Turtles tarinoita

Päätin kirjoittaa samanlaisen jutun kuin Purplecat702. Pojat ovat nyt tavallisia koiria.  (mutta silti samanlaisia kuin tarinassani)



Mikey makasi olohuoneen lattialla. Hän oli jo puoliunessa, kun emäntä huusi: "Mikey, tule syömään." Mikey nousi, venytteli raajansa ja käveli keittiöön. Hän työnsi kuononsa kulhoon, joka oli täynnä ruokaa. Hän söi ruokansa nopeasti. Sitten kun hän oli syönyt Mikey suuntasi ulko-oven luokse. Hän ahtautui pienestä luukusta ulos.

Mikey asui omakotitalossa. Piha oli iso ja viihtyisä. Pehmeä ruoho jalkojen alla oli hyvin mukavan tuntuista. Suuri koirankoppi kyyhötti normaalilla paikallaan. Pihaa ympäröivät suuret pensasaidat. Mikey meni ruohikon keskelle ja alkoi kieriskellä siinä. Hänen vaalea turkkinsa värjäytyi pian vihreäksi.

Mikey nousi ja ravisteli turkkinsa. Sitten hän alkoi haukkua. Hän haukkui niin kauan, että joku tulisi ulos. Pian hänen emäntänsä tuli ulos talutushihna kädessään. Mikey lopetti haukkumisen ja ryntäsi omistajansa luokse häntä heiluen. Emäntä kiinnitti talutushihnan kaulapantaan. Mikey veti hänet portille. Omistaja avasi portin. Mikey käveli omistajan edellä ja tarkkaili ympäristöä. Hän sanoi: "Missä olet?"

Nurkan takaa tuli koira ja hänen omistajansa. MIkey huudahti iloisesti: "Donnie! Olen täällä!" Koira nosti päänsä ja sanoi: "Mikey. Tiesin, että kuljeskelisit täällä jossain." Mikey ravasi veljensä luo. Omistaja tuli perässä. Mikey kysyi häntää heiluttaen: "Miten on mennyt?" Don vastasi: "Ei mitenkään hullusti."

Nelikko käveli yhdessä katuja pitkin. Don kysyi: "Hei Mikey. Uskotko, että voisimme tavata joskus veljemme?" Mikey kohautti hartioitaan. "Enpä tiedä. Meidät erotettiin toisistamme jo nuorina. En enää edes muista, miltä hän näytti." Mikeyn koti näkyi jo. Don kysyi: "Voisimmeko tavata illalla? Haluaisin keskustella asiasta paremmin." Mikey sanoi: "Mikäs siinä."

Don jatkoi matkaa, kun Mikey palasi kotiinsa. Emäntä sulki portin ja päästi Mikeyn irti. Mikey meni sisälle, kulki portaat ylös ja suuntasi yhteen huoneeseen. Huoneessa oli perheen vanhin tyttö. Mikey haukahti. Tyttö käänsi päänsä ja hymyili. Hän otti paperin pöydältä kateensä. Tyttö sanoi: "Katso Mikey, piirsin sinut."

Mikey kallisti päätään. Tyttö nousi tuoliltaan ja kiinnitti piirrustuksen seinälle muiden viereen. Hän oli edistynyt piirtämisessä huimaa vauhtia. Tyttö silitti Mikeytä päästä ja lähti pois huoneesta. Mikey seurasi häntä. He kulkivat yhdellä alakertaan.

Tyttö kävi sohvalle istumaan ja avasi telkkarin. Hän taputti sohvaa. Mikey hyppäsi sängylle ja kävi makaamaan. Hän painoi päänsä tytön reidelle. Telkkarista tuli kissoista yksi dokumentti. Mikey nosti päänsä. Tyttö sanoi: "Rauhoitu, se on vain dokumentti. Jos vaihdan kanavaa." Tyttö painoi kaukosäätimestä toisen kanavan. Kanavalta tuli suorana koiratappelua. Musta koira paini suuremman ruskean koiran kanssa.Tyttö sanoi: "Tuo musta koira on paras. Se ei ole hävinnyt vielä kenellekään." Mikey katsoi mustaa koiraa ihmeissään. Hän muistuttaa minua josta kusta.

Musta koira oli päässyt niskan päälle. Se heitti häntä jonkin verran suuremman vastustajan päin kaltereita. Ruskea koira Makasi maassa läähättäen rajusti. Tuomari sanoi: "Bob on maassa. Jos hän ei nouse 5 minuutissa, voiton vie vastustaja." Ruskean koiran puolustajat kannustivat häntä nousemaan. 4 ja puoli minuttia oli kulunut eikä koira vieläkään noussut. Tuomari sanoi: "5...4...3...2...1... Meillä on voittaja! Koira, joka taisteli pahan vastuksen kanssa yli puoli tuntia ja seisoo yhä! Voittaja on Raph!"

Mikey hätkähti. Nyt muistan! Mikey meni alas sohvalta ja alkoi haukkua. Tyttö sanoi: "Mikey ole hiljaa." Mikey ei lopettanut. Emäntä sanoi: "Vie se pihalle Rosa." Tyttö nousi ja tarttui Mikeyn kaulapannasta kiinni. Hän raahasi Mikeyn ovesta ulos. Tyttö päästi irti ja meni takaisin sisälle. Mikey raapi ovea.

Sitten hän kuuli takanaan puskien heiluntaa. Mikey kääntyi karvat pystyssä. Puskasta tuli esiin koira. Koira sanoi: "Ei hätää Mikey, minä tässä." Mikey tunsi äänen ja rauhoittui. Don tuli esiin puskasta. Hänen sileää turkkiinsa oli tarttunut kasa lehtiä ja risuja. Hän ravisti ne nopeasti pois. Mikey käveli häntä vastaan. Don kysyi: "Miksi raavit ovea?" Mikey sanoi: "Minut tuota.. Heh..tavallaan potkaistiin pihalle." Don sanoi: "Senkin pölkkypää."

Mikey vaihtoi puheen aihetta. Hän kertoi kaiken siitä, mitä oli nähnyt telkkarista. Don ei saanut sanaa suustaan. " Voiko se olla totta, että hän on meidän veljemme?" Mikey sanoi: "Uskon, että se on totta." Don kysyi: "Mitä me sitten teemme?" Mikey mietti asiaa. Donkin näytti miettivän sitä. Sitten Don keksi. "Nyt tiedän. Selvitetään, onko se totta. Lähdetään etsimään häntä." Mikey sanoi: "Oletko hullu! Jos se hyökkää, olemme yhtä kuin kuolleet!"

Don sanoi: "En usko, että hän hyökkäsi kimppuumme. Häntä kiinnostaa varmasti vain kovat vastukset. No tuletko sinä?" Don ahtautui taas pensasaidasta läpi. Mikey seurasi häntä epävarmoin askelin. Hän tunkeutui pensaan läpi, mutta loppusuoralla hänen pantansa jäi kiinni oksaan. Hän sanoi: "Auta Don. Jäin kiinni." Don kääntyi takaisin auttamaan veljeään. Hän puraisi oksan poikki ja Mikey oli taas mukana pelissä.

Don kysyi: "Missä se tappelukohtaus kuvattiin?" Mikey sanoi: "En ihan tarkalleen muista, mutta luulisin, että jossain täällä New Yorkissa." Don ehdotti: "Ehkäpä jossain etelässä. Siellä on paljon taistelukoiria." Mikey sanoi: "Sinne siis."

Kaksikko kulki vieretysten kaduilla. He suuntasivat läheiselle lentokentälle. Lemtokentällä he piiloutuivat suurten laatikkojen taakse. Konetta valmisteltiin lentoa varten. Don sanoi: "Tulimme juuri ajoissa. Tuo kone vie meidät suoraan etelään." Mikey kysyi: "Mistä tiedät tuon kaiken?" Don hyppäsi laatikoon päälle. Hän sanoi: "Tule nyt vain." Don hyppäsi laatikon päältä ja käveli varovasti koneeseen. Mikey seurasi perässä.

Kun molemmat olivat koneen tavaratilassa he piiloutuivat laatikoiden taakse. Don kävi makaamaan. Hän sanoi: "Nyt vain odotamme." Mikey asettui myös mukavasti nukkumaan.

Don sanoi: "Mikey, herää, olemme perillä." Mikey avasi silmänsä. Hän oli nukkunut koko lentomatkan ajan. Mikey nousi ja venytteli huolellisesti. Sitten Mikey ja Don hyppäsivät pois piilostaan. He kävelivät kiireesti pois koneesta ja kipittivät laatikoiden taakse. Heidän takanaan oli yli neljä metrinen aita. Onneksi Mikey huomasi aidassa reiän. Ensin hän meni läpi sitten Don.

Mikey ja Don juoksivat pois lentokentältä. Heidän edessään oli paljon peltoa. Mikey käveli Donin vieressä hiekkapolulla. Pian he kuulivat kovaa karjuntaa. Kummankin karvat nousivat pystyyn. He lähestyivät ääntä hyvin varovasti. Mäen alla oli suurehko areena, jossa oli koira. Mikey ja Don katsoivat esitystä hiljaa paikoillaan.

Koiran kanssa samalle areenalle vapautettiin suuri härkä. Härkä laukkasi suoraan koiraa päin. Se painoi päänsä alas, jotta sarvet osuisivat koiraan. Koira kuitenkin väisti ja puri härkää kaulasta. Koira sai yli 400-kiloisen härän kaatumaan kyljelleen. Pian areenalle tuli joukko ihmisiä, jotka erottivat koiran ja härän.

Mikey tunnisti koiran. "Hän se on! Hänet minä näin telkkarissa eilen." Don sanoi: "Sittenhän meidän on mentävä tervehtimään häntä. Tule." Mikey ehdotti: "Mitäs jos odotettaisiin, että hän on teljetty tiukasti kiinni." Don sanoi: "Totta puhut. Jos se pystyi kaatamaan valtavan härän, niin me olisimme hänelle helppoa riistaa."

Mikey sanoi: "Minulla on ihan hirveä nälkä." Don sanoi: "Niin on kyllä minullakin. Katsotaan, jos tuolta ihmisjoukosta saisi jotakin." Mikey seurasi Donia alas rinnettä. He kuljeskelivat ihmisjoukon keskellä ja yrittivät saada mahansa täyteen. Iltaan mennessä he olivat täynnä ja ihmiset lähtivät koteihinsa.

Don sanoi: "Nyt voimme etsiä hänet." Mikey nyökkäsi. He kiertelivät ympäri areena-aluetta, mutta he eivät löytäneet vielä mitään. Lopulta he näkivät jotain. Se oli jonkinlainen häkki. Mikey ja Don kävelivät varovasti sitä kohti. Häkin sisällä oli musta koira. Mikey astui risun päälle. Mustan koiran korva liikahti. Hän käänsi päänsä heitä kohti. Mikey oli hypätä Donin päälle. Koira sanoi: "Mitä haluatte, kotikoirat?" Mikey sanoi katkonaisesti: "No tuota.. Haluaisimme kysyä sinulta pari kysymystä. Sopiihan se?"

Musta koira nousi ja venytteli. "Kertokaa asianne. Sitten kyllä saatte luvan häipyä." Mikey ja Don menivät vähän lähemmäs mustaa koiraa. Mikey kysyi: "Onko sinulla sattumoisin ollut veljiä?" Koira sanoi: "Kyllä on. Mitä se teitä liikuttaa?" Don sanoi: "Koska me voisimme olla veljiäsi." Koira hymähti. Hän sanoi: "Heh, tiesin sen koko ajan."

Mikey kysyi: "Todellako? Tiesitkö sen koko tämän ajan. Koira nyökkäsi. Don sanoi: "Uskomatonta. Perheemme on viimein koossa." Koira sanoi: "Miten niin 'koossa'? Yksi puuttuu." Mikey kysyi: "Yksi puuttuu? Kuka hän on?" Koira sanoi: "Ainiin, unohdin, ettette olleet tarpeeksi vanhoja silloin." Mikey sanoi: "Meitä oli siis alunperin neljä." Koira sanoi: "Kyllä. Minä ja isoveljeni, Leo, vietiin ensin pois emomme luota. Ostajamme halusi meistä taitavia tappelijoita. Mutta Leo piti enemmän juoksemisesta. Niinpä hän sai muita töitä kaukaa Alaskasta."

Don sanoi: "Minä on tiennyt tuota." Mikey sanoi: "Enkä minä." Koira sanoi: "En muista teidän nimiä enää. Kertokaa ne." Mikey sanoi: "Olen Mikey. Tuo tuossa on Don." Koira sanoi: "Olen Raph. Tosin aika usea tuntee nimeni jo." Don kysyi: "Tiedätkö, miten pääsemme sinne Alaskaan?" Raph sanoi: "Sinne ei kävellen voi mennä. Sinne pitää lentää. Mutta meillä kävi tuuri. Olen juuri menossa Alaskaan tappelemaan jonkun mäntin kanssa, joka kuvittelee olevansa minua parempi."

Don kysyi: "Voisimmeko levätä täällä?" Raph sanoi: "Toki. Etsikää vain mukava paikka. Opastan teidät sitten oikeaan koneeseen." Mikey ja Don menivät samaan paikkaan nukkumaan. He käpertyivät toisiinsa kiinni. Mikey sanoi hilljaa: "Uskomatonta, että meillä on kaksi isoveljeä." Don sanoi: "Niin on. Hyvää yötä."

Mikey avasi silmänsä auringon säteiden osuessa hänen silmiinsä. Don oli kadonnut hänen viereltään jo ajat sitten, koska hänen paikkansa oli kylmä. Mikey nousi ja venytteli tuttuun tapaan. Hän käveli pois etsimään veljiään. Pian hän löysi heidät keskustelemasta jostakin. Mikey käveli heidän luokseen. Hänen lähestyessään Raph ja Don huomasivat hänet. Don sanoi: "Huomenta Mikey. Raph tässä juuri kertoi, mihin koneeseen meidän pitää nousta."

Kuului vihellys. Raph sanoi: "Pitää mennä. Nähdään lentokentällä." Raph juoksi omistajansa luokse. Don sanoi: "Lähdetään. Palataan samalle lentokentälle, kun tulimme tänne." Mikey nyökkäsi. Don ja Mikey nousivat loivaa rinnettä ylös. He kävelivät samaa tietä lentokentälle asti. He etsivät taas saman aukon, josta he menivät pois edellisenä päivänä. Tällä kertaa Don meni ensin. Sitten Mikey seurasi häntä.

He kipittivät hiljaa Raphin kertomaan koneeseen. Se oli pienempi kuin edellinen, mutta muuten samanlainen. He kiipesivät tavaratilaan ja etsivät sopivan piilon. Pian muutama työntekijä tuli tilaan ja työnsivät jotain. Heidän lähdettyään Mikey katsoi, mitä he toivat sisään. Se oli häkki. Raph oli sen sisällä. Hän sanoi: "Löysitte siis oikean koneen." Mikey nyökkäsi.

Lento oli kestänyt jo pari tuntia. Mikey torkkui paikallaan, mutta heräsi pieneen tärinään. Raph sanoi: "Turbulenssia. Ei mitään ihmeellistä." Mikey yritti saada taas unen päästä kiinni, mutta he olivat jo lähellä määränpäätä. Mikey ja toiset pystyivät tuntea, kun renkaat osuivat maahan ja kone hidasti vauhtia. Raph sanoi: "Olemme perillä."

Kun kone oli täysin pysähtynyt, tavaratilan ovi aukesi. Kaksi ihmistä tulivat hakemaan Raphin pois. Heidän lähdettyään Don ja Mikey seurasivat häntä. Mikey tunsi kylmän puuskan turkillaan. Hän ja Don hiipivät laatikoiden taakse. He kävelivät pois kentältä avoimesta ovesta. Kun Mikey astui syvään hankeen, hän veti sen nopeasti pois. Hän sanoi: "Mitä tämä on? Se on kylmää!" Don sanoi: "Jatketaan nyt vain matkaa."

Mikey huomasi pienen kasan matkatavaroita. Raphin häkki oli myös siinä. Mikey kysyi Donilta: "Voidaanko mennä katsomaan, miten Raph pärjää?" Don sanoi: "Hyvä idea. Mennään." Mikey ja Don kävelivät Raphin häkkiä kohti. Kun he olivat häkin lähellä Raph sanoi: "Avatkaa tämä ovi." Don kokeili avata ovea, mutta se oli vaikeaa. Lopulta hän sai oven auki ja Raph pääsi pois. Raph sanoi: "Seuratkaa minua."

Raph johdatti heidät kohti metsää. He harppoivat eteenpäin suuressa hangessa. Pian pitkän matkan jälkeen he saapuivat tasaisen tien viereen. He kyyristyivät matalammaksi. Raph sanoi: "Nyt vain odotamme." Mikey valitti: "Mutta täällähän paleltuu!" Don sanoi: "Hiljaa Mikey! Joku on tulossa!"

