kilppari rooli peli

Leonardo näytti yllättyneeltä ja kosketti huuliaan hetkellisesti pudistaen sitten päätään.
Onneksi hänellä oli leveä sänky...
Leonardo kampesi sänkyynsä vetäen kuitenkin peiton vain kolmosten päälle ja nukkuen itse ilman.
Aamulla tämä vavahtui siihen että kaikki kolme seisoivat tämän sängyn vierellä tuijottaen...tuijottaen.
"aaahhhh!!! "Leonardo hypähti ylös säikähtäen kolmosia kunnes tämä muisti mistä oli kyse.
Leonardo huokaisi ja hieraisi silmiään nousten ylös. "Miksi te siinä sängyn vieressä seisoitte? "

"odotimme että heräät," punatukkainen sanoi.
"emme voineet lähteä mihinkään kun ei ole lupaa liikkua muualla," mustatukkainen sanoi.
"sitä paitsi, meidän pitäisi päästä käymään vessassa. Koirien juttuja."

Leonardo hieroi päätään ja huokaisi.
Tämä käänsi katseensa kelloon, kuten aina...Leonardo heräsi kukonlaulun aikaan.
Leonardo nousi ylös sängystä ja venytteli kääntäen sitten katseensa kolmosiin.
"Näytän teille missä vessa on "Leonardo sanoi ja lähti kävelemään kolmosten seuratessa häntä.
"Aiotteko mennä yhtäaikaa?? "Leo ihmetteli mutta antoi sitten asian olla, ainahan ne olivat yhdessä...erottomattomia kaikki.
Leonardo päätti kävellä parin metrin päähän tatamimatolle ja meni lootusasentoon ajattelemaan.
Tämä vavahtui kuullessaan askeleita, Leo käänsi päätään nähdäkseen kuka se oli ja huomasi sen olevan se sama susi joka suunnilleen roikkui Sandrassa.

"vaivaavatko murhatut sielut?" karlos kysyi ilme kovana.
"eivätpä tietenkään. Miksi muutaman suden raato hetkauttaisi." mies siristi silmiään tuijottaen leon kylmästi.
" en ole eläissäni tavannut vastenmielisempää olentoa. Yrität esittää muka hyvää poikaystävää, mutta samalla olet takertunut kuin takiainen sandran läheisten murhaajiin. Pidätkö niitä kolmea johtajaa tärkeämpinä, koska et voi antaa heidän olla? Taidat pitää."

Leonardo päätti antaa suden pilkkauksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hän oli tottunut tähän Raphaelin kanssa.
Leonardo vain käänsi katseensa pois sudesta ja huokaisi. "Oliko sinulla tarkoitus näillä sinun puheillasi? "
Leo piti silmiään kiinni ja kuunteli samalla suden rähjäystä.
"Suusi on täynnä myrkyllisiä sanoja, mutta jos olen oikeassa...ne tulevat mustasukkaisuuden johdosta "Kuten Jack, Leo ajatteli heti perään.
Leonardo ehti juuri hypätä pois tieltä susipojan iskiessä nyrkkinsä maahan jossa Leo oli hetki sitten seissyt.
"Olen siis oikeassa "Leo sanoi rauhallisesti ja laskeutui jaloilleen. "Olet rakastunut...muttet voi sietää sitä faktaa että Sandra valitsi minut "
Leonardo astui askeleen sivummalle uuden hyökkäyksen tieltä.
"Vaikken ole susi, vaikka olen demoneita heikompi...silti hän valitsi minut kumppanikseen "Leonardo sanoi ja katsoi vihaista poikaa edessään.
"Ja vaikka kuinka syljet vihaisia sanoja minua kohtaan...se ei muuta asiaa että minä ja Sandra rakastamme toisiamme.. "Nyt Leo ei siirtynyt pois tieltä susipojan hyökätessä vaan iski katanan pidikepäällä poikaa nenään niin että se murtui.

