Turtles tarinoita

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kolmikko lensi täyttä vauhtia ulos luolasta käytävään ja siitä suoraan seuraavaan luolaan. Örkit eivät kääntäneet päätään työstään vaikka Ninja lensi karjuen perässä. Seuraavassa luolassa alkoi tulla vaikeampaa sillä salamurhaajat olivat hyökkäysvalmiudessa. Leo yritti saada lohikäärmeen nousemaan korkeammalle mutta turhaan. Äkkiä lohikäärme avasi suunsa ja syöksi tulta. Salamurhaajat loikkasivat äkkiä pois alta ja lohikäärme lensi ulos pimeyden vuorilta.
Kommentoikaa pliis

noi örkit periaatteess pettää ton ninjan ku ne ei tee elettäkään auttaakseen, mut sit ne kans ei oo, koska ne tekee työtä käskettyä eli omaa työtään joten en tiedä. Saan varmaan kaikkien päät pyörälle juts nyt ku pälpätän täällä ihan sitä sun tät eli ns. turhia.

Ps. Aion EHKÄ kirjottaa pian riippuu tilanteesta ja silloin mennään takaisin Leon , Raphin ja Mikeyn pariin. Hups unohin Tikun XD.

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Lohikäärme lensi nopeasti ja ennen pitkää sankarit olivatkin jo taas Kalmansoilla. Don loikkasi lohikäärmeen selästä heti kun se laskeutui kiven viereen.
- Pitäkää te kaks vahtia. Mä menen sisään, hän sanoi ja otti vyöltään aikavaltikan.
Don käveli kiven luo ja kosketti halkeamaa. Samassa se aukesi ja paljasti pienen huoneen. Don käveli sisälle. Huoneen perällä oli kangaspuut joiden ääressä istui nuori neito. Kun Don astui lähemmäs tyttö pakeni seinän viereen yrittäen kyyristyä pienemmäksi.
- Voi veljeni. Älä tapa minua. Älä tapa minua, tyttö sopersi.
- Samurai. Se olen minä. Don, Don sanoi lempeästi.
Samurai nosti katseensa ja jäi katselmaan Donia joka hämmästyi näkemästään. Samurain pitkistä yön mustista hiuksista oli jäljellä vain 12 pitkää suortuvaa jotka roikkuivat vapaina kehystäen hänen kauniita kasvojaan. Muuten hänen hiuksensa olivat yhtä lyhyet kuin pojan tukka
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Lohikäärme lensi nopeasti ja ennen pitkää sankarit olivatkin jo taas Kalmansoilla. Don loikkasi lohikäärmeen selästä heti kun se laskeutui kiven viereen.
- Pitäkää te kaks vahtia. Mä menen sisään, hän sanoi ja otti vyöltään aikavaltikan.
Don käveli kiven luo ja kosketti halkeamaa. Samassa se aukesi ja paljasti pienen huoneen. Don käveli sisälle. Huoneen perällä oli kangaspuut joiden ääressä istui nuori neito. Kun Don astui lähemmäs tyttö pakeni seinän viereen yrittäen kyyristyä pienemmäksi.
- Voi veljeni. Älä tapa minua. Älä tapa minua, tyttö sopersi.
- Samurai. Se olen minä. Don, Don sanoi lempeästi.
Samurai nosti katseensa ja jäi katselmaan Donia joka hämmästyi näkemästään. Samurain pitkistä yön mustista hiuksista oli jäljellä vain 12 pitkää suortuvaa jotka roikkuivat vapaina kehystäen hänen kauniita kasvojaan. Muuten hänen hiuksensa olivat yhtä lyhyet kuin pojan tukka
Kommentoikaa pliis

Mitäs sille on tapahtunu?

Kohta näet . Jatkuu
Don käänsi katseensa kangaspuihin joissa oli lähes valmiina pitkä yön musta kangas. Se oli kudottu Samurain omista hiuksista.
- Varjojen viitta, Don ajatteli hiljaa itsekseen.
Sitten hän kääntyi takaisin Samurain puoleen. Hän hymyili.
- Älä huoli. Hoidan sut pois täältä, Don sanoi.
Samurain ilme muuttui lähes yllättyneeksi.
- Mutta miten? Suon yli ei pääse juoksemalla, hän sanoi.
- Ei me juostakaan, Don virnisti silmää iskien.
Juuri silloin Leo ryntäsi sisälle.
- Ninja on tulossa. Meidän on häivyttävä täältä, hän huohotti.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kohta näet . Jatkuu
Don käänsi katseensa kangaspuihin joissa oli lähes valmiina pitkä yön musta kangas. Se oli kudottu Samurain omista hiuksista.
- Varjojen viitta, Don ajatteli hiljaa itsekseen.
Sitten hän kääntyi takaisin Samurain puoleen. Hän hymyili.
- Älä huoli. Hoidan sut pois täältä, Don sanoi.
Samurain ilme muuttui lähes yllättyneeksi.
- Mutta miten? Suon yli ei pääse juoksemalla, hän sanoi.
- Ei me juostakaan, Don virnisti silmää iskien.
Juuri silloin Leo ryntäsi sisälle.
- Ninja on tulossa. Meidän on häivyttävä täältä, hän huohotti.
Kommentoikaa pliis

O_O... Okei, en ihan ajatellut. lol

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don nyökkäsi ja otti Samuraita kädestä. He juoksivat Leon perässä ulos. He juoksivat lohikäärmeen ja Karain luo. He yrittivät nousta ilmaan mutta painoa oli liikaa.
- Lohikäärme ei jaksa kantaa meitä kaikkia. Menkää. Pelastakaa itsenne ja jättäkää minut, Samurai sanoi.
Don katsoi hetken Samuraita ja kääntyi sitten Leon puoleen.
- Ota tytöt mukaan ja lähde täältä niin nopeasti kuin voit. Mä pidättelen Ninjaa, hän sanoi.
- Donnie ooks sä hullu?! Leo huudahti.
- En. Menkää jo, Don sanoi ja auttoi Samurain lohikäärmeen selkään.
Leo yritti vielä väittää vastaan mutta lohikäärme levitti jo siipensä ja nousi taivaalle.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don nyökkäsi ja otti Samuraita kädestä. He juoksivat Leon perässä ulos. He juoksivat lohikäärmeen ja Karain luo. He yrittivät nousta ilmaan mutta painoa oli liikaa.
- Lohikäärme ei jaksa kantaa meitä kaikkia. Menkää. Pelastakaa itsenne ja jättäkää minut, Samurai sanoi.
Don katsoi hetken Samuraita ja kääntyi sitten Leon puoleen.
- Ota tytöt mukaan ja lähde täältä niin nopeasti kuin voit. Mä pidättelen Ninjaa, hän sanoi.
- Donnie ooks sä hullu?! Leo huudahti.
- En. Menkää jo, Don sanoi ja auttoi Samurain lohikäärmeen selkään.
Leo yritti vielä väittää vastaan mutta lohikäärme levitti jo siipensä ja nousi taivaalle.
Kommentoikaa pliis

Doni lopeta sankarina leikkiminen😭

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Don nyökkäsi ja otti Samuraita kädestä. He juoksivat Leon perässä ulos. He juoksivat lohikäärmeen ja Karain luo. He yrittivät nousta ilmaan mutta painoa oli liikaa.
- Lohikäärme ei jaksa kantaa meitä kaikkia. Menkää. Pelastakaa itsenne ja jättäkää minut, Samurai sanoi.
Don katsoi hetken Samuraita ja kääntyi sitten Leon puoleen.
- Ota tytöt mukaan ja lähde täältä niin nopeasti kuin voit. Mä pidättelen Ninjaa, hän sanoi.
- Donnie ooks sä hullu?! Leo huudahti.
- En. Menkää jo, Don sanoi ja auttoi Samurain lohikäärmeen selkään.
Leo yritti vielä väittää vastaan mutta lohikäärme levitti jo siipensä ja nousi taivaalle.
Kommentoikaa pliis

Doni lopeta sankarina leikkiminen😭

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kun lohikäärme oli noussut taivaalle Don säntäsi piiloon kiven taakse. Ninja laskeutui saarekkeelle ja näki kiven avonaisen oven. Hän karjaisi raivosta käveli sisälle varmana siitä että sankarit olivat sisällä. Kun Ninja oli sisällä Don syöksyi ovea vasten, työnsi sen kiinni ja sulki sen. Hän oli saanut Ninjan satimeen. Don nappasi aikavaltikan ja muutti itsensä haukaksi. Hän nousi siivilleen ja katosi öiselle taivaalle Ninjan raivosien huutojen jäädessä taakse.
Kommentoikaa pliis

Kului muutama päivä ja Leo, Mikey, Raph sekä Tikku olivat valmiita lähtemään. Heidän olisi kuljettava labyrintti sekä mahdollisesti päihitettävä vartijat, jotka mahdollisesti olivat luolaston suu-aukolla venttaamassa. Maailman tylsin työ ikinä.

Nelikko oli valmis lähtemään. He olivat yrittäneet kerätä voimia, mutta olivat menettäneet osan siitä saadakseen sitä. Joten tilanne oli tämä; nyt tai ei koskaan.

Leo antoi lähtökäskyn, mutta puhui hiljaa, kuin kuiskaten: "Lähdetään..." Hän heilautti häntäänsä ja lähti liikkeelle. Mikey ja Raph olivat Tikun kummallakin puolen tukemassa tuota, jos tuo nyt päättäisi siinä kaatua.

dan... Dan. DAAA! Wii otin vihdoinkin niskasta kiinni ja päätin raahautua tänne^^ ei tuolla pätkällä mitään Nobelin palkintoa saa, .utta ihan sama:D

Tmnt kirjoitti:Kului muutama päivä ja Leo, Mikey, Raph sekä Tikku olivat valmiita lähtemään. Heidän olisi kuljettava labyrintti sekä mahdollisesti päihitettävä vartijat, jotka mahdollisesti olivat luolaston suu-aukolla venttaamassa. Maailman tylsin työ ikinä.

Nelikko oli valmis lähtemään. He olivat yrittäneet kerätä voimia, mutta olivat menettäneet osan siitä saadakseen sitä. Joten tilanne oli tämä; nyt tai ei koskaan.

Leo antoi lähtökäskyn, mutta puhui hiljaa, kuin kuiskaten: "Lähdetään..." Hän heilautti häntäänsä ja lähti liikkeelle. Mikey ja Raph olivat Tikun kummallakin puolen tukemassa tuota, jos tuo nyt päättäisi siinä kaatua.

dan... Dan. DAAA! Wii otin vihdoinkin niskasta kiinni ja päätin raahautua tänne^^ ei tuolla pätkällä mitään Nobelin palkintoa saa, .utta ihan sama:D

Ou jee . Vihdoinkin jatkoa. Jatka ja äkkiä tää on huippu

Jatkuu
Don saavutti pian lohikäärmeen jolla Leo, Karai ja Samurai ratsastivat. Samurai huomasi hänet.
- Hei katsokaa. Tuolla haukalla on aikavaltikka. Sen täytyy on Don, hän hihkaisi
Leo käänsi katseensa ja huomasi myös haukan.
- Se on Don, hän huudahti.
Don lensi lohikäärmeen luo ja pudotti valtikan Leon syliin. Sitten hän laskeutui haukkana Leon olkapäälle.
- ihan niinku mä olisin valtikkaa Ninjalle, Don naurahti.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Don saavutti pian lohikäärmeen jolla Leo, Karai ja Samurai ratsastivat. Samurai huomasi hänet.
- Hei katsokaa. Tuolla haukalla on aikavaltikka. Sen täytyy on Don, hän hihkaisi
Leo käänsi katseensa ja huomasi myös haukan.
- Se on Don, hän huudahti.
Don lensi lohikäärmeen luo ja pudotti valtikan Leon syliin. Sitten hän laskeutui haukkana Leon olkapäälle.
- ihan niinku mä olisin valtikkaa Ninjalle, Don naurahti.
Kommentoikaa pliis

Osaan vain kuvitella, miltä Don näyttäis, jos se olis haukka.

