Turtles tarinoita

Kiva et tykkäät . Jatkuu .
Leo nosti katseensa ja huomasi Usagin kadonneen.
- Mihin Usagi katosi? hän kysyi.
Muut kohauttivat harteitaan. Splinter näytti mietteliäältä.
- Jäniksen käpälä kuvio hänen otsassaan. Hän on muuttuja, hän sanoi.
Pojat ja Karai katsoivat mestariaan kummissaan.
- Muuttujat pystyvät ottamaan jonkin eläimen hahmon ja ilmaantumaan tarvittaessa. Hän on jänis, Splinter selitti.
Leo nyökkäsi ymmärtäväisesti. Sitten hän kääntyi muihin päin.
- Häivytään täältä ennen kuin örkit hoksaavat meidät, hän sanoi.
Jengi katosi metsikön siimekseen. Samaan aikaan leirissä oli alkanut sekasorto. Haltijoita seuranneet Foot sotilaat olivat hyökäneet Mandyn johdolla. Sotilaiden lahdatessa örkkejä Mandy laskeutui portaita alas kallioluolaan. Bishop lojui edelleen henkihieverissä kuolleen karhun alla. Hän nosti katseensa Mandyyn.
- Auta, hän anoi.
Mandy katsoi Bishopia halveksien ja nappasi elpymiskiven maasta. Sitten hän kääntyi ja poistui Bishopin avunhuutojen kiiriessä peräänsä.
Myöhemmin Foot oli palannut piilopaikkaansa. Mandy seisoi alttarilla edessään aukinainen kiviarkku jossa oli Silppurin ruumis. Mandy otti veitsen ja viilsi sillä käteensä. Sitten hän otti elpymiskiven käteensä.
- Tyttären veri sinut elvyttäköön, hän lausui ja painoi verisen kiven Silppurin rinnalle.
Silppurin keho alkoi hohtaa vihreänä ja se nousi ilmaan. Sitten paineaalto iski kaikki lattialle. Mandy nousi polvilleen ja huomasi mestarinsa seivona edessään. Mutta olipa hän muuttunut. Haarniska muistutti lohikäärmeen suomupanssaria, viitta oli verenpunainen ja repaleinen ja silmät jotka näkyivät kypärän silmikosta hohtivat punaisina. Silppuri ei ollut enää ihminen. Hänestä oli tullut demoni. Mandy polvistui hänen edessään samoin kuin muutkin foot sotilaat.
- Mestari. Mikä on seuraava siirtomme? Mandy kysyi.
- Kosto, Silppuri sanoi pahaenteisesti.
Tähän päättyy Teini-ikäisten haltijasoturien kolmas saaga. Kommentoikaa koko tarinaa pliis . Viel ois yks tarina tulossa

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu .
Leo nosti katseensa ja huomasi Usagin kadonneen.
- Mihin Usagi katosi? hän kysyi.
Muut kohauttivat harteitaan. Splinter näytti mietteliäältä.
- Jäniksen käpälä kuvio hänen otsassaan. Hän on muuttuja, hän sanoi.
Pojat ja Karai katsoivat mestariaan kummissaan.
- Muuttujat pystyvät ottamaan jonkin eläimen hahmon ja ilmaantumaan tarvittaessa. Hän on jänis, Splinter selitti.
Leo nyökkäsi ymmärtäväisesti. Sitten hän kääntyi muihin päin.
- Häivytään täältä ennen kuin örkit hoksaavat meidät, hän sanoi.
Jengi katosi metsikön siimekseen. Samaan aikaan leirissä oli alkanut sekasorto. Haltijoita seuranneet Foot sotilaat olivat hyökäneet Mandyn johdolla. Sotilaiden lahdatessa örkkejä Mandy laskeutui portaita alas kallioluolaan. Bishop lojui edelleen henkihieverissä kuolleen karhun alla. Hän nosti katseensa Mandyyn.
- Auta, hän anoi.
Mandy katsoi Bishopia halveksien ja nappasi elpymiskiven maasta. Sitten hän kääntyi ja poistui Bishopin avunhuutojen kiiriessä peräänsä.
Myöhemmin Foot oli palannut piilopaikkaansa. Mandy seisoi alttarilla edessään aukinainen kiviarkku jossa oli Silppurin ruumis. Mandy otti veitsen ja viilsi sillä käteensä. Sitten hän otti elpymiskiven käteensä.
- Tyttären veri sinut elvyttäköön, hän lausui ja painoi verisen kiven Silppurin rinnalle.
Silppurin keho alkoi hohtaa vihreänä ja se nousi ilmaan. Sitten paineaalto iski kaikki lattialle. Mandy nousi polvilleen ja huomasi mestarinsa seivona edessään. Mutta olipa hän muuttunut. Haarniska muistutti lohikäärmeen suomupanssaria, viitta oli verenpunainen ja repaleinen ja silmät jotka näkyivät kypärän silmikosta hohtivat punaisina. Silppuri ei ollut enää ihminen. Hänestä oli tullut demoni. Mandy polvistui hänen edessään samoin kuin muutkin foot sotilaat.
- Mestari. Mikä on seuraava siirtomme? Mandy kysyi.
- Kosto, Silppuri sanoi pahaenteisesti.
Tähän päättyy Teini-ikäisten haltijasoturien kolmas saaga. Kommentoikaa koko tarinaa pliis . Viel ois yks tarina tulossa  

Dan Dan daaa... Ne kaikki kuolee:P Happy ending.. No ei vaineskaa. Tost silppukasast tuli mieleen 2003 tuotanto kausi 5:stä Se demoni silppuri. Tää koko tarina on ihan sika hyvä toivon, että et lopeta sitä seuraavaan saagaan, koska silloin olen saad :\'( psssss. Tee tästä kirja niin hyvä Se on;)

Oho kiitos vain oho . Mut kuka tän kustantais . Kiva et tykkäät . Seuraava osa
Oli kulunut joitakin viikkoja siitä kun haltijat ja Karai olivat päihittäneet Bishopin ja hänen örkki joukkonsa ja pelastaneet Splinterin. Joukkio oli palannut Aprilin kylän läheisyydessä olevaan leiriinsä mutta ei voinut pitkään majailla siellä kun eräänä iltana Splinter tuli herättämään poikansa ja Karain.
- Mitä nyt mestari, Leo kysyi väsyneesti.
- Foot etsii meitä. Leiri ei ole turvallinen. Meidän pitää lähteä, Splinter selitti.
- Niin mutta minne? Don kysyi.
Mike oli hetken hiljaa. Sitten hän hihkaisi:
- Hei! Tiedän hyvän paikan.
Samana iltana he ilmestyivät Aprilin talon taakse ja koputtivat oveen. April kievarin omistajan tytär ja tallipoika Caseyn lisäksi ainoa joka varsinaisesti tiesi haltijoista avasi oven.
- Hei April, Mike huikkasi.
- Pojat mitä te täällä teette? April kysyi.
- Foot jahtaa meitä. Me tarvitaan piilopaikka, Leo selitti.
April päästä heidät sisälle pään nyökkäyksellä ja sulki oven.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Oho kiitos vain oho . Mut kuka tän kustantais . Kiva et tykkäät . Seuraava osa
Oli kulunut joitakin viikkoja siitä kun haltijat ja Karai olivat päihittäneet Bishopin ja hänen örkki joukkonsa ja pelastaneet Splinterin. Joukkio oli palannut Aprilin kylän läheisyydessä olevaan leiriinsä mutta ei voinut pitkään majailla siellä kun eräänä iltana Splinter tuli herättämään poikansa ja Karain.
- Mitä nyt mestari, Leo kysyi väsyneesti.
- Foot etsii meitä. Leiri ei ole turvallinen. Meidän pitää lähteä, Splinter selitti.
- Niin mutta minne? Don kysyi.
Mike oli hetken hiljaa. Sitten hän hihkaisi:
- Hei! Tiedän hyvän paikan.
Samana iltana he ilmestyivät Aprilin talon taakse ja koputtivat oveen. April kievarin omistajan tytär ja tallipoika Caseyn lisäksi ainoa joka varsinaisesti tiesi haltijoista avasi oven.
- Hei April, Mike huikkasi.
- Pojat mitä te täällä teette? April kysyi.
- Foot jahtaa meitä. Me tarvitaan piilopaikka, Leo selitti.
April päästä heidät sisälle pään nyökkäyksellä ja sulki oven.
Kommentoikaa pliis

jjee... Carey ja April "hyppäs" mukaan

Sori ku en oo kirjottanu vähää aikaa, mutta jatkuu...

Kun Don oli syönyt lihan rippeet hän rupesi pesemään vammautunutta etujalkaansa. Toisen tassun peseminen olikin vaikeampaa, koska hän ei voinut juuri ollenkaan laskemaan painoaan vammautuneelle jalalle.