Karlos ärjäisi iskien samalla mitalla takaisin jysäyttäen päänsä leon silmäkulmaan.
"yhdenkään suden verta et enää vuodata!" susi karjaisi pyyhkäisten verta nenästää käteensä. Veri sotkeutui turkkiin, joka tunki karlosin ihon läpi terävien hampaiden koettaessa tavoittaa leoa.
"kumpikin! Lopettakaa!" rähinän keskeytti hurjistunut ääni. Sandra oli ilmestynyt paikalle ja seisoi nyt muutaman metrin päässä kasvoillaan lähestyvän myrskyn merkit.
"johtaja..."karlos aloitti mutta sandra marssi tämän luo tarraten kiinni niskasta.
"paikallesi. Se oli käsky!" sandra sähisi. Karlos uikahti ja luikki häntä koipien välissä toiseen huoneeseen missä sudet majailivat. Sandra puri huultaa kääntyessään leoa päin.
"onko tämä sinusta hauskaa?" sandra kysyi. Ääni ei ollut enää vihainen. Pikemminkin onneton.
"yritän pitää tätä kaikkea jotenkin kasassa ja sinä....." sandra sulki silmänsä laskien päänsä.
"vaikka mitä älytöntä teetkään, en osaa olla vihainen sinulle. Ihan hullua, eikö?"

Leonardo tuhahti ja laittoi miekkansa takaisin huotraansa. "Joten se on minun vikani? Että hän hyökkäsi?? "
Hetkellisesti Leo näytti melkein pettyneeltä, hieman vihaiselta...mutta sitten tämän ilme leppyi ja tämä huokaisi.
"En aikonut taistella häntä vastaan, mutta hän ei voinut hallita vihaansa "Leonardo sanoi katsoen Sandraa surullisesti.
"Mutta hän ei valehdellutkaan, minä olen syy että sinun sutesi ovat kärsineet... "Leo sanoi kääntäen katseensa huoneeseen missä sudet nukkuivat. "Hallitsi Lucifer minua tai ei, se oli minun suuni joka antoi komennon tuhota sinun susiasi, se oli minun kehoni joka tuhosi niitä itse.. "
Leonardo laski päänsä, hän tunsi häpeää...hän ei ikinä halunnut satuttaa niitä syyttömiä susia jotka joutuivat uhreiksi Luciferin ottaessa vallan Leonardosta.
Silloin tämä huomasi Kerberosten tulleen huoneeseen, nämä tuijottivat Leonardon kasvoja, oliko niissä...
Sitten Leo huomasi veren, hän vuoti verta silmäkulmastaan, sen oli täytynyt tulla Karlosin osuessa tähän.
"Aah...tämä ei ole mitään, olen kärsinyt pahempaakin.. "Leo sanoi ottaen huivinsa.

Veri sai kerberakset kuitenkin reagoimaan. Ne kuvittelivat sandran käyneen leon kimppun. Kolmikko hyökkäsi kohti sandraa, mutta sandra väiati ne potkaisten musta tukkaista mennessään kylkeen. Sandra oli hetkessä palautunut onnettomasta mielentilastaan raivoisaan hurrikaaniin.
"selvä, kyllä minä ymmärrän. Minun pysyminen etäällä on selvästi parasta. Se on ihan okei." sandra loi vielä yhden katseen leoon, ennen kuin juoksi muiden susien suuntaan.
"ymmärsi lähteä," violetti hiuksinen sanoi riumuissaan katsoen toisten kanssa leoa sen näköisenä kuin toivoisi saavan teostaan palkinnon.

Leonardo pudisti päätään ja käänsi katseensa kolmosiin.
"Se ei ollut Sandra joka hyökkäsi, ettekä te voi pitää minua erossa hänestä koko aikaa.. "Leo sanoi kävellen ensiapulaatikon luokse.
Leonardo otti huivinsa ja puhdisti haavaansa laittaen lopulta laastarin siihen.
"Ette voi käyttäytyä kuin hajoaisin pienestäkin kosketuksesta, on aivan normaalia että saan naarmuja silloin tällöin "Leonardo sanoi. "Haluan että ymmärrätte olla hyökkäämättä joka kerta jos minulle tapahtuu jotain, en ole lasia "

TOISAALLA

yksi susista nosti päätään Sandran saapuessa takaisin.
"Ensin Karlos nyt sinä johtaja, onko meidän pakko olla täällä...en tunne oloani hyväksi sen 'olennon' läiheisyydessä... "Suden turkin väri muistutti hunajaa.
Susi oli erittäin nuorikin, ihmisiässä vain viisitoista.

