kilppari rooli peli

Boris katsoi harua pitkään ennen kuin laski katseensa maahan.
"olen aina kuvitellut olleeni sydämmetön ja häijy, kykenevä aiheuttamaan kärsimystä tuntematta itse tunnon tuskia. Mutta tänään kun huusin koromalle ja näin paljonko hän loukkaantui sanoistani...." boris piti pienen tauon ennen kuin jatkoi.
"se sattui"

Toisaalla

puhdas ilma tuntui kasvoilla paremmalta kuin aikoihin. Sandra kävi nopeasti läpi mielessään vielä keskustelun jonka oli käynyt susien kanssa.
"olette nyt tämän puoliskon johtajat ja vartiat," sandra oli sanonut ilmoitettuaan lähtevänsä.
"onko sinun varmasti turvallista vahtia häntä yksin maan päällä? Jospa joku tulisi mukaasi?" sandra rupesi tosissaan inhoamaan tuota nuorta ykailöä.
"ei, teidän tehtävänne on pysyä täällä ja varmistaa, ettei cerberas luiki kolostaan. Minä huolehdin, ettei lucifer pääse sinetistään ulos."
"miten voit olla varma, ettei niin käy?" eräs suai kyayi. Sandra oli vilkaissut ohimennen leoa, ennen kuin vastasi.
"minä vaistoan sen...."
"minne nyt?" sandra kysyi katsoen leoa.
"pitäisikö yrittää löytää haru ja muut?"

Haru hymyili katsomatta Borista.
" olen ollut aivan samanlainen, mutta...tämän vuoden aikana olen oppinut tuntemaan niin montaa erillaista tunnetta, tuntuu kuin rintani räjähtäisi " Haru selitti koskettaen rintakehäänsä. " En koskaan ole tappanut syystä, olen vain tappanut koska se on tuntunut hyvältä...mutta nykyään taistelen koska haluan muuttua...ja se on jotenkin saanut mieleni herpaantumaan "

TOISAALLA

" meidän on parasta löytää heidät, haluan pyytää anteeksi.. " Leonardo sanoi.

"tehkäämme niin, mutta älä sitten ole itsellesi liian ankara," sandra sanoi tarttuen leoa kädestä.
"itsesääliä on tullut kummankin puolelta podettua jo ihan tarpeeksi. Käydäänkö ensin harun kämpillä? Jos ei muuten, niiin saan ainakin vainun sieltä."

Toisaalla

"tiedätkö mitä jack kysyi kun joutui tappamaan saadakseen verta? `eikö häntä voisi edes haudata?'" borista rupesi naurattamaan.
"on meilläkin sinä vampyyri. Mutta kaikista ei selvästikkään ole tappamaan. Koroma on toinen. Mitä tappaminen merkitsee sinulle?" boriksen katse oli haastava.
"nyt ei ole kyse siitä mitä jigoku haluaa vaan mitä sinä haluat? Jos tunnet että tappaminen on osa sinua älä kadota sitä osaa kokonaan itsestäsi. Mutta älä myöskään tee sitä jigokun ehdoilla."

" minä... " Haru sulki silmänsä ja kääntyi katsomaan pois päin. " Olen aina tappanut koska minun on täytynyt, selvitäkseni hengissä.... "
Haru puristi molemmat kätensä tiukasti nyrkkiin. " Aina kun en ole taistelemassa tunnen unohtaneeni kuka olen, mitä minulle tapahtui kun... "
Haru nosti katseensa itsevarmana. " kyse ei ole vain tappamisesta, minä janoan taistelua...ilman sitä tunnen oloni tyhjäksi...Isäni vain halusi tappaa ja kiduttaa heikoimpiaan...minä janoan jotain muuta...haluan löytää arvoiseni vastustajan...joka ei putoa iskusta tai parista..jota vastaan voin taistella kaikilla voimillani "

TOISAALLA

Leonardo nyökkäsi ja näytti hieman hermostuneelta.

sandra hymyili leolle rohkaisevasti lähtiessään kulkemaan pitkin new yorkin katua leo vierellään. tilanne oli epätodellinen. aijemmin se ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, mutta nyt kun leo oli ihmisen hahmossa, tämä ei herättänyt millään tasolla huomiota. jäisikö sandra kaipaamaan tätä? hetken mietittyää hän päätyi siihen, ettei. tämä oli aivan liian tavallista jotta sitä jaksaisi ikuisesti.
"hmm...ainakin joku on käynyt täällä," sandra sanoi katsellessaan laudattuja ikkunoita.
"haistan heidät. koroman haju on vahva, samoin jackin. he ovat täällä."

