlle ja sanoi: "Miksi seurasit minua?" Snow tuntui hieman loukkaantuvan Raphin äänensävystä. Hän sanoi: "Miten niin? Enkö muka olisi saanut tulla?" Raph huokaisi ja käänsi päänsä nähdäkseen Snown. Hän sanoi: "Anteeksi jos Se kuulosti siltä. Olisit vain voinut jäädä nukkumaan ja keräämään voimia, siinä kaikki."

Snow asteli Raphin vierelle. Hän istahti ja sanoi hilpeästi: "Ja sinunko muka ei tarvitse kerätä voimia?" Raph puolustautui: "En minä niin väittänyt. Sinä tässä olet pahemmat haavat saanut, sen voin sanoa." Snow päästi iloisen naurun puuskahduksen. Häntä ei tainnut yhtään haitata Raphin kiivas luonne. Snow sanoi: "Voi, Raph. Kumpi meistä kävikään lähellä kuolemaa?" Raph luovutti: "Hyvä on, voitit. Mutta Se ei tarkoita, että olen häviäjä."

Tuuli yltyi. Se toi mukanaan pohjoistuulten kylmää viimaa. Snow painautui Raphin kylkeen kiinni ja sanoi: "Onpas täällä kylmä. Taitaa syksy tulla hiukan etuajassa." Kuin taikaiskusta, Raph huomasi edessään leijuvan muutaman monivärisen lehden. Snow oli oikeassa. Syksy todella tulisi etuajassa. Auringon valo pilkisti kahden vuoren välistä, ja sai taivaankannen hehkumaan punaisena. Taivas oli pilvetön, lukuunottamatta pientä yksinäistä untuvaa korkealla taivaalla.

Raph nousi ja sanoi: "Tule. Mennään takaisin, jotta ehtisimme nukkua vielä hetken." Snow nousi ja antoi Raphin kulkea edeltä. Kaksikko palasi aukiolle, kun aurinko oli ehtinyt valaista taivasta jo hieman paremmin. Tähdet ja kuu katosivat valon tieltä, kun keltainen valo ohitti ne. Oli hyvin kylmä. Raph näki Mikeyn ja Klunkin käpertyneenä toistensa vierelle lämmittääkseen itseään ja toisiaan. Raph asettui maahan makaamaan ja päästi suuren haukotuksen vapaaksi. Snow painautui aivan häneen kiinni, lämmittäen Raphin kyljen. Raph laski päänsä etukäpäliensä päälle ja sulki silmänsä.

Sama uni palasi. Raph seisoi keskellä sumuista metsää ja hän kuuli ääniä, muttei kyennyt haistamaan ja näkemään niitä. Sama keskustelu käytiin läpi uudestaan, mutta tällä kertaa Raph ei pelästynyt hereille. Hän seurasi Leoa ja muita, kunnes Leo sanoi murheissaan: "Kuinka Raph ja Mikey aikovat löytää meidät? Heillä ei ole kotia, mihin palata pitkän ajan jälkeen." Seurue tuntui pysähtyvän ja Raph saattoi kuulla vaimeaa ulinaa, muttei kuitenkaan saanut selvää sanoista.

Sitten usva alkoi pikkuhiljaa hälvetä. Raph saattoi nähdä aukiolla olevan koiran hahmoja. Suuria ja pieniä... Luonnon tuoksut palasivat hänen nenäänsä. Raph säpsähti ja tunsi kylmän väreen kulkevan hänen luitaan pitkin. Hän erotti Leon ja Donin ominaistuoksut, mutta ilmassa leijui paljon myös tuntemattomia hajuja. Mutta siellä oli vielä yksi haju, jonka Raph saattoi tunnistaa, muttei muistanut sitä.

Raphin silmät rävähtivät auki. Hän riuhtaisi päänsä ylös ja alkoi vapista. Mistä lähtien unet ovat palanneet kummittelemaan? Ja miten niin "ei ole paikkaa, mihin palata"? Oliko kaupungille todella käynyt jotain? Raph ravisti päätään ja yritti saada ajatuksensa kuriin. Mutta mikä oli Se tuttu tuoksu, jota hän ei millään pystynyt muistamaan. Sitten hänellä välähti. Raph tuijotti kaukaisuuteen epäuskoisena ja yllättyneenä. Oliko Leo rakastunut viholliseen?

Tää on mahtava . Pianko päästään tuhoutuneeseen susileiriin?

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Valtaistuinsalissa Silppuri katseli huvittuneena kuinka Karai yritti kamppailla itsensä ulos tiimalasista. Hän oli jo vyötäröään myöten hiekassa. Mandy saapui saliin ja polvistui Silppurin eteen.
- Mitä teemme heille herrani? hän kysyi.
Silppuri käänsi katseensa Mandyyn.
- Aiheuttakaa heille enemmän tuskaa. Tappaakaa heidän mestarinsa heidän edessään, hän sanoi.
Mandy nousi, kumarsi ja lähti.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Valtaistuinsalissa Silppuri katseli huvittuneena kuinka Karai yritti kamppailla itsensä ulos tiimalasista. Hän oli jo vyötäröään myöten hiekassa. Mandy saapui saliin ja polvistui Silppurin eteen.
- Mitä teemme heille herrani? hän kysyi.
Silppuri käänsi katseensa Mandyyn.
- Aiheuttakaa heille enemmän tuskaa. Tappaakaa heidän mestarinsa heidän edessään, hän sanoi.
Mandy nousi, kumarsi ja lähti.
Kommentoikaa pliis

