Turtles tarinoita

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Hetken päästä jengi pääsi maakartanolle. Don ja Casey kantoivat Leon sisälle ja muut tulivat perässä. Don ja Casey laskivat Leon sohvalle, Karai istui hänen vireensä ja alkoi sivellä hänen otsaansa kostealla liinalla. Raphin oli vaikea hallita hermonsa. Hän iski nyrkkinsä seinään.
- Me lähdettiin pakoon kuin pahimmatkin pelkurit ja jätettiin sensei sinne, hän ärähti.
Don laski kätensä Raphin olalle.
- Sensei halusi pelastaa meidät, hän selitti.
Raph kääntyi ympäri.
- Ja sensein jättäminen pulaan oli paras mahdollinen vai? Foot tappaa hänet, Raph ärähti.
- Pojat! Leon tila heikkenee! Karai huudahti äkkiä.
Don ja Raph kääntyivät ympäri ja riensivät Leon luokse. Leo hengitti heikosti ja hänen pulssinsa oli myös heikko. Äkkiä joku koputti ikkunaan. Don nosti katseensa ja näki vilahduksen vihreästä viitasta.
- Mike joku on ulkona.  Käy tarkistamassa, hän sanoi.
Mike nyökkäsi ja riensi ulos. Hetken päästä hän tuli takaisin sisälle.
- Ei siellä ketään ollu. Mä löysin vain tän, hän sanoi ja ojensi pienen pullon jossa oli lappu.
"Anna tämä Leolle" lapussa luki.
Don avasi pullon korkin ja kaatoi liemen Leon suuhun. Kului vain hetki ja Leo alkoi voida paremmin. Karai huokaisi helpotuksesta. Don luki lapun uudestaan. Käsiala näytti tutulta muuta hän ei keksinyt miksi
Kommentoikaa pliis

Miksköhän mulle tulee mieleen Usagi? Mutta voihan Se olla myös vanha ystävämme Daniel. nyt mietittävää riittää koko loppu illaksi.

Nyt tuli joku hullu päähänpistos, että voisimpahan miettiä oman tarinani hahmojen luonteenpiirteitä.
+=hyvä asia
-=plussan vastakohta


LEO
+Rohkea ja peloton (niinkuin sen pitääkin)
+suojeleva
+vastuullinen
+rakastava puoliso
-huumorintajuton

RAPH
+uhkarohkea ja taitava taistelija
- Välillä hieman pelottava
-elämäänsä kyllästynyt
+suojelee läheisiään aina tarvittaessa
-kiivas ja lyhyt pinnainen
-toisien susien/koirien tunteita loukkaava. (näin tuntuu tapahtuvan usein)

DON
+hiljainen ja utelijas
+osaa parantamisen taidon
-jäänyt hieman taka-alalle (tästä voin syyttää itseäni oho )

MIKEY
+joukon hömelö
+kissarakas
-aiheuttaa usein vaaratilanteita muille ja itselleen
-kärsimätön

TIKKU
+välittävä ja armollinen
-huono isä (ei pahalla)

SILPPURI
-taitava taistelija
+lähettää usein melkein koko joukon kuolemaan
-armoton ja väliinpitämätön

KARAI
-ovela ja vikkelä
-selviytyy monesta esteestä (paitsi roskakorista)
+menettää usein malttinsa; hyökkäilee sokeasti
-seuraa isänsä tassunjäljissä

VENUS
-kehno taistelija
+ystävällinen ja lempeä

ROI
+rohkea ja suojeleva
-hieman tottelematon

HOPE
+tulevaisuudessa taitava taistelija
-uhmakas

HOLLY
+hiljainen ja tottelevainen
-huono metsästäjä

CHIBI
+nopeasti oppiva ja kiltti
-säikky

siinä oli nyt muutama. Ei kyllä hirvittävästi eroa sarjoista. Mutta Se on hyvä.

Snow sanoi hiljaa: "Älä aliarvioi niitä. Me näyttävät söpöiltä, mutta ovat oikeasti raakalaisia. Ne saivat minutkin tähän kuntoon." Raph katsoi naarasta uudestaan. Se oli totta. Snow haavat olivat selvästi tehnyt kynnet. Haavojen sileistä reunoista ei voinut erehtyä. Snown kehossa oli vain muutama haava, jonka oli tehnyt hampaat. Nyt Raph ymmärsi. Hän oli selviytynyt ensimmäisestä tasosta.

Karai nauroi mielipuolisesti. Hän huusi: "Hyökätkää!" Kaksi ilvestä hyppäsi Raphin molemmille puolille. Snow katsoi Raphia kauhun vallassa. Oliko tämä liike, joka oli lähes tappanut Snown. Ilvekset hyppäsivät samanaikaisesti Raphin kylkiä kohti. Raph tarttui vasemmalta iskeneeseen Ilvekseen. Toinen Ilves oli kuitenkin yhä vapaa ja Se viilsi kynsillään pitkän ja syvän haavan Raphin kylkeen. Raph ulvaisi kivusta ja joutui päästämään ilveksen irti. Raphin tasapaino horjui.

Juuri, kun hän sai tasapainonsa korjattua, suuri Ilves paiskautui Raphiin. Ilves kynsi Raphin kasvoja. Raph sai otteen ilveksen jalasta ka puri täydellä voimalla. He kierivät hetken maassa toisistaan irrottamatta. Ilveksen ote irtosi. Raph nousi ja löi ilveksen pään kiveen. Ilves mätkähti maahan kuolleena.

Raph katsoi muita ilveksiä uhmakkaasti. Raph pyrki pelottelemaan muita ilveksiä. Ilvekset eivät kuitenkaan värähtäneetkään. Niiden silmissä paloi yhä sama tuli kuin aloittaessa. Eivätkö ne pelkää minua yhtään? Raph näki, kuinka rivisotilaat tärisivät kauhusta ka niiden silmät olivat lasittuneet.

Suurin ilveksistä puhui: "Oletinkin, että olisit hieman haastavampi vastus kuin tuo naaras. Emme kuitenkaan pelkää sinua. Joten säästä uhmakas katseesi ja keskity. Sillä seuraavasta hyökkäyksestä et selviä." Ilveksen epätavallisissa sinisilmissä paistoi pieni voitonriemu. Tuon ilveksen täytyy olla johtaja.

Ilvesten johtaja jakoi ryhmän kahteen 10-13 pään ryhmään. Sitten silmänräpäyksessä ne olivat kadonneet. Raph haisteli ympärilleen ja ilkkui: "Tuoko on parasta mihin pystytte?" Sitten aukio alkoi muuttua. Paksu usva täytti aukion. Raph ei enää nähnyt Snowta tai vihollista. Hän ei edes haistanut mitään! Raph kuuli Snown puhuvan: "Ole varovainen! Ne peittävät lähiympäristön sumulla. Se on niiden taktiikka. Olin itse saada surmani sen takia!"

en nyt oikein jaksa jatkaa eteenpäin, mutta jakoa, seuraa pian...

TMNTfani! kirjoitti:Snow sanoi hiljaa: "Älä aliarvioi niitä. Me näyttävät söpöiltä, mutta ovat oikeasti raakalaisia. Ne saivat minutkin tähän kuntoon." Raph katsoi naarasta uudestaan. Se oli totta. Snow haavat olivat selvästi tehnyt kynnet. Haavojen sileistä reunoista ei voinut erehtyä. Snown kehossa oli vain muutama haava, jonka oli tehnyt hampaat. Nyt Raph ymmärsi. Hän oli selviytynyt ensimmäisestä tasosta.

Karai nauroi mielipuolisesti. Hän huusi: "Hyökätkää!" Kaksi ilvestä hyppäsi Raphin molemmille puolille. Snow katsoi Raphia kauhun vallassa. Oliko tämä liike, joka oli lähes tappanut Snown. Ilvekset hyppäsivät samanaikaisesti Raphin kylkiä kohti. Raph tarttui vasemmalta iskeneeseen Ilvekseen. Toinen Ilves oli kuitenkin yhä vapaa ja Se viilsi kynsillään pitkän ja syvän haavan Raphin kylkeen. Raph ulvaisi kivusta ja joutui päästämään ilveksen irti. Raphin tasapaino horjui.

