kilppari rooli peli

jack tiesi, että muut kuvittelivat ettei hän pystynyt siihen. jättämään sitä ihanaa tilaa joka hänen päässään vallitsi. jokainen hänen solunsa huusi lisää, vaati jatkamaan. ottamaan kaiken itselleen...mutta jokin pieni ääni jackissä käski lopettamaan. se ääni oli niin sinnikäs ja vahva, että jack irrotti hampaansa lopulta harusta ja pyyhkäisi kädellään purema jälkeä.
"anteeksi...en olisi halunnut tehdä tätä enää."
"no meinaatteko raahata hanurinne matkaan vai ette?!" boris oli selvästi ärtynyt ja oli lähtenyt kulkemaan pitkin viemäriä jo hyvän matkaa.

Leo nyökkäsi ja pian nämä jatkoivat matkaa.
Haru oli vieläkin heikkona mutta tämä pysyi pystyssä nojaten Jackiin, tyttö ei ollut sanonut sanaakaan hetkeen.
Leonardo käveli Sandra sylissään, Sandra oli tajuton mutta hengissä ja Leonardo oli onnellinen siitä, jos Leo ei olisi harjoitellut itsehillintää Raphaelin kanssa, hän olisi varmaankin viiltänyt Boriksen kurkun auki. "Kestä vielä vähän.. "Leo mutisi tytölle.

TOISAALLA

Takara katsoi hieman pelokkaana kuinka nämä kaksi väittelivät keskenään.
Sitten tämä kääntyi katsomaan Yoshiroa, toivottavasti Yoshiro voittaisi.

Boria murahteli itsekseen mennessään. Tietenkin.....miksi hän oli edes kuvitellut matelijan kuolleen?
"en ymmärrä miten kertatoisensa jälkeen sinulle vain annetaan anteeksi tekosi?!" jack oli viimein saanut sunnsa auki ja räyhäsi nyt borikselle.
"miltei tapoit sandran! Pitäisikö sitä katsoa läpi sormien?" boris pysähtyi.
"minä keksin niin monta syytä kaivaa suolet tuon suden vatsata, että pidä sinä vaan suusi kun et mistään ymmärrä!!"

"Lopettakaa!!!! "Harun karjaisu oli korvia huumaava.
Haru nosti kasvonsa ja työnsi Jackin sivummalle kävellen Boriksen luokse vaikka olikin heikkona.
Samassa Haru löi Borista koko voimallaan niin että tämä oikein lensi päin seinää jolloin seinä murtui hieman.
Haru pysyi hädintuskin jaloillaan mutta esti silti Koroman putoamisen. "Sinä tiedät miten tärkeä Sandra on meille kaikille! Jopa Koromalle!! Luuletko tosiaan että vaikka Leo antaa sen olla että me muut annamme??? Nyt riitti! "Haru antoi Jackin pidellä Koromaa ja tämä käveli uhkaavasti Borista kohti.
"Haru, Boris lopettakaa nyt jo! Tämä ei auta Sandraa mitenkään! "Leo yritti mutta tämä näki tuon katseen Harun silmissä, se oli vanha Haru.
Muistikuva Harun vanhasta luonteesta, kun nämä olivat vielä viholliset hiipi Leon mieleen.
Sandra ja Haru olivat käyneet monia taisteluita ja Haru oli monesti melkein tappanut Leonardon ja Sandran.
Mutta Haru ei ollut ainut jonka vanha luonne alkoi näkyä, Leo huomasi tuon hymyn Boriksen suunpielessä, taistelijan ja metsästäjän hymyn.
"Menkää edeltä, minä ja Boris tulemme myöhemmin perässä "Haru sanoi ilme värähtämättä, Jackin alkaessa väittää vastaan Haru kääntyi tätä kohti virnistäen.
"Mennään Jack, emme voi tälle mitään...he tarvitsevat tämän molemmat... "Leo sanoi vetäen Jackin mukanaan.
Haru tarttui miekkaansa ja näki Boriksen yllätyksen.
"Ei hätää, en käytä Lucraa... "Miekka Harun kädessä muuttui käärmeeksi ja tämä kääntyi katsomaan sitä kuiskien sille lähtemään Leon ja Jackin perään tarkistaakseen että he pääsisivät turvallisesti kotiin.

