Turtles tarinoita

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Samaan aikaan kun Leo ryhtyi selittämään Karaille mitä oli tapahtunut Silppuri laskeutui Mandyn kanssa alas linnan alla oleviin katakombeihin. Hän avasi oven ja ärähti:
- Stockman!
Tummaihoinen velho oli vähällä pudottaa koeputkensa ja kääntyi ympäri katsomaan herraansa.
- Niin mestari Silppuri? hän kysyi.
- Oletko saanut valmiiksi ne soturit joita pyysin. Tarvitsemme sotureita jotka pärjäävät niille haltijoille, Silppuri sanoi.
- Itsehän värvästi joukon vähä-älyisiä monstereita, Baxter mutisi.
- Mitä? Silppuri kysyi
- Ei mitään, Baxter sanoi hätäisesti ja kääntyi kohti kiveä joka peitti luolan suuaukon.
- Saisinko esitellä: Varjohaltijat, hän sanoi ja veti vivusta.
Kivi siirtyi ja luolan varjoista astui esiin neljä haltijanuorukaista joilla kaikilla oli mustat hiukset, tuhkan harmaa iho ja punaiset silmät. Haltijat polvistuivat Silppurin eteen.
- Mestari, Rei sanoi
Kommentoikaa pliis

hah stocmanni on yhtä tyhmä ku aina ennenkin. Ja o ou lisä pulmia

Taidampa kirjotta pikkupätkän ennen matikan tuntia

Leo, Raph ja Mikey rämpivät sateessa kohti puuta, jossa he ovat aina ennenkin nukkuneet. He saapuivat puulle likomärkinä ja uuvuksissa. Mikey sanoi: "Arvatkaa mitä." Raph vastasi tylsistyneenä samalla kun ravisteli turkkinsa jälleen kerran kuivaksi: "No." Mikey sanoi tassun nuolaisujen välissä: "Me unohdettiin kysyä Nahkapäältä, missä Don on."

Leo vastasi: "No kysytään huomenna on meillä silloinkin aikaa." Hän kävi makuulle ja kietoi häntänsä kuononsa päälle. Kuin yhdestä sopimuksesta kaikkien vatsaa kurni, kun Mikey kysyi: "Milloin me ollaan viimeksi syöty? Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus tai pari." Leo vastasi, mutta ei kääntänyt päätään tai avannut silmiään: "Varmaan eilen tai toissapäivänä... En muista." Leon suu revahti suureen haukotukseen, kun hän sanoi: "Nukutaan nyt... Ehdimme yhtä hyvin huomennakin. Sitä paitsi, haluatko mennä tuohon rankkasateeseen?" Mikey ei vastannut vaan lysähti maahan ja alkoi nukkua.

siinä Se on en voitti kirjoittaa enempää. Kirjotan kuitenkin taas silloin, kun on aikaa.

Tmnt kirjoitti:Taidampa kirjotta pikkupätkän ennen matikan tuntia

Leo, Raph ja Mikey rämpivät sateessa kohti puuta, jossa he ovat aina ennenkin nukkuneet. He saapuivat puulle likomärkinä ja uuvuksissa. Mikey sanoi: "Arvatkaa mitä." Raph vastasi tylsistyneenä samalla kun ravisteli turkkinsa jälleen kerran kuivaksi: "No." Mikey sanoi tassun nuolaisujen välissä: "Me unohdettiin kysyä Nahkapäältä, missä Don on."

Leo vastasi: "No kysytään huomenna on meillä silloinkin aikaa." Hän kävi makuulle ja kietoi häntänsä kuononsa päälle. Kuin yhdestä sopimuksesta kaikkien vatsaa kurni, kun Mikey kysyi: "Milloin me ollaan viimeksi syöty? Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus tai pari." Leo vastasi, mutta ei kääntänyt päätään tai avannut silmiään: "Varmaan eilen tai toissapäivänä... En muista." Leon suu revahti suureen haukotukseen, kun hän sanoi: "Nukutaan nyt... Ehdimme yhtä hyvin huomennakin. Sitä paitsi, haluatko mennä tuohon rankkasateeseen?" Mikey ei vastannut vaan lysähti maahan ja alkoi nukkua.

siinä Se on en voitti kirjoittaa enempää. Kirjotan kuitenkin taas silloin, kun on aikaa.

Tää on mahtava . jatka ja äkkiä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
- Etsikää haltijat ja heidän ystävänsä ja tuokaa heidät tänne, Silppuri käski.
Varjohaltiat kumarsivat ja lähtivät matkaan. Hieman myöhemmin kartanolla Leo ja Karai heräsivät meteliin alakerrassa. Leo nousi ylös ja nappasi miekkansa. Meteli oli herättänyt muutkin ja pian haltijat riensivät jo alakertaan Caseyn jäädessä suojaamaan selustan ylhäällä. Oven läpi oli tullut joukko varjohaltijoita jotka hyökkäsivät miltei heiti.
- Älkää päästäkö niitä yläkertaan! Leo huusi taistellessaan Rein kanssa.
- Ihan ku taistelis itsensä kanssa, Mike ihmetteli.
Se oli totta. Varjohaltioilla oli täysin samanlaiset taistelutyylit kuin pojilla. Rei iski polvella Leoa vatsaan mikä sai Leon painumaan polvilleen tuskasta ähkäisten. Rei onnistui pääsemään yläkertaan. Leo aikoi juuri sännätä perään kun Casey vieri portaita alas ja Rei seisoi portaiden yläpäässä miekka kummankin tytön kaualla.
- Antautukaa tai tytöt kuolevat, Rei sanoi.
Leo irvisti vihaisesti ja pudotti miekkansa. Samoin tekivät muutkin pojat. Hetken päästä Poikia, Aprilia, Caseya ja Karaita lähdettiin viemään kohti Silppurin linnoitusta. Pojat ja Casey joutuivat kulkemaan kädet sidottuina hevosten perässä kuin pahaiset orjat ja Karai ja April istuivat hevosten selässä Rein ja Dain kyydissä. Pensaikossa piileskelevä varjomainen hahmo näki kaiken tämän.
- Mun täytyy auttaa niitä. Mä tartten apua, hahmo ajatteli ja lähti juoksemaan kohti Nahkapään luolaa
Kommentoikaa pliis

Saatampa jatkaa ku huomisen kaks tuntii on Tossa heti aamulla peruttu, joten aion kirjoittaa niin paljon ku voin

Don avasi silmänsä ja näki edessään vihreän niityn. Don ihmetteli ja katsoi ympärilleen, kunnes näki jonkin täplikkään... April. Don nousi ja lähti kävelemään reippain askelin kohti leopardia. Hänen jalkaansa ei sattunut enää ja hän oli energisempi kuin koskaan ennen. Hän käveli kohti Aprilia. Don oli vain parin askeleen päässä, mutta sitten kaikki pimeni ja Donin edessä oli enää vain tyhjyys ja April. Sitten Aprilin takaa tuli suuri valkoinen suu, joka nielaisi Aprilin kokonaisena jättäen jälkeensä vain Donin ja tyhjyyden.