Sandra katsoi sutta.
"ei tim.....ei meidän tarvitse." sitten tämä potki kaikki loput sudet hereille.
"herätelkää ruhonne. Olemme lähdössä."

Toisaalla

"hyvimpä huolehdit itsestäsi kun annat vetää itseäsi turpaan!" violetti hiuksinen sähjäsi.
"älä väitä, ettet ole hyvilläsi, ettei se susi ole enää tässä," musta tukkainen sanoi. Punatukkainen hipaisi leon haavaa sormen päällään
"onneksi se on vain pieni pipi," tämä sanoi suukottaen laastaria. Samassa tämä näki silmä kulmastaan sandran, joka seisoi susien kanssa ihan likellä. Sandran ilme oli tyhjä tämän kääntyessä ympäri ja johdattaessa sudet ulos luolasta.
"hups..."punatukkainen kerberas sanoi, muttei kuulostanut lainkaan siltä että olisi pahoillaan.

Leonardo ei edes vilkaissut Sandraa.
"Oletinkin sinun tekevän saman valinan uudelleen... "Leonardo nousi ylös ja tämä kääntyi hitaasti katsomaan Sandraa. "Mietin vain katoaisitko sanomatta minulle mitään koska haluaisit välttää samaa keskustelua siitä että valitset sudet mieluummin... "
Leo ei välittänyt, se saattoi olla kolmosten kuiskausten aiheuttamaa, mutta yksi asia jyskytti tämän aivoissa kovaäänisesti, Sandra valitsi ne, Sandra valitsi sudet.
Leonardon ääni muuttui julmaksi, kuten silloin Raphaelia pelastaessa. "Rakastavaiset luottavat toisiinsa...täyttä paskaa sanon minä! Sinä et ole koskaan luottanut minuun!! "
Haru heräsi kauheaan tunteeseen, tämä pomppasi ylös säikäyttäen Jackin.
Leonardo ei välittänyt, tosiasiassa se oli Luciferin pahuus joka vahvisti Leonardon tunteiden huonoa energiaa, ja Haru pystyi aistimaan sen.
"Olet aina ollut valintojani vastaan!! Sandra, toivottavasti emme enään koskaan-!! "Samassa keppi iskeytyi maahan keskeyttäen Leonardon lauseen.
"Leonardo!! Annat vihan vahvistaa sanojasi! "Leonardo jäätyi hetkellisesti.

Mestari Tikku käveli Leonardon luokse ja käänsi katseensa Sandraan.
"pahoittelen poikani käytöstä, toivon että tapaamme vielä "Mestari tikku sanoi mutta Leonardo katsoi Sandraa, niin halveksivalla katseella että se aiheutti Tim sudelle kylmiä väreitä.
Tuo katse muistutti melkein Luciferin katsetta...
Tim hakeutui Karloksen lähelle hieman peloissaan ja sitten Leonardo kääntyi lähtien kävelemään eri suuntaan.
"Menen ulos, ei hätää...menen ihan eri reittiä kuin sinä... "Leonardo sähähti kylmällä äänellä ja lähti kolmoset perässään.