Kuukausi kului nopeasti, eikä silloin tapahtunut mitään ihmeellistä. Leon ja Venuksen lapset kasvoivat päivä päivältä vanhemmiksi ja vahvemmiksi. Don oli parantunut täysin ja saanut kaikki voimansa takaisin. Raphin ja Snown suhde on syventynyt entisestään.

Keskellä pientä aukiota ruokaili pieni valkoinen jänis. Se keskittyi omiin puuhiinsa, eikä nähnyt sitä kohti vaanivaa petoa. Pedon siniset silmät katsoivat seuraavaa saalistaan räpsähtämättä. Sitten yhtäkkiä peto hyökkäsi pahaa-aavistamattoman jäniksen niskaan ja katkaisi sen luut. Henki valui jäniksestä pois ja jäljelle jäi vain lämmin ruumis.

"Hyvin napattu!" Toinen pikimusta susi saapui paikalle. Se oli Raph. Hän ja Snow olivat lähteneet aikaisin aamulla yhdessä saalistamaan. Snow sylkäisi kuolleen jäniksen suustaan ja sanoi haastavasti: "Yritä pistää paremmaksi. Lyön tuon jäniksen verran vetoa, ettet tule onnistumaan." Raph tuhahti ja nosti tassunsa korkealle ilmaan ja sitten kauhaisi paljon lunta Snown naamaan. Snow ravisteli lumet nopeasti pois naamaltaan ja hyppäsi Raphin selkään niin, että hän kaatui ja hautautui syvälle lumeen. Raphilla oli vaikeuksia nousta syvästä hangesta, mutta hän pääsi seisomaan ja sanoi: "Vai tällaista peliä tällä kertaa!"

He kierivät lumessa kuin pienet pennut, jotka ovat ensi kertaa nähneet lunta. Lopulta leikkimielisen kamppailun päätyttyä, Raph makasi lumessa Snos osittain hänen päällään. Kahden suden nenät koskettivat toisiaan. Raph katsoi Snown kauniita ja iloisia kasvoja. Snow vastasi katseeseen, mutta hetken päästä naaraan ilme muuttua surulliseksi ja hän nousi seisomaan. Raph seurasi esimerkkiä ja kysyi Snowlta: "Mikä hätänä?" Snow vältteli Raphin katsekontaktia, kun hän sanoi: "Meidän pitää puhua." Odottamatta vastausta Snow lähti kävelemään pois päin Raphista. Raph siirsi katseensa jänikseen ja tarttui siihen vieden sen mukanaan Snown suuntaan.

Raphin saavuttaessa Snown, he olivat saapuneet kielekkeelle, josta näki pitkänkin matkan päähän. Raph laski jäniksen maahan ja kysyi: "Mistä meidän pitäisi puhua?" Snow siirsi surullisen katseensa Raphiin ja sanoi: " Emme voi enää olla yhdessä."

JEI!^^

TMNTfani! kirjoitti:Kuukausi kului nopeasti, eikä silloin tapahtunut mitään ihmeellistä. Leon ja Venuksen lapset kasvoivat päivä päivältä vanhemmiksi ja vahvemmiksi. Don oli parantunut täysin ja saanut kaikki voimansa takaisin. Raphin ja Snown suhde on syventynyt entisestään.

Keskellä pientä aukiota ruokaili pieni valkoinen jänis. Se keskittyi omiin puuhiinsa, eikä nähnyt sitä kohti vaanivaa petoa. Pedon siniset silmät katsoivat seuraavaa saalistaan räpsähtämättä. Sitten yhtäkkiä peto hyökkäsi pahaa-aavistamattoman jäniksen niskaan ja katkaisi sen luut. Henki valui jäniksestä pois ja jäljelle jäi vain lämmin ruumis.

"Hyvin napattu!" Toinen pikimusta susi saapui paikalle. Se oli Raph. Hän ja Snow olivat lähteneet aikaisin aamulla yhdessä saalistamaan. Snow sylkäisi kuolleen jäniksen suustaan ja sanoi haastavasti: "Yritä pistää paremmaksi. Lyön tuon jäniksen verran vetoa, ettet tule onnistumaan." Raph tuhahti ja nosti tassunsa korkealle ilmaan ja sitten kauhaisi paljon lunta Snown naamaan. Snow ravisteli lumet nopeasti pois naamaltaan ja hyppäsi Raphin selkään niin, että hän kaatui ja hautautui syvälle lumeen. Raphilla oli vaikeuksia nousta syvästä hangesta, mutta hän pääsi seisomaan ja sanoi: "Vai tällaista peliä tällä kertaa!"

He kierivät lumessa kuin pienet pennut, jotka ovat ensi kertaa nähneet lunta. Lopulta leikkimielisen kamppailun päätyttyä, Raph makasi lumessa Snos osittain hänen päällään. Kahden suden nenät koskettivat toisiaan. Raph katsoi Snown kauniita ja iloisia kasvoja. Snow vastasi katseeseen, mutta hetken päästä naaraan ilme muuttua surulliseksi ja hän nousi seisomaan. Raph seurasi esimerkkiä ja kysyi Snowlta: "Mikä hätänä?" Snow vältteli Raphin katsekontaktia, kun hän sanoi: "Meidän pitää puhua." Odottamatta vastausta Snow lähti kävelemään pois päin Raphista. Raph siirsi katseensa jänikseen ja tarttui siihen vieden sen mukanaan Snown suuntaan.

Raphin saavuttaessa Snown, he olivat saapuneet kielekkeelle, josta näki pitkänkin matkan päähän. Raph laski jäniksen maahan ja kysyi: "Mistä meidän pitäisi puhua?" Snow siirsi surullisen katseensa Raphiin ja sanoi: " Emme voi enää olla yhdessä."

JEI!^^

Jee jatkoa vihdoinkin . Mikäs Snowta vaivaa. Tää on mahtis

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Paljon myöhemmin sankarit saapuivat linnalle. He laskeutuivat lohikäärmeen selästä ja kävelivät valtaistuinsaliin. Kuningas ei heti huomannut heitä, mutta kun hän nosti katseensa ylös hän huomasi Samurain
- Samurai! Samurai, oma tyttäreni! hän huudahti ilahtuneena.
Samurai juoksi isänsä luokse ja halasi häntä.
- Pelkäsin jo, etten näkisi sinua enää, kuningas sanoi kyynelsilmin.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Paljon myöhemmin sankarit saapuivat linnalle. He laskeutuivat lohikäärmeen selästä ja kävelivät valtaistuinsaliin. Kuningas ei heti huomannut heitä, mutta kun hän nosti katseensa ylös hän huomasi Samurain
- Samurai! Samurai, oma tyttäreni! hän huudahti ilahtuneena.
Samurai juoksi isänsä luokse ja halasi häntä.
- Pelkäsin jo, etten näkisi sinua enää, kuningas sanoi kyynelsilmin.
Kommentoikaa pliis

Iloinen kuningas tietää aina hyvää.

Kiva et tykkäät . Jatkuu
- Samoin minä, isä, Samurai kuiskasi.
Sitten hän kääntyi katsomaan Leoa, Donia ja Karaita.
- En olisi päässyt pakoon ilman heitä, Samuari sanoi hymyillen.
Donista tuntui että hän punastui. Kolmikko polvistui kuninkaan eteen. Kuningas hymyili.
- Olen teille kiitollisuuden velassa, nuoret sankarit. En vain henkeni pelastamisesta vaan myös tyttäreni pelastamisesta. Miten voin palkita teidät, hän kysyi.
Leo puisteli päätään.
- Emme tarvitse palkkiota armollinen kuningas. Vain se että ystävämme on kunnossa ja turvassa on meille riittävä palkkio, hän sanoi.
He olivat jo lähdössä kun Samurai huusi:
- Odota, Don!
Don kääntyi ympäri ja Samurai käveli hänen luokseen. Sitten Samurai katsoi isäänsä.
- Haluan lähteä ystävieni mukaan. En ole vielä valmis valtaistuimelle, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
- Samoin minä, isä, Samurai kuiskasi.
Sitten hän kääntyi katsomaan Leoa, Donia ja Karaita.
- En olisi päässyt pakoon ilman heitä, Samuari sanoi hymyillen.
Donista tuntui että hän punastui. Kolmikko polvistui kuninkaan eteen. Kuningas hymyili.
- Olen teille kiitollisuuden velassa, nuoret sankarit. En vain henkeni pelastamisesta vaan myös tyttäreni pelastamisesta. Miten voin palkita teidät, hän kysyi.
Leo puisteli päätään.
- Emme tarvitse palkkiota armollinen kuningas. Vain se että ystävämme on kunnossa ja turvassa on meille riittävä palkkio, hän sanoi.
He olivat jo lähdössä kun Samurai huusi:
- Odota, Don!
Don kääntyi ympäri ja Samurai käveli hänen luokseen. Sitten Samurai katsoi isäänsä.
- Haluan lähteä ystävieni mukaan. En ole vielä valmis valtaistuimelle, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Kannattaa päästää Samurai menemään tai muuten tulee turpiin.

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kuningas nyökkäsi hymyillen. Samurai kääntyi Donin puoleen ja suuteli häntä. Don hämmästyi ensin, mutta vastasi sitten suudelmaan. Nelikko lähti kohti haltija kuningaskuntaa. Monta päivää myöhemmin he saapuivat perille. Raph ja Mike olivat heitä vastassa.
- Hei, pojat. Ajattelin että olisitte koko porukka meitä vastassa. Missä Donna on? Leo kysyi.
Raph näytti yhtä aikaa surulliselta ja nololta.
- No tota noin ööh. Juttu on näin että...Raph ei saanut sanottua loppuun, kun Mike möläytti:
- Kraangit sieppasivat Donnan.
- MITÄ?!?!?!?! Leo, Don, Karai ja Samurai huusivat yhteen ääneen.
Tähän päätty Teini-ikäisten haltijasotureiden viides saaga. Kommentoikaa koko tarinaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Kiva et tykkäät . Jatkuu
Kuningas nyökkäsi hymyillen. Samurai kääntyi Donin puoleen ja suuteli häntä. Don hämmästyi ensin, mutta vastasi sitten suudelmaan. Nelikko lähti kohti haltija kuningaskuntaa. Monta päivää myöhemmin he saapuivat perille. Raph ja Mike olivat heitä vastassa.
- Hei, pojat. Ajattelin että olisitte koko porukka meitä vastassa. Missä Donna on? Leo kysyi.
Raph näytti yhtä aikaa surulliselta ja nololta.
- No tota noin ööh. Juttu on näin että...Raph ei saanut sanottua loppuun, kun Mike möläytti:
- Kraangit sieppasivat Donnan.
- MITÄ?!?!?!?! Leo, Don, Karai ja Samurai huusivat yhteen ääneen.
Tähän päätty Teini-ikäisten haltijasotureiden viides saaga. Kommentoikaa koko tarinaa pliis

olen retardi, kun en muista, kuka Donna oli...XD

Donna oli mun oma hahmo ja jätkien sisko XD.
Oli kulunut pari päivää Leon, Donin ja tyttöjen paluusta. Pojat yrittivät miettiä, miten pelastaa siskonsa. Nahkapäällä oli vaikeuksia hillitä raivonsa.
- Jos ne myyrät ovat taittaneet hiuksenkin Madonnan päästä, niin minä...Nahkapää murisi ja iski nyrkkinsä seinään.
Daniel yritti rauhoitella häntä. Nahkapää oli jo pari kertaa muutunut raivoavaksi lohikäärmeeksi, eikä linna välttämättä kestäisi kolmatta tulipurkausta.
Kommentoikaa pliis . Sori kun on lyhty

Hieman erilainen tarina tähän väliin .