Don avasi silmänsä, nosti päänsä ja hengitti raskaasti. Kun hänen jalkaansa alkoi taas sattua, Don tiesi, että oli palannut todellisuuteen. Hän oli vieläkin kauhuissaan ja joka ikinen karva pystyssä. Don vakuutti itsensä rentoutumaan sanomalla itselleen: "Se oli vain uni." Hän nousi istumaan ja rupesi peseytymään. Turkki oli mennyt takkuiseksi hänen pyöriskeltyään nukkumapaikallaan.

Hän venytteli jäsenensä miettien mielessään: "Kamala uni, mutta mitä Se merkitsi?" Don rupesi astelemaan kohti Caseyn ja Aprilin häkin aitaa, kunnes kuuli askeleita. Hän kääntyi ja näki edessään muutaman ihmisen. Yhdellä oli ase kädessä. Don ihmetteli hetken, mitä tehdä, kunnes tajusi, että jotkut ihmiset olivat puhuneet "ensimmäisestä hoito päivästä."

Ihminen nosti aseensa ja tähtäsi sillä Donia kohti, joka yritti paeta läheisen kiven taakse, mutta mies ehti ampua nukutusnuolen ennen kuin Don ehti kiven suomaan turvaan. Nuoli osui Donin lapaan. Muutaman minuutin päästä Donia alkoi heikottaa ja hän sanoi puoli ääneen: "Toivottavasti en näe unia." Don tyypertyi makuulle ja sulki silmänsä.

Toisaalla...
Leo heräsi, nousi ja huomasi, että Mikey ei ollut paikalla. Häntä alkoi vähän huolestuttaa sillä Mikeyllä piti olla TODELLA hyvä syy herätä niin aikaisin. Raph makasi möykkynä lähellä Leoa. He olivat pysyneet suhteellisen kuivina yöllisen myrskyn jälkeen, mutta Leon turkissa oli yhä vettä. Hän ravisteli ne pois, kun Raph heräsi ja haukotteli. Hänenkin turkissaan oli vettä ja hän ravisteli ne pois.

Leo kuuli rapinaa läheisissä pensaissa, mutta ei ollut huolestunut, koska oli haistanut Mikeyn tutun tuoksun. Mikey ilmestyi samalla esille kantaen pientä gasellin vasaa, joka roikkui hänen etujalkojensa välissä. Raph kysyi Mikey tullessa lähemmäs: "Mistäs nyt tuulee? Et yleensä ole mikään aamuvirkku." Mikey laski kantamuksensa ja samalla vastasi: "En saanut unta ja sitä paitsi ole onnellinen, että toin tämän olisin nimittäin voinut syödä koko hoidon yksinäni." Mikey jatkoi: "Minulla meni nimittäin koko aamu saada tämä ja olin pari kertaa menettää sen korppikotkille. Mutta kävin myös Nahkapäätä tapaamassa. Hän sanoi, että Don saarta olla viety samaan paikkaan kuin hä,etkin eli jonnekin hoitokeskukseen, jossa hoidetaan villieläinten haavoja, jotka eivät pysty paranemaan luonnollisesti."

Raph sanoi: "Onneksi et päättänyt ottaa minua mukaan sillä ei tee mieli kastua heti aamusta ihan likomäräksi." Leo tuli keskusteluun mukaan: "Olisit kuitenkin voinut kertoa, mihin menet. Kuvittele, jos Silppurin joukot olisivat nähneet sinut. He olisivat repineet sinut kappaleiksi ilman myötätuntoa tai armoa." Mikey vastasi: "Ensiksikin halusin selvittää asian yksikseni. Onhan Nahkapää minun ystäväni. Ja toisekseen sille on olemassa vastalääke; älä kuvittele, mutta kuitenkin Nahkapää sanoi myös, että siellä hoitokeskuksessa on mahdollisuus mennä myös "eläintarhaan", joten ei ole varmaa että, palaako Don enää koskaan." Leo vastasi viileänä: "No toivotaan, että palaa. Siihen päivään asti meidän on pidettävä yhtä."

Joo oisin voinut kirjoittaa pitemänki pätkän ku aikaakin on, mutta en jaksa enää

ps. Toivattavasti tykkäsit ja toivottavasti jatkan pian. Ehkä huomenna<3

Snow makasi yhä Raphin vierellä kuono tämän turkissa. Snow sulki silmänsä murheellisena. Mutta sitten hän havaitsi jotain outoa. Raphin keho oli yhä lämmin.Kummallista. Eikös kuolleiden ruumiit pitäisi kylmettyä? Snow henkäisi toiveikkaana. Raph saattaa olla elossa!Snow nousi oitis jaloilleen ja alkoi tökkiä Raphia kylkeen. Kun Se ei toiminut Snow käytti hieman enemmän voimaa.

Se toimi. Raph liikahti hieman. Snow jatkoi painelua toiveikkaana. Raphin kyljet alkoivat kohoilla hengityksen tahtiin. Snow huokaisi helpotuksesta. Snow käveli Raphin pään luokse. Raphin silmät olivat vielä visusti kiinni, mutta hän sentään hengitti. Snow istahti helpottuneena niille sijoilleen.

Aukion laidalta kuului rapinaa. Snow käänsi päätään ja huomasi Mikeyn seisoskelevan aukion reunassa. Mikeyn silmät kielivät silkasta huolesta ja epäuskosta. Snow rauhoitteli: "Ei hätää. Hän on elossa. MINÄ pidän siitä huolen." Mikey huokaisi huolet pois. Hän käveli Snown luokse kysyvän näköisenä. Mikey kysyi: "Kukas sinä olet? Joku Raphin tuttu vai?" Snow nyökkäsi: "Pitää paikkansa. Olen taistellut hänen rinnallaan ennenkin. Haluan myös tasata tilit hänen kanssaan." Mikey kysyi ihmeissään: "Mitä tarkoitat?" Snow vastasi: "En voi millään unohtaa sitä, että hän itse pelasti minut kohtalokkaalla hetkellä. Ja vielä kahdesti."

Mikey nousi ja samalla vaihtoi puheenaihetta: "Jos minä käyn Klunkin kanssa metsästämässä, niin sinä voit jäädä tänne vahtimaan ihastustasi." Snow käänsi päänsä ja katsoi muualle, mutta Mikey saattoi nähdä tämän hieman punastuvan.
juoksi aukion laidalla olevalle puskalle. Hän työnsi päänsä puskaan ja ärähti: "Täällä sinä vain nukut. Tule, meillä on töitä." Puskasta ryömi esiin väsynyt nuori kissanpentu, joka sanoi: "Onko ihan pakko?" Mikey vastasi: "On, jos aiot koskaan olla hyvä saalistaja."

Mikeyn ja Klunkin juuri ollessa lähdössä, Mikey huikkasi Snowlle: "Mikä on muuten nimesi?" Snow sanoi: Olen Snow. Voit luottaa minuun." Mikey nyökkäsi ja loikki metsään. Sopivalla etäisyydellä Mikey rohkeni sanoi: "He ovat ihan toistensa pauloissa." Klunk kysyi ihmeissään: "Mitä tarkoitat? Ketkä?" Mikey vastasi: "No tietenkin sitä Snowta ja Raphia. Ja minä kun luulin, että Silver olisi riittänyt, mutta ei." Klunk naurahti. Hänen viiksensä väpättivät ilkikurisesti. Hän sanoi: "Olet ihan hassu."