Lucra sihisi muutaman vastentahtoisen lauseen, mutta seurasi sitten jackia ja leoa syvemmälle viemäräreihin.
"olet menettämässä oman arvon tuntosi," boris sanoi.
"harkintakykysi on aina ollut pettävällä jäällä, mutta nyt olet pudonnut jää veteen. Se että välillämme on ollut rauha, ei tarkoita ettenkö katkoisi niskaasi mielelläni nyt. Suojelet omalla hengelläsi sitä sutta." boris sylkäisi halveksuvasti veteen.
"et ole sitä sutta kummempi." boris hyökkäsi kohti harua iskien nyrkkinsä tämän rintaan jysäyttäen mojovan potkun perään.

Haru ähkäisi kivusta mutta laskeutui käsilleen ja onnistui siitä väistämään seuraavan iskun.
"Se että välillämme on rauha, ei ole koskaan estänyt minua katkaisemasta sinun...! "Samassa Haru ilmestyi Boriksen taakse ja iski sivupotkun tämän selkään ja pian tämä olikin jo Boriksen alla iskien alakoukun tämän leukaan.
Boriksen etu oli tämän koko, Harun oli nopeus. Haru Virnisti ja suojasi rintakehänsä Boriksen seuravaasta iskusta.
"Ja mitä arvontuntooni tulee... "Haru potkaisi suoran Boriksen vatsaan. "Usko pois, minulla on se...mutta juuri se puolustaa sitä 'sutta' "
Haru sai uuden iskun kasvoihinsa ja kaatui maahan, Haru nousi takaisin ylös. "Katsos...kun halusit herättää Jigokun, Sandra pelasti minut...minä olen velkaa Sandralle "
Haru sylkäisi veret pois suustaan ja hyökkäsi uudelleen.

Samassa Mandy laskeutui katosta Leon, Koroman ja Lucran eteen. Hän olisi valmis tappamaan kilpparit yksi kerrallaan vaikka se veisi häneltä hengen joskin se olisi epätodennäköistä.

TOISAALLA
Rei: Varokaa sen kamppipotkuja ja napataan se.
Kloonit loikkasivat yhtä aikaa Raphin kimppuun

Leo tuhahti ja laski Sandran maahan istumaan vetäen miekkansa.
"Oletin veden hidastavan sinua edes vähän... "Leo mumisi. "Koska kehosi on ihmisen ja...ei, ruumiisi ja keuhkosi ovat täynnä vettä mutta kehosi liikkuu silti... "
Leo kääntyi katsomaan Jackiä. "kykenetkö kantamaan kahta samaan aikaan? "

"olet siis valmis jakamaan seuraamukset harteillasi sen suden teoista!" boris oli päässyt jaloilleen väistäen harua napaten tätä niskasta kiinni iskien samalla polvensa tytön vatsaan, pyyhkäisten siitä harulta jalat alta ja iski lopuksi kyynerpäänsä tämän selkään harun menettäessä tasapainoa.
"rn ole koskaan voinut sietää susia. Vihoviimeisiä elukoita. Minä en aijo muuttaa käsitystäni niistä. Jos koen sen kylä rakin ihkana, en kaihda keinoja hankkiutua siitä eroon. Paina se kaaliisi."

Haru hengitti raskaasti kunnes Boris sanoi aikovansa hankkiutua Sandrasta eroon jos hänestä siltä tuntui.
hymy kaartui Harun huulille ja pian tämä alkoi nauramaan, tyttö nousi hitaasti ylös.
"Olen minäkin.... "Haru sanoi kohottaen kasvonsa. "valehtelen että tappelen sinua vastaan koska satutit Sandraa... "
Haru tunsi sen, sen tunteen, sen halun, sen eläimellisen vietin.
"Sanoit minulle kerran, älä taistele Jigokun ehdoilla, älä anna sen voiman viedä sinua...älä huoli Boris, minä en ole koskaan taistellut Jigokun ehdoilla, en edes silloin kun Jigokun hulluus ajoi minua... "

TOISAALLA

Leo hätkähti tästä pahasta tuntemuksesta, tämä jähmettyi ja huomasi Jackin ja Mandynkin huomanneen sen.
paine tuntui Leonardon sielussa asti...tämä ahdistus.