TMNT
Lapsuusmuistoja

- Aaatsuuuh! Don pärskäisi melkoisella voimalla.
- Tos on nenäsumute. Jos jatkat tohon tyyliin, sä et ehdi edes pyyhkiä ruutua, Leo sanoi ja heitti Donille pienen suihkepullon.
- Kiiddi, Deo, Don snaoi tukkoisesti ja suihkutti ainetta molempiin sieraimiinsa.
Jengi oli ollut melkein koko yön tarkkailukierroksella New Yorkin katoilla. Huono puoli oli se, että koko yön oli satanut vettä ja nyt kaikilla oli flunssa. Leolla oli kurkku kipeänä, Don oli ihan tukossa, Raph yski ja Mikellä oli vähän kuumetta, mutta Donnaan olivat iskeneet nuo kaikki yhtä aikaa.
- Kenen idea oikeastaan oli lähteä ulos eilen illalla? Raph kysyi ärtyneenä.
- Sun, Leo huomautti.
Raph oli saanut heidät ympäripuhuttua, vaikka Leo oli ehdottanut heidän jättävän sen iltaisen tarkkailukierroksen väliin. Splinter tuli Donnan huoneesta. Hän näytti huolestuneelta.
- Sensei, miten Donna voi? Leo kysyi.
- Päänsärky on hellittänyt, mutta hänellä on edelleen korkea kuume, Splinter sanoi.
Sitten hän jatkoi meditointihuoneeseen. Pojat katsoivat toisiaan.
- Pitäiskö mennä piristämään Donnaa? Tilattaisko vaikka pizza? Mike ehdotti.
- Mike, sä tiedät varsin hyvin, et kipeenä Donna ei saa just mitään alas, Leo sanoi.
- Jos ei oteta lukuun yrttiteetä, Don sanoi jo hiukan aukinaisemmin ja aivasti taas.
- Iuh. Silmälasit priiskuilla, hän mutisi ja otti tietokonepöydältä liinan.
Leo katseli hetken aikaa Donnan huoneen ovea, jossa oli erään taikatyttöjoukkueen juliste. Viisi teini-ikäistä tyttöä, jotka hallitsivat viittä eri elementtiä. Energiaa, vettä, tulta, maata ja ilmaa.
- Mä taisin just keksiä, hän sanoi.
Don, Raph ja Mike näyttivät kysyviltä.
- Muistatteks, kun kokeiltiin ekaa kertaa skeitata? Leo kysyi.
- Joo. Valittiin yks tyhjä allas rampiksi, Don muisteli.
- Joo ja, Leo sanoi.
- Donna loukkaantui, Raph muisti.
- Just niin. Ja me käytiin aina yks kerrallaan moikkaamassa Donnaa, Leo sanoi.
- Joo, niinhän se oli, Don muisti.
- Tehdään se taas. Donna on varmaan aika allapäin, Mike ehdotti.
- Sitä mä just meinaisin, Leo sanoi ja asetti kätensä alimmaiseksi.
Don, Raph ja Mike asettivat kätensä hänen kätensä päälle.
- Tedään se, he sanoivat yhteen ääneen.
Myöhemmin Leo koputti Donnan huoneen oveen.
- Sisälle vaan, kuului hieman karhea ääni.
Leo avasi huoneen oven ja astui sisälle. Donnan huone oli aika sievä siis teini-ikäisen mutanttininjakilpikonnatytön huoneeksi. Huonetta valaisivat himmeästi kiinalaiset paperilyhdyt. Oven puoleisella seinällä oli valtava maailmankartta ja työpöydän viereisellä seinällä oli Mikki Hiiri-seinäkello, villieläin kalenteri ja taulu, jossa oli kiinankielinen teksti. Se oli Donnan nimi kiinaksi. Donna nosti päänsä tyynystä ja hymyili hieman väsyneesti.
- Hei Leo, hän sanoi käheästi.
Leo hymyili, käveli sängyn viereen ja ojensi Donnalle viimeisimmän Batgirl-sarjakuvan. Donna hymyili hieman huvittuneena.
- Sähän annoit mulle ekan numeron kun oltiin 11, hän sanoi.
- Jeah silloin, kun sä mursit jalkas skeitatessa, Leo sanoi.
Donna näytti vähän kysyvältä.
- Mä kyl muistan lojuneeni jotain kuus viikkoa sängyssä, mut en muuta, hän sanoi.
- No sen kyl selittää se, et sä löit pääs kypärästä huolimatta, Leo ajatteli.
Hän istui Donnan sängyn reunalle. Donna näytti hieman nololta.
- Tota. Voisiks kertoa siit, hän kysyi.
Leo hymyili, nyökkäsi ja alkoi kertoa.

Viisi pientä mutanttikilpikonnaa seisoi erään tyhjän viemärialtaan laidalla. Donna kiinnitti juuri kypärää päähänsä.
- Ootko sä nyt ihan varma, et haluat olla testaaja? Leo kysyi.
- Siitähän vedettiin pitkää tikkua. En mä ole mikään herkästi särkyvä lasienkeli, Donna sanoi toinen jalka jo parista laudanpätkästä ja muusta viemäriromusta väsätyn rullalaudan päällä.
- Joo, mut silti..., Leo ei ehtinyt pidemmälle, kun Donna jo lähti matkaan huutaen samalla:
- Cowabunga!
Heti päästyään seinälle hän alkoi tehdä kuoleman seinää. Eli siis skeitata ympyrää seiniä pitkin.
- Mulla on paha aavistus tästä, Leo mutisi.
- Vain sen takia, et Donna on jengin ainoa tyttö, Raph huomautti.
- No mun laskelmien mukaan laudan pitäis pysyä kasassa, Don sanoi.
- No ainaskin Donnalla näyttää sujuvan, Mike totesi.
Juuri silloin Donna menetti laudan hallinnan, lensi alas kiljaisten ja putosi altaan pohjalle. Sitten hän ei enää liikkunut.
- Donna! Pojat huusivat ja laskeutuivat altaan pohjalle.
He juoksivat Donnan luo. Leo irroitti Donnan kypärän ja taputti hänen poskeaan.
- Donna? Oleks sä okei? Donna, kuuleks sä? hän kysyi.
- Onks lauta kunnossa? Don kysyi.
- Hei, eiks testaajan tila ois tärkeempi? Raph huomautti.
- Tota niin joo, Don sanoi nolona ja siirtyi tutkimaan sisarensa tilaa.
- Jalka taitaa olla poikki ja käsi saattaa olla murtunut. Päästä en mene takuuseen, mut epäilen aika vahvasti aivotärähdystä, hän sanoi.
Leo otti ohjat käsiinsä.
- Okei. Don ja Raph. Hakekaa isä tänne. Mike, sä jäät mun kanssa vahtimaan Donnan tilaa, hän sanoi.
Don, Raph ja Mike nyökkäsivät. Kun Don ja Raph lähtivät juoksemaan kohti luolaa, Mike polvistui Donnan viereen.

Leo keskeytti tarinan huomatessaan, että Donna oli nukahtanut. Hän hymyili, nousi ylös ja lähti huoneesta.
- No miten meni? Don kysyi.
- Ihan hyvin. Donna halusi tietää skeittionnettomuudesta, Leo totesi.
Kumpikaan ei huomannut, että joku kuunteli heidän jutusteluaan hymyssä suin. Hieman myöhemmin Don astui sisälle Donnan huoneeseen. Hänellä oli Ray Hillin Crow-dekkari Black Jack.
- Lainasin sulle Crown, Don sanoi.
- Kiitti Don, Donna sanoi ja yski.
Don istui sängyn reunalle.
- Leo kerto, et halusit teitää skeittionnettomuudesta, hän sanoi.
- Joo. Menetin kuulemma laudan hallinnan ja kaaduin pahasti, Donna myönsi.
Don nyökkäsi. Sitten hän kysyi:
- Jatkanks mä siitä mihin Leo jäi?
Donna nyökkäsi.

Don ja Raph juoksivat luolaan.
- Isä! Donna on loukkaantunu! Raph huusi.
- Tapahtui skeittionnettomuus, Don huohotti.
Splinter kääntyi ympäri järkyttyneen näköisenä. Hän riensi poikiensa luo.
- Missä hän on? Ja Leonardo ja Michelangelo? Splinter kysyi.
- Donna on tyhjennetyllä altaalla. Leo ja Mike ovat hänen kanssaan, Don sanoi.
Splinter nyökkäsi ja lähti Donin ja Raphin opastamana altaalle. Altaalla Donna oli jo palannut tajuihinsa ja yritti nyt olla liikkumatta. Splinter, Don ja Raph laskeutuivat altaan pohjalle.
- Mihin koskee? Splinter kysyi polvistuttuaan Donnan viereen.
- Jalkaan ja käsivarteen sattuu siis ihan sairaasti, Donna ähkäisi.
Hän yritti pidätellä kyyneleitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Splinter tutki vammojen vakavuutta.
- Hänet on vietävä akupunktiohuoneeseen, hän sanoi ja nosti Donnan syliinsä.
Donna irvisti kivusta, mutta ei päästänyt ääntäkään. Heidän päästyään luolaan, Splinter meni Donnan kanssa akupunktiohuoneeseen.
- Teidän poikien on parasta jäädä tänne, hän sanoi.
Pojat nyökkäsivät ja jäivät odottamaan oven ulkopuolelle. Jonkin aikaa oli hiljaista. Sitten kuului tuskankiljaisu niin kovaa, että kaikki hätkähtivät.
- Mikä se oli? Mike kysyi.
- Veikkaan, et luut saatiin paikalleen, Don veikkasi.

Don keskeytti tarinan, kun Raph tuli huoneeseen yrttiteemukin kanssa.
- Ajattelin, et yrttitee auttais sun kurkkukipuus, hän sanoi.
- Kiitti Raph, Donna sanoi ja hörppäsi mukista kunnon kulauksen. Teessä maistui vahvasti eukalyptus ja hunaja.
- Hienonsiks sä tähän eukalyptuskarkkeja, Donna kysyi nauraen.
Raph nyökkäsi virnistäen. Sitten hän jatkoi tarinaa.