TOISAALLA

"nyt kuulostaa paremmalta," boris sanoi.
"jos tapella haluat, helvetistä löydät kyllä vastustajia."

Haru virnisti kevyesti.
" Sen olen huomannut " Sitten Haru nousi ylös ja katsomatta Borista tämä naurahti. " Kuule...olen kiitollinen, että opetit minua rakastamaan ensimmäisen kerran "
Haru kääntyi katsomaan Borista hymyillen. " Lupaathan tehdä Koroman onnelliseksi? "

TOISAALLA

Leonardo avasi oven mikä pysyi juuri ja juuri kiinni liitoksistaan.
" Koroma? Jack? " Leo huhuili.

Juuri silloin ikkunalaudalle nousi käsi kuin haudasta ylös puskevan zombin käsi. Mandy kierähti lattialle ja nousi seisomaan kääntäen sitten katseensa muihin. Hänen silmänsä olivat vielä uusiutumassa mutta Mandy tiesi silti mihin suuntaan katsoa. Hän naurahti pelottavasti

Kazuma kirosi nähdessään Mandyn. "Käsken teitä! Tappakaa tuo ämmä!!" Kazuma huusi, nostaen Karain syliinsä ja alkoi juoksemaan kauemmas Mandysta.

Boris oli saanut kasvoilleen hymyn.
" lupaan," boris sanoi hänkin nousten seisomaan.
"jos tahtoo teurastaa jonkun, on se tehtävä omalla tyylillään. Ei muiden marjonettina."

Toisaalla

"leo?" sandra kuuli koroman kysyvän äänen keittiöstä. Samassa jackin pää pilkisti keittiön oven suusta.
"sandra! Olet palannut ja elossa!" jack ryntäsi sandran luo kaapaten tytön tiukkaan halaukseen. Huomatessaan, ettei sandra ollut yksin tämä rypisti otsaansa.
"kuka tuo on? Ja missä leo on? Kuulimme hänen äänensä? Hetki....onko tuo...leo?"
"vaiko lucifer..." koroma oli myös ilmestynyt ulos keittiöstä. Tämä oli hieman normaalia kalpeampi, mutta muuten piti kasvojaan peruslukemilla.

Leonardo tunsi olonsa epämukavaksi nähdessään Jackin ja Sandra varmasti huomasi sen Leon puristaessä tämän kättä kovempaa.
" Se olen minä, Lucifer...on lyöty...siitä halusinkin puhua " Leonardo kumarsi yllättäen Koromalle. " Olen niin pahoillani siitä mitä olen teille tehnyt, haluan teidän tietävän etten halunnut teille käyvän mitään " Leonardo nousi takaisin seisomaan ja katseli sitten ympäriinsä. " missä Boris ja Haru ovat? "

TOISAALLA

Haru virnisti. " Olet oikeassa, Ja jos tahtoo jonkun rakastuvan sinuun, täytyy sinunkin oppia puhumaan tälle mukavasti "
Haru löi Borista leikkisästi olkapäähän. " aletaan lähteä "

Mike olisi tahtonut viettää aikaa Kasurin seurassa, mutta jokin esti häntä. Yllättäen muistot Lucivarista tulvahtivat kilpikonnan mieleen. Mike pidätteli tulevaa itkua, vain ajatellessaan poikaa. Missä hän oli? Minne hänet oltiin viety? Mitä hänelle oltiin tekemässä juuri nyt? Oliko hän edes elossa?

