kilppari rooli peli

"Tulihan se voitto lopulta" Kibo tokaisi hymähtäen Yoshirolle.

Toisaalla:
Raphin onnistui väistämään täpärästi Rein potkun, mutta Raph ei voinut mitään Dain kampatessa ja Masaon painaessa hänet maahan. "Ei kannata aliarvioida muita" Raph vastasi myrkyllisesti, samalla sitten potkaisten itsensä vapaaksi. Hänhän ei helpolla luovuttaisi! Ei ainakaan näille idiooteille! Raph nousi ylös, vetäisi sait esiin ja syöksyi Reitä, Ralphia, Daita ja Masaota kohti. Raph päätti kuitenkin valita kohteekseen Masaon, joka vaikutti helpolta vastustajalta. Raphin onnistuikin osua sai-tikareillaan Masaota vatsaan, mikä tietenkin aiheuttaisi todella pahan verenvuodon. Seuraava uhri saisi olla Ralph, jonka Raph löi tajuttomaksi. Enää olisi jäljellä Dai ja Rei, jotka hyökkäsivät Raphin kimppuun. "Hah! Eihän teistä ole edes vastusta!" Raph ilkkui mahtipontisena ja samalla väisti Rein iskun. Raph iski vielä mokomalta jalat alta ja astui tämän kurkun päälle. "Te olette vajonneet niin alas... hyvästi Rei.." Raph lausui ennen kuin hyppäsi Rein kurkun päälle. Tuon pitäisi murtaa Reiltä kurkku ja olisi kumma, jos toinen jäisi eloon. Raph kääntyi Daita kohti. "Sinä olet sitten kai viimeinen.. Onko viimeisiä sanoja?" Raph kysyi, jonka jälkeen syöksyi sait tanassa Dain kimppuun. Raph onnistui sivaltamaan Daita jalkaan ja yritti vielä tirvaista toista leukaan.


Toisaalla:

Jiro, Taro, Aki ja Sora seisoivat Silppurin rakennuksen ovella, lähtemässä tehtäväänsä suorittamaan. "Onko kenelläkään ideoita minne suuntaan mennään?" Jiro kysyi virnistäen. Taro mietti hetken. "Laadin suunnitelman." Taro kertoi neutraalina. Hän piti hetken tauon, kunnes taas jatkoi; "Jiro lähtee etsimään Idästä, Sora Etelästä, Aki Lännestä ja minä puolestani lähden Pohjoiseen." Taro ohjeisti. "Onko asia ymmärretty?" Taro varmisti ja muut nyökkäsivät. "Hyvä. Matkaan siis!" Taro huusi ja jokainen lähti omaan suuntaansa etsimään Mandya tai kilpikonnia.

"Tuo oli mahtavaa! "Takara sanoi halaten Yoshiroa. "Toimit hienosti, olethan kunnossa "
Tyttö näytti huolestuneelta.

TOISAALLA

Haru virnisti itsekseen.
"Tämä tila, riittää minulle...pelkkä voima ei koskaan riitä...on oltava älykäs ja nopea "Haru sanoi tuntien kosketuksen.
"Joku kantaa minua...kuka? "Haru ihmetteli.

TOISAALLA

Leonardo oli juuri kysymässä missä Raphael oli kunnes näki ystävänsä ja...sudet.
Leonardo ei sanonut mitään kuullessaan murinaa, hän oli jo tottunut.
"Ei se mitään Sandra, on hyvä saada sinut takaisin... "Leonardo sanoi hymyillen ja käänsi sitten katseensa nuorempiin veljiinsä. "Nyt...missä Raphael on? "
Leonardo kuunteli jonkun aikaa, kunnes oli selvää mitä näiden piti tehdä. "Sandra, Jack ja Boris, viekää Koroma ja Haru luolalle..tiedätte missä se on ja Sandra osaa avata salaoven...minä menen etsimään veljistäni lyhyt pinnaisimman "

