Turtles tarinoita

Jatkuu
Raph tuijotti Donin pitelemää kukkaa pöllämystyneenä. Äkkiä Leo syöksyi heidän ohitseen.
- Häivytään täältä! Paikka alkaa romahtaa, Leo huusi.
Don ei meinannut saada itseään liikkeelle joten Raph veti hänet mukaansa. Pojat onnistuivat pääsemään ulos temppelistä juuri kun sen oviaukon eteen putosi kiviä. Leo nosti katseensa veljiinsä.
- Meidän on palattava palatsiin. Ninja on kaiken takana. Mestaria on varoitettava, hän sanoi.
Don ei ensi saanut sanaa suustaan. Lopulta hän kuitenkin avasi suunsa.
- Mitä me voidaan tehdä? Ninja muutti Samurain lootukseksi! Jos joku saa tietää että prinsessa on kukka niin me ollaan vainaita! Donin ääni kohosi melkein kirkunaksi.
Leo läimäytti häntä kasvoihin.
- Rauhoitu Don. Kukaan muu kuin mestari ei saa tietää. Me voidaan kyllä auttaa Samuraita mutta nyt ei ole aikaa, Leo sanoi.
Don veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Hän laittoi kukan vyöhönsä.
- Okei kaverit. Mentiin, hän sanoi
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Raph tuijotti Donin pitelemää kukkaa pöllämystyneenä. Äkkiä Leo syöksyi heidän ohitseen.
- Häivytään täältä! Paikka alkaa romahtaa, Leo huusi.
Don ei meinannut saada itseään liikkeelle joten Raph veti hänet mukaansa. Pojat onnistuivat pääsemään ulos temppelistä juuri kun sen oviaukon eteen putosi kiviä. Leo nosti katseensa veljiinsä.
- Meidän on palattava palatsiin. Ninja on kaiken takana. Mestaria on varoitettava, hän sanoi.
Don ei ensi saanut sanaa suustaan. Lopulta hän kuitenkin avasi suunsa.
- Mitä me voidaan tehdä? Ninja muutti Samurain lootukseksi! Jos joku saa tietää että prinsessa on kukka niin me ollaan vainaita! Donin ääni kohosi melkein kirkunaksi.
Leo läimäytti häntä kasvoihin.
- Rauhoitu Don. Kukaan muu kuin mestari ei saa tietää. Me voidaan kyllä auttaa Samuraita mutta nyt ei ole aikaa, Leo sanoi.
Don veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Hän laittoi kukan vyöhönsä.
- Okei kaverit. Mentiin, hän sanoi
Kommentoikaa pliis

tääki on tosi mukava tarina, aina ku Sä laitat tänne jatkoo Nii mä oon sillee että jeeeeeeeeee... Mut ne sun ehdotukset käy vallan mainiosti. Mulle kävi myös pikku kömmähys tätä lukiessa. Mä luin kakka vaikka siinä luki kukka lol lol lol lol lol... Joo mut jatkoo pian

Raph käveli ulos luolasta. Mikey makasi maassa Silverin vieressä. Raphin nähtyään hän nousi. Raph sanoi: "Lähdetään. Työmme täällä on tehty." Mikey nyökkäsi ja seurasi Raphia alas rinnettä. Mikey sanoi hiljaa: "Minun kyllä käy vähän sääliksi heitä. Perheenjäsenet kuolevat yksi kerrallaan." Raph ei vastannut mitään. Hän kuitenkin oli kääntänyt korvansa Mikeyn suuntaan viestittäen, että oli kuullut.

Raph ja Mikey liukuivat loppu matkan alas. Mikey osui kiveen. Hän menetti tasapainonsa ja heitti muutaman kuperkeikan. Raphin päästyä pohjalle, hän kääntyi ja katsoi, kun Mikey syöksyi häntä kohti. Mikey törmäsi Raphiin niin kovalla vauhdilla, että Raph lennähti noin kaksi metriä kauemman.

Raph ravisteli päätään ja huusi Mikeylle: "Sinä pieni kömpelys! Minulta olisi voinut mennä taju kankaalle!" Mikey huusi takaisin: "Sittenpähän olisit ollut hiljaa!" Raph nousi ja sanoi hiljempaa: "Lähdetään nyt. Tämä matka saa minut miettimään itsemurhaa." Mikey sanoi: "Tuo oli vitsi, vai mitä."

Raph hölkkäsi eteenpäin kohti kallioseinämää. Outoa. Eihän tuota äsken ollut tuossa. Kallioseinämällä oli paljon erikokoisia kiviä, jotka pysyivät kalliossa kiinni märällä savella. Pienikin huuto saisi kallion kivet tippumaan. Raph sanoi Mikeylle hiljaa: "Nyt pysyt ihan hiljaa. Tai saamme kivisuihkun niskaamme."

Raph ja Mikey hiipivät vaivatta seinämän keskikohdan yli. Raph potkaisi vahingossa Mikeyn nenälle pölyä. Mikeyn naama vääntyi ihmeelliseen asentoon. Raph katsoi Mikeyyn ja sanoi: "Älä aivasta." Mikey ei voinut asialle mitään. Hän aivasti.

Pieni kivi vyöryi alas rinnettä. Siitä syntyi ketjureaktio, jolloin kaikkein suurimmatkin kivet vyöryivät alas. Raph huusi: "Hienoa Mikey! Tapatat meidät molemmat!" Mikey väitti vastaan: "Itsepähän potkaisit päälleni pölyä!" Raph ja Mikey hyppäsivät sivuun suuren kiven tullessa heitä kohti. Raph sanoi: "Keskitytään nyt vain hengissä pysymiseen."

Raph ja Mikey väistelivät kiviä kuin riivatut. Välillä kivi osui heihin, mutta siitä ei tullut kuin vain pelkkä naarmu. Raphin pitäessä hengähdystaukoa, hän huomasi kiven, joka oli menossa Mikeyä kohti. Raph pujotteli kivien läpi Mikeyn luokse. Kivi oli jo lähellä. Raph hyppäsi ja työnsi Mikeyn pois tulilinjalta. Kivi laskeutui Raphin takajalan päälle.

Raph karjaisi. Kiviä satoi vielä. Raphin päähän osui yksi ja hänen päähänsä tuli ilkeän näköinen haava. Raph sanoi Mikeylle: "Pakene, kun vielä ehdit!" Mikey seisoi vähän metrien päässä hänestä tuijottaen Raphia. Mikey tärisi hieman. Raphin selkään osui suurempi kivi. Raph rääkäisi ja huusi: "Lähde nyt! Älä jää siihen mietiskelemään, vaain pakene!!"

Tällä kertaa viesti meni perille. Mikey katsoi toivottomana veljeään silmiin. Hänen silmistä valui muutama kyynel. Mikey sanoi: "En aio jättää sinua!" Raph sanoi tosissaan: "Mene nyt! Sinun henkesi on kalliimpi kuin minun." Mikey vastusteli: "Älä sano noin! En halua, että ajattelet noin!" Raph sanoi: "Mikey, olen tosissani."

Mikey käveli Raphin luokse ja yritti kiskoa Raphin jalan vapaaksi. Mikey sanoi: "En anna sinun kuolla." Raph sanoi: "Jätä minut nyt tähän. Kuolen mielummin hyvän asian puolesta." Mikey sanoi: "Tuo ei ole yhtään tapaistasi Raph. Älä luovuta! Olet isoveli. Sinun kuuluisi näyttää meille nuoremmille mallia." Raph sanoi: "Olet oikeassa. Nyt näytän mallia kunniakkaasta kuolemasta." Mikey huusi: "Ei!!Älä tee sitä!!" Siinä samassa lisää kiviä vyöryi alas. Raph sanoi: "Mene jo! Sinun on jäätävä eloon."