Hen kävi makuulle, kun kaukaisuudesta kuului vieras ääni: "Kuka olet?" Don nousi pelästyneenä pystyyn, laski vahingossa painoa vammautuneelle jalalle, hän kavahti tuskasta ja lysähti oikealle kyljelleen.

Kaukaisuudesta kuului toinen vieras ääni: "Hah! Tyyppi pelästyi oikein kunnolla!" Toinen tiuskasi: "Casey älä ole ilkeä!" Casey sanoi: "Okei okei! Rauhoitu! Se oli vitsi April älä ota sitä tosissasi!" Aprin ei enää välittänyt Caseystä vaan loikkasi varjoista puuhun ja kysyi: "Kuka olet?" Casey vastasi: "Casey." April sanoi: " Et sinä tollo! Hän!" hän osoitti Donia etutassullaan. Casey sanoi: "Ahaa.. Olisit heti sanonut!" April kysyi: "Eikö Se ole jo itsestään selvää?"

Don käsitti, että puhujat olivat leopardeja. Hän takerteli: "D. Don." April sanoi: "Älä pelkää ei me sinua syödä." Casey lisäsi: "Vielä." April vähän suuttui ja heitti kepin suoraan Caseyn päähän. Casey huusi: "Miksi noin teit!?" hän hyppäsi puuhun Aprilin perään. April vastasi: "Jotta pitäisin naamasi kiinni."

Don lähestyi varovasti lähemmäs hänet ja leopardien välistä aitaa. Hen eteni hitaasti sillä ei vielä luottanut heihin täysin. April huomasi, että Don nilkutti ja kysyi: "Missä olet satuttanut jalkasi?" hän laskeutui alas puusta ja astui aivan aidan viereen, Casey seurasi perässä.

Don vastasi: "Tappelussa." April myönsi: "Niin kuin me kaikki." Don vilkaisi heitä. Aprililla oli pariilkeän näköistä haavaa lavoissaan ja pari jaloissa, ne eivät hidastanut hänen kävelyään puhumattakaan puissa kiipeilystä. Caseyllä oli korvissa viiltoja ja pari arpea naamassa.

Don kysyi: "Missä olette saaneet nuo haavat?" April yritti vastata, mutta Casey keskeytti ja puhui päälle: "Hyenoja vastaan. Seuraavalla kerralla revin niiltä korvat päästä!" hän kääntyi ja lähti kävelemään pois. April sanoi: "Suo anteeksi hänet. Hän on välillä vähän tuollainen." Don vain nyökkäsi ja kävi makuulle lepuuttaakseen jalkojaan ja nukahtaakseen.

Toisaalla...

Nahkapää nousi ylös ja sanoi: "Suo anteeksi äskeinen Se oli vahinko." Raph ei sanonut mitään. Mikey kysyi: "Nahkapää voisitko ottaa tämän jutun kaulastani pois Se hiertää epämukavasti?"

Nahkapää nyökkäsi, otti kiinni pannasta ja puristi kaikin voimin. Pian kuului rasahdus ja Mikey oli vapaa kaulapannasta. Mikey kysyi oitis: "Voisitko ottaa tuon pois muiltakin?" Nahkapää nyökkäsi ja tarttui Leon pantaan, koska tämä oli lähempänä. Kuului rasahdus ja nyt Leo oli vapaa. Seuraavaksi tuli likomärkä Raph. Hänen oantansa materiaali oli muita vahvempaa eikä Nahkapää saanut sitä paljon purtuksi. Nahkapää keksi uuden keinon hän nosti Raphin kaulapantoineen ilmaan ja alkoi heilutella Raphia ympäriinsä.

Raph huusi. Hetken kuluttua kului jälleen rasahdus ja Raph lennähti ilman halki ja tömähti veteen, taas. Raph nousi ja raahautui jälleen rannalle, ravisteli itsensä ja sanoi: "Ei ole minun päivä ei. Ensin Törmään kunnolla hiekkaan ja nyt tämä! Voisiko huonompaa olla?!" Mikey vastasi: "No ole tyytyväinen, että ei sada." Tuon sanottuaan alkoi heti pimetä ja rupesi tihuttamaan. Mikey huusi: "TAAS!!!!" Leo sanoi: "Mikey älä anna luontoäidille ideoita! Etsitään sadesuojaa.? Mikey vastasi: "Tiedän paikan tästä läheltä, jos Se korvaa tuon idean annon." Leo nyökkäsi ja lähti seuraamaan toistamiseen Mikeytä.

Mikey huikkasi olkansa yli Nahkapäälle: "Nahdään pian!" Mikey lähti vastausta odottamatta, sade kuitenkin yltyi ja pian he kaikki olivat yhtä märkiä kuin Raph silloin kun tömähti veteen ellei märempiä.

täs Se nyt oli halusin huvikseni kirjoittaa molemmista ja tästä tuli jotenkin pitkä mut nyt voin virallisesti sanoa että kädet on ihan saamarin kipeet!!! Mut toivon että en kirjottanu tätä turhaan <3

Tmnt kirjoitti:Sori ku en oo kirjottanu vähää aikaa, mutta  jatkuu...

Kun Don oli syönyt lihan rippeet hän rupesi pesemään vammautunutta etujalkaansa. Toisen tassun peseminen olikin vaikeampaa, koska hän ei voinut juuri ollenkaan laskemaan painoaan vammautuneelle jalalle.

Hen kävi makuulle, kun kaukaisuudesta kuului vieras ääni: "Kuka olet?" Don nousi pelästyneenä pystyyn, laski vahingossa painoa vammautuneelle jalalle, hän kavahti tuskasta ja lysähti oikealle kyljelleen.

Kaukaisuudesta kuului toinen vieras ääni: "Hah! Tyyppi pelästyi oikein kunnolla!" Toinen tiuskasi: "Casey älä ole ilkeä!" Casey sanoi: "Okei okei! Rauhoitu! Se oli vitsi April älä ota sitä tosissasi!" Aprin ei enää välittänyt Caseystä vaan loikkasi varjoista puuhun ja kysyi: "Kuka olet?" Casey vastasi: "Casey." April sanoi: " Et sinä tollo! Hän!" hän osoitti Donia etutassullaan. Casey sanoi: "Ahaa.. Olisit heti sanonut!" April kysyi: "Eikö Se ole jo itsestään selvää?"

Don käsitti, että puhujat olivat leopardeja. Hän takerteli: "D. Don." April sanoi: "Älä pelkää ei me sinua syödä." Casey lisäsi: "Vielä." April vähän suuttui ja heitti kepin suoraan Caseyn päähän. Casey huusi: "Miksi noin teit!?" hän hyppäsi puuhun Aprilin perään. April vastasi: "Jotta pitäisin naamasi kiinni."

Don lähestyi varovasti lähemmäs hänet ja leopardien välistä aitaa. Hen eteni hitaasti sillä ei vielä luottanut heihin täysin. April huomasi, että Don nilkutti ja kysyi: "Missä olet satuttanut jalkasi?" hän laskeutui alas puusta ja astui aivan aidan viereen, Casey seurasi perässä.

Don vastasi: "Tappelussa." April myönsi: "Niin kuin me kaikki." Don vilkaisi heitä. Aprililla oli pariilkeän näköistä haavaa lavoissaan ja pari jaloissa, ne eivät hidastanut hänen kävelyään puhumattakaan puissa kiipeilystä. Caseyllä oli korvissa viiltoja ja pari arpea naamassa.

Don kysyi: "Missä olette saaneet nuo haavat?" April yritti vastata, mutta Casey keskeytti ja puhui päälle: "Hyenoja vastaan. Seuraavalla kerralla revin niiltä korvat päästä!" hän kääntyi ja lähti kävelemään pois. April sanoi: "Suo anteeksi hänet. Hän on välillä vähän tuollainen." Don vain nyökkäsi ja kävi makuulle lepuuttaakseen jalkojaan ja nukahtaakseen.

Toisaalla...

Nahkapää nousi ylös ja sanoi: "Suo anteeksi äskeinen Se oli vahinko." Raph ei sanonut mitään. Mikey kysyi: "Nahkapää voisitko ottaa tämän jutun kaulastani pois Se hiertää epämukavasti?"

Nahkapää nyökkäsi, otti kiinni pannasta ja puristi kaikin voimin. Pian kuului rasahdus ja Mikey oli vapaa kaulapannasta. Mikey kysyi oitis: "Voisitko ottaa tuon pois muiltakin?" Nahkapää nyökkäsi ja tarttui Leon pantaan, koska tämä oli lähempänä. Kuului rasahdus ja nyt Leo oli vapaa. Seuraavaksi tuli likomärkä Raph. Hänen oantansa materiaali oli muita vahvempaa eikä Nahkapää saanut sitä paljon purtuksi. Nahkapää keksi uuden keinon hän nosti Raphin kaulapantoineen ilmaan ja alkoi heilutella Raphia ympäriinsä.