Jack oli herännyt räyhän ääniin.
"mitä täällä mekastetaan?" tämä kyayi silmiään hieroen, mutta yllättyi kun ei nähnyt kuin päätään pudistelevan mestati tikun. Jack päätti uskaltautua kurkistamassa sandraa, mutta häntä odotti vain tyhjyyttä huokuva tila.
"missä helvetissä kaikki ovat?" jack mietti otsa rypyssä. Sitten tämä huomasi lattialla jotain valkoista. Jack asteli sen luo poimien sen ylös. Se oli taiteltu paperi lattunen, johon oli tekstattu ;' LEO.' Jack mietti sekunnin murto-osan veisikö kirjeen leolle, mutta uteliaisuus vei voiton. Tämä taitteli lapun auki ja rupesi lukemaan nopeasti ja selvästi tärisevällä kädellä kirjoitettua tekstiä."
"leo, en ehdi selittää sinulle tarkemmin, mutta minun on vietävä sudet pois, kaummas kerberaksesta ja sinusta. Älä ymmärrä minua väärin. Teen sen siksi, että suuremmilta vahingoilta vältytään. Olen pahoillani että olin niin häijy sinua kohtaan. Et saa syyttää itseäsi tapahtuneista. olemme niihin kaikki osallisia. Meistä jokainen. Siksi vien sudet sellaiseen paikkaan, jossa niistä ei ole uhkaa kellekkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hylkäisin sinut niiden vuoksi. Tein sen virheen kerran enkä todellakaan aijo toistaa sitä. Mikään ei voi korvata sinua. Ymmärsin viimein mikset voi irrottaa kerberakset. Samasta syystä kuin minä en voi irrottaa susista. Sidottuja sieluja ei voi irroittaa kuin kuolema. Olisin halunnut sanoa tämän sinulle kasvokkain, mutta kaikkea ei voi saada. . Tämä ei ole jäähyväiskirje vaan säälittävä raapustus pyytää anteeksi....kaikkea palaan luoksesi niin pian kuin voin., sillä puolet sinusta jäi luoksesi.. Sinun sandra.'
Jack nosti katseensa kirjeestä. Hänen täytyi löytää leo.

Leonardo seisoi korkean rakennuksen katolla ja katseli alas.
Niin paljon ihmisiä, kenties puolet demoneita tai puolidemoneita ihmisten ihoissa.
Leo istuuntui katon reunalle ja huokaisi syvään. "mikä minuun on mennyt...? "
Leonardo käänsi katseensa Kerberos kolmosiin. "Olen pahoillani, en halunnut teidän näkevän minua tuollaisena "
Mutta Leo tiesi kerberoksen olevan ylpeä Leonardon teosta, koska Leo aiheutti susissa pelkoa...kuten Lucifer oli aikoinaan tehnyt.

TOISAALLA

Tim käveli hiljaisesti joukkion perässä.
Karlos oli nykyään niin kiinni Sandrassa, heidän johtajassaan.
Tim tunsi mustasukkaisuuden piston sydämessään mutta ei antanut sen häiritä.
"Tim jäät jälkeen "Eräs tyttösusi sähähti. Tim vain nyökkäsi jatkaen kävelyä...kunnes tämä pysähtyi.
"Aiotko sinä jättää meidät? "Tim yllättäen sanoi katsomatta Sandraan.
"Tim! Mitä sinä höpötät!! Ei tietenkään!! "Tim näki Karlosin katsovan tätä vihaisesti, silloin Tim napsahti.
"Emme voi olettaa Sandran luovuttavan koko elämäänsä meille!!! "Tim korotti ääntään. "Te käyttäydytte kuin me omistaisimme Sandran!! "
"Se on johtaja sinulle Tim!!! "yksi susista ärähti muristen.
Tim vain muuttui ihmismuotoon ja katsoi Karlosiin, taas...taas hän seisoi Sandran vierellä kuin Sandra olisi hänen elämänsä.
Kaikki sudet katsoivat häntä vinoon, jolloin Tim ei jaksanut enään...hän lähti juoksuun.
Tim oli heikoin, pienin susista...mutta Tim oli myös nopein ja ketterin.
Eikä aikaakaan kun hunajanoranssit hiukset katosivat näkyvistä.