Mikey väisti lähestyviä kiviä. Hän otti muutaman juoksuaskeleen poispäin. Hän katsahti vielä Raphia, joka makasi kivien keskellä silmät täynnä päättäväisyyttä. Mikey sulki silmänsä ja juoksi pois. Hemmetti! Miksi tässä pitikään käydä näin?! Mikey juoksi eteenpäin silmät tiukasti kiinni. Pian hän tunsi jalkojensa alla jotakin kovaa. Mikey avasi silmänsä ja näki asfalttia.

Sivulta kuului jotakin. Mikey katsoi sinne, ja kauhukseen huomasi suuren rekan tuleva kovaa häntä kohti. Auto ei hidastanut.Äiti, älä tee tätä! Älä ota meitä mukaasi!

Heheheheee.....

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Raph tuijotti Donin pitelemää kukkaa pöllämystyneenä. Äkkiä Leo syöksyi heidän ohitseen.
- Häivytään täältä! Paikka alkaa romahtaa, Leo huusi.
Don ei meinannut saada itseään liikkeelle joten Raph veti hänet mukaansa. Pojat onnistuivat pääsemään ulos temppelistä juuri kun sen oviaukon eteen putosi kiviä. Leo nosti katseensa veljiinsä.
- Meidän on palattava palatsiin. Ninja on kaiken takana. Mestaria on varoitettava, hän sanoi.
Don ei ensi saanut sanaa suustaan. Lopulta hän kuitenkin avasi suunsa.
- Mitä me voidaan tehdä? Ninja muutti Samurain lootukseksi! Jos joku saa tietää että prinsessa on kukka niin me ollaan vainaita! Donin ääni kohosi melkein kirkunaksi.
Leo läimäytti häntä kasvoihin.
- Rauhoitu Don. Kukaan muu kuin mestari ei saa tietää. Me voidaan kyllä auttaa Samuraita mutta nyt ei ole aikaa, Leo sanoi.
Don veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Hän laittoi kukan vyöhönsä.
- Okei kaverit. Mentiin, hän sanoi
Kommentoikaa pliis

Upea tarina on kyllä. Ilolla luen tarinoitasi.

TMNTfani! kirjoitti:Raph käveli ulos luolasta. Mikey makasi maassa Silverin vieressä. Raphin nähtyään hän nousi. Raph sanoi: "Lähdetään. Työmme täällä on tehty." Mikey nyökkäsi ja seurasi Raphia alas rinnettä. Mikey sanoi hiljaa: "Minun kyllä käy vähän sääliksi heitä. Perheenjäsenet kuolevat yksi kerrallaan." Raph ei vastannut mitään. Hän kuitenkin oli kääntänyt korvansa Mikeyn suuntaan viestittäen, että oli kuullut.

Raph ja Mikey liukuivat loppu matkan alas. Mikey osui kiveen. Hän menetti tasapainonsa ja heitti muutaman kuperkeikan. Raphin päästyä pohjalle, hän kääntyi ja katsoi, kun Mikey syöksyi häntä kohti. Mikey törmäsi Raphiin niin kovalla vauhdilla, että Raph lennähti noin kaksi metriä kauemman.

Raph ravisteli päätään ja huusi Mikeylle: "Sinä pieni kömpelys! Minulta olisi voinut mennä taju kankaalle!" Mikey huusi takaisin: "Sittenpähän olisit ollut hiljaa!" Raph nousi ja sanoi hiljempaa: "Lähdetään nyt. Tämä matka saa minut miettimään itsemurhaa." Mikey sanoi: "Tuo oli vitsi, vai mitä."

Raph hölkkäsi eteenpäin kohti kallioseinämää. Outoa. Eihän tuota äsken ollut tuossa. Kallioseinämällä oli paljon erikokoisia kiviä, jotka pysyivät kalliossa kiinni märällä savella. Pienikin huuto saisi kallion kivet tippumaan. Raph sanoi Mikeylle hiljaa: "Nyt pysyt ihan hiljaa. Tai saamme kivisuihkun niskaamme."

Raph ja Mikey hiipivät vaivatta seinämän keskikohdan yli. Raph potkaisi vahingossa Mikeyn nenälle pölyä. Mikeyn naama vääntyi ihmeelliseen asentoon. Raph katsoi Mikeyyn ja sanoi: "Älä aivasta." Mikey ei voinut asialle mitään. Hän aivasti.

Pieni kivi vyöryi alas rinnettä. Siitä syntyi ketjureaktio, jolloin kaikkein suurimmatkin kivet vyöryivät alas. Raph huusi: "Hienoa Mikey! Tapatat meidät molemmat!" Mikey väitti vastaan: "Itsepähän potkaisit päälleni pölyä!" Raph ja Mikey hyppäsivät sivuun suuren kiven tullessa heitä kohti. Raph sanoi: "Keskitytään nyt vain hengissä pysymiseen."

Raph ja Mikey väistelivät kiviä kuin riivatut. Välillä kivi osui heihin, mutta siitä ei tullut kuin vain pelkkä naarmu. Raphin pitäessä hengähdystaukoa, hän huomasi kiven, joka oli menossa Mikeyä kohti. Raph pujotteli kivien läpi Mikeyn luokse. Kivi oli jo lähellä. Raph hyppäsi ja työnsi Mikeyn pois tulilinjalta. Kivi laskeutui Raphin takajalan päälle.

Raph karjaisi. Kiviä satoi vielä. Raphin päähän osui yksi ja hänen päähänsä tuli ilkeän näköinen haava. Raph sanoi Mikeylle: "Pakene, kun vielä ehdit!" Mikey seisoi vähän metrien päässä hänestä tuijottaen Raphia. Mikey tärisi hieman. Raphin selkään osui suurempi kivi. Raph rääkäisi ja huusi: "Lähde nyt! Älä jää siihen mietiskelemään, vaain pakene!!"

Tällä kertaa viesti meni perille. Mikey katsoi toivottomana veljeään silmiin. Hänen silmistä valui muutama kyynel. Mikey sanoi: "En aio jättää sinua!" Raph sanoi tosissaan: "Mene nyt! Sinun henkesi on kalliimpi kuin minun." Mikey vastusteli: "Älä sano noin! En halua, että ajattelet noin!" Raph sanoi: "Mikey, olen tosissani."

Mikey käveli Raphin luokse ja yritti kiskoa Raphin jalan vapaaksi. Mikey sanoi: "En anna sinun kuolla." Raph sanoi: "Jätä minut nyt tähän. Kuolen mielummin hyvän asian puolesta." Mikey sanoi: "Tuo ei ole yhtään tapaistasi Raph. Älä luovuta! Olet isoveli. Sinun kuuluisi näyttää meille nuoremmille mallia." Raph sanoi: "Olet oikeassa. Nyt näytän mallia kunniakkaasta kuolemasta." Mikey huusi: "Ei!!Älä tee sitä!!" Siinä samassa lisää kiviä vyöryi alas. Raph sanoi: "Mene jo! Sinun on jäätävä eloon."

Mikey väisti lähestyviä kiviä. Hän otti muutaman juoksuaskeleen poispäin. Hän katsahti vielä Raphia, joka makasi kivien keskellä silmät täynnä päättäväisyyttä. Mikey sulki silmänsä ja juoksi pois. Hemmetti! Miksi tässä pitikään käydä näin?! Mikey juoksi eteenpäin silmät tiukasti kiinni. Pian hän tunsi jalkojensa alla jotakin kovaa. Mikey avasi silmänsä ja näki asfalttia.

Sivulta kuului jotakin. Mikey katsoi sinne, ja kauhukseen huomasi suuren rekan tuleva kovaa häntä kohti. Auto ei hidastanut.Äiti, älä tee tätä! Älä ota meitä mukaasi!

Heheheheee.....