Juuri, kun hän sai tasapainonsa korjattua, suuri Ilves paiskautui Raphiin. Ilves kynsi Raphin kasvoja. Raph sai otteen ilveksen jalasta ka puri täydellä voimalla. He kierivät hetken maassa toisistaan irrottamatta. Ilveksen ote irtosi. Raph nousi ja löi ilveksen pään kiveen. Ilves mätkähti maahan kuolleena.

Raph katsoi muita ilveksiä uhmakkaasti. Raph pyrki pelottelemaan muita ilveksiä. Ilvekset eivät kuitenkaan värähtäneetkään. Niiden silmissä paloi yhä sama tuli kuin aloittaessa. Eivätkö ne pelkää minua yhtään? Raph näki, kuinka rivisotilaat tärisivät kauhusta ka niiden silmät olivat lasittuneet.

Suurin ilveksistä puhui: "Oletinkin, että olisit hieman haastavampi vastus kuin tuo naaras. Emme kuitenkaan pelkää sinua. Joten säästä uhmakas katseesi ja keskity. Sillä seuraavasta hyökkäyksestä et selviä." Ilveksen epätavallisissa sinisilmissä paistoi pieni voitonriemu. Tuon ilveksen täytyy olla johtaja.

Ilvesten johtaja jakoi ryhmän kahteen 10-13 pään ryhmään. Sitten silmänräpäyksessä ne olivat kadonneet. Raph haisteli ympärilleen ja ilkkui: "Tuoko on parasta mihin pystytte?" Sitten aukio alkoi muuttua. Paksu usva täytti aukion. Raph ei enää nähnyt Snowta tai vihollista. Hän ei edes haistanut mitään! Raph kuuli Snown puhuvan: "Ole varovainen! Ne peittävät lähiympäristön sumulla. Se on niiden taktiikka. Olin itse saada surmani sen takia!"

en nyt oikein jaksa jatkaa eteenpäin, mutta jakoa, seuraa pian...

Tää on mahtava tarina

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Samaan Silppurin linnoituksessa Splinter raahattiin valtaistuin saliin. Valtaistuin salia kiersi parvi joka muistutti kolosseummin katsomorivistöä. Silppuri istui valtaistumella joka muistutti lohkäärmettä. Mandyn lisäksi joukko hirviöitä oli kerääntynyt paikalle. Kaksi peikkoa, ihmissusi ja näkki. Splinter irvisti vihaisesti. Silppuri ei tehnyt muuta kuin viittasi hirviöt Splinterin kimppuun.
- EI! Leo heräsi hätkähtäen ja irvisti tuskasta pidellen kylkeään.
- Rauhoitu se oli vain painajainen, Karai sanoi laskien kätensä Leon olalle.
Leo huokaisi ja käänsi katseensa Karaihin. Hänen kätensä oli kantositeessä, jalassa oli tukiside, samoin rintakehän ympärillä ja otsan ympärillä oli vielä sidettä.
- Kauanko olin...Leo kysyi mutta ei saanut kysymystään loppuun kun Karai vastasi:
- Noin kolme päivää. Oli ihme että selvisit.
- Miten niin en olisi selvinnyt? Leo ihmetteli.
Karai ojensi Leolle pullon jossa hänet pelastanut liemi oli ollut.
- Mike löysi sen ulkoa. Viestissä käskettiin antaa se sinulle, Karai selitti.
Leo katsoi ihmeissään lappua.
- Mikä hätänä? Karai kysyi.
- En ymmärrä. Käsiala on nuorimman sisaremme mutta hänen pitäisi olla kuollut, Leo sanoi ja katsoi Karaita
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Samaan Silppurin linnoituksessa Splinter raahattiin valtaistuin saliin. Valtaistuin salia kiersi parvi joka muistutti kolosseummin katsomorivistöä. Silppuri istui valtaistumella joka muistutti lohkäärmettä. Mandyn lisäksi joukko hirviöitä oli kerääntynyt paikalle. Kaksi peikkoa, ihmissusi ja näkki. Splinter irvisti vihaisesti. Silppuri ei tehnyt muuta kuin viittasi hirviöt Splinterin kimppuun.
- EI! Leo heräsi hätkähtäen ja irvisti tuskasta pidellen kylkeään.
- Rauhoitu se oli vain painajainen, Karai sanoi laskien kätensä Leon olalle.
Leo huokaisi ja käänsi katseensa Karaihin. Hänen kätensä oli kantositeessä, jalassa oli tukiside, samoin rintakehän ympärillä ja otsan ympärillä oli vielä sidettä.
- Kauanko olin...Leo kysyi mutta ei saanut kysymystään loppuun kun Karai vastasi:
- Noin kolme päivää. Oli ihme että selvisit.
- Miten niin en olisi selvinnyt? Leo ihmetteli.
Karai ojensi Leolle pullon jossa hänet pelastanut liemi oli ollut.
- Mike löysi sen ulkoa. Viestissä käskettiin antaa se sinulle, Karai selitti.
Leo katsoi ihmeissään lappua.
- Mikä hätänä? Karai kysyi.
- En ymmärrä. Käsiala on nuorimman sisaremme mutta hänen pitäisi olla kuollut, Leo sanoi ja katsoi Karaita
Kommentoikaa pliis

jännä juttu... Jatkan tänään ja kun on viikonloppu voin kirjoittaa ilta myöhään Jee... Jatka äkkiä sillä luen tarinoitasi ilolla=3

Jatkan niin kuin olen luvannut eli silppiksen vinkkelistä  nyt tähän tulee vähän takapakkia muun muassa siihen kohtaan ku ne tappeli ekan kerran…

Silppuri huusi: “Lähtekää takaa-ajoon! Niitä on vain kolme ja yksi puoli kuollut!” Hyeenat hyysivät yhteen ääneen: “Käskystä!” samalle, kun ne pujahtivat heinikkoon takaa-ajoon.

Silppuri sanoi hänen seuraansa jääneille hyeenoille: “Lähdetään leiriin. Turha niitä in odotella.” Hän lähti tulosuuntaansa ja hyeenat seurasivat perässä.

Parin kilometrin päästä he saapuivat valtavalle halkeamalle erämaan sydämessä. Siellä oli pilkko pimeää, joten se sopi täydellisesti piilopaikaksi sekä suojaksi. He laskeutuivat rinnettä alas, jossa vastaan tuli vartijoita. Vartijat kumarsivat pomonsa edessä.

Silppuri ja loput hyeenoista saapuivat eräänlaiselle aukiolle, jossa oli monen monta luolaa. Suurin niistä tietenkin kuului Silppurille ja tämän veljelle Scarille.

Silppuri meni luolaansa odottamaan hyviä uutisia takaa-ajosta. Noin vartin päästä takaa-ajo joukko saapui. Yksi niistä meni päällikön pesälle kertomaan uutisia.

Hyeena sopersi: “He… He pääsivät pakoon…”  Silppuri oli vihoissaan: “senkin koin syömät kirppusäkit! Kuinka vaikeaa on ottaa kiinni kolme vaivaista gepardia ja se yksi puoli kuollut?!” Hyeena yritti ottaa puheenvuorin, mutta Silppuri varasti sen: “Rangaistukseksi saatte hankkia KOKO laumalle syötävää ennen auringonlaskua tai KOKO takaa-ajo porukka saa kuolla! Tuliko selväksi?!” Hyeena vastasi: “Ky… kyllä herra!” Silppuri huusi: “Mitä sinä vielä siinä teet?! Mene jo! Ja muista, että ette palaa ennen kuin ruokavarasto on täynnä! Laumassani ei ole tilaa heikoille!”

Hyeena kääntyi hädissään ja juoksi pois paikalta. Silppuri ei kuitenkaan rauhoittunut hän oli yhä raivoissaan. Silppurilla kesti kauan, että oli rentoutuneempi, hän käveli makuusijalleen ja kävi makaamaan.

Joo sori ku oli vähän lyhkäinen ja ehkä tylsä, mut on se jotain ja sori ku laitoin tän näin myöhään

Tmnt kirjoitti:Jatkan niin kuin olen luvannut eli silppiksen vinkkelistä  nyt tähän tulee vähän takapakkia muun muassa siihen kohtaan ku ne tappeli ekan kerran…

Silppuri huusi: “Lähtekää takaa-ajoon! Niitä on vain kolme ja yksi puoli kuollut!” Hyeenat hyysivät yhteen ääneen: “Käskystä!” samalle, kun ne pujahtivat heinikkoon takaa-ajoon.