Mikey näki edessään kanin. Hän kyyristyi vaistomaisesti ja alkoi lähestyä sitä. Jänis ei osannut aavistaa mitään, vaan jatkoi omia puuhiaan. Mikey hyppäsi sen kurkkuun ja tappoi sen ennen kuin Se ehti päästää inahdustakaan. Klunk kipitti perässä. Hän sanoi ihailevasti: "Tuo oli aivan mahtavaa! Minäkin haluan kokeilla." Mikey sanoi ylpeänä: "Hyvä on, mutta valitse kohteeksesi pienempi saalis. Väijy sitä niin hiljaa kuin vain pystyt ja sitten, kun olet omasta mielestäsi isku etäisyydellä, ryntää sen perään."

Klunk nyökkäsi ja alkoi kuumeisesti etsiä itselleen saalista. Pian hänen edessään ruokaili nuori hiiri. Klunk laskeutui matalaksi ja lähestyi hiirtä niin hiljaa kuin vain pystyi. Klunkin oranssi turkki sulautui täydellisesti kasvustoon. Klunkin ollessa puolivälissä, hän hyppäsi ja tarrasi kyntensä säikähtäneeseen hiireen. Klunk nosti kuolleen hiiren silmät pyöreinä ylpeydestä ja onnistumisen ilosta.

Mikey sanoi ylpeänä: "Hienosti napattu, Klunk. Sinusta tulee vielä taitava metsästäjä." Klunkin silmät kiiluivat ja pieni häntä nousi tikkusuoraksi. He piilottivat saaliinsa samaan piiloon ja lähtivät etsimään itselleen lisää ruokaa.

Klunk ja Mikey olivat jo lähellä aukiota. Mikey oli onnistuneesti saanut kiinni kaksi jänistä ja yhden pulun. Klunk oli saanut kiinni hiiren ja hyvin vikkelän oravan. Aukiolta kuului puhetta. Raph on varmaankin jo herännyt. Mikey laski kantamuksensa ja hiipi lähemmäs aukiota. Hän katsoi aukiolle puskan takaa ja näki, että Raph ja Snow keskustelivat jostakin.

Mikey hiipi lähemmäs Raphia ja Snowta, jotta kuulisi, mitä he puhuisivat. Kuuloetäisyydellä hän pysähtyi ja kuunteli. Snow kysyi: "Kuka Se raidallinen susi oli? Näin, kun kannoitte häntä reviirimme halki." Raph vastasi murheellisena: "Hän oli Silver. H-hän kuoli pudottuaan jyrkänteeltä. En kyennyt pelastamaan häntä." Snow painautui lähemmäs Raphin turkkia vasten ja sanoi: "Otan osaa. Mutta Se ei ollut sinun suusi, että hän kuoli. Se oli silkka onnettomuus." Raph vastasi murheellisella äänellä: "Mutta tunsin olevani vastuussa hänestä. Oli minun ideani mennä niin lähelle sitä jyrkännettä. Kaikkialle, minne ikinä menenkin, tapahtuu aina kuolemaa ja Se liittyy aina minuun." Snow korotti ääntään: "Tuo ei ole totta! Pelastit MINUT. Ja vielä kahdesti." Raph vastasi vaivautuneesti: "Ei Se ollut mitään. Kuka tahansa olisi voinut tehdä sen. Tein vain sen, mitä pidin oikeana valintana." Snow sanoi: "Juuri noita sanoja etsinkin. Silver ajatteli varmasti aivan samaa asiaa, ennen kuolemaansa."

Mikey oli kuullut tarpeeksi. Hän hiipi takaisin kanien ja pulun luokse. Hän nosti ne ja käveli aukiolle tietämättömän näköisenä. Hän käveli Raphin ja Snown vierelle ja pudotti heille tarkoituksella jänikset. Mikey sanoi: "Nämä ovat teille." Snow kiitti, mutta Raph loi Mikeyyn epäilevän katseen. Mikey ei välittänyt siitä, vaan käveli muualle ruokaillakseen. Hän söi pulun nopein haukkauksin. Kun Mikey oli syönyt pulun hän asettui kyljelleen lämpimään auringon valoon.

Mikey tunsi, että joku tökki häntä. Mikey avasi silmänsä ja näki Raphin tumman hahmon kuun valossa. Mikey oli nukahtanut. Raph istahti ja sanoi: "Sinä kuulit keskustelumme, etkö vain?" Mikey sanoi epäröiden: "Ehkä... Ehkä en... No, hyvä on. Kyllä. Saatoin kuunnella sitä hieman."

Raph ei sanonut mitään. Sitten hän kohotti päätään nähdäkseen puolenkuun. Hän sanoi: "Siitä on nyt kolme kuukautta, kun lähdin etsimään sinua. Mitenköhän asiat kotona ovat muuttuneet?" Mikey sanoi: "Toivottavasti ei liikaa." Mikey nousi jaloilleen. Hän näki Snown käpertyneenä kuun valoon. Ei ihme, että Raph on vähän ihastunut Snowhun. Hänhän on oikea kaunotar!

Mikey käänsi päätään ja varoitti: "Varo vain Raph. Saatan ehkä varastaa Snown sinulta." Raph sanoi: "Jos edes yrität sitä, saat tuntea hampaani niskastasi." Mikey etsi Raphin äänensävystä katkeruutta, mutta sellaista ei ollut. Raph nousi ja käänsi selkänsä Mikeylle. Hän sanoi: "Ehkä on aika mennä nukkumaan." Raph käveli Snown vierelle ja asettui tämän lähelle nukkumaan. Mikey haukotteli ja kävi itse makuulle. Hän painoi kuononsa etukäpälilleen, sulki silmänsä ja nukahti.


Siinä Se nyt tällä kertaa. Raph jääkin eloon, joten emme pääse hänestä vielä eroon.

Tmnt kirjoitti:Saatampa jatkaa ku huomisen kaks tuntii on Tossa heti aamulla peruttu, joten aion kirjoittaa niin paljon ku voin

Don avasi silmänsä ja näki edessään vihreän niityn. Don ihmetteli ja katsoi ympärilleen, kunnes näki jonkin täplikkään... April. Don nousi ja lähti kävelemään reippain askelin kohti leopardia. Hänen jalkaansa ei sattunut enää ja hän oli energisempi kuin koskaan ennen. Hän käveli kohti Aprilia. Don oli vain parin askeleen päässä, mutta sitten kaikki pimeni ja Donin edessä oli enää vain tyhjyys ja April. Sitten Aprilin takaa tuli suuri valkoinen suu, joka nielaisi Aprilin kokonaisena jättäen jälkeensä vain Donin ja tyhjyyden.