Kiitos vain . Samoin minä sinun tarinoitasi

Jatkuu
Pojat lähtivät juoksemaan viemäreissä. Samaan aikaan Ninja kaivautui esiin kivien seasta. Hän katseli hetken jäljelle jääneitä salamurhaajia ja kääntyi kannoillaan viitta hulmahtaen. Ninja käveli alttarin taakse jossa hänen kätyrinsä odotti
- Ongelmia? kaapuun pukeutunut olento kysyi.
- Haltijat pääsivät pakoon. Onnistuin kuitenkin saamaan sisareni pois kuvioista, Ninja sanoi.
Hän lähti nousemaan portaita takaisin palatsiin. Kaapu kaveri seurasi häntä.
- Tapoitko hänet? hän kysyi.
- No vähän siihen suntaan. Muutiin hänet lootukseksi, Ninja naurahti.
Kaksikko nousi portaita ylös ja huomasi samassa Splinterin. Splinter huomasi myös heidän tulevan salaovesta ja samassa hän tajusi koko jutun.
- Sinä olet se salamurhaaja. Yritit tapaa oman isäsi, Splinter sähähti ja veti esiin miekkansa.
Ninja aikoi juuri vetää oman miekkansa esiin mutta kaapu heppu painoi hänen kätensä alas.
- Minä hoidan tämän, hän sanoi ja hyökkäsi kohti Splinteriä.
Splinter yritti taistella vastaan mutta kaapuun pukeutunut kaveri iski hänet tajuttomaksi hännällään. Ninja otti esille köyden ja sitoi sillä Splinterin kädet selän taakse. Sitten kaksikko lähti laskeutumaan takaisin katakombeihin.
Kommenotikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Pojat lähtivät juoksemaan viemäreissä. Samaan aikaan Ninja kaivautui esiin kivien seasta. Hän katseli hetken jäljelle jääneitä salamurhaajia ja kääntyi kannoillaan viitta hulmahtaen. Ninja käveli alttarin taakse jossa hänen kätyrinsä odotti
- Ongelmia? kaapuun pukeutunut olento kysyi.
- Haltijat pääsivät pakoon. Onnistuin kuitenkin saamaan sisareni pois kuvioista, Ninja sanoi.
Hän lähti nousemaan portaita takaisin palatsiin. Kaapu kaveri seurasi häntä.
- Tapoitko hänet? hän kysyi.
- No vähän siihen suntaan. Muutiin hänet lootukseksi, Ninja naurahti.
Kaksikko nousi portaita ylös ja huomasi samassa Splinterin. Splinter huomasi myös heidän tulevan salaovesta ja samassa hän tajusi koko jutun.
- Sinä olet se salamurhaaja. Yritit tapaa oman isäsi, Splinter sähähti ja veti esiin miekkansa.
Ninja aikoi juuri vetää oman miekkansa esiin mutta kaapu heppu painoi hänen kätensä alas.
- Minä hoidan tämän, hän sanoi ja hyökkäsi kohti Splinteriä.
Splinter yritti taistella vastaan mutta kaapuun pukeutunut kaveri iski hänet tajuttomaksi hännällään. Ninja otti esille köyden ja sitoi sillä Splinterin kädet selän taakse. Sitten kaksikko lähti laskeutumaan takaisin katakombeihin.
Kommenotikaa pliis

splinteristä tuli nyt siis Se uhri mut jatkoo pian

Jatkoa pukkaa
Vähän sen jälkeen kun Ninja oli kätyrinsä kanssa raahannut Splinterin alas katakombeihin pojat pääsivät juuri sisälle palatsiin. Don ei ollut vieläkään toipunut kunnolla Samurain kukaksi muuttumisesta. Äkkiä Leo pysäytti heidät ja nosti lattialta laukun. Se oli Splinterin lääkelaukku.
- Splinter on ollut täällä. Hänelle on täytynyt tapahtua jotakin, Leo henkäisi.
- Pahikset varmaan ehti tänne ennen meitä, Raph sanoi.
- Mutta miten? Mike kysyi ja nojasi kuvakudokseen luulleen että sen takana oli seinä.
Mike kaatui salaovesta portaisiin ja kieri alas. Leo, Don ja Raph juoksivat aukolle.
- Salaovi katakombeihin. Hyvää työtä Mike, Leo huikkasi.
- Kiitti, kuului portaiden alapäästä.
Leo ja Raph lähtivät laskeutumaan portaita. Kun Don oli tulossa Leo pysäytti hänet.
- Me hoidetaan tämä. Sun on pelastettava kuningas. Tee se Samurain takia, Leo sanoi.
Don sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Sitten hän avasi silmänsä ja nyökkäsi päättäväisesti. Don nappasi lääkelaukun ja säntäsi toiseen suuntaan kun Leo ja Raph säntäsivät portaita alas.
Samaan aikaan Splinter alkoi palata tajuhinsa. Hänen yllään seisoivat Ninja ja kaapuun pukeutunut olento. Splinter katsoi Ninjaa vihaisesti.
- Ihmettelen miten voit olla noin tyyni vaikka olet pian joutumassa uhrialttarille, Ninja ihmetteli.
- Mikään ei päihitä valoa, Splinter sanoi.
- Se saadaan nähdä kun minusta tulee kuningas, Ninja naurahti, käveli kankaalla peitetyn kiven luokse ja kiskaisi kankaan pois.
Kankaan alta paljastui sotasauva. Splinterin silmät suurenivat.
- Kun sinusta ja pojistasi on päästy kruunaan itseni kuninkaaksi, Ninja nauroi.
Splinter nousi seisomaan.
- Et ikinä ansaitse tuota titteliä. Et tiedä mitään kunniasta, hän sähähti.
- Kunniasta! Tässä ei ole kyse kunniasta vanhus! Tässä on kyse voitosta! Voitosta ja kostosta! kaapuun pukeutunut olento karjaisi ja veti kaavuun yltään.
Olento oli suuri, punainen, vihreä silmäinen lohikäärme. Splinterin silmät menivät viiruun kuin kissalla kun hän näki vanhan vihollisensa.
- Drako, hän sihisi
Kommenoitkaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkoa pukkaa
Vähän sen jälkeen kun Ninja oli kätyrinsä kanssa raahannut Splinterin alas katakombeihin pojat pääsivät juuri sisälle palatsiin. Don ei ollut vieläkään toipunut kunnolla Samurain kukaksi muuttumisesta. Äkkiä Leo pysäytti heidät ja nosti lattialta laukun. Se oli Splinterin lääkelaukku.
- Splinter on ollut täällä. Hänelle on täytynyt tapahtua jotakin, Leo henkäisi.
- Pahikset varmaan ehti tänne ennen meitä, Raph sanoi.
- Mutta miten? Mike kysyi ja nojasi kuvakudokseen luulleen että sen takana oli seinä.
Mike kaatui salaovesta portaisiin ja kieri alas. Leo, Don ja Raph juoksivat aukolle.
- Salaovi katakombeihin. Hyvää työtä Mike, Leo huikkasi.
- Kiitti, kuului portaiden alapäästä.
Leo ja Raph lähtivät laskeutumaan portaita. Kun Don oli tulossa Leo pysäytti hänet.
- Me hoidetaan tämä. Sun on pelastettava kuningas. Tee se Samurain takia, Leo sanoi.
Don sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Sitten hän avasi silmänsä ja nyökkäsi päättäväisesti. Don nappasi lääkelaukun ja säntäsi toiseen suuntaan kun Leo ja Raph säntäsivät portaita alas.
Samaan aikaan Splinter alkoi palata tajuhinsa. Hänen yllään seisoivat Ninja ja kaapuun pukeutunut olento. Splinter katsoi Ninjaa vihaisesti.
- Ihmettelen miten voit olla noin tyyni vaikka olet pian joutumassa uhrialttarille, Ninja ihmetteli.
- Mikään ei päihitä valoa, Splinter sanoi.
- Se saadaan nähdä kun minusta tulee kuningas, Ninja naurahti, käveli kankaalla peitetyn kiven luokse ja kiskaisi kankaan pois.
Kankaan alta paljastui sotasauva. Splinterin silmät suurenivat.
- Kun sinusta ja pojistasi on päästy kruunaan itseni kuninkaaksi, Ninja nauroi.
Splinter nousi seisomaan.
- Et ikinä ansaitse tuota titteliä. Et tiedä mitään kunniasta, hän sähähti.
- Kunniasta! Tässä ei ole kyse kunniasta vanhus! Tässä on kyse voitosta! Voitosta ja kostosta! kaapuun pukeutunut olento karjaisi ja veti kaavuun yltään.
Olento oli suuri, punainen, vihreä silmäinen lohikäärme. Splinterin silmät menivät viiruun kuin kissalla kun hän näki vanhan vihollisensa.
- Drako, hän sihisi
Kommenoitkaa pliis  

jaaha Ny drako hyppäsi mukaan. Tää oli kivan pitkä pätkä ja siinä taas VÄHÄN matkittuja vuorosanoja, mut ei haittaa ne sopii sun tarinaan kuin valettu.