Hetken päästä Splinter tuli akupunktiohuoneesta Donna sylissään. Donnan oikea jalka oli paketissa ja se osoitti suoraan eteenpäin. Sen lisäksi Donnan vasen käsi oli kantositeessä ja hänen otsansa ympärille oli kiedottu sidettä.
- Onko hän? Leo kysyi.
- Ei hätää. Ainoa paha murtuma on reidessä. Madonnan on jätettävä ninjaharjoitukset joksikin aikaa, Splinter sanoi.
- Reidessä? Onks se poikki? Don kysyi.
Splinter nyökkäsi ja lähti viemään Donnaa huoneeseensa. Pojat seurasivat perässä ja jäivät katselemaan oven suuhun. Splinter oli saanut jalan vetoon. Donna oli puolittain istuvassa asennossa ja vaikutti siltä, että hän itki.
- Tiedän, kipu on sietämätöntä, Splinter sanoi istuessaan Donnan sängyn reunalle.
- En mä kivun takia itke. Pelkään, että veljet alkaa pitää mua lasienkelinä, Donna nyyhkytti.
- Siis herkästi särkyvänä, Splinter tarkensi.
Donna nyökkäsi ja halasi isäänsä. Pojat katsoivat toisiaan.
- Lasienkeli? Mike kysyi.
- Herkästi särkyvä koriste-esine, Don selitti.
- Me tiedetään, et se oli onnettomuus, Leo sanoi.
- Jeah. Donna osaa kyl skeitata. Lauta vaan lähti hallinnasta, Raph lisäsi.
Nelikko oli jonkin aikaa hiljaa. Sitten Leo keksi.
- Hei. Mitä jos käytäis yks kerrallaan moikkaas Donnaa? hän ehdotti.
Pojat nyökkäilivät.

Raph keskeytti, kun Mike pelmahti paikalle parin videopelin kanssa. Don oli asentanut Donnan huoneeseen TV:n ja x-boxin.
- Hei Donna! Haluuks pelata? Mike kysyi.
- Joo miks ei, Donna sanoi hymyillen.
- Mitä ehdotat?
- Street fighter tai Marvel vs Capcom 3. Kumman valitset? Mike kysyi virnistäen.
Donna hymyili ja nappasi yöpöydältään langattoman ohjaimen.
- Marvel vs Capcom 3, hän naurahti.
Kun Mike laittoi pelin koneeseen, Raph viitasi Donin mukkansa.
- Mike voi kertoa loput, hän sanoi.
He pelasivat jonkin aikaa. Donnalla oli X-23 ja Mikellä Deadpool.
- Ou jee! Voitto kotiin! Tytöt määrää! Donna hihkui.
- Kun me pelattiin ekan kerran sun huoneessas, mä voitin jatkuvasti, Mike totesi.
- Ei se mikään ihme ollu. Mulla oli toinen käsi kantositeessä, Donna naurahti.
Juuri silloin Splinter tuli huoneeseen.
- Näytät voivan jo paremmin, Madonna, hän sanoi hymyillen.
- Joo. Kiitos veljien, Donna vastasi.
Splinter hymyili ja kehotti Mikeä lähtemään hetkeksi.
- Voitte jatkaa peliänne hetken kuluttua, hän sanoi.
Mike nyökkäsi ja lähti huoneesta veikattuaan, ettei Wolverine pärjäisi Dantelle. Splinter istui sängyn laidalle.
- Pienempänä et jaksanut odottaa parantumista, vaan halusit heti jatkaa harjoituksia, hän sanoi.
- Ai niinkö? Donna kysyi.
Splinter nyökkäsi.

Oli kulunut pari viikkoa siitä, kun Donna oli murtanut jalkansa. Pojat olivat viihdyttäneet häntä ja saaneet hänet ymmärtämään, ettei hän ollut heille mikään lasienkeli. Eräänä iltana Splinter löysi Donnan seisomasta sängyllään yhdellä jalalla. Hän yritti päästä kurkiasentoon jalka yhä vedossa.
- Sinunhan oli tarkoitus levätä, Splinter sanoi.
Donna säikähti niin, että putosi takaisin sängylleen.
- Anteeksi isä. En vain jaksa olla kauaa paikallani. Kaipaan toimintaa, Donna sanoi nolona.
Splinter nyökkäsi.
- Ymmärrän sinua. Siksi ajattelin, että nämä piristäisivät sinua, hän sanoi ja veti hihastaan kaksi ohutta sauvaa.
Sitten hän heilautti ne auki.
- Viuhkat, Donna henkäisi.
- Niin juuri. Alunperin ajattelin, että aseesi olisi kusari-gama, mutta viuhkat ovat varmempi ase. Kukaan vastustaja ei ikinä arvaa joutuvansa viuhkahyökkäyksen kohteeksi, Splinter sanoi hymyillen.
- Kiitos isä, Donna sanoi ja halasi Splinteriä silmät kyynelissä.

- Niin sinä sait aseesi. Ase valitsee usein itse kantajansa, Splinter sanoi hymyillen.
- Jeah. Tarvitaan vain kaatuminen skeittilaudalla, Donna naurahti.
Splinter nyökkäsi hymyillen ja lähti huoneesta. Donna kaivoi yöpöydän laatikosta perhekuvan ja hymyili katsellen sitä pää kallellaan.
- Kiitos pojat ja isä, hän ajatteli.

Kommentoikaa pliis

Jos jota kuta vielä kiinnostaa TMNT niin oisin iloinen saadessani kommenttia vaikka sitten itseltään ylläpidolta. Joka tapauksessa täs on eka mun OC:n päiväkirja sarjan osa. TMNT sarja 80-luvulta.
TMNT (80)
                 Donnan päiväkirja
                    Konnien tarina