Silppuri sanoi hänen seuraansa jääneille hyeenoille: “Lähdetään leiriin. Turha niitä in odotella.” Hän lähti tulosuuntaansa ja hyeenat seurasivat perässä.

Parin kilometrin päästä he saapuivat valtavalle halkeamalle erämaan sydämessä. Siellä oli pilkko pimeää, joten se sopi täydellisesti piilopaikaksi sekä suojaksi. He laskeutuivat rinnettä alas, jossa vastaan tuli vartijoita. Vartijat kumarsivat pomonsa edessä.

Silppuri ja loput hyeenoista saapuivat eräänlaiselle aukiolle, jossa oli monen monta luolaa. Suurin niistä tietenkin kuului Silppurille ja tämän veljelle Scarille.

Silppuri meni luolaansa odottamaan hyviä uutisia takaa-ajosta. Noin vartin päästä takaa-ajo joukko saapui. Yksi niistä meni päällikön pesälle kertomaan uutisia.

Hyeena sopersi: “He… He pääsivät pakoon…”  Silppuri oli vihoissaan: “senkin koin syömät kirppusäkit! Kuinka vaikeaa on ottaa kiinni kolme vaivaista gepardia ja se yksi puoli kuollut?!” Hyeena yritti ottaa puheenvuorin, mutta Silppuri varasti sen: “Rangaistukseksi saatte hankkia KOKO laumalle syötävää ennen auringonlaskua tai KOKO takaa-ajo porukka saa kuolla! Tuliko selväksi?!” Hyeena vastasi: “Ky… kyllä herra!” Silppuri huusi: “Mitä sinä vielä siinä teet?! Mene jo! Ja muista, että ette palaa ennen kuin ruokavarasto on täynnä! Laumassani ei ole tilaa heikoille!”

Hyeena kääntyi hädissään ja juoksi pois paikalta. Silppuri ei kuitenkaan rauhoittunut hän oli yhä raivoissaan. Silppurilla kesti kauan, että oli rentoutuneempi, hän käveli makuusijalleen ja kävi makaamaan.

Joo sori ku oli vähän lyhkäinen ja ehkä tylsä, mut on se jotain ja sori ku laitoin tän näin myöhään

Leijonakuningasta . Siistiä ! Jatka äkkiä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Karai katsoi Leoa ihmeissään. Samaan aikaan kun Leo ryhtyi selittämään mitä heidän pikkusiskolleen oli tapahtunut Silppuri laskeutui Mandyn kanssa alas tyrmiin. Kaksi peikkoa Rocksteady ja Bepop olivat vahdissa.
- Onko hän puhunut? Silppuri kysyi.
- Ei herra. Hän ei ole puhunut vaikka Hurtta ja Kalanaama kovistelivat häntä yhtä aikaa, Rocksteady kertoi.
Silppuri ei sanonut mitään mutta viittasi vartijoita lähtemään. Myös Mandy lähti. Silppuri astui selliin sisälle. Splinter lojui mukiloituna tyrmän lattialla kädet selän taakse sidottuina. Silppuri seisoi hetken vanhuksen edessä ja sanoi sitten:
- Tiedän että oppilaasi pääsivät pakenemaan. Joten missä he piilottelevat, Silppuri sanoi.
Splinter nosti heikosti päänsä ja katsoi Silppuria vihaisesti.
- Minä en puhu, hän sähähti.
Silppuri hymyili huvittuneena ja laskeutui toisen polvensa varaan.
- Kerronpa sinulle pikku salaisuuden. Karai on sinun tyttäresi, hän sanoi niin hiljaa että vain Splinter kuuli sen.
Splinterin silmät suurenivat. Hänen mieleensä tulvahti muistikuva haltijakuningaskunnan luhistumisesta. Foot oli hyökännyt linnaan. Hän oli ollut kuninkaan neuvonantaja ja onnistunut pelastamaan pojat ja heidän sisarensa. Kun hän oli päässyt omalle asunnolleen hän oli löytänyt vaimonsa kuolleena lattialta ja Silppurin pitelemässä tytärtään sylissään. Taistelu oli ollut turha sillä katto romahti kaupungissa riehuvan tulipalon takia ja Silppuri pääsi pakoon.
- Miwa, Splinter henkäisi.
Silppuri virnisti:
- Aivan niin ja minä löydän heidät ja tapan heidät myös.
Sitten Silppuri nousi pystyyn, kääntyi ja poistui jättäen Splinterin tuijottamaan järkyttyneenä tyrmään
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Karai katsoi Leoa ihmeissään. Samaan aikaan kun Leo ryhtyi selittämään mitä heidän pikkusiskolleen oli tapahtunut Silppuri laskeutui Mandyn kanssa alas tyrmiin. Kaksi peikkoa Rocksteady ja Bepop olivat vahdissa.
- Onko hän puhunut? Silppuri kysyi.
- Ei herra. Hän ei ole puhunut vaikka Hurtta ja Kalanaama kovistelivat häntä yhtä aikaa, Rocksteady kertoi.
Silppuri ei sanonut mitään mutta viittasi vartijoita lähtemään. Myös Mandy lähti. Silppuri astui selliin sisälle. Splinter lojui mukiloituna tyrmän lattialla kädet selän taakse sidottuina. Silppuri seisoi hetken vanhuksen edessä ja sanoi sitten:
- Tiedän että oppilaasi pääsivät pakenemaan. Joten missä he piilottelevat, Silppuri sanoi.
Splinter nosti heikosti päänsä ja katsoi Silppuria vihaisesti.
- Minä en puhu, hän sähähti.
Silppuri hymyili huvittuneena ja laskeutui toisen polvensa varaan.
- Kerronpa sinulle pikku salaisuuden. Karai on sinun tyttäresi, hän sanoi niin hiljaa että vain Splinter kuuli sen.
Splinterin silmät suurenivat. Hänen mieleensä tulvahti muistikuva haltijakuningaskunnan luhistumisesta. Foot oli hyökännyt linnaan. Hän oli ollut kuninkaan neuvonantaja ja onnistunut pelastamaan pojat ja heidän sisarensa. Kun hän oli päässyt omalle asunnolleen hän oli löytänyt vaimonsa kuolleena lattialta ja Silppurin pitelemässä tytärtään sylissään. Taistelu oli ollut turha sillä katto romahti kaupungissa riehuvan tulipalon takia ja Silppuri pääsi pakoon.
- Miwa, Splinter henkäisi.
Silppuri virnisti:
- Aivan niin ja minä löydän heidät ja tapan heidät myös.
Sitten Silppuri nousi pystyyn, kääntyi ja poistui jättäen Splinterin tuijottamaan järkyttyneenä tyrmään
Kommentoikaa pliis

karmiva totuus paljastui, no ei ehkä karmiva, mutta totuus kuitenkin. Jatka pian

"Anteeksi? Että mitä?" Hunter kysyi ja katsoi Leota ja Raphia hetken.
"Me halutaan pyytää anteeksi" Leo toisti.
"Me ei oltaisi saatu valehdella" Raph jatkoi. Hunter näki heidän silmistään, että he pyysivät tosissaan anteeksi.
"Hmp..." Hunter mietti hetken. Harkitsi tarkkaan. Mutta hän ei voinut antaa anteeksi. Viha heitä kohtaan oli liian suuri. Hän vihasi valheita, valehtelijoita.
"Miksi antaisin anteeksi?" Hunter lopulta sihahti. Sitä kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus, Raph ja Leo vilkaisivat toisiaan hermostuneina. Hän on oikeassa. Meillä ei ole kunnollista syytä. Kumpikin ajatteli.
"Niin. Teillä ei ole syytä siihen" Hunter naurahti.
"Hei, Leo. Tapellaanko? Jos voitat, annan anteeksi kaiken. Jos minä voitan, te jätätte miut rauhaan pysyvästi." Hunter hymyili viileästi.
"No.. Hm... Hyvä on" Leo myöntyi hetken miettimisen jälkeen. Hän otti katanansa, ja heitti toisen niistä Hunterille.
"Leo! Oletko tosissasi? Meillä on muutakin tekemistä kun tapella täysin turhasta asiasta!" Raph huusi.
"Tämä ei ole turha asia!" Leo huudahti takaisin ja vilkaisi veljeään.
"Mene kotiin edeltä. Tulen kyllä" Leo sanoi. Raph oli hetken hiljaa. Sitten hän nyökkäsi.
"Hyvä on"