sandra tunsi hymyili, mutta hymy ei yltänyt korviin asti. sandra katse leon perään tämän etääntyessä pitkin viemäriä veljiensä kanssa.
   "kohtalo on ironinen..." sandra sanoi ironisesti. hän vilkaisi borista joka oli nostanut koroman syliinsä ja painoi mitään sanomattomana tätä rintaansa vasten. jack seisoi hieman kauempana harun kanssa. tähänkö oltiin tultu....
"mennään. ei jäädä kylmään veteen seisomaan," sandra sanoi johtaen rampaa joukkoa syvemmälle viemäriin. reitti oli hänelle tuttu, eikä sandra tarvinnut muuta kuin seurata nenäänsä löytääkseen perille.
" toivottavasti koodi on edelleen sama...." tämä mumisi etsiessään salaisen sisäänkäynnin ja näppäillen turvakoodin. vihreä valo ja piippaus kertoivat oikeasta numero yhdistelmästä. jotain positiivita tässäkin päivässä.
"tehkää olonne mukavaksi," sandra sanoi vaikka tiesikin sanansa tyhjiksi. sudet eivät päästäisi häntä silmistään. eivät varsinkaan heille vieraalla maalla.

TOISAALLA

   "kysytkö tuota tosissasi?" lucra veti itsensä tiukemmalle kerälle.
" se poika on kuin paarma josta ei pääse eroon, muuta kuin tappamalla."

"Huh? "Haru näytti ihmettyneeltä ja kumartui silittämään Lucran päätä. "Se poika...? Jack? "
Haru huomasi Lucran kohottavan päätään kuin nyökäten. "En ymmärrä...johtuuko se siitä ettei hän voinut muuta? "

TOISAALLA

Leonardo juoksi veljiensä rinnalla ja hänestä tuntui kuin ennen.
Hän tunsi itsevarmuutensa palaavan, veljiensä kanssa Leonardoa ei voinut voittaa mikään mutantti, hirviö, demoni...ei mikään!!
Leonardo hyppeli katoille veljiensä rinnalla ja laskeutui alas. "Onko teillä mitään ideaa missä hän saattaisi olla? " Leo kysyi katsoen ympärilleen.
Sitten tämä näki tutun esineen lojumassa katolla. "Don, Mikey, tuolla! "
Leo laskeutui polvilleen maahan ja nosti siinä lojuvan sain. Raphaelin aseen.
"Jotain on tapahtunut...voi ei... "Leonardon teki mieli nauraa säälittävyydelleen, miksei hän ollut siellä!! Miksei hän suojellut veljeään niinkuin hänen kuului.
"Raph...missä sinä olet... "

//Okei, eli ketkä ohjaa ketä? Tai siis...kuka ohjaa Raphaelia  Ite oon Mestari Tikku nyt kun muistin ja Leo OFC//

"voinut...tai halunnut," lucra sanoi.
"siitä vampyyristä ei oikein tahdo ottaa selvää...kaipa hän yrittää hyvittää jotain mennyttä tai sitten hän todella välittää sinusta."

