Turtles tarinoita

TMNTfani! kirjoitti:Mikey alkoi pikkuhiljaa heräilemään. Joka paikkaan sattui. Hän makasi pehmeällä alustalla pienessä häkissä. Häkin ovi oli auki. Mikey tunsi jonkun sukivan hänen päätään.

Mikey avasi silmänsä. Hänen edessään istui nuori nainen. Mikey nosti pikaisesti päänsä pois tämän polvelta ja ryömi syvemmälle häkkiin. Nainen sanoi rauhallisella äänellä: "Taidatkin pelätä ihmisiä. Monet pitävät sinua agressiivisena." Mikey vastasi naisen katseeseen. Hänen silmissään ei näkynyt vihamielisyyttä ja vihaa, niinkuin on monissa muissa ihmisissä nähnyt. Nainen sanoi: "Älä pelkää. En satuta sinua."

Nainen työnsi kätensä Mikeyn pään eteen. Hän antoi naisen koskettaa hänen päätään. "Olet haavoittunut pahasti. Sinun pitää levätä." Nainen otti kätensä ulos häkistä, sulki oven ja lähti pois. Vasta silloin Mikey näki haavansa. Ne oli peitetty valkoisilla siteillä. En tiennytkään, että ihmisilläkin on parantajan lahjoja.
Mikey joi hiukan vettä ja kävi makuulle häkin lattialle. Lattialla oli muutama pehmeä viltti. Mikey asettui niiden päälle mukavaan asentoon.

Pienestä käytävästä tuli ihminen ja koira, jonka kanssa hän oli taistellut. Koira paljasti hampaansa hänelle. Koira alkoi haukkua kovaa. Ihminen teki kaikkensa pitääkseen koiran loitolla hänestä. Koira sanoi: "Viheliäinen moukka! Ensi kerralla teen muutakin kuin vain naarmun!" Mikey ilkkui: "Niin toisen naarmun." Koira suuttui entisestään. Ihminen huusi koiralle: "Tule Robert! Älä kiusaa sitä enää!" Robert lakkasi vetämästä. Hänen silmänsä täyttyivät vihasta. Hän kuitenkin seurasi ihmistä ulos rakennuksesta. Mikey asettui taas makaamaan lattialle.

Nainen palasi Mikeyn luokse. Hänellä oli oikeassa kädessään ruokakulho ja toisessa oli panta. Nainen avasi häkin oven ja antoi kulhon Mikeylle. Mikey söi ruuan hetkessä. Hän oli unohtanut, kuinka nälkäinen oli ollut. "Taisi olla nälkä." Nainen sanoi. Hän otti kulhon pois ja sulki oven. Nainen laittoi pannan roikkumaan seinälle. Sitten hän lähti.

Ei kovin pitkä, mutta parempi kuin ei mitään.

Tosi kiva  

Tässä jatkoa  
Saatuaan haavan sidottua Splinter painoi kätensä tytön otsalle ja sulki silmänsä. Tavanomainen halitiatietäjien temppu saada selville mitä haavoituneelle on tapahtunut jos henkilö ei itse pysty kertomaan. Äkkiä Splinter ähkäisi kivusta ja oli vähällä kaatua taaksepäin. Don onnistui tukemaan häntä.
- Mitä näit sensei? hän kysyi.
- Pyydä veljesi tänne. Tämä on vakavaa, Splinter sanoi.
Don nyökkäsi. Hetken päästä nelikko oli teltassa. Splinter näytti vakavalta.
- Tämä tyttö Saumrai on erään haltiakansan prinsessa. Hän on joutunut pakenemaan kansansa luota näiden jouduttua Foot-klaanin vangeiksi, hän selitti.
Pojat näyttivät ällistyneiltä.
- Onko Silppuri palannut. Luulin että tuhosimme hänet, Leo huudahti.
- Mitään niin pahaa ei ole helppo voittaa. Minun pitää lähteä etsimään hänet, Splinter sanoi ja nousi.
- Me tulemme mukaasi, Leo sanoi.
- Ei. Teidän täytyy suojella kylää. Pidä huolta veljistsi. Palaan pian, Splinter sanoi ja lähti kävelemään kohti metsää.
Pojat olivat vielä jääneet tuijottamaan Splinterin jälkeen kun Samurai alkoi virota.
- Mmmh…mitä tapahtui? hän kysyi tokkuraisesti.

Ninjatar kirjoitti:Tässä jatkoa  
Saatuaan haavan sidottua Splinter painoi kätensä tytön otsalle ja sulki silmänsä. Tavanomainen halitiatietäjien temppu saada selville mitä haavoituneelle on tapahtunut jos henkilö ei itse pysty kertomaan. Äkkiä Splinter ähkäisi kivusta ja oli vähällä kaatua taaksepäin. Don onnistui tukemaan häntä.
- Mitä näit sensei? hän kysyi.
- Pyydä veljesi tänne. Tämä on vakavaa, Splinter sanoi.
Don nyökkäsi. Hetken päästä nelikko oli teltassa. Splinter näytti vakavalta.
- Tämä tyttö Saumrai on erään haltiakansan prinsessa. Hän on joutunut pakenemaan kansansa luota näiden jouduttua Foot-klaanin vangeiksi, hän selitti.
Pojat näyttivät ällistyneiltä.
- Onko Silppuri palannut. Luulin että tuhosimme hänet, Leo huudahti.
- Mitään niin pahaa ei ole helppo voittaa. Minun pitää lähteä etsimään hänet, Splinter sanoi ja nousi.
- Me tulemme mukaasi, Leo sanoi.
- Ei. Teidän täytyy suojella kylää. Pidä huolta veljistsi. Palaan pian, Splinter sanoi ja lähti kävelemään kohti metsää.
Pojat olivat vielä jääneet tuijottamaan Splinterin jälkeen kun Samurai alkoi virota.
- Mmmh…mitä tapahtui? hän kysyi tokkuraisesti.

Aavistan pahaa.  

Jatkoa   
Don kääntyi Samurain puoleen.
- Ei hätää. Olet turvassa nyt, hän sanoi hymyillen ja ojensi kätensä.
Samurai otti Donia kädestä ja nousi tämän avustamana seisomaan. Tyttö hymyili nuorelle haltialle.
- Okei kaverit. Eiköhän lähdetä tarkkailemaan kylää, Leo sanoi.
Muut nyökkäsivät ja lähtivät Leon johtamana kylän lähellä olevalle kalliolle. Sieltä oli hyvä näköala kylään.
Pojat ja Samurai leiriytyivät ja jäivät tarkkailemaan kylää. Päivät kuluivat eikä mittän hälyttävää tapahtunut. Ainoa huolestuttava asia oli ettei Splinteriä ollut kuulunut takaisin. Raph alkoi pikkuhiljaa kyllästyä.
- Leo. Meidän pitäis lähteä etsimään Splinteriä. Mistä me tiedetään ettei se ole vaarassa? Raph sanoi eräänä iltana.
Don ja Mike olivat vahtivuorossa. Leo kääntyi nuoremman veljensä puoleen.
- Splinter käski meidän suojella kylää, hän sanoi.
- Just joo. Suojellaan kylää jossa ei taphdu yhtikäs mitään, Raph hymähti juuri kun Don ja Mike ryntäsivät paikalle.
- Leo! Kylään hyökätään! Don huusi.
- Mitä?! Leo ja Raph huudahtivat yhteen äänneen.
Nelikko syöksyi suoraan kohti kylää.
Kylään oli hyökännyt joukko mustiin pukeutuneita sotilaita ja varjoja joita johti mies joka näytti olevan puoliksi ihminen ja puoliksi peikko.
- Tuhotkaa talot! Vangitkaa kaikki jotka saatte kiinni! Herramme tarvitsee orjia! mies karjui sotilaille jotka tottelivat vilkkaasti.
Sotilaat juoksentelivat sinne tänne eivätkä huomanneet kun kaksi nuorta sujahti suojaan eräälle kujalle. Ne olivat April ja Casey.
- Meidän on jotenkin kerrottava tästä jätkille, April kuiskasi.
- Ja miten muka jos saan kysyä. Kaikki paikat on täynnä sotilaita? Casey ihmetteli.
Ehdotuksia saa pistää

Ninjatar kirjoitti:Jatkoa   
Don kääntyi Samurain puoleen.
- Ei hätää. Olet turvassa nyt, hän sanoi hymyillen ja ojensi kätensä.
Samurai otti Donia kädestä ja nousi tämän avustamana seisomaan. Tyttö hymyili nuorelle haltialle.
- Okei kaverit. Eiköhän lähdetä tarkkailemaan kylää, Leo sanoi.
Muut nyökkäsivät ja lähtivät Leon johtamana kylän lähellä olevalle kalliolle. Sieltä oli hyvä näköala kylään.
Pojat ja Samurai leiriytyivät ja jäivät tarkkailemaan kylää. Päivät kuluivat eikä mittän hälyttävää tapahtunut. Ainoa huolestuttava asia oli ettei Splinteriä ollut kuulunut takaisin. Raph alkoi pikkuhiljaa kyllästyä.
- Leo. Meidän pitäis lähteä etsimään Splinteriä. Mistä me tiedetään ettei se ole vaarassa? Raph sanoi eräänä iltana.
Don ja Mike olivat vahtivuorossa. Leo kääntyi nuoremman veljensä puoleen.
- Splinter käski meidän suojella kylää, hän sanoi.
- Just joo. Suojellaan kylää jossa ei taphdu yhtikäs mitään, Raph hymähti juuri kun Don ja Mike ryntäsivät paikalle.
- Leo! Kylään hyökätään! Don huusi.
- Mitä?! Leo ja Raph huudahtivat yhteen äänneen.
Nelikko syöksyi suoraan kohti kylää.
Kylään oli hyökännyt joukko mustiin pukeutuneita sotilaita ja varjoja joita johti mies joka näytti olevan puoliksi ihminen ja puoliksi peikko.
- Tuhotkaa talot! Vangitkaa kaikki jotka saatte kiinni! Herramme tarvitsee orjia! mies karjui sotilaille jotka tottelivat vilkkaasti.
Sotilaat juoksentelivat sinne tänne eivätkä huomanneet kun kaksi nuorta sujahti suojaan eräälle kujalle. Ne olivat April ja Casey.
- Meidän on jotenkin kerrottava tästä jätkille, April kuiskasi.
- Ja miten muka jos saan kysyä. Kaikki paikat on täynnä sotilaita? Casey ihmetteli.
Ehdotuksia saa pistää

Jospa joku pojista vangittais. Se olis aika jännää.  