Tiellä juoksi joukko koiria, jotka vetivät jotain perässään, jonka päällä seisoi ihminen. Koirat olivat oudossa muodostelmassa. Mikey, Raph ja Don katsoivat, kun ne kiisivät ohi. Mikey sanoi: "Mikä vauhti." Raph sanoi: "Edessä oleva oli Leo." Don sanoi: "Ihan totta? Juokseeko hän noin nopeasti?" Raph sanoi: "Kyllä." Mikey sanoi: "Seurataan niitä." Mikey meni lumiselle tielle ja juoksi koirien perässä. Raph ja Don seurasivat häntä. Mikey erotti helposti kelkan jättämät jäljet lumessa.

Mikeyn juostessa ainakin 5 kilometriä, hän hiljensi vauhtia. Koirat olivat nopeita ja kestäviä. Lopulta heidän eteensä tuli jonkinlainen rakennus. Mikey hiljensi tahdin kävelyvauhtiin. Rakennuksen edessä makasi 7 koiraa. Se siis osoittaa, että he olivat täällä jo kauan sitten. Raph ja Don saivat Mikeyn kiinni.

Raph sanoi: "Tuo vaalea on Leo. Tulkaa. Mennään tervehtimään." Mikey käveli Raphin perässä Don vierellään. Raph tökki vaaleaa koiraa, kunnes se nosti päänsä. Leo sanoi: "Kas, kukas se siinä seisoo? Pitkästä aikaa, Raph." Leo nousi ja katsoi Mikeyä ja Donia. Hän sanoi: "Toit heidätkin mukanasi. Miten ura on lähtenyt käyntiin Raph?" Raph vastasi: "Ihan hyvin. Olen nyt 16- maailmanmestari. Mutta kohta 15." Leo sanoi: "Oskon niin."

Mikey ja Don kävelivät Raphin viereen. Leo sanoi: "Mukavaa nähdä teitäkin. Onhan siitä jo 4 vuotta." Don sanoi: "Emme koskaan saaneet tilaisuutta tutustua sinuun. Mutta on silti mukavaa tavata." Mikey sanoi: "Sama täällä. Kuule Don. Perheemme taitaa olla aika huolissaan meistä. Pitäisikö meidän palata." Don nyökkäsi. Raph sanoi: "Minunkin kyllä pitäisi mennä. Matsi alkaa kohta, eikä itse päätähti voi kadota minnekään."

Leo sanoi: "Menkää vain takaisin koteihinne, minne te kuulutte. Mutta muistakaa, että vaikka olisimme erillämme, olemme aina lähellä toisiamme." Don, Mikey ja Raph sanoivat Leolle hyvästit ja lähtivät kohti omaa kohtaloaan. Kun he olivat saapuneet lentokentälle Raph sanoi: "Erkanemme nyt tässä. Hyvää loppuelämää." Raph juoksi pois heidän luotaan. Mikey sanoi: "Mennään kotiin."



Mikey ja Don kävelivät heidän kotikaduillaan. Don sanoi: "Kotini on tuolla. Nähdään joskus." Mikey sanoi: "Nähdään." Mikey ryntäsi kotiinsa. Kun hän katsoi pihalle, kaikki oli niin kuin ennenkin. Mikey ahtautui pensaan läpi. Hän käveli pihan poikki ovelle. Mikey alkoi raapimaan ovea. Pian ovi aukesi ja Mikey näki tutut kasvot. Tyttö halasi häntä. Hän sanoi: "Tervetuloa kotiin, kamu."




  Se siitä sitten. Tähän meni kokonaiset 2 tuntia ainakin. Pahoittelen, jos oli liian tylsä. Yritin myös eliminoida kaikki mahdolliset kirjoitusvirheen, mutta niitä saattaa olla vielä. Toivottavasti piditte. 

TMNTfani! kirjoitti:Päätin kirjoittaa samanlaisen jutun kuin Purplecat702. Pojat ovat nyt tavallisia koiria.  (mutta silti samanlaisia kuin tarinassani)



Mikey makasi olohuoneen lattialla. Hän oli jo puoliunessa, kun emäntä huusi: "Mikey, tule syömään." Mikey nousi, venytteli raajansa ja käveli keittiöön. Hän työnsi kuononsa kulhoon, joka oli täynnä ruokaa. Hän söi ruokansa nopeasti. Sitten kun hän oli syönyt Mikey suuntasi ulko-oven luokse. Hän ahtautui pienestä luukusta ulos.

Mikey asui omakotitalossa. Piha oli iso ja viihtyisä. Pehmeä ruoho jalkojen alla oli hyvin mukavan tuntuista. Suuri koirankoppi kyyhötti normaalilla paikallaan. Pihaa ympäröivät suuret pensasaidat. Mikey meni ruohikon keskelle ja alkoi kieriskellä siinä. Hänen vaalea turkkinsa värjäytyi pian vihreäksi.

Mikey nousi ja ravisteli turkkinsa. Sitten hän alkoi haukkua. Hän haukkui niin kauan, että joku tulisi ulos. Pian hänen emäntänsä tuli ulos talutushihna kädessään. Mikey lopetti haukkumisen ja ryntäsi omistajansa luokse häntä heiluen. Emäntä kiinnitti talutushihnan kaulapantaan. Mikey veti hänet portille. Omistaja avasi portin. Mikey käveli omistajan edellä ja tarkkaili ympäristöä. Hän sanoi: "Missä olet?"

Nurkan takaa tuli koira ja hänen omistajansa. MIkey huudahti iloisesti: "Donnie! Olen täällä!" Koira nosti päänsä ja sanoi: "Mikey. Tiesin, että kuljeskelisit täällä jossain." Mikey ravasi veljensä luo. Omistaja tuli perässä. Mikey kysyi häntää heiluttaen: "Miten on mennyt?" Don vastasi: "Ei mitenkään hullusti."

Nelikko käveli yhdessä katuja pitkin. Don kysyi: "Hei Mikey. Uskotko, että voisimme tavata joskus veljemme?" Mikey kohautti hartioitaan. "Enpä tiedä. Meidät erotettiin toisistamme jo nuorina. En enää edes muista, miltä hän näytti." Mikeyn koti näkyi jo. Don kysyi: "Voisimmeko tavata illalla? Haluaisin keskustella asiasta paremmin." Mikey sanoi: "Mikäs siinä."

Don jatkoi matkaa, kun Mikey palasi kotiinsa. Emäntä sulki portin ja päästi Mikeyn irti. Mikey meni sisälle, kulki portaat ylös ja suuntasi yhteen huoneeseen. Huoneessa oli perheen vanhin tyttö. Mikey haukahti. Tyttö käänsi päänsä ja hymyili. Hän otti paperin pöydältä kateensä. Tyttö sanoi: "Katso Mikey, piirsin sinut."

Mikey kallisti päätään. Tyttö nousi tuoliltaan ja kiinnitti piirrustuksen seinälle muiden viereen. Hän oli edistynyt piirtämisessä huimaa vauhtia. Tyttö silitti Mikeytä päästä ja lähti pois huoneesta. Mikey seurasi häntä. He kulkivat yhdellä alakertaan.

Tyttö kävi sohvalle istumaan ja avasi telkkarin. Hän taputti sohvaa. Mikey hyppäsi sängylle ja kävi makaamaan. Hän painoi päänsä tytön reidelle. Telkkarista tuli kissoista yksi dokumentti. Mikey nosti päänsä. Tyttö sanoi: "Rauhoitu, se on vain dokumentti. Jos vaihdan kanavaa." Tyttö painoi kaukosäätimestä toisen kanavan. Kanavalta tuli suorana koiratappelua. Musta koira paini suuremman ruskean koiran kanssa.Tyttö sanoi: "Tuo musta koira on paras. Se ei ole hävinnyt vielä kenellekään." Mikey katsoi mustaa koiraa ihmeissään. Hän muistuttaa minua josta kusta.

Musta koira oli päässyt niskan päälle. Se heitti häntä jonkin verran suuremman vastustajan päin kaltereita. Ruskea koira Makasi maassa läähättäen rajusti. Tuomari sanoi: "Bob on maassa. Jos hän ei nouse 5 minuutissa, voiton vie vastustaja." Ruskean koiran puolustajat kannustivat häntä nousemaan. 4 ja puoli minuttia oli kulunut eikä koira vieläkään noussut. Tuomari sanoi: "5...4...3...2...1... Meillä on voittaja! Koira, joka taisteli pahan vastuksen kanssa yli puoli tuntia ja seisoo yhä! Voittaja on Raph!"

Mikey hätkähti. Nyt muistan! Mikey meni alas sohvalta ja alkoi haukkua. Tyttö sanoi: "Mikey ole hiljaa." Mikey ei lopettanut. Emäntä sanoi: "Vie se pihalle Rosa." Tyttö nousi ja tarttui Mikeyn kaulapannasta kiinni. Hän raahasi Mikeyn ovesta ulos. Tyttö päästi irti ja meni takaisin sisälle. Mikey raapi ovea.

Sitten hän kuuli takanaan puskien heiluntaa. Mikey kääntyi karvat pystyssä. Puskasta tuli esiin koira. Koira sanoi: "Ei hätää Mikey, minä tässä." Mikey tunsi äänen ja rauhoittui. Don tuli esiin puskasta. Hänen sileää turkkiinsa oli tarttunut kasa lehtiä ja risuja. Hän ravisti ne nopeasti pois. Mikey käveli häntä vastaan. Don kysyi: "Miksi raavit ovea?" Mikey sanoi: "Minut tuota.. Heh..tavallaan potkaistiin pihalle." Don sanoi: "Senkin pölkkypää."

Mikey vaihtoi puheen aihetta. Hän kertoi kaiken siitä, mitä oli nähnyt telkkarista. Don ei saanut sanaa suustaan. " Voiko se olla totta, että hän on meidän veljemme?" Mikey sanoi: "Uskon, että se on totta." Don kysyi: "Mitä me sitten teemme?" Mikey mietti asiaa. Donkin näytti miettivän sitä. Sitten Don keksi. "Nyt tiedän. Selvitetään, onko se totta. Lähdetään etsimään häntä." Mikey sanoi: "Oletko hullu! Jos se hyökkää, olemme yhtä kuin kuolleet!"

Don sanoi: "En usko, että hän hyökkäsi kimppuumme. Häntä kiinnostaa varmasti vain kovat vastukset. No tuletko sinä?" Don ahtautui taas pensasaidasta läpi. Mikey seurasi häntä epävarmoin askelin. Hän tunkeutui pensaan läpi, mutta loppusuoralla hänen pantansa jäi kiinni oksaan. Hän sanoi: "Auta Don. Jäin kiinni." Don kääntyi takaisin auttamaan veljeään. Hän puraisi oksan poikki ja Mikey oli taas mukana pelissä.

Don kysyi: "Missä se tappelukohtaus kuvattiin?" Mikey sanoi: "En ihan tarkalleen muista, mutta luulisin, että jossain täällä New Yorkissa." Don ehdotti: "Ehkäpä jossain etelässä. Siellä on paljon taistelukoiria." Mikey sanoi: "Sinne siis."

Kaksikko kulki vieretysten kaduilla. He suuntasivat läheiselle lentokentälle. Lemtokentällä he piiloutuivat suurten laatikkojen taakse. Konetta valmisteltiin lentoa varten. Don sanoi: "Tulimme juuri ajoissa. Tuo kone vie meidät suoraan etelään." Mikey kysyi: "Mistä tiedät tuon kaiken?" Don hyppäsi laatikoon päälle. Hän sanoi: "Tule nyt vain." Don hyppäsi laatikon päältä ja käveli varovasti koneeseen. Mikey seurasi perässä.

Kun molemmat olivat koneen tavaratilassa he piiloutuivat laatikoiden taakse. Don kävi makaamaan. Hän sanoi: "Nyt vain odotamme." Mikey asettui myös mukavasti nukkumaan.

Don sanoi: "Mikey, herää, olemme perillä." Mikey avasi silmänsä. Hän oli nukkunut koko lentomatkan ajan. Mikey nousi ja venytteli huolellisesti. Sitten Mikey ja Don hyppäsivät pois piilostaan. He kävelivät kiireesti pois koneesta ja kipittivät laatikoiden taakse. Heidän takanaan oli yli neljä metrinen aita. Onneksi Mikey huomasi aidassa reiän. Ensin hän meni läpi sitten Don.

Mikey ja Don juoksivat pois lentokentältä. Heidän edessään oli paljon peltoa. Mikey käveli Donin vieressä hiekkapolulla. Pian he kuulivat kovaa karjuntaa. Kummankin karvat nousivat pystyyn. He lähestyivät ääntä hyvin varovasti. Mäen alla oli suurehko areena, jossa oli koira. Mikey ja Don katsoivat esitystä hiljaa paikoillaan.

Koiran kanssa samalle areenalle vapautettiin suuri härkä. Härkä laukkasi suoraan koiraa päin. Se painoi päänsä alas, jotta sarvet osuisivat koiraan. Koira kuitenkin väisti ja puri härkää kaulasta. Koira sai yli 400-kiloisen härän kaatumaan kyljelleen. Pian areenalle tuli joukko ihmisiä, jotka erottivat koiran ja härän.

Mikey tunnisti koiran. "Hän se on! Hänet minä näin telkkarissa eilen." Don sanoi: "Sittenhän meidän on mentävä tervehtimään häntä. Tule." Mikey ehdotti: "Mitäs jos odotettaisiin, että hän on teljetty tiukasti kiinni." Don sanoi: "Totta puhut. Jos se pystyi kaatamaan valtavan härän, niin me olisimme hänelle helppoa riistaa."

Mikey sanoi: "Minulla on ihan hirveä nälkä." Don sanoi: "Niin on kyllä minullakin. Katsotaan, jos tuolta ihmisjoukosta saisi jotakin." Mikey seurasi Donia alas rinnettä. He kuljeskelivat ihmisjoukon keskellä ja yrittivät saada mahansa täyteen. Iltaan mennessä he olivat täynnä ja ihmiset lähtivät koteihinsa.

Don sanoi: "Nyt voimme etsiä hänet." Mikey nyökkäsi. He kiertelivät ympäri areena-aluetta, mutta he eivät löytäneet vielä mitään. Lopulta he näkivät jotain. Se oli jonkinlainen häkki. Mikey ja Don kävelivät varovasti sitä kohti. Häkin sisällä oli musta koira. Mikey astui risun päälle. Mustan koiran korva liikahti. Hän käänsi päänsä heitä kohti. Mikey oli hypätä Donin päälle. Koira sanoi: "Mitä haluatte, kotikoirat?" Mikey sanoi katkonaisesti: "No tuota.. Haluaisimme kysyä sinulta pari kysymystä. Sopiihan se?"

Musta koira nousi ja venytteli. "Kertokaa asianne. Sitten kyllä saatte luvan häipyä." Mikey ja Don menivät vähän lähemmäs mustaa koiraa. Mikey kysyi: "Onko sinulla sattumoisin ollut veljiä?" Koira sanoi: "Kyllä on. Mitä se teitä liikuttaa?" Don sanoi: "Koska me voisimme olla veljiäsi." Koira hymähti. Hän sanoi: "Heh, tiesin sen koko ajan."

Mikey kysyi: "Todellako? Tiesitkö sen koko tämän ajan. Koira nyökkäsi. Don sanoi: "Uskomatonta. Perheemme on viimein koossa." Koira sanoi: "Miten niin 'koossa'? Yksi puuttuu." Mikey kysyi: "Yksi puuttuu? Kuka hän on?" Koira sanoi: "Ainiin, unohdin, ettette olleet tarpeeksi vanhoja silloin." Mikey sanoi: "Meitä oli siis alunperin neljä." Koira sanoi: "Kyllä. Minä ja isoveljeni, Leo, vietiin ensin pois emomme luota. Ostajamme halusi meistä taitavia tappelijoita. Mutta Leo piti enemmän juoksemisesta. Niinpä hän sai muita töitä kaukaa Alaskasta."

Don sanoi: "Minä on tiennyt tuota." Mikey sanoi: "Enkä minä." Koira sanoi: "En muista teidän nimiä enää. Kertokaa ne." Mikey sanoi: "Olen Mikey. Tuo tuossa on Don." Koira sanoi: "Olen Raph. Tosin aika usea tuntee nimeni jo." Don kysyi: "Tiedätkö, miten pääsemme sinne Alaskaan?" Raph sanoi: "Sinne ei kävellen voi mennä. Sinne pitää lentää. Mutta meillä kävi tuuri. Olen juuri menossa Alaskaan tappelemaan jonkun mäntin kanssa, joka kuvittelee olevansa minua parempi."