Don avasi silmänsä, nosti päänsä ja hengitti raskaasti. Kun hänen jalkaansa alkoi taas sattua, Don tiesi, että oli palannut todellisuuteen. Hän oli vieläkin kauhuissaan ja joka ikinen karva pystyssä. Don vakuutti itsensä rentoutumaan sanomalla itselleen: "Se oli vain uni." Hän nousi istumaan ja rupesi peseytymään. Turkki oli mennyt takkuiseksi hänen pyöriskeltyään nukkumapaikallaan.

Hän venytteli jäsenensä miettien mielessään: "Kamala uni, mutta mitä Se merkitsi?" Don rupesi astelemaan kohti Caseyn ja Aprilin häkin aitaa, kunnes kuuli askeleita. Hän kääntyi ja näki edessään muutaman ihmisen. Yhdellä oli ase kädessä. Don ihmetteli hetken, mitä tehdä, kunnes tajusi, että jotkut ihmiset olivat puhuneet "ensimmäisestä hoito päivästä."

Ihminen nosti aseensa ja tähtäsi sillä Donia kohti, joka yritti paeta läheisen kiven taakse, mutta mies ehti ampua nukutusnuolen ennen kuin Don ehti kiven suomaan turvaan. Nuoli osui Donin lapaan. Muutaman minuutin päästä Donia alkoi heikottaa ja hän sanoi puoli ääneen: "Toivottavasti en näe unia." Don tyypertyi makuulle ja sulki silmänsä.

Toisaalla...
Leo heräsi, nousi ja huomasi, että Mikey ei ollut paikalla. Häntä alkoi vähän huolestuttaa sillä Mikeyllä piti olla TODELLA hyvä syy herätä niin aikaisin. Raph makasi möykkynä lähellä Leoa. He olivat pysyneet suhteellisen kuivina yöllisen myrskyn jälkeen, mutta Leon turkissa oli yhä vettä. Hän ravisteli ne pois, kun Raph heräsi ja haukotteli. Hänenkin turkissaan oli vettä ja hän ravisteli ne pois.

Leo kuuli rapinaa läheisissä pensaissa, mutta ei ollut huolestunut, koska oli haistanut Mikeyn tutun tuoksun. Mikey ilmestyi samalla esille kantaen pientä gasellin vasaa, joka roikkui hänen etujalkojensa välissä. Raph kysyi Mikey tullessa lähemmäs: "Mistäs nyt tuulee? Et yleensä ole mikään aamuvirkku." Mikey laski kantamuksensa ja samalla vastasi: "En saanut unta ja sitä paitsi ole onnellinen, että toin tämän olisin nimittäin voinut syödä koko hoidon yksinäni." Mikey jatkoi: "Minulla meni nimittäin koko aamu saada tämä ja olin pari kertaa menettää sen korppikotkille. Mutta kävin myös Nahkapäätä tapaamassa. Hän sanoi, että Don saarta olla viety samaan paikkaan kuin hä,etkin eli jonnekin hoitokeskukseen, jossa hoidetaan villieläinten haavoja, jotka eivät pysty paranemaan luonnollisesti."

Raph sanoi: "Onneksi et päättänyt ottaa minua mukaan sillä ei tee mieli kastua heti aamusta ihan likomäräksi." Leo tuli keskusteluun mukaan: "Olisit kuitenkin voinut kertoa, mihin menet. Kuvittele, jos Silppurin joukot olisivat nähneet sinut. He olisivat repineet sinut kappaleiksi ilman myötätuntoa tai armoa." Mikey vastasi: "Ensiksikin halusin selvittää asian yksikseni. Onhan Nahkapää minun ystäväni. Ja toisekseen sille on olemassa vastalääke; älä kuvittele, mutta kuitenkin Nahkapää sanoi myös, että siellä hoitokeskuksessa on mahdollisuus mennä myös "eläintarhaan", joten ei ole varmaa että, palaako Don enää koskaan." Leo vastasi viileänä: "No toivotaan, että palaa. Siihen päivään asti meidän on pidettävä yhtä."

Joo oisin voinut kirjoittaa pitemänki pätkän ku aikaakin on, mutta en jaksa enää

ps. Toivattavasti tykkäsit ja toivottavasti jatkan pian. Ehkä huomenna<3

Tää on mahatava tarina . Jatka ja äkkiä

TMNTfani! kirjoitti:Snow makasi yhä Raphin vierellä kuono tämän turkissa. Snow sulki silmänsä murheellisena. Mutta sitten hän havaitsi jotain outoa. Raphin keho oli yhä lämmin.Kummallista. Eikös kuolleiden ruumiit pitäisi kylmettyä? Snow henkäisi toiveikkaana. Raph saattaa olla elossa!Snow nousi oitis jaloilleen ja alkoi tökkiä Raphia kylkeen. Kun Se ei toiminut Snow käytti hieman enemmän voimaa.

Se toimi. Raph liikahti hieman. Snow jatkoi painelua toiveikkaana. Raphin kyljet alkoivat kohoilla hengityksen tahtiin. Snow huokaisi helpotuksesta. Snow käveli Raphin pään luokse. Raphin silmät olivat vielä visusti kiinni, mutta hän sentään hengitti. Snow istahti helpottuneena niille sijoilleen.

Aukion laidalta kuului rapinaa. Snow käänsi päätään ja huomasi Mikeyn seisoskelevan aukion reunassa. Mikeyn silmät kielivät silkasta huolesta ja epäuskosta. Snow rauhoitteli: "Ei hätää. Hän on elossa. MINÄ pidän siitä huolen." Mikey huokaisi huolet pois. Hän käveli Snown luokse kysyvän näköisenä. Mikey kysyi: "Kukas sinä olet? Joku Raphin tuttu vai?" Snow nyökkäsi: "Pitää paikkansa. Olen taistellut hänen rinnallaan ennenkin. Haluan myös tasata tilit hänen kanssaan." Mikey kysyi ihmeissään: "Mitä tarkoitat?" Snow vastasi: "En voi millään unohtaa sitä, että hän itse pelasti minut kohtalokkaalla hetkellä. Ja vielä kahdesti."

Mikey nousi ja samalla vaihtoi puheenaihetta: "Jos minä käyn Klunkin kanssa metsästämässä, niin sinä voit jäädä tänne vahtimaan ihastustasi." Snow käänsi päänsä ja katsoi muualle, mutta Mikey saattoi nähdä tämän hieman punastuvan.
juoksi aukion laidalla olevalle puskalle. Hän työnsi päänsä puskaan ja ärähti: "Täällä sinä vain nukut. Tule, meillä on töitä." Puskasta ryömi esiin väsynyt nuori kissanpentu, joka sanoi: "Onko ihan pakko?" Mikey vastasi: "On, jos aiot koskaan olla hyvä saalistaja."

Mikeyn ja Klunkin juuri ollessa lähdössä, Mikey huikkasi Snowlle: "Mikä on muuten nimesi?" Snow sanoi: Olen Snow. Voit luottaa minuun." Mikey nyökkäsi ja loikki metsään. Sopivalla etäisyydellä Mikey rohkeni sanoi: "He ovat ihan toistensa pauloissa." Klunk kysyi ihmeissään: "Mitä tarkoitat? Ketkä?" Mikey vastasi: "No tietenkin sitä Snowta ja Raphia. Ja minä kun luulin, että Silver olisi riittänyt, mutta ei." Klunk naurahti. Hänen viiksensä väpättivät ilkikurisesti. Hän sanoi: "Olet ihan hassu."