TAKAISIN

Harun vihertävät silmät hohtivat kirkkaina.
"Tästä tulee mieleen meidän ensimmäinen taistelumme...emme välittäneet mistään muusta...halusimme vain löytää jonkun meitä voimakkaamman...ja sitten tapasimme toisemme, useimmat parit tanssivat valssia....meidän tanssimme oli hieman erillaisempi... "Samassa Haru katosi ja iski käden Boriksen vatsan läpi tämän selän takaa.
Boris ei kuole niin helposti, mutta sekin sattuisi...ensimmäisessä matsissa Haru ja Boris olivat melkein tappaneet toisensa, tämä ei ollut vielä mitään.
Haru tunsi kuinka Boris repäisi suuren viillon kynsillään Harun vatsaan ja molemmat perääntyivät hetkellisesti.
Haru näytti mielipuolelta, eikä Boriskaan sitä järkevältä näyttänyt, molemmat olivat hukkuneet omaan hulluuteensa, joka heillä oli ollut jo syntymästä.

Kun Yoshiro kaatui Sosisgenesin mahan päälle, karjaisi poika kivusta. Hän ei kuitenkaan aikonut vieläkään luovuttaa, vaan pääsi vapaaksi otteesta. Hetken aikaa Sosis vain makasi maassa, mutta sitten nousi varovaisesti ylös, tarttui Yoshiroa käsivarresta, yrittäen sitten paiskata hänet 'tolppaa vasten'. Sitten Sosisgenes juoksi Yoshiroa kohti ja yritti lyödä olkapäällään Yoshiroa kaulan alueelle.

Mandy huomasi Leon hetkeksi herpaantuvan jostakin ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Hän iski tiukan potkun suoraan Leon vatsaan loikkasi tämän taakse ja potaisi sitten hänet vasten seinää. Mandy painoi Leon pään vasten tiiliseinää ja hivutti tikariaan hitaasti tämän kaulalle.
Mandy: Viimeiset sanasi matelija

Samassa terävät hampaat lävistivät mandyn kallon lennättäen tämän veteen. Hampaat upposivat uudelleen mandiin raastaen jokaisen raajan irti tytöstä jättäen jälkeensä vain lihankimpaleita.
"lusiferille ei luoda mahdollisuutta kaivautua ehdointahdiin esiin......" ääni oli matala ja uhkuin vihaa. Hiilenmusta karva korosti tulenpunaisia silmiä. Silmät olivat vieraat, niissä ei ollut mitään sandran susimaista. Ne olivat villit. Petomaiset. .
"varoitin häntä....varoitin teitä...."

Parin sekunnin sisässä Mandy ponkaisi pystyyn täysin parantuneena. Hän hyökkäsi tällä kertaa suden kimppuun. Mandy loikkasi suden selkään ja aikoi iskeä tikarin sen niskakuoppaan

Samassa Leonardo iski miekan Mandyn selkään, tämä mumisi itsekseen jotain vanhaa kieltä, niin vanhaa, ettei tämän edes pitänyt osata sellaista.
Leonardo veti miekkansa irti ja näki Mandyn tuijottavan järkyttyneenä, tytön käsiin oli ilmestynyt oudot merkinnät.
"Tuo estää sinua liikkumasta ainakaan päivään...pysäyttämiskirous, varmistaa ettet mene minnekkään hetkeen. "Leonardo sanoi ja näytti sitten itsekkin yllättyneeltä.
"Mistä minä tuon... "Leo huomasi Jackin ihmettyneen ilmeen. "...se vain tuli päähäni.. "

TOISAALLA

Haru istuutui maahan Boriksen vierelle, hengästyneenä.
Molemmat olivat taistelleet jo tunteja, tai ainakin se tuntui siltä ja molempien kehot olivat erittäin pahassa kunnossa.
He eivät enään yrittäneet tapella nyrkein, nyt he vain vetivät sanaharkkaa.
Mutta heti kun Boris toi esille Jackin, Haru näki punaista ja tönäisi Boriksen maahan istuutuen tämän päälle.
"Sinulla ei ole oikeutta syyttää minua mistään! "Haru huusi ja löi Borista kasvoille, joskin heikosti. "Sinä jätit minut! Sinä lakkasit välittämästä!! Sinä syöksit meidät molemmat helvettiin!! "Haru löi Borista uudelleen ja uudelleen kunnes Boris tarttui tämän ranteista. "Sinä unohdit minut ensin.... "
Taas...se tunne...se paha olo jonka Haru tunsi Sandran kanssa, tyttö olisi varmasti lähtenyt juoksemaan jos Boris ei olisi pidellyt kiinni tämän käsistä.

"lusifer...." suden suuret tassut astelivat kohti leonardoa.
" et pysty pitämään sitä sisälläsi vaikka haluaisitkin. eikä sandra kykene sinua siltä suojelemaan, vaikka kuinka lupaisi sen henkensä kautta. hölmö ihmis olento.." susi pysähtyi aivan leonardon nenän eteen.
" jos annat minun tappaa sinut nyt, tästä ei tarvitse enää keskustella ja kaikki pääsevät vähemmällä."