Raph huusi. Hetken kuluttua kului jälleen rasahdus ja Raph lennähti ilman halki ja tömähti veteen, taas. Raph nousi ja raahautui jälleen rannalle, ravisteli itsensä ja sanoi: "Ei ole minun päivä ei. Ensin Törmään kunnolla hiekkaan ja nyt tämä! Voisiko huonompaa olla?!" Mikey vastasi: "No ole tyytyväinen, että ei sada." Tuon sanottuaan alkoi heti pimetä ja rupesi tihuttamaan. Mikey huusi: "TAAS!!!!" Leo sanoi: "Mikey älä anna luontoäidille ideoita! Etsitään sadesuojaa.? Mikey vastasi: "Tiedän paikan tästä läheltä, jos Se korvaa tuon idean annon." Leo nyökkäsi ja lähti seuraamaan toistamiseen Mikeytä.

Mikey huikkasi olkansa yli Nahkapäälle: "Nahdään pian!" Mikey lähti vastausta odottamatta, sade kuitenkin yltyi ja pian he kaikki olivat yhtä märkiä kuin Raph silloin kun tömähti veteen ellei märempiä.

täs Se nyt oli halusin huvikseni kirjoittaa molemmista ja tästä tuli jotenkin pitkä mut nyt voin virallisesti sanoa että kädet on ihan saamarin kipeet!!! Mut toivon että en kirjottanu tätä turhaan <3

Ou jee . April ja Casey. Tää oli tosi hauska pätkä. Jatka äkkiä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kului pari päivää eikä mitään erikoista tapahtunut. Don yritti kehittää jonkinlaista rohtoa jolla muuttaa Samurain takaisin tytöksi mutta tuloksetta.
- Eih. Ei taas. Tämä on toivotonta. Olen varmaan maailmanhistorian surkein tietäjä, Don voihkaisi kun hänen viimeisin yrityksensä muuttaa Samurai entiselleen ei ollut tehnyt muuta vaikutusta kuin muuttanut terälehtien väriä vaaleanpunaisesta vaaleanvihreäksi.
Leo käveli hänen luokseen ja laski kätensä hänen olalleen.
- Älä luovuta Don. Sä kyllä pystyt siihen. Mä voin käydä hakemassa yrttejä. Mitä sä tarvitset, hän sanoi.
Don nosti katseensa ja hymyili hieman.
- Mä tarvitsen pari ratamon lehteä, mustikan varpuja ja suoliljan juuria, hän sanoi.
- Ooksä varma niistä mustikan varvuista? Meinaan et jos sä muutat noi terälehdet sinisiksi, Raph naureskeli.
Don laski katseensa. Leo katsoi Raphia ärtyneenä.
- Mitä? Raph kysyi.
Leo ei viitsinyt vastata vaan lähti ulos. Mike näytti huolestuneelta.
- En tiedä miks mut mulla on paha aavistus tästä, hän sanoi.
Leo käveli metsään ja alkoi etsiä yrttejä. Kun hän sai yrtit kerättyä ja aikoi lähteä takaisin kylään hän kuuli rasahduksia pensaikosta. Leo tunisi kyllä eläinten äänet liikkeistä mutta noita rasahduksia ei voisi saada aikaan edes jänis. Leo veti miekkansa. Juuri silloin pensaikosta syöksyi esiin lauma foot sotilaita. Leo veti miekkansa puolustukseen ja onnistui väistämään iskut. Foot sotilaita kuitenkin tuli yhä enemmän ja enemmän. Leo alkoi pikkuhiljaa jäädä ala kytnteen. Hän oli jo pahasti naarmuilla kun pensaikosta hyppäsi esiin Mandy. Leo yritti puolustautua mutta oli aivan liian uuvuiksissa. Mandy veti häneltä jalat alta. Leo kaatui maahan ja miekka kirposi hänen kädestään. Oli alkanut sataa. Leo nosti katseensa ja hänen silmänsä suurenivat järkytyksestä kun hän näki kuka astui esiin puiden varjoista.
- Silppuri, hän henkäisi tuskaisesti.
Silppuri nosti maasta Leon miekan ja nosti sen ilmaan. Leo ei pystynyt liikkumaan. Silppuri katkaisi miekan paljain käsin ja pudotti miekan puolikkaat Leon eteen. Leo ei pystynyt sanomaan sanaakaan. Silppuri iski tiukan potkun Leon vatsaan joka lennätti haltijanuorukaisen päin puuta. Leo valui alas tajuttomana. Mandy kääntyi mestarinsa puoleen.
- Lopetammeko hänet? hän kysyi.
- Ei. Tiedämme missä he piilottelevat. Viekää poika ystäviensä luokse. Tuhoamme heidät sitten, Silppuri sanoi.
Kaksi foot sotilasta nosti Leon ylös ja lähti raahamaan häntä kohti kylää. Kun he pääsivät kievarin takaiselle kukkulalle he paiskasivat Leon yläkerran ikkunan läpi sisälle. Don, Raph, Mike, Splinter, April ja Karai riensivät Leon luokse.
- Leo! Oletko kunnossa!? Leo! Kuuleks sä!? Don huusi.
Leo ei vastannut.
- Kuka tän teki? Mike kysyi.
Ei vastausta. Raph nousi ylös ja lähti kohti ikkunaa vetäen samalla veitsensä.
- Etsin sen joka teki tän, hän murahti.
- Raph. Odota, Leo voihkaisi.
Raph kääntyi ympäri ja palasi vanhimman veljensä luo.
- Hän on palannut. Silppuri, Leo kuiskasi ennen kuin menetti tajunsa uudestaan.
Muut tuijottivat toisiaan järkyttyneenä
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kului pari päivää eikä mitään erikoista tapahtunut. Don yritti kehittää jonkinlaista rohtoa jolla muuttaa Samurain takaisin tytöksi mutta tuloksetta.
- Eih. Ei taas. Tämä on toivotonta. Olen varmaan maailmanhistorian surkein tietäjä, Don voihkaisi kun hänen viimeisin yrityksensä muuttaa Samurai entiselleen ei ollut tehnyt muuta vaikutusta kuin muuttanut terälehtien väriä vaaleanpunaisesta vaaleanvihreäksi.
Leo käveli hänen luokseen ja laski kätensä hänen olalleen.
- Älä luovuta Don. Sä kyllä pystyt siihen. Mä voin käydä hakemassa yrttejä. Mitä sä tarvitset, hän sanoi.
Don nosti katseensa ja hymyili hieman.
- Mä tarvitsen pari ratamon lehteä, mustikan varpuja ja suoliljan juuria, hän sanoi.
- Ooksä varma niistä mustikan varvuista? Meinaan et jos sä muutat noi terälehdet sinisiksi, Raph naureskeli.
Don laski katseensa. Leo katsoi Raphia ärtyneenä.
- Mitä? Raph kysyi.
Leo ei viitsinyt vastata vaan lähti ulos. Mike näytti huolestuneelta.
- En tiedä miks mut mulla on paha aavistus tästä, hän sanoi.
Leo käveli metsään ja alkoi etsiä yrttejä. Kun hän sai yrtit kerättyä ja aikoi lähteä takaisin kylään hän kuuli rasahduksia pensaikosta. Leo tunisi kyllä eläinten äänet liikkeistä mutta noita rasahduksia ei voisi saada aikaan edes jänis. Leo veti miekkansa. Juuri silloin pensaikosta syöksyi esiin lauma foot sotilaita. Leo veti miekkansa puolustukseen ja onnistui väistämään iskut. Foot sotilaita kuitenkin tuli yhä enemmän ja enemmän. Leo alkoi pikkuhiljaa jäädä ala kytnteen. Hän oli jo pahasti naarmuilla kun pensaikosta hyppäsi esiin Mandy. Leo yritti puolustautua mutta oli aivan liian uuvuiksissa. Mandy veti häneltä jalat alta. Leo kaatui maahan ja miekka kirposi hänen kädestään. Oli alkanut sataa. Leo nosti katseensa ja hänen silmänsä suurenivat järkytyksestä kun hän näki kuka astui esiin puiden varjoista.
- Silppuri, hän henkäisi tuskaisesti.
Silppuri nosti maasta Leon miekan ja nosti sen ilmaan. Leo ei pystynyt liikkumaan. Silppuri katkaisi miekan paljain käsin ja pudotti miekan puolikkaat Leon eteen. Leo ei pystynyt sanomaan sanaakaan. Silppuri iski tiukan potkun Leon vatsaan joka lennätti haltijanuorukaisen päin puuta. Leo valui alas tajuttomana. Mandy kääntyi mestarinsa puoleen.
- Lopetammeko hänet? hän kysyi.
- Ei. Tiedämme missä he piilottelevat. Viekää poika ystäviensä luokse. Tuhoamme heidät sitten, Silppuri sanoi.
Kaksi foot sotilasta nosti Leon ylös ja lähti raahamaan häntä kohti kylää. Kun he pääsivät kievarin takaiselle kukkulalle he paiskasivat Leon yläkerran ikkunan läpi sisälle. Don, Raph, Mike, Splinter, April ja Karai riensivät Leon luokse.
- Leo! Oletko kunnossa!? Leo! Kuuleks sä!? Don huusi.
Leo ei vastannut.
- Kuka tän teki? Mike kysyi.
Ei vastausta. Raph nousi ylös ja lähti kohti ikkunaa vetäen samalla veitsensä.
- Etsin sen joka teki tän, hän murahti.
- Raph. Odota, Leo voihkaisi.
Raph kääntyi ympäri ja palasi vanhimman veljensä luo.
- Hän on palannut. Silppuri, Leo kuiskasi ennen kuin menetti tajunsa uudestaan.
Muut tuijottivat toisiaan järkyttyneenä
Kommentoikaa pliis