TOISAALLA

sandra istui sohvalla jäykästi uskaltamatta tehdä elettäkään. sudet olivat piirittäneet hänet. osa ihmis ja osa suden hamoissa ja kieltäytyivät liikkauttamasta evääkään metriä kauemmas tästä vedoten "veren imiöiden" läsnä oloon. sandra tunsi olonsa lapseksi joka oli istutettu autossa turvaistuimeen kypärän ja kyynersuojien kanssa, jotta mitään vahinkoa ei sattuisi. hänestä tuntui että ilma ympäriltä loppui.
   "haluaisiko teitä joku jotakin?" sandra yritti avata keskustelua. tämä oli typerää! hän se lauman johtaja oli.
"jos aijotte jatkaa kyttäämistäni, rentoutukaa edes vähän. ei täällä minua kukaan lynkkaa." susien joukosta kuului vastustelemaa murinaa, mutta siitä huolimatta muutama susi laski päänsä käpälien väliin. sandra huokasi. 
   "sandra!" kuului silloin jackin ääni keittiöstä ja samassa koko lauma oli valpastunut.
   "no voi yhden kerran! jos ette lopeta tuota, potkin teidät ulos täältä!" sandra huudahti turhautuneena. sudet murahtivat ja vetäytyivätkin takaisin aloilleen vaikka mulkoilivatkin jackia joka asteli kohti sandraa kaksi höyryävää kuppia kädessä.
   "ajattelin, että kaipaisit jotain lämmikettä," jack sanoi ojentaen toisen kupin sandralle.
   "kiitos..." sandra snaoi tarttuen ilomielin kuppiin. kaakaota...
"miten haru voi?" jack loi katseensa yläkertaan.
   "tajuton edelleen, mutta luullakseni paremmassa kunnossa kuin koroma." sandra puri huultaa laskien katseensa kuppiin.
   "se olin minä...vai mitä?" muistikuvat olivat alkaneet palaamaan pätkittäin hänen mieleensä. koroma oli yrittänyt estää sandraa ja tämä oli....
   "boris vartioi veljeään kuin haukka. ei päästä ketään kymmentä metriä lähemmäs. sinua hän ei taida haluta nähdä silmissään;" jack sanoi hieman anteeksi pyytävästi. sandra hymähti.
   "ymmärrän kyllä...hänellä on oikeus siihen..." jack pörrötti sandran tukkaa välittämättä susien jännittyineistä kehoista.
   "pärjäätkö? ajattelin..." sandra huiskaisi kättään.
   "ala jo mennä. haru tarvitsee sinua. minulla on kyllä näitä lastenvahteja jo ihan tarpeeksi."

// Raphia ohjaa Jalle  Eikä Raphin pitäis olla kadonnut, vaan sen pitäis olla tappelemassa Daita vastaan... mitä nyt satuin Jallen edellistä viestiä lukemaan //


Yoshiro huohotti, mutta hymyili yhä. "Kiitti" Yoshiro totesi Takaran kehuessa häntä ja hänen toimimistaan kehässä. "Olen ihan kunnossa" Yoshiro vastasi, vaikka selkää hieman jomotti - kiitos heittojen ja niskalenkitysten. Akatsuki puolestaan oli iloinen veljensä puolesta, mutta hän kääntyi katsomaan ulko-ovea kohti. "Meidän varmaan pitäisi pikkuhiljaa alkaa lähteä kotiin..." Akatsuki totesi. "Yoshiron täytyy saada levättyä tulevaa varten.." vaaleahiuksinen jatkoi, hän oli jotenkin vaivaantuneen oloinen kun oli Kibon seurassa. Yoshiro hymähti, hänen tosiaan täytyisi saada levättyä, jos hän aikoisi voittaa mestarin tittelin itselleen. Sen saaminen ei tulisi olemaan helppoa, mutta aina kannattaisi yrittää. Ystävykset lähtivät kävelemään ihmisvyöryn mukana ulko-ovea kohti.

PIAN:
Yoshiro oli kulkenut Takaran kanssa jo parisen minuuttia ja he olivat saapuneet Yoshiron kotiovelle. Yoshiro kääntyi vielä kerran Takaraa kohti. "Kiitti kun jaksoit tulla paikan päälle katsomaan ottelua.." Yoshiro sanoi ja antoi pienen pusun Takaran poskelle ennen kuin lähti ovesta sisään. "Nähdään.." Yoshiro sanoi ja sulki oven perässään.


TOISAALLA:

Mike oli harvinaisen vaisulla tuulella, mikä tietysti oli omituista. Don taas oli huolissaan Raphista. Leon kysyessä oliko heillä minkäänlaista käsitystä siitä, missä Raphael saattaisi olla, Don vain pudisti päätään. "Leo älä syytä itseäsi. Minä aiheutin tämän..." Mike kertoi harvinaisen alakuloisena. "Raph suuttui minulle..." hän jatkoi vielä ja Miken olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään. Leo oli nähnyt tutun esineen katolla. Pian selvisi kenelle kyseinen esine kuului. Don oli hämmästynyt ja tutki Leon vierellä tapahtunutta. "Raph on todennäköisesti taistellut jonkun tai joidenkin kanssa..." Don selosti, varsinainen sherlock työssään. "Ei hätää Leo, me löydämme hänet... Hän ei voi olla kaukana!" Mike lohdutti laskien kätensä Leon olkapäälle, hyvin veljellisesti. Mike mietti kuka olisi voinut olla kaiken tämän takana, kuka tai ketkä olivat hyökänneet Raphin kimppuun? "Mennään!"