Don kysyi: "Voisimmeko levätä täällä?" Raph sanoi: "Toki. Etsikää vain mukava paikka. Opastan teidät sitten oikeaan koneeseen." Mikey ja Don menivät samaan paikkaan nukkumaan. He käpertyivät toisiinsa kiinni. Mikey sanoi hilljaa: "Uskomatonta, että meillä on kaksi isoveljeä." Don sanoi: "Niin on. Hyvää yötä."

Mikey avasi silmänsä auringon säteiden osuessa hänen silmiinsä. Don oli kadonnut hänen viereltään jo ajat sitten, koska hänen paikkansa oli kylmä. Mikey nousi ja venytteli tuttuun tapaan. Hän käveli pois etsimään veljiään. Pian hän löysi heidät keskustelemasta jostakin. Mikey käveli heidän luokseen. Hänen lähestyessään Raph ja Don huomasivat hänet. Don sanoi: "Huomenta Mikey. Raph tässä juuri kertoi, mihin koneeseen meidän pitää nousta."

Kuului vihellys. Raph sanoi: "Pitää mennä. Nähdään lentokentällä." Raph juoksi omistajansa luokse. Don sanoi: "Lähdetään. Palataan samalle lentokentälle, kun tulimme tänne." Mikey nyökkäsi. Don ja Mikey nousivat loivaa rinnettä ylös. He kävelivät samaa tietä lentokentälle asti. He etsivät taas saman aukon, josta he menivät pois edellisenä päivänä. Tällä kertaa Don meni ensin. Sitten Mikey seurasi häntä.

He kipittivät hiljaa Raphin kertomaan koneeseen. Se oli pienempi kuin edellinen, mutta muuten samanlainen. He kiipesivät tavaratilaan ja etsivät sopivan piilon. Pian muutama työntekijä tuli tilaan ja työnsivät jotain. Heidän lähdettyään Mikey katsoi, mitä he toivat sisään. Se oli häkki. Raph oli sen sisällä. Hän sanoi: "Löysitte siis oikean koneen." Mikey nyökkäsi.

Lento oli kestänyt jo pari tuntia. Mikey torkkui paikallaan, mutta heräsi pieneen tärinään. Raph sanoi: "Turbulenssia. Ei mitään ihmeellistä." Mikey yritti saada taas unen päästä kiinni, mutta he olivat jo lähellä määränpäätä. Mikey ja toiset pystyivät tuntea, kun renkaat osuivat maahan ja kone hidasti vauhtia. Raph sanoi: "Olemme perillä."

Kun kone oli täysin pysähtynyt, tavaratilan ovi aukesi. Kaksi ihmistä tulivat hakemaan Raphin pois. Heidän lähdettyään Don ja Mikey seurasivat häntä. Mikey tunsi kylmän puuskan turkillaan. Hän ja Don hiipivät laatikoiden taakse. He kävelivät pois kentältä avoimesta ovesta. Kun Mikey astui syvään hankeen, hän veti sen nopeasti pois. Hän sanoi: "Mitä tämä on? Se on kylmää!" Don sanoi: "Jatketaan nyt vain matkaa."

Mikey huomasi pienen kasan matkatavaroita. Raphin häkki oli myös siinä. Mikey kysyi Donilta: "Voidaanko mennä katsomaan, miten Raph pärjää?" Don sanoi: "Hyvä idea. Mennään." Mikey ja Don kävelivät Raphin häkkiä kohti. Kun he olivat häkin lähellä Raph sanoi: "Avatkaa tämä ovi." Don kokeili avata ovea, mutta se oli vaikeaa. Lopulta hän sai oven auki ja Raph pääsi pois. Raph sanoi: "Seuratkaa minua."

Raph johdatti heidät kohti metsää. He harppoivat eteenpäin suuressa hangessa. Pian pitkän matkan jälkeen he saapuivat tasaisen tien viereen. He kyyristyivät matalammaksi. Raph sanoi: "Nyt vain odotamme." Mikey valitti: "Mutta täällähän paleltuu!" Don sanoi: "Hiljaa Mikey! Joku on tulossa!"

Tiellä juoksi joukko koiria, jotka vetivät jotain perässään, jonka päällä seisoi ihminen. Koirat olivat oudossa muodostelmassa. Mikey, Raph ja Don katsoivat, kun ne kiisivät ohi. Mikey sanoi: "Mikä vauhti." Raph sanoi: "Edessä oleva oli Leo." Don sanoi: "Ihan totta? Juokseeko hän noin nopeasti?" Raph sanoi: "Kyllä." Mikey sanoi: "Seurataan niitä." Mikey meni lumiselle tielle ja juoksi koirien perässä. Raph ja Don seurasivat häntä. Mikey erotti helposti kelkan jättämät jäljet lumessa.

Mikeyn juostessa ainakin 5 kilometriä, hän hiljensi vauhtia. Koirat olivat nopeita ja kestäviä. Lopulta heidän eteensä tuli jonkinlainen rakennus. Mikey hiljensi tahdin kävelyvauhtiin. Rakennuksen edessä makasi 7 koiraa. Se siis osoittaa, että he olivat täällä jo kauan sitten. Raph ja Don saivat Mikeyn kiinni.

Raph sanoi: "Tuo vaalea on Leo. Tulkaa. Mennään tervehtimään." Mikey käveli Raphin perässä Don vierellään. Raph tökki vaaleaa koiraa, kunnes se nosti päänsä. Leo sanoi: "Kas, kukas se siinä seisoo? Pitkästä aikaa, Raph." Leo nousi ja katsoi Mikeyä ja Donia. Hän sanoi: "Toit heidätkin mukanasi. Miten ura on lähtenyt käyntiin Raph?" Raph vastasi: "Ihan hyvin. Olen nyt 16- maailmanmestari. Mutta kohta 15." Leo sanoi: "Oskon niin."

Mikey ja Don kävelivät Raphin viereen. Leo sanoi: "Mukavaa nähdä teitäkin. Onhan siitä jo 4 vuotta." Don sanoi: "Emme koskaan saaneet tilaisuutta tutustua sinuun. Mutta on silti mukavaa tavata." Mikey sanoi: "Sama täällä. Kuule Don. Perheemme taitaa olla aika huolissaan meistä. Pitäisikö meidän palata." Don nyökkäsi. Raph sanoi: "Minunkin kyllä pitäisi mennä. Matsi alkaa kohta, eikä itse päätähti voi kadota minnekään."

Leo sanoi: "Menkää vain takaisin koteihinne, minne te kuulutte. Mutta muistakaa, että vaikka olisimme erillämme, olemme aina lähellä toisiamme." Don, Mikey ja Raph sanoivat Leolle hyvästit ja lähtivät kohti omaa kohtaloaan. Kun he olivat saapuneet lentokentälle Raph sanoi: "Erkanemme nyt tässä. Hyvää loppuelämää." Raph juoksi pois heidän luotaan. Mikey sanoi: "Mennään kotiin."



Mikey ja Don kävelivät heidän kotikaduillaan. Don sanoi: "Kotini on tuolla. Nähdään joskus." Mikey sanoi: "Nähdään." Mikey ryntäsi kotiinsa. Kun hän katsoi pihalle, kaikki oli niin kuin ennenkin. Mikey ahtautui pensaan läpi. Hän käveli pihan poikki ovelle. Mikey alkoi raapimaan ovea. Pian ovi aukesi ja Mikey näki tutut kasvot. Tyttö halasi häntä. Hän sanoi: "Tervetuloa kotiin, kamu."




  Se siitä sitten. Tähän meni kokonaiset 2 tuntia ainakin. Pahoittelen, jos oli liian tylsä. Yritin myös eliminoida kaikki mahdolliset kirjoitusvirheen, mutta niitä saattaa olla vielä. Toivottavasti piditte. 

Tosi kiva tarina  

Jatkoa seuraa  
- Meidän kannattaa kuitenkin lähteä Nahkapään luolalle. April ja Casey jääkää te tänne, Leo sanoi.
Don puisteli päätään ja seurasi veljiään ja Samuraita. Hänestä tämä ei ollu mikään hyvä idea.
Monta tuntia myöhemmin viisikko oli päässyt lohikäärmeen luolalle. Leo sytytti soihdun ja he kävelivät sisälle luolaan. Luolan perällä nukkui kerälle käpertyneenä suuri tummanvihreä lohikäärme.
- Oi ku söpöä. Kaveri nukkuu kuin kissanpentu, Mike kuiskasi.
- Söpöä todellakin. Jos toi kaveri herää se grillaa meidät, Don mutisi.
Samurai hiipi hiljaa lähemmäs. Lohikäärme näytti liikahdella unissaan. Samassa hirvitys räväytti silmänsä auki ja nousi pystyyn karjuen:
- KRAAAAAAAANGG!!!!!!!!
Seuraavaksi lohikäärme alkoi syöstä tulta suoraan viisikkoa kohti. Jengi loikkasi nopeasti kiven taakse suojaan.
- Minähän sanoin että se grillaa meidät, Don sihisi.
- Mikä tai kuka on Kraang? Samurai kysyi kummissaan.
- Kraang on eräs maanalainen orjuuttajakansa. Nahkapää on ollut niiden vankina siihen asti kunnes vapautimme sen. Taitaa vieläkin nähdä painajaisia niistä kidutuksista, Mike selitti.
Samassa luolan katosta lohikäärmeen eteen loikkasi nuori poika jolla oli nahkahaarniska ja side sidottuna silmien eteen.
- Rauhoitu Nahkapää. Se oli vain painajainen, poika sanoi taputti lohikäärmeen kuonoa.
Lohikäärme huohotti hetken ja rauhoittui. Pojat ja Samurai nousivat suojastaan.
- Huh hyvin ajoitettu Daniel, Don sanoi.
Poika kääntyi ympäri ja hymyili hieman. Samurai tuli lähemmäs.
- Miksi olet peittänyt silmäsi? hän kysyi.
- Menetin näköni onnettumuudessa. Katso, Daniel selitti ja otti siteen pois silmiltään.
Danielin silmien väri oli hailakan vaaleansinset. Poika oli sokea.
- Olet sokea, Samurai henkäisi.
- Jeah mutta myös lohikäärmeratsastaja. Olen tavallaan Nahkapään suojelia, Daniel sanoi.
- Ja minä hänen, Nahkapää sanoi.
Samurai säikähti sen verran että peräytyi Donin selän taakse.
- Älä pelkää tyttö hyvä. En aio syödä sinua, Nahkapää naurahti.
Kommentoikaa pliis  

TMNTfani! kirjoitti:Päätin kirjoittaa samanlaisen jutun kuin Purplecat702. Pojat ovat nyt tavallisia koiria.  (mutta silti samanlaisia kuin tarinassani)



Mikey makasi olohuoneen lattialla. Hän oli jo puoliunessa, kun emäntä huusi: "Mikey, tule syömään." Mikey nousi, venytteli raajansa ja käveli keittiöön. Hän työnsi kuononsa kulhoon, joka oli täynnä ruokaa. Hän söi ruokansa nopeasti. Sitten kun hän oli syönyt Mikey suuntasi ulko-oven luokse. Hän ahtautui pienestä luukusta ulos.

Mikey asui omakotitalossa. Piha oli iso ja viihtyisä. Pehmeä ruoho jalkojen alla oli hyvin mukavan tuntuista. Suuri koirankoppi kyyhötti normaalilla paikallaan. Pihaa ympäröivät suuret pensasaidat. Mikey meni ruohikon keskelle ja alkoi kieriskellä siinä. Hänen vaalea turkkinsa värjäytyi pian vihreäksi.

Mikey nousi ja ravisteli turkkinsa. Sitten hän alkoi haukkua. Hän haukkui niin kauan, että joku tulisi ulos. Pian hänen emäntänsä tuli ulos talutushihna kädessään. Mikey lopetti haukkumisen ja ryntäsi omistajansa luokse häntä heiluen. Emäntä kiinnitti talutushihnan kaulapantaan. Mikey veti hänet portille. Omistaja avasi portin. Mikey käveli omistajan edellä ja tarkkaili ympäristöä. Hän sanoi: "Missä olet?"

Nurkan takaa tuli koira ja hänen omistajansa. MIkey huudahti iloisesti: "Donnie! Olen täällä!" Koira nosti päänsä ja sanoi: "Mikey. Tiesin, että kuljeskelisit täällä jossain." Mikey ravasi veljensä luo. Omistaja tuli perässä. Mikey kysyi häntää heiluttaen: "Miten on mennyt?" Don vastasi: "Ei mitenkään hullusti."

Nelikko käveli yhdessä katuja pitkin. Don kysyi: "Hei Mikey. Uskotko, että voisimme tavata joskus veljemme?" Mikey kohautti hartioitaan. "Enpä tiedä. Meidät erotettiin toisistamme jo nuorina. En enää edes muista, miltä hän näytti." Mikeyn koti näkyi jo. Don kysyi: "Voisimmeko tavata illalla? Haluaisin keskustella asiasta paremmin." Mikey sanoi: "Mikäs siinä."

Don jatkoi matkaa, kun Mikey palasi kotiinsa. Emäntä sulki portin ja päästi Mikeyn irti. Mikey meni sisälle, kulki portaat ylös ja suuntasi yhteen huoneeseen. Huoneessa oli perheen vanhin tyttö. Mikey haukahti. Tyttö käänsi päänsä ja hymyili. Hän otti paperin pöydältä kateensä. Tyttö sanoi: "Katso Mikey, piirsin sinut."

Mikey kallisti päätään. Tyttö nousi tuoliltaan ja kiinnitti piirrustuksen seinälle muiden viereen. Hän oli edistynyt piirtämisessä huimaa vauhtia. Tyttö silitti Mikeytä päästä ja lähti pois huoneesta. Mikey seurasi häntä. He kulkivat yhdellä alakertaan.

Tyttö kävi sohvalle istumaan ja avasi telkkarin. Hän taputti sohvaa. Mikey hyppäsi sängylle ja kävi makaamaan. Hän painoi päänsä tytön reidelle. Telkkarista tuli kissoista yksi dokumentti. Mikey nosti päänsä. Tyttö sanoi: "Rauhoitu, se on vain dokumentti. Jos vaihdan kanavaa." Tyttö painoi kaukosäätimestä toisen kanavan. Kanavalta tuli suorana koiratappelua. Musta koira paini suuremman ruskean koiran kanssa.Tyttö sanoi: "Tuo musta koira on paras. Se ei ole hävinnyt vielä kenellekään." Mikey katsoi mustaa koiraa ihmeissään. Hän muistuttaa minua josta kusta.

Musta koira oli päässyt niskan päälle. Se heitti häntä jonkin verran suuremman vastustajan päin kaltereita. Ruskea koira Makasi maassa läähättäen rajusti. Tuomari sanoi: "Bob on maassa. Jos hän ei nouse 5 minuutissa, voiton vie vastustaja." Ruskean koiran puolustajat kannustivat häntä nousemaan. 4 ja puoli minuttia oli kulunut eikä koira vieläkään noussut. Tuomari sanoi: "5...4...3...2...1... Meillä on voittaja! Koira, joka taisteli pahan vastuksen kanssa yli puoli tuntia ja seisoo yhä! Voittaja on Raph!"

Mikey hätkähti. Nyt muistan! Mikey meni alas sohvalta ja alkoi haukkua. Tyttö sanoi: "Mikey ole hiljaa." Mikey ei lopettanut. Emäntä sanoi: "Vie se pihalle Rosa." Tyttö nousi ja tarttui Mikeyn kaulapannasta kiinni. Hän raahasi Mikeyn ovesta ulos. Tyttö päästi irti ja meni takaisin sisälle. Mikey raapi ovea.

Sitten hän kuuli takanaan puskien heiluntaa. Mikey kääntyi karvat pystyssä. Puskasta tuli esiin koira. Koira sanoi: "Ei hätää Mikey, minä tässä." Mikey tunsi äänen ja rauhoittui. Don tuli esiin puskasta. Hänen sileää turkkiinsa oli tarttunut kasa lehtiä ja risuja. Hän ravisti ne nopeasti pois. Mikey käveli häntä vastaan. Don kysyi: "Miksi raavit ovea?" Mikey sanoi: "Minut tuota.. Heh..tavallaan potkaistiin pihalle." Don sanoi: "Senkin pölkkypää."

Mikey vaihtoi puheen aihetta. Hän kertoi kaiken siitä, mitä oli nähnyt telkkarista. Don ei saanut sanaa suustaan. " Voiko se olla totta, että hän on meidän veljemme?" Mikey sanoi: "Uskon, että se on totta." Don kysyi: "Mitä me sitten teemme?" Mikey mietti asiaa. Donkin näytti miettivän sitä. Sitten Don keksi. "Nyt tiedän. Selvitetään, onko se totta. Lähdetään etsimään häntä." Mikey sanoi: "Oletko hullu! Jos se hyökkää, olemme yhtä kuin kuolleet!"