Mike katsoi turhautuneena ylöspäin, huokaisten sitten raskaasti. Sitten hän huomasi kirjekuoren pöydällä. Mike otti sen käteensä ja aukaisi sen. Mike otti kirjeen ja luki sitä mielenkiintoisena. "Kun vanhemmat tulivat kotiin kirkosta, kaikki heidän lapsensa olivat poissa. He etsivät ja huusivat heitä, rukoilivat, mutta turhaan. Lapsia ei ole näkynyt sen jälkeen." Mike luki kirjettä mielessään. Mike tunsi että jokin oli kirjekuoressa, niinpä kilpikonna avasi sen ja otti käteensä lipun, jossa luki `lokerolippu 18 - 03´. Mike tarkasteli hetken lippua ja sitten nousi ylös tuolilta. " Minun täytyy päästä pois täältä ja selvittää, mihin minä tätä lippua tarvitsen.." Mike totesi päättäväisenä, ja sanaakaan sanomatta poistui luolasta. "Mike!!" Don huudahti, ihmetellen minne tuo mahtoi olla menossa. "Toivottavasti hän osaa varoa Mandya..." Don jatkoi vielä hieman huolissaan veljestään.

Mike käynnisti konnakärryn ja huristi matkoihinsa.

PIAN:
Mikellä oli yllään ruskea takki ja samanvärinen hattu. Housut hän oli pöllinyt Caseyltä, onneksi ne olivat leveät lökäpöksyt... Mikellä oli myös kengät, joilla tuntui epämiellyttävältä kävellä. Mike oli nyt oikeassa paikassa. Hän yritti päätellä minne pitäisi oikein mennä, mutta ihmisiä kulki rautatieasemalla niin paljon, että Mikeä alkoi ahdistuttamaan. Päästessään sitten ihmisjoukon läpi, Mike huomasi että kaikki muut ihmiset olivat jähmettyneet paikoilleen. Mike koetti koskettaa erästä miestä, jolloin tuo lysähti maahan. "Mikeee!" ihan kuin Lucivarin ääni olisi kuulunut Miken takaa. Mike kääntyi ympäri, yrittäen nähdä missä poika oli. "Mikee!" kuului taas Lucin ääni. Mike yritti taas koettaa nähdä poikaa, kunnes Lucivar tuli esiin. "Mikee, missä sinä olet?" Lucivar huusi hädissään, juosten samalla pois päin Mikestä. "Lucivar!!" Mike huusi ja lähti hölkkäämään Lucivarin perään. Näytti siltä, kuin Lucivar katosi aina, kun Mike oli melko lähellä tätä. "Mike!!" poika toisti miken nimeä. Kun Mikey sitten heräsi, hän huomasi että ihmiset liikkuivat taas, eikä Lucivaria näkynyt. Mike katseli yläpuolellaan näkyvää kylttiä: säilytyslokerot, ehkäpä jotakin löytyisi sieltä? Mike meni sisään, enää hänen täytyisi löytää oikea lokero.. Hetken aikaa etsittyään oikeaa lokeroa, sellainen oikea löytyi ja Mike näppäili koodin, jolloin lokero aukesi. Hän raotti lokeron ovea ja hämmästyi, kun siellä olikin vain yksi laatikko. Mike otti laatikon mukaansa ja lähti huristamaan takaisin kotiluolaa kohti.

// Missä Leo & muut on? XD Pfft Leolle Haru ja Boris on tärkeämpiä kuin omat veljensä...!! //

"onko sillä nyt niin suurta merkitystä," koroma tuhati huitaisten vain ohimennen kädellään palaten takaisin keittiöön.
"se että olete kumpikin täällä, on olennaisesti pääasia," koroma huikkasi vielä perään.
"koroma on hieman pahalla päällä. Hän...hmmm....tappeli boriksen kanssa...rajusti."
"mistä niin? Kyllähän he aina riitelevät?" sandra kysyi.
"te olette näköjään olleet.....aika pitkään poissa kuvioista," jack sanoi päätän raapien.