Mikey näki edessään kanin. Hän kyyristyi vaistomaisesti ja alkoi lähestyä sitä. Jänis ei osannut aavistaa mitään, vaan jatkoi omia puuhiaan. Mikey hyppäsi sen kurkkuun ja tappoi sen ennen kuin Se ehti päästää inahdustakaan. Klunk kipitti perässä. Hän sanoi ihailevasti: "Tuo oli aivan mahtavaa! Minäkin haluan kokeilla." Mikey sanoi ylpeänä: "Hyvä on, mutta valitse kohteeksesi pienempi saalis. Väijy sitä niin hiljaa kuin vain pystyt ja sitten, kun olet omasta mielestäsi isku etäisyydellä, ryntää sen perään."

Klunk nyökkäsi ja alkoi kuumeisesti etsiä itselleen saalista. Pian hänen edessään ruokaili nuori hiiri. Klunk laskeutui matalaksi ja lähestyi hiirtä niin hiljaa kuin vain pystyi. Klunkin oranssi turkki sulautui täydellisesti kasvustoon. Klunkin ollessa puolivälissä, hän hyppäsi ja tarrasi kyntensä säikähtäneeseen hiireen. Klunk nosti kuolleen hiiren silmät pyöreinä ylpeydestä ja onnistumisen ilosta.

Mikey sanoi ylpeänä: "Hienosti napattu, Klunk. Sinusta tulee vielä taitava metsästäjä." Klunkin silmät kiiluivat ja pieni häntä nousi tikkusuoraksi. He piilottivat saaliinsa samaan piiloon ja lähtivät etsimään itselleen lisää ruokaa.

Klunk ja Mikey olivat jo lähellä aukiota. Mikey oli onnistuneesti saanut kiinni kaksi jänistä ja yhden pulun. Klunk oli saanut kiinni hiiren ja hyvin vikkelän oravan. Aukiolta kuului puhetta. Raph on varmaankin jo herännyt. Mikey laski kantamuksensa ja hiipi lähemmäs aukiota. Hän katsoi aukiolle puskan takaa ja näki, että Raph ja Snow keskustelivat jostakin.

Mikey hiipi lähemmäs Raphia ja Snowta, jotta kuulisi, mitä he puhuisivat. Kuuloetäisyydellä hän pysähtyi ja kuunteli. Snow kysyi: "Kuka Se raidallinen susi oli? Näin, kun kannoitte häntä reviirimme halki." Raph vastasi murheellisena: "Hän oli Silver. H-hän kuoli pudottuaan jyrkänteeltä. En kyennyt pelastamaan häntä." Snow painautui lähemmäs Raphin turkkia vasten ja sanoi: "Otan osaa. Mutta Se ei ollut sinun suusi, että hän kuoli. Se oli silkka onnettomuus." Raph vastasi murheellisella äänellä: "Mutta tunsin olevani vastuussa hänestä. Oli minun ideani mennä niin lähelle sitä jyrkännettä. Kaikkialle, minne ikinä menenkin, tapahtuu aina kuolemaa ja Se liittyy aina minuun." Snow korotti ääntään: "Tuo ei ole totta! Pelastit MINUT. Ja vielä kahdesti." Raph vastasi vaivautuneesti: "Ei Se ollut mitään. Kuka tahansa olisi voinut tehdä sen. Tein vain sen, mitä pidin oikeana valintana." Snow sanoi: "Juuri noita sanoja etsinkin. Silver ajatteli varmasti aivan samaa asiaa, ennen kuolemaansa."

Mikey oli kuullut tarpeeksi. Hän hiipi takaisin kanien ja pulun luokse. Hän nosti ne ja käveli aukiolle tietämättömän näköisenä. Hän käveli Raphin ja Snown vierelle ja pudotti heille tarkoituksella jänikset. Mikey sanoi: "Nämä ovat teille." Snow kiitti, mutta Raph loi Mikeyyn epäilevän katseen. Mikey ei välittänyt siitä, vaan käveli muualle ruokaillakseen. Hän söi pulun nopein haukkauksin. Kun Mikey oli syönyt pulun hän asettui kyljelleen lämpimään auringon valoon.

Mikey tunsi, että joku tökki häntä. Mikey avasi silmänsä ja näki Raphin tumman hahmon kuun valossa. Mikey oli nukahtanut. Raph istahti ja sanoi: "Sinä kuulit keskustelumme, etkö vain?" Mikey sanoi epäröiden: "Ehkä... Ehkä en... No, hyvä on. Kyllä. Saatoin kuunnella sitä hieman."

Raph ei sanonut mitään. Sitten hän kohotti päätään nähdäkseen puolenkuun. Hän sanoi: "Siitä on nyt kolme kuukautta, kun lähdin etsimään sinua. Mitenköhän asiat kotona ovat muuttuneet?" Mikey sanoi: "Toivottavasti ei liikaa." Mikey nousi jaloilleen. Hän näki Snown käpertyneenä kuun valoon. Ei ihme, että Raph on vähän ihastunut Snowhun. Hänhän on oikea kaunotar!

Mikey käänsi päätään ja varoitti: "Varo vain Raph. Saatan ehkä varastaa Snown sinulta." Raph sanoi: "Jos edes yrität sitä, saat tuntea hampaani niskastasi." Mikey etsi Raphin äänensävystä katkeruutta, mutta sellaista ei ollut. Raph nousi ja käänsi selkänsä Mikeylle. Hän sanoi: "Ehkä on aika mennä nukkumaan." Raph käveli Snown vierelle ja asettui tämän lähelle nukkumaan. Mikey haukotteli ja kävi itse makuulle. Hän painoi kuononsa etukäpälilleen, sulki silmänsä ja nukahti.


Siinä Se nyt tällä kertaa. Raph jääkin eloon, joten emme pääse hänestä vielä eroon.

Tää on mahtava tarina . Jatka ja äkkiä

Jatkuu
Juostessaan mestässsä hahmo huomasi että aurniko oli nousemassa
- Voi ei! Ei nyt! hän voihkaisi.
Aurigon valon osuessa häneen hänen kätensä muuttuivat etujaloiksi, jalat takajaloiksi, iho kirkkaan kullankeltaisiksi suomuiksi ja viitta siiviksi. Pian taivaalle nousi kaunis ja nuori naaraslohikäärme.
Kommentoikaa pliis . Sori et on näin lyhyt

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Juostessaan mestässsä hahmo huomasi että aurniko oli nousemassa
- Voi ei! Ei nyt! hän voihkaisi.
Aurigon valon osuessa häneen hänen kätensä muuttuivat etujaloiksi, jalat takajaloiksi, iho kirkkaan kullankeltaisiksi suomuiksi ja viitta siiviksi. Pian taivaalle nousi kaunis ja nuori naaraslohikäärme.
Kommentoikaa pliis . Sori et on näin lyhyt

hmm... Interesting... Jatka ja ei haitta, vaikka oli lyhkänen pääasia, että tänne saa ess jotain