Don sanoi: "En usko, että hän hyökkäsi kimppuumme. Häntä kiinnostaa varmasti vain kovat vastukset. No tuletko sinä?" Don ahtautui taas pensasaidasta läpi. Mikey seurasi häntä epävarmoin askelin. Hän tunkeutui pensaan läpi, mutta loppusuoralla hänen pantansa jäi kiinni oksaan. Hän sanoi: "Auta Don. Jäin kiinni." Don kääntyi takaisin auttamaan veljeään. Hän puraisi oksan poikki ja Mikey oli taas mukana pelissä.

Don kysyi: "Missä se tappelukohtaus kuvattiin?" Mikey sanoi: "En ihan tarkalleen muista, mutta luulisin, että jossain täällä New Yorkissa." Don ehdotti: "Ehkäpä jossain etelässä. Siellä on paljon taistelukoiria." Mikey sanoi: "Sinne siis."

Kaksikko kulki vieretysten kaduilla. He suuntasivat läheiselle lentokentälle. Lemtokentällä he piiloutuivat suurten laatikkojen taakse. Konetta valmisteltiin lentoa varten. Don sanoi: "Tulimme juuri ajoissa. Tuo kone vie meidät suoraan etelään." Mikey kysyi: "Mistä tiedät tuon kaiken?" Don hyppäsi laatikoon päälle. Hän sanoi: "Tule nyt vain." Don hyppäsi laatikon päältä ja käveli varovasti koneeseen. Mikey seurasi perässä.

Kun molemmat olivat koneen tavaratilassa he piiloutuivat laatikoiden taakse. Don kävi makaamaan. Hän sanoi: "Nyt vain odotamme." Mikey asettui myös mukavasti nukkumaan.

Don sanoi: "Mikey, herää, olemme perillä." Mikey avasi silmänsä. Hän oli nukkunut koko lentomatkan ajan. Mikey nousi ja venytteli huolellisesti. Sitten Mikey ja Don hyppäsivät pois piilostaan. He kävelivät kiireesti pois koneesta ja kipittivät laatikoiden taakse. Heidän takanaan oli yli neljä metrinen aita. Onneksi Mikey huomasi aidassa reiän. Ensin hän meni läpi sitten Don.

Mikey ja Don juoksivat pois lentokentältä. Heidän edessään oli paljon peltoa. Mikey käveli Donin vieressä hiekkapolulla. Pian he kuulivat kovaa karjuntaa. Kummankin karvat nousivat pystyyn. He lähestyivät ääntä hyvin varovasti. Mäen alla oli suurehko areena, jossa oli koira. Mikey ja Don katsoivat esitystä hiljaa paikoillaan.

Koiran kanssa samalle areenalle vapautettiin suuri härkä. Härkä laukkasi suoraan koiraa päin. Se painoi päänsä alas, jotta sarvet osuisivat koiraan. Koira kuitenkin väisti ja puri härkää kaulasta. Koira sai yli 400-kiloisen härän kaatumaan kyljelleen. Pian areenalle tuli joukko ihmisiä, jotka erottivat koiran ja härän.

Mikey tunnisti koiran. "Hän se on! Hänet minä näin telkkarissa eilen." Don sanoi: "Sittenhän meidän on mentävä tervehtimään häntä. Tule." Mikey ehdotti: "Mitäs jos odotettaisiin, että hän on teljetty tiukasti kiinni." Don sanoi: "Totta puhut. Jos se pystyi kaatamaan valtavan härän, niin me olisimme hänelle helppoa riistaa."

Mikey sanoi: "Minulla on ihan hirveä nälkä." Don sanoi: "Niin on kyllä minullakin. Katsotaan, jos tuolta ihmisjoukosta saisi jotakin." Mikey seurasi Donia alas rinnettä. He kuljeskelivat ihmisjoukon keskellä ja yrittivät saada mahansa täyteen. Iltaan mennessä he olivat täynnä ja ihmiset lähtivät koteihinsa.

Don sanoi: "Nyt voimme etsiä hänet." Mikey nyökkäsi. He kiertelivät ympäri areena-aluetta, mutta he eivät löytäneet vielä mitään. Lopulta he näkivät jotain. Se oli jonkinlainen häkki. Mikey ja Don kävelivät varovasti sitä kohti. Häkin sisällä oli musta koira. Mikey astui risun päälle. Mustan koiran korva liikahti. Hän käänsi päänsä heitä kohti. Mikey oli hypätä Donin päälle. Koira sanoi: "Mitä haluatte, kotikoirat?" Mikey sanoi katkonaisesti: "No tuota.. Haluaisimme kysyä sinulta pari kysymystä. Sopiihan se?"

Musta koira nousi ja venytteli. "Kertokaa asianne. Sitten kyllä saatte luvan häipyä." Mikey ja Don menivät vähän lähemmäs mustaa koiraa. Mikey kysyi: "Onko sinulla sattumoisin ollut veljiä?" Koira sanoi: "Kyllä on. Mitä se teitä liikuttaa?" Don sanoi: "Koska me voisimme olla veljiäsi." Koira hymähti. Hän sanoi: "Heh, tiesin sen koko ajan."

Mikey kysyi: "Todellako? Tiesitkö sen koko tämän ajan. Koira nyökkäsi. Don sanoi: "Uskomatonta. Perheemme on viimein koossa." Koira sanoi: "Miten niin 'koossa'? Yksi puuttuu." Mikey kysyi: "Yksi puuttuu? Kuka hän on?" Koira sanoi: "Ainiin, unohdin, ettette olleet tarpeeksi vanhoja silloin." Mikey sanoi: "Meitä oli siis alunperin neljä." Koira sanoi: "Kyllä. Minä ja isoveljeni, Leo, vietiin ensin pois emomme luota. Ostajamme halusi meistä taitavia tappelijoita. Mutta Leo piti enemmän juoksemisesta. Niinpä hän sai muita töitä kaukaa Alaskasta."

Don sanoi: "Minä on tiennyt tuota." Mikey sanoi: "Enkä minä." Koira sanoi: "En muista teidän nimiä enää. Kertokaa ne." Mikey sanoi: "Olen Mikey. Tuo tuossa on Don." Koira sanoi: "Olen Raph. Tosin aika usea tuntee nimeni jo." Don kysyi: "Tiedätkö, miten pääsemme sinne Alaskaan?" Raph sanoi: "Sinne ei kävellen voi mennä. Sinne pitää lentää. Mutta meillä kävi tuuri. Olen juuri menossa Alaskaan tappelemaan jonkun mäntin kanssa, joka kuvittelee olevansa minua parempi."

Don kysyi: "Voisimmeko levätä täällä?" Raph sanoi: "Toki. Etsikää vain mukava paikka. Opastan teidät sitten oikeaan koneeseen." Mikey ja Don menivät samaan paikkaan nukkumaan. He käpertyivät toisiinsa kiinni. Mikey sanoi hilljaa: "Uskomatonta, että meillä on kaksi isoveljeä." Don sanoi: "Niin on. Hyvää yötä."

Mikey avasi silmänsä auringon säteiden osuessa hänen silmiinsä. Don oli kadonnut hänen viereltään jo ajat sitten, koska hänen paikkansa oli kylmä. Mikey nousi ja venytteli tuttuun tapaan. Hän käveli pois etsimään veljiään. Pian hän löysi heidät keskustelemasta jostakin. Mikey käveli heidän luokseen. Hänen lähestyessään Raph ja Don huomasivat hänet. Don sanoi: "Huomenta Mikey. Raph tässä juuri kertoi, mihin koneeseen meidän pitää nousta."

Kuului vihellys. Raph sanoi: "Pitää mennä. Nähdään lentokentällä." Raph juoksi omistajansa luokse. Don sanoi: "Lähdetään. Palataan samalle lentokentälle, kun tulimme tänne." Mikey nyökkäsi. Don ja Mikey nousivat loivaa rinnettä ylös. He kävelivät samaa tietä lentokentälle asti. He etsivät taas saman aukon, josta he menivät pois edellisenä päivänä. Tällä kertaa Don meni ensin. Sitten Mikey seurasi häntä.

He kipittivät hiljaa Raphin kertomaan koneeseen. Se oli pienempi kuin edellinen, mutta muuten samanlainen. He kiipesivät tavaratilaan ja etsivät sopivan piilon. Pian muutama työntekijä tuli tilaan ja työnsivät jotain. Heidän lähdettyään Mikey katsoi, mitä he toivat sisään. Se oli häkki. Raph oli sen sisällä. Hän sanoi: "Löysitte siis oikean koneen." Mikey nyökkäsi.

Lento oli kestänyt jo pari tuntia. Mikey torkkui paikallaan, mutta heräsi pieneen tärinään. Raph sanoi: "Turbulenssia. Ei mitään ihmeellistä." Mikey yritti saada taas unen päästä kiinni, mutta he olivat jo lähellä määränpäätä. Mikey ja toiset pystyivät tuntea, kun renkaat osuivat maahan ja kone hidasti vauhtia. Raph sanoi: "Olemme perillä."

Kun kone oli täysin pysähtynyt, tavaratilan ovi aukesi. Kaksi ihmistä tulivat hakemaan Raphin pois. Heidän lähdettyään Don ja Mikey seurasivat häntä. Mikey tunsi kylmän puuskan turkillaan. Hän ja Don hiipivät laatikoiden taakse. He kävelivät pois kentältä avoimesta ovesta. Kun Mikey astui syvään hankeen, hän veti sen nopeasti pois. Hän sanoi: "Mitä tämä on? Se on kylmää!" Don sanoi: "Jatketaan nyt vain matkaa."

Mikey huomasi pienen kasan matkatavaroita. Raphin häkki oli myös siinä. Mikey kysyi Donilta: "Voidaanko mennä katsomaan, miten Raph pärjää?" Don sanoi: "Hyvä idea. Mennään." Mikey ja Don kävelivät Raphin häkkiä kohti. Kun he olivat häkin lähellä Raph sanoi: "Avatkaa tämä ovi." Don kokeili avata ovea, mutta se oli vaikeaa. Lopulta hän sai oven auki ja Raph pääsi pois. Raph sanoi: "Seuratkaa minua."

Raph johdatti heidät kohti metsää. He harppoivat eteenpäin suuressa hangessa. Pian pitkän matkan jälkeen he saapuivat tasaisen tien viereen. He kyyristyivät matalammaksi. Raph sanoi: "Nyt vain odotamme." Mikey valitti: "Mutta täällähän paleltuu!" Don sanoi: "Hiljaa Mikey! Joku on tulossa!"

Tiellä juoksi joukko koiria, jotka vetivät jotain perässään, jonka päällä seisoi ihminen. Koirat olivat oudossa muodostelmassa. Mikey, Raph ja Don katsoivat, kun ne kiisivät ohi. Mikey sanoi: "Mikä vauhti." Raph sanoi: "Edessä oleva oli Leo." Don sanoi: "Ihan totta? Juokseeko hän noin nopeasti?" Raph sanoi: "Kyllä." Mikey sanoi: "Seurataan niitä." Mikey meni lumiselle tielle ja juoksi koirien perässä. Raph ja Don seurasivat häntä. Mikey erotti helposti kelkan jättämät jäljet lumessa.

Mikeyn juostessa ainakin 5 kilometriä, hän hiljensi vauhtia. Koirat olivat nopeita ja kestäviä. Lopulta heidän eteensä tuli jonkinlainen rakennus. Mikey hiljensi tahdin kävelyvauhtiin. Rakennuksen edessä makasi 7 koiraa. Se siis osoittaa, että he olivat täällä jo kauan sitten. Raph ja Don saivat Mikeyn kiinni.

Raph sanoi: "Tuo vaalea on Leo. Tulkaa. Mennään tervehtimään." Mikey käveli Raphin perässä Don vierellään. Raph tökki vaaleaa koiraa, kunnes se nosti päänsä. Leo sanoi: "Kas, kukas se siinä seisoo? Pitkästä aikaa, Raph." Leo nousi ja katsoi Mikeyä ja Donia. Hän sanoi: "Toit heidätkin mukanasi. Miten ura on lähtenyt käyntiin Raph?" Raph vastasi: "Ihan hyvin. Olen nyt 16- maailmanmestari. Mutta kohta 15." Leo sanoi: "Oskon niin."

Mikey ja Don kävelivät Raphin viereen. Leo sanoi: "Mukavaa nähdä teitäkin. Onhan siitä jo 4 vuotta." Don sanoi: "Emme koskaan saaneet tilaisuutta tutustua sinuun. Mutta on silti mukavaa tavata." Mikey sanoi: "Sama täällä. Kuule Don. Perheemme taitaa olla aika huolissaan meistä. Pitäisikö meidän palata." Don nyökkäsi. Raph sanoi: "Minunkin kyllä pitäisi mennä. Matsi alkaa kohta, eikä itse päätähti voi kadota minnekään."

Leo sanoi: "Menkää vain takaisin koteihinne, minne te kuulutte. Mutta muistakaa, että vaikka olisimme erillämme, olemme aina lähellä toisiamme." Don, Mikey ja Raph sanoivat Leolle hyvästit ja lähtivät kohti omaa kohtaloaan. Kun he olivat saapuneet lentokentälle Raph sanoi: "Erkanemme nyt tässä. Hyvää loppuelämää." Raph juoksi pois heidän luotaan. Mikey sanoi: "Mennään kotiin."



Mikey ja Don kävelivät heidän kotikaduillaan. Don sanoi: "Kotini on tuolla. Nähdään joskus." Mikey sanoi: "Nähdään." Mikey ryntäsi kotiinsa. Kun hän katsoi pihalle, kaikki oli niin kuin ennenkin. Mikey ahtautui pensaan läpi. Hän käveli pihan poikki ovelle. Mikey alkoi raapimaan ovea. Pian ovi aukesi ja Mikey näki tutut kasvot. Tyttö halasi häntä. Hän sanoi: "Tervetuloa kotiin, kamu."




  Se siitä sitten. Tähän meni kokonaiset 2 tuntia ainakin. Pahoittelen, jos oli liian tylsä. Yritin myös eliminoida kaikki mahdolliset kirjoitusvirheen, mutta niitä saattaa olla vielä. Toivottavasti piditte. 

Tosi mukava tarina :3 Oli kiva lukea

Ninjatar kirjoitti:Jatkoa seuraa  
- Meidän kannattaa kuitenkin lähteä Nahkapään luolalle. April ja Casey jääkää te tänne, Leo sanoi.
Don puisteli päätään ja seurasi veljiään ja Samuraita. Hänestä tämä ei ollu mikään hyvä idea.
Monta tuntia myöhemmin viisikko oli päässyt lohikäärmeen luolalle. Leo sytytti soihdun ja he kävelivät sisälle luolaan. Luolan perällä nukkui kerälle käpertyneenä suuri tummanvihreä lohikäärme.
- Oi ku söpöä. Kaveri nukkuu kuin kissanpentu, Mike kuiskasi.
- Söpöä todellakin. Jos toi kaveri herää se grillaa meidät, Don mutisi.
Samurai hiipi hiljaa lähemmäs. Lohikäärme näytti liikahdella unissaan. Samassa hirvitys räväytti silmänsä auki ja nousi pystyyn karjuen:
- KRAAAAAAAANGG!!!!!!!!
Seuraavaksi lohikäärme alkoi syöstä tulta suoraan viisikkoa kohti. Jengi loikkasi nopeasti kiven taakse suojaan.
- Minähän sanoin että se grillaa meidät, Don sihisi.
- Mikä tai kuka on Kraang? Samurai kysyi kummissaan.
- Kraang on eräs maanalainen orjuuttajakansa. Nahkapää on ollut niiden vankina siihen asti kunnes vapautimme sen. Taitaa vieläkin nähdä painajaisia niistä kidutuksista, Mike selitti.
Samassa luolan katosta lohikäärmeen eteen loikkasi nuori poika jolla oli nahkahaarniska ja side sidottuna silmien eteen.
- Rauhoitu Nahkapää. Se oli vain painajainen, poika sanoi taputti lohikäärmeen kuonoa.
Lohikäärme huohotti hetken ja rauhoittui. Pojat ja Samurai nousivat suojastaan.
- Huh hyvin ajoitettu Daniel, Don sanoi.
Poika kääntyi ympäri ja hymyili hieman. Samurai tuli lähemmäs.
- Miksi olet peittänyt silmäsi? hän kysyi.
- Menetin näköni onnettumuudessa. Katso, Daniel selitti ja otti siteen pois silmiltään.
Danielin silmien väri oli hailakan vaaleansinset. Poika oli sokea.
- Olet sokea, Samurai henkäisi.
- Jeah mutta myös lohikäärmeratsastaja. Olen tavallaan Nahkapään suojelia, Daniel sanoi.
- Ja minä hänen, Nahkapää sanoi.
Samurai säikähti sen verran että peräytyi Donin selän taakse.
- Älä pelkää tyttö hyvä. En aio syödä sinua, Nahkapää naurahti.
Kommentoikaa pliis  

Aika hyvä idea laittaa nahkapää lohikäärmeeks. Itse en olisi keksinyt samaa.     