punatukkainen kerberas oli hivuttautunut ihan likelle leo ja laskenut päänsä tämän syliin. mustatukkainen nojasi silmät ummessa rennosti leon hartiaan. violetti hiuksinen istui katon reunalla heilutellen rennosti jalkojaan. äkkiä se kuitenkin pomppasi pystyyn kasvot irveessä, muiden suoristuessa sen eleestä. jack oli ilmestynyt katolle, mutta pysähtynyt huomatessaan kolmosten uhkaavan reaktion.
"leo, olen etsinyt sinua. minulla on jotain sinulle kuuluvaa," jack sanoi kaivaen jo hieman rypistyneen lapun taskustaan.
"tämä ei ole yhtään tapaistani toimia näin, mutta joka tapauksessa....se on sandralta. se on ositettu sinulle. en tiedä tiedätkö että hän on väliaikaisesti lähtenyt....sinun on parasta lukea tämä. hän oli jättänyt sen jälkeensä. pahoittelen, että saatoin sen lukaista läpi. mutta lue se ja mielellään...yksin." viimeinen oli ositettu kerberakselle, joka mulkoili jackia edelleen epäluuloisena.

TOISAALLA

"antakaa mennä," sandra sanoi. tämä katseli timin perään. mitä hän oikein touhusi? yritti pitää kahdesta maailmasta kiinni, vaikkei kyennyt pitämään kasassa kumpaakaan. miten tähän tilanteeseen oli jouduttu.
"rauhoittukoon hetken. hän löytää meidät sitten kun on valmis palaamaan."
"entä jos hän ei palaa?" karlos kysyi.
"lauma antaa suojaa. jopa tim tietää sen."

Tim istui kujalla halaten polviaan, hän halusi palata kotiin...
Muistikuva tämän ihmisperheestä palautui Timin mieleen ja sitten sen sumensi hetki jolloin tämän voimat heräsivät.
Kun Timin sudenvaistot heräsivät, nainen saapui tämän luokse...puhdas ihmissusi.
Tim, vain puolisusi sai kuulla todellisen vanhempansa kuolleen kauan aikaa sitten.
Tim sai tietää ettei ollut ihminen ja se painoi häntä koko ajan, hän pelkäsi koko ajan mutta hän oli onnellinen.
Sitten kutsu kävi, Tim muisti kävelevänsä ulos talosta vielä tämän vanhempien nukkuessa.
Kuten nainen oli sanonut lähtiessään, kun ulvotaan se meinaa että johtaja kutsuu...se meinaa että totellaan.
Tim vihasi muutosta, pelkäsi muutosta mutta Karlos oli pitänyt tästä huolta vaikka Tim olikin nuorin susilaumasta.
Ja nyt Karlos piti huolta heidän johtajastaan...
Tim pudisti päätään, se oli enemmän kuin vain huolenpitoa...Karlos piti Sandrasta.
Sitten Tim hätkähti huomatessaan hajun, metsästäjän hajun!!
Tim kurkkasi nurkan takaalta, se oli se sama metsästäjä joka oli joskus jahdannut Sandraa...mikä se oli, Cako, Graigo...Crago!!
Tim kääntyi lähteäkseen pakoon kunnes Ketju heilahti tämän jalan ympärille saaden Timin kaatumaan.
Tim yritti koskea ketjuun mutta se poltti tätä...se oli hopeaa!

TOISAALLA

Leonardo nyökkäsi ja otti kirjeen Jackiltä kiittäen tätä.
Sitten tämä käski Kerberos kolmosten seisoa tästä ainakin kolmen metrin päässä kunnes Leo olisi lukenut kirjeen.
Luettuaan sen, Leonardo huokaisi ja taitteli kirjeen.
Leonardo hymähti hieman, kyllä hän sen tiesi...hän tiesi sen kaiken, mutta pelko menettää Sandra oli vain liikaa.

Raph karjaisi Donin kiristäessä sidettä kilpikonnan jalan ympärillä. "Haista home..." Raph sanoi vain tuhahtaen, kenties leikilläänkin, Donatellon kiusoitellessa häntä. Raph nousi ylös ja tönäisi Donin tieltään. "Mikä ihmeen kirppusirkus Leolla oikein on mukanaan? Pörräävät kuin paarmat Leon lähellä!" Raph sanoi, muttei välittänyt Kerberos kolmikosta sen enempää. Leo oli painunut viemäreistä ulos kirppujensa kanssa, joten Raph, Don ja Mike saivat - jälleen kerran - olla rauhassa. "Koomaileeko Mike vielä?"