hei Jes nyt Sä todella panostit tän pituuden puolesta ja olen iloinen siitä muuten mulle tuli mieleen tosta mandysta et mun sisko näki kerran unta jossa oli mandy... Aika hauskaa ^.^ jatkaäkkiä !!!!!!!!!!!!!!¡

Tmnt kirjoitti:

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kului pari päivää eikä mitään erikoista tapahtunut. Don yritti kehittää jonkinlaista rohtoa jolla muuttaa Samurain takaisin tytöksi mutta tuloksetta.
- Eih. Ei taas. Tämä on toivotonta. Olen varmaan maailmanhistorian surkein tietäjä, Don voihkaisi kun hänen viimeisin yrityksensä muuttaa Samurai entiselleen ei ollut tehnyt muuta vaikutusta kuin muuttanut terälehtien väriä vaaleanpunaisesta vaaleanvihreäksi.
Leo käveli hänen luokseen ja laski kätensä hänen olalleen.
- Älä luovuta Don. Sä kyllä pystyt siihen. Mä voin käydä hakemassa yrttejä. Mitä sä tarvitset, hän sanoi.
Don nosti katseensa ja hymyili hieman.
- Mä tarvitsen pari ratamon lehteä, mustikan varpuja ja suoliljan juuria, hän sanoi.
- Ooksä varma niistä mustikan varvuista? Meinaan et jos sä muutat noi terälehdet sinisiksi, Raph naureskeli.
Don laski katseensa. Leo katsoi Raphia ärtyneenä.
- Mitä? Raph kysyi.
Leo ei viitsinyt vastata vaan lähti ulos. Mike näytti huolestuneelta.
- En tiedä miks mut mulla on paha aavistus tästä, hän sanoi.
Leo käveli metsään ja alkoi etsiä yrttejä. Kun hän sai yrtit kerättyä ja aikoi lähteä takaisin kylään hän kuuli rasahduksia pensaikosta. Leo tunisi kyllä eläinten äänet liikkeistä mutta noita rasahduksia ei voisi saada aikaan edes jänis. Leo veti miekkansa. Juuri silloin pensaikosta syöksyi esiin lauma foot sotilaita. Leo veti miekkansa puolustukseen ja onnistui väistämään iskut. Foot sotilaita kuitenkin tuli yhä enemmän ja enemmän. Leo alkoi pikkuhiljaa jäädä ala kytnteen. Hän oli jo pahasti naarmuilla kun pensaikosta hyppäsi esiin Mandy. Leo yritti puolustautua mutta oli aivan liian uuvuiksissa. Mandy veti häneltä jalat alta. Leo kaatui maahan ja miekka kirposi hänen kädestään. Oli alkanut sataa. Leo nosti katseensa ja hänen silmänsä suurenivat järkytyksestä kun hän näki kuka astui esiin puiden varjoista.
- Silppuri, hän henkäisi tuskaisesti.
Silppuri nosti maasta Leon miekan ja nosti sen ilmaan. Leo ei pystynyt liikkumaan. Silppuri katkaisi miekan paljain käsin ja pudotti miekan puolikkaat Leon eteen. Leo ei pystynyt sanomaan sanaakaan. Silppuri iski tiukan potkun Leon vatsaan joka lennätti haltijanuorukaisen päin puuta. Leo valui alas tajuttomana. Mandy kääntyi mestarinsa puoleen.
- Lopetammeko hänet? hän kysyi.
- Ei. Tiedämme missä he piilottelevat. Viekää poika ystäviensä luokse. Tuhoamme heidät sitten, Silppuri sanoi.
Kaksi foot sotilasta nosti Leon ylös ja lähti raahamaan häntä kohti kylää. Kun he pääsivät kievarin takaiselle kukkulalle he paiskasivat Leon yläkerran ikkunan läpi sisälle. Don, Raph, Mike, Splinter, April ja Karai riensivät Leon luokse.
- Leo! Oletko kunnossa!? Leo! Kuuleks sä!? Don huusi.
Leo ei vastannut.
- Kuka tän teki? Mike kysyi.
Ei vastausta. Raph nousi ylös ja lähti kohti ikkunaa vetäen samalla veitsensä.
- Etsin sen joka teki tän, hän murahti.
- Raph. Odota, Leo voihkaisi.
Raph kääntyi ympäri ja palasi vanhimman veljensä luo.
- Hän on palannut. Silppuri, Leo kuiskasi ennen kuin menetti tajunsa uudestaan.
Muut tuijottivat toisiaan järkyttyneenä
Kommentoikaa pliis

hei Jes nyt Sä todella panostit tän pituuden puolesta ja olen iloinen siitä  muuten mulle tuli mieleen tosta mandysta et mun sisko näki kerran unta jossa oli mandy... Aika hauskaa ^.^ jatkaäkkiä !!!!!!!!!!!!!!¡

Ja sitte Se muuttu Applejackiksi. Hassua..
jatka, pidän tästä.

Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Hetken oli rikkumaton hiljaisuus. Sitten Don avasi suunsa.
- Sanoiko hän...sanoikon hän todella että Silppuri on palannut? hän kysyi.
- Sanokaa mulle et se oli vaan vitsi, Mike pyysi.
- Luuleks et jos kaveri lentää ikkunan läpi kuoleman kielissä niin se on vitsi? Raph kysyi ärtyneenä.
- Nyt ei ole aikaa riidellä poikani. Meidän on saatava Leonardo pois täältä, Splinter sanoi.
Pojat nyökkäsivät ja aikoivat juuri lähteä kantamaan Leoa ulos asunnosta kun Karai huudahti:
- Varokaa!
Ikkunan läpi huoneeseen syöksyi lauma foot sotilaita. Pojat ja Splinter vetivät aseensa esiin. Haavoittunut Leo jäi Karaille ja Aprilille.
- Viekää Leo turvaan. Me suojaamme selustan, Splinter sanoi.
Karai nyökkäsi ja auttoi Aprilia tukemaan Leoa. He alkoivat siirtyä hitaasti mutta vakaasti kohti takaovea
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäätte . Jatkuu
Hetken oli rikkumaton hiljaisuus. Sitten Don avasi suunsa.
- Sanoiko hän...sanoikon hän todella että Silppuri on palannut? hän kysyi.
- Sanokaa mulle et se oli vaan vitsi, Mike pyysi.
- Luuleks et jos kaveri lentää ikkunan läpi kuoleman kielissä niin se on vitsi? Raph kysyi ärtyneenä.
- Nyt ei ole aikaa riidellä poikani. Meidän on saatava Leonardo pois täältä, Splinter sanoi.
Pojat nyökkäsivät ja aikoivat juuri lähteä kantamaan Leoa ulos asunnosta kun Karai huudahti:
- Varokaa!
Ikkunan läpi huoneeseen syöksyi lauma foot sotilaita. Pojat ja Splinter vetivät aseensa esiin. Haavoittunut Leo jäi Karaille ja Aprilille.
- Viekää Leo turvaan. Me suojaamme selustan, Splinter sanoi.
Karai nyökkäsi ja auttoi Aprilia tukemaan Leoa. He alkoivat siirtyä hitaasti mutta vakaasti kohti takaovea
Kommentoikaa pliis