o ouu sanon minä taas... Sun tarinaa paranee hetki hetkeltä ja Tykkään siitä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Varjohaltijat odottivat häntä ulkopuolella.
- No mitäs tehdään? Ralph kysyi
- Tappakaa vanhus heidän edessään, Mandy sanoi.
Varjohaltijat nyökkäsivät ja lähtivät Mandyn johdolla alas tyrmiin. Tyrmissä pojat yrittivät keksiä miten päästä pakoon ja varsinkin vapauttaa Karai. Varjohaltijat ja Mandy astuivat soihtujen valoon. Rei nyökkäsi Daille ja Ralphille jotka lähtivät kohti tyrmän ovea.
- Heti kun ovi aukeaa jalat alle, Leo kuiskasi.
Pojat eivät kuitenkaan ehtineet mihinkään kun Dai nosti kätensä. Aivan kuin jättimäisen magneetin vetäminä pojat jäivät paikalleen.
- Mitä ihmettä tapahtu? Mike kysyi.
- Jähmetysloitsu, Don henkäisi.
Ralph tarttui Splinteriin ja raahasi hänet ulos tyrmästä. Hän heivasi tietäjän Rein eteen. Rei veti miekkansa ja nosti sen ilmaan. Mandy hymyili kylmästi pojille.
- Hyvästelkää mestarinne, hän sanoi.
- Ei jos se musta riippuu! kuului äkkiä varjoista.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Varjohaltijat odottivat häntä ulkopuolella.
- No mitäs tehdään? Ralph kysyi
- Tappakaa vanhus heidän edessään, Mandy sanoi.
Varjohaltijat nyökkäsivät ja lähtivät Mandyn johdolla alas tyrmiin. Tyrmissä pojat yrittivät keksiä miten päästä pakoon ja varsinkin vapauttaa Karai. Varjohaltijat ja Mandy astuivat soihtujen valoon. Rei nyökkäsi Daille ja Ralphille jotka lähtivät kohti tyrmän ovea.
- Heti kun ovi aukeaa jalat alle, Leo kuiskasi.
Pojat eivät kuitenkaan ehtineet mihinkään kun Dai nosti kätensä. Aivan kuin jättimäisen magneetin vetäminä pojat jäivät paikalleen.
- Mitä ihmettä tapahtu? Mike kysyi.
- Jähmetysloitsu, Don henkäisi.
Ralph tarttui Splinteriin ja raahasi hänet ulos tyrmästä. Hän heivasi tietäjän Rein eteen. Rei veti miekkansa ja nosti sen ilmaan. Mandy hymyili kylmästi pojille.
- Hyvästelkää mestarinne, hän sanoi.
- Ei jos se musta riippuu! kuului äkkiä varjoista.
Kommentoikaa pliis

ja taas splinter saa täpärän pelstukseen... Ehkä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Varjoista loikkasi esiin tummanvihreään huppuviittaan pukeutunut tyttö. Varjohaltiat ja Mandy tuijottivat tyttöä ällikällä lyötyinä. Samassa tyttö veti esiin viuhkat ja lennätti ne suoraan päin Ralphia ja Masaoa lennättäen aseet näiden käsistä ja iskien näiltä tajut kankaalle. Rei ja Dai syöksyivät kohti tyttöä aseet koholla mutta tyttöpä oli nopeampi kuin miltä näytti. Hän veti molempia päin näköä ennen kuin nämä ehtivät tajuta mikä edes iski. Enää oli jäljellä vain Mandy. Mandy tarttui Splinteriin ja painoi veitsen hänen kaulalleen.
- Askelkin vielä ja vanhus on vainaa, Mandy sähähti.
Samassa veitsi lensi hänen kädestään viuhkan saattelemana ja pian hän sai jalan naamaansa. Mandy kaatui tajuttomana maahan. Tyttö syöksyi Splinterin luo.
- Oletko kunnossa sensei? hän kysyi.
Splinter katsoi tyttöä yllättyneenä.
- Madonna? Olet elossa, hän sanoi.
Tyttö nyökkäsi ja halasi mestariaan. Pojat, April ja Casey tuijottivat suu auki.
- Oletko se todella sä Donna? Mike kysyi.
Donna veti nauraen hupun päästään.
- Eksä nyt omaa siskoas tunne? hän kysyi
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Varjoista loikkasi esiin tummanvihreään huppuviittaan pukeutunut tyttö. Varjohaltiat ja Mandy tuijottivat tyttöä ällikällä lyötyinä. Samassa tyttö veti esiin viuhkat ja lennätti ne suoraan päin Ralphia ja Masaoa lennättäen aseet näiden käsistä ja iskien näiltä tajut kankaalle. Rei ja Dai syöksyivät kohti tyttöä aseet koholla mutta tyttöpä oli nopeampi kuin miltä näytti. Hän veti molempia päin näköä ennen kuin nämä ehtivät tajuta mikä edes iski. Enää oli jäljellä vain Mandy. Mandy tarttui Splinteriin ja painoi veitsen hänen kaulalleen.
- Askelkin vielä ja vanhus on vainaa, Mandy sähähti.
Samassa veitsi lensi hänen kädestään viuhkan saattelemana ja pian hän sai jalan naamaansa. Mandy kaatui tajuttomana maahan. Tyttö syöksyi Splinterin luo.
- Oletko kunnossa sensei? hän kysyi.
Splinter katsoi tyttöä yllättyneenä.
- Madonna? Olet elossa, hän sanoi.
Tyttö nyökkäsi ja halasi mestariaan. Pojat, April ja Casey tuijottivat suu auki.
- Oletko se todella sä Donna? Mike kysyi.
Donna veti nauraen hupun päästään.
- Eksä nyt omaa siskoas tunne? hän kysyi
Kommentoikaa pliis

ja päivä pelastettu! Missäs nahkis?

