kilppari rooli peli

"haru!" koroma huudahti törmätessään sisään.
"mitä oikein...."
"puhutaan siitä toisten," jack sanoi lyhyesti nostaen harun syliinsä astellen sitten tyynesti ulos kahvilasta lasin sirpaleiden räsähdellessä jalkojen alla.
"luulin, ettei harulla ollut enää ongelmia hallita mieltään," koroma sanoi.
"hän on haru. Mitä muuta hänestä voi odottaa?" boris tuhahti.
"boris!" koroma huudahti vihaisena.
"tuo ei ollut kiltisti sanottu."
"meinaatko? En minä tarkoittanutkaan sitä kohteliaisuudeksi," boris sanoi. Koroma katsoi veljeään järkyttyneenä.
"miten sinä voit sanoa jotain tuollaiata!?" koroma ärähti marssien sitten jackin perään.

Toisaalla

"mitä? Meinaatko?" sandra naurahti.
"entä jos peruukki olisi hopeinen. Se ei riitelisi vihreän kanssa."

" en ole ennen kuullutkaan värien riitelevän keskenään " Leo sanoi esittäen ihmettynyttä kuitenkin nauraen heti perään.

TOISAALLA

Haru avasi silmänsä mutta sulki ne heti uudelleen valon alkaessa sattumaan tämän silmiin.
Haru kuuli äänen ja avasi silmänsä uudelleen jääden sanattomaksi näkemästään.
Jigoku, Harun isä seisoi tämän edessä istuutuen tytön viereen. " tyttäreni, siitä on aikaa~"
" ei...miten...ei...sinä olet kuollut " Haru kuitenkin hätkähti tuntiessaan käden olkapäällään, nyt uudelleen katsottuna se oli Jack...eikä hänellä ollut veistä kädessä.
" harha...? " Haru mumisi hiljaa, sitten muistaen Jackin kutsuneen tämän nimeä.
" kauanko olin tajuttomana? " Haru kysyi nostamatta katsetta Jackiin. " harha...tottakai...pääni on vain niin sekaisin että kuvittelin isäni siihen... "

sandraa rupesi naurattamaan, mutta hätkähti samassa kuullessaan kuullessaan ovelta koputuksen. Hymy sandran kasvoilta katosi ja tämä tunsi mielensä mustenevan. Sandra oli varma, että kykenisi murhaamaan oventakana olijan.
tämä oli tullut pilaaman kaiken...

Toisaalla

"et kovin kauan. Ja onko sillä tarkkaa ottaen paljonkaan väliä. Pääasia on, että olet hereilä," jack sanoi hymyillen pienesti tarjoten sitten tytölle vesilasia.
"juo," tämä käski.

Toisaala

Koroma raivaili harun olohuonetta koroman laudoittaessa ikkunaa. Talo oli ollut niin usein hyökkäuksen kohteena, etä se vaati hieman paikkailua.
"pitäisi räjäyttää koko hökötys ilmaan," boris mumisi asetellessaan viimeistä lautaa paikalleen.
"niin sinähän sen paremmin tiedät," koroma tuhahti. Hän oli edelleen vihainen borikselle tämän sanoista.
"olet koroma lapsellinen," boris sanoi.
"ai minä olen se lapsellinen!" koroma sihahti.
"sinulta puuttuu kyllä kaikki oikeuden taju, jos siitä lähdetään!"

Leonardo oli nopeasti ylhäällä, pukeutuneena ja odotti kunnes Sandra pukeutui.
" minun pitäisi olla sinun vankisi eikö? " Leo sanoi ojentaen kätensä että Sandra voisi sitoa ne. " Ei hätää...he eivät voi tehdä minulle mitään, tappamiseni meinaisi sitä että Lucifer vapautettaisi vankilastaan, minun kehostani "

TOISAALLA

Haru otti huikan vettä ja laittoi sen viereensä.
" Hän on erittäin huojentuneen näköinen " Haru melkein sai sydänkohtauksen nähdessään Jigokun...tai no, oikeastaan itsensä Jigoku muodossa seisomassa Jackin vierellä.
" et ole todellinen... " Haru mumisi hermostuneena.
" ehkä olen...ehkä en, mistä sinä sen tietäisit? " Jigoku naurahti iskien kyntensä Jackin päästä läpi.
Haru hätkähti mutta huomasi pian sen olevan todellakin vain harhaa.
" olen menettämässä järkeni... " Haru mietti. " anteeksi että säikäytin sinut "

