kilppari rooli peli

// memo, pro wrestlingiä on monenlaista ja monessa maassa (jopa Suomessa!) mutta hyvin suosittua esim Japanissa & Yhdysvalloissa (New Yorkissa varsinkin!). Ottelumuotoja on tuhansia ja monet ovat Death Match -otteluita, jotka ovat hyvinkin väkivaltaisia ja veristä. Death Matchit ovat suosittuja (ja verisempiä) Japanissa kuin USA:ssa. Laitan nyt tuohon linkin, jos te alaikäiset todella haluatte nähdä kunnon hardcore pro wrestlingiä! https://www.youtube.com/watch?v=Y1dVY5H4ucE

Tuossa siis Isami Kodaka vs Takumi Tsukamoto tältä vuodelta. Nauttikaa tai älkää..

// Tuo Isami on söpö mun mielestä... <3 + Yuko Miyamoto on mun suosikki & Yoshiron esikuva //


"Samurai, mikä on?" Don kysyi kummastuneena.

// Isami nyt saa melkein joka matsissa selkäänsä... ja se machoilee. esim. tämä
https://www.youtube.com/watch?v=mvOkqMbfQ8M Tässä turtlestyvylle Isami Kodakan machohuutoa! :DDDD Myönnän, että oon nähnyt Miyamoton väärässä valossa, oon vain nähnyt ne, missä Yuko häviää.. mutta muuten miellyttävää katsella (toisin kuin tota Kodakaa...) //

Taro jäi seuraamaan, jos Karai vaikka sattumalta heräisi.

Yhtäkkiä spottivalot kohdistuivat nuoreen kreikkalaispoikaan, joka astui juuri kehään. "Tässäkö on kaikki mitä minulla on vastassa?" kreikkalainen sanoi ylimielisesti. Samassa pojan nimi sekä ikä ja paino ilmoitettiin, jonka jälkeen Sosigenes teki posetuksen, yrittäen saada mahdollisimman paljon kannatusta yleisöltä. Sitten, kun Yoshiro tekisi oman posetuksen, ottelu alkaisi.

// Minä en edes tiennyt kumpi huusi (Kodaka vai Miyamoto) kivusta. Kai se sitten oli Kodaka... en kyllä enää tykkää siitä... Mutta Miyamoto on paras! //


Yoshiro piti tiukasti katseensa vastustajassaan, joka sitten teki posetuksensa. Sen jälkeen Yoshiro teki omanlaisensa ja sai hänkin kunnon aplodit ja hurraukset. Kongi kilahti ja ottelu alkoi. Yoshiro alkoi kiertää vastustajaansa ja kun aika oli oikea, hyökkäisi Yoshiro kreikkalaista poikaa kohti. Yoshiro tunsi kuinka hänen kättään väännettiin, mutta Yoshiro kierähti ja sai taklattua kreikkalaisen maahan.

Akatsuki katsoi hermostuneena, kun Yoshiron kättä väännettiin, mutta huokaisi helpotuksesta, kun tuo oli saanut vastustajansa maahan. "Hyvä YOSHIROO!!!" Akatsuki karjaisi veljelleen.


// Autohittiä!! //

Takara nousi seisomaan ja punastuneena tämä otti henkeä ennenkuin huusi sydämensä pohjasta.
" Yoshiro pystyt siihen!!!! Anna palaa!!! " tyttö huusi lysähtäen sitten istumaan.
Tuo oli varmaan villeintä mitä Takara oli koskaan uskaltanut.

TOISAALLA

Leonardo pudisti päätään.
" joten aiot toistaa saman virheen? " Leo kysyi surullisena. " aiot jättää minut taas vaikka lupasit pysyä rinnallani? "
Leo tarttui Sandrasta ja katsoi tätä epätoivoisesti. " älä jätä minua yksin demonini kanssa "

Mandy tarkkaili Leon ja Sandran tilannetta kiinnostuneena

TOISAALLA
Samurai katsoi Donia ja Raphia järkyttyneen näköisenä.
Samurai: Sain näyn. Mike on satamassa ja hänellä on ase. Kuulostaa ehkä hullulta mutta hän aikoo luultavasti tehdä itsemurhan