Toisaalla:

"Kiusaamaan sinua tietysti, mitäpä muutakaan?" Kibo vastasi virnistäen seuraten sitten Yoshiroa, joka nosti melko raskasta levypainoa penkillä. "Jaksatko ihan varmasti?" Kibo kysyi.

"kas, kas, mitäpä meillä täällä on?" crago kysyi enemmänkin itseltään kuin timiltä.
"taidat olla laumasta eksynyt yksilö. Tiedätkö mitä sellaisille ressukoille käy?" crago kiskaisi vyötään hopeisen veitsen ja viilsi sillä timin polvi ja kyynätaipeet auki.
"ne joutuvat usein susien suuhen. Mutta ainiiin! Sinähän olet susi!" crago puhkesi häijyyn nauruun. Sitten tämä kieputti lopun ketjun timin ympärille.
"nuoret sudet menevät usein helpommin kaupaksi, joten älä huoli. Kyllä sinut joku ottaa ilolla koirakseen." crago jatkoi nauramistaan heittäessään kahlehditun timin hartialleen.

Toisaalla

Kova ulina sai sandran terästämään kuuloaan.
"mitä tuo on? Aivan kuin..."
"tim!" karlos huudahti. Sandra tunsi sydämmensä pysähtyvän.
"te jäätte tähän," sandra komensi kahta sutta. Karlos..." karlosta ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Tämä oli jo menossa.

"päästä minut senkin pahinen rotta! "Tim huusi ja yritti rimpuilla Cragon otteesta mutta turhaan, Cragon ote piti.
Tim tajusi ennenpitkään Cragon tekevän tätä useastikkin ottaen huomioon miten voimakas Crago oli puolisutta vastaan.
"päästä minut!!! En ole edes kokonaan ihmissusi! Olen puolisusi joten et sinä minusta- ah! " Tim säikähti Cragon yllättäen pysähtyessä.
Oliko Tim sanonut jotain väärää?? Häntä pelotti, hänen piti olla voimakas ihmissusi ja häntä pelotti!
Hän oli jo viisitoista!! Miksi hän oli niin pelkuri, jopa se vihreä mutantti oli pelottanut häntä.

"vähän minä sitä uumoilinkin, että sinun chihuahuoitasi tämä on," crago sanoi tuijottaen sandraa joka seisoi karloksen kanssa cragon edessä tukkien tämän tien.
"luulin sinun muuttuneen, mutta mihinkä koira karvoistaan pääsisi,"sandra sanoi.
" päästä tim. Häntä et sotke hämärä puuhiisi."
"onko sinulla minulle sitten parempi ehdokas?" crago kysyi. Samassa mies kaivoi revolverin taskustaan.
!kuulehan karvakorva. Juttu on näin. Jollain tavalla minunkin on tienattava. Ja tämä on minun elinkeinoni. Koettakaa vain niellä se. "
"crago..."sandra aloitti, mutta karlos syöksähti tämän ohi kohti crago äristen kuin mieli puoli. Ilman halkaisi laukaus ja karlos kaatui tuskasta kiemurrellen maahan.

"K-Karlos!!!! "Tim päästi itkuisan huudon ja samassa tämä oli purrut Cragoa korvasta ja tippunut maahan Karlosin vierelle.
"E-E-Ei hätää, sinä tulet olemaan kunnossa! älä kuole! "Tim aneli ja käänsi apua pyytävän katseensa Sandraan kunnes tämä tunsi Cragon jalan selkänsä päällä.
Tim päästi pienen ulinan kivun takia.

"crago!" sandra karjaisi muuttuen sudeksi loikaten cragoa päin. Sandra tunsi luodin uppoavan kylkeensä, mutta jätti sen tois arvoiseksi ja ajoi cragon pois timin päältä.
"minulla ei ole enää mitää sinua vastaan," crago huusi sandralle.
"mutta muut sudet ovat minulle vapaata riistaa!"
"siksi minun pitää päättää liiketoimesi!" sandra karjui avaten suuren kitansa cragon yllä. Sandran hyökätessä karlos oli irviatäen kömponyt pystyyn ja irrottanut timin ketjusta. Tämän kämmenet olivat palaneet hopeasta, mutta tämä vain virnuili timille iloisena siitä, että tämä oli vapaa.
"juokse.....vähän matkan päässä toiset odottavat."

