kilppari rooli peli

" Sandra rauhoitu, olet vain puoliksi muuttunut siinä kaikki " Leo sanoi tarttuen Sandran olkapäästä.
" jos rauhoitut ja mietit asiaa muutut ennenpitkään takaisin normaaliksi "
" mitä täällä tapahtuu? " Haru kysyi rynnäten huoneeseen Jack perässään. " Sandra mitä tapahtui? Oletko kunnossa? "
" Sandra on kunnossa, hän vain hiiltyi hieman " Leo vastasi tytön puolesta.
" mitä? Miksi? " Haru ihmetteli.

sandran katse nauliutui borikseen ja olisi luultavasti käynyt uudestaan tämän kimpuun ellei leo olisi pidellyt tästä kiinni.
"sandra ole kiltti ja koeta ymmärtää!" koroma yritti, mutta sandra ei kuunnellut. tämä riuhtaisi itsensä irti leon otteesta syöksyi ulos ulko-ovesta.
"me leo perään. hän jää vielä rankkurin haaviin tuossa hahmossa," boris sanoi tyynen rauhallisena. jack nielaisi ja hetken mielijohteesta tarttui harua kädestä.
"pitäisikö meidänkin mennä perään?"

Haru näytti yllätyneeltä mutta nyökkäsi sitten ja lähti juoksemaan heti Leon perään, joka oli lähtenyt heti kun Sandra oli oven avannut ja karannut.
Harun juostessa Boriksen ohitse tyttö vain kuiskasi matkalla.
" anteeksi " Sen sanottuaan Harukin katosi ovesta.

sandra oli pysähtynyt keskelle ajotietä päätään pidellen. hän ei enää tunnistanut itseään. juurihan hän oli harulle kertonut ylireagoineensa...
"miksi yrität pidätellä kiukkuasi, jos se on todellista?"
"ole hiljaa!"
"miksi palasit, jos et eliminoimaan vihollisesi?"
"lucifer on kukistettu! muut sudet huolehtivat helvetistä..."
"niinkö madara halusi sinun tekevän? jättävän luciferin eloon ja leikkivän hyvää..."
"ole hiljaa! mikset vaikene kun minä käsken!?"
"koska sinä olet minun alaiseni enkä minä sinun. voimiesi kasvusta lähtien minä olen ollut tämän kehon herra." sandra jähmettyi.
"halusiko äiti niin...."
"kunnes tulkitsen käytöksesi tarpeeksi kypsäksi ottamaan vastuun."

Yoshiron katse muuttui haikeaksi, kun vanhus mainitsi Yoshiron biologisen isän olleen hyvä johtaja. Yoshiro ei tiennyt mitä olisi voinut sanoa toiselle. "Niin hän oli..." Yoshiro tyytyi vastaamaan, katse maassa. Vanhuksen mielestä poika muistutti hyvin paljon isäänsä. "En tiedä olenko perinyt mitään äidiltäni.." Yoshiro vastasi toisen kysymykseen, oliko poika perinyt yhtään mitään äidiltään. Äidin muisteleminen sai palan nousemaan kurkkuun, mutta hän hymyili yhä surumielistä hymyään. "Niinhän minä voisin. Mutten tiedä kykenisinkö johtamaan laumaa yksin..." Yoshiro tuhahti. Vaikka Yoshiro olikin johtajan poika, hän ei silti halunnut ottaa laumaa johtoonsa. "Karasuin vanhimmat epäilevät minun kyvykkyyttäni..." Yoshiro kertoi hieman apeana. "Mutta entä te, herra? En ole ennen nähnyt teitä kylässä"


TOISAALLA:
Don hymähti ja kuivasi kyyneleensä.

Mandy tarkkaili yhä edelleen sankareita kiikareilla. Hänen pitäisi saada heidät footin rakennukseen mutta miten. Uhkauskirjeestä haistaisi heti ansan ja se alkaisi muutenkin olla jo aika kulunut kikka

" Sandra!! " Leo pysähtyi tarttuen tytön olkapäästä. " täällä ei ole turvallista juosta tuossa muodossa, voit aiheuttaa yleistä paniikkia "
Leonardo huomasi tytön olevan todella hiljainen. " Sandra? "
" Oi! Sandra! " Haru huusi ilmestyen Leonardon taakse Leo perässään, sitten tämä pysähtyi.
" tämä tunne... " Haru ajatteli tuntiessaan paineen rintakehässään.