Se päivä alkoi kuten kaikki muutkin eli rutiinilla. Aamuharjoitukset, aamiainen ja vapaa suurin piirtein iltaan asti. Ai joo, ihan unohdin. Nimeni on Donna. Tarkkaan ottaen Madonna, mutta veljeni sanovat minua Donnaksi. Värini on kirkkaan keltainen, aseeni viuhkat ja kyllä, olen kilpikonna. Olen porukan nuorin ja ainoa tyttö, mutta ei se mikään ongelma ole. Mutta  missä olinkaan, ai joo, minä, Don, Raph ja Mike olimme katsomassa telkkaria, kun Leo tuli paikalle.
- Okei kaverit. Eiköhän lähdetä partioimaan viemäreihin, Leo sanoi.
- Odota vähän Leo. Uutiset alkoi just, sanoin, kun 6-kanavan uutiset alkoivat.
Ankkurina toimi jälleen keltaiseen haalaripukuun pukeutunut April O’neil. Ihan kivalta vaikuttava tyyppi, vaikka en vielä silloin ollut tavannut häntä. Uutisissa puhuttiin oudoista murtovarkaussarjasta, joka oli kohdistettu lähinnä huipputeknologiaa tuottaviin yrityksiin. Oudointa murroissa oli se, että ne oli tehty ninjojen tyyliin. Kun uutiset loppuivat, lähdimme partioimaan. Jotenkin minusta tuntui, että tästä illasta ei tulisi mikään aivan tavallinen. Äkkiä Leo pysäytti meidät. Putken ohi juoksi keltaiseen haalaripukuun pukeutunut nainen perässään lauma  punkkareita. Tunnistin naisen heti. Se oli April O’neil.
- Se on se uutisankkuri! Äkkiä! Autetaan sitä! huudahdin.
Veljeni vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät. Lähdimme viivana heidän peräänsä. Ehdimme paikalle juuri, kun tanakka vaaleahiuksinen maastovarusteisiin pukeutunut kaveri oli aikeissa iskeä Apriliä putkenpätkällä. Don ehti väliin ja esti iskun bo-sauvallaan. Raph esti miekan kanssa heiluvan hevibändin basistilta näyttävän kaverin iskun sailla. Tanakka kaveri tarttui Donin sauvaan, mutta lensi pian päin seinää. Eräs kaveri veti esiin pistoolin, mutta Leo hajotti sen miekalla. Minua kohti tuli kaveri puunuijan kanssa. Vetäisin esiin viuhkani ja leikkasin nuijan kahtia. Don nappasi sauvaansa toisen punkkarin ketjun. Hetken päästä saimme selätettyä koko porukan. April nousi ylös.
- En tiedä keitä olette, mutta kiitos, hän sanoi.
Kun tulimme varjoista valoon, Aprilin leuka loksahti auki.
- Te ette olekaan ihmisiä, hän sanoi.
- Bingo! Hän on tosi välkky, Raph huomautti.
- Te olette kilpikonnia, April sanoi.
- No niin ollaan, Mike sanoi virnistäen.
- Minä en käsitä, April voihkaisi ja pyörtyi.
Mike polvistui hänen viereensä.
- No hänestäpä ei ollut paljon seuraa. Hän pyörtyi, hän sanoi ja silitti Aprilin hiuksia.
Minä käänsin katseeni Leoon.
- Mitä tehdään Leo? Ei me voida sitä tohon jättää, sanoin.
Leo näytti hetken mietteliäältä, mutta sanoi sitten:
- Okei kaverit. Viedään tää tyttö luolaan. Hän on turvassa siellä.
Don otti Aprilin käsivarsilleen ja lähdimme takaisin kohti luolaa. Olisin toivonut, ettei Splinter olisi ollut meitä vastassa, mutta hän oli.
- Mitä tapahtui? Splinter kysyi.
- Hänen kimppuunsa hyökättiin. Onnistuimme pelastamaan hänet, mutta hän pyörtyi. Arvelimme hänen olevan turvassa täällä, Leo selitti.
Me muut nyökyttelimme olevamme samaa mieltä. Splinter näytti mietteliäältä.
- Viekää hänet Madonnan huoneeseen, hän sanoi lopulta.
Don nyökkäsi ja kantoi tajuttoman TV-reportterin huoneeseeni. Minulle se kyllä sopi. Vähän myöhemmin April palasi tajuihinsa.
- Missä olen? hän kysyi päätään hieroen.
Sitten hän näki Splinterin ja pyörtyi uudestaan.
- Kunpa hän lakkaisi tekemästä tuota, Raph mutisi.
- Hei herätys neiti, Don sanoi ja laski kätensä Aprilin kädelle.
April kirkaisi.
- Hei, sinun kanssasi on aika vaikea keskustella, Raph huomautti.
- Ehkäpä pieni makupala auttaisi löytämään nuoren neidin puhelahjat, Splinter sanoi tullessaan takaisin shusi-tarjottimen kanssa.
Myönnän itse pitäväni shusista, mutta pizza on kyllä se ihan ykkösjuttu. Ja pizzasta puheen ollen Mike tuli juuri silloin paikalle pizzojen kanssa.
- Pizza-aika! hän huusi.
Minä, Leo, Don Raph syöksyimme heti syömään.
- Kuka haluaa salamijäätelöpizzaa? Raph kysyi.
- Minulle marmeladisienipizzaa, Don sanoi.
- Antakaa tänne sitä anjovismaapähkinävoipizzaa, Mike pyysi.
- Kinkkuvaahtokarkkipizzaa minulle, sanoin.
- Taidan alkaa voida pahoin, April mutisi.
- Hän avasi suunsa, Raph huomasi.
- Miten te voitte syödä tuota sotkua? April ihmetteli.
- No miten ihmiset voivat syödä raakaa kalaa, plääh? Don kysäisi.
- Lopettakaa. Voisitko nyt kertoa, miksi ne roistot ajoivat sinua takaa pitkin viemäreitä? Leo kysyi.
- Jeah. Täällä kun ei paljon ihmisiä pyöri, Mike sanoi.
- Jos ei kodittomia ja korjaustyömiehiä lasketa, minä mainitsin.
April nousi seisomaan.
- Olin tekemässä juttua oudoista ryöstöistä ja … Hei puhunko minä kilpikonnille ja lemmikkirotalle? Keitä te oikeastaan olette? hän kysyi.
- Ehkä minä  voin selittää. Nuorten ystävieni tarina alkaa miehestä nimeltä Hamato Yoshi. Japanissa on eräs ninjaryhmittymä. Foot-klaani. Hamato Yoshi oli sen shidoshi, ninjojen valaistuksen tien opettaja. Yoshi oli hiljainen mies, joka rakasti taidetta. Etenkin renessanssimaalareita. Mutta eräs oppilas yritti riistää häneltä vallan. Oroku Saki. Eräänä päivänä päällikkösensei tuli käymään koulussa. Ja Oroku Saki teki siirtonsa. Häväistynä lähti Yoshi Amerikkaan. Ja pennitön kun oli joutui asumaan viemäreissä. Hänen ainoita ystäviään olivat rotat. Eräänä päivänä saapui  viemäriin uusia ystäviä. Japanissa Oroku Sakin ilkeän vallan alla tuli Foot-klaanista rikollisarmeija. New Yorkissa Yoshi eli onnellisena kilpikonniensa ja rottiensa kanssa, kunnes eräänä päivänä hän löysi kilpikonnat oudon violettina hohtavan aineen peitossa, Splinter kertoi.
- Hamato Yoshi siis löysi kilpikonnat oudon liman peitossa? April tarkensi.
- Bingo! Tuntuuko siltä että alkaa valjeta? Raph kysyi.
Splinter  jatkoi tarinaansa:
- Lima oli voimakasta mutageeniä. Kun sitä kosketti, muuttui siksi, minkä kanssa oli viimeksi ollut tekemisissä. Kilpikonnat alkoivat muuttua ihmisen kaltaisiksi koska olivat viimeksi olleet tekemisissä Yoshin kanssa. Mutta Yoshi oli viimeksi ollut tekemisissä rottien kanssa.
- Mutta silloinhan sinä olet Hamato Yoshi! April huudahti.
- Pettämätöntä logiikkaa, neiti, Raph sanoi.
- Viisi nuorta ystävääni antoivat minulle nimen Splinter. Minä taas nimesin heidät rakastamieni renessanssimaalareiden mukaan. Tiesin, että ulkomaailma oudoksuisi heitä, joten opetin heille kaikki ninjojen itsepuolustustaidot. Leonardo: hänen miekkailutaitonsa on vailla vertaa. Donatello: hänen käsissään yksinkertainen puuseiväs riisuu kenet tahansa aseista. Raphael: mikään ase maailmassa ei kestä hänen saitaan. Michelangelo: nunchakun pyörittelymestari, Splinter kertoi.
- Ja pizzan pyörittelymestari, Mike virnisti.
Tönäisin häntä vatsaan kyynärpäälläni saadakseni hänet pysymään hiljaa.
- Ja Madonna: viuhkoilla varustautunut kirsikankukka, Splinter sanoi.
- No en nyt oikein tiedä siitä kukkajutusta, sanoin niskaani hieroen.
- Ja näin heistä tuli siis teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, Splinter lopetti tarinansa.
April käänsi katseensa meihin päin.
- Tiedättekö kuka kaatoi mutageenin päällenne? hän kysyi.
- Emme. Mutta vielä me syyllinen löydetään ja pakotetaan se palauttamaan mestarimme takaisin entiselleen, Leo sanoi.
- No miltäs kuulostaa? Mike kysyi.
- Kuulostaa siltä, että te teitte ne ryöstöt, April tokaisi ja lähti juoksemaan kohti oviaukkoa.
Minä ja Don ehdimme kuitenkin estämään paon.
- Seis pikku neiti, Don sanoi.
- Et taida olla nyt ajan tasalla. Me pelastettiin juuri henkesi, Raph sanoi.
- Varkaat olivat ninjoja, hei, April muistutti.
- Jep, mutta me  ollaan kilpikonnia, Mike huomautti.
- Sama se. Teistä tehdään joka tapauksessa juttu, April sanoi.
- Ei! Jos pistät meidät telkkariin, on kohta kaupungin jokikinen tiedemies meidän kimpussa, minä huudahdin.
- Ollaan vietetty puolet elämästä lasimaljassa uiskennellen. Ja takaisin ei mennä, Raph lisäsi.
- Joten sinä pysyt nyt täällä, kunnes asia on selvitetty, Don sanoi.
Myöhemmin istuin huoneeni putken suulla ja piirsin kuvaa Aprilistä luonnoslehtiööni. Pidän piirtämisestä. Se auttaa rentoutumisessa ja tavallaan se on jonkinlainen tunteiden tulkki. Olen jo piirtänyt veljeni ja Splinterin. Nostin katseeni lehtiöstä, kun Mike sanoi:
- Hei minä keksin. Hän pysyy täällä viemärissä koko loppuikänsä.
- Mietihän vielä vähän, välkky, Raph sanoi.
- Miksei itse etsitä niitä ninjavarkaita. Hän voisi sitten auttaa meitä löytämään syyllisen Splinterin tilaan? kysyin.
- Jos voin tehdä jutun, April sanoi ja nousi ylös.
- No voit, voit. Kunhan jätät meidät sen ulkopuolelle, Don sanoi.
- Hetkinen. Hänkö muka meitä auttaisi? Raph ihmetteli.
- No entä sitten? April kysyi.
Minäkin näytin kummastuneelta.
- Ei millään pahalla neiti, mutta sinä olet ihminen, Raph sanoi.
- Totta. Hän pääsee paikkoihin, joihin me emme voi mennä, Leo lisäsi.
- Ainahan kaikkea voi yrittää. Oli se miten outoa hyvänsä, minä sanoin.
Veljeni vilkaisivat toisiaan ja Leo nyökkäsi huokaisten. He suostuivat. Vähän myöhemmin olimme taas viemäreissä.
- Okei. Tsekataan se paikka, jossa otettiin yhteen niiden punkkareiden kanssa. Ehkä sieltä löytyy johtolanka, Don ehdotti.
- Oletko sinä nyt ihan pihalla? Eivät punkkaritkaan huvikseen jätä todistusaineistoa jälkeensä, Raph huomautti.
Lähdimme kuitenkin tutkimaan paikkaa. Hetken kuluttua Mike huokaisi:
- Ei me varmaan täältä mitään löydetä.
Itsekin aloin pikku hiljaa olla samaa mieltä Miken kanssa, mutta sitten Don löysi jotain. Se oli tulitikkuvihko.
- Pizzeria Ninja. No katsopas vaan, Raph sanoi.
- Mega mahtavaa! Tajuatteko, mitä tämä merkitsee? Mike hihkui.
- Että olemme löytäneet tärkeän johtolangan, Don veikkasi.
- Jonka avulla löydämme ilkeiden ninjojen valtakunnan, Raph ehdotti.
- Vielä parempaa! Paikka, josta saa pizzaa! Mike hihkaisi.
- Sinne! Raph huudahti.
- Okei. Menen edeltä tutkimaan paikkaa, April sanoi ja oli jo menossa, kun Don tarttui häntä ranteesta.
- Ei April. Se on liian vaarallista. Sinä et kestäisi viittä minuuttia ninjojen pizzeriassa, hän sanoi.