haahahaa... Jatka hyvä on joskin otettu mallia tmnt:tä mut ai haittaa^^

Kiva et tykkäät . Jatkuu
April ja Karai saivat raahattua Leon ulos ja suoraan talleille. Casey torkkui vaunuissa.
- Casey! Casey herää! April huusi.
Casey hätkähti hereille.
- Häh mitä? Mitä tapahtuu? hän kyseli.
- Sisällä käydään taistelua. Meidän on saatava Leo pois täältä, Karai selitti.
Casey nyökkäsi ja auttoi tyttöjä nostamaan Leon vaunuihin.
Samaan aikaan sisällä pojat ja Splinter taistelivat edelleen Foot sotilaita vastaan. Pahiksia kuitenkin tuli entistä enemmän. He alkoivat jäädä alakynteen.
- Niitä on liikaa! Don huusi.
- Koettakaa kestää poikani, Splinter sanoi.
Äkkiä hänen silmiinsä osui se pahin mahdollinen vastus jnka he voisivat siinä tilanteessa kohdata.
- Silppuri, hän henkäisi.
Don, Raph ja Mike tuijottivat Silppuria suu auki. Splinter päätti tehdä siirtonsa.
- Paetkaa poikani, hän sanoi.
Pojat käänsivät katseensa mestariinsa.
- Minä suojaan selustanne, Splinter sanoi.
- Ei käy. Me ei jätetä sua, Raph sanoi kiivaasti.
- Teillä ei ole muita mahdollisuuksia. En halua nähdä teitä samassa tilassa kuin Leonardoa, Splinter sanoi.
Don nyökkäsi ja tarttui Raphia käsivarresta Miken kanssa. He lähtivät juoksemaan takaovelle vetäen Raphia mukanaan. Raph yritti taistella itsensä vapaaksi ja päästä auttamaan Splinteriä.
- Ei! Splinter! hän huusi
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
April ja Karai saivat raahattua Leon ulos ja suoraan talleille. Casey torkkui vaunuissa.
- Casey! Casey herää! April huusi.
Casey hätkähti hereille.
- Häh mitä? Mitä tapahtuu? hän kyseli.
- Sisällä käydään taistelua. Meidän on saatava Leo pois täältä, Karai selitti.
Casey nyökkäsi ja auttoi tyttöjä nostamaan Leon vaunuihin.
Samaan aikaan sisällä pojat ja Splinter taistelivat edelleen Foot sotilaita vastaan. Pahiksia kuitenkin tuli entistä enemmän. He alkoivat jäädä alakynteen.
- Niitä on liikaa! Don huusi.
- Koettakaa kestää poikani, Splinter sanoi.
Äkkiä hänen silmiinsä osui se pahin mahdollinen vastus jnka he voisivat siinä tilanteessa kohdata.
- Silppuri, hän henkäisi.
Don, Raph ja Mike tuijottivat Silppuria suu auki. Splinter päätti tehdä siirtonsa.
- Paetkaa poikani, hän sanoi.
Pojat käänsivät katseensa mestariinsa.
- Minä suojaan selustanne, Splinter sanoi.
- Ei käy. Me ei jätetä sua, Raph sanoi kiivaasti.
- Teillä ei ole muita mahdollisuuksia. En halua nähdä teitä samassa tilassa kuin Leonardoa, Splinter sanoi.
Don nyökkäsi ja tarttui Raphia käsivarresta Miken kanssa. He lähtivät juoksemaan takaovelle vetäen Raphia mukanaan. Raph yritti taistella itsensä vapaaksi ja päästä auttamaan Splinteriä.
- Ei! Splinter! hän huusi
Kommentoikaa pliis

oo raphilla on tunteita voiku söpöö⌒.⌒ ♡.♡

Raph ja Mikey olivat taivaltaneet jo kaksi päivää. He olivat taittaneet jo 60 km matkan. Matka oli kuljettu kävellen. Raph ja Mikey olivat pysähtyneet aukiolle lepäämään ja keräämään voimia.

Raph hiipi hitaasti kohti saalistaan. Jänis oli pysähtynyt ruokailemaan aukion reunalle. Raph painautui niin lähelle maata, että hänen vatsakarvansa viistivät maassa. Mutta päivänvalossa musta turkki ei ollut hyödyksi. Isku etäisyydellä jänis huomasi hiippailijan ja juoksi karkuun tarpeeksi ajoissa.

Raph nousi maasta ja kirosi: "Voi pirulainen sentään! Siellä Se aamiainen pötkii pakoon." Mikey kommentoi toisella puolella aukiota: "Tai sitten olet vain huono väijymään." Raph hölkkäsi aukion poikki Mikeyn eteen. Hän tarttui Mikeyn niskasta kiinni ja heitti läheiseen puuhun. Mikey mätkähti maahan pökerryksissä. Hän ravisteli päätään ja kysyi kiivaasti: "Mistä tuossa oli kyse?" Raph vastasi: "Kannattaa miettiä, mitä siltä suustaan päästää. Muuten voi käydä huonosti."

Raph jätti veljensä taakseen ja suuntasi varjoihin. Hän haisteli ilmaa saaliiden varalta. Pian hän havaitsi vahvan oravan hajun. Raph kulki hajujälkeä pitkin, ja kun hän pääsi koko ajan lähemmäksi, haju voimistui. Hajujälki johdatti Raphin suuren koivun juurelle.

Raph kyyristyi nähdessään punaturkkisen oravan puuhailemassa omiaan. Raph käveli hitaasti kohti oravaa pysyen varjojen suojissa. Raphin saapuessa isku etäisyydelle, hän hyppäsi. Pitkät hampaat upposivat syvälle oravan lihaan tappaen saaliin.

Raph poimi kuolleen oravan hampaittensa väliin ja kantoi sen aukiolle. Mikey oli lähtenyt johonkin, sillä aukio oli tyhjä. Raph etsi itselleen paikan, jossa syödä ruokansa. Kun sopiva paikka oli löytynyt Raph asettui syömään oravaansa.

Kesken ruokailun Raph kuuli puskista kahinaa. Hän nosti välittömästi päänsä ja haisteli ilmaa. Haju ei ollut Mikeyn, ei saaliin eikä vihollisen, mutta Se oli silti tuttu. Kahinan voimistuessa Raph nousi seisomaan, nosti karvansa pystyyn ja murisi hiljaa.

saa arvata, kuka on kyseessä. joudun nyt lopettamaan tähän, mutta lupaan, että lisää tulee pian.

TMNTfani! kirjoitti:Raph ja Mikey olivat taivaltaneet jo kaksi päivää. He olivat taittaneet jo 60 km matkan. Matka oli kuljettu kävellen. Raph ja Mikey olivat pysähtyneet aukiolle lepäämään ja keräämään voimia.

Raph hiipi hitaasti kohti saalistaan. Jänis oli pysähtynyt ruokailemaan aukion reunalle. Raph painautui niin lähelle maata, että hänen vatsakarvansa viistivät maassa. Mutta päivänvalossa musta turkki ei ollut hyödyksi. Isku etäisyydellä jänis huomasi hiippailijan ja juoksi karkuun tarpeeksi ajoissa.

Raph nousi maasta ja kirosi: "Voi pirulainen sentään! Siellä Se aamiainen pötkii pakoon." Mikey kommentoi toisella puolella aukiota: "Tai sitten olet vain huono väijymään." Raph hölkkäsi aukion poikki Mikeyn eteen. Hän tarttui Mikeyn niskasta kiinni ja heitti läheiseen puuhun. Mikey mätkähti maahan pökerryksissä. Hän ravisteli päätään ja kysyi kiivaasti: "Mistä tuossa oli kyse?" Raph vastasi: "Kannattaa miettiä, mitä siltä suustaan päästää. Muuten voi käydä huonosti."

Raph jätti veljensä taakseen ja suuntasi varjoihin. Hän haisteli ilmaa saaliiden varalta. Pian hän havaitsi vahvan oravan hajun. Raph kulki hajujälkeä pitkin, ja kun hän pääsi koko ajan lähemmäksi, haju voimistui. Hajujälki johdatti Raphin suuren koivun juurelle.

Raph kyyristyi nähdessään punaturkkisen oravan puuhailemassa omiaan. Raph käveli hitaasti kohti oravaa pysyen varjojen suojissa. Raphin saapuessa isku etäisyydelle, hän hyppäsi. Pitkät hampaat upposivat syvälle oravan lihaan tappaen saaliin.

Raph poimi kuolleen oravan hampaittensa väliin ja kantoi sen aukiolle. Mikey oli lähtenyt johonkin, sillä aukio oli tyhjä. Raph etsi itselleen paikan, jossa syödä ruokansa. Kun sopiva paikka oli löytynyt Raph asettui syömään oravaansa.

Kesken ruokailun Raph kuuli puskista kahinaa. Hän nosti välittömästi päänsä ja haisteli ilmaa. Haju ei ollut Mikeyn, ei saaliin eikä vihollisen, mutta Se oli silti tuttu. Kahinan voimistuessa Raph nousi seisomaan, nosti karvansa pystyyn ja murisi hiljaa.

saa arvata, kuka on kyseessä. joudun nyt lopettamaan tähän, mutta lupaan, että lisää tulee pian.