Samassa Mandy painoi tikarinsa Kazuman kaulalle.
Mandy: Kuolema kulkee suvussa kaveri

Mike kierähti ympäri ja nojasi kyynärpäällään pöytään. Hän tarkasteli Kasuria ja käänsi päätään kallelleen. Kilpikonna mietti jo hyvää reflaa, kun Kelly istui heidän seuraansa. Mike katsoi tätä hämmentyneenä. Ihanat vaaleat hiukset ja mukava hymy.. sellainen pieni höpönassupalleroinen. Miken kasvoille levisi niin leveä hymy, ettei sellaista nähty aikoihin. Hän nojautui flirttailevasti taaemmas ja katsoi nyt ylösalaisin pöydän oikeaa omistajaa. "Minä en ainakaan tunne tuota söpöliiniä", Mike ilmoitti kovaäänisesti ja naurahti heleästi, "Mutta tahtoisin tuntea." Mike nousi istumaan ja pyörähti taas ympäri, kasvot Kasuriin päin.

Don pyöräytti silmiään ja huokaisi.

TOISAALLA:
Yoshiro suuteli intohimoisesti Takaraa, poika ei malttanut lopettaa, mutta irrotautui Takarasta. "Tuota... minun täytyy mennä.. minulla on matsi illalla." Yoshiro sanoi ja antoi suudelman tytön poskelle ennen kuin lähti.

sandra katseli leon ojennettuja käsiä.
"en halua tehdä tätä..." hän sanoi.
"en tahdo, että joudun pitämään sinua vihollisena. sano mitä sanot, mutta minä kieltäydyn!" sandra risti kätensä ja mutristi maamaansa kuin pikkulapsi. ovelta kuului uusi koputus.
"mestari! onko kaikki kunnossa? meillä olisi asiaa teille," kuului oven ulkopuoleta.

TOISAALLA

"haru..." jack siirtyi lähemmäs tyttöä tarttuen tätä kädestä.
"onko jotain mitä jätät kertomatta? haluan tietää, jos jokin vaivaa sinua."

TOISAALLA

koroma meuhkasi keittiössä yrittäen löytää kaiken sen sälän keskeltä edes yhtä ehjää kattilaa, jossa voisi keittää kahvia. kahvin keitin oli räjähtänyt palasiksi, joten kahvi oli keitettävä käsin.
"idiooti...idiootti boris..." koroma manaili löydettyään reijättömän kattilan ja lähdettyään metsästämään kahvinpuruja.
"tiesitkö, että kahvi on huonoksi hampaille." koroma loi vain vihaisen mulkaisun kohti borista jatkaen etsintöjään.

" näen kuolleen isäni kaikkialla, tarvitsen lääkärin " Haru kuuli Jigokun sanovan ja istuvan penkillä.
Haru sulki silmänsä ja huokaisi. " olen...menettämässä kontrollin...itsestäni, olen vuoden aikana taistellut omaa luontoani vastaan ja nyt tuntuu siltä etten jaksaisi enempää. "
Haru naurahti. " Mutta kun luovuttaisin jokin repisi minut takaisin taas tähän...taistelemaan itseäni vastaan... "

TOISAALLA

" Sandra, nyt ei ole aikaa tälläiseen! " Leo kuiskasi hieman ilkeämmällä äänellä kuin oli alunperin tarkoitettu.

"voit huutaa ihan vapaasti, mutta minä en suostu!" sandra ärähti marssien ovelle ja kiskaisten sen auki. oven takana seisoi sama pitkätukkainen nuori susi, joka oli roikkunut sandran perässä aijemminkin. sandraa moinen olento rupesi jo ärsyttämään.
"sinulla oli asiaa?" sandra sanoi yrittäen pitää naamansa peruslukemilla yrittäen olla samalla karkaamatta pojan kurkuun kiinni. nuori susi röyhisti rintaansa.
"mestari, olemme lopultakin onnistuneet paikantamaan cerberaksen. tämä lymyilee syvällä helvetin syvyyksissä. voisimme hyökätä nyt kun..."
"ei," sandra sanoi jyrkästi.
"susia on jo menetetty tarpeeksi. ketään ei enää uhrata turhan tähden. cerberas ei tee elettäkään, ennen kuin saa käskyn isännältään. se on kuuliainen koira."
"miksi, emme siis hankkiudu eroon hänestä?" sandra tiesi pojan katseen nauliutuneen leoon.
"koska hän ei ole lucifer. lucifer on sinetöity häneen ja jos surmaamme hänet, lucifer pääsee vapaaksi. ymmärsitkö? välitä viesti muille susille, että häntä on suojeltava ja jos cerberas lähtee liikkeelle ilmoittakaa siitä minulle."