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Lohikäärme lensi hetken aikaa taivaalla kunnes laskeutui maahan Nahkapään luolan eteen. Nahkapää torkkui luolan suuaukolla pää etujalkojen päällä. Se nosti päänsä kuullessan askeleita ja hämmästyi nähdessään kauniin nuoren naaraan. Naaras hymyili.
- Hei Nahkapää, naaras sanoi
- Kuka olet? Nahkapää kysyi.
- Minä tässä. Donna, Naaras sanoi.
Nahkapää ällistyi totaallisesti.
- Mutta kuinka....miten....miten ihmeessä olet elossa, se kysyi.
Donna huokaisi.
- Utromianit herättivät minut henkiin. Ainoa haitta puoli on se että minut on kirottu muuttumaan lohikäärmeeksi auringon valossa. Ei millään pahalla, se sanoi.
Nahkapää nyökkäsi ymmärtäväisesti. Nuori haltijaneito kirottuna lohikäärmeeksi. Donna näytti hätääntyneeltä.
- Mikä hätänä, Nahkapää kysyi.
- Veljeni ovat joutuneet Footin vangiksi. Sinun ja Danielin on autettava, Donna sanoi.
Nahkapää laski katseensa.
- Olen pahoillani mutta en voi auttaa. Daniel on Shokanabun vankina ja itse olen haavoittunut, se sanoi.
Donna käveli luolan hämärään muuttuen samalla taas tytöksi ja tutki haavoja. Pahin oli siivessä ja lenninsiipi oli lähes riekaleina. Donna kaivoi olkalaukustaan yrttejä ja puristi mehua haavoihin. Sitten hän otti esiin neulan ja lankaa ja ryhtyi ompelemaan haavaa kiinni.
- Älä liiku. Tämä voi vähän nipistää, Donna sanoi.
Nahkapää irvisti kivusta.
- Mikä tämän oikein aiheutti? Donna kysyi ommellessaan lenninsiipeä.
- Viral, Nahkapää murahti.
Donna katsoi Nahkapäätä ällistyneenä.
- Kävitkö yksisarvisen kimppuun? hän kysyi.
- Se kyllä kävi minun kimppuuni, Nahkapää murahti
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Lohikäärme lensi hetken aikaa taivaalla kunnes laskeutui maahan Nahkapään luolan eteen. Nahkapää torkkui luolan suuaukolla pää etujalkojen päällä. Se nosti päänsä kuullessan askeleita ja hämmästyi nähdessään kauniin nuoren naaraan. Naaras hymyili.
- Hei Nahkapää, naaras sanoi
- Kuka olet? Nahkapää kysyi.
- Minä tässä. Donna, Naaras sanoi.
Nahkapää ällistyi totaallisesti.
- Mutta kuinka....miten....miten ihmeessä olet elossa, se kysyi.
Donna huokaisi.
- Utromianit herättivät minut henkiin. Ainoa haitta puoli on se että minut on kirottu muuttumaan lohikäärmeeksi auringon valossa. Ei millään pahalla, se sanoi.
Nahkapää nyökkäsi ymmärtäväisesti. Nuori haltijaneito kirottuna lohikäärmeeksi. Donna näytti hätääntyneeltä.
- Mikä hätänä, Nahkapää kysyi.
- Veljeni ovat joutuneet Footin vangiksi. Sinun ja Danielin on autettava, Donna sanoi.
Nahkapää laski katseensa.
- Olen pahoillani mutta en voi auttaa. Daniel on Shokanabun vankina ja itse olen haavoittunut, se sanoi.
Donna käveli luolan hämärään muuttuen samalla taas tytöksi ja tutki haavoja. Pahin oli siivessä ja lenninsiipi oli lähes riekaleina. Donna kaivoi olkalaukustaan yrttejä ja puristi mehua haavoihin. Sitten hän otti esiin neulan ja lankaa ja ryhtyi ompelemaan haavaa kiinni.
- Älä liiku. Tämä voi vähän nipistää, Donna sanoi.
Nahkapää irvisti kivusta.
- Mikä tämän oikein aiheutti? Donna kysyi ommellessaan lenninsiipeä.
- Viral, Nahkapää murahti.
Donna katsoi Nahkapäätä ällistyneenä.
- Kävitkö yksisarvisen kimppuun? hän kysyi.
- Se kyllä kävi minun kimppuuni, Nahkapää murahti
Kommentoikaa pliis  

Jee piitkä pätkä!!!! :D:D:Djatka nopee

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Hetken päästä Donna sai haavat ja lenninsiiven ommeltua.
- Kas noin. Se on parasta mihin pystyn, hän sanoi.
Nahkapää liikutteli siipeään ja hymyili sitten Donnalle.
- Kiitos ystäväni, se sanoi hymyillen.
Donna punastui hiukan. Hetkistä myöhemmin kaksi lohikäärmettä lensi taivaalla kohti vanhoja kaupungin raunioita. Donna toivoi että he ehtisivät raunioille ennen auringon laskua. Donna oli niin ajatuksissaan että heräsi vasta kuullessaan Nahkapään varoituksen. Hän nosti katseensa kohti taivaan rantaa ja kauhistui. Aurinko laski nopeasti. Mitä pimeämpää tuli sitä nopeammin hän muuttui takaisin tytöksi. Hän putosi huutaen kohti maata.
- Madonna! Nahkapää huusi ja syöksyi hänen peräänsä.
Nahkapää onnistui nappaamaan hänet kiinni juuri vähän ennen puiden latvoja. Donna huohotti ja katsoi Nahkapäätä.
- Kiitos. Pelastit henkeni, Donna sanoi.
Kommentoikaa pliis:)

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Hetken päästä Donna sai haavat ja lenninsiiven ommeltua.
- Kas noin. Se on parasta mihin pystyn, hän sanoi.
Nahkapää liikutteli siipeään ja hymyili sitten Donnalle.
- Kiitos ystäväni, se sanoi hymyillen.
Donna punastui hiukan. Hetkistä myöhemmin kaksi lohikäärmettä lensi taivaalla kohti vanhoja kaupungin raunioita. Donna toivoi että he ehtisivät raunioille ennen auringon laskua. Donna oli niin ajatuksissaan että heräsi vasta kuullessaan Nahkapään varoituksen. Hän nosti katseensa kohti taivaan rantaa ja kauhistui. Aurinko laski nopeasti. Mitä pimeämpää tuli sitä nopeammin hän muuttui takaisin tytöksi. Hän putosi huutaen kohti maata.
- Madonna! Nahkapää huusi ja syöksyi hänen peräänsä.
Nahkapää onnistui nappaamaan hänet kiinni juuri vähän ennen puiden latvoja. Donna huohotti ja katsoi Nahkapäätä.
- Kiitos. Pelastit henkeni, Donna sanoi.
Kommentoikaa pliis:)  

kysasen vaan; oliko tarkotus et nahkäpää huute madonna??[> heheee nahkäpää löysi ihastuksen