// Kodaka on niin hirvee huutaja :DDDD Muuten mikäköhän Yukon oikee nimi on? //

"Onko sinulla mitään millä voin sitoa haavasi?" Jiro kysyi. "Joo... Luulen niin..." nainen sanoi selvästi uupuneena. "Ok, älä liiku, tulen kohta takaisin" Jiro sanoi rauhoitellen naista jonka jälkeen meni kylpyhuoneeseen, pesi kätensä, aukaisi sitten kaapin, otti sieltä sitten kaiken tarvittavan ja palasi sitten naisen luokse, laittaen siteen naisen käteen. Tehtyään sitten homman, kultahiuksinen sanoi että siteen pitäisi lopettaa verenvuoto. "Onneksi haavat eivät ole liian pahoja... Hei.." Jiro sanoi, kun nainen ei sanonut mitään, oli vain siinä paikallaan silmät suljettuina. "Miltä tuntuu... Oletko kunnossa?" Jiro kysyi hieman huolissaan. Yllättäen nainen aukaisi silmänsä ja kuuli lapsensa itkevän. "Lapseni... Lapseni tarvitsee minua..." nainen sanoi hädissään ja oli jo nuosemassa ylös, kun Jiro talutti hänet takaisin sänkyyn. "Hyvä on, minä hoidan vauvan, ok?" Jiro kysyi vinkaten silmää ja oli jo lähtemässä, kun nainen keskeytti hänet. "Tiedätkö mitä tehdä? Vauvan kanssa tarkoitan..." nainen kysyi epäillen. "Olen yksityisetsivä. Mikään ei ole mahdotonta minulle.." Jiro valehteli taitavasti. "Hänen nimensä on Emily..." nainen kertoi. Jiro ei sanonut mitään, käveli vain hanalle pesemään kädet, koska ne olivat veriset. Sitten hän meni vauvan luokse. Jiro leperteli hetken vauvalle ja kutitti Emilyä mahasta, mutta joutui perääntymään, sillä tyttövauvan vaippa haisi. "Oh... Hajusta päätellen, sain aika hyvän idean.." Jiro naurahti ja nosti hellästi Emilyn pois lastenrattaista. Sitten hän vei vauvan pöydälle ja vaihtoi puhtaat vaipat vauvalle. "No niin! Nyt pitäisi tuntua paremmalta, eikö niin Emily?" Jiro leperteli jälleen vauvalle, mutta hän alkoi jälleen parkumaan. "Hei, mikä hätänä? Luulin jo että ratkaisimme ongelman..." Jiro sanoi. Sitten Jiro meni lämmittämään maitopullon. Kun maito oli sopivan lämmintä, antoi Jiro vauvalle tuttipullon. Kun Emily sitten oli juonut pullosta kaiken maidon, päätti Jiro tuudittaa penskan uneen. Lopuksi pentu laitettiin takaisin rattaisiin ja Jiro palasi naisen luokse. "Kiitos, kun huolehdit vauvastani... en halua jättää häntä... En vain jaksanut enää..." nainen kertoi ja Jiro istui sängylle tämän viereen. "Nyt kun Jeremy ei ole enää täällä... Hän oli niin hyvä poika... En voi ymmärtää miksi joku haluaisi satuttaa häntä..." nainen kertoi surullisena. "Hoidatteko Emilyä ihan yksin? Eikö Jeremyn isä elä kanssasi enää?" Jiro kysyi. "Hän katosi... päivä sen jälkeen, kun Jeremy oli kadonnut... En tiedä, mitä hänelle tapahtui...Ehkä... Ehkä hän ei pystynyt siihen... Siitä lähtien olen huolehtinut Emilystä ja... en voinut tehdä sitä enää." nainen kertoi. "Ymmärrän... Sanoiko miehesi mitään ennen kuin hän katosi? Jättikö hän merkin tai jotain?" Jiro kysyi. "Ei... Hän lähti talosta sanomatta sanaakaan ja... oli vain matkapuhelin." nainen vastasi. "matkapuhelin?" Jiro toisti. Nainen nyökkäsi. "Löysin kännykän hänen lipastosta. Olen varma, että se ei ollut hänen, en koskaan nähnyt sitä ennen... Yritin pistää sen päälle, mutta se ei toiminut." nainen kertoi.
"Onko se sinulla vielä?" Jiro kysyi. "Kyllä. Se on... Se on laatikossa olohuoneessa." nainen vastasi. "Voit saada sen, jos haluat. Luulen, että siitä on enemmän hyötyä sinulle kuin minulle..." nainen kertoi. "Onko sinulla perhettä, tai joku, joka voisi auttaa?" Jiro kysyi. "Kyllä, äitini...En halunnut kysyä häneltä mitään - emme todellakaan tule toimeen - mutta minulla ei kai ole vaihtoehtoja.." nainen sanoi. "No, huolehdi itsestäsi ja Emilystä." Jiro sanoi ja nousi sängyltä ylös. "Sen teen. Minä lupaan." nainen vastasi. Sitten Jiro meni olohuoneeseen ja aukaisi lipaston, otti puhelimen, laittoi sen taskuunsa ja poistui ovesta ulos. Sitten hän huristi takaisin Silppurin rakennukselle.