Oisko joku pahis vaik Rocksteady . Tää on mahtava

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Poikien häivyttyä Splinter kääntyi kohtaamaan Silppurin.
- Tapaamme siis jälleen, Splinter sanoi miekka taiteluvalmiudessa.
Silppuri ei sanonut mitään mutta hyökkäsi. Painaessaan Splinterin maahan hän sihisi:
- Olet mennyttä.
Splinter kuitenkin onnistui sivaltamaan Silppuria kasvoihin mutta se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Näiden kahden soturin kaksintaistelu tulisi olemaan pitkä. Mandy joka oli livahtanut sisään varjojen avulla tarkkaili tilannetta samalla kun valmisteli puhallusputkea. Hänen tehtävänsä oli huumata Splinter. Silppuri nosti katseensa Mandyyn ja nyökkäsi huomaattomasti. Mandy nosti putken ja puhalsi myrkkynuolen matkaan. Nuoli osui Splinterin niskaan. Splinter otti nuolen niskastaan ja alkoi heti tuntea huimausta. Hän katsoi Silppuria.
- Pelaat likaista peliä, Splinter sihahti.
Silppuri oli varautunut tilanteeseen ja iski Splinteriä leukaan. Vanha mestari lensi taaksepäin ja jäi tajuttomana maahan makaamaan. Mandy astui esiin varjoista.
- Mitä teemme hänelle, hän kysyi.
- Otamme mukaamme. Hänen oppilaansa tulevat takuulla etsimään häntä ja silloin nappaamme heidät, Silppuri sanoi.
Kommentoikaa pliis . Saa pistää yksityisiin ehdotuksia joillekin pahiksille niinku Rocksteady, Bepop, Hurtta, Kalanaama, Tiikerikynsi, Käärmelevä, Hämyhammas, Slash ja jne

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Poikien häivyttyä Splinter kääntyi kohtaamaan Silppurin.
- Tapaamme siis jälleen, Splinter sanoi miekka taiteluvalmiudessa.
Silppuri ei sanonut mitään mutta hyökkäsi. Painaessaan Splinterin maahan hän sihisi:
- Olet mennyttä.
Splinter kuitenkin onnistui sivaltamaan Silppuria kasvoihin mutta se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Näiden kahden soturin kaksintaistelu tulisi olemaan pitkä. Mandy joka oli livahtanut sisään varjojen avulla tarkkaili tilannetta samalla kun valmisteli puhallusputkea. Hänen tehtävänsä oli huumata Splinter. Silppuri nosti katseensa Mandyyn ja nyökkäsi huomaattomasti. Mandy nosti putken ja puhalsi myrkkynuolen matkaan. Nuoli osui Splinterin niskaan. Splinter otti nuolen niskastaan ja alkoi heti tuntea huimausta. Hän katsoi Silppuria.
- Pelaat likaista peliä, Splinter sihahti.
Silppuri oli varautunut tilanteeseen ja iski Splinteriä leukaan. Vanha mestari lensi taaksepäin ja jäi tajuttomana maahan makaamaan. Mandy astui esiin varjoista.
- Mitä teemme hänelle, hän kysyi.
- Otamme mukaamme. Hänen oppilaansa tulevat takuulla etsimään häntä ja silloin nappaamme heidät, Silppuri sanoi.
Kommentoikaa pliis . Saa pistää yksityisiin ehdotuksia joillekin pahiksille niinku Rocksteady, Bepop, Hurtta, Kalanaama, Tiikerikynsi, Käärmelevä, Hämyhammas, Slash ja jne

shit no nyt Se Sitte jäi vangiksi pitäiskö sanoo oikee että,TAAAAAASSSS!! JATKA MAHALLISIMMA NOPEE

Raph hätkähti. Hän haistoi jotakin muuta, kuin vain vieraan suden: piinaavan katkun, jonka Raph on haistanut lukemattomia kertoja aiemminkin. Verta. Ilma oli pullollaan veren ja pakokauhun karvasta katkua. Raph valpastui ja valmistautui hyökkäykseen.

Aukiolle hyppäsi veren tahrima susi. Mustavalkoinen turkki oli värjäytynyt punaiseksi ja kauniin siniset silmät olivat lasittuneet pelosta ja tuskasta. Vieras horjui ja lopulta menetti tasapainonsa. Susi kaatui maahan, eikä päässyt enää ylös. Kylmät väreet kulkivat Raphin kuonosta hännän päähän. Hän tunnisti nuoren suden. Se oli Snow.

Raph kiiruhti naaraan luokse. Hän sanoi: "Pysy tajuissasi!" Raph tarttui Snown niskakarvoista ja veti hänet aukion keskiosaan. Snown silmät olivat puoliummessa. Raph kysyi hätäisesti: "Mitä on tapahtunut?" Snow nosti päänsä ylös ja sanoi: "Karai-niminen susi hyökkäsi. Hän usutti monta kymmentä sotilastaan minun kimppuuni. Minulla ei ollut mahdollisuutta paeta."

Raph kysyi kummissaan: "Miten sitten pääsit elossa pakoon?" Snow vastasi: "Löin vain vastustajani ja mursin tieni läpi saartorenkaasta." Raphin silmissä paloi tuli. Hän huusi raivoissaan: "Senkin kananaivo! Ne eivät puolustautuneet, sillä Se oli heidän suunnitelmasta! Se oli ansa!"

"Aivan oikein, kirppusäkki." Raph käänsi päänsä ja huomasi tummanharmaan suden ja hänen takanaan olevan valtavan määrän sotilaita. Niitä täytyy olla ainakin sata! Miten me ikinä selviämme tästä? Tumma naaras sanoi: "Tiesin tuon naaraan juoksevan suoraa tietä teidän luoksenne. Olemme seuranneet häntä jo monen päivän ajan. Teillä ei ole mahdollisuuksia! Hyökätkää!"

Raph asettui suojaamaan loukkaantunutta Snowta. Hän huudahti raivoissaan: "Se joka uskaltaa väläyttää hampaansa minulle, kuolee silmänräpäyksessä!" Koirat epäröivät hetken, mutta niin kauan, kun heillä oli vielä määräylivoima, ne uskalsivat väläyttää värjäytyneet hampaansa.

Ensimmäinen koira hyppäsi Raphia kohti. Raph väisti ja tarttui koiran mustaan niskaan ja puri täydellä voimalla. Kuului rasahdus ja koira mätkähti elottomana maahan. Raph katsoi rivisotilaita pelottomilla silmillä ja sanoi: "Minähän varoitin teitä. Nyt saatte kokea luissanne todellisen vihani!"

Raph hyppäsi kirjavan koiran kylkeen ja puri tätä täydellä voimalla. Kuullessaan säälittävän vinkaisun Raph heitti koiran toisia päin. Silmänräpäyksessä Raph valitsi jo toista uhria. Raph syöksähti valkoisen koiran kimppuun ja löi sillä muita koiria kanveesiin.

Ilmassa raikui Karain raivostunut huuto: "Te hyödyttömät kirppukasat! Käykää joukolla päälle!" Koirat alkoivat pian ymmärtämään, miten kannattaisi taistella. Koira toisensa jälkeen sai otteen Raphista.

Raph oli painanut harmaavalkoisen koiran maata vasten yrittäen tukehduttaa sen. Harmaa koira kamppaili vastaan, muttei saanut itseään irti. Pian harmaan koiran kamppailu oli ohi.

Raph tunsi pistävää kipua kaikkialla vartalossaan. Koirat olivat kuitenkin kokemattomia, joten Raph pääsi helposti irti koirista. Joka puolella oli kuitenkin koiria, jotka tarttuivat aina vain uudelleen. Nyt Raphin oli keskityttävä vain pitämään koirat irti hänen nahastaan.

Karai ulvaisi koirille perääntymiskäskyn. Koirat irrottivat Raphista, mutta taistelu ei ollut vielä ohi. Koirat vain levittäytyivät Raphin ja Snown ympärille. Snow oli pahasti haavoittunut ja Raph oli saanut muutaman viillon itseensä. Karai julisti: "Tiesin, että tässä pitää käyttää taas vähän järeämpiä otteita."

Karai päästi ilmoille ulvaisun. Hetken kuluttua aukiolle hyppäsi puusta olentoja. Tylppä häntä, pilkukas turkki, lyhyt kuono ja tupsukorvat kertoivat, että kyseessä oli ilveksiä. Raph irvaili: "Ihanko totta Karai? Älä vain sano, että Silppuri on jo niin epätoivoinen, että luottaisi näihin kissankuvatuksiin."

Se oli nyt siinä. en viitsi kirjoittaa enempää nyt. Jatkoa seuraa....