Kiva et tykkäät . Oli sillä Donna koko nimi on Madonna. Jatkuu
Hieman myöhemmin kaksikko saapui vanhoille raunioille. Donna ja Nahkapää kävelivät pitkin kujia joiden reunustoilla oli vanhojen rakennuksien raunioita. Donna katseli ympärilleen hieman kummissaan.
- Mä olen ollu täällä, hän sanoi.
Hetken päästä he saapuivat linnan raunioille. Donna käveli hitaasti sisälle ja suoraan valtaistuinsaliin. Valtaistuimen yllä oli vaakuna jossa oli kilpikonna. He huomasivat lattian olevan melkein luiden peitossa. Donna huomasi äkkiä erään luurangon pitelevän miekkaa ja kilpeä jossa oli kilpikonna. Donna putosi polvilleen luurangon eteen ja nosti hieman kilpeä. Hänen päähänsä iskeytyi muistikuva jostain vuosien takaa. Valtaistuin salissa oli taistelu käynnissä. Isä taisteli miekan ja kilven kanssa foot sotilaita vastaan. Äiti peräytyi lapsien kanssa salaovesta päästäkseen pakoon. Donna alkoi itkeä ja halasi kilpeä. Nahkapää laski etujalkansa Donnan olkapäälle.
- Madonna? hän kysyi.
Donna käänsi kyyneleiset kasvonsa Nahkapäähän ja nyyhkäisi:
- Isäni
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Oli sillä Donna koko nimi on Madonna. Jatkuu
Hieman myöhemmin kaksikko saapui vanhoille raunioille. Donna ja Nahkapää kävelivät pitkin kujia joiden reunustoilla oli vanhojen rakennuksien raunioita. Donna katseli ympärilleen hieman kummissaan.
- Mä olen ollu täällä, hän sanoi.
Hetken päästä he saapuivat linnan raunioille. Donna käveli hitaasti sisälle ja suoraan valtaistuinsaliin. Valtaistuimen yllä oli vaakuna jossa oli kilpikonna. He huomasivat lattian olevan melkein luiden peitossa. Donna huomasi äkkiä erään luurangon pitelevän miekkaa ja kilpeä jossa oli kilpikonna. Donna putosi polvilleen luurangon eteen ja nosti hieman kilpeä. Hänen päähänsä iskeytyi muistikuva jostain vuosien takaa. Valtaistuin salissa oli taistelu käynnissä. Isä taisteli miekan ja kilven kanssa foot sotilaita vastaan. Äiti peräytyi lapsien kanssa salaovesta päästäkseen pakoon. Donna alkoi itkeä ja halasi kilpeä. Nahkapää laski etujalkansa Donnan olkapäälle.
- Madonna? hän kysyi.
Donna käänsi kyyneleiset kasvonsa Nahkapäähän ja nyyhkäisi:
- Isäni
Kommentoikaa pliis

selvä kiitos nyt tämä asiakin selvisi^^ JA SORI KU EN OO KIRJOTTANU PITKÄÄN AIKAAN!! tänää oli nimittäin ruottin kokeet ja torstaihin pitää lukee joku Random kirja joten AION - ja tarkotan sitä- kirjoittaa silloin eli torstaina

Kiva et tykkäät . Jatkuu .
Äkkiä alkoi kuulua meteliä. Kaksikko piiloutui pilarien taakse. Saliin asteli jättimäinen violetti olento jolla oli mustan ja sinisen kirjava galdiaattori sotisopa ja tulenpunainen yksisarvinen jolla oli taivaansiniset silmät.
- Mitä teemme niile pojille? yksisarvinen kysyi.
Jättiläinen ei heti vastannut mutta sanoi sitten:
- Eliminoi se sokea soturi. Prinssin saat pitää hengissä.
Yksisarvinen kumarsi ja kääntyi lähteäkseen. Nahkapää ja Donna vilkaisivat toisiaan.
Kommentoikaa pliis

Kirjotan pätkän sillä sain sen kirjan luettua^.^

Don heräsi metallista tehdyssä häkissä, joka oli pehmustettu, hän ei ollut nähnyt unia. Donin jalkaan oli sidottu punainen kääre. Donin jalkaan sattui hitusen, mutta ei ollut yhtä kipeä kuin oli ollut aiemmin. Don olisi halunnut repiä sen irti, jotta haavaa parantuisi luonnollisesti mutta tajusi, että jos hän repisi sen sama prosessi tehtäisiin uudestaan. Eikä Don halunnut sitä.

Don laski päänsä etujalkojensa väliin ja alkoi ajatella. Mitenköhän veljillä menee? Onkohan heille sattunut jotain?... Miten pääsen pois?. Kysymyksiin ei vielä ollut vastausta, mutta Don tiesi, että on päästävä pois jollain tavalla ja mahdollisimman nopeasti, mutta vasta silloin, kun jalka pystyisi kannattamaan painoa... Sitä ennen ei pitänyt ajatellakaan pakoa, mutta nyt piti käyttää aikaa jalan paranemiseen ja voimien kasvamiseen.

siinä nyt... Haluisin kirjoittaa leosta, raphista ja mikeyatä, mut aika käy vähiin ja toivottavasti tykkäsit

Tmnt kirjoitti:Kirjotan pätkän sillä sain sen kirjan luettua^.^

Don heräsi metallista tehdyssä häkissä, joka oli pehmustettu, hän ei ollut nähnyt unia. Donin jalkaan oli sidottu punainen kääre. Donin jalkaan sattui hitusen, mutta ei ollut yhtä kipeä kuin oli ollut aiemmin. Don olisi halunnut repiä sen irti, jotta haavaa parantuisi luonnollisesti mutta tajusi, että jos hän repisi sen sama prosessi tehtäisiin uudestaan. Eikä Don halunnut sitä.

Don laski päänsä etujalkojensa väliin ja alkoi ajatella. Mitenköhän veljillä menee? Onkohan heille sattunut jotain?... Miten pääsen pois?. Kysymyksiin ei vielä ollut vastausta, mutta Don tiesi, että on päästävä pois jollain tavalla ja mahdollisimman nopeasti, mutta vasta silloin, kun jalka pystyisi kannattamaan painoa... Sitä ennen ei pitänyt ajatellakaan pakoa, mutta nyt piti käyttää aikaa jalan paranemiseen ja voimien kasvamiseen.

siinä nyt... Haluisin kirjoittaa leosta, raphista ja mikeyatä, mut aika käy vähiin ja toivottavasti tykkäsit

Tää on mahtava tarina

Jatkuu .
- Mitä me nyt teemme? Nahkapää kysyi.
- Seurataan Viralia. Se johdattaa meidät Danielin luo, Donna sanoi.
Kaksikko livahti ulos piilostaan ja lähti yksisarvisen perään.
Kommentoikaa pliis . Sori et on lyhyt. En keksinyt muuta

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu .
- Mitä me nyt teemme? Nahkapää kysyi.
- Seurataan Viralia. Se johdattaa meidät Danielin luo, Donna sanoi.
Kaksikko livahti ulos piilostaan ja lähti yksisarvisen perään.
Kommentoikaa pliis . Sori et on lyhyt. En keksinyt muuta

ei sun tarvitse sanoa sori et on lyhkänen sillä ketään ei haittaa^^ joka tapauksessa tääkin tarina on mahtava;P

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu .
- Mitä me nyt teemme? Nahkapää kysyi.
- Seurataan Viralia. Se johdattaa meidät Danielin luo, Donna sanoi.
Kaksikko livahti ulos piilostaan ja lähti yksisarvisen perään.
Kommentoikaa pliis . Sori et on lyhyt. En keksinyt muuta

En itse olisi keksinyt, että Viral voisi olla yksisarvinen. Hyvin keksitty.