Sosigenes sai kun saikin väännettyä Yoshiron kättä, mutta mokoma pääsikin irti ja taklasi Sosigenesin maahan. Toinen piteli kreikkalaista jalkalukolla, jottei tämä pääsisi pakoon. Sosigeenes kuitenkin tarrasi kädellään Yoshiroa hiuksista ja sitten yritti kuristaa Yoshiron laittamalla jalkansa Yoshiron kurkun kohdalle.


// Vastauksena Jallelle: Miyamoton oikea nimi on Yutaka. //

Yoshiron henki ei meinannut kulkea normaalisti ja pojan täytyi hakata käsillään, jotta kreikkalainen irrottaisi otteensa. Pian Yoshiro sai jalat työnnettyä ja sai toisen pistettyä makaamaan mahalleen. Yoshiro itse aikoi lukita toisen jalat lukko-otteella, ja sitten niskalenkitti Sosigenesin.


TOISAALLA:
Mike ei suinkaan ollut satamalaiturilla, vaan hänen pitäisi näyttää rohkeutensa ajamalla väärään suuntaan viisi kilometriä. Jos hän ei saapuisi määränpäähänsä viidessä minuutissa, hän epäonnistuisi. "Minä pystyn siihen - tekisin mitä tahansa pelastaakseni Lucivarin." Mike rauhoitti itseään. "Jos onnistun, niin saan lisää kirjaimia tekstiin.. Se on minun ainoa johtolankani... En voi perääntyä nyt.." Mike sanoi. "Minun täytyy tehdä se, Lucivarin vuoksi.Minulla ei ole vaihtoehtoja" Mike sanoi ja painoi kaasua. Pian hän oli jo ajamassa väärään suuntaan ja väisti ensimmäisen vastaan tulevan auton, mutta toisen auton tullessa vastaan, konnakärry romuttui hieman. "Minä pystyn tähän..." Mike toisti mielessään, kun autoja lähestyi uhkaavaa vauhtia. Pian konnakärry alkoi pyöriä ympäri ja Miken oli vaikeaa saada rattia hallintaan, mutta sai jotenkuten sen taas hallintaan. Kohta Mikeä alkoi jahtaamaan poliisiautot ja Mikellä oli enää yksi kilometri jäljellä, ennen kuin tämä koettelemus olisi ohi. Paljon ehti tapahtua; Mike sai jotenkuten poliisiautot karistettua ja poliisi ampui konnakärryä ja kohta konnakärry lensi kauniissa kaaressa ojaan ja syttyi kaiken lisäksi tuleen. "Määränpää saavutettu. Painakaa näyttöä" kuului GPS-laitteesta. Mike heräsi pian ja painoi näyttöä. "Palkintosi on hansikaslokerossa." GPS-laitteen naisääni kertoi. "Avain on GPS:n sisällä." naisääni jatkoi. Mike irroitti GPS-laitteen ja alkoi hakkamaan sitä, kunnes se hajosi palasiksi. Hän otti avaimen ja aukaisi sillä hansikaslokeron, josta sitten tippui muistikortin tapainen. Konnakärryssä alkoi olemaan jo tukahduttavan kuuma ja Mike avasi turvavyön. Sitten hän koetti saada ovia auki. Toista Mike ei saanut auki, mutta potkaisi vasemman oven auki ja ryntäsi konnakärrystä ulos. Hän juoksi kauemmaksi ja laittoi muistikortin kännykkään. Taas näytettiin kuvaa Lucivarista, joka oli hukkumassa. Sitten kuva katosi ja tilalle tuli pari kirjainta. Mike päätti suunnata kotiluolalle.



// Ja ai niin Ninjatar! Älä autohittaa! En ole tapattamassa Mikeä! //

Nähdessään Miken tulevan luolaan, Raph hyökkäsi kaataen Miken ja lyöden tätä monta kertaa kasvoille. "Senkin... Mikset kertonut pahasta olostasi meille!?" ja taas uusi lyönti kasvoihin. "Yritit tapattaa itsesi!!! Onko sinulta kadonnut viimeinenkin intiaani kanootista, kun päätät tapattaa itsesi?!" Raph iski vielä muutaman kerran kasvoille ja sitten lopuksi potkaisi tätä kovaa kylkeen. "En olisi sinusta uskonut..." Raph sanoi ja lähti ulos katoille kiukustuneena.