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Donna vapautti Splinterin ja otti sitten esille amulettinsa.
- Täällä tarvittais kyytiä, hän sanoi.
- Ok. Ollaan siellä parissa minuutissa, Daniel vastasi.
Donna nyökkäsi ja aikoi juuri avata tyrmän oven kun luolaan syöksyi sisälle kaksi peikkoa, ihmissusi ja näkki. Donna veti esille viuhkansa ja valmistutui taisteluun. Hirviöt hyökkäsivät. Donna onnistui väistämään ja avaamaan samalla tyrmän oven. Pojat, April ja Casey säntäsivät Donnan avuksi. Juuri kun Donna oli onnistunut pääsemään eroon Hurtasta Kalanaama iski hänet vasten seinää. Kalanaama virnisti ilkeästi.
- Sinulla on suloiset kasvot söpöläinen, hän sihisi.
- Pidä kylmät näppisi erossa minusta senkin kuhalta näyttävä vesihiisi, Donna ärähti.
Juuri silloin katto alkoi halkeilla ja pian aukosta lensivät Daniel, Kody ja raivokkaasti karjuva Nahkapää
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Donna vapautti Splinterin ja otti sitten esille amulettinsa.
- Täällä tarvittais kyytiä, hän sanoi.
- Ok. Ollaan siellä parissa minuutissa, Daniel vastasi.
Donna nyökkäsi ja aikoi juuri avata tyrmän oven kun luolaan syöksyi sisälle kaksi peikkoa, ihmissusi ja näkki. Donna veti esille viuhkansa ja valmistutui taisteluun. Hirviöt hyökkäsivät. Donna onnistui väistämään ja avaamaan samalla tyrmän oven. Pojat, April ja Casey säntäsivät Donnan avuksi. Juuri kun Donna oli onnistunut pääsemään eroon Hurtasta Kalanaama iski hänet vasten seinää. Kalanaama virnisti ilkeästi.
- Sinulla on suloiset kasvot söpöläinen, hän sihisi.
- Pidä kylmät näppisi erossa minusta senkin kuhalta näyttävä vesihiisi, Donna ärähti.
Juuri silloin katto alkoi halkeilla ja pian aukosta lensivät Daniel, Kody ja raivokkaasti karjuva Nahkapää
Kommentoikaa pliis

pelastus operaatio saapui.
muuten sun kirjotulsissa tapahtuu aina jotain jännää

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Daniel ja Kody säntäsivät pokien, Aprilin, Caseyn ja Splinterin avuksi. Nahkapää taas syöksyi Donnan avuksi. Mike vilkaisi lohikäärmeen suuntaan ja katsoi sitten Danielia.
- Johtuuks se musta vai onks Nahkapää pihkassa Donnaan? hän kysyi.
Daniel nyökkäsi virnistäen. Nahkapää murisi uhkaavasti. Kalanaama oli kietaissut käsivartensa Donnan kaulan ympärille ja painoi valaanluista veistä hänen kaulalleen.
- Päästä hänet Kalanaama! Nahkapää ärähti.
- Askelkin vielä ja kimuli on kuollut, Kalanaama sihahti ja lipaisi kielellään Donnan poskea.
- Olet ällöttävä, Donna ähkäisi.
Nahkapään silmät muuttivat vaaleanvihreiksi ja petovaihde meni päälle. Lohikäärme hyökkäsi.
Kommentoikaa pliis

Jatkan tässä tarinaani nyt, kun olemme jälleen kerran menossa ratsastamaan. Tää saattaa jäädä lyhkäseks, mut jatkan silloin ku ollaan menossa kotiin päin...

Leo heräsi. Hänen, mahansa oli täynnä, mutta silti olo tuntui tyhjältä nyt, kun Sonkin oli teillä tuntemattomilla. Leo ei ollut saanut juurikaan unta, vaan oli pyörinyt aikoillaan lähes koko yön, koska mietti, miten heille kävisi ja, pääsisikö Don ikinä takaisin. Lopulta uni oli ottanut vallan, mutta Leo nukkui silti huonosti. Unissakin varjostivat pelko Donin ja heidän muiden kohtalosta.

Leo nousi väsyneillä jaloillaan, mutta hän ei kuitenkaan ollut kovin väsynyt. Leo siirsi ajatuksensa syrjään ja valmistautui uuteen kirkkaaseen päivään. Leo kuuli takanaan äänen: "Et tainnut saada unta." Leo käänsi päätään ja huomasi Raphin , joka oli nostanut päänsä. Raph jatkoi: "En kyllä minäkään... Nimittäin mourusit niin kovaa, että koko naapurusto olisi voinut kuulla. Heräsin varmaan parikymmentä kertaa." Raph nousi a venytteli takajalkojaan, kun jatkoi: "Mikeytä sei kuitenkaan näyttänyt haittaavan" hän käänsi katseensa nukkuvaan gepardiin ja jatkoi kääntämättä päätään: " Tyyppi nukkuu kuin tukku, kunpa minullakin olisi tuollaiset unen lahjat, jotta ei tarvitsisi herätä koko ajan.