"hm? "Haru nosti päätään. "Ehkä olisi aika herätä, olen tässä tilassa vain koska kehoni korjaa itseään...alan jo tuntea oloni paremmaksi... "
Haru valehteli, tosiasiassa tyttö tiesi että herätessään tätä odotti hirveä paha olo ja migreeni, mutta kipu muistutti Harua tekemistään virheistä.
Samassa Haru avasi silmänsä ja nousi ylös istumaan niin nopeasti että meinasi oksentaa. Jackiä ei näkynyt missään, ehkä hän käy syömässä tai jtn.
Haru pakotti itsensä jaloilleen kivusta huolimatta. Tyttö näki vesilasin pöydällä ja joi sen alas yhdellä kulauksella, ainakaan kurkkua ei enään polttanut.
Harun kaula...tyttö nosti kätensä kaulalleen tuntien kahdet puremajäljet, huvittavinta oli että Haru kykeni erottamaan Jackin jäljen Boriksen jäljestä.
Boriksen jälki oli siistimpi ja vähemmän syvä kun taas Jackin puremajälki oli hieman hätiköidympi, Jack ei halunnut purra kun taas Boris tiesi mitä tehdä.
"Hienoa, osaan jo erottaa vampyyrien puremajäljet... "Haru mumisi käheällä äänellä.
Tyttö astui pari huteraa askelta kun tämä astui ulos huoneesta tyttö huomasi monta sutta piirittämässä Jackiä ja Sandraa. Jack pörrötti Sandran hiuksia ja tyttö yritti häätää tätä luoltaan.
Haru hymähti hieman ja lähti kävelemään takavasemmalle, tämä huone...Haru kykeni tuntemaan Koroman ja Boriksen siellä.
Haru halusi nähdä Koroman, tietää missä kunnossa tämä oli...muttei halunnut häiritä Borista ja Koromaa.
Haru laskeutui maahan istumaan.

TOISAALLA

Leonardo nyökkäsi hieman itsevarmemmin.
" älä syytä itseäsi Mikey, Raph aina suuttuu sinulle... "Leonardo sanoi ja virnisti iloisesti.
Sitten hänen ilmeensä vakavoitui, se joka satutti hänen veljeään sai maksaa.

"jack....yksi asia ennen kuin menet," sandra sanoi katsoen tätä nyt eritavalla kuin hetki sitten.
"oletko todella iskenyt silmäsi haruun...vai leikitkö hänelle vain isoveljeä, kuten koroma?" jack katsoi sandraa. Sitten tämä käänsi katseensa lattiaan.
"rakastan...rakastan häntä.....mutta luulen ettei tunne ole molemminpuolinen....tai...en minä tiedä..." jack huokasi raskaasti.
"luulin aina, etten löydä sinun tilallesi toista olentoa, mutta haru......ei sitä voi sanoin kuvata." jackin huulille nousi hymy.
"tiedätkö mitä sandra.....tämä maailman on helvetin kylmää paikka, joa joutuu elämään vain omien illuusioidensa kanssa.

"Olet oikeassa... Mutta Raph ei ole melkein ikinä suuttunut yhtä pahasti kuin nyt...", Mike sanoi pitäen katseensa maassa. Nyt hän pääsisi kostamaan siitä, että hänen veljeään oltiin satutettu! Don hymähti hiljaa. Heillä oli yksi johtolanka, Raphin ase. Joku varmaan oli lyönyt hänet tajuttomaksi täällä ja vienyt mukanaan jonnekin.. Donin valtasi epäilys, kaiken takana saattoi olla Mandy tai kloonit. Don ei tiennyt kumman oli uskonut tapahtuneen, mutta veikkasi klooneja. Ylivoimalla se äkäpussikin saatiin nujerrettua, mutta myös Mandy osasi taktikoida oikein ja hyökätä salakavalasti. "En tiedä kuka tämän takana on, mutta uskoisin, että kloonien olevan väijytyksen takana.. Raph ei mahtaisi ylivoimalle mitään ja Rei varmaan kolkkasi hänet täällä..." Don päätteli ääneen, miettiväisenä. "Mutta en voi sanoa olevani oikeassa. Myös Mandy voi olla syyllinen tähän."