Katoilla:
Raph karjui keuhkonsa puhki, rauhoittaakseen itseään. Hän ei voinut uskoa, että hänen veljensä oli meinannut tappaa itsensä aseella. Raph huusi ja iski nyrkkinsä maahan.

// Kiitos tiedosta hyeenis! :DDD //

Yoshiron niskalenkitys oli ollut Sosisgenesille liikaa. Poika oli jo melko hengästynyt, mutta ei aikonut luovuttaa. Yleisö taisi olla enemmän Yoshiron puolella, mitä nyt sattui kuuntelemaan. Sosisgenes huusi tuskasta, mutta potkaisi Yoshiron maahan ja väänsi tämän käden selän taakse. Sosisgenes ei kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan iski kyynärpäällään pari kertaa Yoshiroa käteen.

// Luin tuon jotenkin kaksimielisesti... XDD //


Yoshiro irvisti kivusta, kun hänet potkaistiin kovakouraisesti maahan. Asiaa ei auttanut myöskään se, että vastustaja piteli pojan kättä selän takana ja jopa sellainenkin sattui. Yoshiro tunsi kyynärpään osuvan tätä ikävästi käteen ja se sai Yoshiron huutamaan tuskasta. Pian Yoshiro oli pystyssä ja nosti Sosisgenesin ja heitti tämän olkansa yli.

Akatsuki seurasi ottelun tapahtumia hieman hermostuneena. "Yoshiro!! Iske hänet mattoon!!" Akatsuki huusi, hän uskoi, että hänen isoveljensä osaisi toimia oikein ja päättämällä matsin Yoshiro selviytyisi voittajana.


TOISAALLA:
Don katsoi kauhistuneena näkyä, kun Raph oli hyökännyt veljensä kimppuun. Mike yritti sanoa jotakin, mutta ei voinut, sillä Raph aina ehti lyödä häntä kasvoihin, kun yritti puhua hänelle. "Miten niin muka yritin tapattaa itseni?!! Mike karjui takaisin Raphille, vaikkei tiennyt kuulisiko Raph edes hänen huutoaan. Sitten Don puuttui asiaan. "Samurai sai sinusta näyn... Näyssä sinä osoitit aseella ohimollesi.." Don vastasi nyt jo hieman surullisena. Mike ei enää sanonut mitään käveli vain omaan huoneeseensa, paukauttaen oven tylysti kiinni. Don katsoi sääliväisesti Mikeä ja koetti raottaa ovea. "Mike... Kertoisitko sinä nyt minulle, mitä ne origamit oikein merkitsevät sinulle..?" Don kysyi rauhallisena. Mike ei vastannut, mutta hämmästyi hiukan. "Mistä sinä tiesit..." Mike kysyi hämmentyneenä, mutta sitten hänen ilmeensä muuttui vihaiseksi. "Etkö tiedä, että toisten tavaroihin ei kosketa?! Minä en pyytänyt TEIDÄN apuanne!!!! Olisitte vain antaneet minun olla!!" Mike huusi äänensä käheäksi ja sitten tönäisi veljensä päin seinää. Don katsoi huolissaan veljensä reaktiota, kuinka tuo oli tunteiden riepottelemana.. "Mikä sinua oikein vaivaa?! Me olimme - tai siis olemme vieläkin - huolissamme sinusta ja sinun tilastasi!! Sinun käytöksesi ei ole normaalia!!" Don huusi takaisin, se oli harvinaista, sillä Don harvoin huusi veljilleen. Sitten se tuli; puristettu nyrkki osui Donia naamaan ja tuo älähti. Mike näytti ensimmäistä kertaa vihaiselta.

//Sori. Mulle tuli vain sellanen kuva//

Samurai peitti suunsa kädellään nähdessään Miken iskevän Donia. Hänen pitäisi auttaa Donia ja nopeasti
Samurai: Mike. Minä...minä huomasin ne origamit

TOISAALLA
Rei oli juossut jonkun aikaa veljiensä kanssa katoilla kun hän huomasi Raphin.
Rei: Hei se kilppareiden kovis on tuolla. Jos me napattaan se Mandy ilahtuu ikihyviks

// Turtlestypy: Katso tämä :DDD //


Raph huomasi Rein katolla ja kirosi mielessään. Että hänen pitikin nyt törmätä häneen ja tämän veljiin!