TMNTfani! kirjoitti:Raph hätkähti. Hän haistoi jotakin muuta, kuin vain vieraan suden: piinaavan katkun, jonka Raph on haistanut lukemattomia kertoja aiemminkin. Verta. Ilma oli pullollaan veren ja pakokauhun karvasta katkua. Raph valpastui ja valmistautui hyökkäykseen.

Aukiolle hyppäsi veren tahrima susi. Mustavalkoinen turkki oli värjäytynyt punaiseksi ja kauniin siniset silmät olivat lasittuneet pelosta ja tuskasta. Vieras horjui ja lopulta menetti tasapainonsa. Susi kaatui maahan, eikä päässyt enää ylös. Kylmät väreet kulkivat Raphin kuonosta hännän päähän. Hän tunnisti nuoren suden. Se oli Snow.

Raph kiiruhti naaraan luokse. Hän sanoi: "Pysy tajuissasi!" Raph tarttui Snown niskakarvoista ja veti hänet aukion keskiosaan. Snown silmät olivat puoliummessa. Raph kysyi hätäisesti: "Mitä on tapahtunut?" Snow nosti päänsä ylös ja sanoi: "Karai-niminen susi hyökkäsi. Hän usutti monta kymmentä sotilastaan minun kimppuuni. Minulla ei ollut mahdollisuutta paeta."

Raph kysyi kummissaan: "Miten sitten pääsit elossa pakoon?" Snow vastasi: "Löin vain vastustajani ja mursin tieni läpi saartorenkaasta." Raphin silmissä paloi tuli. Hän huusi raivoissaan: "Senkin kananaivo! Ne eivät puolustautuneet, sillä Se oli heidän suunnitelmasta! Se oli ansa!"

"Aivan oikein, kirppusäkki." Raph käänsi päänsä ja huomasi tummanharmaan suden ja hänen takanaan olevan valtavan määrän sotilaita. Niitä täytyy olla ainakin sata! Miten me ikinä selviämme tästä? Tumma naaras sanoi: "Tiesin tuon naaraan juoksevan suoraa tietä teidän luoksenne. Olemme seuranneet häntä jo monen päivän ajan. Teillä ei ole mahdollisuuksia! Hyökätkää!"

Raph asettui suojaamaan loukkaantunutta Snowta. Hän huudahti raivoissaan: "Se joka uskaltaa väläyttää hampaansa minulle, kuolee silmänräpäyksessä!" Koirat epäröivät hetken, mutta niin kauan, kun heillä oli vielä määräylivoima, ne uskalsivat väläyttää värjäytyneet hampaansa.

Ensimmäinen koira hyppäsi Raphia kohti. Raph väisti ja tarttui koiran mustaan niskaan ja puri täydellä voimalla. Kuului rasahdus ja koira mätkähti elottomana maahan. Raph katsoi rivisotilaita pelottomilla silmillä ja sanoi: "Minähän varoitin teitä. Nyt saatte kokea luissanne todellisen vihani!"

Raph hyppäsi kirjavan koiran kylkeen ja puri tätä täydellä voimalla. Kuullessaan säälittävän vinkaisun Raph heitti koiran toisia päin. Silmänräpäyksessä Raph valitsi jo toista uhria. Raph syöksähti valkoisen koiran kimppuun ja löi sillä muita koiria kanveesiin.

Ilmassa raikui Karain raivostunut huuto: "Te hyödyttömät kirppukasat! Käykää joukolla päälle!" Koirat alkoivat pian ymmärtämään, miten kannattaisi taistella. Koira toisensa jälkeen sai otteen Raphista.

Raph oli painanut harmaavalkoisen koiran maata vasten yrittäen tukehduttaa sen. Harmaa koira kamppaili vastaan, muttei saanut itseään irti. Pian harmaan koiran kamppailu oli ohi.

Raph tunsi pistävää kipua kaikkialla vartalossaan. Koirat olivat kuitenkin kokemattomia, joten Raph pääsi helposti irti koirista. Joka puolella oli kuitenkin koiria, jotka tarttuivat aina vain uudelleen. Nyt Raphin oli keskityttävä vain pitämään koirat irti hänen nahastaan.

Karai ulvaisi koirille perääntymiskäskyn. Koirat irrottivat Raphista, mutta taistelu ei ollut vielä ohi. Koirat vain levittäytyivät Raphin ja Snown ympärille. Snow oli pahasti haavoittunut ja Raph oli saanut muutaman viillon itseensä. Karai julisti: "Tiesin, että tässä pitää käyttää taas vähän järeämpiä otteita."

Karai päästi ilmoille ulvaisun. Hetken kuluttua aukiolle hyppäsi puusta olentoja. Tylppä häntä, pilkukas turkki, lyhyt kuono ja tupsukorvat kertoivat, että kyseessä oli ilveksiä. Raph irvaili: "Ihanko totta Karai? Älä vain sano, että Silppuri on jo niin epätoivoinen, että luottaisi näihin kissankuvatuksiin."

Se oli nyt siinä. en viitsi kirjoittaa enempää nyt. Jatkoa seuraa....

Tää on mahtava . Jatka äkkiä

Kiva et tykkäät . Sensei vaarassa seikkailut on parhaita. Jatkuu
Ulkopuolella Casey oli saanut vaunut liikkeelle kun Don, Raph ja Mike pääsivät ulos. He juoksivat vaunuja kohti ja onnistuivat pääsemään kyytiin. April nosti katseensa poikiin.
- Missä Splinter on? hän kysyi.
- Hän sanoi suojaavansa selustamme, Don selitti.
Karai ei sanonut mitään. Hän istui polvillaan lattialla Leon pää sylissään. He olivat matkalla vanhalle maakartanolle.
Kommentoika pliis . Sori et on lyhyt

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Sensei vaarassa seikkailut on parhaita. Jatkuu
Ulkopuolella Casey oli saanut vaunut liikkeelle kun Don, Raph ja Mike pääsivät ulos. He juoksivat vaunuja kohti ja onnistuivat pääsemään kyytiin. April nosti katseensa poikiin.
- Missä Splinter on? hän kysyi.
- Hän sanoi suojaavansa selustamme, Don selitti.
Karai ei sanonut mitään. Hän istui polvillaan lattialla Leon pää sylissään. He olivat matkalla vanhalle maakartanolle.
Kommentoika pliis . Sori et on lyhyt

tosi jännä lukee ku tm,tfanin tarinassa Karai on umpi pahis ja sun tarinassa "hyvis". Jännä juttu

Taidampa tästä nyt jatkaa ...

April kävi Donin "viereen" kaltereiden takana ja kävi makuulle. Don oli hieman uteliaalla päällä ja kysyi: "Kuinka kauan olette olleet täällä?" Aprin nosti päänsä etujalkojensa päältä, katsoi suoraan Donin ruskeisiin silmiin ja vastasi: "Noin viikon. Miten niin?" Don vastasi: "Kysyimpä vain. Miksi sitten olette yhä täällä?" April vastasi: "Meidät kullemma siirretään johonkin niin sanottuun eläintarhaan."

Don ei voinut estää kysymysten ryöppyä ja kysyi: "Mikä Se on?" April katsoi Donia hämmästyneenä ihan kuin tämä olisi ollut lentävä lehmä ja vastasi: "Etkö muka tiedä?! Se on paikka, jossa eläimet häkissä kyyhöttävät ja kakkivat nurkkiin. En kyllä haluaisi mennä sinne, mutta minkäs sille mahtaa." hänen äänensä oli harmistunut ja hän katsoi omia tassujaan.

Don nousi hetkessä seisomaan, mutta tällä kertaa varosi etutassuaan ja sanoi: "Paljonkin, karatkaa! Niin pääsette eroon ihmisistä, että tulevasta kohtalostanne." April nosti katseensa ja hänen vihreät silmänsä sädemtivät, kun hän sanoi: "Totta! Samalla voisimme auttaa sinutkin pois, jos haluat." hänen silmissään oli leikkisä pilke, kun hän jatkoi: "Mutta miten aiot saada meidät pois?"

Don ryhtyi "leikkiin": "Kasvattamalla siivet, tietty!? April vitsaili: "Vai pitäisikö meidän kutsua Peter Pan Helinäkeijun kanssa, jotta he voisivat levittää keijupölyä ympäri ämpäri ja saada meidät lentämään?!" Seurasi hetken nauru hetki, mutta sen keskeytti Caseyn huuto: "Tule jo April! Vai onko treffisi liian kiireiset?! Vai pitääkö minun syödä sinunkin ruokasi?!" April nousi istumaan ja huusi takaisin: "Teese niin saat pari muutakin haava kasvoihin!" hän käänsi päänsä ja jatkoi: "Minun pitää mennä. Ennen kuin tuo tollo syö kaiken." April kääntyi kannoillaan ja lähti vastausta odottamatta.