Venus kantoi kahta pientä vikisevää pentua. Leo siirtyi lähemmäs häntä. Sitten hän huomasi Venuksen jalkojen juuressa makaavan vielä kaksi. Taivas muuttui tummemmaksi. Pian taivaalta alkoi sataa vettä. Venus sanoi: "Ota nuo kaksi. Mennän takaisin, ennen kuin alkaa sataa kaatamalla."

Leo otti kaksi pientä pentua varovasti suuhunsa. Kun pennut tunsivat olevansa ilmassa, ne alkoivat vikisemään. Sade alkoi voimistua. Leo sanoi: "Lähdetään. Sade voimistuu." Leo ja Venus kävelivät kotia kohti, mutta sade vain yltyi. Pienet pennut kastuivat ja alkoivat täristä. Leo pysähtyi ja laski pennut maahan.

Leo meni pentujen päälle sateensuojaksi. Pieni harmaa pentu käpertyi punaruskean pennun viereen. Ne tärisivät yhä. Venus sanoi: "Meidän on pakko päästä takaisin kotiin tai pennut jäätyvät." Leo otti pennut uudelleen suuhunsa ja he kävelivät etäänpäin.

Kun he olivat kodin lähellä satoi jo kuin ämpäristä. Kotikujalla ei näkynnyt ketään. Leo laski pennut maahan ja oli heidän suojana. Hän painautui pentujen viereen pitääkseen ne lämpiminä. Muutamieen minuuttien kuluttua sade alkoi hellittää ja pian se loppui kokonaan.



Sori kun on niin hirveen lyhyt. En eilisen takia jaksa enää hirveesti kirjoittaa nyt.       

TMNTfani! kirjoitti:Venus kantoi kahta pientä vikisevää pentua. Leo siirtyi lähemmäs häntä. Sitten hän huomasi Venuksen jalkojen juuressa makaavan vielä kaksi. Taivas muuttui tummemmaksi. Pian taivaalta alkoi sataa vettä. Venus sanoi: "Ota nuo kaksi. Mennän takaisin, ennen kuin alkaa sataa kaatamalla."

Leo otti kaksi pientä pentua varovasti suuhunsa. Kun pennut tunsivat olevansa ilmassa, ne alkoivat vikisemään. Sade alkoi voimistua. Leo sanoi: "Lähdetään. Sade voimistuu." Leo ja Venus kävelivät kotia kohti, mutta sade vain yltyi. Pienet pennut kastuivat ja alkoivat täristä. Leo pysähtyi ja laski pennut maahan.

Leo meni pentujen päälle sateensuojaksi. Pieni harmaa pentu käpertyi punaruskean pennun viereen. Ne tärisivät yhä. Venus sanoi: "Meidän on pakko päästä takaisin kotiin tai pennut jäätyvät." Leo otti pennut uudelleen suuhunsa ja he kävelivät etäänpäin.

Kun he olivat kodin lähellä satoi jo kuin ämpäristä. Kotikujalla ei näkynnyt ketään. Leo laski pennut maahan ja oli heidän suojana. Hän painautui pentujen viereen pitääkseen ne lämpiminä. Muutamieen minuuttien kuluttua sade alkoi hellittää ja pian se loppui kokonaan.



Sori kun on niin hirveen lyhyt. En eilisen takia jaksa enää hirveesti kirjoittaa nyt.       

Oi tää oli tosi söpöä  

Kiva kun tykkäät. Lohikäärme kyl oli musta tarpeeks iso otus kun ottaa huomioon minkä kokoinen Nahkapää on. Mut nyt jatkoa pukkaa  
Leo astui edemmäs ja selitti mitä he etsivät. Nahkapää nyökkäsi.
- Lootus miekka on yksi Kraangien luomista aseista. Ja Kraangit tuntien ei kyllä heti arvaisi sen olevan valon ase. Seuratkaa minua, lohikäärme sanoi ja lähti kulkemaan syvemmälle luolaan.
Muut seuraisvat perässä. Samurai piti kiinni Donin käsivarresta hermostuneen näköisenä. Don taputti hänen kättään rauhoittavsti.
- Älä pelkää, hän sanoi.
Lopulta he pääsivät luolan perälle joka oli täynnä aarteita. Mikeltä loksahti leuka.
- Voi jukra. Ihan ku Aladdinin luolassa. Nyt puuttuis enää lampunhenki, hän hihkaisi.
- Eikö lohikäärmeessä muka ole lampunhenkeä tarpeeksi? Don kysyi hieman ärtyneenä.
- Tässä se on, Nahkapää sanoi ja näytti kallioon isketyn kultakahvaisen miekan.
Samurai käveli kohti miekkaa ja otti sen kahvasta kiinni. Samassa jokin aivan kuin lämpö syöksyi läpi hänen kehonsa. Samurai otti tiukan otteen miekan kahvasta ja veti. Miekka irtosi kalliosta kuin veitsi voista. Miekka kimalteli soihtujen valossa ja siinä oleva lootuskuvio näytti hohtavan. Lootus oli tehty kullasta, ruusukvartsista ja smaragdista. Kaikki tuijottivat häntä suu auki.
- Mahdotonta. Vain feeniksin tulen kantaja voi vetää miekan kalloista, Nahkapää sanoi.
Samurai nosti katseensa miekasta ja katsoi Nahkapäätä.
- Minä olen feeniksin tulen kantaja, hän sanoi.
Hetken oli hiljaista. Sitten Leo avasi suunsa:
- Okei meillä on miekka. Nyt meidän on vain pelastettava Splinter ja Raph.
Hän kääntyi Danielin ja Nahkapään puoleen.
- Saadanko me kyyti? hän kysyi.
Daniel nyökkäsi.
- Sopii mutta se taitaa mennä huomiseen. Alkaa olla myöhä enkä ole mikään yölentäjä, hän sanoi.
Leo nyökkäsi. Samurai laittoi miekan vyölleen. Hän näytti mietteliäältä. Kuusikko virtti nuotion ja leiriytyi luolan suuaukolle. Varmuuden vuoksi ulos jos Nahkapää saisi taas petokohtauksen ja alkaisi syöstä tulta minne sattuu.
Samaan aikaan Silppuri istui valtaistuimellaan ja puhui Karain kanssa maagisen peilin kautta.
- Löysittekö heidät? Silppuri kysyi.
- Emme herrani. Maakartanolla ei ollut muita kuin kaksi nuorta kyläläistä. Se vanhus taisi valehdella, Karai vastasi.
Hän puhui maagiseen amulettiinsa jolla sai yhteyden Silppuriin. Silppuri ei sanonut hetkeen mitään. Sitten hän sanoi:
- Tuokaa ne nuoret tänne.
Karai kumarsi, sulki amuletin ja kääntyi sotilaiden puoleen. He pitivät Aprilia ja Caseya aloillaan.
- Viekää heidät linnoitukseen. Etsin heidät itse, Karai sanoi ja nousi ratsunsa selkään.
Sotiaat kumarsivat ja lähtivät viemään Aprilia ja Caseya kohti Silppurin linnoitusta. Karai taas suuntasi kohti metsää ja luolaa.

Ninjatar kirjoitti:Kiva kun tykkäät. Lohikäärme kyl oli musta tarpeeks iso otus kun ottaa huomioon minkä kokoinen Nahkapää on. Mut nyt jatkoa pukkaa  
Leo astui edemmäs ja selitti mitä he etsivät. Nahkapää nyökkäsi.
- Lootus miekka on yksi Kraangien luomista aseista. Ja Kraangit tuntien ei kyllä heti arvaisi sen olevan valon ase. Seuratkaa minua, lohikäärme sanoi ja lähti kulkemaan syvemmälle luolaan.
Muut seuraisvat perässä. Samurai piti kiinni Donin käsivarresta hermostuneen näköisenä. Don taputti hänen kättään rauhoittavsti.
- Älä pelkää, hän sanoi.
Lopulta he pääsivät luolan perälle joka oli täynnä aarteita. Mikeltä loksahti leuka.
- Voi jukra. Ihan ku Aladdinin luolassa. Nyt puuttuis enää lampunhenki, hän hihkaisi.
- Eikö lohikäärmeessä muka ole lampunhenkeä tarpeeksi? Don kysyi hieman ärtyneenä.
- Tässä se on, Nahkapää sanoi ja näytti kallioon isketyn kultakahvaisen miekan.
Samurai käveli kohti miekkaa ja otti sen kahvasta kiinni. Samassa jokin aivan kuin lämpö syöksyi läpi hänen kehonsa. Samurai otti tiukan otteen miekan kahvasta ja veti. Miekka irtosi kalliosta kuin veitsi voista. Miekka kimalteli soihtujen valossa ja siinä oleva lootuskuvio näytti hohtavan. Lootus oli tehty kullasta, ruusukvartsista ja smaragdista. Kaikki tuijottivat häntä suu auki.
- Mahdotonta. Vain feeniksin tulen kantaja voi vetää miekan kalloista, Nahkapää sanoi.
Samurai nosti katseensa miekasta ja katsoi Nahkapäätä.
- Minä olen feeniksin tulen kantaja, hän sanoi.
Hetken oli hiljaista. Sitten Leo avasi suunsa:
- Okei meillä on miekka. Nyt meidän on vain pelastettava Splinter ja Raph.
Hän kääntyi Danielin ja Nahkapään puoleen.
- Saadanko me kyyti? hän kysyi.
Daniel nyökkäsi.
- Sopii mutta se taitaa mennä huomiseen. Alkaa olla myöhä enkä ole mikään yölentäjä, hän sanoi.
Leo nyökkäsi. Samurai laittoi miekan vyölleen. Hän näytti mietteliäältä. Kuusikko virtti nuotion ja leiriytyi luolan suuaukolle. Varmuuden vuoksi ulos jos Nahkapää saisi taas petokohtauksen ja alkaisi syöstä tulta minne sattuu.
Samaan aikaan Silppuri istui valtaistuimellaan ja puhui Karain kanssa maagisen peilin kautta.
- Löysittekö heidät? Silppuri kysyi.
- Emme herrani. Maakartanolla ei ollut muita kuin kaksi nuorta kyläläistä. Se vanhus taisi valehdella, Karai vastasi.
Hän puhui maagiseen amulettiinsa jolla sai yhteyden Silppuriin. Silppuri ei sanonut hetkeen mitään. Sitten hän sanoi:
- Tuokaa ne nuoret tänne.
Karai kumarsi, sulki amuletin ja kääntyi sotilaiden puoleen. He pitivät Aprilia ja Caseya aloillaan.
- Viekää heidät linnoitukseen. Etsin heidät itse, Karai sanoi ja nousi ratsunsa selkään.
Sotiaat kumarsivat ja lähtivät viemään Aprilia ja Caseya kohti Silppurin linnoitusta. Karai taas suuntasi kohti metsää ja luolaa.

Kirjotat niin hienoa tekstiä, että sitä on oli lukea.  

Muuten, minkä kokoinen Nahkapää mahtaa olla?

Jatkan edellistä, koska Se oli niin tavattoman lyhyt.

Leo nousi ja ravisteli itsensä kuivaksi. Sitten hän alkoi nuolla pentuja kuivaksi. Pennut lakkasivat tärisemästä. Leo nosti pennut ylös ja vei ne Venukselle. Hän laski pennut sisarusten viereen. Hän sanoi: "Ne kaikki selvisivät tuosta rajusta sateesta." Venus sanoi: "Hyvä niin."

Leo silmäili pentuja. Pennuista vanhin oli harmaa-ruskea. Toiseksi vanhin oli vaalean ja ruskean sekoitus. Hänellä oli myös pieni tupsu päässään. Toiseksi nuorin oli punaruskea. Ja nuorin näytti ihan isältään. Leo sanoi: "Ne ovat suloisia." Venus nyökkäsi.

Sitten surkastuneista pahvilaatikoista kuului rapinaa. Don ilmestyi niiden takaa. Hän sanoi: "Ai tulittekin jo." Don tassutteli muiden luo. Hän istahti Leon viereen ja sanoi: "Näköjään minusta taisi tulla setä." Leo nyökkäsi.

On tämäkin nyt aika lyhyt, mutta jos sen edellisen saisi eteen, niin olisihan Se ihan kelvollisen pituinen.

TMNTfani! kirjoitti:Jatkan edellistä, koska Se oli niin tavattoman lyhyt.

Leo nousi ja ravisteli itsensä kuivaksi. Sitten hän alkoi nuolla pentuja kuivaksi. Pennut lakkasivat tärisemästä. Leo nosti pennut ylös ja vei ne Venukselle. Hän laski pennut sisarusten viereen. Hän sanoi: "Ne kaikki selvisivät tuosta rajusta sateesta." Venus sanoi: "Hyvä niin."

Leo silmäili pentuja. Pennuista vanhin oli harmaa-ruskea. Toiseksi vanhin oli vaalean ja ruskean sekoitus. Hänellä oli myös pieni tupsu päässään. Toiseksi nuorin oli punaruskea. Ja nuorin näytti ihan isältään. Leo sanoi: "Ne ovat suloisia." Venus nyökkäsi.

Sitten surkastuneista pahvilaatikoista kuului rapinaa. Don ilmestyi niiden takaa. Hän sanoi: "Ai tulittekin jo." Don tassutteli muiden luo. Hän istahti Leon viereen ja sanoi: "Näköjään minusta taisi tulla setä." Leo nyökkäsi.

On tämäkin nyt aika lyhyt, mutta jos sen edellisen saisi eteen, niin olisihan Se ihan kelvollisen pituinen.

Oi kun tä on södeä . Ja mitä tulee Nahkapään pituuteen niin mun toptrumps korttien mukaan se on 213 cm pitkä

Ja nyt seuraa jatkoa
Leo istui nuotion ääressä katsellen tanssivia liekkejä. Miten he voisivat pysäyttää Silppurin. Varsinkin jos Splinter ja Raph olivat hänen vankeinaan. Leo nosti katseensa nuotiosta ja katseli jo unessa olevia veljiään. Mike mutisi unissaan jotain Hopeavahdista ja Don oli antanut viittansa peitoksi Samuraille. Tyttö oli nukahtanut ensimmäisenä. Don nukkui hänen vierellään pää puunrungolla. Leo hymyili hiljaa itsekseen.
- Hän on todella ihastunut prinsessaan, hän ajatteli juuri kun pensaikosta hänen takaansa kuului kahahdus.
Leo kääntyi ympäri ja veti miekkansa varmuuden vuoksi esiin.
- Tule esiin, hän sihahti.
Ensin ei kuulunut mitään mutta sitten pensaikosta nousi esiin kaunis nuori mustahiuksinen nainen. Se oli Karai.
- Hei Leo, hän sanoi hymyillen.
Leo ei heti saanut sanaa suustan ja työnsi miekkansa kuitenkin tuppeen. Karai käveli hitaasti Leon luo ja suuteli häntä hellästi. Leo vastasi suudelmaan mutta irtautui hetken päästä Karain otteesta.
- Mitä teet täällä Karai, hän kysyi.
- Isäni jahtaa teitä ja erityisesti prinsessaa. Hän haluaa tämän voimat, Karai selitti.
- Feeniksin tulen. Tiedän, Leo sanoi.
He olivat pitkään hiljaa. Leo otti Karain käsistä kiinni
- Miksi et jätä Foot-klaania. Tiedän ettet ole paha, Leo sanoi.
Karai huokaisi:
- Leo. Olemme puhuneet tästä. Niin pitkään kun isäni on elossa emme voi olla yhdessä.
- Voimme tuhota hänet, Leo ehdotti mutta Karai puisteli päätään.
- Ei. Hänet voisi tuhota vain joukkojen sisältä päin mutta se tietäisi kosto iskua erään nyt nimeltä mainitsemattoman henkilön toimesta, hän sanoi.
- Ai niin. Sisarpuolesi Mandy, Leo totesi.
Taas oli pitkään hiljaista. Sitten Leo kysyi:
- Etkö voisi antaa edes karttaa linnotukseen?
Karai nyökkäsi ja veti vyöstään käärön. Hän ojensi sen Leolle ja katosi sitten metsikön siimekseen. Viimeinen asia mitä Leo kuuli Karaista oli hevosen kimeä hirnunta kun tyttö ratsasti pois.