Hunter aikoi olla epäreilu. Kun Leo kääntyi katsomaan veljensä perään, Hunter syöksähti Leota päin. Leo ei ehtinyt väistää tai torjua, vaan sai viillon kaulaansa. Hän vain älähti jotain, katsoi Hunteria vihaisena.
"Tässäkö kiitos kaikesta mitä me teimme sinulle?! Pelastimme sinut! Ja nyt aijot tappaa meidät, niinkö?" Leo huusi. Hunter ei vastannut siihen mitään. Leo juoksi Hunteria päin. Itse oman valintasi teit.... Hunter väisti, ja otti pari juoksuaskelta kauemmaksi. Leo ei aikonut enään lyödä huti. Hunter katsoi Leota ilmeettömänä. Yleensä hän olisi hymyillyt hullunlailla, muttei nyt. Tämä tappelu oli eri asia. Sillä nyt hän tappeli vastaan henkilöä, jota oli vielä vuosi sitten kutsunut isoveljekseen.

~Tappelun jälkeen~

"Hunter!" Hän havahtui tähän huutoon. Se oli Lora.
"Hunter mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?!" Lora huusi. Hunter nousi seisomaan, ja katsoi Loraa hetken.
"Ei mitään ihmeellistä. Kuinka niin? Tappelin vain" Hunter sanoi. Hän ei muistanut mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun Leo oli juossut häntä päin toisen kerran.
"Katso naamasi!"

( Anteeksi kun jaan tämänkin tarinan kahteen osaan mutta olen niin laiska ;-; )

Ss

Purplecat702 kirjoitti:"Anteeksi? Että mitä?" Hunter kysyi ja katsoi Leota ja Raphia hetken.
"Me halutaan pyytää anteeksi" Leo toisti.
"Me ei oltaisi saatu valehdella" Raph jatkoi. Hunter näki heidän silmistään, että he pyysivät tosissaan anteeksi.
"Hmp..." Hunter mietti hetken. Harkitsi tarkkaan. Mutta hän ei voinut antaa anteeksi. Viha heitä kohtaan oli liian suuri. Hän vihasi valheita, valehtelijoita.
"Miksi antaisin anteeksi?" Hunter lopulta sihahti. Sitä kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus, Raph ja Leo vilkaisivat toisiaan hermostuneina. Hän on oikeassa. Meillä ei ole kunnollista syytä. Kumpikin ajatteli.
"Niin. Teillä ei ole syytä siihen" Hunter naurahti.
"Hei, Leo. Tapellaanko? Jos voitat, annan anteeksi kaiken. Jos minä voitan, te jätätte miut rauhaan pysyvästi." Hunter hymyili viileästi.
"No.. Hm... Hyvä on" Leo myöntyi hetken miettimisen jälkeen. Hän otti katanansa, ja heitti toisen niistä Hunterille.
"Leo! Oletko tosissasi? Meillä on muutakin tekemistä kun tapella täysin turhasta asiasta!" Raph huusi.
"Tämä ei ole turha asia!" Leo huudahti takaisin ja vilkaisi veljeään.
"Mene kotiin edeltä. Tulen kyllä" Leo sanoi. Raph oli hetken hiljaa. Sitten hän nyökkäsi.
"Hyvä on"

Hunter aikoi olla epäreilu. Kun Leo kääntyi katsomaan veljensä perään, Hunter syöksähti Leota päin. Leo ei ehtinyt väistää tai torjua, vaan sai viillon kaulaansa. Hän vain älähti jotain, katsoi Hunteria vihaisena.
"Tässäkö kiitos kaikesta mitä me teimme sinulle?! Pelastimme sinut! Ja nyt aijot tappaa meidät, niinkö?" Leo huusi. Hunter ei vastannut siihen mitään. Leo juoksi Hunteria päin. Itse oman valintasi teit.... Hunter väisti, ja otti pari juoksuaskelta kauemmaksi. Leo ei aikonut enään lyödä huti. Hunter katsoi Leota ilmeettömänä. Yleensä hän olisi hymyillyt hullunlailla, muttei nyt. Tämä tappelu oli eri asia. Sillä nyt hän tappeli vastaan henkilöä, jota oli vielä vuosi sitten kutsunut isoveljekseen.

~Tappelun jälkeen~

"Hunter!" Hän havahtui tähän huutoon. Se oli Lora.
"Hunter mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?!" Lora huusi. Hunter nousi seisomaan, ja katsoi Loraa hetken.
"Ei mitään ihmeellistä. Kuinka niin? Tappelin vain" Hunter sanoi. Hän ei muistanut mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun Leo oli juossut häntä päin toisen kerran.
"Katso naamasi!"

( Anteeksi kun jaan tämänkin tarinan kahteen osaan mutta olen niin laiska ;-; )

siis mä oon NIIN onnellinen siitä, että sunki pärstäs ja kirjotukset on täällä taas!!!!¡Sä et voi uskoo sitä, kuinka pöyristyny mä olin siitä ku näin sun avatarin ja tän kirjotuksen.;3 ja pliis jatkaisisitko pian, koska en JAKSA odottaa taas niin hillittömän pitkää aikaa pliiii...iiis

Tmnt kirjoitti:Ss

Purplecat702 kirjoitti:"Anteeksi? Että mitä?" Hunter kysyi ja katsoi Leota ja Raphia hetken.
"Me halutaan pyytää anteeksi" Leo toisti.
"Me ei oltaisi saatu valehdella" Raph jatkoi. Hunter näki heidän silmistään, että he pyysivät tosissaan anteeksi.
"Hmp..." Hunter mietti hetken. Harkitsi tarkkaan. Mutta hän ei voinut antaa anteeksi. Viha heitä kohtaan oli liian suuri. Hän vihasi valheita, valehtelijoita.
"Miksi antaisin anteeksi?" Hunter lopulta sihahti. Sitä kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus, Raph ja Leo vilkaisivat toisiaan hermostuneina. Hän on oikeassa. Meillä ei ole kunnollista syytä. Kumpikin ajatteli.
"Niin. Teillä ei ole syytä siihen" Hunter naurahti.
"Hei, Leo. Tapellaanko? Jos voitat, annan anteeksi kaiken. Jos minä voitan, te jätätte miut rauhaan pysyvästi." Hunter hymyili viileästi.
"No.. Hm... Hyvä on" Leo myöntyi hetken miettimisen jälkeen. Hän otti katanansa, ja heitti toisen niistä Hunterille.
"Leo! Oletko tosissasi? Meillä on muutakin tekemistä kun tapella täysin turhasta asiasta!" Raph huusi.
"Tämä ei ole turha asia!" Leo huudahti takaisin ja vilkaisi veljeään.
"Mene kotiin edeltä. Tulen kyllä" Leo sanoi. Raph oli hetken hiljaa. Sitten hän nyökkäsi.
"Hyvä on"

Hunter aikoi olla epäreilu. Kun Leo kääntyi katsomaan veljensä perään, Hunter syöksähti Leota päin. Leo ei ehtinyt väistää tai torjua, vaan sai viillon kaulaansa. Hän vain älähti jotain, katsoi Hunteria vihaisena.
"Tässäkö kiitos kaikesta mitä me teimme sinulle?! Pelastimme sinut! Ja nyt aijot tappaa meidät, niinkö?" Leo huusi. Hunter ei vastannut siihen mitään. Leo juoksi Hunteria päin. Itse oman valintasi teit.... Hunter väisti, ja otti pari juoksuaskelta kauemmaksi. Leo ei aikonut enään lyödä huti. Hunter katsoi Leota ilmeettömänä. Yleensä hän olisi hymyillyt hullunlailla, muttei nyt. Tämä tappelu oli eri asia. Sillä nyt hän tappeli vastaan henkilöä, jota oli vielä vuosi sitten kutsunut isoveljekseen.