Raph käänsi päänsä Leoon leikkisä pilke silmissään. Leo kysyi huvittuneella äänellä: "Etkai ole kateellinen?" Raph sanoi: "En toki, minähän vain sanoin."

jatkan tuota pikaa<3

Jatkoa edellisestä...

Raph käveli Mikey luo, tökki tämän kylkeä ja sanoi: "Herätys unikeko! Gepardit eivät nuku talviunta!" Mikey nosti katseensa Raphiin hieman vihastuneena ja sanoi: "No tämä gepardi nukkuu." Raph yritti olla tällä kertaa tulistumatta ja sanoi kuin ei olisi tehnyt mitään: "Aikainen gepardi gasellin nappaa... Vai mitä?" Mikey vastasi tällä vähän rauhallisemmalla äänellä: "Unessani olin juuri nappaamassa pulskan gaselli ennen kuin sinä tulet ja sotket koko jutun."

Leo tuli heidän luokse ja sanoi: "Ehkä nappaat sen ensi yönä. Meidän kannattaa nyt käyttää kaikki tilaisuudet saalistaa, sitä paitsi päivemmällä taitaa taas sataa. Enkä haluaisi taas kastua etkä varmaan halua sinäkään." Leon "suostuttelu" sai Mikeyn tajuamaan tosiasiat; ylös ulos ja saalistamaan ennen kuin sataa. Mikey nousi ylös ja sanoi väsähtäneellä äänellä: "Mennään sitten"

jatkanen illalla. Ja sori et jatko osakaan ei ollut niin pitkä

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Daniel ja Kody säntäsivät pokien, Aprilin, Caseyn ja Splinterin avuksi. Nahkapää taas syöksyi Donnan avuksi. Mike vilkaisi lohikäärmeen suuntaan ja katsoi sitten Danielia.
- Johtuuks se musta vai onks Nahkapää pihkassa Donnaan? hän kysyi.
Daniel nyökkäsi virnistäen. Nahkapää murisi uhkaavasti. Kalanaama oli kietaissut käsivartensa Donnan kaulan ympärille ja painoi valaanluista veistä hänen kaulalleen.
- Päästä hänet Kalanaama! Nahkapää ärähti.
- Askelkin vielä ja kimuli on kuollut, Kalanaama sihahti ja lipaisi kielellään Donnan poskea.
- Olet ällöttävä, Donna ähkäisi.
Nahkapään silmät muuttivat vaaleanvihreiksi ja petovaihde meni päälle. Lohikäärme hyökkäsi.
Kommentoikaa pliis

Jatka pian. Vaikka en hirveesti kommentoikaan, luen nämä aina.

Kolmikko viettivät aukiolla vielä muutaman päivän keräten voimiaan. Raph ei ollut vieläkään päässyt eroon oudoista unistaan. Mutta hän jatkoi niiden seuraamista, sillä niistä sai tärkeää tietoa. Raph on myös alkanut nukkumaan enemmän, sillä hän halusi seurata unen tapahtumia. Kerran Donkin oli herännyt, sanonut hiljaa jotain ja hiljentynyt sen jälkeen. Mutta Raph ei silti ole saanut vielä selville, mihin suuntaan he olivat lähteneet. Sen hän aikoi selvittää tänä yönä.

Raph ja Snow hiipivät metsässä saaliin perässä. He olivat seuranneet koko aamun oravan sulotuoksua. He pysähtyivät, kun he kuulivat rapinaa pensaassa. Raph ja Snow katsahtivat toisiaan. Raph nyökkäsi, osoittaen, että Snow hoitaisi tämän. Snow ryhtyi hiipimään äänettömästi pensasta kohti. Raph hämmästyi Snown taidoista hiipiä eteenpäin.

Äkkiä tuuli kääntyi heitä vastaan. Nyt Snown ja Raphin hajua kantautui pensaaseen. Orava vainusi vaaraan ja Se hyppäsi pensaasta. Snow ja Raph ryhtyivät takaa-ajoon.Miksi tuo tyhmä kurre ei kiipeä puuhun, kun niitä täällä kerta on pilvin pimein? Pian ilmassa leijaili tuttu kitkerä katku. Raphin täytti kauhu, kun hän tajusi, että he juoksivat suoraan autotietä kohti. Raph karjui: "Snow, lopeta jahti!" Snow ei kuitenkaan kuullut. Hän oli liian keskittynyt oravan nappaamiseen.

Raph kiihdytti vauhtia, kun hän näki autotie. Hän kiiti metsän poikki Snown viereen. Kun he olivat vain muutaman metrin päässä tiestä, Raph tarttui Snown kylkeen ja pysäytti hänet. Samalla ohi syöksyi auto, joka liiskasi oravan kuin ötökän. Helpottuneena Raph aukaisi leukansa ja päästi Snown irti. Raphin hampaisiin oli jäänyt jotain. Hän maistoi sitä. Se maistui verelle. Raph katsoi Snown kylkeä. Siitä tihkui verta kohdasta, mistä Raph oli purrut.