Ninjatar kirjoitti:Ja nyt seuraa jatkoa
Leo istui nuotion ääressä katsellen tanssivia liekkejä. Miten he voisivat pysäyttää Silppurin. Varsinkin jos Splinter ja Raph olivat hänen vankeinaan. Leo nosti katseensa nuotiosta ja katseli jo unessa olevia veljiään. Mike mutisi unissaan jotain Hopeavahdista ja Don oli antanut viittansa peitoksi Samuraille. Tyttö oli nukahtanut ensimmäisenä. Don nukkui hänen vierellään pää puunrungolla. Leo hymyili hiljaa itsekseen.
- Hän on todella ihastunut prinsessaan, hän ajatteli juuri kun pensaikosta hänen takaansa kuului kahahdus.
Leo kääntyi ympäri ja veti miekkansa varmuuden vuoksi esiin.
- Tule esiin, hän sihahti.
Ensin ei kuulunut mitään mutta sitten pensaikosta nousi esiin kaunis nuori mustahiuksinen nainen. Se oli Karai.
- Hei Leo, hän sanoi hymyillen.
Leo ei heti saanut sanaa suustan ja työnsi miekkansa kuitenkin tuppeen. Karai käveli hitaasti Leon luo ja suuteli häntä hellästi. Leo vastasi suudelmaan mutta irtautui hetken päästä Karain otteesta.
- Mitä teet täällä Karai, hän kysyi.
- Isäni jahtaa teitä ja erityisesti prinsessaa. Hän haluaa tämän voimat, Karai selitti.
- Feeniksin tulen. Tiedän, Leo sanoi.
He olivat pitkään hiljaa. Leo otti Karain käsistä kiinni
- Miksi et jätä Foot-klaania. Tiedän ettet ole paha, Leo sanoi.
Karai huokaisi:
- Leo. Olemme puhuneet tästä. Niin pitkään kun isäni on elossa emme voi olla yhdessä.
- Voimme tuhota hänet, Leo ehdotti mutta Karai puisteli päätään.
- Ei. Hänet voisi tuhota vain joukkojen sisältä päin mutta se tietäisi kosto iskua erään nyt nimeltä mainitsemattoman henkilön toimesta, hän sanoi.
- Ai niin. Sisarpuolesi Mandy, Leo totesi.
Taas oli pitkään hiljaista. Sitten Leo kysyi:
- Etkö voisi antaa edes karttaa linnotukseen?
Karai nyökkäsi ja veti vyöstään käärön. Hän ojensi sen Leolle ja katosi sitten metsikön siimekseen. Viimeinen asia mitä Leo kuuli Karaista oli hevosen kimeä hirnunta kun tyttö ratsasti pois.

Karai ei siis sittenkään ole mikään läpimätä tyyppi. Jatka pian.

Thunderwolf sanoi: "Kiitos, Silver. Tekisin sen itsekin, jos ikä ei olisi vienyt näköäni." Hän käveli pois, muta törmäsi seinään. Thunderwolf ravisteli päätään ja käveli luolaan. Silver ja Casey siirtyivät Raphin luo. Casey sanoi: "Toipuukohan isä tuosta?" Silver kohautti hartioitaan. Hän sanoi: "Ehkä ehkä ei." Casey kysyi: "Miksi olet tuollainen juuri nyt? Se ei ole tapaistasi."

Silver käänsi päänsä. Hän sanoi: "Entä sitten? Kai minä nyt saan olla erilainen joinakin päivinä." Casey sanoi: "Nyt tiedän. Olet ihastunut häneen." Silver hyppäsi melkein veljensä päälle. Casey kaatui maahan. Silver nosti karvat pystyyn ja sanoi: "Enkä ole! Mistä sait tuollaista päähäsä?" Casey sanoi: "Koska punastuit sen jälkeen kun sanoin sen?" Silver laski karvansa alas. Hän sanoi: "Hyvä on. Olet oikeassa. Oletko nyt tyytyväinen?"

Casey nousi ja sanoi: "Itse asiassa olen." Silver kääntyi ja sanoi: "Painu kuuseen." Casey käveli ulos. Hän kyyristyi pienen puron vierelle ja alkoi latkimaan vettä. Sitten kuului kova kiljaisu ja Casey tippui puroon. Hän nousi purosta ja ravisteli itsensä kuivaksi. Casey huusi: "Silver, oliko tuo nyt ihan tarpeellista?"

Silver huusi: "Tule nyt sisään sieltä!" Casey tassutteli taas luolaan ja huomasi, että Raph liikkui hieman. Casey siirtyi hänen luokseen. Raph avasi silmänsä ja sanoi: "Missä olen?" Casey sanoi: "Olet kotiluolassani." Raph sanoi: "Jaa. No, kuitenkin minun on lähdettävä. Tehtävä kutsuu." Raph nousi ja käveli luolasta ulos. Casey seurasi perässä. Hän kysyi: "Aiotko oikeasti lähteä? Noilla haavoilla et pitkälle pääse. Ne tappavat sinut."

Raph sanoi: "Aion. En halua kuluttaa enää aikaa täällä. Sitä paitsi, en kuole ennen kuin olen löytänyt veljeni." Casey sanoi: "No, lykkyä tykö." Raph kääntyi lähteäkseen kun Caseyy sanoi: "Muuten, varo Silveriä. Hän voi hyvin estää lähtösi." Raph sanoi: "Kiitos tiedosta, mutta jos minulta kysytään, kukaan ei estä minua."

Raph juoksi alas rinnettä. Noin puolessa välissä hän kompastui ja kieri alas loppu matkaa. Kun hän lopulta pysähtyi Casey huusi: "Oletko kunnossa?" Raph sanoi: "Olen." Hän nousi seisomaan ja juoksi metsään. Casey huusi: "Toivottavasti näemme pian!"

Raph juoksi ohi puiden ja pensaiden ainakin 35 kilometriä. Hän ei pysähtynyt juomaan tai syömään. Lopulta hänen voimansa ehtyivät ja hän hidasti vauhtia. Hän huomasi edessään puron ja päätti pysähtyä sammuttamaan janonsa. Raph haistoi erikoisen hajun. Susia. Paljon susia.

Raph käveli metsässä valppain askelin.Pian puskasta alkoi luulua rapinaa. Puskasta hyppäsi 3 kuun ikäinen pentu. Se hyökkäsi Raphia kohti ja sanoi: "Häivy mailtamme, musta susi! Palaa imperiumiisi." Raph väisti pentua ja sanoi: "Kuule, pentu, en halua täällä ikävyyksiä." Vasta, kun harmaa pentu näki Raphin valkoiset pallot otsassa, hän tajusi erehdyksensä. Pentu sanoi: "Anteeksi, matkantekijä. Luulin sinua eräiksi toisiksi."

Puskista heidän ympärillään kuului rapinaa. Pian sieltä hyppäsi seitsemän pikimustaa sutta. Pentu sanoi: "Mustien susien imperiumin kätyreitä!" Raph laittoi jalkansa pennun eteen. Hän sanoi: "Pysy siellä. Suojelen sinua."

Pientä tiedotusta. Lopetan nyt hetkeksi Leosta kirjoittamisen. Muuten kaikki on ihan kuten ennenkin.

TMNTfani! kirjoitti:Thunderwolf sanoi: "Kiitos, Silver. Tekisin sen itsekin, jos ikä ei olisi vienyt näköäni." Hän käveli pois, muta törmäsi seinään. Thunderwolf ravisteli päätään ja käveli luolaan. Silver ja Casey siirtyivät Raphin luo. Casey sanoi: "Toipuukohan isä tuosta?" Silver kohautti hartioitaan. Hän sanoi: "Ehkä ehkä ei." Casey kysyi: "Miksi olet tuollainen juuri nyt? Se ei ole tapaistasi."

Silver käänsi päänsä. Hän sanoi: "Entä sitten? Kai minä nyt saan olla erilainen joinakin päivinä." Casey sanoi: "Nyt tiedän. Olet ihastunut häneen." Silver hyppäsi melkein veljensä päälle. Casey kaatui maahan. Silver nosti karvat pystyyn ja sanoi: "Enkä ole! Mistä sait tuollaista päähäsä?" Casey sanoi: "Koska punastuit sen jälkeen kun sanoin sen?" Silver laski karvansa alas. Hän sanoi: "Hyvä on. Olet oikeassa. Oletko nyt tyytyväinen?"

Casey nousi ja sanoi: "Itse asiassa olen." Silver kääntyi ja sanoi: "Painu kuuseen." Casey käveli ulos. Hän kyyristyi pienen puron vierelle ja alkoi latkimaan vettä. Sitten kuului kova kiljaisu ja Casey tippui puroon. Hän nousi purosta ja ravisteli itsensä kuivaksi. Casey huusi: "Silver, oliko tuo nyt ihan tarpeellista?"

Silver huusi: "Tule nyt sisään sieltä!" Casey tassutteli taas luolaan ja huomasi, että Raph liikkui hieman. Casey siirtyi hänen luokseen. Raph avasi silmänsä ja sanoi: "Missä olen?" Casey sanoi: "Olet kotiluolassani." Raph sanoi: "Jaa. No, kuitenkin minun on lähdettävä. Tehtävä kutsuu." Raph nousi ja käveli luolasta ulos. Casey seurasi perässä. Hän kysyi: "Aiotko oikeasti lähteä? Noilla haavoilla et pitkälle pääse. Ne tappavat sinut."

Raph sanoi: "Aion. En halua kuluttaa enää aikaa täällä. Sitä paitsi, en kuole ennen kuin olen löytänyt veljeni." Casey sanoi: "No, lykkyä tykö."  Raph kääntyi lähteäkseen kun Caseyy sanoi: "Muuten, varo Silveriä. Hän voi hyvin estää lähtösi." Raph sanoi: "Kiitos tiedosta, mutta jos minulta kysytään, kukaan ei estä minua."

Raph juoksi alas rinnettä. Noin puolessa välissä hän kompastui ja kieri alas loppu matkaa. Kun hän lopulta pysähtyi Casey huusi: "Oletko kunnossa?" Raph sanoi: "Olen." Hän nousi seisomaan ja juoksi metsään. Casey huusi: "Toivottavasti näemme pian!"

Raph juoksi ohi puiden ja pensaiden ainakin 35 kilometriä. Hän ei pysähtynyt juomaan tai syömään. Lopulta hänen voimansa ehtyivät ja hän hidasti vauhtia. Hän huomasi edessään puron ja päätti pysähtyä sammuttamaan janonsa. Raph haistoi erikoisen hajun. Susia. Paljon susia.

Raph käveli metsässä valppain askelin.Pian puskasta alkoi luulua rapinaa. Puskasta hyppäsi 3 kuun ikäinen pentu. Se hyökkäsi Raphia kohti ja sanoi: "Häivy mailtamme, musta susi! Palaa imperiumiisi." Raph väisti pentua ja sanoi: "Kuule, pentu, en halua täällä ikävyyksiä." Vasta, kun harmaa pentu näki Raphin valkoiset pallot otsassa, hän tajusi erehdyksensä. Pentu sanoi: "Anteeksi, matkantekijä. Luulin sinua eräiksi toisiksi."

Puskista heidän ympärillään kuului rapinaa. Pian sieltä hyppäsi seitsemän pikimustaa sutta. Pentu sanoi: "Mustien susien imperiumin kätyreitä!" Raph laittoi jalkansa pennun eteen. Hän sanoi: "Pysy siellä. Suojelen sinua."

Pientä tiedotusta. Lopetan nyt hetkeksi Leosta kirjoittamisen. Muuten kaikki on ihan kuten ennenkin.

Tosi coolia . Ja mitä mun tarinaani tulee älä nuolase ennen ku tipahtaa

Ja jatkuu
Leo kääntyi ympäri kuullessaan Donin kysyvän unisesti:
- Mitä tapahtuu? Kuka se oli?
Leo käveli veljensä viereen ja polvistui nuotion ääreen.
- Se oli Karai. Hän antoi meille kartan linnoitukseen, Leo sanoi katse tuleen suunnattuna.
Don katsoi häntä ällistyneenä
- Mistä tiedät että Karaihin voi luottaa? Se voi olla ansa, hän sanoi.
- Tunnen Karain tarpeeksi hyvin. Tiedän ettei hän petä meitä, Leo sanoi.
- Oletko nyt ihan varma ettei rakkaus ole sokaissut sinua? Don kysyi epävarmasti.
Leo käänsi huvittuneen katseensa Doniin.
- Oletko itse? hän kysyi naurahtaen.
Don katsoi Leoa kysyvästi mutta tajusi sitten mitä tämä tarkoitti. Hän muuttui melkein yhtä punaiseksi kuin Raphin hiukset.
Samaan aikaan Karai palasi linnoitukseen ja nousi ratsunsa selästä. Kun hän oli pääsemässä huoneeseensa hän törmäsi Mandyyn.
- Löysitkö mitään? Mandy kysyi.
Karai pudisti päätään. Mandy katsoi sisarpuoltaan epäilevästi.
- Punasteletko sinä? hän kysyi yllättäen.
Karai hätkähti hieman. Mandy katsoi vielä kerran Karaita epäilevästi ja lähti kävelemään portaita alas. Karai meni huoneeseensa, jäi hetkeksi nojaamaan ovea vasten ja huokaisi helpotuksesta.
Seuraavana aamuna viisikko matkasi ilmojen halki Nahkapään selässä kohti Silppurin linnoitusta.
- Kartassa on myös linnoituksen pohjapiirros. Uskoakseni Raphia pidetään tavallisissa tyrmissä. Splinter on liian arvokas vanki joten hänen täytyy olla valtaistuinsalin alaisessa salatyrmässä, Don sanoi karttaa tutkien.
- Ja varmaan tiukasti kahlittuna, Mike lisäsi.
- Joten ehdotan että menemme katon kautta. Sieltä pääsee nopeiten alas tyrmiin. Raph on parasta etsiä ensin, Don sanoi.
- Okei ja sen jälkeen etsimme Splinterin. Jos kohtaamme vastarintaa Raphista on silloin apua, Leo sanoi.
Samassa Nahkapää käänsi päätään.
- Anteeksi jos keskeytän mutta olemme perillä, lohikäärme ilmoitti.
Lohikäärme laskeutui katolle ja pojat, Samurai ja Daniel laskeutuivat sen selästä.
- Jääkää te tänne. Ilmoita tällä jos tulee ongelmia, Leo sanoi ja ojensi Danielille kilpikonnankuoresta tehdyn amuletin.
Daniel nyökkäsi. Kun pojat olivat lähdössä laskeutumaan köyttä pitkin alas savuhormia Samurai tarttui Donia käsivarresta.
- Älä mene. Minulla on tunne että suunnitelma menee pieleen, Samurai sanoi huolestuneena.
Don katsoi Samuraita.
- Meidän on otettava se riski,hän sanoi ja lähti laskeutumaan köyttä pitkin alas veljiensä perässä.
Vilkaistessaan ylös hän näki Samurain huolestuneet kasvot. Monta metriä alempana Leo avasi tuuletusritilän ja he sujahtivat sisälle tyrmä käytävässä. Raph nosti katseensa ylös ja irvisti vihaisesti. Hän ajatteli että tulija oli joko Mandy tai Hunni.
- Jos luulet et mä murrun niin saat kuule miettiä uudestaan, Raph ärähti.
Leo sytytti soihdun ja valo paljasti heidät. Raphin ilme muuttui yllätyneeksi.
- Pojat? Mitä te täällä teette? hän kysyi.
- Pelastetaan sut. Mitäs luulisit, Mike hymähti, veti esiin piikkipallonuijansa ja iski sillä tyrmän lukon hajalle.
Kun ovi oli auki Don ryhtyi avaamaan Raphin ranteita pitäviä kahleita. Äkkiä käytävästä alkoi kuulua meteliä.
- Vartija, Raph sihahti.
- Mä hoidan sen, Leo sanoi ja piiloutui varjoihin.
Kun vartija ilmestyi paikalle hän huomasi heti Donin ja Miken ja aikoi juuri antaa hälytyksen kun Leo hyökkäsi hänen kimppuunsa ja löi häneltä tajut kankaalle.
- Okei nyt mentiin. Etsitään Splinter, Leo sanoi.
Don oli saanut Raphin vapaaksi ja nyt he juoksivat kohti valtaistuinsalia.
- Splinter on vankina sen alla olevassa tyrmässä, Raph kertoi.
- Niin mä vähän arvelinkin, Don totesi.
Valtaistuinsalissa olivat eliittijoukot. Pojat vetivät aseet esiin.
- Hoidetaan ne, Leo kuiskasi.
He hyökkäsivät.
Samaan aikaan Nahkapää, Daniel ja Samurai istuivat katolle nopeasti kyhätyn nuotion ääressä. Samurai värisi kymästä.
- Olen huolissani. He ovat olleet poissa jo kauan, hän sanoi.
- Pojat kyllä selviävät. Älä huoli, Daniel rauhoitteli.
Äkkiä Nahkapää nosti päätään
- Daniel. Meillä on ongelma, se sanoi.
Katolle oli ilmestynyt iso joukko Foot-sotilaita. He piirittivät nopeasti kolmikon. Daniel otti esille amuletin.
- Leo täällä on ongelmia. Leo meillä on ongelma. Iso pahis-ongelma, hän sanoi amulettiin.
Juuri samaan aikaan valtaistuinsalissa Leo oli todennut saman sillä heidät oli myös piiritetty. Mutta varsinainen ongelma oli vasta tulossa.
Paikalle ilmestyi Hunni. Hän naureskeli häijysti ja nosti esille kahlehditun Splinterin.
- Älä muuta viserrä, Leo sanoi omaan amulettiinsa.
Kommentoikaa pliis:D