TOISAALLA

"jigokun voimat eivät näköjään ole mikään pikku juttu," jack sanoi.
"jos puhuisit asiasta jollekkin? jollekkin, joka tietää tuon tason voimista enemmän. ehkä oppisit hallitsemaan niitä paremmin."

Haru laski katseensa.
" kukaan ei voi opettaa minua hallitsemaan Jigokun voimia, hän ja oli yksi kymmenestä suuresta...mutta toisin kuin muilla, Jigokun voimat ovat psyykkistä tasoa...telekineesi, en saa sitä hallintaan kuten en myöskään verenhimoani mikä minulla oli jo entuudestaan, nyt se on entistä suurempi " Haru sanoi.
" byhyää, elämäsi on yhtä draamaa, mikset vain sitten mene ja teurasta kaikkia ystäviäsi...pääsisit niistäkin kultaseni " Jigoku sanoi nauraen maireasti.
" ole hiljaa... " Haru sähähti päässään.

TOISAALLA

Leonardo katsoi brunettea pitkään.
" olen pahoillani ongelmista joita olen teille saattanut aiheuttaa... "

"sitten ei auta muu kuin ruveta treenaamaan," jack sanoi hymyillen.
"talosi on aivan palasina. jos voimasi ovat todella niin mahtavat, pystyt korjaamaan vahingot. silloin olet tehnyt jotain hyvää."

TOISAALLA

pitkä tukka raapi hetken päätään. tämän teki selvästi mieli sanoa jotain, muttei voinut lohkaista mitään ikävää kun sandra oli siinä. siispä tämä tyytyi nyökkäykseen ja poistui paikalta. pojan kadottua näköpiiristä sandra äkkiä arvaamatta jysäytti päänsä seinään. hetken siinä puhistuaan tämä kokosi itsenä.
"helpotti..." tämä sanoi pyyhkäisten verta otsaltaan.

Haru katsoi Jackiä hetken kunnes nyökkäsi.
Tyttö alkoi keskittymään ja pian reiät alkoivat paikkaantumaan, tavarat lensivät takaisin paikoilleen.
" hei sinun kannattaisi siivota tuokin " Haru säikähti hetkellisesti nähdessään veren joka paikassa mutta muisti sen olevan harhaa.
" et ole todellinen... " tyttö mumisi tarkoittaen Jigokua joka piinasi tätä.
" olet tylsimys...huomioi minut! En jaksa puhua yksin~ " Jigoku valitti.

TOISAALLA

" sinun pitäisi olla varovaisempi, en halua että haavoitat itseäsi turhaan " Leo sanoi kuulostaen huolestuneelta.

"ei tässä mitään...tuntuu vain, että pää repeää," sandra sanoi hieroen päätään.
"en minä kykene tälläiseen...johtamaan kokonaista susilaumaa. en minä ole johtaja ainesta." sandra katsoi leoa väsyneenä näköisenä.
"voisitko sinä opettaa minua? tuntuu, etten selviä tästä yksin..."

toisaalla

"hienoa haru! olet mahtava!" jack riemuitsi.
"siirrytään nyt olohuoneeseen ja keittiöön." jack tarttuen harua kädestä, mutta ehti ottaa vain muutaman askeleen, kun kuuli lasin särkyvän.
"mikä se oli? se kuului keittiöstä."

TOISAALLA

koroma nappasi käteensä uuden lasin ja heitti sen kohti borista.
"koroma rauhoitu!" boris huusi.
"älä puhu! vihaan sinua!" koroma huusi heittäen jälleen uuden lasin kohti borista. miten boris oli saattanut ruveta puhumaan raystä...vertaamaan tämän oikkuja haruun...