Minä katsoin Donia ällistyneenä.
- Minä rakastan tällaisia repliikkejä, hän selitti.
Vedin stand up-ilmarumpusoolon hieman happamen näköisenä. Välillä veljien vitsit osaavat olla todella ärsyttäviä.
- Me tullaan mukaan, Leo sanoi.
- Oikein. Sitä paitsi meillä on nälkä, Raph sanoi.
- Kuulkaas kaverit. Te herätätte huomiota. Me joudutaan ongelmiin, jos teidät nähdään, April sanoi.
- Älä huoli April. Me tiedetään kaikki ihmisistä, Don sanoi.
- Miten? April kummasteli.
- Ollaan katsottu paljon telkkaria, Mike selitti.
- Me ollaan todella vaikeuksissa, April mutisi ja lähti kiipeämään tikkaita ylös kohti viemäriaukkoa ja me perässä.
Kun pääsimme ylös, ostoskärryjä työntelevä mummeli alkoi kirkua. Raph yritti rauhoitella rouvaa, mutta mummo oli kovempi kuin päältä näytti. Mummo vetäisi nimittäin ostoskärryistä konekiväärin.
- Yksikin virheliike ja pamahtaa. Ja nyt perääntykää. Hitaasti ja rauhallisesti, mummeli käski.
Myönnän, että olin sen verran yllättynyt, että tein niin kuin mummo käski.
- Tästä ei tule mitään, jos teidän ulkonäkönne ei muutu. Odottakaa tässä, April sanoi, kun olimme päässeet kujan päähän.
Hän huomasi lähellä vaatekaupan ja sujahti sinne. Hetken päästä hän tuli takaisin mukanaan viisi trenssitakkia ja lierihattua. Oli aika ällistynyt. Yksityisetsivän kamppeet? Oliko hän tosissaan? Vedin takin kuitenkin ylleni kuten muutkin. Ei se minusta kuitenkaan Humphrey Bogartia tehnyt. Puhumattakaan Crowsta.
- Miltäs näyttää, kultaseni? Raph kysyi yrittäen matkia Bogartia.
Ei kuulostanut oikein vakuuttavalta. Oikeastaan Leo on meistä paras imitoimaan Bogartia.
- No hieman paremmalta, April hymähti, kun lähdimme kulkemaan kadulla.
Kaikki sujui ensi alkuun hyvin. Sitten joku vedonlyöntihuijari yritti saada Leoa pelaamaan. Leo vetäisi esiin katanan ja leikkasi peli pöydän kahtia. Kaveri otti äkkiä jalat alleen.
- Hienoa. Puolet kadulla kulkijoista näki ton Raph, April sihahti Leolle.
- Mä olen Leo, Leo sanoi.
Joku katukauppias kauppasi tekohampaita ja irtoneniä.
- Hei April. Miksi ihmiset haluavat tehdä itsestään vielä tyhmemmän näköisiä? Raph kysyi.
- En minä tiedä Don, April sanoi.
- Mä olen Raph, Raph sanoi.
Yksi kaveri käveli ohi kuunnellen täysillä olevaa radiota, jota kantoi olkapäällään.
- Hei April. Miksi ihmiset haluavat tehdä itsestään kuuroja? Don kysyi.
- Ei aavistustakaan, Mike, April sanoi.
- Mä olen Don, Don sanoi.
Huomasin porukan, joka oli pukeutunut mustiin ja oli melkein yhtä kalpeita kuin vampyyrit.
- Miksi ihmiset yrittävät matkia vampyyrejä? minä kysyin.
- Ei hajuakaan, Leo, April sanoi.
- Mä olen  Donna. Toi on Leo, sanoin hiukan tympääntyneenä ja osoitin peukalollani Leoa.
Tämä on varmaan ainoa kerta, kun minut sekoitetaan veljiini. Vähän ajan päästä pääsimme perille. Korttelista löytyi sen pizzerian lisäksi pesula, suutari, videovuokraamo ja hammaslääkäri. En tiedä johtuiko se minusta, mutta haistoin palaneen käryä. Kun astuimme sisälle pizzeriaan, huomasin ensimmäisenä hämärän näköiset tyypit, jotka pitivät paikkaa pystyssä. Kassalla oleva kaveri iski puhuessaan miekan kiinni pöytään.
- Alkakaa tulla kaverit. Minä kuolen nälkään, Mike sanoi.
Kävelimme koko porukka sisään.
- Ettekö te kaverit ajattele mitään muuta kuin pizzaa? April kysyi.
- Emme, jos ei ole pakko, Raph totesi.
Istuimme yhteen pöytään. Minä vilkuilin kassan luona toimivia kavereita. Sitten vilkaisin Apriliä ja käänsin katseeni veljiini.
- Eikö teistä tässä paikassa ole mitään outoa? kysyin.
- Mä arvaan. Niillä ei ole salamia, Mike veikkasi.
Iskin käteni otsaani ja sihahdin:
- Ei kun mä meinaan noita ninjoja.
- Toi on pelkkä höntti. Ooks sä kuullut koskaan ninjoista, jotka roikkuvat jossain pizzeriassa? Raph kysyi
- Hei. Te ootte ninjoja ja pizzeriassa. Ja sitä paitsi, onks kukaan ennen kuullut puhuvista kilppareista? April sanoi.
Tilasimme kuitenkin näön vuoksi pizzat. Hetken päästä yksi pizzerian työntekijöistä tuli paikalle pizzojen kanssa.
- Yksi salamipizza, kolme kermavaahtopizzaa ja yksi juustopizza. Hyvää ruokahalua, kaveri sanoi ja heitti pizzat meille kuin frisbeet.
Nappasin omani ilmasta ja aloin syödä. Pizza oli mehukas ja juusto ihanan venyvää. Ei niitä tyyppejä ainakaan huonosta pizzasta voi syyttää.
- Hei. Missä April on? Don kysyi äkkiä.
En ollut edes huomannut, että hän oli kadonnut.
- Ei kai tehnyt mieli pizzaa, Mike veikkasi ja jatkoi syömistä.
Apriliä ei näkynyt vielä silloinkaan, kun olimme saaneet syötyä pizzat.
- Minä olen huolissani Aprilistä, Leo sanoi.
Äkkiä pöytään iskeytyi veitsi, jossa oli jokin lappu. Raph otti veitsen.
- Mikä se on? Uhkauskirjekö? Don kysyi.
- Öh pahempaa. Se on lasku, Raph sanoi.
Olin jo osittain arvannut, että se olisin minä, joka joutuisi maksamaan. hetken päästä ryntäsimme kadulle etsimään Apriliä. Puhelinkopin luota maasta löytyi lompakko ja vähän matkan päästä pressikortti ja purukumi.
- Tuntuuko teistäkin, et April on pulassa? Mike kysyi.
- Tai sit on tosi iso reikä käsilaukussa. Menoks, Don sanoi ja lähti juoksemaan me muut kintereillään.
Erään kerrostalon katon reunalla roikkui Aprilin käsilaukku. Juoksimme sisälle ja portaita pitkin ylös katolle. April istui sidottuna tuolissa aivan edessämme.
- Varo Raph. Tää saattaa olla ansa, Leo sanoi.
Juuri silloin pääni ohi oveen iskeytyi shuriken.
- Jep. Ansa tämä on, sanoin huomatessani varjoista esiin astuvat ninjat.
Vedimme aseemme esiin, mutta se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta ninjoihin.
- Tässä on nyt jotain outoa, Don mutisi.
Ninjat kävivät hyökkäykseen. Iskin ensimmäistä kimppuuni käyvää ninjaa nyrkillä leukaan. Kumma kyllä se sattui enkä minä ole mikään lasinyrkki. Aivan kuin kaverin leuka olisi metallista. Raphin vastustaja päästi kumman äänen.
- Klang? Sanoitko sinä klang? hän ihmetteli.
Leo sivalsi miekallaan yhtä ninjaa vatsaan. Sisuskalujen sijaan kaveri oli täynnä johtoja.
- Ne on robotteja! Don huudahti.
- Robotteja? Jauu! Nyt rokataan! Mike hihkaisi ja vetäisi valepuvun yltään.
Me muut teimme samoin ja aloitimme kunnon matsin.
- Opeta niille vähän askelia, Don, Raph vitsaili.
Jotkut ninjojen aseista olivat kyllä tosi yllättäviä. Vai oletko joskus nähnyt viuhkan, joka ampuu energiasäteitä.
- Mistä nämä tyypit oikein tipahtivat?  Marsista? minä ihmettelin.
- Näytetään niille, miten täällä pidetään hauskaa, Mike hihkaisi.
Aloimme työntää kaikin voimin tiiliseinää, joka lopulta romahti roboninjojen niskaan. Sitten säntäsimme vapauttamaan Aprilin.
- Ne pääsevät pakoon, April sanoi, kun hän huomasi osan ninjoista häipyvän toisen kerrostalon katto-ovesta.
- Niinhän ne luulee. Tulkaa, Leo sanoi ja heitti miekkansa viereiselle katolle.
Liuuimme köyttä pitkin viereiselle katolle ja juoksimme katto-ovelle. laskeuduimme portaita pitkin ylimpään kerrokseen, mutta ketään ei näkynyt. Don huomasi ison tietokoneen näyttöruudun seinällä.
- Hei. Tämä on Acmen digitaalinen videovastaanotin. Kovan luokan tavaraa, hän sanoi.
Näyttöruudulla näkyi mies, jolla oli metallinen samuraikypärä ja kasvojen alaosan peittävä naamio.
- Mut, kukas toi metallinaama on? Mike kysyi.
Samassa näyttöruutu sammui ja kaiuttimista kuului:
- Kaikki Foot-sotilaat. Palatkaa Teknodromiin välittömästi.
- Teknodromi? Missä se on? Raph kysyi.
- Ei ole kuin yksi mahdollisuus. Alhaalla, April totesi ja lähdimme juoksemaan portaita alas.
Pakko myöntää, että meillä on kovempi kunto kuin Aprilillä. Kun pääsimme alimpaan kerrokseen, hän oli ihan puhki.
- April. Odota sä täällä, Don sanoi.
- Sopii minulle, April huohotti.
Ryntäsimme kellarikerrokseen ja näimme ninjoja venttiilien kimpussa. Samassa kaiuttimista kuului:
- Pysäyttäkää kilpikonnat. Keinolla millä hyvänsä.
Juuri kun tajusin, mitä oli tulossa, ninjat avasivat venttiilit. Yläpuolellamme olevat vesiputket halkesivat ja vettä tuli oikein tulvimalla. Jouduimme virran vietäviksi. hetken kuluttua käytävässä onnistuimme pääsemään pintaan.
- Meidän on päästävä täältä tai hukutaan, Leo sanoi.
- Mitä sä hätäilet? Mehän ollaan kilpikonnia, Don huomautti.
Silloin huomasin Aprilin. Hän räpiköi vedessä ja näytti siltä, ettei hän pitkään pysyisi pinnalla.
- Joo, mut April ei ole! huudahdin saaden Donin havahtumaan.
Hän ui Aprilin luo ja sai hänet pysymään pinnalla.
- Olen teille vastapalveluksen velkaa, April sanoi.
Pian juoksimme täyttä vauhtia portaissa kohti kattoa. Vesi nousi kannoillamme todella nopeasti.
- En taida jaksaa enää kauan, April huohotti.
- Ajattele asian valoisaa puolta. Ei sada vettä, Raph vitsaili.
Mulkaisin häntä ärtyneesti. Tilanne oli kyllä todella huono vitseille. Lopulta pääsimme katolle. Ainoa mahdollisuus päästä pakoon oli mennä samaa tietä kuin olimme tulleet eli köyttä pitkin. Loikkasimme katolta köyden varassa juuri, kun koko rakennus tuhoutui vedenpaineen takia.
- Minä sanoisin, että ninjojen rikosaalto ikään kuin on murtunut, Raph vitsaili.
- Äh, tuki jo suusi, minä mutisin.
Myöhemmin palasimme viemäreihin. Don oli löytänyt erään ninjarobotin kamppeet matkan varrelta ja otti ne mukaan. Kotona näytimme ne Splinterille.
- Näitä ne ninjarobotit käyttivät, Don selitti.
- Tätä pelkäsinkin. Tuo on Foot-klaanin univormu. Vanha viholliseni Oroku Saki on jossain lähistöllä, Splinter sanoi.
- Miten muka? Koko paikka valui viemäriin, Raph ihmetteli.
- Kenties robotit. Mutta Saki ei ole niin helposti voitettava vastustaja, Splinter sanoi.
- Jep. Mestari Splinter. Jos se on jossain täällä niin me kyllä löydetään se. Me kilpparit ei tunneta sanaa häviö, Leo sanoi päättäväisesti.
- Jeah. Ei olla viitsitty etsiä sitä sanakirjasta, Mike vitsaili.
Minä iskin käteni otsaan.
- Etteks te kaverit ota mitään vakavasti? April kysyi.
Juuri silloin Mike tuli paikalle pizzan kanssa.
- Ai joo, onhan teillä pizza. Hei antakaa pala sitä ananasappelsiinisuklaapizzaa, April sanoi, kun säntäsimme kaikki pizzan kimppuun.
Toivottvasti tykkäätte. Kommentoikaa pliis.