Vihdoin pääsen jatkaa (kolme päivää sit jatkoin viimeks mut ihs xd)


"Raph!" Leo huusi. Raph ei noussut roskien seasta.
"Hunni! Älä tapa sitä! Minä tapan nämä kaksi" Silppuri ärjäisi. Leo tarkasteli Hunnia, suurta vaaleanruskeaa kollia. Tämän silmät olivat tummansiniset, niinkuin Donilla, ja kaulassa oli arpi. Toisessa lavassa oli tuoreen näköinen haava. Leo muisti Donin sanoneen, että pystyi haavoittamaan vain yhtä soturia. Oliko hän haavoittanut tuota? Leo huusi toisen kerran veljensä nimeä. Hunni nosti Raphin roskien seasta, ja Leo huomasi hänen olevan tajuton. Vaalenruskea soturi roikotti hetken Raphia hampaissaan, mutta paiskasi tämän sitten maahan, suoraan Leon eteen. Leo makasi mahallaan maassa, joten hän ei voinut potkia Silppuria pois, kun tämä piti yhä Leoa aloillaan. Leo pystyi korkeintaan puremaan Silppurin toista etukäpälää, mutta se ei tehnyt minkäänlaista haavaa. Puremani.. Puremani ei mene turkin lävitse! Leo mietti.
"Hölmö kujakatti. Sinun mitättömät pikkuhampaasi eivät edes kutita" Silppuri sanoi nauraen ilkeästi. Silppuri päästi otteensa irti Leosta, mutta ennenkuin Leo ehti tehdä mitään, Silppuri nappasi hampaillaan Leon kaulasta. Hän nosti Leon ilmaan, ja roikotti Leoa ilmassa. Leo irvisti kivusta. Me olemme alakynnessä.. Emmekä ehkä selviä takaisin kotiin.. Leo ajatteli. Silppuri paiskasi hänet seinään. Leon keho tärisi, eikä hänen jalkansa totelleet. Leo lysähti maahan ja sulki silmänsä menettäen tajuntansa.

Don päästi kovaäänisen huudahduksen, iskeytyessään alimman parvekkeen kaiteeseen.
"Don!" April huusi katolta. Mikey loikki alas hänen luokseen. Donin takajalka oli vääntynyt merkilliseen asentoon. Kun Mikey tarttui siihen hampaillaan, Don parahti kivusta. Mikey päästi irti hätääntyneenä.  
"Donin takajalka on vääntynyt!" hän huudahti Aprilille ja Caseylle.  Mikey nosti Donin varovaisesti selkäänsä, ja lähti katolle. Hän pääsi viimein raahautumaan katolle, ja laski Donin Aprilin ja Caseyn eteen. Don päästi hiljaisen äännähdyksen, kuin kieltääkseen koskemasta jalkaan.
"Jää sinä katolle" Mikey sanoi Donille.
"Minä ja Casey tarkkailtiin tilannetta. He ovat alakynnessä" April sanoi Mikeylle. Mikey nyökkäsi nopeasti. Kolme kissaa, joista kaksi olivat taistelutaidottomia, loikkasivat katolta. He putosivat samaan roskikseen, johon Raph ja Leokin putosivat.
"Mitä tämä on?" Silppuri ärähti. April ja Casey kaatoivat Hunnin, joka yritti loikata heidän kimppuusa. Mikey juoksi Raphin luo. Tajuton. Mikey mietti ja loikki Leon luokse. Mikey yritti herättää Leoa, mutta turhaan. Hän raahasi Raphin Leon viereen, ja hyökkäsi Silppurin kimppuun. Silppurin kynnet halkoivat ilmaa, kun Mikey väisteli iskut. Mikey yritti viiltää Silppurin kaulaan haavaa, mutta ei saanut siihen mitään. Mikey ihmetteli tätä, ja Silppuri käytti tilaisuutta hyväkseen. Hän viilsi Mikeyn kaulaan viillon, ja tönäisi roskien sekaan. April ja Casey väistelivät Hunnin hyökkäykset, mutta väsyivät nopeasti väistelyyn. Hunni painoi heidät voitonriemuisena maahan, ja valmistautui tappamaan heidät. Yhtäkkiä pimeydestä loikkasi valkea kissa, joka viilsi Hunnin naamaan haavan.
"Tikku!" April huudahti. Tikku nyökkäsi. Hän auttoi Aprilin ja Caseyn ylös.
"Meidän pitää häipyä täältä. April, ota Mikey. Casey, ota Raph" Tikku murahti ja loikkasi Leon luokse ja otti tämän varovaisesti selkäänsä.
"Missä Don on?" hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen. April nosti Mikeyn selkäänsä, ja vastasi:
"Hän haavoittui, ja jätimme hänet katolle. Haetaan hänet myöhemmin"
"Mistä muuten tiesit nimemme?" hän lisäsi.
"Kerron myöhemmin" Tikku murahti. Casey nosti Raphin selkäänsä.
"Mennään" hän naukaisi. Kolme kissaa juoksivat äkkiä pois kujalta, kuullen vielä Silppurin raivokkaan huudon:
"Kadutte sitä että pakenitte minulta! Saatte tuta Käpälä-klaanin vihan!"

Purplecat702 kirjoitti:Vihdoin pääsen jatkaa (kolme päivää sit jatkoin viimeks mut ihs xd)


"Raph!" Leo huusi. Raph ei noussut roskien seasta.
"Hunni! Älä tapa sitä! Minä tapan nämä kaksi" Silppuri ärjäisi. Leo tarkasteli Hunnia, suurta vaaleanruskeaa kollia. Tämän silmät olivat tummansiniset, niinkuin Donilla, ja kaulassa oli arpi. Toisessa lavassa oli tuoreen näköinen haava. Leo muisti Donin sanoneen, että pystyi haavoittamaan vain yhtä soturia. Oliko hän haavoittanut tuota? Leo huusi toisen kerran veljensä nimeä. Hunni nosti Raphin roskien seasta, ja Leo huomasi hänen olevan tajuton. Vaalenruskea soturi roikotti hetken Raphia hampaissaan, mutta paiskasi tämän sitten maahan, suoraan Leon eteen. Leo makasi mahallaan maassa, joten hän ei voinut potkia Silppuria pois, kun tämä piti yhä Leoa aloillaan. Leo pystyi korkeintaan puremaan Silppurin toista etukäpälää, mutta se ei tehnyt minkäänlaista haavaa. Puremani.. Puremani ei mene turkin lävitse! Leo mietti.
"Hölmö kujakatti. Sinun mitättömät pikkuhampaasi eivät edes kutita" Silppuri sanoi nauraen ilkeästi. Silppuri päästi otteensa irti Leosta, mutta ennenkuin Leo ehti tehdä mitään, Silppuri nappasi hampaillaan Leon kaulasta. Hän nosti Leon ilmaan, ja roikotti Leoa ilmassa. Leo irvisti kivusta. Me olemme alakynnessä.. Emmekä ehkä selviä takaisin kotiin.. Leo ajatteli. Silppuri paiskasi hänet seinään. Leon keho tärisi, eikä hänen jalkansa totelleet. Leo lysähti maahan ja sulki silmänsä menettäen tajuntansa.

Don päästi kovaäänisen huudahduksen, iskeytyessään alimman parvekkeen kaiteeseen.
"Don!" April huusi katolta. Mikey loikki alas hänen luokseen. Donin takajalka oli vääntynyt merkilliseen asentoon. Kun Mikey tarttui siihen hampaillaan, Don parahti kivusta. Mikey päästi irti hätääntyneenä.  
"Donin takajalka on vääntynyt!" hän huudahti Aprilille ja Caseylle.  Mikey nosti Donin varovaisesti selkäänsä, ja lähti katolle. Hän pääsi viimein raahautumaan katolle, ja laski Donin Aprilin ja Caseyn eteen. Don päästi hiljaisen äännähdyksen, kuin kieltääkseen koskemasta jalkaan.
"Jää sinä katolle" Mikey sanoi Donille.
"Minä ja Casey tarkkailtiin tilannetta. He ovat alakynnessä" April sanoi Mikeylle. Mikey nyökkäsi nopeasti. Kolme kissaa, joista kaksi olivat taistelutaidottomia, loikkasivat katolta. He putosivat samaan roskikseen, johon Raph ja Leokin putosivat.
"Mitä tämä on?" Silppuri ärähti. April ja Casey kaatoivat Hunnin, joka yritti loikata heidän kimppuusa. Mikey juoksi Raphin luo. Tajuton. Mikey mietti ja loikki Leon luokse. Mikey yritti herättää Leoa, mutta turhaan. Hän raahasi Raphin Leon viereen, ja hyökkäsi Silppurin kimppuun. Silppurin kynnet halkoivat ilmaa, kun Mikey väisteli iskut. Mikey yritti viiltää Silppurin kaulaan haavaa, mutta ei saanut siihen mitään. Mikey ihmetteli tätä, ja Silppuri käytti tilaisuutta hyväkseen. Hän viilsi Mikeyn kaulaan viillon, ja tönäisi roskien sekaan. April ja Casey väistelivät Hunnin hyökkäykset, mutta väsyivät nopeasti väistelyyn. Hunni painoi heidät voitonriemuisena maahan, ja valmistautui tappamaan heidät. Yhtäkkiä pimeydestä loikkasi valkea kissa, joka viilsi Hunnin naamaan haavan.
"Tikku!" April huudahti. Tikku nyökkäsi. Hän auttoi Aprilin ja Caseyn ylös.
"Meidän pitää häipyä täältä. April, ota Mikey. Casey, ota Raph" Tikku murahti ja loikkasi Leon luokse ja otti tämän varovaisesti selkäänsä.
"Missä Don on?" hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen. April nosti Mikeyn selkäänsä, ja vastasi:
"Hän haavoittui, ja jätimme hänet katolle. Haetaan hänet myöhemmin"
"Mistä muuten tiesit nimemme?" hän lisäsi.
"Kerron myöhemmin" Tikku murahti. Casey nosti Raphin selkäänsä.
"Mennään" hän naukaisi. Kolme kissaa juoksivat äkkiä pois kujalta, kuullen vielä Silppurin raivokkaan huudon:
"Kadutte sitä että pakenitte minulta! Saatte tuta Käpälä-klaanin vihan!"

"Käpälä-klaanin". lol tosi hyvin keksitty.

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Vihdoin pääsen jatkaa (kolme päivää sit jatkoin viimeks mut ihs xd)


"Raph!" Leo huusi. Raph ei noussut roskien seasta.
"Hunni! Älä tapa sitä! Minä tapan nämä kaksi" Silppuri ärjäisi. Leo tarkasteli Hunnia, suurta vaaleanruskeaa kollia. Tämän silmät olivat tummansiniset, niinkuin Donilla, ja kaulassa oli arpi. Toisessa lavassa oli tuoreen näköinen haava. Leo muisti Donin sanoneen, että pystyi haavoittamaan vain yhtä soturia. Oliko hän haavoittanut tuota? Leo huusi toisen kerran veljensä nimeä. Hunni nosti Raphin roskien seasta, ja Leo huomasi hänen olevan tajuton. Vaalenruskea soturi roikotti hetken Raphia hampaissaan, mutta paiskasi tämän sitten maahan, suoraan Leon eteen. Leo makasi mahallaan maassa, joten hän ei voinut potkia Silppuria pois, kun tämä piti yhä Leoa aloillaan. Leo pystyi korkeintaan puremaan Silppurin toista etukäpälää, mutta se ei tehnyt minkäänlaista haavaa. Puremani.. Puremani ei mene turkin lävitse! Leo mietti.
"Hölmö kujakatti. Sinun mitättömät pikkuhampaasi eivät edes kutita" Silppuri sanoi nauraen ilkeästi. Silppuri päästi otteensa irti Leosta, mutta ennenkuin Leo ehti tehdä mitään, Silppuri nappasi hampaillaan Leon kaulasta. Hän nosti Leon ilmaan, ja roikotti Leoa ilmassa. Leo irvisti kivusta. Me olemme alakynnessä.. Emmekä ehkä selviä takaisin kotiin.. Leo ajatteli. Silppuri paiskasi hänet seinään. Leon keho tärisi, eikä hänen jalkansa totelleet. Leo lysähti maahan ja sulki silmänsä menettäen tajuntansa.