" Boris on Koroman kanssa yhdessä!? " Leo huudahti mutta hiljeni Jackin hyssytellessä tätä.
" milloin tämä tapahtui?? " Leo kysyi ihmeissään ja sitten tämä vilkaisi Jackiä. " Entä Haru? Mikä hänen tilanteensa on? "

(anteeksi :I mutku Leonardolla oon yrittänyt ohjata sitä parhaani mukaisesti, ropen alussa Leo viettikin aikaa aina veljiensä kanssa muttakun niiden ropettajat vaihtuu ihan koko ajan ja ne vaihtaa paikkaakin koko ajan ja ne kidnapataan koko ajan ja kaikkea tapahtuu samalla Leonardolle itselleen ja sen muille ystäville...ei kyse oo siitä että tekisin Leosta välinpitämättömän tarkoituksella...)

Jack köhi vaivaantuneen näköisenä nyrkkiinsä.
"hyvin haru voi. Ei häntä näytä asia vaivaavan...enää..." sandra oli kuin lattiaan naulattu.noroma jaboris....boris ja koroma...ei...tämän oli oltava jotain huonoapilaa...
Samassa ovi kävi. Tai pikemminkin putosi lopullisesti saranoiltaan. Sandra ei saanut silmiään irti kaksikosta joka seisoi oven suussa.
"he haru....ja boris. Tekin palasitte," jack sanoi. Hän tunsi että sähköä omi ilmassa.

Haru näytti ihmettyneeltä.
" Sandra...ja Leo? " Haru käveli näiden luokse ja vilkuili Leonardoa hetken.
" jo oli aikakin...luulin että olimme menettäneet Leon iäksi ja...Sandra? Onko kaikki hyvin? " Haru ihmetteli nähdessään Sandran ilmeen.
Leonardokin vaikutti jokseenkin vaivaantuneelta ja tämä vilkuili hieman Borista ja Harua huolestuneena.
" Haru oletko...kunnossa? " Leo yllättäen kysyi.
Haru näytti yllättyneeltä ja raaputti päätään ihmettyneenä. " Olen...? "

Jack koetti pelastaa tilanteesta vielä mitä pelastettavissa oli.
"onko teillä nälkä? Minä en tietenkään voi, mutta te muut..."
"ilma....tarvitsen ilmaa," sandra keskeytti jackin tylysti harppoen parvekkeelle...tai sille mitä siitä oli jäljellä.
"jollekulle muulle jotain? Haru, haluaisitko sinä kenties jotain?" jack kumartui leikkisästi tämän puoleen, mutta kuiskasikin äkkiä tytölle; "hei saivat juuri kuulla, että koroma ja boris ovat yhdessä..." sitten jack vetäytyi pois kasvoillaan leveä virne.
"siis pizzaa. Minä tarjoan!" jack hihkui aivan liian energisenä kipittäen etsimään puhelinta, joka saattaisi toimia.

Haru näytti yllättyneeltä ja kääntyi sitten katsomaan parvekkeen suuntaan.
" minäkin tarvitsen hieman raitista ilmaa.. " Haru sanoi ja käveli ulos Sandran vierelle.
" oletko kunnossa? Näytät järkyttyneeltä... " Haru sanoi katsoen Sandran kasvoihin.

SISÄLLÄ

Leonardo näytti erittäin kiusaantuneelta.
" tuota...minun piti pyytää sinulta ja Harulta anteeksi...siitä mitä tapahtui.. " Leo sanoi hieman hiljaisesti Borikselle.

Sandra huokasi syvään.
"tämä kaikki vain...boris ja koroma....siinä on ihan liikaa sulateltavaa." sandra laski päänsä käsiinsä.
"lähdin leon kanssa helvetistä, koska pelkäsin hänen puolestaan. Tunsin oloni niin voimattomaksi kaiken sen vastuun alla. Kaikki se oli repiä pääni halki. Ja nyt kun palaamme takaisin....älä käsitä minua väärin.....tässä on vain liian paljon sulateltavaa."

Toisaalla

Boris katseli leo nenän varttaan pitkin.
"miksi matelet edessäni?" tämä kysyi.
"olenko minä joskus pyydellyt tekojani anteeksi sinulta. En, joten älä sinäkään alennu kohdallani moiseen." boris oli äkkiä liukunut ilman halki leon eteen.
"luciferin kantaja ei matele ketään," boris sanoi kääntyen sitten kohti keittiötä jättäen leon yksin paikalleen.