Dai: Vain tämä. Kauniita unia.
Dai iski Raphia bo-sauvallaan leukaan niin että puna bandanainen kilpikonna lensi jonkin matkan päähän. Rei, Ralph ja Masao nousivat ylös kaulaa, päätä ja vatsaa hieroen. Raphin tekemät haavat olivat arpeutuneet uskomattoman nopeasti.
Rei: Onneks Baxter yhdisti meihin hiukan Mandyn kykyjä.
Samassa Rein kännykkä soi. Rei otti sen esiin ja vastasi. Soittaja oli Mandy
Mandy: Saitteko sen.
Rei: Jep. Kiinni on ja pysyy.
Mandy: Hyvä. Viekää se matelija satamaan yhteen varastorakennukseen. Tulen kohta perässä.
Rei: Selvä juttu.
Kloonit nostivat tajuttoman Raphin ylös ja lähtivät viemään tätä mukanaan

Leonardo nyökkäsi ja käänsi sitten katseensa Saihin, hän voisi käyttää sitä taas...
"Olkaa hiljaa hetki molemmat... "Leo pyysi ja sulki silmänsä keskittyen tarkkaan opetuksiin jotka hän sai matkallaan.
Mielikuvat valtaisvat tämän, muistot jotka olivat tarttuneet Saihin. Hän näki Raphaelin taistelevan klooneja vastaan kunnes tämä menetti aseensa.
"Kloonit sen tekivät, meidän täytyy löytää hänet...he lähtivät tuohon suuntaan "Leo sanoi nousten ylös kiristäen tahtia.

TOISAALLA

Haru antoi käärmeen valua ulos kädestään, aivan kuten heidän sielunsakkin...Lucra pystyi sulautumaan Harun sisälle.
Haru hymähti hieman. "Oletko sinä kunnossa? "tyttö kysyi.

Kloonit raahasivat Raphin erääseen satamassa olevaan varastoon
Rei: Okei Ralph ja Masao sitokaa tää kilppari ja tiukasti. Dai hae sä vettä.
Dai: Selvä homma Rei.
Ralph ja Masao sitoivat Raphin tuoliin kiinni

Lucra ei vastannut, mutta ei vastaukseen sanoja tarvittu.
"minä pystyn välittämään tunteeni sinulle ja minä pystyn aistimaan sinun tunteesi. Mene puhumaan jackille. Olette molemmat yhtä säälittäviä nysvääjiä. Puhukaa asiat halki..."

Dai raahasi paikalle ämpärillisen vettä.
Rei: Okei. Ralph kiskaise sen matelijan pää ylös.
Ralph nyökkäsi, tarttui Raphin bandanaan ja kiskaisi Raphin pään ylös. Rei heitti Raphin kasvoille vettä mikä virvoitti punabandanaisen kilpikonnan

Samassa miekka lensi ja sivalsi Ralphin käteen jääden seinään kiinni tiukasti.
"Miettisin kahdesti jos olisin sinä... "Leo huudahti vetäen toisen katanansa tupistaan hymyillen itsevarmasti.
"Don, tarvitsen sinut vapauttamaan Raphin, Mikey..sinä ja minä pidämme kloonit kaukana Donista ja Raphista "Leonardo kuiskasi niin ettei kukaan muu kuin Don ja Mikey sitä kuullut.
"Mentiin! "Leo huudahti ja hyökkäsi.