April kuitenkin huikkasi vielä lapansa yli: "Nähdään! Asutaanhan me naapurissa." hän jatkoi kulkuaan, kunnes meni pois näkyviltä. Don sanoi puoliääneen: "Joo... Nähdään." hän käveli kohti lähintä varjoa, käpertyi makuulle, sulki silmänsä ja nukahti.

tälläne nyt. Olen päättänyt olla vähän aktiivisempi tän kirjoittamisen kannalta joten seuraavan pitäis tulla vähintään ylihuomenna saa yhä ehdottaa asioita, joita tähän vois lisätä (heh oon yrittänyt näinä aikoina saamaan tarinaan vähän huumorikin, jotta tästä ei Tuu ylitylsä lol)

Tmnt kirjoitti:Taidampa tästä nyt jatkaa ...

April kävi Donin "viereen" kaltereiden takana ja kävi makuulle. Don oli hieman uteliaalla päällä ja kysyi: "Kuinka kauan olette olleet täällä?" Aprin nosti päänsä etujalkojensa päältä, katsoi suoraan Donin ruskeisiin silmiin ja vastasi: "Noin viikon. Miten niin?" Don vastasi: "Kysyimpä vain. Miksi sitten olette yhä täällä?" April vastasi: "Meidät kullemma siirretään johonkin niin sanottuun eläintarhaan."

Don ei voinut estää kysymysten ryöppyä ja kysyi: "Mikä Se on?" April katsoi Donia hämmästyneenä ihan kuin tämä olisi ollut lentävä lehmä ja vastasi: "Etkö muka tiedä?! Se on paikka, jossa eläimet häkissä kyyhöttävät ja kakkivat nurkkiin. En kyllä haluaisi mennä sinne, mutta minkäs sille mahtaa." hänen äänensä oli harmistunut ja hän katsoi omia tassujaan.

Don nousi hetkessä seisomaan, mutta tällä kertaa varosi etutassuaan ja sanoi: "Paljonkin, karatkaa! Niin pääsette eroon ihmisistä, että tulevasta kohtalostanne." April nosti katseensa ja hänen vihreät silmänsä sädemtivät, kun hän sanoi: "Totta! Samalla voisimme auttaa sinutkin pois, jos haluat." hänen silmissään oli leikkisä pilke, kun hän jatkoi: "Mutta miten aiot saada meidät pois?"

Don ryhtyi "leikkiin": "Kasvattamalla siivet, tietty!? April vitsaili: "Vai pitäisikö meidän kutsua Peter Pan Helinäkeijun kanssa, jotta he voisivat levittää keijupölyä ympäri ämpäri ja saada meidät lentämään?!" Seurasi hetken nauru hetki, mutta sen keskeytti Caseyn huuto: "Tule jo April! Vai onko treffisi liian kiireiset?! Vai pitääkö minun syödä sinunkin ruokasi?!" April nousi istumaan ja huusi takaisin: "Teese niin saat pari muutakin haava kasvoihin!" hän käänsi päänsä ja jatkoi: "Minun pitää mennä. Ennen kuin tuo tollo syö kaiken." April kääntyi kannoillaan ja lähti vastausta odottamatta.

April kuitenkin huikkasi vielä lapansa yli: "Nähdään! Asutaanhan me naapurissa." hän jatkoi kulkuaan, kunnes meni pois näkyviltä. Don sanoi puoliääneen: "Joo... Nähdään." hän käveli kohti lähintä varjoa, käpertyi makuulle, sulki silmänsä ja nukahti.

tälläne nyt. Olen päättänyt olla vähän aktiivisempi tän kirjoittamisen kannalta joten seuraavan pitäis tulla vähintään ylihuomenna saa yhä ehdottaa asioita, joita tähän vois lisätä (heh oon yrittänyt näinä aikoina saamaan tarinaan vähän huumorikin, jotta tästä ei Tuu ylitylsä lol)

Tää ois mahtava . Voisitko ottaa seuraavan tilanteen pahisten vinkkelistä

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Hetken päästä jengi pääsi maakartanolle. Don ja Casey kantoivat Leon sisälle ja muut tulivat perässä. Don ja Casey laskivat Leon sohvalle, Karai istui hänen vireensä ja alkoi sivellä hänen otsaansa kostealla liinalla. Raphin oli vaikea hallita hermonsa. Hän iski nyrkkinsä seinään.
- Me lähdettiin pakoon kuin pahimmatkin pelkurit ja jätettiin sensei sinne, hän ärähti.
Don laski kätensä Raphin olalle.
- Sensei halusi pelastaa meidät, hän selitti.
Raph kääntyi ympäri.
- Ja sensein jättäminen pulaan oli paras mahdollinen vai? Foot tappaa hänet, Raph ärähti.
- Pojat! Leon tila heikkenee! Karai huudahti äkkiä.
Don ja Raph kääntyivät ympäri ja riensivät Leon luokse. Leo hengitti heikosti ja hänen pulssinsa oli myös heikko. Äkkiä joku koputti ikkunaan. Don nosti katseensa ja näki vilahduksen vihreästä viitasta.
- Mike joku on ulkona. Käy tarkistamassa, hän sanoi.
Mike nyökkäsi ja riensi ulos. Hetken päästä hän tuli takaisin sisälle.
- Ei siellä ketään ollu. Mä löysin vain tän, hän sanoi ja ojensi pienen pullon jossa oli lappu.
"Anna tämä Leolle" lapussa luki.
Don avasi pullon korkin ja kaatoi liemen Leon suuhun. Kului vain hetki ja Leo alkoi voida paremmin. Karai huokaisi helpotuksesta. Don luki lapun uudestaan. Käsiala näytti tutulta muuta hän ei keksinyt miksi
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:Taidampa tästä nyt jatkaa ...

April kävi Donin "viereen" kaltereiden takana ja kävi makuulle. Don oli hieman uteliaalla päällä ja kysyi: "Kuinka kauan olette olleet täällä?" Aprin nosti päänsä etujalkojensa päältä, katsoi suoraan Donin ruskeisiin silmiin ja vastasi: "Noin viikon. Miten niin?" Don vastasi: "Kysyimpä vain. Miksi sitten olette yhä täällä?" April vastasi: "Meidät kullemma siirretään johonkin niin sanottuun eläintarhaan."

Don ei voinut estää kysymysten ryöppyä ja kysyi: "Mikä Se on?" April katsoi Donia hämmästyneenä ihan kuin tämä olisi ollut lentävä lehmä ja vastasi: "Etkö muka tiedä?! Se on paikka, jossa eläimet häkissä kyyhöttävät ja kakkivat nurkkiin. En kyllä haluaisi mennä sinne, mutta minkäs sille mahtaa." hänen äänensä oli harmistunut ja hän katsoi omia tassujaan.

Don nousi hetkessä seisomaan, mutta tällä kertaa varosi etutassuaan ja sanoi: "Paljonkin, karatkaa! Niin pääsette eroon ihmisistä, että tulevasta kohtalostanne." April nosti katseensa ja hänen vihreät silmänsä sädemtivät, kun hän sanoi: "Totta! Samalla voisimme auttaa sinutkin pois, jos haluat." hänen silmissään oli leikkisä pilke, kun hän jatkoi: "Mutta miten aiot saada meidät pois?"

Don ryhtyi "leikkiin": "Kasvattamalla siivet, tietty!? April vitsaili: "Vai pitäisikö meidän kutsua Peter Pan Helinäkeijun kanssa, jotta he voisivat levittää keijupölyä ympäri ämpäri ja saada meidät lentämään?!" Seurasi hetken nauru hetki, mutta sen keskeytti Caseyn huuto: "Tule jo April! Vai onko treffisi liian kiireiset?! Vai pitääkö minun syödä sinunkin ruokasi?!" April nousi istumaan ja huusi takaisin: "Teese niin saat pari muutakin haava kasvoihin!" hän käänsi päänsä ja jatkoi: "Minun pitää mennä. Ennen kuin tuo tollo syö kaiken." April kääntyi kannoillaan ja lähti vastausta odottamatta.

April kuitenkin huikkasi vielä lapansa yli: "Nähdään! Asutaanhan me naapurissa." hän jatkoi kulkuaan, kunnes meni pois näkyviltä. Don sanoi puoliääneen: "Joo... Nähdään." hän käveli kohti lähintä varjoa, käpertyi makuulle, sulki silmänsä ja nukahti.

tälläne nyt. Olen päättänyt olla vähän aktiivisempi tän kirjoittamisen kannalta joten seuraavan pitäis tulla vähintään ylihuomenna saa yhä ehdottaa asioita, joita tähän vois lisätä (heh oon yrittänyt näinä aikoina saamaan tarinaan vähän huumorikin, jotta tästä ei Tuu ylitylsä lol)

Tää ois mahtava . Voisitko ottaa seuraavan tilanteen pahisten vinkkelistä

Joo voin ^^