Samassa Koroman käsi pysähtyi ilmaan ja Haru juoksi ottamaan seuraavan lasiparan irti tämän kädestä.
" Rauhoitu nyt! Boris! " Haru kääntyi katsomaan Borista vihaisesti. " mitä sinä nyt menit tekemään!? "

TOISAALLA

Leonardo näytti yllättyneeltä.
" m...minä? En tiedä osaanko oikein opettaa ketään... " Leonardo sanoi näyttäen ahdistuneelta.

Mandy kiskaisi Kazuman pään hiuksista taaksepäin ja painoi tikarinsa yhä tiukemmin kazuman kaulaa vasten

"ole niin kiltti..." sandra sanoi istuutuen sängyn päälle.
"kaipaan vain neuvoja...."

TOISAALLA

boris ei kuitenkaan vastannut vaan nipisti vain huulensa tiukaan kiinni ja marssi ulos asunnosta.
"uskaltaako kysyä, mitä juuri tapahtui?" jack kysyi katsellen boriksen perään. koroma nojautui tiskiallasta vasten yrittäen pitää tunteet sisällään.
"anteeksi haru...korvaan kyllä ne lasit..."

" se on okei...ei sinun tarvitse " Haru sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
" Menen Boriksen perään, Jack rauhoittele sinä Koromaa.. " Haru pyysi ja hävisi ulos ovesta.

MYÖHEMMIN

" miksi sinä täällä istut? " Haru käveli Boriksen taakse tunnistaen paikan samaksi paikaksi missä hän oli ensimmäisen kerran Boriksen kohdannut.
muisto Boriksen julmasta ja nälkäisestä hymystä Harun avatessa portaalin sai tytön värähtämään.
Haru istuutui Boriksen vierelle. " Sanoit varmaan taas vahingossa jotain eikö niin? "
Boriksen ollessa hiljaa tyttö vain huokaisi. " En pakota sinua puhumaan, mutta tiedän ettet tarkoittanut pahaa Koromalle...ja ehkä puhuminen auttaa "

TOISAALLA

Leonardo istuutui Sandran vierelle ja näytti mietteliäältä.
" en oikein tiedä miten selittää tämän sinulle hyvin, en ole edes itse varma olenko hyvä johtaja...edes nyt en tiedä missä veljeni ovat "

Jiro olisi tahtonut satuttaa myös Kazumaa, mutta antoi asian olla. Jiro valmistautui ja hyökkäsi Mandyn kimppuun, puhkaisten tämän silmän. "Minähän sanoin, ettei naisista ole johtajiksi ~" Jiro virnisti ja iski tachinsa Mandyn toiseen silmään, jolla nainen näki eteensä. Sitten hän nosti Mandyn ja viskasi ulos ikkunasta. "No niin nyt on yksi häiriötekijä poistettu!" poika ilmoitti juhlallisesti ja käveli sitten Kazuman luokse. "Olisi parempi, että sulkisimme portit, ettei Mandy tule takaisin..." Jiro totesi veljellisesti Kazumalle. "Toivottavasti se ämmä kuolisi pois ja häipyisi pilaamasta elämäämme!" Aki huudahti mielenosoituksellisesti."Niinpä..." Taro sanoi ja katseli pyörtynyttä Karaita huolissaan.

sandra laski päänsä leon hartiaa vasten.
"lampaitsa susilaumassa vai toisin päin..." tämä tuijotti käsiään ikään kuin olisi nähnyt niissä jotain mielenkiintoista.
"mutta mitä minun pitäisi tehdä? sudet haluavat silputa cerberaksen, mutta tämä ei liiku kolostaan, enne luciferin käskyä. mitä jos olen väärässä? mitä jos cerberas tietääkin luciferin tilanteen ja on kerännyt armeijan meitä vastaan? entä jos..." mitä enemmän sandra asiaa ajatteli, sitä huonovointisemmaksi hän tuli.
"lupasin susille helvetin herruuden, mutta taisin tehdä helvetistä heidän hautansa."

TOISAALLA

"ei ole minun tapaistani puhua...sehän se ongelma onkin," boris sanoi lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"kun yritän luoda keskustelua aikaiseksi, ennemmin tai myöhemmin syljen suustani sanoja, joiden olisi kuulunut pysyä syvällä sisälläni." boris puristeli nyrkkejään.
"kun sanoin koromalle, että...sinulle tulee käymään vielä niinkuin raylle, jos et opi hallitsemaan voimiasi...en tarkoittanut sitä..."