Mandy oli seurannut Leoa, Sandraa ja Harua ja jäänyt tarkkailemaan tilannetta

Hetken katsottuaan Ightvestan huomasi Yoshirossa jotakin mielenkiintoista. "Sinulla on hänen silmänsä." Ightvestan totesi toiselle. "Niinhän minä voisin. Mutten tiedä kykenisinkö johtamaan laumaa yksin..." Yoshiro oli sitten kertonut. "Olisit mainio johtaja, mutta luonteesi vuoksi sopisit myös oivaksi rivisotilaaksi tai sitten upseeriksi." Ightvestan myönsi, Yasun pojassa kyllä oli paljon hyviä ominaisuuksia, mutta ainoana heikkoutena oli se, että Yoshiro oli nuori. "Karasuin vanhimmat epäilevät minun kyvykkyyttäni..." oli Yoshiro sitten kertonut. Siinä vaiheessa Ightvestan pysyi hiljaa. "Oh tosiaan! Olen Ightvestan, Tiikeriklaanista. Me tiikerikoirat emme mielellämme liiku kylässä." se totesi naurahtaen käheällä vanhuksen äänellään.


Toisaalla:

Kultahiuksinen Jiro nauroi räkäisesti Rein ilmeelle, ennen tämän kadotessa paikalta. Sitten hän kääntyi katsomaan Soraa.

Samurai hieroi olkapäätään hieman vaivautuneen näköisenä. Hän katsoi Donia
Samurai: Don. Aina siitä lähtien kun tapasin sinut ja veljesi niin olen tuntenut jonkinlaista vetoa sinua kohtaan. Tämä voi ehkä kuulostaa hullulta mutta minä taidan olla ihastuhut sinuun.
Samurai tunsi punastuvansa

"Kunnia tavata teidät Ightvestan-san." Yoshiro tervehti kohteliaasti, painaen päänsä alas. Yoshiro oli kyllä joskus kuullut tiikerikoirista, muttei tiennyt että he asustivat jossain muualla. "Missä te sitten kulutatte aikaanne? Tappaen saastaisia hakuchoja?" Yoshiro kysyi ja lilat silmät pysyivät koko ajan vanhemmassa uroksessa. Yoshiro puri hampaitaan yhteen, kun muisteli veljeään Akatsukia, joka toimi Hakuchojen johtajana. Mokoma saastainen hakucho! Että hänen veljensä piti kuulua hakuchoihin, eikä Karasuihin! Yoshiro nielaisi pari kertaa ennen kuin kääntyi taas katsomaan vanhusta.


TOISAALLA:
Don katsoi hämmästyneenä ensin Samuraita, joka sitten tunnusti olevansa ihastunut Doniin. Don rukka meni aivan lukkoon ja käänsi punastuneena katseensa poispäin Samuraista. Don olisi tahtonut sanoa jotain vastaukseksi, mutta sanat juuttuivat kurkkuun.

Samurai tunsi nolostuvansa. Hänestä Don oli söpö punastuneena.

Ightvestanin mieltä lämmitti, kun Yoshiro tervehti niin kohteliaasti. Nuoremman sitten kysyessä missä tiikerikoirat oikein viettivät päiviään. Ightvestan olisi halunnut kertoa nuorukaiselle, mutta se ei saanut kertoa missä tiikerikoirat asustivat. "Valitettavasti en voi kertoa " Iggy sitten vastasi harmistuneena. "Ja kyllä, tapamme saastaisia hakuchoja" Ightvestan totesi.