~Tappelun jälkeen~

"Hunter!" Hän havahtui tähän huutoon. Se oli Lora.
"Hunter mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?!" Lora huusi. Hunter nousi seisomaan, ja katsoi Loraa hetken.
"Ei mitään ihmeellistä. Kuinka niin? Tappelin vain" Hunter sanoi. Hän ei muistanut mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun Leo oli juossut häntä päin toisen kerran.
"Katso naamasi!"

( Anteeksi kun jaan tämänkin tarinan kahteen osaan mutta olen niin laiska ;-; )

siis mä oon NIIN onnellinen siitä, että sunki pärstäs ja kirjotukset on täällä taas!!!!¡Sä et voi uskoo sitä, kuinka pöyristyny mä olin siitä ku näin sun avatarin ja tän kirjotuksen.;3 ja pliis jatkaisisitko pian, koska en JAKSA odottaa taas niin hillittömän pitkää aikaa pliiii...iiis

No kun niin kauniisti pyytää hän niin voin yrittää :3 yksi syy miksi en jatkanut oli etten jaksanut raahautua koneelle XD mutta nyt roudasin koneen laiskanlinnaani :3 voin kattoo saisko jo huomiseks jotain jatkon tynkää kirjotettua :3

Purplecat702 kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:Ss

Purplecat702 kirjoitti:"Anteeksi? Että mitä?" Hunter kysyi ja katsoi Leota ja Raphia hetken.
"Me halutaan pyytää anteeksi" Leo toisti.
"Me ei oltaisi saatu valehdella" Raph jatkoi. Hunter näki heidän silmistään, että he pyysivät tosissaan anteeksi.
"Hmp..." Hunter mietti hetken. Harkitsi tarkkaan. Mutta hän ei voinut antaa anteeksi. Viha heitä kohtaan oli liian suuri. Hän vihasi valheita, valehtelijoita.
"Miksi antaisin anteeksi?" Hunter lopulta sihahti. Sitä kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus, Raph ja Leo vilkaisivat toisiaan hermostuneina. Hän on oikeassa. Meillä ei ole kunnollista syytä. Kumpikin ajatteli.
"Niin. Teillä ei ole syytä siihen" Hunter naurahti.
"Hei, Leo. Tapellaanko? Jos voitat, annan anteeksi kaiken. Jos minä voitan, te jätätte miut rauhaan pysyvästi." Hunter hymyili viileästi.
"No.. Hm... Hyvä on" Leo myöntyi hetken miettimisen jälkeen. Hän otti katanansa, ja heitti toisen niistä Hunterille.
"Leo! Oletko tosissasi? Meillä on muutakin tekemistä kun tapella täysin turhasta asiasta!" Raph huusi.
"Tämä ei ole turha asia!" Leo huudahti takaisin ja vilkaisi veljeään.
"Mene kotiin edeltä. Tulen kyllä" Leo sanoi. Raph oli hetken hiljaa. Sitten hän nyökkäsi.
"Hyvä on"

Hunter aikoi olla epäreilu. Kun Leo kääntyi katsomaan veljensä perään, Hunter syöksähti Leota päin. Leo ei ehtinyt väistää tai torjua, vaan sai viillon kaulaansa. Hän vain älähti jotain, katsoi Hunteria vihaisena.
"Tässäkö kiitos kaikesta mitä me teimme sinulle?! Pelastimme sinut! Ja nyt aijot tappaa meidät, niinkö?" Leo huusi. Hunter ei vastannut siihen mitään. Leo juoksi Hunteria päin. Itse oman valintasi teit.... Hunter väisti, ja otti pari juoksuaskelta kauemmaksi. Leo ei aikonut enään lyödä huti. Hunter katsoi Leota ilmeettömänä. Yleensä hän olisi hymyillyt hullunlailla, muttei nyt. Tämä tappelu oli eri asia. Sillä nyt hän tappeli vastaan henkilöä, jota oli vielä vuosi sitten kutsunut isoveljekseen.

~Tappelun jälkeen~

"Hunter!" Hän havahtui tähän huutoon. Se oli Lora.
"Hunter mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?!" Lora huusi. Hunter nousi seisomaan, ja katsoi Loraa hetken.
"Ei mitään ihmeellistä. Kuinka niin? Tappelin vain" Hunter sanoi. Hän ei muistanut mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun Leo oli juossut häntä päin toisen kerran.
"Katso naamasi!"

( Anteeksi kun jaan tämänkin tarinan kahteen osaan mutta olen niin laiska ;-; )

siis mä oon NIIN onnellinen siitä, että sunki pärstäs ja kirjotukset on täällä taas!!!!¡Sä et voi uskoo sitä, kuinka pöyristyny mä olin siitä ku näin sun avatarin ja tän kirjotuksen.;3 ja pliis jatkaisisitko pian, koska en JAKSA odottaa taas niin hillittömän pitkää aikaa pliiii...iiis

No kun niin kauniisti pyytää hän niin voin yrittää :3 yksi syy miksi en jatkanut oli etten jaksanut raahautua koneelle XD mutta nyt roudasin koneen laiskanlinnaani :3 voin kattoo saisko jo huomiseks jotain jatkon tynkää kirjotettua :3

Jee:) mulla taas on animaatio projekti ja olen muutenki vähän ei aktiivinen tohon kirjotteluun, mutta mä Yritän jatkaa huomenna, koska ratsastus !c:

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:Ss

Purplecat702 kirjoitti:"Anteeksi? Että mitä?" Hunter kysyi ja katsoi Leota ja Raphia hetken.
"Me halutaan pyytää anteeksi" Leo toisti.
"Me ei oltaisi saatu valehdella" Raph jatkoi. Hunter näki heidän silmistään, että he pyysivät tosissaan anteeksi.
"Hmp..." Hunter mietti hetken. Harkitsi tarkkaan. Mutta hän ei voinut antaa anteeksi. Viha heitä kohtaan oli liian suuri. Hän vihasi valheita, valehtelijoita.
"Miksi antaisin anteeksi?" Hunter lopulta sihahti. Sitä kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus, Raph ja Leo vilkaisivat toisiaan hermostuneina. Hän on oikeassa. Meillä ei ole kunnollista syytä. Kumpikin ajatteli.
"Niin. Teillä ei ole syytä siihen" Hunter naurahti.
"Hei, Leo. Tapellaanko? Jos voitat, annan anteeksi kaiken. Jos minä voitan, te jätätte miut rauhaan pysyvästi." Hunter hymyili viileästi.
"No.. Hm... Hyvä on" Leo myöntyi hetken miettimisen jälkeen. Hän otti katanansa, ja heitti toisen niistä Hunterille.
"Leo! Oletko tosissasi? Meillä on muutakin tekemistä kun tapella täysin turhasta asiasta!" Raph huusi.
"Tämä ei ole turha asia!" Leo huudahti takaisin ja vilkaisi veljeään.
"Mene kotiin edeltä. Tulen kyllä" Leo sanoi. Raph oli hetken hiljaa. Sitten hän nyökkäsi.
"Hyvä on"

Hunter aikoi olla epäreilu. Kun Leo kääntyi katsomaan veljensä perään, Hunter syöksähti Leota päin. Leo ei ehtinyt väistää tai torjua, vaan sai viillon kaulaansa. Hän vain älähti jotain, katsoi Hunteria vihaisena.
"Tässäkö kiitos kaikesta mitä me teimme sinulle?! Pelastimme sinut! Ja nyt aijot tappaa meidät, niinkö?" Leo huusi. Hunter ei vastannut siihen mitään. Leo juoksi Hunteria päin. Itse oman valintasi teit.... Hunter väisti, ja otti pari juoksuaskelta kauemmaksi. Leo ei aikonut enään lyödä huti. Hunter katsoi Leota ilmeettömänä. Yleensä hän olisi hymyillyt hullunlailla, muttei nyt. Tämä tappelu oli eri asia. Sillä nyt hän tappeli vastaan henkilöä, jota oli vielä vuosi sitten kutsunut isoveljekseen.

~Tappelun jälkeen~

"Hunter!" Hän havahtui tähän huutoon. Se oli Lora.
"Hunter mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?!" Lora huusi. Hunter nousi seisomaan, ja katsoi Loraa hetken.
"Ei mitään ihmeellistä. Kuinka niin? Tappelin vain" Hunter sanoi. Hän ei muistanut mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun Leo oli juossut häntä päin toisen kerran.
"Katso naamasi!"