Se tunne kun on ollut jo terveenä monta päivää muttei laiskuuttaan ole jaksanut kirjoittaa.... ;-; Olen pahoillaniiiih....! Dx Lupaan kirjottaa ensi viikkoon mennessä ;n;

Purplecat702 kirjoitti:Se tunne kun on ollut jo terveenä monta päivää muttei laiskuuttaan ole jaksanut kirjoittaa.... ;-; Olen pahoillaniiiih....! Dx Lupaan kirjottaa ensi viikkoon mennessä ;n;

jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee...

Leo katseli reviirin rajamailla Silppurin reviirille. Hän katsahti vieressä seisovaan Doniin. Don vastasi samanlaisella katseella. Leo katsoi taas Silppurin reviiriä. Hän sanoi: "Silppurin ja jalan reviirin haju on laimentunut. Mistäköhän se johtuu?" Don sanoi: "Ehkä he ovat lähteneet jonnekin." Leo sanoi: "Voihan se olla mahdollista. En vain ymmärrä, miksi Silppuri lähtisi pois, kun sotamme on vielä kesken."

Leo ja Don olivat jo aikeissa lähteä kotiin, kun heidän takaa kuului rapinaa. Kaksi koiraa juoksi heitä kohti. Leo asettui heitä vastaan, ja kun koirat olivat tarpeeksi lähellä, Leo ja Don hyppäsivät heidän päälleen. Koirat saatiin nopeasti maihin. Toinen koirista sanoi: "armoa. Älkää tappako meitä." Leo vastasi: "Sitten saat puhua. Missä Silppuri on?" Koira vastasi: "Hän on lähtelyt pois kaupungista. Jätti vain kymmenen sotuira vartioimaan leiriä."

Leo kysyi: "Minne hän on matkalla?" Koira sanoi: "Mestari Silppuri ei kertonut. Meille tavallisille rivisotilaille hän ei sano mitään muuta kuin käskyjä." Leo sanoi: "Et selvästi palvele Silppuria omasta tahdostasi." Koira sanoi: "Kukaan jääneistä ei palvele häntä omasta tahdostaan. Palvelemme häntä vain silkasta pelosta."

Leo irrotti koiran. Don seurasi perässä ja irrotti koiran. Leo sanoi: "Jättäkää Jalka. Vain siten voitte elää onnellisina." Koirat lähtivät sanaakaan sanomatta syvemmälle Silppurin reviirille. Don sanoi: "Ilman Silppuria nuo koirat ovat ihan pihalla." Leo sanoi: "Niin, mutta Silppuri ei lähtisi minnekään ilman hyvää syytä. Mennään."


Lyhyt.....

Silppuri lähti hevon kuuseen.

TMNTfani! kirjoitti:Leo katseli reviirin rajamailla Silppurin reviirille. Hän katsahti vieressä seisovaan Doniin. Don vastasi samanlaisella katseella. Leo katsoi taas Silppurin reviiriä. Hän sanoi: "Silppurin ja jalan reviirin haju on laimentunut. Mistäköhän se johtuu?" Don sanoi: "Ehkä he ovat lähteneet jonnekin." Leo sanoi: "Voihan se olla mahdollista. En vain ymmärrä, miksi Silppuri lähtisi pois, kun sotamme on vielä kesken."

Leo ja Don olivat jo aikeissa lähteä kotiin, kun heidän takaa kuului rapinaa. Kaksi koiraa juoksi heitä kohti. Leo asettui heitä vastaan, ja kun koirat olivat tarpeeksi lähellä, Leo ja Don hyppäsivät heidän päälleen. Koirat saatiin nopeasti maihin. Toinen koirista sanoi: "armoa. Älkää tappako meitä." Leo vastasi: "Sitten saat puhua. Missä Silppuri on?" Koira vastasi: "Hän on lähtelyt pois kaupungista. Jätti vain kymmenen sotuira vartioimaan leiriä."

Leo kysyi: "Minne hän on matkalla?" Koira sanoi: "Mestari Silppuri ei kertonut. Meille tavallisille rivisotilaille hän ei sano mitään muuta kuin käskyjä." Leo sanoi: "Et selvästi palvele Silppuria omasta tahdostasi." Koira sanoi: "Kukaan jääneistä ei palvele häntä omasta tahdostaan. Palvelemme häntä vain silkasta pelosta."

Leo irrotti koiran. Don seurasi perässä ja irrotti koiran. Leo sanoi: "Jättäkää Jalka. Vain siten voitte elää onnellisina." Koirat lähtivät sanaakaan sanomatta syvemmälle Silppurin reviirille. Don sanoi: "Ilman Silppuria nuo koirat ovat ihan pihalla." Leo sanoi: "Niin, mutta Silppuri ei lähtisi minnekään ilman hyvää syytä. Mennään."


Lyhyt.....

Silppuri lähti hevon kuuseen.

Hoitelemaan Splinterin veikkaan

Kiva et pidät . Jatkuu
Don avasi kuninkaan huoneessa lääkelaukun ja etsi sieltä kaikki tarvitsemansa lääkekasvit. Hän laittoi kasvit huhmareeseen ja alkoi survoa niitä survimella. Hetken kuluttua lääke alkoi olla valmista. Don otti pienen maljan ja kaatoi lääkkeen siihen. Kääntyessään kuninkaaseen päin hän kuuli tämän mutisevan jotain.
- Pelasta maailma. Pelasta tyttäreni, kuningas sanoi.
Don vilkaisi nopeasti vyöllään olevaa lootusta ja huokaisi syvän. Hän nosti kuninkaan päätä ja juotti lääkkeen hänelle. Kuningas alkoi virota ja käänsi katseensa Doniin.
- Kiitos, kuningas sanoi hiljaa.
Don kumarsi.
Kommentoikaa pliis . Sori et on näin lyhyt

Ninjatar kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Leo katseli reviirin rajamailla Silppurin reviirille. Hän katsahti vieressä seisovaan Doniin. Don vastasi samanlaisella katseella. Leo katsoi taas Silppurin reviiriä. Hän sanoi: "Silppurin ja jalan reviirin haju on laimentunut. Mistäköhän se johtuu?" Don sanoi: "Ehkä he ovat lähteneet jonnekin." Leo sanoi: "Voihan se olla mahdollista. En vain ymmärrä, miksi Silppuri lähtisi pois, kun sotamme on vielä kesken."

Leo ja Don olivat jo aikeissa lähteä kotiin, kun heidän takaa kuului rapinaa. Kaksi koiraa juoksi heitä kohti. Leo asettui heitä vastaan, ja kun koirat olivat tarpeeksi lähellä, Leo ja Don hyppäsivät heidän päälleen. Koirat saatiin nopeasti maihin. Toinen koirista sanoi: "armoa. Älkää tappako meitä." Leo vastasi: "Sitten saat puhua. Missä Silppuri on?" Koira vastasi: "Hän on lähtelyt pois kaupungista. Jätti vain kymmenen sotuira vartioimaan leiriä."

