kilppari rooli peli

Haru tarttui Jackiä olkapäästä.
" et ole " tämä sanoi suoraan katsoen Jackiä tiiviisti silmiin. "Se ei ole sinun vikasi että Sandra rakastui, vika ei piile sinussa. "
Haru huokaisi hetkellisesti ja kääntyi katsomaan muualle. "sinussa ei ole mitään vikaa Jack, Sandra on onnekas että hänellä oli sinut suojelemassa häntä silloin kun hänellä oli vaikeaa "
Haru näki Jackin yllättyneen ilmeen. "Sandra kertoi minulle menneisyydestään.. "

jack kääntyi poispäin harusta.
"en puhu pelkästään sandrasta. puhun....yleisesti." jack tunsi sadepisaran osuvan kasvoihinsa. sotatanterella oli aina puhuttu, että sotilaan kuulunut näyttää heikolta, näyttää tunteitaan, itkeä...nyt hän ei enää kyennyt vuodattamaan kyyneliä, mutta tuskaa hän silti tunsi.

Haru tarttui Jackin kasvoista ja pakotti tämän katsomaan itseään.
" Jack, olen surkea puhumaan tai lohduttamaan ketään...mutta haluan sinun tietävän että minä olen täällä jos tarvitset jotakuta, minä suojelen sinua! " Haru sanoi kuulostaen vakavalta.
Haru halasi Jackiä ja pakotti tämän maahan istumaan kanssaan, sitten tämä silitti Jackin mustia hiuksia.
"Hiuksesi näyttävät karheilta, mutta ne ovatkin oikeasti näin pehmeät... "Haru mumisi pian tämä tunsi Jackin hampaat ihollaan, normaalisti Harun olisi pitänyt perääntyä, siirtyä kaummaksi tai estää Jackiä edes jotenkin...mutta hän ei liikkunut, ei senttiäkään.
"En jätä sinua yksin "Haru sanoi sulkien silmänsä.

Jackillä oli jano. Hänen kaikki aistinsa huusivat verta. Ja tämän edessä istui olento jonka suonissa pulppusi lämmin veri.
'suojelen sinua.....' jack irrotti hampaansa ennen kuin ehti imeä pisaraakaan laskien vain päänsä harun olkaa vasten.
"me synnymme tänne, jotta voimme kuolla pois. Entä mitä tapahtuu niille jotka poikkeavat kaavasta?"

"Me vain jäämme, odotamme ja katsomme kaiken kulkevan ohitsemme... "Haru sanoi avaamatta silmiään.
"Monet varmaan pitäisivät ikuista elämää onnettaren lahjana, mutta se on kirous... "Haru veti henkeä ja hymähti vienosti. "Mutta se ei meinaa että meidän pitäisi kestää se kaikki yksin ja etääntyä muista, sen opin ystäviltäni... "
Haru avasi viimein silmänsä ja katsoi taivasta, näytti siltä että pian alkaisi sataa. "Me voimme vain toivoa että kestämme menetykset ja jaksamme toivoa parempaa... "
Haru tiesi myös, että vaikka tämän kuinka tekisi mieli päättää elämänsä, tämä ei voisi...hän ei voisi jättää ystäviään yksin.

Jack nosti katseensa taivaalle salaman halkoessa ilmaa.
"en voi luvata sinulle kuuta tai tähtiä taivaalta, mutta jos saan jäädä tähän viereesi odottamaan ikuisuutta, sallitko sen. Ethän aja minua pois?"

Toisaalla

Ikkunalasia pitkin valuva vesi maalasi maiseman miltei tunnistamattomaksi. Koroma seurasi vesipisaroiden kisailua ikkunalasissa.
"minne he mahtoivat mennä?" tämä pohti.
"he kastuvat perin pohjin."
"no niin mekin," kuului boriksen ääni olohuoneesta. Koroma lampsi kummastuneena keittiöstä olohuoneeseen kahvimuki kädessään. Tämä pysähtyi kynnykselle kuin seinään jääden tuijottamaan vuotavaa kattoa, jonka ansiosta olohuoneessa komeili uimaallas.