Sandra värähti leon koskettaessa tätä.
"se haluaa tappaa sinut......" sandra oli äkkiä kompuroinut jaloilleen ja seisoi nyt muutaman metrin päässä leosta.
"nyt ymmärrän, miksi olin niin valmis tappamaan sinut aijemmin. Se halusi luciferin hengiltä ja haluaa edelleen." sandran ilme muuttui ahdistuneeksi.
"sanoin suojelevani sinua leo. Se onnistuu parhaiten, jos pysyt kaukana minusta." sandra oli ottanut uuden askeleen taakseppäin.

Mandy kuunteli Leon ja Sandran keskustelua kiinnostuneena

"Donnie... Entä Mikey?" Raph sitten kysyi viitoten veljeään seuraamaan Miken huoneeseen. "Olisiko täällä mitään johtolankoja..?" Raphael kysyi alkaen etsimään johtolankoja.


Toisaalla:

Pian Taro astui sisään huoneeseen, jossa oli Kazuma ja Karai. Taro piteli käsissään tee-kuppia ja kohta hän laski sen pöydälle. "Oletteko varma, ettette tahdo mitään?"

Samurai seurasi poikia Miken huoneeseen. Hän huomasi pienen orgamin Miken yöpöydällä.
Samurai: Taitteleeko Mike origameja?

Ylättäen Raph purskahti räkäiseen nauruun Samurain kysyessä taitteleeko Mike origameja. "Vuosituhannen parhain vitsi, jonka olen kuullut..." tuo mutisi nauraen, yrittäen lopettaa. Pian hän sitten vakavoitui.


Toisaalla:
Jiro katseli tylsistyneenä Akia kohti. Tietenkään Aki ei siitä pitänyt ja oli kääntänyt katseensa poispäin. "Aki, ilmoitatko Tarolle, että lähden pariksi tunniksi pois? Minun pitäisi hoitaa eräs asia..." Kultahiuksinen Jiro kertoi katsoen samalla Akia. Ruskeatukkainen Aki vain tuhahti vastaukseksi, mutta ilmoittaisi veljelleen.

Pian:
Jiro oli saapunut päämääräänsä. Kultahiuksinen käveli etuovelle ja koputti siihen parikertaa. Hän kokeili ovenkahvaa. Ovi oli auki ja Jiro päätti mennä sisään. "Onko ketään kotona?" Jiro huudahti. "Rouva Bowles?"

Jiro kumartui maahan ja poimi lattiassa olevan kirjeen. Se ei nyt mitenkään tärkeä ollut, joten poika antoi kirjeen olla. Sitten hän huomasi lastenrattaissa olevan tyttövauvan. "Hei, pikku söpöläinen!... Missä äitisi on?" Jiro leperteli vauvalle, joka itki. Jiro meni makuuhuoneeseen ja siitä sitten vessaan, epäillen että oliko rouva Bowles siellä. Jiro yritti parikertaa saada ovea auki, kunnes vihdoin sai sen. "Voi kakka!" Jiro huudahti, kun huomasi naisen kylpyammeessa yöpuvussa. Kylpyamme oli veren peitossa ja Jiro yritti saada naista hereille. Jiro sitten nosti naisen syliinsä ja laski tämän sängylle. "Soitan ambulanssin." Kultahiuksinen sanoi. "Ei... minä... en halua mennä sairaalaan" nainen kertoi. aneleva katse silmissään.

Don seurasi Raphia ja pysyi hiljaa koko sen ajan, miettien mitä April mahtaisi ajatella, jos hänelle selviäisi, että Samurai oli tunnustanut ihastuksensa Donia kohtaan. Olihan se rohkea veto, mutta Donista tuntui, että April oli kilpikonnalle se oikea. Don saattoi kuvitella Samurain sopivan hyvin yhteen Miken kanssa, mutta Donin pää oli muutenkin sekaisin. Asiaa vaikeutti myös se, kuinka asia pitäisi ilmaista Samuraille, ettei Don vain loukkaisi tämän tunteita. Raph alkoi nauramaan, kun Samurai oli kysynyt taitteleeko Mike origameja. "Ei ainakaan minun mielestäni.." Don päätti vastata, mutta ei pystynyt katsomaan Samuraita suoraan silmiin. Donin sydän kuului ainoastaan Aprilille ja sillä sipuli. Don katsoi sängyn alta ja otti laatikon ja aukasi sitten sen. "Lisää origameja... Omituista... Mitä Mike oikein suunnittelee? Mitä hän aikoo tehdä?" Don mietti ääneen.