Leo kysyi: "Minne hän on matkalla?" Koira sanoi: "Mestari Silppuri ei kertonut. Meille tavallisille rivisotilaille hän ei sano mitään muuta kuin käskyjä." Leo sanoi: "Et selvästi palvele Silppuria omasta tahdostasi." Koira sanoi: "Kukaan jääneistä ei palvele häntä omasta tahdostaan. Palvelemme häntä vain silkasta pelosta."

Leo irrotti koiran. Don seurasi perässä ja irrotti koiran. Leo sanoi: "Jättäkää Jalka. Vain siten voitte elää onnellisina." Koirat lähtivät sanaakaan sanomatta syvemmälle Silppurin reviirille. Don sanoi: "Ilman Silppuria nuo koirat ovat ihan pihalla." Leo sanoi: "Niin, mutta Silppuri ei lähtisi minnekään ilman hyvää syytä. Mennään."


Lyhyt.....

Silppuri lähti hevon kuuseen.

Hoitelemaan Splinterin veikkaan

Kaikki aikanaan. Kyllä sekin tapahtuu joskun, mutta ei nyt.

Tarinas on muuten ihan sika hyvä. Tykkään todella paljon.

Kiva et tykkäät . Jatkuu
Leo, Raph ja Mike juoksivat portaita alas katkombeihin. Heidän oli estettävä Ninjan aikeet. Kun he pääsivät alttarin takaiseen huoneeseen leo pysäytti heidät. Mike törmäsi Raphiin. Leo nosti sormen huulilleen ja siirsi hiukan alttarin takaista kangasta. Drako ja Ninja seisoivat uhrialttarin edessä mutta Leo oli varma että alttarilla makasi Splinter. Leo veti esiin miekkansa ja samoin Raph veitsensä ja Mike piikkipallonuijansa.
- Haltija olkoon uhri, Ninja sanoi ja aikoi iskeä veitsen Splinterin rintaan juuri kun veitsi lensi hänen kädestään hopeatähden saattelemana. Ninja ja Drako kääntyivät ympäri ja näkivät pojat. Ninjan silmät menivät viiruun.
- Sinä. Minä tapan sinut, Ninja sihsi ja veti esiin miekkansa.
Sitten hän hyökkäsi kohti Leoa
Kommentoikaa pliis

Hunter nojasi tiiliseinää vasten.
"No? Kerrotko jo mitä ne ninjat olivat? Tai miksi ne hyökkäsivät kimppuusi?" hän kysyi kärsimättömänä. Lora huokaisi syvään.
"Ne olivat Jalka-ninjoja. Ja ne kävivät päälle koska olen 'lainsuojaton'" Lora kertoi.
"Lainsuojatonko? Miksi muka?" Hunter kysyi ja repi bandanansa reunaa.
"Eheh.. No en minä oikeasti, mutta ne ninjat kutsuivat minua lainsuojattomaksi koska en totellut mestarin käskyä.." Lora virnisti typerästi.
"Mestarin?" Hunter kurtisti kulmiaan.
"Niin, tiedät kai, Silppurin" Lora vastasi.
"Mu-mutta... Velje-" Hunter lopetti lauseen kesken, ja huokaisi.
"Ei mitään. Anteeksi" hän sanoi. Lora katsoi hetken Hunteria.
"Sinullakin on toinen silmä sokea.. Outoa" Lora sanoi ja veti mustat hiuksensa toisen silmänsä edestä. Hunter katsoi tarkkaan ja huomasi, että tälläkin vieraalla oli sokea silmä.
"Jännä yhteensattuma" hän mutisi.
"Totta"
"Onko sinulla perhettä?" Hunter vaihtoi puheenaihetta.
"Minulla oli. Pikkuveli" Lora sanoi hieman surumielisenä.
"Mutta kadotin hänet pari vuotta sitten" hän jatkoi.
"Ai... Minun elämäni olisi varmaan päättynyt pari vuotta sitten, elleivät he........" hän jätti jälleen lauseen kesken. Sitä seurasi pieni hiljaisuus.
"Ketkä he?" Lora kysyi lopulta.
"Eivät ketkään" Hunter vastasi nopeasti.
"Voitko edes vihjaista?"
"En. Älä enää ikinä kysy minulta heistä" Hunter sanoi hieman jäätävällä äänellä.
"Hyvä on..." Lora vastasi hieman hämillään Hunterin reaktiosta.
"Tarvitset varmaan apua niiden ninjojen kanssa. Voin auttaa, jos haluat" Hunter sanoi taas rauhallisella äänellä.
"Hm... Hyvä on, mutta älä vingu minulle sitten jos sinua sattuu" Lora tuhahti.
"Älä huoli" Hunter virnisti kylmästi.
"Minua ei satu mikään."

~Vuosi myöhemmin~

Hunter katseli kerrostalon katolta kaupunkia.
"Mh.. Tylsää... Niistä ninjoistakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.. Kaipaan tappelua" Hunter huokaisi. Samassa hän näki silmäkulmassaan hahmon. Oikeastaan kaksi. Hunter käänsi päätään ja hänen silmäteränsä kapenivat todella, todella ohuiksi. .......he..... Hunter kääntyi kokonaan heihin päin.
"Pitkästä aikaa.. Senkin valehtelijat" hän sihahti. Hänen edessään seisoivat Raph ja Leo.
"......Hunter......?" Raph älähti.
"Hmp.. Niin olen, entä sitten?" Hunter sanoi.
"Olet.. Hieman muuttunut" Raph sanoi. Hunterin bandana oli revennyt monesta kohtaa, ja tämä oli hieman pidempi. Hunter väänsi naamansa virneeseen, joka näytti aika sekopäiseltä, kun ajatteli että hänen silmänsä olivat viiruina.
"Oliko teillä jotain asiaa? Jos ei, niin häipykää" hän sanoi ja katsoi ylimielisesti ensin Leota, sitten Raphia.
"Me.. Me halutaan pyytää anteeksi"

Tossa oli kolmas tarina ;u; Neljäs, ja viimeinen tulee olemaan sitten aikas pitkä... Heh heh... :'D

Purplecat702 kirjoitti:Hunter nojasi tiiliseinää vasten.
"No? Kerrotko jo mitä ne ninjat olivat? Tai miksi ne hyökkäsivät kimppuusi?" hän kysyi kärsimättömänä. Lora huokaisi syvään.
"Ne olivat Jalka-ninjoja. Ja ne kävivät päälle koska olen 'lainsuojaton'" Lora kertoi.
"Lainsuojatonko? Miksi muka?" Hunter kysyi ja repi bandanansa reunaa.
"Eheh.. No en minä oikeasti, mutta ne ninjat kutsuivat minua lainsuojattomaksi koska en totellut mestarin käskyä.." Lora virnisti typerästi.
"Mestarin?" Hunter kurtisti kulmiaan.
"Niin, tiedät kai, Silppurin" Lora vastasi.
"Mu-mutta... Velje-" Hunter lopetti lauseen kesken, ja huokaisi.
"Ei mitään. Anteeksi" hän sanoi. Lora katsoi hetken Hunteria.
"Sinullakin on toinen silmä sokea.. Outoa" Lora sanoi ja veti mustat hiuksensa toisen silmänsä edestä. Hunter katsoi tarkkaan ja huomasi, että tälläkin vieraalla oli sokea silmä.
"Jännä yhteensattuma" hän mutisi.
"Totta"
"Onko sinulla perhettä?" Hunter vaihtoi puheenaihetta.
"Minulla oli. Pikkuveli" Lora sanoi hieman surumielisenä.
"Mutta kadotin hänet pari vuotta sitten" hän jatkoi.
"Ai... Minun elämäni olisi varmaan päättynyt pari vuotta sitten, elleivät he........" hän jätti jälleen lauseen kesken. Sitä seurasi pieni hiljaisuus.
"Ketkä he?" Lora kysyi lopulta.
"Eivät ketkään" Hunter vastasi nopeasti.
"Voitko edes vihjaista?"
"En. Älä enää ikinä kysy minulta heistä" Hunter sanoi hieman jäätävällä äänellä.
"Hyvä on..." Lora vastasi hieman hämillään Hunterin reaktiosta.
"Tarvitset varmaan apua niiden ninjojen kanssa. Voin auttaa, jos haluat" Hunter sanoi taas rauhallisella äänellä.
"Hm... Hyvä on, mutta älä vingu minulle sitten jos sinua sattuu" Lora tuhahti.
"Älä huoli" Hunter virnisti kylmästi.
"Minua ei satu mikään."