Ninjatar kirjoitti:Ja jatkuu
Leo kääntyi ympäri kuullessaan Donin kysyvän unisesti:
- Mitä tapahtuu? Kuka se oli?
Leo käveli veljensä viereen ja polvistui nuotion ääreen.
- Se oli Karai. Hän antoi meille kartan linnoitukseen, Leo sanoi katse tuleen suunnattuna.
Don katsoi häntä ällistyneenä
- Mistä tiedät että Karaihin voi luottaa? Se voi olla ansa, hän sanoi.
- Tunnen Karain tarpeeksi hyvin. Tiedän ettei hän petä meitä, Leo sanoi.
- Oletko nyt ihan varma ettei rakkaus ole sokaissut sinua? Don kysyi epävarmasti.
Leo käänsi huvittuneen katseensa Doniin.
- Oletko itse? hän kysyi naurahtaen.
Don katsoi Leoa kysyvästi mutta tajusi sitten mitä tämä tarkoitti. Hän muuttui melkein yhtä punaiseksi kuin Raphin hiukset.
Samaan aikaan Karai palasi linnoitukseen ja nousi ratsunsa selästä. Kun hän oli pääsemässä huoneeseensa hän törmäsi Mandyyn.
- Löysitkö mitään? Mandy kysyi.
Karai pudisti päätään. Mandy katsoi sisarpuoltaan epäilevästi.
- Punasteletko sinä? hän kysyi yllättäen.
Karai hätkähti hieman. Mandy katsoi vielä kerran Karaita epäilevästi ja lähti kävelemään portaita alas. Karai meni huoneeseensa, jäi hetkeksi nojaamaan ovea vasten ja huokaisi helpotuksesta.
Seuraavana aamuna viisikko matkasi ilmojen halki Nahkapään selässä kohti Silppurin linnoitusta.
- Kartassa on myös linnoituksen pohjapiirros. Uskoakseni Raphia pidetään tavallisissa tyrmissä. Splinter on liian arvokas vanki joten hänen täytyy olla valtaistuinsalin alaisessa salatyrmässä, Don sanoi karttaa tutkien.
- Ja varmaan tiukasti kahlittuna, Mike lisäsi.
- Joten ehdotan että menemme katon kautta. Sieltä pääsee nopeiten alas tyrmiin. Raph on parasta etsiä ensin, Don sanoi.
- Okei ja sen jälkeen etsimme Splinterin. Jos kohtaamme vastarintaa Raphista on silloin apua, Leo sanoi.
Samassa Nahkapää käänsi päätään.
- Anteeksi jos keskeytän mutta olemme perillä, lohikäärme ilmoitti.
Lohikäärme laskeutui katolle ja pojat, Samurai ja Daniel laskeutuivat sen selästä.
- Jääkää te tänne. Ilmoita tällä jos tulee ongelmia, Leo sanoi ja ojensi Danielille kilpikonnankuoresta tehdyn amuletin.
Daniel nyökkäsi. Kun pojat olivat lähdössä laskeutumaan köyttä pitkin alas savuhormia Samurai tarttui Donia käsivarresta.
- Älä mene. Minulla on tunne että suunnitelma menee pieleen, Samurai sanoi huolestuneena.
Don katsoi Samuraita.
- Meidän on otettava se riski,hän sanoi ja lähti laskeutumaan köyttä pitkin alas veljiensä perässä.
Vilkaistessaan ylös hän näki Samurain huolestuneet kasvot. Monta metriä alempana Leo avasi tuuletusritilän ja he sujahtivat sisälle tyrmä käytävässä. Raph nosti katseensa ylös ja irvisti vihaisesti. Hän ajatteli että tulija oli joko Mandy tai Hunni.
- Jos luulet et mä murrun niin saat kuule miettiä uudestaan, Raph ärähti.
Leo sytytti soihdun ja valo paljasti heidät. Raphin ilme muuttui yllätyneeksi.
- Pojat? Mitä te täällä teette? hän kysyi.
- Pelastetaan sut. Mitäs luulisit, Mike hymähti, veti esiin piikkipallonuijansa ja iski sillä tyrmän lukon hajalle.
Kun ovi oli auki Don ryhtyi avaamaan Raphin ranteita pitäviä kahleita. Äkkiä käytävästä alkoi kuulua meteliä.
- Vartija, Raph sihahti.
- Mä hoidan sen, Leo sanoi ja piiloutui varjoihin.
Kun vartija ilmestyi paikalle hän huomasi heti Donin ja Miken ja aikoi juuri antaa hälytyksen kun Leo hyökkäsi hänen kimppuunsa ja löi häneltä tajut kankaalle.
- Okei nyt mentiin. Etsitään Splinter, Leo sanoi.
Don oli saanut Raphin vapaaksi ja nyt he juoksivat kohti valtaistuinsalia.
- Splinter on vankina sen alla olevassa tyrmässä, Raph kertoi.
- Niin mä vähän arvelinkin, Don totesi.
Valtaistuinsalissa olivat eliittijoukot. Pojat vetivät aseet esiin.
- Hoidetaan ne, Leo kuiskasi.
He hyökkäsivät.
Samaan aikaan Nahkapää, Daniel ja Samurai istuivat katolle nopeasti kyhätyn nuotion ääressä. Samurai värisi kymästä.
- Olen huolissani. He ovat olleet poissa jo kauan, hän sanoi.
- Pojat kyllä selviävät. Älä huoli, Daniel rauhoitteli.
Äkkiä Nahkapää nosti päätään
- Daniel. Meillä on ongelma, se sanoi.
Katolle oli ilmestynyt iso joukko Foot-sotilaita. He piirittivät nopeasti kolmikon. Daniel otti esille amuletin.
- Leo täällä on ongelmia. Leo meillä on ongelma. Iso pahis-ongelma, hän sanoi amulettiin.
Juuri samaan aikaan valtaistuinsalissa Leo oli todennut saman sillä heidät oli myös piiritetty. Mutta varsinainen ongelma oli vasta tulossa.
Paikalle ilmestyi Hunni. Hän naureskeli häijysti ja nosti esille kahlehditun Splinterin.
- Älä muuta viserrä, Leo sanoi omaan amulettiinsa.
Kommentoikaa pliis:D  

Oot hyvä kirjottaa tarinoita Jatka niiden kirjottamista

"Mikä ihme Doniin on mennyt?!" Raph murahti vihaisena.
"Mietin samaa. Hän on muuttunut." Leo sanoi ja vilkaisi Raphin haavaa.
"Tuo ei ole syvä, koska hän ei ottanut kunnolla vauhtia" Leo naukaisi.
"Hyvä vaan että hänen takajalkansa vääntyi!" Raph möläytti ajatuksensa ääneen. Mikeyn silmäterät kapenivat viiruiksi, kun hän sähisi:
"Miten sinä voit sanoa noin?!" Leo mulkaisi Raphia, kun hän oli vastaamassa. Raph sulki suunsa.
"...anteeksi" hän naukaisi lopulta.
"Missä muuten April on?" Mikey kysyi kun oli rauhoittunut.
"Hän toi saalistamanne hiiret tänne ja lähti etsimään uutta reviiriään" Leo vastasi. Mikey nyökkäsi. Raph jätti Leon ja Mikeyn puhumaan reviireistä ja muusta turhasta, ja siirtyi salakuuntelemaan Tikun ja Donin keskustelua.

Tällänen kauheen lyhyt pätkä >n< Kirjotan lähiaikoina pidemmän ._.

Purplecat702 kirjoitti:"Mikä ihme Doniin on mennyt?!" Raph murahti vihaisena.
"Mietin samaa. Hän on muuttunut." Leo sanoi ja vilkaisi Raphin haavaa.
"Tuo ei ole syvä, koska hän ei ottanut kunnolla vauhtia" Leo naukaisi.
"Hyvä vaan että hänen takajalkansa vääntyi!" Raph möläytti ajatuksensa ääneen. Mikeyn silmäterät kapenivat viiruiksi, kun hän sähisi:
"Miten sinä voit sanoa noin?!" Leo mulkaisi Raphia, kun hän oli vastaamassa. Raph sulki suunsa.
"...anteeksi" hän naukaisi lopulta.
"Missä muuten April on?" Mikey kysyi kun oli rauhoittunut.
"Hän toi saalistamanne hiiret tänne ja lähti etsimään uutta reviiriään" Leo vastasi. Mikey nyökkäsi. Raph jätti Leon ja Mikeyn puhumaan reviireistä ja muusta turhasta, ja siirtyi salakuuntelemaan Tikun ja Donin keskustelua.

Tällänen kauheen lyhyt pätkä >n< Kirjotan lähiaikoina pidemmän ._.

Mukavaa, että edes jatkat tätä. Ehdin jo ajatella, että lopetit.

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:"Mikä ihme Doniin on mennyt?!" Raph murahti vihaisena.
"Mietin samaa. Hän on muuttunut." Leo sanoi ja vilkaisi Raphin haavaa.
"Tuo ei ole syvä, koska hän ei ottanut kunnolla vauhtia" Leo naukaisi.
"Hyvä vaan että hänen takajalkansa vääntyi!" Raph möläytti ajatuksensa ääneen. Mikeyn silmäterät kapenivat viiruiksi, kun hän sähisi:
"Miten sinä voit sanoa noin?!" Leo mulkaisi Raphia, kun hän oli vastaamassa. Raph sulki suunsa.
"...anteeksi" hän naukaisi lopulta.
"Missä muuten April on?" Mikey kysyi kun oli rauhoittunut.
"Hän toi saalistamanne hiiret tänne ja lähti etsimään uutta reviiriään" Leo vastasi. Mikey nyökkäsi. Raph jätti Leon ja Mikeyn puhumaan reviireistä ja muusta turhasta, ja siirtyi salakuuntelemaan Tikun ja Donin keskustelua.

Tällänen kauheen lyhyt pätkä >n< Kirjotan lähiaikoina pidemmän ._.

Mukavaa, että edes jatkat tätä.  Ehdin jo ajatella, että lopetit.

En mä voi ny tätä tarinaa lopettaa kesken :3 Jatkan loppuun asti

Raph paljasti hampaanssa lähestyville susille. Yksi susista sanoi: "Pentu tänne tai revin pääsi irti." Yksi susista sai otteen Raphin takajalasta. Raph potkaisi suden syrjään mojovalla potkulla. Susi lennähti selälleen. Se nousi ja palasi riviin. Raph sanoi: "Elämäänsä kyllästyneet käykää päälle. Minusta riittää koko sakille."

Heidän yläpuoletaan kuului ylimääräistä ääntä. Raph katsoi ylös. Puissa oli neljä mustaa sutta. Ne kaikki hyppäsivät Raphin yläpuolelle. Raph nappasi nopeasti pennun suuhunsa ja kierähti turvaan. Sudet laskeutuivat jaloilleen ja murisivat. Raph kysyi pennulta: "Osaatko juosta tarpeeksi nopeasti?" Pentu nyökkäsi. Raph sanoi: "Hyvä. Heitän sinut saartorenkaan taakse ja sinä haet kaverisi."

Nopeasti Raph nappasi pennun suuhunsa ja heitti pennun kaikin voimin. Pentu lensi ilman halki ja jysähti pari metriä renkaan taakse. Raph hyökkäsi pennun takana olevien päälle. Raph sanoi: "Pakene täältä." Pantu kääntyi auttaakseen Raphia, mutta Raph sanoi: "Älä välitä minusta. Olen tehnyt tätä ennenkin."

Pentu kääntyi ja juoksi pois. Yksi susi sanoi: "Te kolme siinä. Menkää takaa-ajoon. Tarvitsemme sitä pentua." Kolme sutta nyökkäsi ja lähti pennun perään. Raph yritti saada sudet hampaisiinsa, mutta susi oli saanut hänen jalastaan kiinni. Jos se pentu ei ehdi ajoissa kotiinsa, olen kuollut.

Raph tarttui suden päästä kiinni ja heitti sen muita päin. Raph juoksi kaatuneita susia päin. Kaksi sutta oli jo taistelukyvyttömiä. Sudet ympäröivät Raphin ja hyökkäsivät hänen molemmilta puoliltaan. Sudet osuivat lähelle edellisiä umpeutuneita haavoja. Pieni puraisu sai haavat taas aukeamaan. Pian hän oli yltä päältä veressä. Raph vinkaisi kivusta.

Sudet painoivat Raphin maahan ja pitelivät siinä. Sitten kuului pennun kiljaisu. Raph katsoi sivulle ja huomasi kolme sutta. Yhden hampaissa oli pentu. Raph huusi vihaisesti: "Mitä te siitä pennusta haluatte? Olkaa uroksia ja taistelkaa uroon kanssa!" Yksi susista sanoi: "Pomo tarvitsee tuota pentua." Raph huusi yhä vihaisesti: "Mihin?" Susi sanoi: "Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa."

Pentu vinkui peloissaan: "Päästäkää minut irti! En ole teidän lelunne!" Häntä pitelevä susi sanoi: "Hiljaa kakara." Pentu vikisi ja rimpuili päästäkseen vapaaksi, mutta mikään ei auttanut. Raph yritti nousta, mutta paino hänen päällään pakotti hänet takaisin maahan. Samperi. pian tässä kuolee itsekin.

Pian alkoi kuulua juoksuaskelia, jotka kuuluivat selkeämmin koko ajan. Pensaan takaa hyppäsi neljä sutta. Ne hyppäsivät suoraan Raphia pitelevien päälle. Pian Raphin päällä ei ollut suden sutta. Raph katsoi pelastajiaan. Yksi niistä sanoi: "Flame ja Frost, pelastakaa Falcon. Me hoidamme nämä muut jästipäät." Valkoinen ja tulipunainen susi hyökkäsivät kolmen suden kimppuun.

Raph ei pystynyt nousemaan, joten tyytyi katsojan osaan. Tummanharmaa ja ruskeankirjava susi tappelivat mustien susien kanssa. Pian yksi susi sanoi: "Vetäydytään! Se on Neon!" Mustat sudet pakenivat metsän siimekseen. Pian niiden ääniä ei kuulunut, joten porukka rauhoittui.

Tummanharmaa susi käveli tulenpunaisen ja valkoisen suden luokse. Hän sanoi: "Miten Falcon voi?" Valkoinen susi sanoi: "Pieni naarmu niskassa, mutta muuten ihan kunnossa." Tummanharmaa susi käänsi päänsä Raphiin päin. Hän sanoi: "Kuka tuo on?" Pentu sanoi: "Hän yritti suojella minua isä. Hän ei ole uhka."

Harmaa susi katsoi poikaansa vihaisesti. Hän sanoi: "Tiedätkö yhtään, Miten paljon nuo mustat sudet havittelevat sinua? Koko lauma etsi sinua. Jos emme olisi sattuneet paikalle, tuo matkantekijä olisi kuollut ja sinut viety Shadown luokse." Raph sanoi: "Älä suutu tuolla tavalla omalle pojallesi. Hänestä voi kasvaa heittiö." Harmaa susi sanoi arvokkaasti: "Säästä sanojasi. Poika tiesi kyllä, että suuttuisin hänelle, jos hän lähtisi yksin jonnekin."

Raph sanoi: "Ihan miten vain." Valkoinen susi sanoi: "Neon meidän on lähdettävä. Lauma on huolissaan." Harmaa susi nyökksi ja ohjasi pennun oikeaan suuntaan. Pentu kysyi: "Ettekö aio auttaa häntä?" Harmaa susi nosti päänsä. Sen neon väriset silmät katsoivat suoraan Raphin silmiin. Harmaa susi sanoi: "Olen kiitollinen, että yritit pelastaa poikani. Mutta tässä on jotain hämärää. Muistutat minua eräästä, joka tappoi melkein koko perheeni."

Raph nousi ja kysyi: "Kuka? Ehkä olen kuullut sen nimen jossain." Harmaa susi laski päänsä ja sanoi: "Silppuri." Raph jähmettyi ja sanoi: "Se saasta asuu meidän naapurina!" Harmaa susi sanoi: "Hän kylvää paljon tuhoa ja tuskaa sisällään. Sitten kun on oikea aika hön päästää pahuutensa maailmaan. Seuraa meitä. Paikkaamme haavasi."