Don päästi kovaäänisen huudahduksen, iskeytyessään alimman parvekkeen kaiteeseen.
"Don!" April huusi katolta. Mikey loikki alas hänen luokseen. Donin takajalka oli vääntynyt merkilliseen asentoon. Kun Mikey tarttui siihen hampaillaan, Don parahti kivusta. Mikey päästi irti hätääntyneenä.  
"Donin takajalka on vääntynyt!" hän huudahti Aprilille ja Caseylle.  Mikey nosti Donin varovaisesti selkäänsä, ja lähti katolle. Hän pääsi viimein raahautumaan katolle, ja laski Donin Aprilin ja Caseyn eteen. Don päästi hiljaisen äännähdyksen, kuin kieltääkseen koskemasta jalkaan.
"Jää sinä katolle" Mikey sanoi Donille.
"Minä ja Casey tarkkailtiin tilannetta. He ovat alakynnessä" April sanoi Mikeylle. Mikey nyökkäsi nopeasti. Kolme kissaa, joista kaksi olivat taistelutaidottomia, loikkasivat katolta. He putosivat samaan roskikseen, johon Raph ja Leokin putosivat.
"Mitä tämä on?" Silppuri ärähti. April ja Casey kaatoivat Hunnin, joka yritti loikata heidän kimppuusa. Mikey juoksi Raphin luo. Tajuton. Mikey mietti ja loikki Leon luokse. Mikey yritti herättää Leoa, mutta turhaan. Hän raahasi Raphin Leon viereen, ja hyökkäsi Silppurin kimppuun. Silppurin kynnet halkoivat ilmaa, kun Mikey väisteli iskut. Mikey yritti viiltää Silppurin kaulaan haavaa, mutta ei saanut siihen mitään. Mikey ihmetteli tätä, ja Silppuri käytti tilaisuutta hyväkseen. Hän viilsi Mikeyn kaulaan viillon, ja tönäisi roskien sekaan. April ja Casey väistelivät Hunnin hyökkäykset, mutta väsyivät nopeasti väistelyyn. Hunni painoi heidät voitonriemuisena maahan, ja valmistautui tappamaan heidät. Yhtäkkiä pimeydestä loikkasi valkea kissa, joka viilsi Hunnin naamaan haavan.
"Tikku!" April huudahti. Tikku nyökkäsi. Hän auttoi Aprilin ja Caseyn ylös.
"Meidän pitää häipyä täältä. April, ota Mikey. Casey, ota Raph" Tikku murahti ja loikkasi Leon luokse ja otti tämän varovaisesti selkäänsä.
"Missä Don on?" hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen. April nosti Mikeyn selkäänsä, ja vastasi:
"Hän haavoittui, ja jätimme hänet katolle. Haetaan hänet myöhemmin"
"Mistä muuten tiesit nimemme?" hän lisäsi.
"Kerron myöhemmin" Tikku murahti. Casey nosti Raphin selkäänsä.
"Mennään" hän naukaisi. Kolme kissaa juoksivat äkkiä pois kujalta, kuullen vielä Silppurin raivokkaan huudon:
"Kadutte sitä että pakenitte minulta! Saatte tuta Käpälä-klaanin vihan!"

"Käpälä-klaanin". lol tosi hyvin keksitty.

Kiitos :3  "Jalka-klaani" ei kuulostanut hyvältä kissojen maailmassa ja "Tassu-klaani" ei kuulostanut myöskään hyvältä joten päädyin "Käpälä-klaaniin"

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:Vihdoin pääsen jatkaa (kolme päivää sit jatkoin viimeks mut ihs xd)


"Raph!" Leo huusi. Raph ei noussut roskien seasta.
"Hunni! Älä tapa sitä! Minä tapan nämä kaksi" Silppuri ärjäisi. Leo tarkasteli Hunnia, suurta vaaleanruskeaa kollia. Tämän silmät olivat tummansiniset, niinkuin Donilla, ja kaulassa oli arpi. Toisessa lavassa oli tuoreen näköinen haava. Leo muisti Donin sanoneen, että pystyi haavoittamaan vain yhtä soturia. Oliko hän haavoittanut tuota? Leo huusi toisen kerran veljensä nimeä. Hunni nosti Raphin roskien seasta, ja Leo huomasi hänen olevan tajuton. Vaalenruskea soturi roikotti hetken Raphia hampaissaan, mutta paiskasi tämän sitten maahan, suoraan Leon eteen. Leo makasi mahallaan maassa, joten hän ei voinut potkia Silppuria pois, kun tämä piti yhä Leoa aloillaan. Leo pystyi korkeintaan puremaan Silppurin toista etukäpälää, mutta se ei tehnyt minkäänlaista haavaa. Puremani.. Puremani ei mene turkin lävitse! Leo mietti.
"Hölmö kujakatti. Sinun mitättömät pikkuhampaasi eivät edes kutita" Silppuri sanoi nauraen ilkeästi. Silppuri päästi otteensa irti Leosta, mutta ennenkuin Leo ehti tehdä mitään, Silppuri nappasi hampaillaan Leon kaulasta. Hän nosti Leon ilmaan, ja roikotti Leoa ilmassa. Leo irvisti kivusta. Me olemme alakynnessä.. Emmekä ehkä selviä takaisin kotiin.. Leo ajatteli. Silppuri paiskasi hänet seinään. Leon keho tärisi, eikä hänen jalkansa totelleet. Leo lysähti maahan ja sulki silmänsä menettäen tajuntansa.

Don päästi kovaäänisen huudahduksen, iskeytyessään alimman parvekkeen kaiteeseen.
"Don!" April huusi katolta. Mikey loikki alas hänen luokseen. Donin takajalka oli vääntynyt merkilliseen asentoon. Kun Mikey tarttui siihen hampaillaan, Don parahti kivusta. Mikey päästi irti hätääntyneenä.  
"Donin takajalka on vääntynyt!" hän huudahti Aprilille ja Caseylle.  Mikey nosti Donin varovaisesti selkäänsä, ja lähti katolle. Hän pääsi viimein raahautumaan katolle, ja laski Donin Aprilin ja Caseyn eteen. Don päästi hiljaisen äännähdyksen, kuin kieltääkseen koskemasta jalkaan.
"Jää sinä katolle" Mikey sanoi Donille.
"Minä ja Casey tarkkailtiin tilannetta. He ovat alakynnessä" April sanoi Mikeylle. Mikey nyökkäsi nopeasti. Kolme kissaa, joista kaksi olivat taistelutaidottomia, loikkasivat katolta. He putosivat samaan roskikseen, johon Raph ja Leokin putosivat.
"Mitä tämä on?" Silppuri ärähti. April ja Casey kaatoivat Hunnin, joka yritti loikata heidän kimppuusa. Mikey juoksi Raphin luo. Tajuton. Mikey mietti ja loikki Leon luokse. Mikey yritti herättää Leoa, mutta turhaan. Hän raahasi Raphin Leon viereen, ja hyökkäsi Silppurin kimppuun. Silppurin kynnet halkoivat ilmaa, kun Mikey väisteli iskut. Mikey yritti viiltää Silppurin kaulaan haavaa, mutta ei saanut siihen mitään. Mikey ihmetteli tätä, ja Silppuri käytti tilaisuutta hyväkseen. Hän viilsi Mikeyn kaulaan viillon, ja tönäisi roskien sekaan. April ja Casey väistelivät Hunnin hyökkäykset, mutta väsyivät nopeasti väistelyyn. Hunni painoi heidät voitonriemuisena maahan, ja valmistautui tappamaan heidät. Yhtäkkiä pimeydestä loikkasi valkea kissa, joka viilsi Hunnin naamaan haavan.
"Tikku!" April huudahti. Tikku nyökkäsi. Hän auttoi Aprilin ja Caseyn ylös.
"Meidän pitää häipyä täältä. April, ota Mikey. Casey, ota Raph" Tikku murahti ja loikkasi Leon luokse ja otti tämän varovaisesti selkäänsä.
"Missä Don on?" hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen. April nosti Mikeyn selkäänsä, ja vastasi:
"Hän haavoittui, ja jätimme hänet katolle. Haetaan hänet myöhemmin"
"Mistä muuten tiesit nimemme?" hän lisäsi.
"Kerron myöhemmin" Tikku murahti. Casey nosti Raphin selkäänsä.
"Mennään" hän naukaisi. Kolme kissaa juoksivat äkkiä pois kujalta, kuullen vielä Silppurin raivokkaan huudon:
"Kadutte sitä että pakenitte minulta! Saatte tuta Käpälä-klaanin vihan!"

"Käpälä-klaanin". lol tosi hyvin keksitty.

Kiitos :3  "Jalka-klaani" ei kuulostanut hyvältä kissojen maailmassa ja "Tassu-klaani" ei kuulostanut myöskään hyvältä joten päädyin "Käpälä-klaaniin"

Käpälä-klaani! Aivan mahtava nimi  

Selvän teki täältä pesee  
Ennen kuin April ennätti vastata mies ilmestyi paikalle.
- Löysinpäs teidät, hän naurahti ja aikoi tarttua Apriliin kun Casey syöksyi väliin.
- Ala mennä! Mä pidättelen Hunnia! Casey huusi ja kävi hyökkäykseen nuijansa kanssa mutta lensi pian täysillä päin seinää.
- Casey! April kirkaisi ja säntäsi hänen luokseen.
Juuri silloin pojat ilmestyivät paikalle. Raph kävi oitis Hunnin kimpuun kun muut auttoivat Aprilia raahaamaan tajuttoman Caseyn pois taisteluareenalta.
- Mitä tehdään Leo? Don kysyi.
- Sä ja Mike pidätte sotilaat ja varjot kiireisinä. Samurai huolehdi sä Caseysta. Mä autan Raphia, Leo sanoi.
Muut nyökkäilivät ja säntäsivät kaikki omiin suuntiinsa. Leo ei kuitenkaan ehtinyt lähellekkään Raphia ja Hunnia kun hänen eteensä loikkasi tummanpunaisiin haarniskoilin puettuja sotureita. Leo pysähtyi äkisti.
- Eliittijoukot, hän ajatteli.
Leo veti miekkansa ja kävi hyökkäykseen. Hän oli taitava taistelija mutta ylivoima on aina ylivoima. Joka suunnasta tuli aseita ja Leo onnistui torjumaan juuri ja juuri. Yksi sotureista loikkasi ilmaan ja viilsi miekalla Leoa selkään. Leo kaatui maahan tuskasta karjaisten.
- Leo! Samurai ja Raph huusivat yhteen ääneen.
Samurai säntäsi ulos piilosta Leon luokse vaikka April yritti estää. Hunni huomasi hänet.
- Prinsessa Samurai. Mestari tulee ihastumaan ikihyviksi, hän myhäili ja lähti Samuraita kohti.
- Ei jos se musta riippuu, Raph ärähti ja tarrasi Hunnin jalkoihin onnistuen kamppaamaan hänet.
Don ja Mike olivat myös tulleet paikalle.
- Paetkaa! Mä harhautan! Raph huusi.
Don, Mike ja Casey olivat kahdenvaiheilla mutta tytöt saivat heidät liikkeelle. Don nosti Leon olkapäälleen ja kuusikko pakeni palavien talojen lomasta metsän siimekseen. Raph säntäsi toiseen suuntaan hämätäkseen Hunnia. Hän onnistui puikkelehtimaan kujilla kunnes pysähtyi eräällä kujalla. Hunnia ei näkynyt.
- Taisin karistaa hänet, Raph ajatteli virnistäen.
Äkkiä hän kuuli ääntä takanaan mutta ei ehtinyt tehdä mitään kun hänet jo iskettiin tajuttomaksi. Raph kaatui tajuttomana maahan. Hänen yläpuolellaan seisoi kaksi näkymättömyysviittoihin pukeutunutta Foot-sotilasta. Hunni ilmestyi paikalle.
- Yritit karata vai? Et ihan onnistunut. Ottakaa tuo haltia mukaan. Mestarilla on hänelle käyttöä, Hunni naurahti.
Kommenttia saa pistää ja samoin ehdotuksia

Pahoittelen siitä, että en ole kirjoittanut hetkeen mitään, koska minä ja mun sisko työstetään animaatiota Taivasklaanin kohtalosta. Aion kuitenkin jatkaa tarinaani lähiaikoina.  