Juuri silloin joku iski potkun Leon selkään takaapäin. Sama henkilö vetäisi Mikeltä jalat alta ja kamppasi Donin tämän omalla bo-sauvalla. Mandy astui esiin varjoista ja painoi Leon maahan jalallaan. Kloonit hyökkäsivät Donin ja Miken kimppuun. Mandy otti toisen Leon miekoista ja kosketti tämän kaulaa miekan terällä.
Mandy: Lausu rukouksesi lisko

Leonardo näytti rauhalliselta. "Ei ole aikaa sellaiseen "
Samassa Leonardo tarttui miekan terästä ja iski toisen pään Mandyn leukaan saaden tämän päästämään irti.
Leonardo kierähti Mandyn alta ja kamppasi tämän maahan. "Mandy, olet nyt meitä vastassa kun olemme yhdessä...minä en voi hävitä! "Leo huudahti ja veti takaperin voltin suojaten Donatelloa kloonin hyökkäykseltä omalla miekallaan. "väsyttääkö jo Donatello?? "Leo kysyi virnistäen.

Mandy nousi ylös pidellen leukaansa.
Mandy: Ai niinkö luulet. Meitä on viisi ja minulla onkin vielä yksi ässä hihassa.
Mandy nyökkäsi Reille joka kiskaisi varjoista toisenkin tajuttoman panttivangin. Mandy hymyili julmasti nähdessään poikien ilmeet heidän huomatessaan että panttivanki oli Splinter. Rei veti esiin toisen miekkansa ja painoi sen Splinterin kurkulle. Ralph painoi sainsa Raphin kaulalle.
Rei: Elekin vielä ja kumpikin on vainaa.

//Jos vaan sopii et Splinter on kans pahisten panttivankina:D//

Raph yritti rimpuilla itseään vapaaksi, mutta kun hän tunsi Ralphin sain kaulallaan. "Uskallakin..." Raph sihahti ja olisi vetäissyt kaikkia turpaan, mutta minkäs teki kun hän oli sidottu tuoliin.

Leonardo näytti hermostuneelta ja tämä nyökkäsi veljilleen, pian kaikki olivat tiputtaneet aseensa.
kloonien tullessa tämän luokse, Leonardo katsoi Raphaelia pitkään ja muodosti huulillaan. "älä huoli, minä pelastan sinut "
Kun Rei yritti ottaa Leosta kiinni, Leonardo nappasi tästä kiinni ja heitti Ralphin niskaan.
Ennenkuin kukaan ehti reagoida, Leonardo itse olin nostanut miekkansa ja kierähti Raphaelin luokse vapauttaen tämän.
Leonardo ehti juuri ja juuri pelastaa tajuttoman Mestarinsa Mandyn Tikarilta ja tämä pysäytti Mandyn omalla katanallaan.
"Nyt se on neljä vastaan viisi..uskotko voivasi voittaa...? "Leonardo jakoi nopeita iskuja Mandyn sivuille ja pian tämä onnistui rikkomaan tytön suojuksen.
Leonardo potkaisi Mandyä lujaa vatsaan ja käänsi katseensa klooneja vastaan taisteleviin veljiinsä.
Leonardo nosti tikun syliinsä ja onnistui juuri ja juuri väistämään Rein hyökkäyksen.
"Suutuitko minulle? "Leo kysyi ja väisti uudelleen.

Don ähkäisi, kun Dain isku oli osunut häneen. Sinnikkäästi hän kuitenkin nousi ylös ja iski Dailta jalat alta. Mike joutui väistelemään henkensä uhalla, kun Masaon nunchakun iskut meinasivat osua Mikeen. "Te saastat... ette ikinä satuta minun veljiäni!!!" Mike karjaisi keuhkonsa pohjasta potkaisten sitten Masaon kovalla voimalla seinään. "Mike..." Don hämmästeli, mutta käänsi pian katseensa takaisin Daihin.