Raph seurasi porukkaa syvälle metsään. Joka askel teki kipeää. Pian he saapuivat suuren puskan eteen, jossa oli pieni sisäänkäynti aukko. Harmaa susi sanoi: "Seuraa meitä." Harmaa susi meni sisään ja häntä seurasivat muut. Kun Raph oli astunut tunneliin hän seurasi muita. Ruoho on täällä poljettua. Ehkä täällä on heidän leirinsä.

Tunnelin päätyttyä heidän eteensä avautui suuri aukio. Sen laidalla oli suuri kivi, johon oli pureutunut jonkinlainen luola. Suuri puunrunko makasi kyljellään toisessa laidassa. Sen päällä istui muutama susi. Aukiolla sudet toivottivat tulijat tervetulleiksi. Harmaa susi sanoi: "Frost, vie vieras hanhimman luokse. Minun on pidettävä pieni puhe."

Valkoinen susi sanoi: "Seuraa minua, vieras. Vanhimman pesä on täällä päin." Vasta nyt Raph huomasi, että valkoiselta soturilta puuttui toinen silmä, ja sen päällä oli ikävännäköinen arpi. Raph seurasi valkoista sutta Suuren luolan luokse. Valkoinen susi sanoi: "Astu sisään." Raph meni sisään.

Luolan perällä istui harmaa susi. Kuullessaan rapinaa, hän käänsi päänsä ja sanoi: "Raph, sinäkö se olet?" Raph tunnisti suden. Hän sanoi: "Asut siis täällä Tikku. Ei mikään huono paikka." Tikku painoi päänsä ja sanoi: "Sinun on aika kuulla totuus minusta. En ole kuka tahansa vanha susi, vaan sinun ja veljesi isä."

Raph astui askeleen taaksepäin. Hän ei kyennyt sanomaan mitään, mutta näytti enemmän vihaiselta kuin iloiselta. Hetken päästä Raph sanoi hieman närkästyneenä: "Täälläkö sinä olet piileskellyt kaikki nämä vuodet?" Tikku sanoi: "Sinulla on oikeus olla vihainen. Jätin teidät äitinne luokse."

Raph hyökkäsi Tikun kimppuun ja sanoi: "Älä puhu roskaa!" Raph puri Tikkua kaulasta ja sanoi: "Sinä... Sinä..." Raph yritti pitää tunteensa piilossa, mutta pian kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. "Sinä hylkäsit meidät! Et välittänyt yhtään mitä meille kävisi!"



Tällänen nyt tähän hätään.

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:"Mikä ihme Doniin on mennyt?!" Raph murahti vihaisena.
"Mietin samaa. Hän on muuttunut." Leo sanoi ja vilkaisi Raphin haavaa.
"Tuo ei ole syvä, koska hän ei ottanut kunnolla vauhtia" Leo naukaisi.
"Hyvä vaan että hänen takajalkansa vääntyi!" Raph möläytti ajatuksensa ääneen. Mikeyn silmäterät kapenivat viiruiksi, kun hän sähisi:
"Miten sinä voit sanoa noin?!" Leo mulkaisi Raphia, kun hän oli vastaamassa. Raph sulki suunsa.
"...anteeksi" hän naukaisi lopulta.
"Missä muuten April on?" Mikey kysyi kun oli rauhoittunut.
"Hän toi saalistamanne hiiret tänne ja lähti etsimään uutta reviiriään" Leo vastasi. Mikey nyökkäsi. Raph jätti Leon ja Mikeyn puhumaan reviireistä ja muusta turhasta, ja siirtyi salakuuntelemaan Tikun ja Donin keskustelua.

Tällänen kauheen lyhyt pätkä >n< Kirjotan lähiaikoina pidemmän ._.

Mukavaa, että edes jatkat tätä.  Ehdin jo ajatella, että lopetit.

En mä voi ny tätä tarinaa lopettaa kesken :3 Jatkan loppuun asti

Tää on mahtava

TMNTfani! kirjoitti:Raph paljasti hampaanssa lähestyville susille. Yksi susista sanoi: "Pentu tänne tai revin pääsi irti." Yksi susista sai otteen Raphin takajalasta. Raph potkaisi suden syrjään mojovalla potkulla. Susi lennähti selälleen. Se nousi ja palasi riviin. Raph sanoi: "Elämäänsä kyllästyneet käykää päälle. Minusta riittää koko sakille."

Heidän yläpuoletaan kuului ylimääräistä ääntä. Raph katsoi ylös. Puissa oli neljä mustaa sutta. Ne kaikki hyppäsivät Raphin yläpuolelle. Raph nappasi nopeasti pennun suuhunsa ja kierähti turvaan. Sudet laskeutuivat jaloilleen ja murisivat. Raph kysyi pennulta: "Osaatko juosta tarpeeksi nopeasti?" Pentu nyökkäsi. Raph sanoi: "Hyvä. Heitän sinut saartorenkaan taakse ja sinä haet kaverisi."

Nopeasti Raph nappasi pennun suuhunsa ja heitti pennun kaikin voimin. Pentu lensi ilman halki ja jysähti pari metriä renkaan taakse. Raph hyökkäsi pennun takana olevien päälle. Raph sanoi: "Pakene täältä." Pantu kääntyi auttaakseen Raphia, mutta Raph sanoi: "Älä välitä minusta. Olen tehnyt tätä ennenkin."

Pentu kääntyi ja juoksi pois. Yksi susi sanoi: "Te kolme siinä. Menkää takaa-ajoon. Tarvitsemme sitä pentua." Kolme sutta nyökkäsi ja lähti pennun perään. Raph yritti saada sudet hampaisiinsa, mutta susi oli saanut hänen jalastaan kiinni. Jos se pentu ei ehdi ajoissa kotiinsa, olen kuollut.

Raph tarttui suden päästä kiinni ja heitti sen muita päin. Raph juoksi kaatuneita susia päin. Kaksi sutta oli jo taistelukyvyttömiä. Sudet ympäröivät Raphin ja hyökkäsivät hänen molemmilta puoliltaan. Sudet osuivat lähelle edellisiä umpeutuneita haavoja. Pieni puraisu sai haavat taas aukeamaan. Pian hän oli yltä päältä veressä. Raph vinkaisi kivusta.

Sudet painoivat Raphin maahan ja pitelivät siinä. Sitten kuului pennun kiljaisu. Raph katsoi sivulle ja huomasi kolme sutta. Yhden hampaissa oli pentu. Raph huusi vihaisesti: "Mitä te siitä pennusta haluatte? Olkaa uroksia ja taistelkaa uroon kanssa!" Yksi susista sanoi: "Pomo tarvitsee tuota pentua." Raph huusi yhä vihaisesti: "Mihin?" Susi sanoi: "Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa."

Pentu vinkui peloissaan: "Päästäkää minut irti! En ole teidän lelunne!" Häntä pitelevä susi sanoi: "Hiljaa kakara." Pentu vikisi ja rimpuili päästäkseen vapaaksi, mutta mikään ei auttanut. Raph yritti nousta, mutta paino hänen päällään pakotti hänet takaisin maahan. Samperi. pian tässä kuolee itsekin.

Pian alkoi kuulua juoksuaskelia, jotka kuuluivat selkeämmin koko ajan. Pensaan takaa hyppäsi neljä sutta. Ne hyppäsivät suoraan Raphia pitelevien päälle. Pian Raphin päällä ei ollut suden sutta. Raph katsoi pelastajiaan. Yksi niistä sanoi: "Flame ja Frost, pelastakaa Falcon. Me hoidamme nämä muut jästipäät." Valkoinen ja tulipunainen susi hyökkäsivät kolmen suden kimppuun.

Raph ei pystynyt nousemaan, joten tyytyi katsojan osaan. Tummanharmaa ja ruskeankirjava susi tappelivat mustien susien kanssa. Pian yksi susi sanoi: "Vetäydytään! Se on Neon!" Mustat sudet pakenivat metsän siimekseen. Pian niiden ääniä ei kuulunut, joten porukka rauhoittui.

Tummanharmaa susi käveli tulenpunaisen ja valkoisen suden luokse. Hän sanoi: "Miten Falcon voi?" Valkoinen susi sanoi: "Pieni naarmu niskassa, mutta muuten ihan kunnossa." Tummanharmaa susi käänsi päänsä Raphiin päin. Hän sanoi: "Kuka tuo on?" Pentu sanoi: "Hän yritti suojella minua isä. Hän ei ole uhka."

Harmaa susi katsoi poikaansa vihaisesti. Hän sanoi: "Tiedätkö yhtään, Miten paljon nuo mustat sudet havittelevat sinua? Koko lauma etsi sinua. Jos emme olisi sattuneet paikalle, tuo matkantekijä olisi kuollut ja sinut viety Shadown luokse." Raph sanoi: "Älä suutu tuolla tavalla omalle pojallesi. Hänestä voi kasvaa heittiö." Harmaa susi sanoi arvokkaasti: "Säästä sanojasi. Poika tiesi kyllä, että suuttuisin hänelle, jos hän lähtisi yksin jonnekin."

Raph sanoi: "Ihan miten vain." Valkoinen susi sanoi: "Neon meidän on lähdettävä. Lauma on huolissaan." Harmaa susi nyökksi ja ohjasi pennun oikeaan suuntaan. Pentu kysyi: "Ettekö aio auttaa häntä?" Harmaa susi nosti päänsä. Sen neon väriset silmät katsoivat suoraan Raphin silmiin. Harmaa susi sanoi: "Olen kiitollinen, että yritit pelastaa poikani. Mutta tässä on jotain hämärää. Muistutat minua eräästä, joka tappoi melkein koko perheeni."

Raph nousi ja kysyi: "Kuka? Ehkä olen kuullut sen nimen jossain." Harmaa susi laski päänsä ja sanoi: "Silppuri." Raph jähmettyi ja sanoi: "Se saasta asuu meidän naapurina!" Harmaa susi sanoi: "Hän kylvää paljon tuhoa ja tuskaa sisällään. Sitten kun on oikea aika hön päästää pahuutensa maailmaan. Seuraa meitä. Paikkaamme haavasi."

Raph seurasi porukkaa syvälle metsään. Joka askel teki kipeää. Pian he saapuivat suuren puskan eteen, jossa oli pieni sisäänkäynti aukko. Harmaa susi sanoi: "Seuraa meitä." Harmaa susi meni sisään ja häntä seurasivat muut. Kun Raph oli astunut tunneliin hän seurasi muita. Ruoho on täällä poljettua. Ehkä täällä on heidän leirinsä.

Tunnelin päätyttyä heidän eteensä avautui suuri aukio. Sen laidalla oli suuri kivi, johon oli pureutunut jonkinlainen luola. Suuri puunrunko makasi kyljellään toisessa laidassa. Sen päällä istui muutama susi. Aukiolla sudet toivottivat tulijat tervetulleiksi. Harmaa susi sanoi: "Frost, vie vieras hanhimman luokse. Minun on pidettävä pieni puhe."

Valkoinen susi sanoi: "Seuraa minua, vieras. Vanhimman pesä on täällä päin." Vasta nyt Raph huomasi, että valkoiselta soturilta puuttui toinen silmä, ja sen päällä oli ikävännäköinen arpi. Raph seurasi valkoista sutta Suuren luolan luokse. Valkoinen susi sanoi: "Astu sisään." Raph meni sisään.

Luolan perällä istui harmaa susi. Kuullessaan rapinaa, hän käänsi päänsä ja sanoi: "Raph, sinäkö se olet?" Raph tunnisti suden. Hän sanoi: "Asut siis täällä Tikku. Ei mikään huono paikka." Tikku painoi päänsä ja sanoi: "Sinun on aika kuulla totuus minusta. En ole kuka tahansa vanha susi, vaan sinun ja veljesi isä."

Raph astui askeleen taaksepäin. Hän ei kyennyt sanomaan mitään, mutta näytti enemmän vihaiselta kuin iloiselta. Hetken päästä Raph sanoi hieman närkästyneenä: "Täälläkö sinä olet piileskellyt kaikki nämä vuodet?" Tikku sanoi: "Sinulla on oikeus olla vihainen. Jätin teidät äitinne luokse."

Raph hyökkäsi Tikun kimppuun ja sanoi: "Älä puhu roskaa!" Raph puri Tikkua kaulasta ja sanoi: "Sinä... Sinä..." Raph yritti pitää tunteensa piilossa, mutta pian kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. "Sinä hylkäsit meidät! Et välittänyt yhtään mitä meille kävisi!"



Tällänen nyt tähän hätään.

Jee Splinter ja auts

Kiva et tykkäät ja nyt jatkuu
Splinter yritti kiemurrella vapaaksi mutta oli aivan liian heikkona. Raph katsoi Hunnia vihaisesti.
- Hunni. Katkaise hiuskin Splinterin päästä ja toivot ettet olisi ikinä syntynytkään, hän ärähti.
- Suuria sanoja haltialta. Nyt pudottakaa aseenne ennen kuin teurastan vanhuksen, Hunni sanoi ja nosti Splinteriä ylemmäs.
Splinter katsoi oppilaitaan tuskaisesti.
- Ei poikani. Älkää lasketo aseita, hän ähkäisi.
Raph murahti turhautuneena ja Leo käänsi katseensa Splinteriin.
- Mestari Splinter. Olen pahoillani, hän huokaisi.
Pojat pudottivat aseensa lattialle.
- Hyvä pojat, Hunni myhäili.
Hieman myöhemmin kaikki seitsemän sankaria olivat polvillaan valtaistuinsalissa kädet selän taakse sidottuina. Tai no Nahkapää oli kahlittu jaloistaan lattiaan. Silppuri käveli heidän editseen ja pysähtyi Samurain kohdalla. Hän nosti tämän leukaa kierosti hymyillen. Samurai näytti pelokkaalta.
- Voi älä pelkää. Voimien vienti ei satu juuri yhtään, Silppuri naureskeli.
- Päästä hänet Silppuri, Don ärähti.
Leo, Raph ja Mike katsoivat yllättyneinä tavallisesti rauhallista veljeään. Oli aika selvää että Don oli rakastunut Samuraihin. Silppuri nousi seisomaan ja kääntyi pois päin.
- Viekää prinsessa uhripaikalle ja Leonardo lohikäärmekalliolle. Muille saatte tehdä mitä tahdotte, hän sanoi.
Sankarijoukon takana seisovat Foot-sotilaat kumarsivat. He lähtivät viemään sankareita pois.
Tällainen tällä kertaa . Seuraavaks tulee tilanteet vaan yhden sankarihahmon vinkkelistä . Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät ja nyt jatkuu
Splinter yritti kiemurrella vapaaksi mutta oli aivan liian heikkona. Raph katsoi Hunnia vihaisesti.
- Hunni. Katkaise hiuskin Splinterin päästä ja toivot ettet olisi ikinä syntynytkään, hän ärähti.
- Suuria sanoja haltialta. Nyt pudottakaa aseenne ennen kuin teurastan vanhuksen, Hunni sanoi ja nosti Splinteriä ylemmäs.
Splinter katsoi oppilaitaan tuskaisesti.
- Ei poikani. Älkää lasketo aseita, hän ähkäisi.
Raph murahti turhautuneena ja Leo käänsi katseensa Splinteriin.
- Mestari Splinter. Olen pahoillani, hän huokaisi.
Pojat pudottivat aseensa lattialle.
- Hyvä pojat, Hunni myhäili.
Hieman myöhemmin kaikki seitsemän sankaria olivat polvillaan valtaistuinsalissa kädet selän taakse sidottuina. Tai no Nahkapää oli kahlittu jaloistaan lattiaan. Silppuri käveli heidän editseen ja pysähtyi Samurain kohdalla. Hän nosti tämän leukaa kierosti hymyillen. Samurai näytti pelokkaalta.
- Voi älä pelkää. Voimien vienti ei satu juuri yhtään, Silppuri naureskeli.
- Päästä hänet Silppuri, Don ärähti.
Leo, Raph ja Mike katsoivat yllättyneinä tavallisesti rauhallista veljeään. Oli aika selvää että Don oli rakastunut Samuraihin. Silppuri nousi seisomaan ja kääntyi pois päin.
- Viekää prinsessa uhripaikalle ja Leonardo lohikäärmekalliolle. Muille saatte tehdä mitä tahdotte, hän sanoi.
Sankarijoukon takana seisovat Foot-sotilaat kumarsivat. He lähtivät viemään sankareita pois.
Tällainen tällä kertaa . Seuraavaks tulee tilanteet vaan yhden sankarihahmon vinkkelistä . Kommentoikaa pliis

Olet ottanut joitain kohtausia sarjasta ja liittänyt tähän. Mutta ei Se haittaa yhtään. Odotan innolla seraavaa jatko-osaa.