( Anteeksi kun jaan tämänkin tarinan kahteen osaan mutta olen niin laiska ;-; )

siis mä oon NIIN onnellinen siitä, että sunki pärstäs ja kirjotukset on täällä taas!!!!¡Sä et voi uskoo sitä, kuinka pöyristyny mä olin siitä ku näin sun avatarin ja tän kirjotuksen.;3 ja pliis jatkaisisitko pian, koska en JAKSA odottaa taas niin hillittömän pitkää aikaa pliiii...iiis

No kun niin kauniisti pyytää hän niin voin yrittää :3 yksi syy miksi en jatkanut oli etten jaksanut raahautua koneelle XD mutta nyt roudasin koneen laiskanlinnaani :3 voin kattoo saisko jo huomiseks jotain jatkon tynkää kirjotettua :3

Jee:) mulla taas on animaatio projekti ja olen muutenki vähän ei aktiivinen tohon kirjotteluun, mutta mä Yritän jatkaa huomenna, koska ratsastus !c:

Tosi coolia . En oikeen tiedä pitäiskö tätä tulla mut mun käy vähän sääliks Hunteria

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Oli kulunut pari viikkoa siitä kun haltijat pakenivat Footilta. Leo alkanut parantua vaikka kylkiluut olivat olleet pahasti murtuneet. Leo vietti aikaansa samoilemalla metsässä ja yritti saada jonkinlaista yhteyttä mestariinsa. Eräänä iltapäivänä Leo oli kävelemässä metsässä ja saapui pienen lammen rantaan. Hän otti käsiinsä vettä ja joi hiukan. Sitten hän istui lootus asentoon ja sulki silmänsä. Kirsikan kukat leijailivat hänen ympärillään ja lammen pinnalle. Leo alkoi meditoita. Äkkiä hänen mieleensä tuli kuva Splinteristä joka lojui tyrmän lattialla kädet selän taakse sidottuina. Splinter nosti katseensa ja sanoi hiljaisella äänellä:
- Leonardo.
Leo havahtui hätkähtäen hereille ja nousi ylös.
- Splinter, hän sanoi ja säntäsi kartanolle.
Raph ja Mike pelasivat noppaa ja Don yritti edelleen saada Samurain takaisin alkuperäiseen mutoonsa.
- Pojat! Splinter on elossa! Leo huusi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Oli kulunut pari viikkoa siitä kun haltijat pakenivat Footilta. Leo alkanut parantua vaikka kylkiluut olivat olleet pahasti murtuneet. Leo vietti aikaansa samoilemalla metsässä ja yritti saada jonkinlaista yhteyttä mestariinsa. Eräänä iltapäivänä Leo oli kävelemässä metsässä ja saapui pienen lammen rantaan. Hän otti käsiinsä vettä ja joi hiukan. Sitten hän istui lootus asentoon ja sulki silmänsä. Kirsikan kukat leijailivat hänen ympärillään ja lammen pinnalle. Leo alkoi meditoita. Äkkiä hänen mieleensä tuli kuva Splinteristä joka lojui tyrmän lattialla kädet selän taakse sidottuina. Splinter nosti katseensa ja sanoi hiljaisella äänellä:
- Leonardo.
Leo havahtui hätkähtäen hereille ja nousi ylös.
- Splinter, hän sanoi ja säntäsi kartanolle.
Raph ja Mike pelasivat noppaa ja Don yritti edelleen saada Samurain takaisin alkuperäiseen mutoonsa.
- Pojat! Splinter on elossa! Leo huusi.
Kommentoikaa pliis

heh Raph ja mikey ei ois pelata tylsempää peliä mut kuitenkin jatka

Joo Tossa pari päivää sitten kirjotin silppiksestä, kirjotan taas sillä tuli mieleen jatkoa(no okei en muistanut kirjoittaa sitä mutta kirjotampa nytte:3)

Kului useita päiviä siitä, kun takaa-ajo epäonnistui. Saalistusreissu meni hyvin, mutta he eivät selvinneen kuitenkaan ilman rangaistusta. Muutamalta revittiin häntä tai korva irti, mutta silppurin joukko pysyi edelleen vakiossa.

Silppuri oli Scarin kanssa pesällään, kunnes yksi hyeenoista juoksi heidän pesäänsä. Se läähätti sillä oli juossut pitkän matkan, mutta oli silti intoa täynnä. Silppuri kysyi: "Mitä nyt? Älä vain kerro, että päästitte taas puhvelin pakoon." Hyeena vastasi väsymyksestä huolimatta innokkaasti: "Ei... Ei päästetty, mutta minulla on parempiakin uutisia."

Ensimmäistä kertaa Scar yhtyi keskusteluun. Hän kysyi uteliaana: "Mitä on tapahtunut?" Hyeena puuskutti paikallaan hetken ennen kuin jatkoi: "Olin yksin saalistamassa joella. Siellä oli ne joita vastaan taistelimme muutama päivä sitten." Silppuri nousi karvat pystyssä ja sihahti: "Tuoko muka hyvä uutinen!?" hän käänsi päänsä Scarin suuntaan ja jatkoi: "Kokoa joukkosi ja mene tekemään niistä selvää!"

Hyeena huusi päälle: "Odottakaa! Se ei vielä ole ohi." Silppuri ja Scar katsoivat molemmat häntä uteliaana ja antoivat tälle puheenvuoron: "Yhdessä vaiheessa paikalle tuli ihmisiä. Ne ottivat jonkinlaisen aseen ja ampuivat niihin kaikkeen jonkun nuolen, joka nukuttaa... Minä pysyin piilossa,jotta ihmiset eivät näkisi minua." Hän piti tauon sillä odotti nuhteita päälliköltään. Silppurin katseessa paloi ennemminkin uteliaisuus kuin viha, kun hän kehotti: "Jatka toki." Hyeena jatkoi: "Joten ne kaikki nukutettiin, tutkittiin ja kolmelle niistä asennettiin jonkinlainen panta. En tiedä, mitä Se tekee, mutta yksi niistä neljästä laitettiin konttiin ja lastattiin autoon. Ne kolme muuta heräsivät ja tajusivat, mitä oli tekeillä. Ne lähtivät juoksemaan auton perään. Mies otti esiin OIKEAN aseen ja rupesi ampumaan, pysyi edelleen piilossa, koska en halunnut saada kuulaa kalloni, mutta ne kolme olivat liian hitaita, vaikka gepardeja ovatkin, he eivät saaneet autoa kiinni, joten heitä on enää kolme. Sitten tulin oikopäätä tänne kertomaan HYVÄT uutiset."

Hyeena lopetti tarinansa. Hän ei enää ollut hengästynyt, sillä tarinan kertominen oli antanut aikaa levätä. Silppurin ja Scarin suut olivat suuressa ilkikurisessa virnistyksessä, he katsoivat toisiaan pitkän tovin ennen kuin Silppuri vastasi hyeenalle: "Erin omaista! Hyvin tehty." hyeena suoristi ryhtinsä, koska Silppurilta ei hevillä irronnut kehuja, kun tämä jatkoi: "Scar!" hän käänsi katseensa veljeensä ja jatkoi: "Järjestä pieni partio, joka selvittää niiden norsunläjien sijainnin ja kokoa joukot." Silppuri käänsi jykevän valkoisen päänsä kohti luolan suuaukkoa ja sanoi jätävällä äänellä: "Me lähdemme kalaan."

heh heh jätän teidän hirveen jännityksen alle. Yritän jatkaa huomenna, jos on aikaa JA jos mä jaksan

Tmnt kirjoitti:Joo Tossa pari päivää sitten kirjotin silppiksestä, kirjotan taas sillä tuli mieleen jatkoa(no okei en muistanut kirjoittaa sitä mutta kirjotampa nytte:3)

Kului useita päiviä siitä, kun takaa-ajo epäonnistui. Saalistusreissu meni hyvin, mutta he eivät selvinneen kuitenkaan ilman rangaistusta. Muutamalta revittiin häntä tai korva irti, mutta silppurin joukko pysyi edelleen vakiossa.