Donnan päiväkirjan toinen osa

Tmnt (80)
Donnan päiväkirja
Silppuri menee liian pitkälle

Tavallisesti olen Leon jälkeen ensimmäisenä pystyssä, mutta koska edellinen ilta oli tavallista rankempi, heräsin vasta, kun April sytytti valot ja venytteli. Raph veti bandanan kasvoilleen ja sanoi:
- Rauhallisesti, April. Meillä oli rankka ilta.
- Minä en syö mitään ennen kunnon aamiaista, Mike sanoi haukotellen.
- Mutta emme syö mitään ennen harjoituksia, Leo sanoi ja veti esiin bambusauvan.
En olisi millään jaksanut ajatella treenejä, mutta minkäs ninja koulutukselleen mahtaa, joten nousin haukotellen ylös ja venyttelin. Kävelin veljieni perässä dojoon. Minusta tuntui siltä, että nukahtaisin pystyyn, jos ei pian tapahtuisi jotain. Taisin todellakin nukahtaa, sillä havahduin hereille, kun Splinter sanoi:
- Madonna.
- Anteeksi, sensei. Nukuin huonosti, sanoin ja hieroin niskaani nolona.
Sitten tajusin, että harjoittelin Splinteriä vastaan. Nousin ylös, kumarsin ja vedin viuhkani esiin. Otin nopeasti taisteluasennon ja hyökkäsin Splinteriä kohti hyppypotkulla. Harjoitusmatsi kesti jonkin aikaa, kunnes lensin vastapäiseen seinään. Pian viereeni lensi Leoa vastaan harjoitellut Mike.
- Taisit juuri saada opetuksen Mike, Don naurahti.
Hän oli harjoitellut Raphia vastaan. Autoin Miken pystyyn ja kävelimme muiden luo.
- Todellakin. Michelangelon on opittava vielä paljon kärsivällisyyttä, Splinter sanoi.
- Niin ota vaan rennosti niin kuin mekin, Don sanoi.
Myöhemmin olimme siirtyneet keittiöön aamiaiselle. Taidat arvata, mikä oli aamupala. Kyllä, pizza.
- Kuka haluaa cornflakeseja? Don kysyi.
- Minä otan rusinoita, Raph sanoi.
- Suklaamuroja minulle, Mike sanoi.
- Hei, onks vielä frostiesseja? minä kysyin ja availin keittiön kaapinovia.
- Ei teillä olisi tuota oikeaa aamiaista? April kysyi.
- Tietysti. Shusia? Splinter ehdotti.
Aprilille taisi riittää raaka kala, sillä hän mutisi:
- Ehkä minä sittenkin syön kaupungilla.
- Ollaanko menossa jonnekin vai? Mike kysyi ja nappasi yhden pizzan palan.
- Ettekö muista sitä paikkaa, jossa Teknodromi on. Meidän pitää mennä tutkimaan se alue. En minä muuten saa kunnon juttua mistään, April sanoi.
Hetkistä myöhemmin olimme jo viemäreissä ja matkalla paikalle, jossa oletimme Tekondromin olevan. Katosta putoili vesipisaroita.
- Hassua. Yleensä täällä viemärissä ei sada, Mike huomautti.
- Ei tämä ole sadetta vaan vettä viime yön tulvasta, April totesi.
- No tulkaa sitten. Olemme melkein perillä. Sen pitäisi olla juuri tässä? Don sanoi ja juoksi eräästä seinän aukosta sisään.
Me muut tulimme perässä ja pysähdyimme ällikällä lyötyinä. Valtavan kokoinen tyhjä luola.
- Onpa paikalla kokoa, Raph totesi.
- Minä en käsitä. Tässä sen pitäisi olla. Näettekö, tuossa on rakennuksen perustukset. Minne sellainen jättiläis Teknodromi olisi voinut hävitä, Don ihmetteli.
- Tuohon suuntaan, Mike ehdotti.
Luolan seinässä oli valtavan kokoinen aukko, johon johtavat jäljet näyttivät siltä kuin ne olisi tehty massiivisella tankilla.
- Oi mikä juttu. Tulkaa. Seurataan sitä, April sanoi ja oli jo menossa, kun Leo pysäytti hänet.
- Odota. Tästä meidän on kerrottava Splinterille, hän sanoi.
April oli aikeissa väittää vastaan, kun sanoin:
- Leo on oikeassa, April. Meidän kannattaa tehdä suunnitelma.
April huokaisi, mutta nyökkäsi sitten myöntävästi ja lähti mukanamme takaisin luolaan. Kun olimme päässeet sinne kerroimme löydöstämme Splinterille.
- Te näitte viime yönä ninjojen johtajan siinä maanalaisessa luolassa? Splinter tarkensi.
- Niin mestari Splinter, Leo sanoi.
- Ja nyt Teknodromi on kadonnut jälkiä jättämättä. Minusta tuntuu, että vanha viholliseni Oroku Saki on yhä elossa. Minun on autettava teitä tämän Teknodromin etsimisessä, Splinter sanoi.
- Puhtaanapitolaitokselle tämä työ kyllä kuuluisi, Raph huomautti.
Tönäisin häntä kyynärpäällä vatsaan.
- Oroku Saki on pelottavin mies, jonka tunnen. Ja hän on myös ensimmäisen luokan ninja, Splinter sanoi.
- Minä käyn uutishuoneella. Ehkä siellä on tietoa, minne Teknodromi olisi voinut mennä, April sanoi ja lähti kohti lähintä viemäriaukkoa.
Me muut lähdimme etsimään Teknodromia.
- Nopeasti. Vihollisemme on jo saanut melkoisen etumatkan, Splinter sanoi.
- Etumatkan? Emmekä edes tiedä mihin päin se on menny, Raph ihmetteli.
- Rauhoitu Raph. Nythän on Splinter meitä johtamassa, Mike sanoi.
- Jeah. Splinter vainuaa sen kuin rotan … ei kun siis saaliin, oikaisin nopeasti huomatessani Splinterin vilkaisevan minua.
Se oli aika noloa. Yleensä en sekoile sanoissani. Vähän ajan päästä olimme edelleen jäljittämässä Teknodromia.
- Ei jälkeäkään siitä. Missä Tarzan on tarvittaessa, Raph huokaisi.
- Tässä ja nyt, Mike sanoi ja tarttui sitten putkeen tarttuneeseen köyteen.
Seuraavassa hetkessä hän heilautti itsensä köyden varassa kauemmas huutaen täyttä kurkkua:
- AAAAEEEEOOOO-OOOO!!!!
Toivoin, ettei Raph olisi sanonut Tarzan.
- Tähän suuntaan luulisin, Splinter sanoi.
Hetken päästä löysimme jälkiä Teknodromista.
- Tätä kalliota on porattu äskettäin. Ja katsokaa minkäkokoisia jälkiä täällä on, Don huudahti.
- Tyyppi taitaa harrastaa rallicrossia kaupungin alla, Mike veikkasi.
Tunnelin loppupää oli sortunut umpeen.
- Nyt tais nousta seinä vastaan, Raph totesi.
- Älkää lannistuko lapseni. Yrittäkää löytää jonkinlainen kiertotie. Minä yritän päästä tästä jotenkin läpi, Splinter sanoi ja lähti kiipeämään sortumaa ylös.
- Läpi? Tosta? minä ihmettelin.
- Me rotat pääsemme tarvittaessa läpi vaikka harmaan kiven, Splinter sanoi.
Kun Splinter oli kadonnut näkyvistä, käännyin veljieni puoleen.
- No peloton johtaja. Mitäs tehdään? kysyin Leolta.
- Lähdetään etsiin sitä oikotietä, hän sanoi.
Lähdimme juoksemaan takaisin tulosuuntaan ja pian löysimme ylöspäin vievän tunnelin. Rupesimme kiipeämään seiniä pitkin ylös. Matka tuntui sairaan pitkältä.
- Hei Donnie. Päästäänkö me tästä mihinkään? Mike kysyi hetken päästä.
- Totta kai. Kaikki tunnelit johtaa jonnekin, Don sanoi.
- Älä nyt ala filosofoida, Raph hymähti.
Lopulta pääsimme viemärinkannelle, joka peitti ulospääsyn.
- Nyt kaikki hiljaa. Emmehän halua herättää huomiota, Leo sanoi ja nosti kannen.
Huono ajatus, sillä olimme joutuneet keskelle ajorataa.
- Hei Tarzanit! Jouduttiinkohan me tässä nyt ojasta allikkoon vai viemäristä viidakkoon, minä huudahdin.
- Tulkaa! Täältä on päästävä pois, Don huusi.
Lähdimme juoksemaan kohti lähintä kujansuuta autoja väistellen. Lopulta pääsimme kujalle.
- Miten ihmeessä täällä voi kukaan elää? Raph kysyi huohottaen.
Samassa hän ja Mike huomasivat jotakin. Se oli katolla oleva Jumbo-pizzan mainos.
- No tuota minä sanoisin jo kunnon pizzaksi, Mike huokaisi.
Huomasin oman vatsanikin murisevan, mutta en aikonut nyt ajatella syömistä. Mainoksen vieressä komeili rakennus, jossa oli iso kuutonen.
- 6-kanava. Eiks April ole juuri siellä töissä? kysyin.
Leo nyökkäsi. Pojat olivat jo menossa, kun pysäytin heidät.
- Hei, ei me voida tällaisina näyttäytyä. Meidät nähdään, sanoin.
- No, mitä sä sit ehdotat. Etsiväkamppeet jäi kämpille, Raph huomautti.
Katselin hetken ympärilleni ja huomasin sitten jonkin vaatekaupan rekin täynnä nahkatakkeja ja pahvilaatikon täynnä aurinkolaseja. Nappasin rekistä viisi nahkatakkia, laatikosta viidet aurinkolasit ja heitin ne veljilleni. Oma valintani oli suurin piirtein samanlainen kuin Michael Jacksonin nahkatakki Thrillerin musavideolla. Pieneksi plussaksi löysin roskalaatikosta vanhan mankan, joka vieläpä toimi jotenkuten. Lopulta veljeni saivat kamppeet ylleen.
- Okei, sitten menoksi, sanoin ja lähdimme kohti 6-kanvan toimitusta.
April tuli juuri ulos, kun pääsimme ovien lähelle.
- Juhuu sisko! Miten pyyhkii, Raph huikkasi.
April kääntyi ympäri ja näki meidät, no myönnettäköön aika erikoisissa valepuvuissa.
- Voi ei, kaverit, hän huokaisi.
- No pitihän meidän jotenkin naamioitua. En minä muutakaan keksinyt, yritin selittää.
- Kuunnelkaapa nyt hetki. Minulla on tiedossa yksi juttu, joka saattaa liittyä siihen Teknodromiin. Kaksi tuntia sitten varastettiin eläintarhasta sarvikuono ja pahkasika, April kertoi.
Juttu kuulosti sen verran hullulta, että sekä minä että veljeni purskahdimme nauruun.
- Sarvikuono ja pahkasika johdattavat Teknodromin jäljille? Raph kysyi nauraen.
- Mutta varkaat olivat robotteja, jotka raahasivat eläimet maan alle, April selitti.
- Robotteja vai? Eiköhän aleta painua, Mike sanoi.
Keskuspuistoon oli muutaman korttelin matka ja eläintarhakin oli ihan puiston keskellä. Tarha oli suljettuyleisöltä, mutta April sai järjestettyä meidät sisälle pressikortin avulla. Sulkemisen syy selittyi valtavalla montulla maassa. Minä ja veljeni laskeuduimme monttuun niin, että jäimme roikkumaan reunalle.
- April, odota sä täällä, Don sanoi.
- Mut … April yritti.
- Jos tää luola tukkeutuu, me voidaan kaivautua ulos, sä et, Leo selitti.
- Jeah. Me pystytään elämään viemäreisääää!!! Mike huusi kun hänen otteensa irtosi ja hän putosi alas.
Meiltä muiltakin lipesi ote ja putosimme myös alas. Pudotus ei onneksi ollut kovin pitkä.
- Olipa lyhyt reissu, Mike huomautti.
Nousin ylös ja venyttelin niskaani. Sitten huomasin maassa jotain. Tutun näköinen kävelykeppi.
- Hei, onks tämä se, minkä mä luulen sen olevan? kysyin ja otin kepin käteeni.
Leo näytti järkyttyneeltä.
- On. Se on Splinterin kävelykeppi, hän sanoi.
- Hänellä on se aina mukanaan. Nyt hän on pulassa, Don henkäisi.
Juuri silloin Tekondromin kaiuttimista kuului:
- Niin varmasti on! Hahaha! Jos haluatte vielä nähdä hänet teidän on tultava sisään!