TMNTfani! kirjoitti:Pahoittelen siitä, että en ole kirjoittanut hetkeen mitään, koska minä ja mun sisko työstetään animaatiota Taivasklaanin kohtalosta. Aion kuitenkin jatkaa tarinaani lähiaikoina.  

Ei haittaa, en itsekään ole jatkanut/jatka hetkeen, koska aloitin sarjakuvan tekemisen + koulu ._. + Inspistä ei ole oikein ollut

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Pahoittelen siitä, että en ole kirjoittanut hetkeen mitään, koska minä ja mun sisko työstetään animaatiota Taivasklaanin kohtalosta. Aion kuitenkin jatkaa tarinaani lähiaikoina.  

Ei haittaa, en itsekään ole jatkanut/jatka hetkeen, koska aloitin sarjakuvan tekemisen + koulu ._. + Inspistä ei ole oikein ollut

ärsyttävää ku koulu alko. Mut yks hyvä puoli siinä on, että meen tiistaina kouluun 11.jee!  

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Pahoittelen siitä, että en ole kirjoittanut hetkeen mitään, koska minä ja mun sisko työstetään animaatiota Taivasklaanin kohtalosta. Aion kuitenkin jatkaa tarinaani lähiaikoina.  

Ei haittaa, en itsekään ole jatkanut/jatka hetkeen, koska aloitin sarjakuvan tekemisen + koulu ._. + Inspistä ei ole oikein ollut

ärsyttävää ku koulu alko. Mut yks hyvä puoli siinä on, että meen tiistaina kouluun 11.jee!  

Epistäääää

Don, Mike, Casey, April ja Samurai olivat onnistuneet pakenemaan mtsän siimekseen. Leo oli haavoittunut pahasti ja hän oli tajuton. Lopulta he pääsivät eräälle metsäaukiolle.
- Päästiin pakoon, Casey huohotti.
Muut nyökkäilivät hengästyneinä. Äkkiä Don tajusi jotain.
- Hei missä Raph on? hän kysyi.
Samurai painoi käden ohimolleen ja sulki silmänsä.
- Hänet on vangittu, hän sanoi.
Kaikki katsoivat häntä hämmästyneenä. Don otti ohjat käsiinsä.
- Palataan leiriin. Tehdään suunnitelmat siellä ja Leo pitää saada kuntoon, hän sanoi.
Samurai puisteli päätään.
- Ei. Leirin suunnasta tulee Footin sotureita, hän sanoi.
- No minne me sit voidaan mennä? Mike kysyi.
- Hei mulla ois yks idea, Casey sanoi.
Hän johdatti muut metsään piilottamiensa vaunujen luo. Pojat ja Samurai kiipesivät vaunuihin ja April ja Casey istuivat kuskipukille. Casey napsautti ohjaksia ja hevoset lähtivät liikkeelle.
- Minne olemme menossa? April kysyi.
Casey virnisti.
- Isovanhempieni maille, hän sanoi.
Samaan aikaan Raph alkoi palata tajuihinsa. Hän huomasi nopeasti että roikkui hevosen selässä kädet seläntaakse sidottuina. Raph vilkaisi nopeasti ympärilleen. Hän oli hevossaattueen ensimmäisen ratsun kyydissä. Ratsastaja oli selkäpäin häneen mutta ilmiselvästi ratsastaja oli Hunni. Raph irvisti turhautuneena. Hän oli joutunut vangiksi. Pakoon pääsy oli mieltei mahdotonta. Hän ei ikinä selviäisi näin isosta joukosta. Leo oli viimeksi ollut vähällä päästä hengestään. Äkkiä Raph tajusi että he ratsastivat kivisellä sillalla joka johti kivimuurein suojattuun kaupunkiin. Oli jo pimeää mutta Raph näki soihtujen valossa että muurien harjoilla oli rautaisia piikkejä joissa liehu jotain jotka näyttivät epäilyttävästi seivästettyjen vihollisten luurankojen vaatteiden riekaleilta. Joukko ratsasti porteista sisään. Hetken päästä Raphia tönittiin eteenpäin kaupungin kaduilla. Raph näki oitis että kaupungin hallitsija ei välittäny alamaisista tippaakaan. Tarkemmin katsottuaan hän tajusi etteivät kaduilla värjöttelevät kaupunkilaiset olleetkaan alamaisia vaan orjia. He ohittivat työmaan jossa miehet raahsivat valtavia kivenlohkareita ramppeja pitkin. Äkkiä kuului ruoskan sivalluksen ääni. Raph vilkaisi äänen suuntaan ja näki nuoren sinihiuksisen naisen.
- Liikettä niveliin laiskamadot! Temppeli on saatava valmiiksi ennen seuraavaa täysikuuta! tyttö huusi.

PS. Samurai ja Mandy ovat omia hahmojani  . Kommentoikaa  

Pääsen vihdoinkin jatkamaan tätä.

Aka ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan haihtui savuna ilmaan. Casey jäi paikalleen tuijottamaan paikkaa, jossa Aka oli hetki sitten seissyt. Hän on oikeassa. Miten voin pelätä yhtä pientä lintua, kun olen hypännyt kokonaisen rekan eteen?

Casey nousi ja lähti kävelemään takaisin päin. En aio kääntää selkääni ystävälleni ja luokkia häntä koipien välissä karkuun. Hän kiihdytti juoksuun. Pian hän saapui aukiolle, josta hän oli äskettäin lähtenyt. Casey hyppäsi suuren pensaan yli ja seurasi raahautumisjälkiä. Casey haistoi ilmaa. Hän nyrpisti nenänsä haistaessaan kammottavan hajun. Tuonne päin siis. Casey jatkoi eteenpäin noin 60 metriä, kun hirveä haju voimistui. Minun on pakko olla lähellä.

Casey jatkoi eteenpäin vielä 10 metriä, kunnes hän näki jotakin. Suuren kiven juurella makasi joku. Casey kiiruhti kiven luo. Hän tarkasteli raatoa tarkemmin. Se oli heidän kimppuun hyökännyt kotka. Mutta siitä ei ollut enää vaaraa, sillä Se oli kuollut.

Kotkan vieressä makasi toinenkin kotka. Sekin oli kuollut. Casey katsoi ympärilleen. Hän näki kotkat, mutta ei Raphia. Casey hyppäsi suuren kiven päälle. Hän oli tippua kiveltä liukastuttuaan märkään sammaleeseen. Casey tähyili ympärilleen löytääkseen Raphin.

Hän oli vähällä luovuttaa, kunnes näki pienen matkan päässä jotain mustaa. Casey yritti hypätä pois kiveltä, kun sammal liikkui hänen jalkojensa alla ja hän tippui maahan. Hän sanoi: "Typerä sammal." Casey nousi jaloilleen, ravisteli irtosammaleen irti turkistaan ja käveli kohti mustaa möykkyä.

Lähietäisyydellä Casey näki selvemmin, mikä Se oli. Raph makasi maassa liikkumattomana. Casey sanoi: "Vihdoinkin löysin sinut." Casey tarttui Raphin hännästä ja veti hänet kiven luokse. Lähellä kiveä hän irrotti otteensa. Casey töni Raphia vähän. Hän sanoi: "Hei kamu, herää."

Raph avasi silmänsä. Sitten hän teki nopean syöksyn ja puri Caseyn kaulaa. Casey sanoi hädissään: "Rauhoitu! Se olen minä! Ei sinun tarvitse purra!" Raphin ote hiljentyi ja hän lysähti maahan. Casey katsoi Raphia järkyttyneenä. Pian hän kuitenkin rauhoittui.  näki raphin niskassa jotakin kummallista. Hän alkoi tutkia sitä tarkemmin. Se oli pieni piikikäs pallo, josta lähti hapan haju. Casey sanoi: "Mikä ihmeen kasvi tämä on?"

Casey nosti Raphin selkäänsä. Hän lähti pois karmivasta paikasta ja käveli kohti kotia. Casey väsyi nopeasti, koska ei ollut tottunut kantamaan jotakuta. Hän kuitenkin sinnitteli loppuun asti ja pian he olivatkin lähellä kotia. Piti vain uida joen yli.

Casey laski raphin maahan ja raahasi hänet veteen. Casey potki vettä taakse nopeammin, koska Virta oli voimistunut. Lähellä vastarantaa Casey tunsi kivisen pohjan. Hän raahasi raphin takaisin maalle. Casey nosti hänet jälleen selkäänsä ja aloitti pitkän ja jyrkän nousun.

"Ilman häntä selviytyisin tästä vaivatta." Nousu oli hankala jo ilman ylimääräistä painolastia. Casey oli kuitenkin syntynyt täällä, joten hän oli riittävän vahva nostaakseen kummatkin ylös asti. Pian he saavuttivat huipun. Caseyn olisi tehnyt mieli lysähtää maahan ja nukahtaa siihen paikkaan, mutta Se ei käy nyt paikkaansa.

Casey käveli luolaan. Hän laski Raphin maahan Silverin ja hänen isänsä tuijotuksista piittaamatta. "Mitä on tapahtunut?" Caseyn isä kysyi. Casey vastasi: "Kotkat hyökkäsivät." Thunderwolf sanoi: "Joko taas?" Casey sanoi: "Mutta nyt on joitain muitakin huolia. Katso."

Casey osoitti kuollaan pientä kasvua, joka oli pistänyt Raphia. Thunderwolf haistoi kasvia tarkasti. Pian hän sanoi: "Tämä kuuluu myrkkykasvien heimoon. Niiden myrkky voi joillain kasveilla olla erittäin tappava kun taas toisilla on hyvin mieto myrkky, josta saa vain pientä flunsaa. En vain ole koskaan tavannut tätä lajia."