TOISAALLA:
Yoshiro kuunteli mielenkiinnolla, mutta huokaisi kun tajusi että hänen pitäisi mennä. "Oli todella mukavaa jutella kanssanne, Ightvestan-san. Mutta minun on nyt mentävä. Näkemisiin." Yoshiro sanoi apeana ja pian katosi näkyvistä.

PIAN:
Ilta oli lähestymässä ja Yoshiro odotti vuoroaan, että pääsisi kehään taistelemaan. Kohta oli pojan vuoro mennä kehälle ja Yoshiro oli lievästi hermostunut ensimmäisestä matsistaan. Hän astui kehään ja teki tavallisen sisääntulonsa. Hän riisui takkinsa ja alkoi venyttelemään, että olisi mahdollisimman hyvässä taisteluvireessä. Enää vain pitäisi odottaa, että hänen vastustajansa tulisi.

"Tai sitten hänellä on luova kausi" Raph huikkasi väliin, purskahtaen uudestaan nauruun.

"Anteeksi että minäkin ravaan täällä, mutta ilmoitan, että isänne on herännyt." Sora kertoi hymyillen. Pian kaikki olisi taas kunnossa.

Kazuma katsoi hetken Karaita ja silitti hellästi tämän päätä. Sen jälkeen poika lähti Soran mukana huoneeseen, jossa Silppuri oli. "Herrani..." Kazuma sanoi, polvistuen isänsä edessä. Silppuria ei saanut sanoa isäksi, vaikka Kazuma olikin tämän poika. Hän oli hetken aikaa hiljaa, kunnes sitten rikkoi hiljaisuuden. "Mandy on pettänyt meidät." Kazuma odotti hieman hermostuneena (muttei antanut sen näkyä) isänsä reaktiota.

// Miks jotenkin repesin... XDDDD //

Don katsoi veljeään ensin `mitä vittua´- ilmeellä, kun tuo sanoi hyvinkin vitsikästä. "Hahahahah, hyvin hauskaa Raph" Lilahuivinen sanoi, hieman ironisesti. "En ymmärrä tätä... Kunpa Mikelle ei ole käynyt mitään vakavaa.." Don sanoi huokaisten, katsoen ylös kattoon.


TOISAALLA:
Akatsuki huomasi Takaran istuvan vieressään. "Anteeksi, mutta oletko Takara?" Akatsuki kysyi silmät loistaen; hän oli aina halunnut nähdä veljensä tyttöystävän ihan livenä! Nähdessään sitten tytön hämmentyneen ilmeen, Akatsuki virnisti. "Ah anteeksi, en muistanut esittäytyä! Olen Akatsuki, Yoshiron veli! Hauska tutustua!" poika sanoi hymyillen leveästi. Onneksi ottelu ei ollut vielä alkanut, vaikka Yoshiro olikin jo kehässä. "Hyvä Yoshiro!!! Voitat varmasti tämän ottelun!!" Akatsuki huusi ja vihelsi innoissaan. Tällaisissa tapahtumissa oli tarkoitus huutaa ja kannustaa sydämensä pohjasta. Sitten hän antoi kunnon aplodit veljelleen, ennen kuin kääntyi taas katsomaan Takaraa kohti. "Oletko ensi kertaa katsomassa pro wrestling - ottelua? Varoitan; tämä saattaa olla todella rajua! ~" Akatsuki varoitti.

Samurai otti yhden origamin käteensä. Se oli pieni musta lotus. Äkkiä Samurain sai näyn Mikestä joka seisoi satamalaiturilla. Sumu kietoutui hänen ympärilleen mutta Samurai huomasi kuitenkin Miken kädessä olevan aseen. Mike näytti tähtäävän itseään ohimolle
Samurai: Mike! Älä tee sitä!
Samassa näky katosi. Samurai huomasi Donin ja Raphin katsovan häntä kummastuneena

// Voiko joku kertoa minkälaista se pro wrestling oikein on...? //