~Vuosi myöhemmin~

Hunter katseli kerrostalon katolta kaupunkia.
"Mh.. Tylsää... Niistä ninjoistakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.. Kaipaan tappelua" Hunter huokaisi. Samassa hän näki silmäkulmassaan hahmon. Oikeastaan kaksi. Hunter käänsi päätään ja hänen silmäteränsä kapenivat todella, todella ohuiksi. .......he..... Hunter kääntyi kokonaan heihin päin.
"Pitkästä aikaa.. Senkin valehtelijat" hän sihahti. Hänen edessään seisoivat Raph ja Leo.
"......Hunter......?" Raph älähti.
"Hmp.. Niin olen, entä sitten?" Hunter sanoi.
"Olet.. Hieman muuttunut" Raph sanoi. Hunterin bandana oli revennyt monesta kohtaa, ja tämä oli hieman pidempi. Hunter väänsi naamansa virneeseen, joka näytti aika sekopäiseltä, kun ajatteli että hänen silmänsä olivat viiruina.
"Oliko teillä jotain asiaa? Jos ei, niin häipykää" hän sanoi ja katsoi ylimielisesti ensin Leota, sitten Raphia.
"Me.. Me halutaan pyytää anteeksi"

Tää on hyvä tarina:) muuten teitkö sun avatarin itte vai löysitkö sen vain jostain?

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Hunter nojasi tiiliseinää vasten.
"No? Kerrotko jo mitä ne ninjat olivat? Tai miksi ne hyökkäsivät kimppuusi?" hän kysyi kärsimättömänä. Lora huokaisi syvään.
"Ne olivat Jalka-ninjoja. Ja ne kävivät päälle koska olen 'lainsuojaton'" Lora kertoi.
"Lainsuojatonko? Miksi muka?" Hunter kysyi ja repi bandanansa reunaa.
"Eheh.. No en minä oikeasti, mutta ne ninjat kutsuivat minua lainsuojattomaksi koska en totellut mestarin käskyä.." Lora virnisti typerästi.
"Mestarin?" Hunter kurtisti kulmiaan.
"Niin, tiedät kai, Silppurin" Lora vastasi.
"Mu-mutta... Velje-" Hunter lopetti lauseen kesken, ja huokaisi.
"Ei mitään. Anteeksi" hän sanoi. Lora katsoi hetken Hunteria.
"Sinullakin on toinen silmä sokea.. Outoa" Lora sanoi ja veti mustat hiuksensa toisen silmänsä edestä. Hunter katsoi tarkkaan ja huomasi, että tälläkin vieraalla oli sokea silmä.
"Jännä yhteensattuma" hän mutisi.
"Totta"
"Onko sinulla perhettä?" Hunter vaihtoi puheenaihetta.
"Minulla oli. Pikkuveli" Lora sanoi hieman surumielisenä.
"Mutta kadotin hänet pari vuotta sitten" hän jatkoi.
"Ai... Minun elämäni olisi varmaan päättynyt pari vuotta sitten, elleivät he........" hän jätti jälleen lauseen kesken. Sitä seurasi pieni hiljaisuus.
"Ketkä he?" Lora kysyi lopulta.
"Eivät ketkään" Hunter vastasi nopeasti.
"Voitko edes vihjaista?"
"En. Älä enää ikinä kysy minulta heistä" Hunter sanoi hieman jäätävällä äänellä.
"Hyvä on..." Lora vastasi hieman hämillään Hunterin reaktiosta.
"Tarvitset varmaan apua niiden ninjojen kanssa. Voin auttaa, jos haluat" Hunter sanoi taas rauhallisella äänellä.
"Hm... Hyvä on, mutta älä vingu minulle sitten jos sinua sattuu" Lora tuhahti.
"Älä huoli" Hunter virnisti kylmästi.
"Minua ei satu mikään."

~Vuosi myöhemmin~

Hunter katseli kerrostalon katolta kaupunkia.
"Mh.. Tylsää... Niistä ninjoistakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.. Kaipaan tappelua" Hunter huokaisi. Samassa hän näki silmäkulmassaan hahmon. Oikeastaan kaksi. Hunter käänsi päätään ja hänen silmäteränsä kapenivat todella, todella ohuiksi. .......he..... Hunter kääntyi kokonaan heihin päin.
"Pitkästä aikaa.. Senkin valehtelijat" hän sihahti. Hänen edessään seisoivat Raph ja Leo.
"......Hunter......?" Raph älähti.
"Hmp.. Niin olen, entä sitten?" Hunter sanoi.
"Olet.. Hieman muuttunut" Raph sanoi. Hunterin bandana oli revennyt monesta kohtaa, ja tämä oli hieman pidempi. Hunter väänsi naamansa virneeseen, joka näytti aika sekopäiseltä, kun ajatteli että hänen silmänsä olivat viiruina.
"Oliko teillä jotain asiaa? Jos ei, niin häipykää" hän sanoi ja katsoi ylimielisesti ensin Leota, sitten Raphia.
"Me.. Me halutaan pyytää anteeksi"

Tää on hyvä tarina:) muuten teitkö sun avatarin itte vai löysitkö sen vain jostain?

Toi 'Pain' avatar, sen otin netistä cx Middyyyyyh ;-;

Purplecat702 kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Hunter nojasi tiiliseinää vasten.
"No? Kerrotko jo mitä ne ninjat olivat? Tai miksi ne hyökkäsivät kimppuusi?" hän kysyi kärsimättömänä. Lora huokaisi syvään.
"Ne olivat Jalka-ninjoja. Ja ne kävivät päälle koska olen 'lainsuojaton'" Lora kertoi.
"Lainsuojatonko? Miksi muka?" Hunter kysyi ja repi bandanansa reunaa.
"Eheh.. No en minä oikeasti, mutta ne ninjat kutsuivat minua lainsuojattomaksi koska en totellut mestarin käskyä.." Lora virnisti typerästi.
"Mestarin?" Hunter kurtisti kulmiaan.
"Niin, tiedät kai, Silppurin" Lora vastasi.
"Mu-mutta... Velje-" Hunter lopetti lauseen kesken, ja huokaisi.
"Ei mitään. Anteeksi" hän sanoi. Lora katsoi hetken Hunteria.
"Sinullakin on toinen silmä sokea.. Outoa" Lora sanoi ja veti mustat hiuksensa toisen silmänsä edestä. Hunter katsoi tarkkaan ja huomasi, että tälläkin vieraalla oli sokea silmä.
"Jännä yhteensattuma" hän mutisi.
"Totta"
"Onko sinulla perhettä?" Hunter vaihtoi puheenaihetta.
"Minulla oli. Pikkuveli" Lora sanoi hieman surumielisenä.
"Mutta kadotin hänet pari vuotta sitten" hän jatkoi.
"Ai... Minun elämäni olisi varmaan päättynyt pari vuotta sitten, elleivät he........" hän jätti jälleen lauseen kesken. Sitä seurasi pieni hiljaisuus.
"Ketkä he?" Lora kysyi lopulta.
"Eivät ketkään" Hunter vastasi nopeasti.
"Voitko edes vihjaista?"
"En. Älä enää ikinä kysy minulta heistä" Hunter sanoi hieman jäätävällä äänellä.
"Hyvä on..." Lora vastasi hieman hämillään Hunterin reaktiosta.
"Tarvitset varmaan apua niiden ninjojen kanssa. Voin auttaa, jos haluat" Hunter sanoi taas rauhallisella äänellä.
"Hm... Hyvä on, mutta älä vingu minulle sitten jos sinua sattuu" Lora tuhahti.
"Älä huoli" Hunter virnisti kylmästi.
"Minua ei satu mikään."