Seinässä oleva ovi aukesi. Minusta tuntui, että olin kuullut tuon saman äänen jossain.
- Tämä on ansa, Leo sanoi, kun juoksimme sisälle.
- Olipa kiva kuulla, Raph hymähti.
Juoksimme jonkin aikaa käytävässä kun takanamme ollut oviaukko sulkeutui. Seinät alkoivat lähestyä.
- Nyt tuntuu siltä, että jouduttiin pikku kiipeliin. Miten päästään ulos? Mike huudahti.
- Täältä ei pääse ulos! Don huudahti.
- No toi oli kyllä hiukan pessimistinen asenne. Entäs toi? Raph kysyi ja osoitti pientä koodausjärjestelmää vastapäisellä seinällä.
- Koodin murtamiseen vie tuntikausia, Don sanoi.
- Nyt tarvittais kyllä lähinnä vain viisi sekuntia, minä ähkäisin yrittäessäni estää Raphin ja Miken kanssa seiniä litistämästä meitä.
- Leo, avaa se, Don huudahti.
Leo veti esiin katanan ja avasi sillä koodausjärjestelmän luukun, jolloin Don pääsi johtojen kimppuun.
- Olo on kuin pähkinällä pähkinäsaksissa, Mike ähkäisi.
Aloin pikku hiljaa olla samaa mieltä Miken kanssa, sillä jos Don ei saisi pian seiniä pysähtymään, olisimme muusia. Onneksi Don kuitenkin onnistui yhdistämään johdot ja seinät alkoivat vetäytyä. Vaara ei kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä seuraavaksi kimppuumme kävi kaksi taistelurobottia. Raph onnistui iskemään sait molempien päiden läpi. Sen jälkeen Don ja Mike paiskasivat robotit alas lattialuukusta heti napattuaan Raphin sait. Jatkoimme matkaa kunnes tulimme suureen huoneeseen.
- Tämä on varmaan jonkinlainen tuotantolaitos, Don veikkasi.
Samassa seinän vierustoilla olevat taistelurobotit lähtivät liikkeelle meitä kohti.
- Voi veljet. Nyt ollaan vaikeuksissa, Don mutisi.
Robotit tulivat meitä kohti joka suunnasta.
- Tekeeköhän ne meille jotakin? Mike ihmetteli ääneen.
- Tilanne näyttää melko pahalta, Don huomautti.
- Meidät on koulutettu taistelemaan ihmisten ei purkinavaajien kanssa, Raph sanoi.
- Siis no mitä me tehdään? Mike kysyi.
Leolla oli vastaus valmiina:
- Sä ja Raph menette sivulle. Don ja Donna yrittäkää päästä niiden taakse.
- Entäs sä Leo? minä kysyin.
- No jonkun on hoidettava keskikenttä. Hyökkäykseen! Leo huusi ja veti miekkansa esiin.
Me muutkin vedimme aseemme esiin ja hyökkäsimme kohti robotteja. Minä ja Don onnistuimme tuhoamaan yhden laseria ampuvan robotin tuhoamalla sen linssin ja katkaisemalla sen kaulan. Leo leikkasi miekoilla erään toisen robotin sirkkelit yhdessä hujauksessa. Mike onnistui tuhoamaan pihtibotin ja hämähäkin. Raph romutti lentävän rauskun. Robotteja oli lopulta jäljellä vain kaksi. Iso murskaaja ja konekivääribotti. Minä ja Don suojauduimme tuhoamamme laserrobotin taakse. Leo, Raph ja Mike juoksivat paikalle.
- Takakenttä on hoidettu, Raph ilmoitti.
- Miten me hoidetaan noi kaks? minä kysyin.
- Mä hoidan, Mike sanoi ja loikkasi esiin.
Mike härnäsi robotit peräänsä ja onnistui väistämään sarjatulen, kun iso murskaaja loppujen lopuksi romutti konekivääribotin ja kaatui sitten tuhoutuen maahan.
- Paikkahan on nyt oikein kauniisti koristeltu, Raph vitsaili.
Mulkaisin Raphia hieman ärtyneenä. Emmehän me olleet vielä edes löytäneet Splinteriä. Lähdimme juoksemaan käytävää pitkin, kun katto aukesi ja meitä kohti syöksyi valtava piikkijyrä. Yritimme paeta, mutta tulo suunnan sulki seinä. Sitten Donilla välähti. Hän kytki teipillä seinään osan, jonka oli löytänyt edellisestä huoneesta.
- Anna mennä Leo, Don sanoi.
Leo heitti shurikenin osaan ja se räjähti. Loikkasimme aukosta sisään juuri, kun jyrä olisi jyrännyt meidät. Huohotin hetken polvillani ja nostin sitten katseeni ylös.
- Kaverit katsokaa! huudahdin.
Pojat nostivat myös katseensa ja henkäisivät. Splinter roikkui katosta sidottuna.
- Splinter! Hoidan sinut alas, mestari, Leo sanoi ja veti esiin miekan.
Samassa kuului sama ääni, jonka olimme kuulleet aiemmin:
- Onnitteluni.
Käännyimme ympäri ja näimme samojen ninjojen tulevan takanamme olevasta ovesta. Ninjojen perässä ovesta astui mies metallisessa samuraikypärässä ja kasvojen ala osan peittävässä naamiossa.
- Samat kaverit, joiden kanssa tapeltiin eilen, Don sanoi.
- Te läpäisitte kokeen loistavasti, mies sanoi.
- Kokeen? Minkä kokeen? Raph kysyi.
Olimme vetäneet aseemme varmuuden vuoksi esiin. En pitänyt miehestä.
- Karvainen pikku ystävänne tuntee minut nimellä Oroku Saki. Mutta kutsukaa te vain minua Silppuriksi, mies sanoi.
- Oletko sinäkin muka joku mestari vai? Raph kysyi.
- Olisi viisainta luopua tuosta tyylistä, jos haluatte liittyä kunniakkaaseen Foot-klaaniin, Silppuri sanoi.
- Ja miksi muka haluaisimme? Leo kysyi epäilevästi.
Jotenkin minusta tuntui, etten välttämättä haluaisi tietää vastausta. Sanotaan vaikka niin, ettei naaraskilpikonnan vaisto ei koskaan petä.
- Koska minua teidän on kiittäminen kaikesta siitä mitä te nykyisin olette. Minun takiani Hamato Yoshi lähti Japanista. Minä seurasin häntä tähän maahan, jossa pystyin ottamaan avukseni tekniikan ihmeet. Mukaan luettuna harvinaisen mutageenin. Minä aiheutin teissä mutaation ja te olette kaikesta kiitollisuuden velassa minulle. Älkää vastustako kohtaloanne. Liittykää klaaniin, Silppuri kertoi.
Minusta tuntui, että leukani oli juuri pudonnut lattialle. sain lopulta kieleni liikkeelle.
- Kuulostaaks sanonta haista home susta yhtään tutulta. Nyt järkätään Splinter alas, sanoin ja käännyin veljiini päin.
- Hyvä on. On minulla omatkin mutanttini. Bepop! Rocksteady! Tuhotkaa heidät, Silppuri käski.
Vastakkaisista ovista astui pahkasika- ja sarvikuonomutantti.
- Mielihyvin mestari Silppuri, Rocksteady sanoi ja samassa kaksikko ryntäsi meitä kohti vastakkaisista suunnista.
- Hypätään! Raph huusi ja loikkasimme suoraan ylöspäin.
Rocksteady ja Bepop törmäsivät täysillä päin toisiaan.
- Senkin idiootit! Silppuri ärähti.
- Mutaatio ei ainakaan noiden älykkyyttä parantanu, Don mutisi, kun roikuimme köydessä, jolla Splinter oli sidottu.
Sitten loikkasimme alas. Saimme melkein heti ninjat kimppuumme, mutta hoitelimme heidät parissa sekunnissa. Silppuri perääntyi muutaman askeleen. Leo loikkasi ilmaan ja veti samalla esiin miekkansa. Hän katkaisi Splinteriä pitelevän köyden. Raph koppasi Splinterin ja sanoi:
- No niin Splinter. Nyt häivyttiin täältä.
Kun häivyimme paikalta, kuulin Silppurin rähjäävän Rocksteadylle ja Bepopille:
- Voi te kampurajalkaiset köntykset!
Ne kaksi mutanttia olivat todella täysiä tampioita. Hieman myöhemmin nousimme ylös viemäristä Splinter mukanamme.
- Lepää tässä, mestari Splinter, Don sanoi ja auttoi Splinterin puiston penkille.
- Jotenkin tuntuu, et selvittiin vähän liian helposti, Leo totesi.
- Voi, kun et puhuis noista tunteistas ääneen, Raph mutisi, kun maanpinta alkoi halkeilla ja lopulta se hajosi valtavaksi aukoksi.
Aukosta loikkasivat Rocksteady ja Bepop.
- Se on iltarukouksen paikka, kilpikonnat! Rocksteady huusi ja molemmat alkoivat tulittaa aseillaan.
Onnistuimme suojautumaan viemärinkansien taakse.
- Hei, nyt eliminoidaan noi elikot, Mike sanoi ja hän ja Raph heittivät viemärinkannet kohti roistokaksikkoa.
Pahikset onnistuivat väistämään kannet, mutta eivät enää hyppypotkuja.
- Ooks sä ollu Viidakkokirjassa? Raph kysyi virnistäen.
Kaksikko nousi ylös ja jatkoi tulitusta. Raph ja Mike onnistuivat väistämään. Leo loikkasi ilmaan ja katkaisi Bepopin aseen piipun miekalla ja minä iskin kunnon hyppypotkun hänen vatsaansa. Raph tukki Rocksteadyn aseen piipun sailla ja se räjähti. Se ei kuitenkaan saanut roistoja luovuttamaan.
- Noi kaks pitäis saada pois täältä hillumasta, Raph sanoi.
- Jeah. Noi hirvitykset kuuluis eläintarhaan, Mike totesi.
Silloin minulla välähti.
- Hei, kaverit. Mulla välähti. Seuratkaa mua, sanoin ja johdatin veljeni eläintarhaan.
Hetken kuluttua Rocksteady ja Bepop ryntäsivät sisälle.
- Hei, luuserit! Täällä päin! minä huutelin eräästä aukinaisesta häkistä.
Kaksikko ryntäsi minua kohti, mutta minäpä livahdin häkin takaovesta huikaten samalla:
- Ciao taukit!
Kun pääsin ulos, Leo veti kytkimestä, joka sulki sekä oven että laski kalterit. Suunnitelmani oli toiminut. Kävelimme häkin eteen katselemaan raivona olevia Rocksteadya ja Bepopia.
- Pitäkää te hauskaa keskenänne. Me tullaan moikkaamaan siinä kymmenen vuoden päästä, Raph vitsaili.
- On, on, on tosi tyhmiä jätkiä, Mike nauroi.
- Veljet, mitä mänttejä, minä nauroin.
Samassa eläintarhan portille ajoi 6-kanavan auto ja April juoksi paikalle.
- Okei, kaverit. Missä tapahtuu? hän kysyi.
- Ei enää oikein missään, Raph totesi.
- Äh. Onpa tosi hauska kuulla, April hymähti.
- Mut noita sä voisit ihan hyvin kuvata, Mike ehdotti ja osoitti Rocksteadya ja Bepopia.
- Tulkaa takasin ja tapelkaa senki vihreät räpyläjalkaiset räkänokat! Grrrrrrrrrr!!!!!!!!!! Rocksteady karjui.
- Vau! April henkäisi.
- Ja sä, pikku pimu siellä, syöt vielä joku päivä ton kameras! Rocksteady rähjäsi ja sitten kumpikin yritti purra kaltereita poikki.
- Mistä noi olennot on peräisin? April kysyi.
Kukaan meistä ei viitsinyt vastata.
- Tule. Meidän on vietävä Splinter kotiin, Leo sanoi.
Puheenaiheen vaihto ei kuitenkaan toiminut Apriliin.
- Mennään autolla. Minä en päästä teitä silmistäni ennen kuin olen saanut tietää koko jutun, hän sanoi.
- Kyllä sä sen saat. Muista, että Silppuri on edelleen vapaalla jalalla, Don sanoi.
- Ja jyrää varmaan ympäriinsä sillä Teknodromilla, Mike lisäsi.
Autossa etsin käsiini paperia ja kynän. Aloin piirtää kohtaamiamme vihollisia. Jotenkin minusta tuntui, että tulisimme kohtaamaan uusia vaaroja pian ja niitä olisi paljon.

Kommentoikaa pliis