Leonardo näytti yllättyneeltä.
" hän tiesi..? " Leo mumisi ja puristi kättään nyrkkiin, Leo ei saisi antaa Luciferin satuttaa enään ketään...Leo ei varmasti anna kenenkään vapauttaa Luciferiä tämän sisältä.

TOISAALLA

" Ei se mitään " Haru sanoi. " Olisitpa nähnyt minun reaktioni kun kuulin...tai pikemminkin kävelin juuri päättyneeseen tilanteeseen "
Haru hymähti. " minulla kesti kauan sulatella asiaa...mutta nyt olen jo okei sen kanssa "

sandra lysähti parvekkeen betoni lattialle istumaan nojaten kaiteeseen.
"ei siinä kai periaatteessa mitään ongelmaa ole...jos he todella pitävät toisistaan. Jotenkin....se yhtälö ei vain tunu toimivan...." sandra sekoitti tukkaansa käsillään.
"ehkei minun pitäisi tehdä siitä niin suurta ongelmaa. Haluan vain pitää leon turvassa. Se on minulle tärkeintä. Tehkööt muut mitä tekevät." sandra nosti katseensa haruun.
"oletko oikeasti sinut sen asian kanssa?"

Toisaalla

boris kurkisti varovaisesti keittiöön ja näki koroman iatuvan keittiön pöydän ääressä tuijottavan pöydän pintaa lasittunein silmin.
"koroma..."boris rykäisi. Ei vastausta.
"minä olen...pahoillani siitä mitä aijemmin sanoin. En tarkoittanut sanaakaan mitä suustani päästin. Minulla vain on paha tapa sanoa asioita, joita kadun jälkikäteen..." boris oli astellut koroman vierelle laskien kätensä tämän hartialle.
"tahdon yrittää muuttaa tapani...edes sinun takiasi." ei vieläkään vastausta.
"koroma..." boris ei ehtinyt jatkaa lausettaan loppuun kun koroma oli ponkaissut pystyyn ja iskenyt nyrkkinsä päin boriksen kasvoja.
"tuon olin ansainnut," boris sanoi.
"idiootti..."koroma sanoi, mutta oli samassa kietonut kätensä boriksen kaulan ympärille.
"älä muuta itseäsi. Silloin et enää olisi minun borikseni."

Haru piti kasvonsa peruslukemilla ja käänsi sitten katseensa muualle.
" Jos oikeasti totta puhutaan...vaikka olimmekin jo eronneet... " Haru tunsi silmiensä polttelevan ja tämä puristi parvekkeen kaidetta yrittääkseen estää itkunsa.
Haru ei koskaan itkenyt...ei koskaan! " Vaikka se on kuinka tyhmää...vaikka se on kuinka outoa minulta...tunnen silti pistoa sydämessäni... "
Haru puri huultaan. " En koskaan itke...en koskaan näytä jos minuun sattuu...koska...koska itkin aivan tarpeeksi siellä kellarissa monta vuotta sitten...minä...eh? "
Haru huomasi kyynelten valuvan tämän poskia pitkin ja Haru nosti kätensä pyyhkiäkseen ne pois. " Vaikka...vaikka yritän unohtaa...vaikkei sen pitäisi enään tuntua...miksi... "

TOISAALLA

Leonardo käveli huoneeseen jossa Jack istui tuijottaen ulos ikkunasta.
" Jack...oletko..kunnossa? " Leo kysyi kallistaen päätään vähän Sandran tapaan...tapa olikin tullut varmasti Sandralta.

"haru..." sandra nousi seisomaan ja kietoi kätensä harun ympärille.
"koska sinä rakastit häntä. Boris oli ensimmäinen, joka välitti sinusta muita enemmän...omalla tavallaan. Nyt kun hän ei ole enää niin suuri osa sinun elämääsi, se vihlaisee. Itke, jos itkettää. Se helpottaa oloa."

Toisaalla

Jack ei näyttänyt yllärttyneeltä kuullessaan leon äänen. Kaipa tämä oli kuullut tämän saapuneen.
"sandra näyttää niin onnelliselta," jack sanoi.
"en ymmärrä miten teet sen..."