TOISAALLA

"teet sen taas...." boris huokaisi kiepauttaen harun itsensä alleen.
"syytät aina muita. meinaatko ettet itse ole syypää mihinkää?"

// Voitko Jalle tai turtlestypy olla niin kilttejä ja linkata sen yhden matsin tälle sivulle, kun en jaksa etsiä sitä aiemmista viesteistä! :3 //

"En minä tiedä! Ei kait ole minkäänlaisia tehtäviä tarjolla... Silppuri ei ole keksinyt mitään keinoa, jolla kilpikonnat saataisiin nalkkiin.." Kazuma vastasi pettyneenä, hänestäkin oli tylsää, ettei oltu vielä saatu kilpikonnia tapettua. Yllättäen Kazuma muisti Karain. "Ai niin Taro-san! Onko sisko kunnossa?" Kazu kysyi, nyt huolta äänessään.

Toisaalla:
Kasuri hymyili lempeästi Mikelle. Oikeastaan tyttö ei olisi halunnut jättää kilpikonnaa yksin huoneeseen, mutta hän kunnioitti Miken tahtoa. Kasuri oli kävelemässä Miken ovelle päin, kun sitten kääntyi hymyillen suloista hymyään. "Taidat olla oikeassa. Minäpä taidan tästä lähteä." Kasuri sanoi tyynesti. "Pidä huolta itsestäsi" Sen sanottuaan Kasuri lähti Miken huoneesta pois, sitten lähti viemäreistä pois, kohti kotiaan.


// Muuten miks kukaan ei liikuta Silppuria?! Tai Karaita? Ihan karseen mälsää, kun hahmot ei sit voi tehdä mitään, kun Silppuria ei liikuta kukaan!! > //

Mandyn ilme muuttui hämmästyneestä raivostuneeksi nopeammin kuin liikennevalot punaisesta vihreiksi. Hän ei sästäisi kenekään sankarin henkeä jos se hänestä riippuisi

//OH anteeksi Karai on mun liikutettava ja Silppuria liikuttaa LovexxxLeonardo mut saisinko päivityksen että missä kaikki muut kilpikonnat liikkuu?//

Karai kääntyi katsomaan ulos ikkunasta, Silppuri oli elossa ja todennäköisesti myös Mandy mutta Karai mietti...olivatkohan kaikki kilpikonnat elossa.
Hän oli nähnyt Leonardon yksin, liian monta kertaa ja se oli harvinaista.

TOISAALLA

Leonardo katsoi sutta pitkään kunnes laittoi miekkansa huotraan.
"En heitä itseäni susien suille noin vain, ja minä lupasin Sandralle selviäväni... "Leo sanoi ja kääntyi lähteäkseen. "Minä pystyn tähän "

TOISAALLA

Haru ei sanonut mitään mutta yritti silti saada käsiään vapaaksi estääkseen Borista näkemästä tätä kaikkein heikoimmillaan.
"älä katso minua! "Haru pyysi, aneli jopa mutta tämä tiesi ettei Boris päästäisi irti.

susi murahti ja paljasti leolle hampaansa, mutta pysyi kuitenkin aloillaan. se ei halunnut lähteä repimään leo kappaleiksi, sillä se tiesi, että niin herkässä tilassa lusifer saattaisi vapautua.
"en usko sanoihisi, mutta katsotaan. jos tulkitsen, että kykenet hallitsemaan hyväksyttävästi lusiferia päästän isäntä olentoni palaamaan omaan hahmoonsa. jos taas näen, että et kykene.." näytti kuin susi olisi hymyillyt vahingon iloisesti.
"...silloin minä pidän sinulle seuraa koko loppu ikäsi."

TOISAALLA

boriksen kasvot vääntyivät irvistykseen.
"oksetat minua..." tämä sanoi irrottaen otteensa nousten samalla seisomaan. tämä kaivoi taskustaan tupakkaaskin napaten huuliensa väliin askin viimeisen röökin.
"anelet armoa...et ole edes sen vaivan arvoinen, että haastaisin sinua uudestaan."