Snow hoiperteli jaloilleen ja sanoi kiivaasti: " Mikä sinua riivaa? Ensin estät minua saamansa sitä oravaa ja sitten aiheutat omilla hampaillasi minuun verta vuotavan haavan." Raph sanoi: "Tiedän ja olen pahoillani siitä. Mutta sille on olemassa selitys." Snow alkoi puhdistaa haavaa kyljestään. Hän tuhahti: "Parasta olla hyvä sellainen." Raph vakuutti: "usko pois, Se on."

Snow lakkasi nuolemasta, ja seurasi Raphia tien reunaan. Mustalla ja kovalla pinnalla makasi kuollut ja litistynyt ruumis. Raph vilkaisi Snowta, ja huomasi tämän ilmeen muuttuvan. Hetken aikaa sitten Snown silmät olivat vihaiset, mutta nyt ne täyttivät pelko ja kauhistus. Snow katsoi Raphia epäuskoisena. Hän sanoi värisevällä äänellä: "O-olisiko minullekin käynyt noin?" Raph vastasi itsevarmasti: "Kyllä. Et ole varmaan ole nähnyt autoja ennen?" Snow vastasi: "En ole. Laumani elää niin syvällä metsässä, että sinne ihmiset eivät ole vielä ehtineet tunkeutua. Mutta voimmeko jo lähteä täältä? Tuo kamala haju saa silmäni vuotamaan."

Raph ja Snow kävelivät metsässä kohti väliaikaista kotiaan. Snow tärisi koko matkan ja Raphin oli aika-ajoin tuettava tätä. Kun he lopulta saapuivat aukiolle, he näkivät Mikeyn ja Klunkin kylpevän lämpimässä auringon valossa. Kuultuaan Raphin ja Snown saapuvan, Mikey nosti päätään. Aluksi hänen katseensa näytti normaalilta, mutta sitten, kun veri ja pelko tulvahtivat hänen nenäänsä, Mikeyn valtasi uteliaisuus.

Hän kysyi pää kallellaan: "Mitä on tapahtunut? Te näytätte puusta pudonneilta." Raph ei vastannut heti, vaan käveli pienen saaliskasan eteen, nosti muutaman linnun ja käveli takaisin Snown luokse. saatuaan höyhenet pois suustaan, hän vastasi: "Jahtasimme oravaa metsän halki, kunnes eteemme tuli autotie. Snow ei välittänyt siitä. Siksi joudun itse pysäyttämään hänet, mutta onnistuin vahingossa puhkaisemaan hänen ihonsa. Piennen kinastelun jälkeen katsoimme tielle, näimme täysin liiskaantuneen oravan. Sitten palasimme järkyttyneinä takaisin tänne." Kun hän viimein sai tarinansa päätökseen, Raph riipi höyheniä irti linnun rintakehästä.

Syötyään kylliksi Raph suuntasi oman sammalvuoteensa luo. Hän asettui mukavasti sen päälle. Sitten hän sulki silmänsä ja nukahti syvään uneen. Tällä kertaa hän ei löytänyt itseään sumun keskeltä. Hänen ympärillään avautui pelto silmänkantamattomiin. Oli yö ja täysikuu. Raphia alkoi kauhistuttaa. Miksi tämä on eri uni, kun viime öiset unet? Miksi en ole siellä sumuisessa metsässä?

Sitten Raph katsahti taivaalle. Hämmästyksekseen hän näki suuren karhun kävelevän taivaalla. Suuren karhun vieressä käveli pienempi karhu. Raph käänsi päätään ja huomasi vuohen kävelevän taivaalla. Ja sitten oli vielä pohjantähti, mikä kylläkin loisti aiempaa kirkkaammin.

Hämillään Raph katsoi kuuta. Kuun pinnalle alkoi muodostua susia. Kun hahmot alkoivat loistaa kirkkaammin, Raph ymmärsi, mistä oli kyse. Siinä olivat Leo, Don ja viisi muuta hahmoa. Mitä yritätte minulle kertoa? Sitten suuri karhu sanoi: "Seuraa tähtiä. Seuraa tähtiä." Pian jokainen hahmo sanoi kuorossa samaa asiaa. " Seuraa tähtiä. Seuraa tähtiä."

Raph hätkähti hereille. Hän nykäisi päänsä ylös ja alkoi vapista. Raph katsoi taivaalle. Oli myöhäinen päivä. Raph sanoi hiljaa itsekseen: "Olenko nukkunut koko päivän?" Raph käänsi päänsä nähdäkseen Snown ja Mikeyn. He keskustelivat jostakin aukion toisessa päässä ja vaihtoivat Raphin kanssa huolestuneita katseita.

Sitten he kummatkin nousivat ja kävelivät Raphin luokse. Snow kysyi huolestuneena: "Onko kaikki hyvin?" Raph sanoi kiusaantuneena: "Kyllä on. Miten niin?" Mikey vastasi: "Olet vain alkanut nukkumaan kaiket päivät. Ja aina kun heräät, alat vapista kuin haavan lehti." Raph vastasi hieman kiihtyneellä äänellä: "Se on vain pahaa unta." Snow kysyi: "Niin Se varmaan on, mutta ei Se kerro, miksi olet alkanut nukkumaan enemmän." Raph käänsi päänsä. Hän sanoi: "Meidän on jatkettava matkaa."