Haru virnisti ja naurahti hieman.
"Tottakai, en tarvitse mitään vastapalvelukseksi... "Haru sanoi ja värähti hieman kylmyydestä mutta jätti sen huomioimatta.
"Jos todellakin haluat minut vierellesi...en ole lähdössä minnekkään, en enään karkaa, en enään katoa...kunhan sinä lupaat minulle saman "

TOISAALLA

samassa ovi avautui ja Leo asteli Sandran kanssa sisälle kiireessä, nämä olivat lähteneet juoksemaan sateen alkaessa.
"kuten arvelinkin " Leonardo sanoi väisteli Sandran kanssa vesilammikoita.
"anteeksi että kesti, missä Haru ja Jack ovat? " Leonardo kysyi Borikselta yrittäen samalla katsoa katossa olevaa reikää, voisikohan sitä paikata mitenkään.

"jos iskemme sinut tulpaksi, ehkä se autaa," boris sanoi näreissään puristaen vettä tukastaan. Katto oli hetki sitten pettänyt pahemman kerran ja boris näytti suoraan suihkusta tulleelta. Koroman suupieli nyki ja tällä oli vaikeuksia naurun pidättämisessä.
"ei seistä täällä. Odotetaan, että sade lakkaa. Mennään keittiöön. Siellä ei ainakaan vielä äsken satanut."
"mitä hauskaa siinä sitten on?" boris kysyi puristaen vettä tukastaan.

Toisaalla

jack ojensi kätensä silittämään harun poskea.
" kunnes kuolema meidät erottaa," tämä sanoi painaen huulensa harun huulille.

Mandy oli seurannut Leoa ja Sandraa hyvän välimatkan päästä ja jäänyt tarkkailemaan tilannetta viereiselle katolle kiikareiden kanssa

Haru sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan vieden kätensä Jackin kasvoille.

TOISAALLA

Leonardo naurahti kevyesti ja seurasi Koromaa keittiöön Sandra ja Boris perässään.
"Minusta tuntuu että Haru tulee ainakin hetkeksi asumaan meidän luoksemme "Leonardo sanoi tarkoittaen veljiensä ja hänen kotiaan.
Leonardon ilme muuttui heti surulliseksi, hänen veljensä...seikkailut joita he kokivat yhdessä, taistelivat yhdessä...
Leonardo tajusi juuri miten hän ei vain pettänyt Sandraa hyväksyessään Luciferin kehoonsa vaan myös omat veljensä.
"...mitenköhän he pärjäävät... "Leonardo mumisi masentuneella äänellä.

Mandy tarkkaili edelleen tilannetta

Sosisgenes oli melkein jo paniikissa, kun Yoshiro oli saanut pojan iskettyä mattoon. Sosisgenes kuitenkin onnistui pääsemään vapaaksi. Hän huohotti hieman, hän oli melko uupunut ottelusta.

TOISAALLA:
Sora nojaili seinään, odottaen jos Silppurin ja Kazuman keskustelu olisi päättynyt.

Daniel oli lähtenyt katoille juoksentelemaan ja harjoittelemaan aistejaan. Häntä ei juurikaan nähnyt kaupungilla päivän valossa sillä hänen tuurillaan joku tajuaisi hänet kodittomaksi ja sokeaksi ja passittaisi orpokotiin. Hän oli asunut orpokodissa 12-vuotiaaksi asti kunnes oli karannut eikä enää palaisi sinne

Sandra tarttui rohkaisevasti leoa kädestä.
"heillä on varmasti kaikki hyvin," sandra sanoi.
"miksemme lähtisi kaikki saman tien ottamaan asiasta selvää. Täällä saamme vain keuhkokuumeen...tai ne saavat ketkä voivat."
Sandra sanoi osoittaen sanansa borikselle joka puristi nyt vettä tukastaan.
"entä haru ja jack?" koroma kysyi.
"jätetään keittiöön lappu missä kerromme, missä olemme."

Mandy tarkkaili tilannetta toiselta katolta ja hymyili viileästi. Tästä tulisi hyvin mielenkiintoista

Leonardo näytti miettivältä mutta nyökkäsi sitten hymyillen.
" tehdään niin "Leo sanoi ja kävi hakemassa paperia kirjoittaakseen.
sitten Leo muisti...hänen kätensä olivat erillaiset.
"viisi sormea...eikai se nyt niin erillaista ole.. "Onneksi Leo osasi käyttää järkeään ja sai kirjoitettua paperille viestin.
"Voimme siis lähteä "Leo sanoi ja hymyili.

TOISAALLA

Haru käveli Jack perässään.
kumpikaan ei ollut sanonut sanaakaan ja Haru ei jaksanut edes miettiä asiaa.
Haru pysähtyi ja sulki silmänsä kuunnellakseen, tämän perässä...heidän perässään...askelia.
Haru tarttui miekkaansa hennosti. "Meitä seurataan...jokin mitä emme kykene näkemään "

"tiedän," jack sanoi kiristäen vauhtiaan huomaamattomasti.
"haistan sen. Yrittäisimmekö yksyttää sen pois kannoiltamme."