Toisaalla:

Yllättäen Akatsukin vierelle astui vähän Akatsukia vanhempi poika (noin 18-19 v), jolla oli valkoiset hiukset. "Huh? Veljesi on kyllä aikamoinen taistelijasielu..." Kibo totesi, jotta saisi Akatsukin huomion

Dai pyöräytti bo-sauvaa käsissään ja loikkasi kohti Raphia sauva isku valmiudessa

//.... en kommentoi.. //


Yoshiro kuuli hänen veljensä sanovan, että nyt hänen pitäisi selättää vastustajansa. Yoshiro aavisteli, ettei toinen suostuisi luovuttamaan, joten hän tarttui Sosisgenesin hiuksista ja nosti tämän ylös, ja niskalenkitti tämän toisen kerran. Sen jälkeen Yoshiro yritti saada Sosisgenesin luovuttamaan selätykselllä. Tuomari oli juuri laskemassa, Yoshiron pitäisi saada pidettyä vastustajaa paikoillaan ja ottelu olisi ohitse.

Akatsuki kääntyi katsomaan Kiboa. "Kibo..." Akatsuki sanoi ja hymyili nähdessään sitten Yoshiron selättävän vastustajaansa. "Hienoa Yoshiro!!" Akatsuki huusi

TOISAALLA:
Mike lähestyi uhkaavasti Samuraita. "Siinä tapauksessa sanon sinulle... et olisi saanut tonkia asioitani!!!" Mike huusi ja kohotti kättään, lyödäkseen Samuraita.

Samurai sulki silmänsä ja valmistautui ottamaan iskun vastaan. Samalla hän kuitenkin onnistui sanomaan rohkeasti aralla äänellä tosin:
Samurai: Mike tiedän miltä sinusta tuntuu ja haluan auttaa sinua

Mike ei kuitenkaan lyönyt Samuraita. Tytön kertoessa, että hän halusi auttaa tätä, Mike pysyi vaitonaisena ja käänsi katseensa pois Samuraista, paukauttaen oven kiinni tytön nenän edessä.

Samurai huokaisi ja käveli TV:n ääreen

Kasuri oli taluttanut Miken istumaan sängylle. "Anna kun desinfioin haavasi... Tämä saattaa sattua vähän.." Kasuri varoitti ja alkoi puhdistamaan Miken haavaa.

Samurai istui sohvalle ja aukaisi TV:n. Yleensä Kadonneen jäljillä sai hänet kyynelehtimään mutta nyt hän vetisteli jo ennen kuin ohjelma edes alkoi

sandra näytti ahdistuneelta.
"niin lupasin.." sandra laahusti lähemmäs leoa painaen päänsä tämän rintaa vasten.
"en minä tätä haluakaan. vaan se...pelkään, että herään jonain aamuna hengetön kehosi vierelläni. kaiken tämän jälkeen se olisi liikaa...aivan liikaa."

TOISAALLA

boris painoi huulensa koroman otsaa vasten.
"lupaan pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä." koroma nosti kummastuneen katseensa borikseen.
"ei sovi minulle?" koroma virnisti pudistaen päätään.
"jätä viisausten latelu leolle. sinun suussasi ne kuulostavat vain äärimmäisen kliseisiltä."

Leonardo pudisti päätään ja hymyili.
" henkeni ei lähde ruumiistani niin kauan kun se tarvitsee sitä pysyäkseen rinnallasi " Leonardo sanoi ja silitti Sandran hiuksia.
Haru perääntyi hieman noista kahdesta ja pian tämä katosi siitä missä oli seissyt ja laskeutui katolle säikäyttäen Jackin.
" oletko kunnossa? " tyttö kysyi tietäen Jackin nähneen Sandran ja Leonardon.

TOISAALLA

Takara ei edes huomannut kahden pojan keskustelua koska tämän katse oli tiukasti kiinni Yoshirossa.

sandra aikoi vastata mutta tarttui äkisti rintaansa siihen iskeneen hillittömän kivun takia. tämän polvet notkahtivat kivun kiristäessä tämän rintaa.
"joku on selvästi erimieltä kanssasi," sandra sanoi hymyillen väkinäisesti.
"kyllä tämä tästä."

TOISAALLA

jack ei irrottanut katsettaan kaksikosta.
"puhu suoraan...olenko vain tunnevammainen kun en kykene luomaan ystävyys suhteita vahvempia siteitä kenenkään kanssa?" jackin äänessä häivähti ontto kaiku.
"vaikka kuinka välittäisin jostakusta, tuntuu kuin en saisi tähän mitään kohtaktia. olen tälle kuin ilmaa..."