Raph nousi ja käveli pois aukiolta. Mikey lähti herättämään Klunkia. Sitten Klunk, Mikey ja Snow seurasivat Raphin kintereillään. Raph ja muut kulkivat tiheässä metsässä noin 20 kilometrin verran, kun aurinko alkoi häipyä taivaalta ja sen peitti sankat sadepilvet. Raph katsoi ylös ja pieni vesipisara tippui hänen nenänsä päälle. Raph ravisti päätään, jatkoi kävelemistään ja sanoi: "Tulkaa. Meidän on etsittävä sadesuo..." Yhtäkkiä maa Raphin jalkojen alla katosi ja hän tippui muutaman metrin syvälle maahan. Sitten Hän loiskahti veteen. Raph nosti päänsä veden alta ja yski muutaman suullisen vettä ulos. Hänen yläpuolellaan oli halkeama, josta hän oli pudonnut sisään. Sen reunalla kyyristeli Mikey, klunk ja Snow. He huusivat: "Oletko kunnossa?" Raph nousi ja sanoi: "Vähän vettä meni keuhkoihin, mutta muuten loistavassa. Tulkaa tekin tänne, tämä vesi on lämmintä ja meillä on katto pään päällä."

Snow hyppäsi epäröimättä maanalaiseen luolaan, mutta Mikey ja Klunk jäivät epäröimään. Mikey sanoi: "Minä en oikein pidän turkkini kastelemisesta." Siinä samassa taivaalta singahti sininen välähdys. Sitä seurasi kamala jylinä. Mikey ja Klunk pelästyivät ulos turkeistaan ja he hyppäsivät luolaan. Klunk sanoi turkki märkänä: "Ehkä täällä on sittenkin parempi olla."

Snow ja Raph jäivät makaamaan vieretysten matalaan veteen, kun taas Klunk ja Mikey kapusivat kuivalle kalliolle. Raph avasi silmänsä ja sanoi: "Tulkaa tekin tänne veteen. Vesi lämmittää lihaksia." Mikey tuhahti: "Minun lihakseni ovat jo tarpeeksi lämpimät, kiitos vain." Mikey kääntyi ja käveli häntä pystyssä pienen lehtikasan viereen. Hän alkoi kaivamaan sitä.

Raph kuuli kamalan rasahduksen ja Mikeyn tuskanhuudot. Raph nousi oitis pois vedestä ja kiirehti Mikeyn luokse. Raph jännittyi kauhusta, kun hän huomasi veljensä astuneen kettuansaan.

Siinä Se nyt on. Toivottavasti riittää. Uskokaa tai älkää, oli unohtaa Klunkin sinne aukiolle. lol Lisäsin hänet nopeasti vain johonkin ja jatkoin loppuun.

Tmnt kirjoitti:Jatkan tässä tarinaani nyt, kun olemme jälleen kerran menossa ratsastamaan. Tää saattaa jäädä lyhkäseks, mut jatkan silloin ku ollaan menossa kotiin päin...

Leo heräsi. Hänen, mahansa oli täynnä, mutta silti olo tuntui tyhjältä nyt, kun Sonkin oli teillä tuntemattomilla. Leo ei ollut saanut juurikaan unta, vaan oli pyörinyt aikoillaan lähes koko yön, koska mietti, miten heille kävisi ja, pääsisikö Don ikinä takaisin. Lopulta uni oli ottanut vallan, mutta Leo nukkui silti huonosti. Unissakin varjostivat pelko Donin ja heidän muiden kohtalosta.

Leo nousi väsyneillä jaloillaan, mutta hän ei kuitenkaan ollut kovin väsynyt. Leo siirsi ajatuksensa syrjään ja valmistautui uuteen kirkkaaseen päivään. Leo kuuli takanaan äänen: "Et tainnut saada unta." Leo käänsi päätään ja huomasi Raphin , joka oli nostanut päänsä. Raph jatkoi: "En kyllä minäkään... Nimittäin mourusit niin kovaa, että koko naapurusto olisi voinut kuulla. Heräsin varmaan parikymmentä kertaa." Raph nousi a venytteli takajalkojaan, kun jatkoi: "Mikeytä sei kuitenkaan näyttänyt haittaavan" hän käänsi katseensa nukkuvaan gepardiin ja jatkoi kääntämättä päätään: " Tyyppi nukkuu kuin tukku, kunpa minullakin olisi tuollaiset unen lahjat, jotta ei tarvitsisi herätä koko ajan.

Raph käänsi päänsä Leoon leikkisä pilke silmissään. Leo kysyi huvittuneella äänellä: "Etkai ole kateellinen?" Raph sanoi: "En toki, minähän vain sanoin."

jatkan tuota pikaa<3

Mahtava

Tmnt kirjoitti:Jatkoa edellisestä...

Raph käveli Mikey luo, tökki tämän kylkeä ja sanoi: "Herätys unikeko! Gepardit eivät nuku talviunta!" Mikey nosti katseensa Raphiin hieman vihastuneena ja sanoi: "No tämä gepardi nukkuu." Raph yritti olla tällä kertaa tulistumatta ja sanoi kuin ei olisi tehnyt mitään: "Aikainen gepardi gasellin nappaa... Vai mitä?" Mikey vastasi tällä vähän rauhallisemmalla äänellä: "Unessani olin juuri nappaamassa pulskan gaselli ennen kuin sinä tulet ja sotket koko jutun."