Toisaalla

"jos et lopeta vikinääsi boris, saat luvan jäädä siihen," koroma tuhahti kyllästyneenä.
"et voi väittää että tämä haju muka hivelisi haju nystyröitäsi!" boris murahti.
"olin ymmärtänyt että perille oli kuivakin tie, mutta te halusi välttämättä kahlata kakka veden kautta."
"boris, tämä ei ole se putki, mihin pytystä tuleva tavara päätyy," sandra murahti. Tämä oli edelleen vihainem borikselle eikä tämän alituinen marina kävi hänen hermoonsa.
"mitä tuo sitten tekee vedessä?! Boris kysyi osoittaen valkeaa möykkyä, joka liukui heidän ohitseen.
"tuota...tuo terveys side ei todista vielä mitään!" sandra sähähti, mutta nosteli jatkossa jalkojaan kuin kissa sateella.

" jos teillä on vaikeuksia pysyä mukana, kuvitelkaa vihollisia "Leonardo sanoi kävellen kaikkia muita edellä. "sitä paitsi, tämä piilottaa hajumme ja tätä reittiä on vaikeampi seurata, jos meitä siis seurataan, varautukaa siihen että virtaus tulee olemaan pahempaa edessä päin, todennäköisesti saatatte kaatua jos ette ole varuillanne " Viimeisen lauseen sanoessaan Leonardo virnisti ilkikurisesti.

TOISAALLA

Haru nyökkäsi ja yllättäen lähti nopeaan juoksuun kääntyen kulman taakse ja laskeutuen viemäreihin Jack perässään.
Haru veti Jackin pimeyteen ja kuunteli hetken. "nähtävästi ne vielä etsivät meitä maalta, mutta ne todennäköisesti keksivät viemärireitin ajanmittaan. "

Jack nyrpisti nenäänsä.
"yhh, mikä haju....jos takaa ajajilla on yhtään älliä päällä he pysyvät pois täältä." jack vilkuili ympärilleen.
"eikös tuo reitti vie sinne matelija luolalle?"

Toisaalla

"niinkö tosiaan?" sandra kysyi ja loikkasi siinä samassa leon reppuselkään.
"jos kerran tunnet virtaukset niin hyvin, minun ei tarvitse kastella turkkiani sen vuoksi."
"boris..."koroma katsoi veljeään toiveikkaana.
"unohda koko juttu. Sinä saat luvan kävellä."

Mandy oli seurannut heitä alas viemäriin hiljaa kuin kissa ja sujahteli nyt varjosta toiseen aivan nelikon kannoilla

"Hah, kuinka kauan Kazumalla oikein kestää!!" Jiro marisi ja mahtipontisena potkaisi oven auki, kädet puuskassa. "Silppuri on hyvä ja antaa kullannuppunsa tänne!" kultahiuksinen huusi ja nosti Kazuman ylös, raahaten tämän ovesta ulos. Aki nauroi taustalla katketakseen.

Mandy seurasi edelleen Leoa, Sandraa, Borista ja koromaa

"Mitä..!?" Kazuma karjaisi, kun hänet nostettiin ilmaan kuin hyöhen. "Mitä helvettiä kuvittelet tekeväsi, Jiro?! Laske minut alas!!" Kazuma huusi.

Rei, Dai, Ralph ja Masao taistelivat edelleen Raphin kanssa

Leonardo ei sanonut mitään vaan hymyili.
Sitten hänen katseensa muuttui vakavaksi, hän ei ollut nähnyt veljiään hetkeen, mitä jos...heille oli tapahtunut jotain.
Leonardo puri huultaan ja pudisti hieman päätään saadakseen itsensä järkiin. Donatello, Raphael ja Michelangelo olivat hänen veljiään, yhdessä he olivat voimakkaimmillaan.
He eivät kukistuisi näin helposti!
Sitten Leo pysähtyi ja laski Sandran alas vetäen katanansa ja osoittaen heidän taakseen.
"kykenen kertomaan jo rotan askeleet viemäreissä, olen asunut täällä niin kauan...näyttäydy " Leo sähähti varjoihin.

TOISAALLA

Haru nyökkäsi ja viittoi Jackiä seuraamaan.
"osaan suunnilleen mennä sinne, seuraa minua "