Silppuri oli Scarin kanssa pesällään, kunnes yksi hyeenoista juoksi heidän pesäänsä. Se läähätti sillä oli juossut pitkän matkan, mutta oli silti intoa täynnä. Silppuri kysyi: "Mitä nyt? Älä vain kerro, että päästitte taas puhvelin pakoon." Hyeena vastasi väsymyksestä huolimatta innokkaasti: "Ei... Ei päästetty, mutta minulla on parempiakin uutisia."

Ensimmäistä kertaa Scar yhtyi keskusteluun. Hän kysyi uteliaana: "Mitä on tapahtunut?" Hyeena puuskutti paikallaan hetken ennen kuin jatkoi: "Olin yksin saalistamassa joella. Siellä oli ne joita vastaan taistelimme muutama päivä sitten." Silppuri nousi karvat pystyssä ja sihahti: "Tuoko muka hyvä uutinen!?" hän käänsi päänsä Scarin suuntaan ja jatkoi: "Kokoa joukkosi ja mene tekemään niistä selvää!"

Hyeena huusi päälle: "Odottakaa! Se ei vielä ole ohi." Silppuri ja Scar katsoivat molemmat häntä uteliaana ja antoivat tälle puheenvuoron: "Yhdessä vaiheessa paikalle tuli ihmisiä. Ne ottivat jonkinlaisen aseen ja ampuivat niihin kaikkeen jonkun nuolen, joka nukuttaa... Minä pysyin piilossa,jotta ihmiset eivät näkisi minua." Hän piti tauon sillä odotti nuhteita päälliköltään. Silppurin katseessa paloi ennemminkin uteliaisuus kuin viha, kun hän kehotti: "Jatka toki." Hyeena jatkoi: "Joten ne kaikki nukutettiin, tutkittiin ja kolmelle niistä asennettiin jonkinlainen panta. En tiedä, mitä Se tekee, mutta yksi niistä neljästä laitettiin konttiin ja lastattiin autoon. Ne kolme muuta heräsivät ja tajusivat, mitä oli tekeillä. Ne lähtivät juoksemaan auton perään. Mies otti esiin OIKEAN aseen ja rupesi ampumaan, pysyi edelleen piilossa, koska en halunnut saada kuulaa kalloni, mutta ne kolme olivat liian hitaita, vaikka gepardeja ovatkin, he eivät saaneet autoa kiinni, joten heitä on enää kolme. Sitten tulin oikopäätä tänne kertomaan HYVÄT uutiset."

Hyeena lopetti tarinansa. Hän ei enää ollut hengästynyt, sillä tarinan kertominen oli antanut aikaa levätä. Silppurin ja Scarin suut olivat suuressa ilkikurisessa virnistyksessä, he katsoivat toisiaan pitkän tovin ennen kuin Silppuri vastasi hyeenalle: "Erin omaista! Hyvin tehty." hyeena suoristi ryhtinsä, koska Silppurilta ei hevillä irronnut kehuja, kun tämä jatkoi: "Scar!" hän käänsi katseensa veljeensä ja jatkoi: "Järjestä pieni partio, joka selvittää niiden norsunläjien sijainnin ja kokoa joukot." Silppuri käänsi jykevän valkoisen päänsä kohti luolan suuaukkoa ja sanoi jätävällä äänellä: "Me lähdemme kalaan."

heh heh jätän teidän hirveen jännityksen alle. Yritän jatkaa huomenna, jos on aikaa JA jos mä jaksan

Tää on mahtava tarina

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don nousi ylös ja laski kätensä Leon olalle.
- Me kaikki uskotaan et Splinter on elossa, hän sanoi.
- En mä usko. Mä tiedän, Leo sanoi.
Don, Raph ja Mike tuijottivat Leoa ällistyneinä. Hieman myöhemmin pojat istuivat lammen rannalla.
- Leo jos sä toit meidät tänne turhan takia...Raph aloitti mutta ei ehtinyt loppuun kun Leo sanoi:
- Älä hermostunut. Tää toimii kyllä.
- Ja jos ei toimi me voidaan kalastaa tosta lammesta, Mike virnisti.
- Lopeta. Okei pojat. Sulkekaa silmänne ja keskittykää, Leo sanoi.
Pojat sulkivat silmänsä ja keskittyivät. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten heidän keskelleen ilmestyi kuva Splinteristä. Vanha mestari hymyili oppilailleen isällisesti.
- Olette tehneet pitkän matkan harjoitellessanne sotureiksi. Nyt on tullut aika paljastaa viimeinen salaisuus jonka voin teille antaa. Te poikani olette prinssejä, Splinter sanoi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don nousi ylös ja laski kätensä Leon olalle.
- Me kaikki uskotaan et Splinter on elossa, hän sanoi.
- En mä usko. Mä tiedän, Leo sanoi.
Don, Raph ja Mike tuijottivat Leoa ällistyneinä. Hieman myöhemmin pojat istuivat lammen rannalla.
- Leo jos sä toit meidät tänne turhan takia...Raph aloitti mutta ei ehtinyt loppuun kun Leo sanoi:
- Älä hermostunut. Tää toimii kyllä.
- Ja jos ei toimi me voidaan kalastaa tosta lammesta, Mike virnisti.
- Lopeta. Okei pojat. Sulkekaa silmänne ja keskittykää, Leo sanoi.
Pojat sulkivat silmänsä ja keskittyivät. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten heidän keskelleen ilmestyi kuva Splinteristä. Vanha mestari hymyili oppilailleen isällisesti.
- Olette tehneet pitkän matkan harjoitellessanne sotureiksi. Nyt on tullut aika paljastaa viimeinen salaisuus jonka voin teille antaa. Te poikani olette prinssejä, Splinter sanoi.
Kommentoikaa pliis

taas jälleen kerran paljastuksia. Jatka sunkin tarinasi on mahtava lol

Kiva et tykkäät . Jatkuu
- Foot hyökkäsi valtakuntaan ja surmasi vanhempanne. Äitinne antoi teidät minulle ja pyysi minua suojelemaan ja kouluttaman teitä. Teidän tehtävänne on herättää vanha sukunne henkiin. Olen ylpeä teistä poikani, Splinter sanoi ja sitten kuvajainen katsoi.
Pojat havahtuivat ja katsoivat toisiaan. Miken silmät täyttyivät kyynelistä. Myöhemmin pojat palasivat kartanolle hiljaisina. Don katsoi lootusta mietteliäänä. Leo nousi portaita ylempiin kerroksiin ja löysi Karain istumassa ikkunasyvennyksessä. hän huokaisi.
- Karai, Leo sanoi
Karai kääntyi katsomaan taakseen kysyvästi.
- Minun on yunnustettava jotain. Olen prinssi, Leo sanoi.
Kommentoikaa pliis

Raph katsoi ympärilleen. Hän ei kuullut mitään. Metsän hajut olivat tiessään ja Raph saattoi nähdä ainoastaan harmaata usvaa. Jokin liikahti sumun keskellä. Raph viritti kaikki aistinsa äärimmilleen ja yritti havaita jonkinlaista elämää. Raph kuuli edessään rasahduksen. Hän ryntäsi äänen suuntaan, mutta puri vain tyhjää ilmaa.

Raph tunsi viiltävää kipua kyljessään. Ilves oli hyökännyt häntä päin. Sen pitkät kaarevat kynnet upposivat muutaman sentin syvälle. Raph ulvaisi tuskasta, kun hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Palava kipu kyljessä jatkui, kun hän nousi ylös.

Raphin takaa kuului kynsien rapinaa. Raph oli varovaisempi tällä kertaa. Hän käänsi päätään ja katsoi äänen tulosuuntaan. Mitään ei enää kuulunut, joten Raph oikaisi kaulansa. Yllätyksekseen, hän huomasi edessään valtavan tassun. Salaman nopeasti tassu syöksähti Raphia päin ja osui valtavalla voimalla Raphin silmän yläpuolelle. Raph horjahti sivulle.

Ilves pomppasi kuin tyhjästä kohti horjuvaa Raphia. Koko kehonsa voimalla Ilves osui Raphin kylkeen ja sinkosi hänet monen metrin päähän. Raph nousi jaloilleen uupuneena. Hän huojui ja horjui. Raph nosti päänsä ylös ja huomasi ilveksen syöksyvän häntä kohti. Raph jäykistyi ja otti hyökkäyksen vastaan. Ilveksen pää osui Raphin päähän ja Ilves lensi hienossa kaaressa sumuun. Nyt Raph horjui vielä pahemmin.