Leo tuli heidän luokse ja sanoi: "Ehkä nappaat sen ensi yönä. Meidän kannattaa nyt käyttää kaikki tilaisuudet saalistaa, sitä paitsi päivemmällä taitaa taas sataa. Enkä haluaisi taas kastua etkä varmaan halua sinäkään." Leon "suostuttelu" sai Mikeyn tajuamaan tosiasiat; ylös ulos ja saalistamaan ennen kuin sataa. Mikey nousi ylös ja sanoi väsähtäneellä äänellä: "Mennään sitten"

jatkanen illalla. Ja sori et jatko osakaan ei ollut niin pitkä

Mahtavampi

TMNTfani! kirjoitti:Kolmikko viettivät aukiolla vielä muutaman päivän keräten voimiaan. Raph ei ollut vieläkään päässyt eroon oudoista unistaan. Mutta hän jatkoi niiden seuraamista, sillä niistä sai tärkeää tietoa. Raph on myös alkanut nukkumaan enemmän, sillä hän halusi seurata unen tapahtumia. Kerran Donkin oli herännyt, sanonut hiljaa jotain ja hiljentynyt sen jälkeen. Mutta Raph ei silti ole saanut vielä selville, mihin suuntaan he olivat lähteneet. Sen hän aikoi selvittää tänä yönä.

Raph ja Snow hiipivät metsässä saaliin perässä. He olivat seuranneet koko aamun oravan sulotuoksua. He pysähtyivät, kun he kuulivat rapinaa pensaassa. Raph ja Snow katsahtivat toisiaan. Raph nyökkäsi, osoittaen, että Snow hoitaisi tämän. Snow ryhtyi hiipimään äänettömästi pensasta kohti. Raph hämmästyi Snown taidoista hiipiä eteenpäin.

Äkkiä tuuli kääntyi heitä vastaan. Nyt Snown ja Raphin hajua kantautui pensaaseen. Orava vainusi vaaraan ja Se hyppäsi pensaasta. Snow ja Raph ryhtyivät takaa-ajoon.Miksi tuo tyhmä kurre ei kiipeä puuhun, kun niitä täällä kerta on pilvin pimein? Pian ilmassa leijaili tuttu kitkerä katku. Raphin täytti kauhu, kun hän tajusi, että he juoksivat suoraan autotietä kohti. Raph karjui: "Snow, lopeta jahti!" Snow ei kuitenkaan kuullut. Hän oli liian keskittynyt oravan nappaamiseen.

Raph kiihdytti vauhtia, kun hän näki autotie. Hän kiiti metsän poikki Snown viereen. Kun he olivat vain muutaman metrin päässä tiestä, Raph tarttui Snown kylkeen ja pysäytti hänet. Samalla ohi syöksyi auto, joka liiskasi oravan kuin ötökän. Helpottuneena Raph aukaisi leukansa ja päästi Snown irti. Raphin hampaisiin oli jäänyt jotain. Hän maistoi sitä. Se maistui verelle. Raph katsoi Snown kylkeä. Siitä tihkui verta kohdasta, mistä Raph oli purrut.

Snow hoiperteli jaloilleen ja sanoi kiivaasti: " Mikä sinua riivaa? Ensin estät minua saamansa sitä oravaa ja sitten aiheutat omilla hampaillasi minuun verta vuotavan haavan." Raph sanoi: "Tiedän ja olen pahoillani siitä. Mutta sille on olemassa selitys." Snow alkoi puhdistaa haavaa kyljestään. Hän tuhahti: "Parasta olla hyvä sellainen." Raph vakuutti: "usko pois, Se on."

Snow lakkasi nuolemasta, ja seurasi Raphia tien reunaan. Mustalla ja kovalla pinnalla makasi kuollut ja litistynyt ruumis. Raph vilkaisi Snowta, ja huomasi tämän ilmeen muuttuvan. Hetken aikaa sitten Snown silmät olivat vihaiset, mutta nyt ne täyttivät pelko ja kauhistus. Snow katsoi Raphia epäuskoisena. Hän sanoi värisevällä äänellä: "O-olisiko minullekin käynyt noin?" Raph vastasi itsevarmasti: "Kyllä. Et ole varmaan ole nähnyt autoja ennen?" Snow vastasi: "En ole. Laumani elää niin syvällä metsässä, että sinne ihmiset eivät ole vielä ehtineet tunkeutua. Mutta voimmeko jo lähteä täältä? Tuo kamala haju saa silmäni vuotamaan."

Raph ja Snow kävelivät metsässä kohti väliaikaista kotiaan. Snow tärisi koko matkan ja Raphin oli aika-ajoin tuettava tätä. Kun he lopulta saapuivat aukiolle, he näkivät Mikeyn ja Klunkin kylpevän lämpimässä auringon valossa. Kuultuaan Raphin ja Snown saapuvan, Mikey nosti päätään. Aluksi hänen katseensa näytti normaalilta, mutta sitten, kun veri ja pelko tulvahtivat hänen nenäänsä, Mikeyn valtasi uteliaisuus.

Hän kysyi pää kallellaan: "Mitä on tapahtunut? Te näytätte puusta pudonneilta." Raph ei vastannut heti, vaan käveli pienen saaliskasan eteen, nosti muutaman linnun ja käveli takaisin Snown luokse. saatuaan höyhenet pois suustaan, hän vastasi: "Jahtasimme oravaa metsän halki, kunnes eteemme tuli autotie. Snow ei välittänyt siitä. Siksi joudun itse pysäyttämään hänet, mutta onnistuin vahingossa puhkaisemaan hänen ihonsa. Piennen kinastelun jälkeen katsoimme tielle, näimme täysin liiskaantuneen oravan. Sitten palasimme järkyttyneinä takaisin tänne." Kun hän viimein sai tarinansa päätökseen, Raph riipi höyheniä irti linnun rintakehästä.