Haru tarttui Boriksen kädestä yllättäen.
" et valehdellut Boris " tämä sanoi yllättäen ja irroitti sitten otteensa.
" Olen menettämässä kontrollin, enkä vain voimistani...olen alkanut näkemään asioita joita en mahdollisesti voisi nähdä... " Haru sanoi katsoen jalkojaan.
" mieleni murenee kerros kerrokselta...ja minusta tuntuu että jos jatkan tätä rajaa... " Haru oli hetken hiljaa ennenkuin jatkoi. " lakkaan tunnistamasta mikä on totta ja mikä ei "
Haru oli koko tämän ajan jättänyt huomioimatta Jigokun joka yritti saada tämän huomiota kaikella eri tavoilla.
" et ole yhtään hauska, ja sinäkö muka tyttäreni " tämä mutisi.

TOISAALLA

" Kerberos tuskin lähtee minnekkään ainakaan hetkeen, se ei ole tyhmä.. " Leo sanoi.
" Jos jotain olen ymmärtänyt siitä se on että se varmaankin yrittää pitää minua silmällä...kuten viimeksikin...se vain odotti kunnes Lucifer heräsi "

"tahdotko sinä jatkaa sitä rataa?" boris kysyi irrottamatta harun kädestä.
"jos todella tahdot lahjoittaa mielesi jigokulle siitä vain, mutta se haru, jolta olen useaan kertaan saanut turpaani ja teräviä sanoja, ei kuulosta henkilöltä, joka vapisisi isänsä tossun alla."

TOISAALLA

"cerberas on tosiaan isäntänsä koira," sandra pohti.
"mutta jos tämä kerran odottaa isäntänsä käskyä helvetissä, silloin olisi kaikista viisainta viedä sinut mahdollisimman kauas hänestä..tai heistä. joka tapauksessa, helvetistä poistuminen ei ole huono idea. tämä on luciferin kotikenttä, ja täällä hän on vahvoilla."

Haru naurahti kevyesti.
" saatat olla oikeassa...en minä isäni kasvoja pelkääkään...vaan omiani.. " Haru sanoi väsyneen oloisena. " En osaa edes laskea kuinka monta kertaa olen pettänyt teidät ja kulkenut vanhaa reittiäni...mitä jos jonain päivänä...se olen minä joka seisoo teidän tiellänne vihollisena "
Haru puristi toisen kätensä nyrkkiin. " Saan palautettua itseni todellisuuteen jos tunnen kipua... "
Pian Haru alkoi nauramaan. " kuuntele minua, kuulostan säälittävältä, tulin tänne kuuntelemaan sinua ja sitten aloin itse höpöttämään joutavia "
Mutta vaikka Haru hymyili, tämän silmistä näkyi pelko.

TOISAALLA

" pitäisikö minut viedä takaisin, kykenisit pitämään minua silmällä sielläkin " Leonardo sanoi.

"Siinä tapauksessa lukitsemme kaikki sisäänkäynnit" Sora totesi neutraalilla äänensävyllä. "Emme saa päästää Mandya enää hyökkäämään tänne. Hän on sitäpaitsi petturi joukossamme." Sora jatkoi hetken päästä, ennen kuin lähti lukitsemaan ovia.

"ai sinäkö olet säälittävä?" boris sanoi nojautuen taakseppäin penkillään.
"entä minä sitten? entinen helvetin johtaja. jokaisen elollisen ja elottoman painajainen. mutta katso minua nyt. karkotettu, kunniansa menettänyt...kaiken huipuksi veljeensä rakastunut..." boris naurahti ontosti.
"se on säälittävää..."

TOISAALLA

sandra näytti innostuvan ideasta.
"pääsisin tästä loukosta pois! helvetin seinät tuntuvat jotenkin ahdistavilta."

Haru oli ollut hetken hiljaa kunnes puhui jälleen.
" muistatko kun tapasimme ensi kertaa? Sinä tunnistit minut Jigokun lapseksi ja päätit yrittää herättää pahuuden minussa... " Haru kääntyi katsomaan Borista virnistäen.
" rehellisesti sanottuna minusta me olemme edistyneet...vaikka yrititkin tuhota maailman väärinkäsityksen takia " Haru sanoi tarkoittaen hetkeä jolloin Boris oli luullut Harun pettäneen tätä.

TOISAALLA

" Se on päättetty sitten...eiköhän lähdetä~ " Leo sanoi hymyillen lempeästi.