Casey kysyi: "Voisiko tämä lajin myrkky olla tappavaa?" Thunderwolf sanoi: "En ole varma. Jokin tässä hajussa ei täsmää. Se on hyvin hapan haju, mutta siinä on myös jotain hyvin mietoa. Mutta uskon, että lumpeen juuret auttavat asiaan."

TMNTfani! kirjoitti:Pääsen vihdoinkin jatkamaan tätä.

Aka ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan haihtui savuna ilmaan. Casey jäi paikalleen tuijottamaan paikkaa, jossa Aka oli hetki sitten seissyt. Hän on oikeassa. Miten voin pelätä yhtä pientä lintua, kun olen hypännyt kokonaisen rekan eteen?

Casey nousi ja lähti kävelemään takaisin päin. En aio kääntää selkääni ystävälleni ja luokkia häntä koipien välissä karkuun. Hän kiihdytti juoksuun. Pian hän saapui aukiolle, josta hän oli äskettäin lähtenyt. Casey hyppäsi suuren pensaan yli ja seurasi raahautumisjälkiä. Casey haistoi ilmaa. Hän nyrpisti nenänsä haistaessaan kammottavan hajun. Tuonne päin siis. Casey jatkoi eteenpäin noin 60 metriä, kun hirveä haju voimistui. Minun on pakko olla lähellä.

Casey jatkoi eteenpäin vielä 10 metriä, kunnes hän näki jotakin. Suuren kiven juurella makasi joku. Casey kiiruhti kiven luo. Hän tarkasteli raatoa tarkemmin. Se oli heidän kimppuun hyökännyt kotka. Mutta siitä ei ollut enää vaaraa, sillä Se oli kuollut.

Kotkan vieressä makasi toinenkin kotka. Sekin oli kuollut. Casey katsoi ympärilleen. Hän näki kotkat, mutta ei Raphia. Casey hyppäsi suuren kiven päälle. Hän oli tippua kiveltä liukastuttuaan märkään sammaleeseen. Casey tähyili ympärilleen löytääkseen Raphin.

Hän oli vähällä luovuttaa, kunnes näki pienen matkan päässä jotain mustaa. Casey yritti hypätä pois kiveltä, kun sammal liikkui hänen jalkojensa alla ja hän tippui maahan. Hän sanoi: "Typerä sammal." Casey nousi jaloilleen, ravisteli irtosammaleen irti turkistaan ja käveli kohti mustaa möykkyä.

Lähietäisyydellä Casey näki selvemmin, mikä Se oli. Raph makasi maassa liikkumattomana. Casey sanoi: "Vihdoinkin löysin sinut." Casey tarttui Raphin hännästä ja veti hänet kiven luokse. Lähellä kiveä hän irrotti otteensa. Casey töni Raphia vähän. Hän sanoi: "Hei kamu, herää."

Raph avasi silmänsä. Sitten hän teki nopean syöksyn ja puri Caseyn kaulaa. Casey sanoi hädissään: "Rauhoitu! Se olen minä! Ei sinun tarvitse purra!" Raphin ote hiljentyi ja hän lysähti maahan. Casey katsoi Raphia järkyttyneenä. Pian hän kuitenkin rauhoittui.  näki raphin niskassa jotakin kummallista. Hän alkoi tutkia sitä tarkemmin. Se oli pieni piikikäs pallo, josta lähti hapan haju. Casey sanoi: "Mikä ihmeen kasvi tämä on?"

Casey nosti Raphin selkäänsä. Hän lähti pois karmivasta paikasta ja käveli kohti kotia. Casey väsyi nopeasti, koska ei ollut tottunut kantamaan jotakuta. Hän kuitenkin sinnitteli loppuun asti ja pian he olivatkin lähellä kotia. Piti vain uida joen yli.

Casey laski raphin maahan ja raahasi hänet veteen. Casey potki vettä taakse nopeammin, koska Virta oli voimistunut. Lähellä vastarantaa Casey tunsi kivisen pohjan. Hän raahasi raphin takaisin maalle. Casey nosti hänet jälleen selkäänsä ja aloitti pitkän ja jyrkän nousun.

"Ilman häntä selviytyisin tästä vaivatta." Nousu oli hankala jo ilman ylimääräistä painolastia. Casey oli kuitenkin syntynyt täällä, joten hän oli riittävän vahva nostaakseen kummatkin ylös asti. Pian he saavuttivat huipun. Caseyn olisi tehnyt mieli lysähtää maahan ja nukahtaa siihen paikkaan, mutta Se ei käy nyt paikkaansa.

Casey käveli luolaan. Hän laski Raphin maahan Silverin ja hänen isänsä tuijotuksista piittaamatta. "Mitä on tapahtunut?" Caseyn isä kysyi. Casey vastasi: "Kotkat hyökkäsivät." Thunderwolf sanoi: "Joko taas?" Casey sanoi: "Mutta nyt on joitain muitakin huolia. Katso."

Casey osoitti kuollaan pientä kasvua, joka oli pistänyt Raphia. Thunderwolf haistoi kasvia tarkasti. Pian hän sanoi: "Tämä kuuluu myrkkykasvien heimoon. Niiden myrkky voi joillain kasveilla olla erittäin tappava kun taas toisilla on hyvin mieto myrkky, josta saa vain pientä flunsaa. En vain ole koskaan tavannut tätä lajia."

Casey kysyi: "Voisiko tämä lajin myrkky olla tappavaa?" Thunderwolf sanoi: "En ole varma. Jokin tässä hajussa ei täsmää. Se on hyvin hapan haju, mutta siinä on myös jotain hyvin mietoa. Mutta uskon, että lumpeen juuret auttavat asiaan."

Tosi coolia  . Tota oisko sulla nopeesti ehdotusta mikä Traximus vois olla fantasiassa

Ninjatar kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Pääsen vihdoinkin jatkamaan tätä.

Aka ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan haihtui savuna ilmaan. Casey jäi paikalleen tuijottamaan paikkaa, jossa Aka oli hetki sitten seissyt. Hän on oikeassa. Miten voin pelätä yhtä pientä lintua, kun olen hypännyt kokonaisen rekan eteen?

Casey nousi ja lähti kävelemään takaisin päin. En aio kääntää selkääni ystävälleni ja luokkia häntä koipien välissä karkuun. Hän kiihdytti juoksuun. Pian hän saapui aukiolle, josta hän oli äskettäin lähtenyt. Casey hyppäsi suuren pensaan yli ja seurasi raahautumisjälkiä. Casey haistoi ilmaa. Hän nyrpisti nenänsä haistaessaan kammottavan hajun. Tuonne päin siis. Casey jatkoi eteenpäin noin 60 metriä, kun hirveä haju voimistui. Minun on pakko olla lähellä.

Casey jatkoi eteenpäin vielä 10 metriä, kunnes hän näki jotakin. Suuren kiven juurella makasi joku. Casey kiiruhti kiven luo. Hän tarkasteli raatoa tarkemmin. Se oli heidän kimppuun hyökännyt kotka. Mutta siitä ei ollut enää vaaraa, sillä Se oli kuollut.

Kotkan vieressä makasi toinenkin kotka. Sekin oli kuollut. Casey katsoi ympärilleen. Hän näki kotkat, mutta ei Raphia. Casey hyppäsi suuren kiven päälle. Hän oli tippua kiveltä liukastuttuaan märkään sammaleeseen. Casey tähyili ympärilleen löytääkseen Raphin.

Hän oli vähällä luovuttaa, kunnes näki pienen matkan päässä jotain mustaa. Casey yritti hypätä pois kiveltä, kun sammal liikkui hänen jalkojensa alla ja hän tippui maahan. Hän sanoi: "Typerä sammal." Casey nousi jaloilleen, ravisteli irtosammaleen irti turkistaan ja käveli kohti mustaa möykkyä.

Lähietäisyydellä Casey näki selvemmin, mikä Se oli. Raph makasi maassa liikkumattomana. Casey sanoi: "Vihdoinkin löysin sinut." Casey tarttui Raphin hännästä ja veti hänet kiven luokse. Lähellä kiveä hän irrotti otteensa. Casey töni Raphia vähän. Hän sanoi: "Hei kamu, herää."

Raph avasi silmänsä. Sitten hän teki nopean syöksyn ja puri Caseyn kaulaa. Casey sanoi hädissään: "Rauhoitu! Se olen minä! Ei sinun tarvitse purra!" Raphin ote hiljentyi ja hän lysähti maahan. Casey katsoi Raphia järkyttyneenä. Pian hän kuitenkin rauhoittui.  näki raphin niskassa jotakin kummallista. Hän alkoi tutkia sitä tarkemmin. Se oli pieni piikikäs pallo, josta lähti hapan haju. Casey sanoi: "Mikä ihmeen kasvi tämä on?"

Casey nosti Raphin selkäänsä. Hän lähti pois karmivasta paikasta ja käveli kohti kotia. Casey väsyi nopeasti, koska ei ollut tottunut kantamaan jotakuta. Hän kuitenkin sinnitteli loppuun asti ja pian he olivatkin lähellä kotia. Piti vain uida joen yli.

Casey laski raphin maahan ja raahasi hänet veteen. Casey potki vettä taakse nopeammin, koska Virta oli voimistunut. Lähellä vastarantaa Casey tunsi kivisen pohjan. Hän raahasi raphin takaisin maalle. Casey nosti hänet jälleen selkäänsä ja aloitti pitkän ja jyrkän nousun.

"Ilman häntä selviytyisin tästä vaivatta." Nousu oli hankala jo ilman ylimääräistä painolastia. Casey oli kuitenkin syntynyt täällä, joten hän oli riittävän vahva nostaakseen kummatkin ylös asti. Pian he saavuttivat huipun. Caseyn olisi tehnyt mieli lysähtää maahan ja nukahtaa siihen paikkaan, mutta Se ei käy nyt paikkaansa.

Casey käveli luolaan. Hän laski Raphin maahan Silverin ja hänen isänsä tuijotuksista piittaamatta. "Mitä on tapahtunut?" Caseyn isä kysyi. Casey vastasi: "Kotkat hyökkäsivät." Thunderwolf sanoi: "Joko taas?" Casey sanoi: "Mutta nyt on joitain muitakin huolia. Katso."

Casey osoitti kuollaan pientä kasvua, joka oli pistänyt Raphia. Thunderwolf haistoi kasvia tarkasti. Pian hän sanoi: "Tämä kuuluu myrkkykasvien heimoon. Niiden myrkky voi joillain kasveilla olla erittäin tappava kun taas toisilla on hyvin mieto myrkky, josta saa vain pientä flunsaa. En vain ole koskaan tavannut tätä lajia."

Casey kysyi: "Voisiko tämä lajin myrkky olla tappavaa?" Thunderwolf sanoi: "En ole varma. Jokin tässä hajussa ei täsmää. Se on hyvin hapan haju, mutta siinä on myös jotain hyvin mietoa. Mutta uskon, että lumpeen juuret auttavat asiaan."

Tosi coolia  . Tota oisko sulla nopeesti ehdotusta mikä Traximus vois olla fantasiassa

jotenkin tulee heti mieleen sarvikuono. En tiiä.  