Raph seisoi paksun uskan keskellä. Maassa ei tuntunut ruohoa tai hiekkaa. Ilmassa ei leijallut minkäänlaisia hajuja eikä Raph nähnyt mitään. Sitten jostakin kuului ääni. Se oli hyvin heikko, mutta kertoi jonkun lähestyvän. Metsän äänet kaikuivat Raphin korvissa, kun hän kuunteli.

Raph oli yhä usvan saartamana. Aina, kun hän yritti päästä siitä eroon, usva seurasi häntä. Puskasta kuului rahinaa. Raph kääntyi ja jäykistyi taisteluun valmiina. Kahinasta päätellen, heitä oli monta. Raph yritti saada vieraiden hajun nenäänsä, mutta vain usva tunkeutui hänen sieraimiinsa.

Kuului taas ääni. Joku puhui. Raph kuuli pientä muminaa. Sitten, kun ääni alkoi voimistua, Raph saattoi erottaa yksittäisiä sanoja. Tuntematon ääni valitti: "Miksi meidän piti lähteä kaupungista? Tassuja särkee, on nälkä ja minua väsyttää!" Toinen ääni sanoi: "Säästä voimiasi. Tarvitset niitä muuhun kuin valittamiseen."

Raph säpsähti. Hän oli kuullut äänen monesti ennen. Se oli niin tuttu, ettei hän voinut erehtyä henkilöstä. Se oli Leo! Mutta mitä hän tekee metsässä tuntemattoman kanssa keskellä yötä? Raph kuunteli. Toinen tuntematon ääni sanoi: "Meidän on etsittävä suojaa ja pian. He eivät kestä enää pian tätä vauhtia." Leo sanoi: "Olet oikeassa. Meidän on pakko pysähtyä." Leo keskeytti hetkeksi puheensa. Sitten hän jatkoi: "Don on jo loukkaantunut. Ihmiset ovat vaarallisia vihaisina. Kaupungissa ei ole enää turvallista."

Raph säpsähti hereille. Hän nousi istumaan. Raph oli yhä samalla aukiolla. Usva oli poissa. Raph tärisi hetken paikoillaan. Snow oli käpertynyt Raphin vierelle. Hänen suloinen tuoksunsa täytti Raphin sieraimet, ja hän rauhoittui. Hän kävi takaisin makuulle. Hän yritti saada unta, mutta suuret kysymykset painoivat hänen päätään. Mitä kaupungissa oli tapahtunut? Mitä Donille oli käynyt? Keitä ne tuntemattomat olivat? Miten usva liittyi tähän kaikkeen? Miksi hän edes pohtii näitä asioita? Kysymyksiin ei saisi vielä täyttä vastausta. Vasta sitten, kun Raph on nähnyt sen omin silmin.

Ei mikään hirveen pitkä, mutta riittää tälle illalle.

TMNTfani! kirjoitti:Raph seisoi paksun uskan keskellä. Maassa ei tuntunut ruohoa tai hiekkaa. Ilmassa ei leijallut minkäänlaisia hajuja eikä Raph nähnyt mitään. Sitten jostakin kuului ääni. Se oli hyvin heikko, mutta kertoi jonkun lähestyvän. Metsän äänet kaikuivat Raphin korvissa, kun hän kuunteli.

Raph oli yhä usvan saartamana. Aina, kun hän yritti päästä siitä eroon, usva seurasi häntä. Puskasta kuului rahinaa. Raph kääntyi ja jäykistyi taisteluun valmiina. Kahinasta päätellen, heitä oli monta. Raph yritti saada vieraiden hajun nenäänsä, mutta vain usva tunkeutui hänen sieraimiinsa.

Kuului taas ääni. Joku puhui. Raph kuuli pientä muminaa. Sitten, kun ääni alkoi voimistua, Raph saattoi erottaa yksittäisiä sanoja. Tuntematon ääni valitti: "Miksi meidän piti lähteä kaupungista? Tassuja särkee, on nälkä ja minua väsyttää!" Toinen ääni sanoi: "Säästä voimiasi. Tarvitset niitä muuhun kuin valittamiseen."

Raph säpsähti. Hän oli kuullut äänen monesti ennen. Se oli niin tuttu, ettei hän voinut erehtyä henkilöstä. Se oli Leo! Mutta mitä hän tekee metsässä tuntemattoman kanssa keskellä yötä? Raph kuunteli. Toinen tuntematon ääni sanoi: "Meidän on etsittävä suojaa ja pian. He eivät kestä enää pian tätä vauhtia." Leo sanoi: "Olet oikeassa. Meidän on pakko pysähtyä." Leo keskeytti hetkeksi puheensa. Sitten hän jatkoi: "Don on jo loukkaantunut. Ihmiset ovat vaarallisia vihaisina. Kaupungissa ei ole enää turvallista."

Raph säpsähti hereille. Hän nousi istumaan. Raph oli yhä samalla aukiolla. Usva oli poissa. Raph tärisi hetken paikoillaan. Snow oli käpertynyt Raphin vierelle. Hänen suloinen tuoksunsa täytti Raphin sieraimet, ja hän rauhoittui. Hän kävi takaisin makuulle. Hän yritti saada unta, mutta suuret kysymykset painoivat hänen päätään. Mitä kaupungissa oli tapahtunut? Mitä Donille oli käynyt? Keitä ne tuntemattomat olivat? Miten usva liittyi tähän kaikkeen? Miksi hän edes pohtii näitä asioita? Kysymyksiin ei saisi vielä täyttä vastausta. Vasta sitten, kun Raph on nähnyt sen omin silmin.

Ei mikään hirveen pitkä, mutta riittää tälle illalle.

Tää on mahtava tarina . Ja kiitos sisarellesi Viral ajatuksesta

Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Kaksikko seurasi Viralia alas vankityrmiin pysytellen varjoissa. Eräässä sellissä oli kaksi poikaa. Toisella oli vaaleanruskeat hiukset ja side silmillä. Toisella oli punaiset hiukset.
- Daniel ja ton toisen täytyy olla Kody, Donna kuiskasi.
Nahkapää nyökkäsi. Viral avasi sellin oven ja käveli suoraan Danielin luokse.
- Hyvästele maailma soturi, Viral sanoi ja työnsi sarvensa Danielin kaulalle.
- Daniel! Kody huusi.
Juuri silloin Donna ja Nahkapää hyökkäsivät.
- Vapauta sinä Daniel ja Kody. Minä hoitelen Viralin, Donna sanoi ja veti esiin viuhkansa.
Nahkapää nyökkäsi.
Kommentoikaa pliis . Mitä pidätte Donnasta