~Vuosi myöhemmin~

Hunter katseli kerrostalon katolta kaupunkia.
"Mh.. Tylsää... Niistä ninjoistakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.. Kaipaan tappelua" Hunter huokaisi. Samassa hän näki silmäkulmassaan hahmon. Oikeastaan kaksi. Hunter käänsi päätään ja hänen silmäteränsä kapenivat todella, todella ohuiksi. .......he..... Hunter kääntyi kokonaan heihin päin.
"Pitkästä aikaa.. Senkin valehtelijat" hän sihahti. Hänen edessään seisoivat Raph ja Leo.
"......Hunter......?" Raph älähti.
"Hmp.. Niin olen, entä sitten?" Hunter sanoi.
"Olet.. Hieman muuttunut" Raph sanoi. Hunterin bandana oli revennyt monesta kohtaa, ja tämä oli hieman pidempi. Hunter väänsi naamansa virneeseen, joka näytti aika sekopäiseltä, kun ajatteli että hänen silmänsä olivat viiruina.
"Oliko teillä jotain asiaa? Jos ei, niin häipykää" hän sanoi ja katsoi ylimielisesti ensin Leota, sitten Raphia.
"Me.. Me halutaan pyytää anteeksi"

Tää on hyvä tarina:) muuten teitkö sun avatarin itte vai löysitkö sen vain jostain?

Toi 'Pain' avatar, sen otin netistä cx Middyyyyyh ;-;

aah...Midnight. Katot siis Night protectoria:) Se on tosi hyvä sarjis vai mitä?

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Hunter nojasi tiiliseinää vasten.
"No? Kerrotko jo mitä ne ninjat olivat? Tai miksi ne hyökkäsivät kimppuusi?" hän kysyi kärsimättömänä. Lora huokaisi syvään.
"Ne olivat Jalka-ninjoja. Ja ne kävivät päälle koska olen 'lainsuojaton'" Lora kertoi.
"Lainsuojatonko? Miksi muka?" Hunter kysyi ja repi bandanansa reunaa.
"Eheh.. No en minä oikeasti, mutta ne ninjat kutsuivat minua lainsuojattomaksi koska en totellut mestarin käskyä.." Lora virnisti typerästi.
"Mestarin?" Hunter kurtisti kulmiaan.
"Niin, tiedät kai, Silppurin" Lora vastasi.
"Mu-mutta... Velje-" Hunter lopetti lauseen kesken, ja huokaisi.
"Ei mitään. Anteeksi" hän sanoi. Lora katsoi hetken Hunteria.
"Sinullakin on toinen silmä sokea.. Outoa" Lora sanoi ja veti mustat hiuksensa toisen silmänsä edestä. Hunter katsoi tarkkaan ja huomasi, että tälläkin vieraalla oli sokea silmä.
"Jännä yhteensattuma" hän mutisi.
"Totta"
"Onko sinulla perhettä?" Hunter vaihtoi puheenaihetta.
"Minulla oli. Pikkuveli" Lora sanoi hieman surumielisenä.
"Mutta kadotin hänet pari vuotta sitten" hän jatkoi.
"Ai... Minun elämäni olisi varmaan päättynyt pari vuotta sitten, elleivät he........" hän jätti jälleen lauseen kesken. Sitä seurasi pieni hiljaisuus.
"Ketkä he?" Lora kysyi lopulta.
"Eivät ketkään" Hunter vastasi nopeasti.
"Voitko edes vihjaista?"
"En. Älä enää ikinä kysy minulta heistä" Hunter sanoi hieman jäätävällä äänellä.
"Hyvä on..." Lora vastasi hieman hämillään Hunterin reaktiosta.
"Tarvitset varmaan apua niiden ninjojen kanssa. Voin auttaa, jos haluat" Hunter sanoi taas rauhallisella äänellä.
"Hm... Hyvä on, mutta älä vingu minulle sitten jos sinua sattuu" Lora tuhahti.
"Älä huoli" Hunter virnisti kylmästi.
"Minua ei satu mikään."

~Vuosi myöhemmin~

Hunter katseli kerrostalon katolta kaupunkia.
"Mh.. Tylsää... Niistä ninjoistakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.. Kaipaan tappelua" Hunter huokaisi. Samassa hän näki silmäkulmassaan hahmon. Oikeastaan kaksi. Hunter käänsi päätään ja hänen silmäteränsä kapenivat todella, todella ohuiksi. .......he..... Hunter kääntyi kokonaan heihin päin.
"Pitkästä aikaa.. Senkin valehtelijat" hän sihahti. Hänen edessään seisoivat Raph ja Leo.
"......Hunter......?" Raph älähti.
"Hmp.. Niin olen, entä sitten?" Hunter sanoi.
"Olet.. Hieman muuttunut" Raph sanoi. Hunterin bandana oli revennyt monesta kohtaa, ja tämä oli hieman pidempi. Hunter väänsi naamansa virneeseen, joka näytti aika sekopäiseltä, kun ajatteli että hänen silmänsä olivat viiruina.
"Oliko teillä jotain asiaa? Jos ei, niin häipykää" hän sanoi ja katsoi ylimielisesti ensin Leota, sitten Raphia.
"Me.. Me halutaan pyytää anteeksi"

Tää on hyvä tarina:) muuten teitkö sun avatarin itte vai löysitkö sen vain jostain?

Toi 'Pain' avatar, sen otin netistä cx Middyyyyyh ;-;

aah...Midnight. Katot siis Night protectoria:) Se on tosi hyvä sarjis vai mitä?

On... Miulla on sille omistettu faniseinä jolle uhrasin irl kaverini ja tulostimen musteen X3 Aloin oikeesti itkee kun Middy tapettiin ;n; Ja sit ku se vika sivu julkaistiin...

Purplecat702 kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:

Tmnt kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Hunter nojasi tiiliseinää vasten.
"No? Kerrotko jo mitä ne ninjat olivat? Tai miksi ne hyökkäsivät kimppuusi?" hän kysyi kärsimättömänä. Lora huokaisi syvään.
"Ne olivat Jalka-ninjoja. Ja ne kävivät päälle koska olen 'lainsuojaton'" Lora kertoi.
"Lainsuojatonko? Miksi muka?" Hunter kysyi ja repi bandanansa reunaa.
"Eheh.. No en minä oikeasti, mutta ne ninjat kutsuivat minua lainsuojattomaksi koska en totellut mestarin käskyä.." Lora virnisti typerästi.
"Mestarin?" Hunter kurtisti kulmiaan.
"Niin, tiedät kai, Silppurin" Lora vastasi.
"Mu-mutta... Velje-" Hunter lopetti lauseen kesken, ja huokaisi.
"Ei mitään. Anteeksi" hän sanoi. Lora katsoi hetken Hunteria.
"Sinullakin on toinen silmä sokea.. Outoa" Lora sanoi ja veti mustat hiuksensa toisen silmänsä edestä. Hunter katsoi tarkkaan ja huomasi, että tälläkin vieraalla oli sokea silmä.
"Jännä yhteensattuma" hän mutisi.
"Totta"
"Onko sinulla perhettä?" Hunter vaihtoi puheenaihetta.
"Minulla oli. Pikkuveli" Lora sanoi hieman surumielisenä.
"Mutta kadotin hänet pari vuotta sitten" hän jatkoi.
"Ai... Minun elämäni olisi varmaan päättynyt pari vuotta sitten, elleivät he........" hän jätti jälleen lauseen kesken. Sitä seurasi pieni hiljaisuus.
"Ketkä he?" Lora kysyi lopulta.
"Eivät ketkään" Hunter vastasi nopeasti.
"Voitko edes vihjaista?"
"En. Älä enää ikinä kysy minulta heistä" Hunter sanoi hieman jäätävällä äänellä.
"Hyvä on..." Lora vastasi hieman hämillään Hunterin reaktiosta.
"Tarvitset varmaan apua niiden ninjojen kanssa. Voin auttaa, jos haluat" Hunter sanoi taas rauhallisella äänellä.
"Hm... Hyvä on, mutta älä vingu minulle sitten jos sinua sattuu" Lora tuhahti.
"Älä huoli" Hunter virnisti kylmästi.
"Minua ei satu mikään."