Jatkoa pukkaa  
Raphin viha leimahti. Hän yritti päästä tytön kimppuun ja vapauttamaan orjuutetun kansan mutta kaksi sotilasta tarttui häneen. Hunni virnisti ilkeästi.
- Kiinnostaako kamppailu Mandyn kanssa? Älä huoli. Tapaat hänet piakkoin, hän naurahti.
Raph irvisti vihaisesti.
Hetken päästä joukko oli päässyt sisälle linnaan. Hunni tönäisi Raphin valtaistuimen eteen. Raph nosti katseensa ja samaan aikaan hänen mielensä täyttyi sekä vihalla että pelolla. Valtaistuimella istui pitkä hoikka mies jolla oli mustat suht-pitkät hiukset ja yllään tyylikäs kaapu. Hän oli Oroku Saki eli vihollisten kesken Silppuri. Kaksi sotilasta yritti painaa Raphin polvilleen mutta hän taisteli vastaan. Hänhän ei tuota roistoa kumartaisi. Silppuri nousi valtaistuimelta ja käveli Raphin luo. Hän hymyili julmasti.
- Loistavaa. Hän on varma syötti veljilleen, Silppuri sanoi.
- Jos luulet veljieni lankeavan niin helposti ansaasi niin erehdyt, Raph ärähti.
Silppuri hymyili huvituneena Raphin uhmakkuudelle.
- Olette niin helposti johdatettavsissa. Aivan kuin mestarinnekin, hän sanoi.
Sitten Silppuri kääntyi ja sanoi:
- Viekää hänet tyrmään.
Sotilaiden lähtiessä raahaamaan Raphia tämä yritti taistella vastaan ja huusi:
- Mitä olet tehnyt Splinterille!?
Silppuri ei vastannut. Hymyili vain kylmästi haltiapojan raivolle. Kun ovet olivat sulkeutuneet ja hän oli salissa kaksin Hunnin kanssa hän kääntyi tämän puoleen.
- Missä prinsessa on? hän kysyi.
- Näin hänet kylässä. Tuo haltia kutenkin järjesti kuitenkin mahdollisuuden päästä pakoon, Hunni selitti samalla kun Silppuri otti seinältä soihdun ja avasi salaoven josta johti portaat linnan alla oleviin vankiholveihin.
- Tiedät hyvin että tarvitsemme tyttöä. Täyden kuun aikaan hän saa feeniksin käyttöönsä ja minun on saatava se voima. Muuten kostoni Utromianeille ei onnistu, Silppuri sanoi kun he laskeutuivat portaita.
- Saamme tytön kyllä ennemmin tai myöhemmin. Älkää huoliko mestari, Hunni sanoi puolittain kumartaen.
- Toivottavasti. Sillä muuten saattaisit joutua samaan asemaan kuin hän, Silppuri sanoi ja kohotti soihtua erään tyrmän edessä.
Sellin vastakkaisella seinällä virui kahlehdittu Splinter.
Kommentoikaa pliis  

TMNTfani! kirjoitti:

Ninjatar kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Pääsen vihdoinkin jatkamaan tätä.

Aka ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan haihtui savuna ilmaan. Casey jäi paikalleen tuijottamaan paikkaa, jossa Aka oli hetki sitten seissyt. Hän on oikeassa. Miten voin pelätä yhtä pientä lintua, kun olen hypännyt kokonaisen rekan eteen?

Casey nousi ja lähti kävelemään takaisin päin. En aio kääntää selkääni ystävälleni ja luokkia häntä koipien välissä karkuun. Hän kiihdytti juoksuun. Pian hän saapui aukiolle, josta hän oli äskettäin lähtenyt. Casey hyppäsi suuren pensaan yli ja seurasi raahautumisjälkiä. Casey haistoi ilmaa. Hän nyrpisti nenänsä haistaessaan kammottavan hajun. Tuonne päin siis. Casey jatkoi eteenpäin noin 60 metriä, kun hirveä haju voimistui. Minun on pakko olla lähellä.

Casey jatkoi eteenpäin vielä 10 metriä, kunnes hän näki jotakin. Suuren kiven juurella makasi joku. Casey kiiruhti kiven luo. Hän tarkasteli raatoa tarkemmin. Se oli heidän kimppuun hyökännyt kotka. Mutta siitä ei ollut enää vaaraa, sillä Se oli kuollut.

Kotkan vieressä makasi toinenkin kotka. Sekin oli kuollut. Casey katsoi ympärilleen. Hän näki kotkat, mutta ei Raphia. Casey hyppäsi suuren kiven päälle. Hän oli tippua kiveltä liukastuttuaan märkään sammaleeseen. Casey tähyili ympärilleen löytääkseen Raphin.

Hän oli vähällä luovuttaa, kunnes näki pienen matkan päässä jotain mustaa. Casey yritti hypätä pois kiveltä, kun sammal liikkui hänen jalkojensa alla ja hän tippui maahan. Hän sanoi: "Typerä sammal." Casey nousi jaloilleen, ravisteli irtosammaleen irti turkistaan ja käveli kohti mustaa möykkyä.

Lähietäisyydellä Casey näki selvemmin, mikä Se oli. Raph makasi maassa liikkumattomana. Casey sanoi: "Vihdoinkin löysin sinut." Casey tarttui Raphin hännästä ja veti hänet kiven luokse. Lähellä kiveä hän irrotti otteensa. Casey töni Raphia vähän. Hän sanoi: "Hei kamu, herää."

Raph avasi silmänsä. Sitten hän teki nopean syöksyn ja puri Caseyn kaulaa. Casey sanoi hädissään: "Rauhoitu! Se olen minä! Ei sinun tarvitse purra!" Raphin ote hiljentyi ja hän lysähti maahan. Casey katsoi Raphia järkyttyneenä. Pian hän kuitenkin rauhoittui.  näki raphin niskassa jotakin kummallista. Hän alkoi tutkia sitä tarkemmin. Se oli pieni piikikäs pallo, josta lähti hapan haju. Casey sanoi: "Mikä ihmeen kasvi tämä on?"

Casey nosti Raphin selkäänsä. Hän lähti pois karmivasta paikasta ja käveli kohti kotia. Casey väsyi nopeasti, koska ei ollut tottunut kantamaan jotakuta. Hän kuitenkin sinnitteli loppuun asti ja pian he olivatkin lähellä kotia. Piti vain uida joen yli.

Casey laski raphin maahan ja raahasi hänet veteen. Casey potki vettä taakse nopeammin, koska Virta oli voimistunut. Lähellä vastarantaa Casey tunsi kivisen pohjan. Hän raahasi raphin takaisin maalle. Casey nosti hänet jälleen selkäänsä ja aloitti pitkän ja jyrkän nousun.

"Ilman häntä selviytyisin tästä vaivatta." Nousu oli hankala jo ilman ylimääräistä painolastia. Casey oli kuitenkin syntynyt täällä, joten hän oli riittävän vahva nostaakseen kummatkin ylös asti. Pian he saavuttivat huipun. Caseyn olisi tehnyt mieli lysähtää maahan ja nukahtaa siihen paikkaan, mutta Se ei käy nyt paikkaansa.

Casey käveli luolaan. Hän laski Raphin maahan Silverin ja hänen isänsä tuijotuksista piittaamatta. "Mitä on tapahtunut?" Caseyn isä kysyi. Casey vastasi: "Kotkat hyökkäsivät." Thunderwolf sanoi: "Joko taas?" Casey sanoi: "Mutta nyt on joitain muitakin huolia. Katso."

Casey osoitti kuollaan pientä kasvua, joka oli pistänyt Raphia. Thunderwolf haistoi kasvia tarkasti. Pian hän sanoi: "Tämä kuuluu myrkkykasvien heimoon. Niiden myrkky voi joillain kasveilla olla erittäin tappava kun taas toisilla on hyvin mieto myrkky, josta saa vain pientä flunsaa. En vain ole koskaan tavannut tätä lajia."

Casey kysyi: "Voisiko tämä lajin myrkky olla tappavaa?" Thunderwolf sanoi: "En ole varma. Jokin tässä hajussa ei täsmää. Se on hyvin hapan haju, mutta siinä on myös jotain hyvin mietoa. Mutta uskon, että lumpeen juuret auttavat asiaan."

Tosi coolia  . Tota oisko sulla nopeesti ehdotusta mikä Traximus vois olla fantasiassa

jotenkin tulee heti mieleen sarvikuono. En tiiä.  

Okei kiitti kuitenkin  

Don juoksi kauemmas ihmistä ja hänen asettaan. Oli kuitenkin liian myöhäistä paeta. Kova laukaus täytti ilman, mutta Leo kuuli silti Donin kivuliaan rääkäisyn. Don kaatui maahan eikä päässyt enää ylös. Leo katsoi kauhuissaan, kun ihminen lähestyi hänen haavoittunutta veljeään.

Leo kiiruhti Donin luokse. Hän hyppäsi Donin yli ja alkoi murista ihmiselle. Hän sanoi: "Oletko kunnossa?" Don ei kyennyt vastaamaan. Leo hyppäsi ihmisen päälle purien hänen asettaan. Mies kaatui. Leo sanoi: "Don pakene äkkiä pois täältä."

Don nousi pystyyn ja nilkutti kauemmas. Luoti oli osunut hänen takajalkaansa. Kun hän oli kauempana hän huusi: "Leo tule pois sieltä! Ei aiheuteta enempää häiriötä!" Leo vastasi: "Joo. Mutta ensin varmistan, että hän ei ammuskele peräämme."Leo veti aseen pois miehen otteesta ja hän heitti sen läheiseen ikkunaan. Sitten hän otti jalat alleen ja juoksi kiireesti muiden luo. Hän sanoi: "Häivytään täältä." Leo johdatti muut pois.

Kolmikko jatkoi kävelyä omalle reviirilleen. Leo oli huolissaan veljestään. Don käveli yksi jalka ilmassa ja hyvin hitaasti. Mutta hän ei pystyisi tekemään mitään juuri nyt.

Kun he olivat jo lähellä kotia, Don pysähtyi ja lyyhistyi maahan. Leo kysyi: "Oletko kunnossa?" Don sanoi hiljaa: "Ihan kuin jalkani olisi tulessa." Leo nosti Donin selkäänsä. "Sinnittele vielä hetki. Olemme pian perillä."

He kävelivät tutulla kadulla ja pian he näkivät kotikujansa. Leo laski Donin maahan, kun he olivat saapuneet kujalle. Don alkoi heti poistaa luotia jalastaan. Hän sanoi: "Onpa Se syvällä. Melkein luussa kiinni." Leo kysyi: "Saatko sen poistettua?" Don vastasi: "Saan, mutta siinä menee aikaa."

Leo meni vähän matkan päähän Donista ja alkoi puhdistaa haavojaan. Venus oli myös vähän matkan päässä pesemässä turkkiaan. Leo nousi ja suuntasi suuren pahvilaatikon luo. Hän kurkisti eilen sisään. Laatikossa oli vain muutama sulka.