Ääni sumusta sanoi: "Olet sitkeä, mutta Se ei auta sinua. Valmistaudu viimeiseen iskuun." Raph uhkui raivoa. Sitten sumussa vilahti jotain. Raph jäykistyi ja tarkkaili ympäristöään. Sitten hän näki jotain. Suoraan hänen edessään loisti silmäpari. Keltaiset silmät hehkuivat selkeinä sumusta huolimatta. Raph katsoi ympärilleen. Molemmilla puolillaan hehkui silmäpari. Hänet oli ympäröinyt kolme ilvestä.

Sitten kuin yhteisestä sopimuksesta ilvekset näyttäytyivät, paljastivat hanpaansa ja tarrasivat ne Raphiin. Ilvekset pitelivät häntä paikoillaan. Raph säpsähti, kun korkealla hänen yläpuolellaan kiilui sininen silmäpari. Se hyppäsi korkealle hänen yläpuolelleen. Sinisilmäinen Ilves syöksyi Raphia kohti kynnet ojossa, huutaen: "Hyvästi! terveisiä kuolleille!"

Sumu hälveni. Snow saattoi nyt nähdä piirittäjät ja Karain, joka virnuili hyväntuulisena sivusta. Aukion keskellä seisoi neljä ilvestä, ja heidän jalkojensa juuressa makaavan olennon. Snown silmät suurenivat järkytyksestä. Hän kiiruhti makaavan olennon viereen heti, kun ilvekset olivat siirtyneet pois. Snow järkyttyi niin pahasti, että huomasi pian, että jalat pettivät. Raph ei liikkunut. Hän ei hengittänytkään. Snow vaikeroi: "Ei tämä voi tapahtua... Tämä ei voi olla todellista.."

Ilvekset olivat kääntäneet katseensa Snowhun. Yksi kysyi: "Mitä teemme naaraalle?" Karai vastasi: "Jätetään tähän. Hän kuolee muutenkin verenhukkaan. Korpit saavat syödä heidät yhdessä." Karai kääntyi ja käveli pois. Hän huikkasi muita seuraamaan ja pian aukio oli taas hiirenhiljainen.

Kyyneleet kastelivat Snown posket. Hän nosti etukäpälänsä Raphin päälle. Snow painoi kuononsa Raphin turkkia vasten. Hän sanoi hiljaa: "Älä jätä minua." Snow tökki Raphia hereille, mutta mitään ei tapahtunut. Snow päästi ilmoille tuskallisen huudon: "EI!!"

TMNTfani! kirjoitti:Raph katsoi ympärilleen. Hän ei kuullut mitään. Metsän hajut olivat tiessään ja Raph saattoi nähdä ainoastaan harmaata usvaa. Jokin liikahti sumun keskellä. Raph viritti kaikki aistinsa äärimmilleen ja yritti havaita jonkinlaista elämää. Raph kuuli edessään rasahduksen. Hän ryntäsi äänen suuntaan, mutta puri vain tyhjää ilmaa.

Raph tunsi viiltävää kipua kyljessään. Ilves oli hyökännyt häntä päin. Sen pitkät kaarevat kynnet upposivat muutaman sentin syvälle. Raph ulvaisi tuskasta, kun hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Palava kipu kyljessä jatkui, kun hän nousi ylös.

Raphin takaa kuului kynsien rapinaa. Raph oli varovaisempi tällä kertaa. Hän käänsi päätään ja katsoi äänen tulosuuntaan. Mitään ei enää kuulunut, joten Raph oikaisi kaulansa. Yllätyksekseen, hän huomasi edessään valtavan tassun. Salaman nopeasti tassu syöksähti Raphia päin ja osui valtavalla voimalla Raphin silmän yläpuolelle. Raph horjahti sivulle.

Ilves pomppasi kuin tyhjästä kohti horjuvaa Raphia. Koko kehonsa voimalla Ilves osui Raphin kylkeen ja sinkosi hänet monen metrin päähän. Raph nousi jaloilleen uupuneena. Hän huojui ja horjui. Raph nosti päänsä ylös ja huomasi ilveksen syöksyvän häntä kohti. Raph jäykistyi ja otti hyökkäyksen vastaan. Ilveksen pää osui Raphin päähän ja Ilves lensi hienossa kaaressa sumuun. Nyt Raph horjui vielä pahemmin.

Ääni sumusta sanoi: "Olet sitkeä, mutta Se ei auta sinua. Valmistaudu viimeiseen iskuun." Raph uhkui raivoa. Sitten sumussa vilahti jotain. Raph jäykistyi ja tarkkaili ympäristöään. Sitten hän näki jotain. Suoraan hänen edessään loisti silmäpari. Keltaiset silmät hehkuivat selkeinä sumusta huolimatta. Raph katsoi ympärilleen. Molemmilla puolillaan hehkui silmäpari. Hänet oli ympäröinyt kolme ilvestä.

Sitten kuin yhteisestä sopimuksesta ilvekset näyttäytyivät, paljastivat hanpaansa ja tarrasivat ne Raphiin. Ilvekset pitelivät häntä paikoillaan. Raph säpsähti, kun korkealla hänen yläpuolellaan kiilui sininen silmäpari. Se hyppäsi korkealle hänen yläpuolelleen. Sinisilmäinen Ilves syöksyi Raphia kohti kynnet ojossa, huutaen: "Hyvästi! terveisiä kuolleille!"

Sumu hälveni. Snow saattoi nyt nähdä piirittäjät ja Karain, joka virnuili hyväntuulisena sivusta. Aukion keskellä seisoi neljä ilvestä, ja heidän jalkojensa juuressa makaavan olennon. Snown silmät suurenivat järkytyksestä. Hän kiiruhti makaavan olennon viereen heti, kun ilvekset olivat siirtyneet pois. Snow järkyttyi niin pahasti, että huomasi pian, että jalat pettivät. Raph ei liikkunut. Hän ei hengittänytkään. Snow vaikeroi: "Ei tämä voi tapahtua... Tämä ei voi olla todellista.."

Ilvekset olivat kääntäneet katseensa Snowhun. Yksi kysyi: "Mitä teemme naaraalle?" Karai vastasi: "Jätetään tähän. Hän kuolee muutenkin verenhukkaan. Korpit saavat syödä heidät yhdessä." Karai kääntyi ja käveli pois. Hän huikkasi muita seuraamaan ja pian aukio oli taas hiirenhiljainen.

Kyyneleet kastelivat Snown posket. Hän nosti etukäpälänsä Raphin päälle. Snow painoi kuononsa Raphin turkkia vasten. Hän sanoi hiljaa: "Älä jätä minua." Snow tökki Raphia hereille, mutta mitään ei tapahtunut. Snow päästi ilmoille tuskallisen huudon: "EI!!"

Raph :O !!!

Jatkuu
Samaan aikaan kun Leo ryhtyi selittämään Karaille mitä oli tapahtunut Silppuri laskeutui Mandyn kanssa alas linnan alla oleviin katakombeihin. Hän avasi oven ja ärähti:
- Stockman!
Tummaihoinen velho oli vähällä pudottaa koeputkensa ja kääntyi ympäri katsomaan herraansa.
- Niin mestari Silppuri? hän kysyi.
- Oletko saanut valmiiksi ne soturit joita pyysin. Tarvitsemme sotureita jotka pärjäävät niille haltijoille, Silppuri sanoi.
- Itsehän värvästi joukon vähä-älyisiä monstereita, Baxter mutisi.
- Mitä? Silppuri kysyi
- Ei mitään, Baxter sanoi hätäisesti ja kääntyi kohti kiveä joka peitti luolan suuaukon.
- Saisinko esitellä: Varjohaltijat, hän sanoi ja veti vivusta.
Kivi siirtyi ja luolan varjoista astui esiin neljä haltijanuorukaista joilla kaikilla oli mustat hiukset, tuhkan harmaa iho ja punaiset silmät. Haltijat polvistuivat Silppurin eteen.
- Mestari, Rei sanoi
Kommentoikaa pliis