Haru ei sanonut mitään vaan piteli käsiään kasvoillaan.
Sandra...Harun täytyi mennä Sandran luokse, siellä hän pääsisi normaaliin tilaansa...ah mutta, Sandra oli haavoittunut.
Harun mieli alkoi tummenemaan, äkkiä...Sandran luokse, Harun täytyi päästä sinne äkkiä!!!
Kun Boris sanoi nuo loppusanat Harulla napsahti. "Itkeminen on säälittävää.... "
"lakkaa itkemästä!! Sinä oksetat minua!!! Sinun takiasi kyläläiset pitävät meitä heikkoina! Hyvä on...käytän sinua..olet aina ollut piikki lihassani..."
Haru nousi seisomaan ja tämän silmät välähtivät vaarallisesti. "Siis en itke... "
"Se ei näytä minkäänlaisia tunteita vaikka joku heittäisikin sitä kivellä! Se oksettaa minua!!"
Haru antoi sielunsa mustentua. "Viha...syö rakkauden... "
"Haru on huvittava nimi, tarkoittaa kevättä...mutta minun mielestäni minä ja sinä olemme enemmänkin se pureva pakkanen joka repii kaiken alas....tai kuin kuivalla kesällä metsäpalo joka tuhoaa ja korventaa kaiken tieltään, Haru minä olen Jigoku, tuhon ruumiillistuma...sinut luotiin, jotta tuho voisi jatkua..."
Harun silmät rupesivat punertamaan kuin veri olisi valunut niihin ja pian tapahtui suuri ilmanpaine Harun saadessa Jigokun voimat kokonaan käyttöönsä.
Hän tappaisi, tappaisi kaikki!! Jos täällä ei olisi enään ketään, niin Harun ei tarvitsisi kestää sitä enään. Häntä ei inhottaisi kun ei ole enään ketään joka inhoaisi.
"Kuolkaa...kuolkaa vain kaikki... "ääni muistutti enemmän eläintä kuin ihmistä.

TOISAALLA

Leo oli sanomassa jotain kun näki Lucran nostavan päätään kuin paniikissa.
Jack huomasi tämän myös. "Lucra mikä-!! "
Leo ei ehtinyt muuta sanoa kun suuri ilmanpaine heitti tämän jaloiltaan. "Mitä helvettiä!? Tuo tuli Harun suunnasta! "

jack ei ehtinyt ottaa askeltakaan, kun menetti tasapainonsa suuren suden rynnätessä hänen ohitseen. lucra kiemursi suden perässä minkä kerkesi.
"jigoku on irti," susi murisi, mutta ei itselleen.
"päästä minut ulos! harulla on selvästikkin jokin hätänä! hän kuuntelee kyllä järkipuhetta!" kuului ääni, joka kaikui vai suden päässä.
"turha luulo. miksi uskoisin tuota? te olette voiminenne aiheuttaneet enemmän vahinkoa kuin kukaan neuvostosta koskaan. miksi luulet, että laskisin sinut enää irti?"
"koska tiedän, että sinä vahdit minua."
"oletko hölmö!? en pysty kontrolloimaan sinua samalla tavalla ollessani vain sutesi. ja sama pätee päin vastoin. et ole kykenyt hallitsemaan minua aijjemmin. miksi se onnistuisi nyt."
"nyt kuutelet minua! joko teet kerrankin kuten minä pyydän tai me molemmat kuolemme!"

TOISAALLA

boris oli juuri saanut tupakkansa syttymään kun paine aalto sammutti sen ja viemäri veri kasteli tupakan.
"nyt sinä menit liian pitkälle...." boris murisi kun puolet kastuneesta tupakasta putosi veteen.

"oi kuinka pelottaa... "Haru sihahti höyryn laskeutuessa alas.
Harun selästä lähti kaksi mustaa siipeä, höyhenet eivät olleet pehmeitä vaan erittäin teräviä.
Harun hiukset olivat pitkät ja tämän kynnet olivat kasvaneet pitkiksi. Harun päästä lähti kaksi terävää sarvea ja kaiken lisäksi Harulla oli häntä jossa oli terä.
Kuin Jigoku, Jigokun voimat...mutta Jigoku oli kuollut...Se oli Haru, yhtä voimakas kuin Jigoku aikoinaan.
Haru astui uhkaavasti lähemmäs ja vesi höyrystyi tämän alta.
Haru virnisti julmasti, hän tappaisi kaikki....aivan kaikki ja varmistaisi etteivät he nousisi enään.