Leo lähti pois kujalta. Venus sanoi: "Minne olet menossa?" Leo sanoi: "Lähden saalistamaan. Ruokavarasto on taas loppu." Hän ei odottanut vastausta, vaan lähti oikealle. Sade loppui. Leo kuuli yhdeltä kujalta pientä ääntä. Siellä oli parvi puluja. "1..2..3..5..6" Leo laski puluja: "Niitä on seitsemän."

Leo hiipi lähemmäs puluparvea. Sitten hän hyökkäsi. Leo taittoi nopeasti yhden pulun niskan ja hyökkäsi jo toista pulua kohti. Hän taittoi senkin niskan. Loput olivatkin jo ilmassa, mutta Leon onnistui saada vielä yksi hampaisiinsa. Leo piilotti saalinsa huolellisesti ja alkoi etsiä lisää saalista.

Hän suuntasi pienelle kujalle, jossa joukko variksia tappelivat pienestä puoliksi syödystä leivästä. Leo hyökkäsi niiden kimppuun. Hän sai kaksi varista jalkojensa alle ja yhden hän nappasi suuhunsa. Leo puri nopeasti kaikki varikset hengiltä. Hän nosti saaliinsa ja kantoi ne pois.

Hän saapui kujalle, jossa oli tappanut kolme pulua. Hän poimi nekin ja lähti kohti kotia. Leo ei melkein pystynyt hengittämään, koska sulat olivat täyttäneet hänen nenänsä. Pian hän kuitenkin oli kotikujalla. Leo laski saaliinsa maahan. Don oli yhä poistamassa luotia, mutta Venus oli jossain. Leo kysyi: "Minne Venus on lähtenyt?" Don sanoi: "Ei hän sanonut. Hän sanoi vain, että tunsi kipua. Mutta niin minäkin. Tämä sattuu ihan helkkaristi!"

Leo nosti taas saaliit ja pudotti ne pahvilaatikkoon. Hän kysyi: "Kai sinä pärjäät, jos minä lähden etsimään häntä?" Don sanoi: "Kyllä minä pärjään. Mene sinä vain." Leo poistui taas kujalta.Aavistan, että jotain pahaan on tapahtunut.

Leo seurasi Venuksen jättämää hajuvanaa. Leo käveli eteenpäin kuono maata viistäen, kun hän lopulta näki Venuksen. Hän kantoi jotain pientä.

Niin että tällänen nyt taas. 

Purplecat702: pliis jatka pian

Ninjatar:Näin viime yönä unta sun tarinastas. Siitä oli tehty kirja ja mä luin sitä. En nyt ihan muista, mitä siinä tapahtui, mutta Joo. Luulin aamutta, että Se oli totta. 

TMNTfani! kirjoitti:Don juoksi kauemmas ihmistä ja hänen asettaan. Oli kuitenkin liian myöhäistä paeta. Kova laukaus täytti ilman, mutta Leo kuuli silti Donin kivuliaan rääkäisyn. Don kaatui maahan eikä päässyt enää ylös. Leo katsoi kauhuissaan, kun ihminen lähestyi hänen haavoittunutta veljeään.

Leo kiiruhti Donin luokse. Hän hyppäsi Donin yli ja alkoi murista ihmiselle. Hän sanoi: "Oletko kunnossa?" Don ei kyennyt vastaamaan. Leo hyppäsi ihmisen päälle purien hänen asettaan. Mies kaatui. Leo sanoi: "Don pakene äkkiä pois täältä."

Don nousi pystyyn ja nilkutti kauemmas. Luoti oli osunut hänen takajalkaansa. Kun hän oli kauempana hän huusi: "Leo tule pois sieltä! Ei aiheuteta enempää häiriötä!" Leo vastasi: "Joo. Mutta ensin varmistan, että hän ei ammuskele peräämme."Leo veti aseen pois miehen otteesta ja hän heitti sen läheiseen ikkunaan. Sitten hän otti jalat alleen ja juoksi kiireesti muiden luo. Hän sanoi: "Häivytään täältä." Leo johdatti muut pois.

Kolmikko jatkoi kävelyä omalle reviirilleen. Leo oli huolissaan veljestään. Don käveli yksi jalka ilmassa ja hyvin hitaasti. Mutta hän ei pystyisi tekemään mitään juuri nyt.

Kun he olivat jo lähellä kotia, Don pysähtyi ja lyyhistyi maahan. Leo kysyi: "Oletko kunnossa?" Don sanoi hiljaa: "Ihan kuin jalkani olisi tulessa." Leo nosti Donin selkäänsä. "Sinnittele vielä hetki. Olemme pian perillä."

He kävelivät tutulla kadulla ja pian he näkivät kotikujansa. Leo laski Donin maahan, kun he olivat saapuneet kujalle. Don alkoi heti poistaa luotia jalastaan. Hän sanoi: "Onpa Se syvällä. Melkein luussa kiinni." Leo kysyi: "Saatko sen poistettua?" Don vastasi: "Saan, mutta siinä menee aikaa."

Leo meni vähän matkan päähän Donista ja alkoi puhdistaa haavojaan. Venus oli myös vähän matkan päässä pesemässä turkkiaan. Leo nousi ja suuntasi suuren pahvilaatikon luo. Hän kurkisti eilen sisään. Laatikossa oli vain muutama sulka.

Leo lähti pois kujalta. Venus sanoi: "Minne olet menossa?" Leo sanoi: "Lähden saalistamaan. Ruokavarasto on taas loppu." Hän ei odottanut vastausta, vaan lähti oikealle. Sade loppui. Leo kuuli yhdeltä kujalta pientä ääntä. Siellä oli parvi puluja. "1..2..3..5..6" Leo laski puluja: "Niitä on seitsemän."

Leo hiipi lähemmäs puluparvea. Sitten hän hyökkäsi. Leo taittoi nopeasti yhden pulun niskan ja hyökkäsi jo toista pulua kohti. Hän taittoi senkin niskan. Loput olivatkin jo ilmassa, mutta Leon onnistui saada vielä yksi hampaisiinsa. Leo piilotti saalinsa huolellisesti ja alkoi etsiä lisää saalista.

Hän suuntasi pienelle kujalle, jossa joukko variksia tappelivat pienestä puoliksi syödystä leivästä. Leo hyökkäsi niiden kimppuun. Hän sai kaksi varista jalkojensa alle ja yhden hän nappasi suuhunsa. Leo puri nopeasti kaikki varikset hengiltä. Hän nosti saaliinsa ja kantoi ne pois.

Hän saapui kujalle, jossa oli tappanut kolme pulua. Hän poimi nekin ja lähti kohti kotia. Leo ei melkein pystynyt hengittämään, koska sulat olivat täyttäneet hänen nenänsä. Pian hän kuitenkin oli kotikujalla. Leo laski saaliinsa maahan. Don oli yhä poistamassa luotia, mutta Venus oli jossain. Leo kysyi: "Minne Venus on lähtenyt?" Don sanoi: "Ei hän sanonut. Hän sanoi vain, että tunsi kipua. Mutta niin minäkin. Tämä sattuu ihan helkkaristi!"

Leo nosti taas saaliit ja pudotti ne pahvilaatikkoon. Hän kysyi: "Kai sinä pärjäät, jos minä lähden etsimään häntä?" Don sanoi: "Kyllä minä pärjään. Mene sinä vain." Leo poistui taas kujalta.Aavistan, että jotain pahaan on tapahtunut.

Leo seurasi Venuksen jättämää hajuvanaa. Leo käveli eteenpäin kuono maata viistäen, kun hän lopulta näki Venuksen. Hän kantoi jotain pientä.

Niin että tällänen nyt taas. 

Purplecat702: pliis jatka pian

Ninjatar:Näin viime yönä unta sun tarinastas. Siitä oli tehty kirja ja mä luin sitä. En nyt ihan muista, mitä siinä tapahtui, mutta Joo. Luulin aamutta, että Se oli totta. 

Joo, vois pian jatkaakin ku sain inspistä

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Don juoksi kauemmas ihmistä ja hänen asettaan. Oli kuitenkin liian myöhäistä paeta. Kova laukaus täytti ilman, mutta Leo kuuli silti Donin kivuliaan rääkäisyn. Don kaatui maahan eikä päässyt enää ylös. Leo katsoi kauhuissaan, kun ihminen lähestyi hänen haavoittunutta veljeään.

Leo kiiruhti Donin luokse. Hän hyppäsi Donin yli ja alkoi murista ihmiselle. Hän sanoi: "Oletko kunnossa?" Don ei kyennyt vastaamaan. Leo hyppäsi ihmisen päälle purien hänen asettaan. Mies kaatui. Leo sanoi: "Don pakene äkkiä pois täältä."

Don nousi pystyyn ja nilkutti kauemmas. Luoti oli osunut hänen takajalkaansa. Kun hän oli kauempana hän huusi: "Leo tule pois sieltä! Ei aiheuteta enempää häiriötä!" Leo vastasi: "Joo. Mutta ensin varmistan, että hän ei ammuskele peräämme."Leo veti aseen pois miehen otteesta ja hän heitti sen läheiseen ikkunaan. Sitten hän otti jalat alleen ja juoksi kiireesti muiden luo. Hän sanoi: "Häivytään täältä." Leo johdatti muut pois.

Kolmikko jatkoi kävelyä omalle reviirilleen. Leo oli huolissaan veljestään. Don käveli yksi jalka ilmassa ja hyvin hitaasti. Mutta hän ei pystyisi tekemään mitään juuri nyt.

Kun he olivat jo lähellä kotia, Don pysähtyi ja lyyhistyi maahan. Leo kysyi: "Oletko kunnossa?" Don sanoi hiljaa: "Ihan kuin jalkani olisi tulessa." Leo nosti Donin selkäänsä. "Sinnittele vielä hetki. Olemme pian perillä."

He kävelivät tutulla kadulla ja pian he näkivät kotikujansa. Leo laski Donin maahan, kun he olivat saapuneet kujalle. Don alkoi heti poistaa luotia jalastaan. Hän sanoi: "Onpa Se syvällä. Melkein luussa kiinni." Leo kysyi: "Saatko sen poistettua?" Don vastasi: "Saan, mutta siinä menee aikaa."

Leo meni vähän matkan päähän Donista ja alkoi puhdistaa haavojaan. Venus oli myös vähän matkan päässä pesemässä turkkiaan. Leo nousi ja suuntasi suuren pahvilaatikon luo. Hän kurkisti eilen sisään. Laatikossa oli vain muutama sulka.

Leo lähti pois kujalta. Venus sanoi: "Minne olet menossa?" Leo sanoi: "Lähden saalistamaan. Ruokavarasto on taas loppu." Hän ei odottanut vastausta, vaan lähti oikealle. Sade loppui. Leo kuuli yhdeltä kujalta pientä ääntä. Siellä oli parvi puluja. "1..2..3..5..6" Leo laski puluja: "Niitä on seitsemän."

Leo hiipi lähemmäs puluparvea. Sitten hän hyökkäsi. Leo taittoi nopeasti yhden pulun niskan ja hyökkäsi jo toista pulua kohti. Hän taittoi senkin niskan. Loput olivatkin jo ilmassa, mutta Leon onnistui saada vielä yksi hampaisiinsa. Leo piilotti saalinsa huolellisesti ja alkoi etsiä lisää saalista.