Syötyään kylliksi Raph suuntasi oman sammalvuoteensa luo. Hän asettui mukavasti sen päälle. Sitten hän sulki silmänsä ja nukahti syvään uneen. Tällä kertaa hän ei löytänyt itseään sumun keskeltä. Hänen ympärillään avautui pelto silmänkantamattomiin. Oli yö ja täysikuu. Raphia alkoi kauhistuttaa. Miksi tämä on eri uni, kun viime öiset unet? Miksi en ole siellä sumuisessa metsässä?

Sitten Raph katsahti taivaalle. Hämmästyksekseen hän näki suuren karhun kävelevän taivaalla. Suuren karhun vieressä käveli pienempi karhu. Raph käänsi päätään ja huomasi vuohen kävelevän taivaalla. Ja sitten oli vielä pohjantähti, mikä kylläkin loisti aiempaa kirkkaammin.

Hämillään Raph katsoi kuuta. Kuun pinnalle alkoi muodostua susia. Kun hahmot alkoivat loistaa kirkkaammin, Raph ymmärsi, mistä oli kyse. Siinä olivat Leo, Don ja viisi muuta hahmoa. Mitä yritätte minulle kertoa? Sitten suuri karhu sanoi: "Seuraa tähtiä. Seuraa tähtiä." Pian jokainen hahmo sanoi kuorossa samaa asiaa. " Seuraa tähtiä. Seuraa tähtiä."

Raph hätkähti hereille. Hän nykäisi päänsä ylös ja alkoi vapista. Raph katsoi taivaalle. Oli myöhäinen päivä. Raph sanoi hiljaa itsekseen: "Olenko nukkunut koko päivän?" Raph käänsi päänsä nähdäkseen Snown ja Mikeyn. He keskustelivat jostakin aukion toisessa päässä ja vaihtoivat Raphin kanssa huolestuneita katseita.

Sitten he kummatkin nousivat ja kävelivät Raphin luokse. Snow kysyi huolestuneena: "Onko kaikki hyvin?" Raph sanoi kiusaantuneena: "Kyllä on. Miten niin?" Mikey vastasi: "Olet vain alkanut nukkumaan kaiket päivät. Ja aina kun heräät, alat vapista kuin haavan lehti." Raph vastasi hieman kiihtyneellä äänellä: "Se on vain pahaa unta." Snow kysyi: "Niin Se varmaan on, mutta ei Se kerro, miksi olet alkanut nukkumaan enemmän."  Raph käänsi päänsä. Hän sanoi: "Meidän on jatkettava matkaa."

Raph nousi ja käveli pois aukiolta. Mikey lähti herättämään Klunkia. Sitten Klunk, Mikey ja Snow seurasivat Raphin kintereillään. Raph ja muut kulkivat tiheässä metsässä noin 20 kilometrin verran, kun aurinko alkoi häipyä taivaalta ja sen peitti sankat sadepilvet. Raph katsoi ylös ja pieni vesipisara tippui hänen nenänsä päälle. Raph ravisti päätään, jatkoi kävelemistään ja sanoi: "Tulkaa. Meidän on etsittävä sadesuo..." Yhtäkkiä maa Raphin jalkojen alla katosi ja hän tippui muutaman metrin syvälle maahan. Sitten Hän loiskahti veteen. Raph nosti päänsä veden alta ja yski muutaman suullisen vettä ulos. Hänen yläpuolellaan oli halkeama, josta hän oli pudonnut sisään. Sen reunalla kyyristeli Mikey, klunk ja Snow. He huusivat: "Oletko kunnossa?" Raph nousi ja sanoi: "Vähän vettä meni keuhkoihin, mutta muuten loistavassa. Tulkaa tekin tänne, tämä vesi on lämmintä ja meillä on katto pään päällä."

Snow hyppäsi epäröimättä maanalaiseen luolaan, mutta Mikey ja Klunk jäivät epäröimään. Mikey sanoi: "Minä en oikein pidän turkkini kastelemisesta." Siinä samassa taivaalta singahti sininen välähdys. Sitä seurasi kamala jylinä. Mikey ja Klunk pelästyivät ulos turkeistaan ja he hyppäsivät luolaan. Klunk sanoi turkki märkänä: "Ehkä täällä on sittenkin parempi olla."

Snow ja Raph jäivät makaamaan vieretysten matalaan veteen, kun taas Klunk ja Mikey kapusivat kuivalle kalliolle. Raph avasi silmänsä ja sanoi: "Tulkaa tekin tänne veteen. Vesi lämmittää lihaksia." Mikey tuhahti: "Minun lihakseni ovat jo tarpeeksi lämpimät, kiitos vain." Mikey kääntyi ja käveli häntä pystyssä pienen lehtikasan viereen. Hän alkoi kaivamaan sitä.

Raph kuuli kamalan rasahduksen ja Mikeyn tuskanhuudot. Raph nousi oitis pois vedestä ja kiirehti Mikeyn luokse. Raph jännittyi kauhusta, kun hän huomasi veljensä astuneen kettuansaan.

Siinä Se nyt on. Toivottavasti riittää. Uskokaa tai älkää, oli unohtaa Klunkin sinne aukiolle. lol Lisäsin hänet nopeasti vain johonkin ja jatkoin loppuun.

Mahtavin. Mike rukka