TOISAALLA

Leonardo oli lähtemässä mukaan mutta Jack pyysi tätä pitämään Koromasta huolta.
Leonardo piteli Koromaa sylissään ja kääntyi katsomaan Mandyä. "Puolustuksekseni, sinä yritit tappaa meidät...ei hätää, tuo lähtee pois päivän päästä... "

// Don ja Mike ovat kotiluolalla, Raph on katoilla taistelemassa klooneja vastaan //

Yoshiro ähkäisi, kun iskeytyi tolppaa vasten. Hän näki vastustajansa tulevan, joten vaistomaisesti nosti jalkansa, pysäyttäen Sosisgenesin siihen paikkaan. Sitten Yoshiro kamppasi tämän lattiaan ja potkaisi hyvin kovalla voimalla Sosisgenesiä vatsaan.


TOISAALLA:

Mike hymyili jotenkin alakuloisesti, kun Kasuri oli lähtenyt ja jättänyt kilpikonnan yksikseen. Mike nousi ylös sängyltä ja otti laatikon sängyn alta. Sen jälkeen Mike avasi laatikon ja luki viestiä hermostuneena. Oletko valmis kärsimään, oletko valmis pelastamaan rakkaasi? viestissä luki. Siinä oltiin myös kerrottu, missä seuraava haaste olisi. Vanha voimalaitos... Mike luki ajatuksissaan, samalla hän laittoi origamit takaisin laatikkoon. Hän ei haluaisi huolestuttaa muita, joten hän suorittaisi tehtävän vähän myöhemmin. Mike oli tullut Samurain ja Donin luokse. Mikea vähän pelotti olla veljensä seurassa, koska oli lyönyt tätä, vaikkei olisi halunnut. "Anteeksi, kun löin sinua Don..." Mike sitten töksäytti kankeasti ja odotti Donin reaktiota. Don katsoi veljeään vähän hämmentyneenä, mutta hymyili veljelleen, kun tämä oli pyytänyt häneltä anteeksi. "Saat anteeksi. Mutta mikset kertonut meille mikä sinua vaivasi?" Don vastasi, halaten sitten pikkuveljeään tiukasti. Mike oli hetken aikaa hiljaa, kunnes sitten alkoi itkemään. Kaikki se mitä hän oli kärsinyt tähän asti, oli uuvuttanut Miken miltein kokonaan ja nyt hänestä tuntui hyvältä itkeä. "Minä en kestä tätä enää... Meidät yritetään koko ajan tappaa, Leo on poissa... ja nyt onnistuin suututtamaan Raphinkin.." Mike sopersi itkun lomasta, Donin pyyhkiessä veljensä kyyneleet. "Shh, ei mitään hätää.." Don sanoi hyssytellen veljeään, rauhoitellen tätä. Mike silti tärisi hieman ja tuon suu väpätti. "Ja Lucivar on kaikenlisäksi kadonnut..Hänen katoamisensa jälkeen löysin metroasemalta laatikon, jonka sisällä on origameja... ja erilaisia haasteita." Mike kertoi ääni väristen. Vihdoinkin hän oli saanut rohkeutta kertoa veljelleen mistä oli suuttunut ennen. Taas Don hämmästyi. Mike puhui niin nopeasti, että Donilta taisi jäädä muutama lause ohi. "Ei hän ole sinulle vihainen. Hän oli huolissaan sinusta, kuten me kaikki olimme." Don lohdutti hymyillen. Raph saattaisi vain mököttää hetken, mutta pian hänkin olisi oma itsensä. Mike huokaisi helpottuneena.

"en päästä sinua näin vähällä. olet mikä olet. sinun on tyydyttävä osaasi," susi murisi.
"mutta olkoon. tämä on kuitenkin ehto. sinun on käytettävä madaran sinulle antamaa lahjaa." hetken oli hiljaista.
"tiedät etten..."
"olet susi, et ihminen. muistakkin se. elät susien ehdoilla. metsästät, tapat ja johdat laumaasi kuten arvollesi kuulluu."
"teen sen...mutta vain jotta muiden mahdoollisuus jäädä henkiin tuplaantuu. kukaan ei saa enää kuolla turhaan."

TOISAALLA

boris oli aikeissa heittää ilmaan uuden solmauksen kun hän tunsi päänsä irtoavan ruumiistaan. helvetti... boris ehti nähdä kuinka tämän keho rojahti maahan velttona ennen kuin näkökenttä hämärtyi pään pudotessa veteen. pään kiskominen ruumiista ei tappanut borista, joten tämä saattoi kuulla ilmassa kaikuvan ulvonnan johon yhtyi pian kuorona useita muita ulvojia.