Toisaalla

Kerberakset olivat uskaltautuneet takaisin leon lähelle.
"tekikö kirje sinut surulliseksi?" punatukkainen kysyi työntyen leon kasvojen eteen nähdäkseen tämän ilmeen.
"jos vamppyyri uskalsi tuoda huonoja uutisia niin...." musta tukkainen murisi.

"Ei! "Leo sanoi yllättäen. "Ne olivat ihan hyviä uutisia... "Tämä mumisi.

TOISAALLA

"En lähde ilman sinua! "Tim ärähti nousten heiveröisesti ylös. "Enkä lähde ilman Sandraa!! "
Tim muuttui sudeksi ja kääntyi Cragoa kohti hyökäten Karlosin kielloista huolimatta.
Sitten tämä kuuli vienon kulkusen äänen ja tämä ei kyennyt liikkumaan, ei kyllä kyennyt kukaan muukaan.
"K-kulkunen? "Tim näki pienen pojan kävelevän näiden takaalta, mutta Tim ei ollut edes haistanut tätä...oikeastaan Tim ei vieläkään haistanut tätä.
Shiro käveli askeleita, joista ei kuulunut mitään. "Pulassa jo nyt, Crago? "

"miksi sitten näytät noin synkältä?" violetti tukkainen kysyi.
"sinun pitäisi silloin olla iloinen! Pomppia iloata!" musta tukkainen sanoi ja kaatoi riemuissaan violetti tukkaisen maahan aloittan painin.
"missä siis vika?" punatukkainen kysyi kiehnäten edelleen leossa.

Toisaalla

sandra tunsi sanoin kuvaamatonta riemua shiron nähdessään. sillä hän tiesi mikä vaikutus shirolla oli cragoon.
"shiro..."sandra ähkäisi yskäisten samalla verta suustaan. Crago irviati katsoessaan shiroa.
"et olisi antanut minun hoitaa tätä loppuun."

Shiro hymähti ja käveli Sandran ohitse ja kosketti Cragon kasvoja antaen suudelman tämän huulille.
"Mutta se olisin minä, joka joutuisi hakemaan heidän sielunsa...ja voin jo kuvitella mikä taistelu olisi edes saada Sandra helvettiin vievään veneeseen.. "Shiro sanoi ja käänsi katseensa Sandraan, Timiin ja Karlosiin. "En näe kilpikonnaa kanssanne... "
Tim ei tiennyt miksi...mutta nuo hopeiset silmät vetivät häntä puoleensa, aivankuin...hänen päälleen olisi langetettu jokin loitsu, ja hän huomasi että Karlosilla oli sama ongelma.
Shiron suu levisi pieneen hymyyn ja tämä kääntyi katsomaan Cragoa. "En halua turhaa verenvuodatusta...mutta Sandran lauma on off-limits... "

Don hymähti lempeästi, oli niin kivaa, kun vihdoinkin heidän veljensä olivat turvassa. "Kirppusirkus?" Don kysyi naurahtaen hieman, hän ei voinut olla nauramatta Raphin sanavalinnalle. Donin ilme tuimeni Raphin kysyessä koomailiko Mike vielä sängyssään. "Ei hän ole koomassa!" Don huudahti, mutta hiljeni hetkeksi. Typerä Raph..

TOISAALLA:

Mike pyöri sängyssään levottomasti. Uni oli sekava ja ahdistava, siinä hänen veljensä oltiin tapettu ja Lucivarta satutettu. Mike huusi ja haukkoi henkeään säikähtäneenä. Kuullessaan Miken äänen Don syöksyi suoraan Miken huoneeseen. "Mikey, oletko kunnossa?" Don kysyi huolissaan, johon Mike nyökkäsi. "Näin vain pahaa unta... Onneksi se oli unta..!" Mike sanoi, purskahtaen itkuun.