Hän suuntasi pienelle kujalle, jossa joukko variksia tappelivat pienestä puoliksi syödystä leivästä. Leo hyökkäsi niiden kimppuun. Hän sai kaksi varista jalkojensa alle ja yhden hän nappasi suuhunsa. Leo puri nopeasti kaikki varikset hengiltä. Hän nosti saaliinsa ja kantoi ne pois.

Hän saapui kujalle, jossa oli tappanut kolme pulua. Hän poimi nekin ja lähti kohti kotia. Leo ei melkein pystynyt hengittämään, koska sulat olivat täyttäneet hänen nenänsä. Pian hän kuitenkin oli kotikujalla. Leo laski saaliinsa maahan. Don oli yhä poistamassa luotia, mutta Venus oli jossain. Leo kysyi: "Minne Venus on lähtenyt?" Don sanoi: "Ei hän sanonut. Hän sanoi vain, että tunsi kipua. Mutta niin minäkin. Tämä sattuu ihan helkkaristi!"

Leo nosti taas saaliit ja pudotti ne pahvilaatikkoon. Hän kysyi: "Kai sinä pärjäät, jos minä lähden etsimään häntä?" Don sanoi: "Kyllä minä pärjään. Mene sinä vain." Leo poistui taas kujalta.Aavistan, että jotain pahaan on tapahtunut.

Leo seurasi Venuksen jättämää hajuvanaa. Leo käveli eteenpäin kuono maata viistäen, kun hän lopulta näki Venuksen. Hän kantoi jotain pientä.

Niin että tällänen nyt taas. 

Purplecat702: pliis jatka pian

Ninjatar:Näin viime yönä unta sun tarinastas. Siitä oli tehty kirja ja mä luin sitä. En nyt ihan muista, mitä siinä tapahtui, mutta Joo. Luulin aamutta, että Se oli totta. 

Joo, vois pian jatkaakin ku sain inspistä

Kiva.  

TMNTfani! kirjoitti:

Purplecat702 kirjoitti:

TMNTfani! kirjoitti:Don juoksi kauemmas ihmistä ja hänen asettaan. Oli kuitenkin liian myöhäistä paeta. Kova laukaus täytti ilman, mutta Leo kuuli silti Donin kivuliaan rääkäisyn. Don kaatui maahan eikä päässyt enää ylös. Leo katsoi kauhuissaan, kun ihminen lähestyi hänen haavoittunutta veljeään.

Leo kiiruhti Donin luokse. Hän hyppäsi Donin yli ja alkoi murista ihmiselle. Hän sanoi: "Oletko kunnossa?" Don ei kyennyt vastaamaan. Leo hyppäsi ihmisen päälle purien hänen asettaan. Mies kaatui. Leo sanoi: "Don pakene äkkiä pois täältä."

Don nousi pystyyn ja nilkutti kauemmas. Luoti oli osunut hänen takajalkaansa. Kun hän oli kauempana hän huusi: "Leo tule pois sieltä! Ei aiheuteta enempää häiriötä!" Leo vastasi: "Joo. Mutta ensin varmistan, että hän ei ammuskele peräämme."Leo veti aseen pois miehen otteesta ja hän heitti sen läheiseen ikkunaan. Sitten hän otti jalat alleen ja juoksi kiireesti muiden luo. Hän sanoi: "Häivytään täältä." Leo johdatti muut pois.

Kolmikko jatkoi kävelyä omalle reviirilleen. Leo oli huolissaan veljestään. Don käveli yksi jalka ilmassa ja hyvin hitaasti. Mutta hän ei pystyisi tekemään mitään juuri nyt.

Kun he olivat jo lähellä kotia, Don pysähtyi ja lyyhistyi maahan. Leo kysyi: "Oletko kunnossa?" Don sanoi hiljaa: "Ihan kuin jalkani olisi tulessa." Leo nosti Donin selkäänsä. "Sinnittele vielä hetki. Olemme pian perillä."

He kävelivät tutulla kadulla ja pian he näkivät kotikujansa. Leo laski Donin maahan, kun he olivat saapuneet kujalle. Don alkoi heti poistaa luotia jalastaan. Hän sanoi: "Onpa Se syvällä. Melkein luussa kiinni." Leo kysyi: "Saatko sen poistettua?" Don vastasi: "Saan, mutta siinä menee aikaa."

Leo meni vähän matkan päähän Donista ja alkoi puhdistaa haavojaan. Venus oli myös vähän matkan päässä pesemässä turkkiaan. Leo nousi ja suuntasi suuren pahvilaatikon luo. Hän kurkisti eilen sisään. Laatikossa oli vain muutama sulka.

Leo lähti pois kujalta. Venus sanoi: "Minne olet menossa?" Leo sanoi: "Lähden saalistamaan. Ruokavarasto on taas loppu." Hän ei odottanut vastausta, vaan lähti oikealle. Sade loppui. Leo kuuli yhdeltä kujalta pientä ääntä. Siellä oli parvi puluja. "1..2..3..5..6" Leo laski puluja: "Niitä on seitsemän."

Leo hiipi lähemmäs puluparvea. Sitten hän hyökkäsi. Leo taittoi nopeasti yhden pulun niskan ja hyökkäsi jo toista pulua kohti. Hän taittoi senkin niskan. Loput olivatkin jo ilmassa, mutta Leon onnistui saada vielä yksi hampaisiinsa. Leo piilotti saalinsa huolellisesti ja alkoi etsiä lisää saalista.

Hän suuntasi pienelle kujalle, jossa joukko variksia tappelivat pienestä puoliksi syödystä leivästä. Leo hyökkäsi niiden kimppuun. Hän sai kaksi varista jalkojensa alle ja yhden hän nappasi suuhunsa. Leo puri nopeasti kaikki varikset hengiltä. Hän nosti saaliinsa ja kantoi ne pois.

Hän saapui kujalle, jossa oli tappanut kolme pulua. Hän poimi nekin ja lähti kohti kotia. Leo ei melkein pystynyt hengittämään, koska sulat olivat täyttäneet hänen nenänsä. Pian hän kuitenkin oli kotikujalla. Leo laski saaliinsa maahan. Don oli yhä poistamassa luotia, mutta Venus oli jossain. Leo kysyi: "Minne Venus on lähtenyt?" Don sanoi: "Ei hän sanonut. Hän sanoi vain, että tunsi kipua. Mutta niin minäkin. Tämä sattuu ihan helkkaristi!"

Leo nosti taas saaliit ja pudotti ne pahvilaatikkoon. Hän kysyi: "Kai sinä pärjäät, jos minä lähden etsimään häntä?" Don sanoi: "Kyllä minä pärjään. Mene sinä vain." Leo poistui taas kujalta.Aavistan, että jotain pahaan on tapahtunut.

Leo seurasi Venuksen jättämää hajuvanaa. Leo käveli eteenpäin kuono maata viistäen, kun hän lopulta näki Venuksen. Hän kantoi jotain pientä.

Niin että tällänen nyt taas. 

Purplecat702: pliis jatka pian

Ninjatar:Näin viime yönä unta sun tarinastas. Siitä oli tehty kirja ja mä luin sitä. En nyt ihan muista, mitä siinä tapahtui, mutta Joo. Luulin aamutta, että Se oli totta. 

Joo, vois pian jatkaakin ku sain inspistä

Kiva.  

Kiva juttu  . Olen kyl keksinyt tarinani ihan itse

Jatkoa  
Splinter nosti vähän päätään kun Silppuri avasi tyrmän oven ja astui sisään. Splinter katsoi häntä väsyneen ja riutuneen näköisen. Aivan kuin hän ei olisi syönyt päiviin. Silppuri vilkaisi vanhaa tietäjää huvittuneena samalla kun hän asetti soihdun pidikkeeseen ja kääntyi sitten Splinteriin päin.
- Oletko valmis puhumaan vanhus? Missä tyttö on? hän kysyi.
Splinter katsoi Silppuria kylmästi ja pysyi vaiti. Silppuri painoi kädessään olevat terät hänen kaulalleen.
- Vastaa, hän sihisi.
Splinter ei vastannut. Lopulta Silppuri luopui.
- Mätäne sitten täällä. Viru täällä kunnes kuolet, hän sähähti ja lähti pois tyrmästä.
Splinter roikkui kahleissaan ja katseli lattiaa.
- Poikani, hän kuiskasi.
Silppuri nousi portaita ylös valtaistuinsaliin Hunnin kanssa.
- Tuo vanhus on saatava jotenkin puhumaan, hän murahti.
- Mitä teemme pojalle mestari? Hunni kysyi.
Silppuri pysähtyi hetkeksi miettimään. Sitten hän sanoi hyytävällä äänellä:
- Tehkää hänelle mitä haluatte.
Hunni virnisti hyytävästi.
Myöhemmin Raphin sellin eteen ilmestyi pari sotilasta, Hunni ja Mandy. Mandylla oli kädessään ruoska. Raph katsoi roistoja vihaisesti. Hunni katsoi häntä huvittuneena ja napsautti sormiaan. Sotilaat kävivät käsiksi Raphiin ja sitoivat hänen kätensä pilariin niin että hän seisoi selkä päin Hunnia ja Mandya. Hunni vrinisti ja nyökkäsi Mandylle. Mandy nosti ruoskan ja sivalsi sillä Raphia selkään. Raph karjaisi tuskasta. Iskuja sateli ja Raph yritti purrasta hammasta ja kestää. Viimeinen isku vei Raphilta jalat alta. Raph huohotti ja voihkaisi kivusta.
- Tämä saa riittää, Hunni sanoi.
Kun Mandy ja sotilaat olivat häipyneet, Hunni iroitti Raphin ranteet ja tarttui tätä päästä. Hän hymyili ilkeästi.
- Seuraavaan kertaan haltia, Hunni kuiskasi ja heivasi hänet lattialle.
Raph jäi lattialle makaamaan voihkien edelleen tuskasta.
Samaan aikaan Leo, Don, Mike, Samurai, April ja Casey olivat päässeet perille Caseyn isovanhempien kartanolle. Don ja Samurai kantoivat Leon sohvalle samalla kun April, Casey ja Mike yrittivät syttyttää tulta takkaan.
- No paikka on päässyt hieman huonoon kuntoon kun isoäiti nukkui pois, Casey sanoi.
Takasta putosi nokea ja April alkoi yskiä. Mike yski myös.
- Milloin se tapahtui? Jurakaudella? hän kysyi.
- Hei itse elät metsässä, Casey hymähti.
- Hei kaverit. Tulkaas katsomaan, Don huikkasi.
Muut tulivat paikalle ja jäivät katsomaan kun Samurai painoi kätensä Leon selälle. Hänen ympärillään kiersi sininen magia ja Leon selässä oleva haava alkoi umpeutua. Kaikki tuijottivat suu auki. Leo alkoi pikkuhiljaa palata tajuihinsa. Don ja Mike näyttivät riemastuneilta.
- Luultiin jo et olet mennyttävä, Mike hihkaisi.
- Niin olinkin mutta te kaverit toitte minut takaisin, Leo sanoi ja otti sitten Samurain kädestä kiinni.
- Kiitos Samurai, hän kuiskasi