Rei ei välittänyt Leon kommentista vaan vetäisi jonkin esiin vyöstään. Se näytti mustalta kristallilta.
Rei: Mandy koppi.
Rei heitti kiven Mandylle. Mandy tajusi oitis mikä kivi oli.
Mandy: Kyllä. Pimeyden kristalli. Voin tuhota kaiken eteeni osuvan.
Mandy painoi kiven rintaansa vasten. Samassa hänen ympärillään alkoi kieppua tuuli ja hänen silmänsä alkoivat hohtaa. Kloonit ja kilpparit olivat jääneet tuijottamaan. Mandyn keho alkoi kasvaa. Hänen selkäänsä kasvoi siivet jotka olivat kuin lepakolla. Mandyn kynnet muuttuivat teräviksi kuin petolinnulla ja hampaat muuttuivat teräviksi kuin millä tahansa taruhirviöllä. Mandy ei enää näyttänyt tytöltä. Pikemminkin demonilta. Kloonit eivät osanneet muuta kuin tuijottaa. Lopulta Rei sai sanotuksi
Rei: Vau
Mandy nousi siivilleen ja syöksyi kohti Leoa napaten Splinterin mukaansa. Sitten Mandy lensi kattoikkunan läpi yö taivaalle.
Dai: Mä taidan tietää mihin Mandy suuntaa. Silppuri rakennukselle

Samassa miekka lävisti Rein jalan. "ikävä kyllä sinä et tule seuraamaan... "
Leonardon ääni oli madaltunut, se oli muuttunut julmemman kuuloiseksi.
Leonardo veti miekkansa irti ja iski Rein pään maahan laittaen miekkansa tämän kurkulle.
Sitten Leo tajusi omien veljiensä katsovan tätä kummaksuen, Lucifer...
Leonardo pudisti päätään. "Peräännytään! Meidän täytyy saada Tikku takaisin!! "Leo huusi ja onnistui juuri välttämään Ralphin iskun.
" Mestari Tikku, yritä kestää... " Leonardo ajatteli hermostuneena.

Ralph oli jäänyt hetkeksi tuijottamaan Leon kummaa käytöstä ennen kuin oli yrittänyt lävistää tämän pään sailla. Kilppareiden häipyessä Mandyn perään Ralph auttoi Rein pystyyn.
Ralph: Mikäs sille oikein tuli. Jos multa kysytään niin toi tarvis kyl Manaajaa.
Rei katsoi Ralphia vähän vinosti. Sitten hän kääntyi Daihin ja Masaoon päin.
Rei: Mitä jos mentäis katsomaan kun Mandy tekee Silppurista romumetallia.
Dai, Ralph ja Masao: Jeah!

TOISAALLA
Mandy lensi kohti Silppurin rakennusta. Hän aikoi vallata New Yorkin ja hänellä oli vain yksi este tiellään kilppareiden lisäksi siis. Se oli Silppuri. Mandy syöksyi kattohuoneiston ikkunasta sisään tyrmäten Silppurin. Sitten hän käveli kohti Tengu-miekkaa.
Mandy: Minussa yhdistyvät kaikki tarujen hirviöt. Ja yksi niistä on tämän miekan luoja. Sillä ei voi enää vahingoittaa minua mutta sillä voi muuttaa jotain olemassa olevaa. Esimerkiksi tämä rakennus.
Mandy iski Tengu-miekan terän lattiaan. Samassa siitä alkoi valua aivan kuin mustaa limaa ympäriinsä. Kaikki mitä aine kosketti muuttui hetkessä mustaksi ja niihin ilmestyi kuvioita. Pian koko rakennus oli liman peitossa. Mandy nauroi julmasti Splinterin katsellessa kauhistuneena sivusta

Leonardo juoksi veljiensä mukana ja tämä kuuli Donin kauhistuneen huudon.
"Don, mikä sinulla...on...? "Leonardo katsoi silppurin rakennusta ja tämän silmät meinasivat hypätä pois päästä.
"Mitä...ihmettä!? "Silppurin rakennus oli yltäpäältä mustan liman peitossa, sitä tuskin edes tunnisti enään.

TOISAALLA

Haru juoksi Jackin luokse ja kaatui heti polvilleen, tätä oksetti taas.
"Jack, tämä tunne...tämä ääni...se sattuu... "Haru sanoi ja tarttui sitten päästään alkaen huutaa.
"Johtaja! "Yksi susista yritti pitää Sandraa pystyssä tämänkin kyetessä kuulemaan saman äänen kuin Haru.
Samassa kuului myös Boriksen kivun huuto.
Harusta tuntui kuin hänen päänsä räjähtäisi. "Jack, niin monta olentoa, huutaa...pääni sisällä...aaah!! Hiljentäkää se...!! "