Leonardo näytti ihmettyneeltä.
" En...tiedä, jos totta puhutaan Sandra on mielestäni kärsinyt kanssani enemmän kuin nauranut " Leo sanoi kävellen Jackin luokse.

TOISAALLA

Haru antoi tunteidensa virrata ja tarttui Sandran paidasta kiinni alkaen itkemään.
Se tuntui itseasiassa erittäin helpottavalta itkeä pitkästä aikaa.

Kun Mike sitten oli palannut takaisin luolalle, sanaakaan sanomatta syöksyi huoneeseensa ja pisti oven lukkoon. Hän meni istumaan sängylle, laatikko käsissään. Hän päätti avata laatikon ja pian huomasikin, että siellä oli pyssy, kännykkä ja paljon origami eläimiä, jotka olivat numeroitu. Mike otti karhuorigamin ja taitteli sen niin, että siinä olikin viesti. Siinä luki: "Oletko valmis osoittamaan rohkeutta pelastaaksesi rakkaasi?"

Mike tutkiskeli lappusta hetken ja sitten jätti sen sängylle. Seuraavaksi Mike otti muistikortin ja laittoi sen kännykkään. Se näytti hetken lataavan, kunnes ruudulle ilmestyi kuvaa Lucivarista, joka oli hukkumassa. "Apua... Mike, missä sinä olet..? Täällä on niin kylmä..." Mike katseli ruutua murheissaan. Pian kuva katosi ja tilalle tuli tekstiä. Siinä luki: "Kuinka pitkälle olet valmis menemään pelastaaksesi rakkaimpasi? Viisi origamia, jotka ovat numeroitu. " Tekstissä oli jotain muutakin, mutta Mikestä kaikki oli epäselvää. Mike laittoi pyssyn takin taskuun ja muut kilpikonna laittoi takaisin laatikkoon ja laittoi laatikon sitten sängyn alle piiloon. Hädissään Mike yritti lähteä ulos, mutta Don tarrasi tätä kädestä. "Mikey... Mitä sinä oikein touhusit omassa huoneessasi?" Don kysyi, mutta Mike ei vastannut. "Ei kuulu sinulle... Anna minun olla!!!" Mike huusi riuhtaisten kätensä irti Donin otteesta. "Mikey, odota!!" Don huudahti, mutta Mike ei sanonut mitään, käveli vain konnakärrylleen ja huristi sillä pois.

// Ei se mitään ja kidnappaukset on muutenkin Ninjattaren syytä, autohittailee muita jne. Ja tiedän tuonkin, että esim. Raphin ropettaja vaihtui niin nopeasti (kun ekahan se oli Venuksella, sitten Ninjaboylla ja nyt Jallella) ja ihan syystä. Voin näin sanoa, koska tunnen Ninjaboyn + Jallen ihan irl ja Ninjaboy ei voinut enää ropettaa Raphilla, koska hänellä oli tärkeitä menoja + meni vaihtoon Japaniin ja kuulemma anto Raphin Jallelle.
Ja mehän voidaan keksiä Leolle ja sen veljille vaikka mitä juttuja... ~ okei en tiedä Mikestä, mutta jokatapauksessa, ehkä sen jälkeen kun tuo murhajuttu on ohitse... //

// Näin on näreet!! Ninjaboy lähti Japaniin vaihtoon ja antoi minulle Raphin ropetettavaksi... //


Jiro ei aikaa tuhlannut ja otti Mandyn niskasta kiinni ja heitti tämän takaisin ikkunasta ulos. "Älä enää kuvittele, että pääsisit tänne, senkin petturi!!" Jiro karjaisi Mandyn perään ja oletti tämän kuolleen. Ei kukaan, varsinkaan Mandy pääsisi enää ylös. Jokatapauksessa Jiro lukitsi ikkunat ja kääntyi sitten katsomaan veljiään. "Mitäs sitten nyt?" hän kysyi virnistäen. Aki tuhahti mielenosoituksellisesti. Taro oli seurannut Kazumaa tämän huoneeseen, johon tuo oli vienyt Karain. "Onko hän kunnossa...?" Taro kysyi varovaisesti Kazumalta.