~Vuosi myöhemmin~

Hunter katseli kerrostalon katolta kaupunkia.
"Mh.. Tylsää... Niistä ninjoistakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.. Kaipaan tappelua" Hunter huokaisi. Samassa hän näki silmäkulmassaan hahmon. Oikeastaan kaksi. Hunter käänsi päätään ja hänen silmäteränsä kapenivat todella, todella ohuiksi. .......he..... Hunter kääntyi kokonaan heihin päin.
"Pitkästä aikaa.. Senkin valehtelijat" hän sihahti. Hänen edessään seisoivat Raph ja Leo.
"......Hunter......?" Raph älähti.
"Hmp.. Niin olen, entä sitten?" Hunter sanoi.
"Olet.. Hieman muuttunut" Raph sanoi. Hunterin bandana oli revennyt monesta kohtaa, ja tämä oli hieman pidempi. Hunter väänsi naamansa virneeseen, joka näytti aika sekopäiseltä, kun ajatteli että hänen silmänsä olivat viiruina.
"Oliko teillä jotain asiaa? Jos ei, niin häipykää" hän sanoi ja katsoi ylimielisesti ensin Leota, sitten Raphia.
"Me.. Me halutaan pyytää anteeksi"

Tää on hyvä tarina:) muuten teitkö sun avatarin itte vai löysitkö sen vain jostain?

Toi 'Pain' avatar, sen otin netistä cx Middyyyyyh ;-;

aah...Midnight. Katot siis Night protectoria:) Se on tosi hyvä sarjis vai mitä?

On... Miulla on sille omistettu faniseinä jolle uhrasin irl kaverini ja tulostimen musteen X3 Aloin oikeesti itkee kun Middy tapettiin ;n; Ja sit ku se vika sivu julkaistiin...

Tosi kiva tarina sulla

Jatkuu
Leo veti myös miekkansa ja kuiskasi samalla veljilleen:
- Vapauttakaa te Splinter. Mä hoidan Ninjan
Raph ja mike nyökkäsivät ja säntäsivät yksissä tuumin Drakon kimppuun. Ninja syöksyi Leon kimppuun. Leo onnistui estämään miekan iskut kunnes Ninja veti häneltä jalat alta. Ninja nosti miekan hänen yllään ja virnisti.
- Hyvästi Leonardo, Ninja naurahti ja aikoi juuri iskeä kun hänen eteensä syöksyi Don joka iski hänet maihin sauvallaan. Kun Ninja nousi istumaan leukaansa pidellen hänen yläpuolellaan seisoi Don joka oli muuttanut sauvansa keihääksi. Hän osoitti sillä Ninjaa rintaan ja hänen ilmeensä oli raivokas.
- Sinä. Sinä tuhosit Samurain. Surmasit oman sisaresi! Don huusi.
Raph ja Mike olivat saaneet Drakon pois pelistä, vapauttaaneet Splinterin ja tukivat nyt vanhaa mestariaan samalla kun tuijottivat tavallisesti rauhallista veljeään suu auki.
- En olis ikinä uskonu et Don vois olla noin raivona, Mike mutisi.
Ninja katsoi Donia kauhistuneena kun haltija nosti keihäänsä ja aikoi iskeä sillä Ninjaa kun Leo tarttui Donia olkapäästä.
- Ei Don. Hän ei ansaitse kuolemaa, Leo sanoi.
Don tuntui heräävän ja katsoi Ninjaa . Hän laski keihäänsä ja muunsi sen takaisin sauvaksi. Ninja katsoi kaksikkoa ensin yllättyneenä mutta teki sitten jalka kampin kummallekin ja loikkasi pystyyn.
- Typerykset! Ette voi minulle mitään. Pian valtaistuin on minun, Ninja sanoi ja aikoi ottaa sotasauvan mutta se ei ollut paikallaan.
- Missä sauva on?! hän huudahti.
- Tätäkö etsit? kuului äkkiä Drakon ääni.
Kaikki kääntyivät ympäri ja huomasivat Drakon jolla oli sotasuva käsissään.
Kommentoikaa pliis

Ninjatar kirjoitti:Jatkuu
Leo veti myös miekkansa ja kuiskasi samalla veljilleen:
- Vapauttakaa te Splinter. Mä hoidan Ninjan
Raph ja mike nyökkäsivät ja säntäsivät yksissä tuumin Drakon kimppuun. Ninja syöksyi Leon kimppuun. Leo onnistui estämään miekan iskut kunnes Ninja veti häneltä jalat alta. Ninja nosti miekan hänen yllään ja virnisti.
- Hyvästi Leonardo, Ninja naurahti ja aikoi juuri iskeä kun hänen eteensä syöksyi Don joka iski hänet maihin sauvallaan. Kun Ninja nousi istumaan leukaansa pidellen hänen yläpuolellaan seisoi Don joka oli muuttanut sauvansa keihääksi. Hän osoitti sillä Ninjaa rintaan ja hänen ilmeensä oli raivokas.
- Sinä. Sinä tuhosit Samurain. Surmasit oman sisaresi! Don huusi.
Raph ja Mike olivat saaneet Drakon pois pelistä, vapauttaaneet Splinterin ja tukivat nyt vanhaa mestariaan samalla kun tuijottivat tavallisesti rauhallista veljeään suu auki.
- En olis ikinä uskonu et Don vois olla noin raivona, Mike mutisi.
Ninja katsoi Donia kauhistuneena kun haltija nosti keihäänsä ja aikoi iskeä sillä Ninjaa kun Leo tarttui Donia olkapäästä.
- Ei Don. Hän ei ansaitse kuolemaa, Leo sanoi.
Don tuntui heräävän ja katsoi Ninjaa . Hän laski keihäänsä ja muunsi sen takaisin sauvaksi. Ninja katsoi kaksikkoa ensin yllättyneenä mutta teki sitten jalka kampin kummallekin ja loikkasi pystyyn.
- Typerykset! Ette voi minulle mitään. Pian valtaistuin on minun, Ninja sanoi ja aikoi ottaa sotasauvan mutta se ei ollut paikallaan.
- Missä sauva on?! hän huudahti.
- Tätäkö etsit? kuului äkkiä Drakon ääni.
Kaikki kääntyivät ympäri ja huomasivat Drakon jolla oli sotasuva käsissään.
Kommentoikaa pliis

tää on todella hyvä tarina ja kivan pitkä pätkäkin jatka samaan malliin:)

mulla on mun avatista deviantartissa lineart, jota KAIKKI saa käyttää näyttäkää se vain mulle:) linkki tässä:
http://rittomtmnt.deviantart.com/art/FREE-cat-lineart-484935746

ja sori ku käytin tätä.